Et varmasti ole yksin tämän mielipiteen kanssa. En koskaan oikein jaksanut ymmärtää mikä idea tuossa telinevoimistelussa edes oli, tai lähinnä miksi sitä piti olla ohjelmassa. Meillä ainakin se oli sellaista, että liikuntasalin varastosta haettiin hevoset, ponnistuslaudat, matot yms. ja sitten vaan alettiin tekemään. Kukaan ei näyttänyt tai opettanut miten joku "urhonhyppy" tehtiin vaan jokainen suoriutui miten suoriutui. Tuskin kukaan sai mitään kipinää aloittaa telinevoimistelu vaan lähinnä päinvastoin. Näissä telinevoimisteluissa tapahtui myös varmasti eniten loukkaantumisia.
Oma top 5. yläasteelta
1. Telinevoimistelu
2. Maantiejuoksu (5km juoksua asfaltilla ja ajan perusteella sai numeron)
3. Hiihto (keväällä kun ladut olivat lähinnä luistinratoja, mutta piti vain hiihtää kun oli ohjelmaan merkattu)
4. Suunnistus (varsinkin syksyisellä vesisateella oli mukava mennä metsään kastelemaan kamppeet)
5. Kuntotestit (olivat lähinnä oppilaiden rääkkäämistä)
Telinevoimistelussa ainoa hauska elementti oli joskus yläasteella, kun tunnit pidettiin liikuntasalin sijaan paikassa, jossa oli juustomeri. Mutta muuten yhdyn täysin edellä olevien mielipiteisiin, telinevoimistelu kärkisijalle.
Oma top 5:
1. Telinevoimistelu
2. Uinti. Aina vihannut uimahalleissa polskuttelua, jos olisi käyty jossain järvellä uimassa niin olisi eri homma
3. Hiihto. Ala-asteella jopa tykkäsin, sen jälkeen en. Yleensä melkoista sekoilua niin opettajien kuin oppilaidenkin puolelta.
4. Tanssi. Meillä joulukuut vedettiin paritanssia. Ei nyt sinänsä mitenkään vastenmielistä, mutta hieman nääh kyllä.
5. Suunnistus. Itsessään ihan mukavaa touhua, mutta jotenkin nämä aina osui niille syksyn sateisimmille päiville.
Erityismaininta salibandylle. Tykkään lajista ja nytkin käyn höntsäilemässä viikottain, mutta kun aina se joku helkutin pirkkopekka unohti sisäpelikengät kotiin ja opettaja komensi kaikki pelaamaan paljain jaloin. Lopputulemana noin 87 mailaniskua varpaille tunnin aikana.