Mun mielestä koko joukkue ja valmennus veti vaikeissa olosuhteissa (paska runkkari ja todella epätasainen suorittaminen) oikein hyvin!
Ajoittain siellä oli vieläkin kummallista herpaantumista. Varsinkin ekan pelin ensimmäisen erän jälkeen oli tosi heikkoa tekemistä ja puolutuspäässä tuttua höntyilyä sekä lepsuilua.
Mutta toisessa pelissä tapahtui jotain ja koko joukkue näytti uudesti syntyneeltä.
Kyllä tuossa itseluottamuspiikki tuli ja sitä pystyi myös valmennus hienosti tukemaan/ylläpitämään.
Kolmannen pelin vaikeaista hetkistä noustiin hienosti ja se oli todiste, että se JOUKKUE on saattanut löytyä ja uskotaan omaan tekemiseen.
Jos yksilöiden sijaan ollaan nyt vihdoin löydetty se joukkue, niin annan ison sulan Miettiselle hattuun. Ihan viime metreille se kesti, mutta ainakin 2,5 peliä nyt näytti tosi hyvälle.
Ja silti pitää muistaa, että kyseessä oli nyt vain 3 peliä ja kaudella on aiemminkin nähty lyhyitä hyviä jaksoja. Myös vastustaja oli erittäin aneeminen ajoittain (esim. heidän yv täysin luokatonta, Gibson ei saanut silmiään kiinni ja Reunasen pelaaminen viimeisessä pelissä kuvasti hyvin miten laiskanpulskeaa suorittaminen välillä oli). Ei se silti ole pois siitä, etteikö TPS olisi pelannut hyvin ja osaltaan aiheuttanut vastustajan huonouden.
Tasaisempaa tekemistä vielä peräänkuulutan joukkueelta sekä valmennukselta. Anteeksi antamatonta on, jos vielä playoffeihinkin tullaan unipupu kainalossa ja aamuvellit poskilla.
Nyt toivotaan, että tuo kantaa myös seuraavassa sarjassa ja että siinä kaadutaan isot taistelusaappaat jalassa (voittaakin saa, mutta...). Kaikki tästä eteenpäin on plussaa, kun minimivaatimus on saavutettu.
Se todellinen mittari on siellä ensi kaudessa.
Miten meidän kiekollinen peli, rytmittäminen ja hyökkäyksiin lähdöt olivatkin yhtäkkisesti monta napsua laadukkaampia runkosarjan perustasoon verrattuna? Miksi tällaista suorittamista ja sitoutumista nähtiin joukkueelta aniharvoin runkosarjassa? Panokset ovat tietysti kovemmat, mutta olisi tietyllä tavalla surullista, mikäli pelkästään tunnepuoli selittäisi eron runkosarjan suorittamiseen.
Tämä on mielenkiintoinen pointti.
Johtuuko otteiden terästyminen vain playoffien alkamisesta vai esim. valmennuksen tekemisestä?
Jos ensimmäinen, niin kertoo siitä, ettei se joukkue ole täysin valmennuksen hallussa. Ts. osataan koutsata taktisesti, mutta se henkilö- ja mentaalipuoli on vielä hakusessa. Omasta mielestä se on tärkeämpi osa sitä valmennusta kuin pelikirja.
Toisaalta tulos ratkaisee ja ihan sama miten lätkyttelevät runkosarjan jos kauden päätteeksi nostetaan pokaalia/menestytään hyvin. Eli loppuviimeksi tärkeintä saada paras ulos koneesta keväällä.
Käytännössä vasta tuleva kausi taitaa antaa sen todenmukaisen kuvan siitä, paljonko asioita on tällä kaudella tehty oikein. Onko meillä käsissä uusi Pekka Virta Tepsissä vai kenties jotain parempaa. Tähän päälle kun ensi kaudelle saadaan vielä se kuuluisa "Miettiselle koottu joukkue", niin ensi vuonna on Toman todellinen näytön paikka.
Juuri samoja aatteita itse pyörittelen.