Rustaillaanpa näin uuden kauden aattona vähän omia ajatuksia tulevasta sesongista ja nostellaan samalla ketjua taas ylös.
Kesä meni Leafsin osalta poikkeuksellisen pienin muutoksin. Tärkeimmät ovat tietysti tässäkin ketjussa käsitellyt Marleaun ja Hainseyn signaamiset. Lähtijä-puolella ei käytännössä mitään merkittävää tapahtunut, koska keväällä Tampasta saapuneelle Boylelle ei kevään stintin jälkeen ollutkaan tarkoitus jatkoa sorvata eikä muutkaan lähtijän näytelleet minkäänlaista roolia tuleville vuosille.
Viime kaudella nähtiin ensimerkit Toronton tulevaisuudesta, joka konkretisoitui play off -paikan muodossa. Osaltaan viime kautta siivitti joukkueen melko käsittämätön tuuri loukkaantumisten suhteen. Koko kauden suorittaminen ilman kärkijätkien loukkaantumisia on suoritus, johon harvemmin päästään. Pleijareissa tosin muutamia ukkoja rosterista loukkiin putosi. Toivotaan, että Fortuna on tälläkin kaudella myötä.
Yksi positiivinen merkki Leafsin tulevan kannalta on myös viime kauden loppupuolisko, jonka aikana joukkue oli yksi koko liigaan parhaista pisteillä mitattuna. Tällä kaudella ei joukkueen muuttumattomuuden johdossa luulisi alussa olevan vastaavaa "oppimisprosessia" edessä, vaan kaasu on pohjassa ensimmäisestä matsista alkaen. Tosin vastustajatkaan eivät Leafsiä enää aliarvioi - jos nyt sitä viime kaudellakaan tekivät.
Hyökkäys: Torontolla on tällä hetkellä heittää hyökkäykseen kokoonpano, joka on eittämättä yksi koko sarjan vahvimpia ja ennen kaikkea laajimpia. Kolme ketjua, jotka kaikki pystyvät tarvittaessa olemaan se "game changer", on voimavara, jonka jok'ikinen seura haluaisi. Kirkkaimpina kruunuina hääräävät tietysti mukulat Matthews, Nylander, Marner. Taustalle kun laitetaan vielä Kadrin ja JVR:n kaltaisia nimiä, ei voi muuta kuin tyytyväisenä hykerrellä. Kokoonpanon laajuden ainoa negatiivinen puoli on luonnollisesti se, ettei pelipaikkaa tahdo löytyä kaikille sen ansaitseville. Connor Brown ei 20 maalin kauden jälkeen lähtökohtaisesti ole 4.ketjun pelaaja. Seikka, joka hyökkäyksessä itseäni häiritsee on Matt Martin. Tietysti Martinilla on taklauksillaan rooli hengennostattajana, ja oletettavasti pukukopissakin on "iso" pelaaja, mutta kun tarjolla on Kapasta, Leivoa ja Johnssonia, mieluummin näkisin nelosketjussakin kaverin, joka osaa edes jonkin verran kiekkoa pelata.
Marleaun hankinnasta kuului kesällä monestakin eri suunnasta soraääniä. Itse en tähän joukkoon kuulu, vaan alusta alkaen olen pitänyt tätä yhtenä Leafsin lähivuosien järkevimpänä pelaajahankintana. Reilu kuusi miljoonaa on luonnollisesti iso raha, mutta tällä hetkellä se ei ole mistään pois, olettaen ettei sopimuskauden viimeistä vuotta Torontossa vietetä. Vaikka Marleua ei olekaan sama pelaaja kuin jokunen vuosi sitten, saattaa tässä olla juurikin se puuttuva palanen menestyksen kannalta. Hankintaa puoltaa myös se, että Marleau oli UFA, eikä vastinetta tarvinnut maksaa. Treidin kautta tällaisia pelimiehiä ei nyky-NHL:ssä hankita ilman, että menettää myös jotain merkittävää.
Viimeisen sopimuskauden (tärkeistä) hyökkääjistä aloittavat Bozak, JVR ja Komarov. Kovia ja tärkeitä pelureita kaikki, mutta oletettavaa on, että ainakin kaksi näistä aloittaa nyt viimeisen kautensa Leafs-nutussa.
Hyman - Matthews - Nylander
Marleau - Kadri - Komarov
JVR - Bozak - Marner
Martin - Fehr - Brown
Näillä ilmeisesti lähdetään.
Puolustus: Jos Torontosta haetaan heikkoutta, kuten tiedetään, on se puolustus. Kesällä sitä yritettiin vahvistaa, ja seura olikin mukana kisassa Travis Hamonicista. Tällä kertaa ei natsannut, mutta ongelmaa hankittiin paikkaamaan Ron Hainsey kahden vuoden pahvilla. Hainsey aloittaa kauden Riellyn parina ja toivoa sopiikin, että ruletti Riellyn pakkiparista päättyisi tähän, yhteispeli sujuu ja Morganilta nähdään nyt se lopullinen läpimurtokausi. Osaltaan Hainsey on kyllä juuri sitä mitä Toronto tässä tilanteessa kaipasikin: kokemusta ja suoritusvarmuutta.
Gardiner-Zaitsev -pari on se toinen puolisko top-4:ää. Toivoa sopii, että molemmat ovat jatkaneet kehitystään ja Jake on saanut karsittua ajoittaista koomailuaan. Anders Borgman raivasi campilta tiensä aloittavaan kokoonpanoon, mutta melko varmasti tie käy Marliesiin, kunhan rosteri saadaan trimmattua sellaiseksi, että Polakin sopimus sinne saadaan mahdutettua. Puolustus on siis sekin vahvistunut hivenen viime kaudesta, mutta arvioisin, että mikäli keväällä näyttää siltä, että tappiin asti meneminen on mahdollista, pamauttaa Lou viimeistään treidi-takarajalla ison nimen takalinjoille.
Rielly - Hainsey
Gardiner - Zaitsev
Borgman (Polak) - Carrick
Maalivahdit: Leafsilla on hyvä ykkösveska, wau! Freddie Andersen oli omissa papereissa viime kaudella todella hyvä. Tilastoista, kun poistaa muutaman floppi-matsin, oli Andersen yksi viime kauden parhaista kassareista. Toki nämä huonot ottelut pitää saada karsittua, että voidaan oikeasti puhua eliitti-maalivahdista. Eväät tähän kuitenkin on. McElhinneylle toivon sellaista 18-20 starttia, jottei pienenä peikkona oleva kuormitus käy Andersenille liian suureksi.
Summa summarum: Toronton menestysikkuna on auki nyt. Ehkä vielä suuremmin kuin tätä seuraavalle kaudelle, kun Nylander haukkaa capista kunnon siivun ja osa viimeistä sopimusvuottaan pelaavista poistuu. Jos toimistolla ollaan treidien muodossa valmiita tekemään koviakin liikkeitä tämän kauden osalta, pidän jokseenkin mahdollisena, että Yonge Streetilla saatettaisiin kesällä nähdä jonkunmoista karnevaalia. Jos taas rosteria ei vahvisteta, konferenssifinaalit on se todennäköisempi "katto".
