Sellainen kausi sitten se. Täytyy myöntää, että pieneen pettymykseen päättyi. Ehkä ihan ansaittu tappio ottelusarjassa, mutta kyllä pistää ärsyttämään kaksi ensimmäistä ottelua, kun Toronto ei oikein tiennyt miten päin kaukalossa pitää olla. Suurin ongelma mielestäni Toronton pelissä oli kun ei onnistuttu vieraspeleissä kontrolloidusti lähtemään omista, vaan aina ensimmäinen vaihtoehto oli laittaa pitkää pleksin kautta. Kaikki tiesi, että Toronton heikkois on oikean puolen puolustajat, joten Bruinsien oli helppo vain tukkia vasenta puolta, mitä kautta Leafsin pelin tukahduttaminen oli helppoa koska oikealta puoleltakaan niitä avauksia ei saatu lapaan. Kotiotteluissa paineen alta pääsy onnistui huomattavasti helpommin, koska Boston pelasi maltillisemmin. Pelirohkeus oli kovin vajavaista vieraspeleissä, mutta ehkä sekin tulee kokemuksen myötä. Jatkoon Toronto olisi mennyt kotiedun kanssa.
Ei siis mitään syytä paniikkiin. Toronto on selvästi edellä rebuildia ja nyt oli vain huonoa tuuria tämän playoff -systeemin kanssa, kun tuli Boston vastaan. Matthewsin draftin jälkeen ajattelin, että 3-5v päästä Toronto pelaa Stanley Cup -finaaleissa ja uskon tuohon vieläkin vahvasti.
Mitä tulee yksittäisiin pelaajiin. Andersen oli mielestäni suoraan sanoen huono ensimmäiset kaksi peliä ja kiekko poltti räpylässä jatkuvasti eikä saanut kontrolloitua ripareita pois vaara-alueelta. Sen jälkeen mies kuitenkin kasasi itsensä ja oli todella hyvä seuraavissa peleissä game 7 saakka. Sevenissä varsinkin neljäs ja viides maali olivat sellaisia mitä ei vain saa päästää niin tärkeässä ottelussa. Andersenista kyllä huomaa sen, että pelaa heti rauhallisemmin, kun koko viisikko pelaa järkevästi. Sitten kun Toronton pelaajat alkavat säntäilemään omalla alueella paniikissa tuntuu, että Andersenkin menee vähän hämilleen eikä pysty keskittymään pelkästään kiekkoon. Mutta mielestäni Torontolla on Andersenissa veskari kenen varaan pystyy rakentamaan tulevan Stanley Cup voittajan. Ei ole lopulta helppoa pelata Tämän kauden pakiston takana.
Matthews oli kieltämättä pettymys ottelusarjassa ainakin tehopisteiden osalta. Se mikä tuntuu unohtuvan monelta on, että Matthews loi tilanteita ihan samaan tahtiin kuin runkosarjassa sekä oli Leafsien eniten laukonut pelaaja yli kymmenen kudin erolla seuraavaan. Järkyttävän paljon saa paskaa niskaansa, vaikka pelaa toista kauttaan NHL:ssä ja Chara pelaa melkein 70% vaihdoistaan Matthewsin päällystakkina. Joku media jo kyseenalaisti Matthewsin ja Babcockin välit, mutta molemmat naureskeli tälle huhulle ja vakuutteli kaiken olevan kunnossa. En olisi yhtään huolissaan tulevien kausien pudotuspeleistä (viime pleijareissa kuudessa pelissä 4 maalia). Kaikista eleistä näki, että mies on pettynyt itseensä ja 100% varma olen, että tulee ensi kaudella olemaan vielä kovempi pelaaja ja kesällä tehdään kovasti hommia. Runkosarjassa melkein piste per peli ja Matthews teki vain 6 pistettä vähemmä kuin viime kaudella pelaten 20 ottelua vähemmän. 50 häkkiä terveenä pysyessään ihan mahdollista.
