Palataan hiekkalaatikolle, jostain syystä tämä ketju on ainakin omalta osaltani hieman jäänyt. Pelejä on tuota tappioputkea lukuun ottamatta tullut seurattua, pieniä muutoksia töissä jotka syövät vapaa-aikaa. Onneksi osui tuohon tappioputkeen.
Montreal peli oli pitkästä aikaa hienoa kiekkoa ja se suurin murheen kryyni eli maalivahtipeli onnistui kohtuullisesti. Täytyy sanoa, että tuli Monsterin touhuja katsellessa pyöriteltyä päätä useampaankin kertaan. Ensimmäisessä erässä mies lyö pari kertaa ohi kiekosta vaarallisesti, kaatuu maalin taakse ja on muutenkin kaikin puolin epävarma. Näkee että itseluottamus ei ole todellakaan kunnossa, mutta toisaalta loppua kohti pelissä oli koko ajan nouseva trendi ja varsinkin kolmannessa erässä Gustavsson antoi mahdollisuudet voittoon. Pelin lopussa mies näytti jo maalivahdilta. Todella mielenkiintoista on nähdä miten tuo tilanne avautuu, koska Reimer on se organisaation kultapoika ja Burken mielessä varmasti tulevaisuuden kivijalka. Ongelma on vain se, että Reimer ei välttämättä vielä ole valmis täyteen kauteen NHL:n ykkösmaalivahtina. Gustavsson on vielä isompi kysymysmerkki, mutta toisaalta tällä kaudella Monsterille on osunut useampi hyvä peli. Vaikea tilanne. Carlylella ei ole muuta mahdollisuutta kuin peluuttaa Gustavssonia Bostonia vastaan, mutta toivottavasti Reimerin pelivuoroa ei pedata yhtä räikeästi kuin viimeksi. Monsterilla oli joulu- ja tammikuussa hyvä putki päällä, kun Reimer palasi sairastuvalta ja Gustavsson sysättiin lähes heti syrjään. Yksi suuri syy siihen, että molemmat maalivahdit menettivät itseluottamuksensa lähes samaan aikaan. Gustavsson ei vieläkään näytä hyvältä, mutta miehellä on varmaan pakko ratsastaa tässä vaiheessa. Mitä tehdä off seasonilla, kun Gustavsson on UFA ja Reimerilla on vielä kaksi vuotta sopimusta jäljellä. Kakkosmaalivahdille sopivalla sopimuksella, mutta mistä tuohon löydetään lyhyt aikainen kokenut ykkösmaalivahti, jonka avulla Reimer voidaan ajaa turvallisesti sisään. Vai onko Morweenan suuri mies valmiina ensi kauden alkaessa. Mielenkiintoista.
Rönsyiltiin heti kärkeen tuo maalivahtiasia pois mielenpäältä, niin päästään pohdiskelemaan Carlylen ja Wilsonin eroja. Tuon Montreal pelin perusteella uskoisin, että näemmä kauden lopussa ja tulevaisuudessa paljon aggressiivisemman Toronton. Joka puolustaa paremmin ja tekee enemmän helppoja ratkaisuja. Montreal pelissä paistoi eniten silmään se, että omalta alueelta heitettiin kiekkoa lasin kautta ulos, jos paikkaa varmaan hyökkäykseen lähtöön ei ollut. Kiekosta luovuttiin suosiolla, eikä alettu pelaamaan Wilsonin tyyliin kuuluneita nopeita hyökkäyksiä. Aktiivisia kiekosta luopumisia oli varmasti suunnilleen saman verran, mutta nyt ne tulivat paremmilla alueilla. Kiekon menetyksiä ei nähty nyt niin paljon siniviivoilla, välillä Wilsonin aika kaudella ärsyttivät ne älyttömät yhden miehen puskemiset vastustajan alueelle. Toinen silmiin pistävä asia oli turhan "pinchaamisen" lopettaminen, puolustajat eivät enää ulospelanneet itseään vanhaan malliin. Tyyli joka tuhosi mm. Beaucheminin täysin Torontossa ja teki Komisarekista pressiboxi kamaa. Täysin tuhoon tuomittua ryykiä vastaan isoilla puolustavilla puolustajilla, kun ainoastaan Gardiner ja Liles ovat tarpeeksi nopeita ehtiäkseen tuon jälkeen takaisin puolustukseen. Laiturit eivät myöskään samalla tavalla karanneet alueelta ja sentterit pelasivat hieman alempana. Uskon että Carlyle tulee kehittämään paljon pieniä asioita pelissä, mihin Wilson ei osannut tai halunnut puuttua. Pelityyli tulee muuttumaan puolustavampaan suuntaan, mutta taklaukset varmasti lisääntyvät.
