Itse toivoisin joukkueeseen useamman sellaisen pelaajan, jotka oikeasti osaavat taklata ja vieläpä suht lujaa. Nykyjoukkueessa niitä ei taida Marttisen(Ei ehdi enää) ja Niemeläisen lisäksi juuri olla, nyt kun Pihlajamäkikin on poissa kuvioista. Sanoisin että sillä on huomattavasti isompi vaikutus vastustajan pelityyliin kun tietää, että ralli lähtee kunnolla päälle jos ruvetaan pelaamaan sääntöjen rajamailla. Sensijaan yksi puukätinen gooni tuskin muuttaa hommaa miksikään (Vaikka vitutuspäissäni olen täällä huudellutkin koodinimien Gratton ja Sheptak perään), nyrkkihippa vastustajan kaverin kanssa ja taas saa vihollinen melskata miten huvittaa. Jos taas loppupeli rullataan kaiken yli muun joukkueen toimesta ja jatkuvasti, niin se antaa oikeasti signaalin että meille ei muuten vittuilla.
Muistuu hyvin mieleen Ässät-Jyp peli 2012 jossa Abid sikaili Armian telakalle, Pihlman kävi painamassa Abidiin kovan avojään pommin tuon jälkeen. Tämä vain esimerkkinä mitä pitäisi seurata vastustajan sikailuista, eli loppupeli ajetaan äijää seinälle, katolleen ja pystyyn. Tuossa joukkueessa kovaan taklauspeliin tarvittaessa kykenivät Honkanen, Sammalkangas, Marttinen, Savinainen, Juusela, Brodin, Moisio, Pihlman, Mutanen, ja myöskin Heshka, joka olisi kyllä voinut taklailla enemmänkin.
Toisena esimerkkinä voisi mainita HIFK-pelin Nordiksella (2009), jossa HIFK:n äijät innostuivat kolaamaan vaihdon aikana kaikkea mikä liikkuu. Kiekko HIFK:n päätyyn ja Rasmussen painaa Melartin päätyplankista melkein läpi, muistaakseni loppui perseily HIFK:n osalta siihen. Selvästi tiedostettiin sillä puolella että takaisin tulee ja kovaa.
Nyt jos peli menee fyysiseksi, niin auttamatta jäädään kakkoseksi. Ei ole oikein ketään joka pystyisi antamaan takaisin niin että oikeasti tuntuu, ja kun tätä uhkaa ei juurikaan ole, niin vastustaja voi helposti vääntää ruuvia jatkuvasti kireämmälle. Pahimmassa tapauksessa ruvetaan ottamaan jäähyjä poikkareista ja huitomisista, kun ei oikein muutenkaan osata antaa takaisin.