Kylläpä tuo peli otti päähän ja rankasti. Onneksi kuitenkin myöhäisillan koitos jätti hyvän maun suuhun, eikä tarvinnut itseään jojoon vetää. Nyt seuraavana aamuna osaa jo arvostaa curling-joukkueen saavutusta, vaikka kruunu jäikin tällä kertaa puuttumaan. Aivan jäätävä kokonaisuus ja todellinen uroteko lajin eteen ansaitsee lämpimät onnittelut!
Oliko finaalitappioon syynä se, että hermo ei kuitenkaan ihan pitänyt, vaiko että Kanada vain oli parempi. Todennäköisesti molemmat. Heitot kopsahtelivat suojiin koko joukkueelta jatkuvasti ja Kanadalla varsinkin Nicholls oli aivan uskomaton. Tuon tason kun pitää, niin saattaisi mahtua omaan jengiin ykkösheittäjäksi =)
Suomen taktiikalle on on täällä annettu pyyhkeitä roppakaupalla. Hieman toisen näkökulman yritän teille tarjota, josko se saisi ajattelemaan asiaa laajemmin. Kiistaton fakta on, että sama taktiikka kuin Iso-Britanniaa vastaan pelattiin ei olisi finaalissa onnistunut. Tuo johtuu siitä, että skotit nimen omaan ovat poistojoukkue ja olivat välierässä omalta osaltaan mukana juonessa. Kanada taas pelasi aivan eri tavalla.
Tärkein huomattava asia on se, että suojien takana kunnolla olevien kivien poistaminen ei ole helppoa, koska kovat heitot eivät taivu juurikaan. Kanada heitti järjestään alussa suojia, joita Suomi yritti kiertää. Poistot suojien takaa ovat toki mahdollisia ratsupoistoilla, mutta silloin kun niitä yritettiin epäonnistuttiin ja Kanada sai vain puskettua lisää päälle. Alkusarjassa Suomi muuten voitti Kanadan nimen omaan tällä samalla taktiikalla. Erona oli se, että silloin Uusis ja Mäkelä heittelivät samanlaisia poistoja kriittiseen paikkaan kuin Nichols nyt. Vaikka numerot olivat selvät, on curling monasti loppujen lopuksi todella pienestä kiinni.