Hemingway kirjoitti:
Jos häviää voittajalle viidellä kympillä kymmenen minuuttia, niin on aivan varmasti huipulla. Urheilun seuraamiseen vain pätee nykyään sama kuin muuhunkin elämään: vain äärimmäisyyksiä arvostetaan. Kun Poutiainen laskee 10 parhaan joukkoon, niin sitä ei enää osata arvostaa. Jos Palander on kolmas, pohditaan, että kultakin olisi ollut ulottuvilla.
Urheilun seuraamisen kannalta tällainen asenne on ikävä, koska se vie katsojilta monia vivahteita ja itse urheiluun liittyviä elämyksiä. Jollain lailla se urheilun perimmäinen idea on kadonnut ja siitä on tullut pelkkää suorittamista.
Täysin subjektiivinen näkemys, arvostaako itse sitä tai tätä, kuten jo kirjoitin mielestäni makuasioista ei voi kiistellä. Tähän äärimmäisyyskysymykseen esitän eriävän mielipiteeni, Palander on helvetin kova kaveri ja samoin Poutiainen. Tuli ne sitten sen rinteen alas laskemalla tai kontaten, tällaista mielikuvaa ei ollut tarkoitus synnyttää.
Eli, kirjoitukseni oli vastine Ruutuässän postaukseen siitä, että hänen mielestään sen ja sen lajin urheilijat ovat kovia verrattuna sen ja sen lajin kavereihin. Mielestäni tämä kohtalaisen ihmeellisista vertailua. Voitko ylipäänsä vertailla kahta urheilulajia kovin kattavasti toisiinsa? Mielestäni ainut vertailu voidaan suorittaa oman lajin sisällä oman lajin huippuihin nähden. Ja sitten on muistettava vielä vertailla kyseisen lajin harrastajamääriä, jotta saa jonkun yleiskuvan siitä, kuinka vaikeaa jossakin lajissa on nousta huipulle. Rautalangasta vääntäen: vertailut tyyliin: Mun isillä on isompi (auto, kello, ?????) kuin sun isillä on mielestäni turhaa ja ajanhaaskausta.
Esim. omasta mielestäni kaikki kumparehiihtäjät saisivat tulla vaikka pää edellä alas niistä hypyistään, mutta en silti ole kyvykäs arvostelemaan minkään lajin urheilijoita toisen lajin urheilijoita paremmiksi tai huonommiksi.
Toisekseen en arvosta esim. Mika Saloa urheilijana pätkän vertaa (iso suu, vähän tekoja) enkä arvosta myöskään "parhaansa tekeviä" urheilijoita, jotka löytyvät tulosliuskalta sijalta 32. Jos ei putti uppoa, niin kannattaisiko miettiä, onko muilla elämänalueilla ehkä saavutettavaa? Sen sijaan arvostan Tommi Evilää, joka paukuttaa suutaan, mutta lunastaa myös puheitaan.
Noniin, eiköhän tässä voisi lopettaa lukemiset tältä päivältä ja siirtyä kohtapuolin katselemaan Mannisen taistelua mitaleista.