Tuo skenaariohan on aika yleinen, että niin pitkään kun olet joukkueen ehdoton kiekollinen liideri, niin pelit sujuvat. Taipalus oli hyvä ensimmäisellä HIFK kaudellaan, kun oli ns. ykkös YV:n pakki. Hirso on aina ollut sellainen, että ykkösketjun sentterinä "loistaa" ja kilpailutilanteessa katoaa. Hirsolla tämä on käynyt kaikissa seuroissa: HIFK, Kärpät, Jokerit. Case Taimi on taas siitä vähän erilainen, että uskon hänen halunneen lähteä HIFK:sta jo kesällä ja se on näkynyt noissa esityksissä. Ei ihan täydellä motivaatiolla pelannut.
Se on jännä miten joistain pelaajista huokuu se, että haluaa pelata logolle ja ovat ylpeitä saadessaan pelata HIFK:ssa, vaikka olisivat pelanneet täällä vain korkeintaan muutaman kauden ja toisista se palkkasoturius oikein huokuu. Mikael Granlund oli malliesimerkki pelaajasta, josta tuli kertalaakista ns. HIFK:n mies. Taimi taas kuuluu tähän toiseen ryhmään. Hintzistä se myös näkyy. Lähtee täältä silmää räpäyttämättä. Mitä enemmän noita pelaajia on joukkueessa, niin sitä heikommat ovat menestyksen edellytykset ja tämän kauden HIFK on vähän liikaa palkkasoturijengi tai sellainen pelko itselleni on tullut. Kärkipelaajista lisäksi esim. Aaltonen, Eronen ja Johansson. Tietty määrä palkkasotureita on OK, kunhan se joukkueen ydin tuo sen vaatimustason. Ketä he ovat HIFK:ssa? Elkins, Luttinen, Petrell ja sitten tulee iso pudotus. Lisäksi kaikella kunnioituksella, mutta Petrell ja Luttinen eivät ole mitään suuria johtavia pelaajia.
Siitä olen vähän eri mieltä, että Taimi olisi viime kevään pudotuspeleissä ollut huono. Ei pelannut ihan parhaalla tasollaan ja tuli virheitä, mutta toi pelaamiseen sellaista yllätyksellisyyttä, joka puuttui Tappara sarjan loppumetreillä. Pystyi esim. antamaan noita pitkiä avauksia, joita HIFK:n hauki taktiikka edellyttää. Moni puolustaja ei kykene niihin lainkaan. Heiskanen laittoi esim. Mikkelissä Elkinsin sellaisella läpi. Tappara pystyi paremmin keskittymään trappiinsa, kun sellaista uhkaa ei ollut.