Joo, voi vittujen vittu. Eipä tota parempaa saumaa tule enää koskaan. Tai ehkä joskus, mutta eipä nyt hirveesti lohduta. Tää kisa oli niin Mannisen kisa kun voi olla, mutta mitä vielä... Ei Manninen mikään petturi tässä ole, omapa on elämänsä eikä se kellekkään tilivelvollinen ole. Varmaan sitä... harmittaa... itseään kaikkein eniten. Mutta on tää aika perseestä kun suomalaisten hallitseva luonteenlaatu on tämä ainainen sortuminen. Kun tulee se hetki, että nousee omalle tasolleen ja hoitaa homman, vai sortuuko paineiden alla, niin mitä se suomipoika tekee? Perkele. Miten se voi olla joka kerta sama juttu?!?!
No yhdistetyn voi sitten unohtaa. Sprintistä on vaikea odottaa mitään. Voisi kuvitella, että tosta on Mannisen aika vaikea nousta. Vituttaa varmaan aika paljon. Tiedä sitten millon koko kisa edes on? Jos on pian, niin ei mitään saumaa... Tallus oli tänään positiivinen yllätys. Jos vaikka sprintistä sitten tulisi jo jotain konkreettista...
On tää niin rankkaa... Minkä takia tää urheilu herättää tällaisia fiiliksiä? Toisaalta kun tulee usein turpaan, niin sitten se onnistuminen tuntuu niin taivaalliselta...