Mitä tulee Mitchell Marneriin, niin lämmitti suuresti mieltä miehen pelaaminen. Viime vuonna oli mulle ainakin pettymys pleijareissa mut nyt oli ihan eri pelaajasta kyse. Helposti sarjan paras hyökkääjä Toronton osalta ja on aikamoinen timantti Torontolla käsissä. Marleaun mukana olo varmasti helpottanut Marnerin pelaamista ja tuonut siihen uusia ulottuvuuksia. Nyt jälkeenpäin ajatellessa Marleau oli aika nappi hankinta. Rehellisesti sanottuna en tiennyt hänen olevan noin nopea vanhaksi mieheksi ja teki pudotuspeleissä tärkeitä maaleja. Jälkeenpäin myös harmittaa aivan perkeleesti Kadrin 3(!!) ottelun pelikielto. Torontolla oli siis 3 ottelua ihan turhaan ja omaa tyhmyyttään sivussa paras puolustava hyökkääjä ja muutenkin todella tärkeä palanen sitä palapeliä.
En tosiaankaan osaa sano mitä tulisi Nylanderin kanssa tehdä. En usko, että löytyisi ketään järkevää kauppakumppania, kenen avulla saataisiin kova puolustaja tuonne. Tanev on yksi vaihtoehto, mutta uskon että tulee olemaan liian kallis. Nylander kuitenkin yli 60p pelaaja, mutta pudotuspeleissä oli ehkä se suurin pettymys. Todella arkaa oli miehen pelaaminen ja ei yhtään näyttänyt huvittavan mennä kulmiin vääntämään.
Sitten Jake Gardiner... Pakko myöntää että olen miehen suuri fani, vaikka näitä aivopieruja tulee paljon (tosin vähentynyt nyt iän myötä). Jotenkin hän edustaa sitä osaa Toronto Maple Leafsissä mistä pidän. Se yllättävyys, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja jotenkin niin aito kaveri kyseessä, ettei yritä olla kukaan muu kuin meidän oma Jake. Peleissä 1-6 oli helposti Toronton kahden parhaan pakin joukossa, mut nyt vaan sattu se kaikkein synkin peli ratkasevaan paikkaan. Saa kyllä ihan liikaa paskaa niskaansa eikä todellakaan ollut tappio ottelusarjassa hänen vikansa. Media on Torontossa kuitenkin niin raaka, että veikkaan Gardinerin katsovan markkinat vuoden päästä kun sopimus loppuu. Sitä en kuitenkaan toivo.
Yksi aikakausi päättyy, kun JVR ja Bozak lähtevät mitä todennäköisemmin johonkin muualle. JVR:n 5 vs 5 peliä ei kyllä ole vaikea korvata, mutta toi ylivoimaosaaminen on se, mikä tekee hänestä arvokkaan.
Vielä vois puhua lisää Riellystä, Dermottista, Kadrista sun muista, mutta ehkä ensi kauden ketjussa sitten. Offseasonistakin sitten siellä, mutta heitän sellaisen nimen ilmoille kuin John Tavares. Nyt se oma poika kotia. Stamkosille tarjottiin jo hirvittäviä summia, mutta toivottavasti Tavares tulee kotia. Toronto kaupunkina mahdollistaisi Tavaresille niin paljon lisätienestin mahdollisuuksia jääkiekon ulkopuolella, että uskon ihan realistisesti mahdollisuuteen nähdä hänet vaahteranutussa.
Nyt vähän taukoa jääkiekosta, ei henk.koht kiinnosta ollenkaan mitä pleijareissa käy. Tavallaan toivoisi, että Bostonia kairattaisiin oikein kunnolla kakkoseen, mutta sit taas jos ne sattuis pudottamaan Tampan voisi miettiä kuinka kovalle joukkueelle Toronto oikeasti putosi.
