Vaikka itse Tommi Niemelästä todella paljon pidänkin niin valmentajana kuin myös ihmisenä, niin tänään Ilta-Sanomissa julkaistussa Olli Jokisen haastattelussa oli mielestäni erittäin hyvä kommentti Jokiselta, mikä Tomminkin kannattaa varmasti lukea ja sisäistää omaan työkalupakkiinsa tulevaa varten: "Mielestäni aina pitää pystyä pelaamaan tuloksesta eikä mennä sen taakse, että nuoret pelaajat maksavat oppirahoja. Tämä on tulosurheilua. Pystyimme sekä kehittämään nuoria että jopa vanhempiakin pelaajia, ja myös jollain tasolla menestyimme siinä sivussa. Siinä me runkosarjassa onnistuimme. Sen takia kauden lopputulos harmittaa vielä enemmän."
Eli vaikka se "positiivinen kehittyminen" ja "koitetaan olla taas huomenna parempia" ideologia onkin varmasti tietyllä tapaa toimiva ja jopa järkevä aiempien valmennuksien virityksiin verrattuna, niin niiden taakse ei tosiaan saisi tuloksen sakatessa mennä, kuten nyt menneellä kaudella kovin usein syystä tai toisesta kävi. Menneellä kaudella puhuttiin Niemelän suulla usein siitä, miten nuoret pelaajat eivät saaneet ladattua itseään jokaiseen peliin täysillä ja miten nämä saivat joka kerta tällaisessa pelissä opetuksen siitä ja kehittyivät tästä taas tulevaa varten. Tuleva kausi on Niemelän kolmas päävalmentajana Lahdessa, ja tällä kaudella ne jatkuvat mantrat positiivisesta kehityksestä, oppimisesta, tuloksen taakse katsomisesta ja prosessiin luottamisesta sekä huomisen tuomasta uudesta mahdollisuudesta olla parempia tappioiden keskellä ei kyllä enää kannattajallekaan kelpaa.
Pakko tähän väliin nostaa, että Niemelän kaudet ovat kuitenkin Pelicansin 5. ja 6. parhaat kaudet keskiarvoltaan ikinä.
Siitä toki samaa mieltä, että sukupolvien kokemus päästä kerran elämässä puolivälieristä läpi tuntuu jotenkin käsittämättömältä. Jospa tuleva kausi muuttaisi sen.