Itselläkin kummitteli vähän se Kuopion matsi mielessä, kun Tampereelle lähdettiin, että tuleeko samanlainen ulospuhallus kuin silloin Kuopiossa Ässät-voiton jälkeen, mutta ei sentään. Tomassahan tuntuisi olevan ihan pleijarivalmentajan aineista, kun nyt on viisi ottelua pelattu runkosarjan jälkeen, ja TPS on suorittanut jokaisessa pelissä edellistä paremmin. Ei voisi kuvitellakaan, että Ahokas olisi ikinä taikonut tähän joukkueeseen tällaista peli-ilmettä. En sano, etteikö Ahokas olisi voinut tätä joukkuetta viedä yhtä pitkälle tai pidemmällekin, mutta ei ikinä tällaisella peli-ilmeellä.Mielenkiintoista nähdä, miten Miettinen pystyy vastaamaan Grönborgin heittämään haasteeseen. Pystytäänkö Tapparaa haastamaan edes vähän vai joudutaanko täydellisesti ylikävellyksi. Pidän ehdottomasti Tapparaa Liigassa tällä kaudella nähdyn perusteella lähes ”valovuoden” muita joukkueita edellä olevana sekä pelitavaltaan että rosterin rakenteeltaan. Mielestäni kauden suurin yllätys olisi, jos Tappara ei mestaruuteen menisi lähes läpihuutojuttuna.
Keskiviikkona TPS on kovan paikan edessä Tampereella, kun yhden välipäivän jälkeen joutuu kohtaamaan suurimman ennakkosuosikin tämän kotiareenalla. Onko TPS sekä mentaalisesti että fyysisesti valmis kohtaamaan Tapparan, sen näemme ja tietenkin toivomme, että oltaisiin valmiita jopa ryöstöön. Ensimmäisessä ottelussa tuo olisi ehkäpä jopa eniten mahdollista, jos Tappara on sortunut vastustajansa aliarvioimiseen, mutta käsittääkseni Grönborg on sen verran meritoitunut valmentaja, ettei tuollainen liene mahdollista.
Onkin mielenkiintoista nähdä, miten Miettinen käsittelee ennakkoasetelman, jossa vastustaja on lähtökohtaisesti omaa joukkuetta kaikessa edellä eli maalivahdissa, puolustus- ja hyökkäyspelissä, joukkueen pelitavassa sekä myös valmennuksessa. Jos tästä selviää siedettävin tappionumeroin, niin silloin voi olla omaan tekemiseensä aika tyytyväinen. Tappiopelissäkin voi pelata niin, ettei tarvitse hävetä. Toivotaan siis parasta, ettei taannoista Kuopissa nähtyä peliesitystä nähdä uudelleen Tapparaa vastaan vaan pelataan ennakkoluulottomasti tilanteessa, jossa kukaan ei odota mitään menestystä.
Tietynlaista hyvästä ilmapiiristä ja joukkuehengestä kielivää henkistä lujuutta, sitkeyttä ja venymiskykyä tästä Toman rykmentistä kyllä huokuu, ja merkkejä siitä on ollut ilmassa pitkin kautta. Johan runkkarissa tultiin monta kertaa lopussa tasoihin ja viimeistään jatkoilla tai rankuilla ohi, haettiin loppukaudesta tärkeät vierasvoitot muun muassa Vaasasta ja Porista, eikä laitettu päätä pensaaseen 1-13 viikon jälkeenkään, vaan kaivettiin tarvittavat pisteet HIFK:n ja Lukon vieraina tappioasemasta ohi tullen. Nimenomaan tässä on ollut tällä kaudella huomattava ero Ahokkaan aikaan verrattuna, että yhden maalin tappioasema pelin puolivälissä ei tarkoita vielä automaattisesti pelin olevan ohi. Sellaisia pieniä vihjeitä voittavasta joukkueesta, joita oli havaittavissa myös esimerkiksi Suikkasen mestaruuskauden joukkueesta ja Raipen kauden joukkueesta, kun vastakohtana käyttää vaikka viime kauden Tepsiä, Kaskisen joukkueita tai varsinkin Jortikan kolmannen tulemisen kahden kauden joukkueita, joista kaikista huokui häviävän joukkueen tekeminen, sitä vahvemmin, mitä pidemmälle kausi eteni kevättä kohti.
Tappara on vaikuttanut toistaiseksi aika heikolta kevään 2022 finaaleissa nähtyyn verrattuna, mutta eivät ole tainneet vielä ihan herätä pleijareihin. Sarjassa on ollut vähän samoja merkkejä kuin kevään 2022 välierissä Ilvestä vastaan. Ekasta pelistä niukka tappio vieraissa, vaikka oltiin kenttäpelissä parempia, ja seuraavasta pelistä kotona voitto vahvalla esityksellä. Lisäksi Kontiola hakee vastapuolella sitä puuttuvaa mestaruutta. Tietty olisi edelleen aivan valtava jättiyllätys, jos TPS tästä itsensä jatkoon kampeaisi ja huomattavan paljon todennäköisempää on, että Tappara vie kolme seuraavaa ottelua, eikä TPS pelaa useampaan vuoteen näin pitkällä keväällä kuin puolivälierävaiheessa.