Anteeksi jo etukäteen, jos tulen kyselemään tyhmiä (kun en tarkemmin tiedä), mutta kuka vastaa Torontossa maalivahtien valmennuksesta? Tuntuu vain jotenkin omituiselta, että vuosi toisensa jälkeen maalivahdit lähtevät buuauksien kera ulos kaupungista ja aina vuosi toisensa jälkeen sieltä tulee se seuraava lupaus jonka pitäisi tilkitä maalin suun. Onko kyse laajemminkin puolustuksellista peluuttamisongelmasta joka toistuu vuosi vuoden jälkeen vai mikä ihme siinä oman pään pelaamisessa tökkii?
Tuota taustaa vasten Tuukka Raskin myyminen eteen päin Bostoniin on jotenkin täydellisen lyhytkatseisuutta, mutta toisaalta taas olisiko Raskikaan Torontossa ollut yhtään sen ihmeellisempi kuin viime aikaiset yrittäjätkään?
Tuukka Rask kauppa oli omasta mielestäni paljon pahempi virhe aikanaan kuin Phil Kessel kauppa. Tavaroita on heitelty ensi hetkestä lähtien, yhtenä syynä se, että tuli katsottua Raskia mm. nuorten MM-kisoissa ja samoin Justin Poggea. Poggehan oli tämä toinen "kohuttu" Toronton maalivahtilupaus samoihin aikoihin, joka oli kyllä todella keskinkertaisen oloinen tapaus aina kun miehen pelaavan näin. Raskissa on sellaista sopivaa hulluutta, mitä mielestäni maalivahti Torontossa tarvitsisi. Ei tuo kaikin puolin selkeä pelillinen ja fyysinen lahjakkuus todellakaan haittaa. Uskon kuitenkin että Rask olisi päänsä puolesta ollut täydellinen mies Torontoon. Turha itkeä kun maito on maassa, Raycroft oli ihan täydellinen floppi. Asia jonka arvasi jokainen, joka oli edes vähän alusta nähnyt miten mies Tapparassa pelasi.
Tuukka Rask oli loistava varaus Torontolta aikanaan ja sen jälkeen ei ole samanlaista lupausta putkessa ollut. Veteraanivahtia ei olla Josephin ja Belfourin jälkeen saatu hankittua ja siitä syystä tuo maalivahtiosasto on ollut aina yhdenlainen villikortti Torontossa. Asiahaan ei auttanut yhtään tuo Wilsonin pelityyli, joka oli todella riskialtis. Puolustajat yrittivät toistuvasti epäonnistuen katkoa hyökkäyksiä omalle hyökkäyssiniselle. Joka aiheutti todella paljon ylivoimahyökkäyksiä omaan päähän. Tuo ei ole sellainen alusta missä epävarma maalivahti onnistuu.
Burkehan yritti paikata tuota osastoa hankkimalla Francois Allairen ja tukun lupaavia maalivahteja. Tuo paskakilpi täksi kaudeksi olisi ollut muuten hyvä idea, mutta tuo Reimerin loistava loppukausi pakotti Burken antamaan mahdollisuuden molemmille nuorille maalivahdeille. Reimer sai kesällä kolmen vuoden hyvän sopimuksen(1,8mil/vuosi) ja Gustavssonilla oli jäljellä toinen vuosi sopimuksestaan 1,35m hintaan. Burke ei halunnut luopua kummastakaan, joten vakuutus jäi ottamatta. Nyt maksamme hintaa.
On tämä jotenkin tuskaista... Työsulun jälkeen Toronto ei ole kertaankaan selvinnyt pudotuspeleihin palkkakaton aikana ja kuitenkin Toronton pitäisi jo perinteiden puolesta olla kiekon kehto, jonka kuuluisi olla siellä joka vuosi... Onneksi edes Montrealissa menee huonommin, mutta se on laiha lohtu, sillä todennäköisesti nekin ovat jo aikaisemmin takaisin tosipeleissä kuin tämä porukka.
Työsulun jälkeen joukkue oli täysin väärin rakennettu palkkakatto maailmaan, joukkueen aiempi menestys sokaisi ainakin johtokunnan. JFJ laitettiin jatkamaan samalla rungolla ja joukkue rakennettiin vanhojen partojen varaan. Eihän siitä mitään tullut, kun rungon parasta ennen päivämäärä meni vuonna 2003. 2004 oli vielä hyvä yritys, mutta viimeistään sen jälkeen joukkuetta olisi pitänyt moukaroida isolla kädellä. Sitä ei tehty ja sen takia tuo joukkue on pitänyt rakentaa niin tyhjästä. Kaberle on ainoa vanhan kaartin edustaja josta saatiin korvaus. McCabe, Sundin, Tucker, Kubina ja muut lähtivät seurasta ilman mitään vastinetta. Tuckerin buyout kummittelee palkkakatossa vielä parin kauden ajan.
Montrealissa menee vielä huonommin, mutta ei välttämättä kovin kauaa. Tosin itse näen Toronton tulevaisuuden parempana, kuin tuon ikuisen kilpakumppanin. Toisaalta Montrealilla on jo nyt Carey Price, mutta muuten joukkueessa ei ole kuin Subban, Plekanec ja Pacioretty. Toisaalta Pricen tasoista maalivahtia on lähes mahdoton hommata ulkopuolelta, joten tuollaisella palikalla voi olla todella iso vaikutus. Tällä kaudella Canadiens voi jopa ohittaa Toronton sarjataulukossa.
Olisihan se noloa, mutta toisaalta tästä katastrofista toivottavasti jää käteen todella hyvä tulevaisuuden pelaaja. Drafti on kuulemma top7:n asti todella laadukas, jonka jälkeen taso notkahtaa. Toronto on tällä hetkellä matkalla lottopaikoille, joten hyvä lupaus on tulossa. Myös oma kakkoskierroksen varaus on vielä hallussa, joten drafti voi olla joukkueelle valoisa. Tämä loppukauden sukellus laittaa kyllä varmasti ajatukset liikkelle toimiston puolella, voi olla että joukkue kokee ennen näkemättömän muutoksen kesällä. Vaikuttaa siltä että pukukoppiin ei ole saatu ajettua sisään sitä uutta asennetta, vaan sama heikko suorittaminen on jatkunut vuosikaudet. Tuossa porukassa ei ole kovin montaa oikeasti koskematonta palasta, jos runkoa lähdetään rikkomaan. Ensi kesänä Burkella on ainakin mahdollisuuksia tehdä kauppaa, organisaation syvyys alkaa olla hyvää luokkaa.
Parastahan tässä kaudessa on ollut Toronto Marliesin hyvä menestys. Joukkue pelaa vahvaa kautta ja on menossa AHL:n playoffseihin. Joukkue voi mennä vaikka loppuun asti, Burke vielä deadlinella hankki Carter Ashtonin ja kaupassa siirtynyt Keith Aulie korvattiin Mark Fraserilla. Kauden lopussa kun Marliesin riveihin siirtyvät vielä Jake Gardiner ja Matt Frattin on MasterCard Centerissä mahdollisuudet nostaa Calder Cup maljaa. Joe Colborne, Nazem Kadri, Carter Ashton, Jake Gardiner, Matt Frattin, Jerry D'amigo, Korbinian Holzer ja Simon Gysbers saavat hyvää playoff kokemusta.
Maalinsuulla ei ole "paskakilpeä", mutta kukaan Toronton lupauksista ei joudu nyt kärsimään tuosta joukkueen saamasta paskasuihkusta. Toivotaan että tämä AHL kausi edes kasvattaa noita nuoria.