Montreal pelissä Komisarek oli ihan eri pelaaja kuin aiemmin, yksinkertaista mutta tehokasta peliä. Gunnarsson ei välttämättä pelannut kauden vahvinta peliään, mielenkiintoista nähdä onko Gunnar lopulta se ulkopuolinen tuossa puolustuksessa. Wilsonin aikaan mies oli helposti top3 puolustaja, mielenkiintoista nähdä miten tuo menee. Hyökkäyksessä Lupul eroittui selvästi negatiivisesti, liekö pientä jännitystä taas ilmassa. Toivottavasti Carlyle ei ala sekoittelemaan nyt ketjuja, Kessel ja Bozak pelasivat suhteellisen normaalin pelin. Pelin todellinen tähti oli kuitenkin Grabovski jonka koko ketju toimi erittäin hyvin, Frattin sai todella paljon peliaikaa ja kiitti siitä 1+1 tehoilla. Tuo kolmonen itseäni mietityttää, se on paras osoitus siitä että tuo kokoonpano ei ole vielä tasapainossa. Kulemin-Steckel-Connolly on sellainen keräilyerä, että alta pois, mutta katsotaan. Neloseen tulee tyrkylle Rosehill ja mielestäni tuohon kolmosen keskelle pitää saada toisenlainen pelaaja kuin Steckel. Miehen roolia voi ehdottomasti kasvattaa ja hyödyllinen pelaaja, mutta kolmoskentän keskushyökkääjä mies ei ole. Toisaalta sitä ei ole ollut oikein Connolly tai Lombardikaan. Bozak olisi siihen rooliin hyvä pelaaja, mutta toimii liian hyvin ykköskentässä.
Paljon hajanaisia ajatuksia asioista, Toronton mediaa on tullut seurattua viime päivinä aktiivisesti. Carlylella on tekemistä tuon toimittajalauman kanssa, toisaalta mies on ollut haastatteluissa rauhallinen ja hauska. Ainakin vielä huumori riittää kärsivällisesti vastaamaan toimittajien kysymyksiin. Oma tuntuma oli ennen palkkausta, etten halua Carlylea Torontoon. Nyt ei voi valittaa, Carlylen kanssa ollaan naimisissa ainakin kaksi vuotta. Joku voisi todeta että sopimus on kolmivuotinen, mutta kahden vuoden sisällä lähtee Burke mikäli Carlylen kanssa homma ei toimi. Kessel ehti jo todeta että kovempaa mennään, mutta että yhdet harjoitukset vasta takana. Tuskin Carlyle on vielä tuonut kaikkea jäälle. Ensimmäisessä lehdistötilaisuudessa mies puhui joukkueen itseluottamuksesta, eli eiköhän Randy ensin tutustu pelaajiin ja iskee vasta sitten kortit pöytään. Luulen että varsinkin puolustajien pelaamiseen tulee isoja muutoksia verrattuna Wilsonin aikaan. Toivottavasti mies kaivaa Phaneufista ja Schennistä täyden potentiaalin esiin.
Palstaveli TML tuossa ylempänä käsitteli jo tuota loppuohjelmaa. Uskon että joukkue menee nyt peli kerrallaan ja näin täytyy faninakin asennoitua. Mikäli joukkue pelaa tuolla intensiteetillä mitä Montrealia vastaan, niin kaikki tanknation puheet voi unohtaa. Toisaalta jos joukkue ei onnistu pääsemään playoffeihin toivon, että vaikeutetaan Winnipegin, Ottawan ja Floridan tilannetta, mutta päästetään Tampa ja Buffalo ohitse. Toisaalta turha pelata varaustilaisuutta tässä vaiheessa, katsotaan mihin tuo joukkue pääsee. Tuo Buffalon ja Winnipegin nouseminen vaikeutti Toronton mahdollisuuksia. Tuossa viivalla on todella tiivistä. Boston on viime vuodet ollut Torontolle niin paha vastustaja, että odotan todella vaikeaa peliä vaikka karhujen maassa onkin pieni alamäki menossa. Jokainen peli on pakkovoiton paikka, joten katsotaan saako Carlyle ladattua joukkueen tiistaiksi ja pysyykö Monster ensi pelissä maalin takana pystyssä.
Saa myös nähdä eskaloituuko tuo Burke vs. Cherry taistelu tämän viikon aikana. Cherryn Coaches Cornerissä käytiin aika vahvasti Burken päälle syystä, että Burke meni laukomaan että vastustajien Ontariosta lähtöisin olevat pelaajat antavat kaikkensa Torontossa. Tähän Cherry latasi ns. herkut parketille ja tuli lähes tv ruudusta läpi. Täysilaidallinen siitä, että miksi Burkella ei ole yhtään Torontosta kotoisin olevaa pelaajaa ja itkut siitä, että jokainen pikkupoika haluaa pukea tuon maagisen sinisen paidan päälleen. Ilkeä Burke ei vain anna mahdollisuuksia. Cherry unohti pelistä sellaiset faktat kuin, että Toronto on Burken kolmessa draftissa varannut enemmän Ontariosta lähtöisin olevia pelaajia kuin sitä edeltävissä seitsemässä draftissa ennen Burken aikakautta. 33% Toronto Marliesin pelaajista on Ontarion alueelta, Toronton systeemissä on enemmän Ontariolaislähtöisiä pelaajia kuin millään muulla joukkueella, sekä kolmesta viimeisestä ykkösvarauksesta Kadri & Percy ovat Ontariosta. Tyler Biggsillä on Yhdysvaltain passi, mutta miehen suku on Torontosta kotoisin. Sekä isä & poika Biggs ovat Maple Leafs faneja ja lähes koko isän puoleinen suku asuu Torontossa. Syy tähän purkautumiseen? Burke oli ottanut yhteyttä CBC:n aiemmin, koska Cherry oli aiemmin Coaches Cornerissa haukkunut Ron Wilsonin kun tämä ei taputtanut Kanadan joukoille, joita jälleen kerran kunnioitettiin ACC:ssa ennen peliä. Mikäli nuo kaksi kovaa päätä alkavat iskemään päätään yhteen tosissaan, niin siitä ei viihdearvoa puutu. Harmi vain että Burke ei voi tuota taistelua voittaa, ehkä olisi parempi vetäytyä takavasemmalle ja olla se isompi ihminen.