Tomi Lämsälle kenkää!

  • 98 465
  • 944

Raymond

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Ei mun mielipide Lämsästä muutu ennen kuin jalometallia roikkuu pelaajien kaulassa kauden jälkeen.

Oon vähän rennommalla otteella tässä. Mulle riittää välieräpaikka. Tai siis emmä sillä nyt henkseleitä paukuta, mutta silloin voin sanoa, että Lämsä hoiti hommansa ok.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Oon vähän rennommalla otteella tässä. Mulle riittää välieräpaikka. Tai siis emmä sillä nyt henkseleitä paukuta, mutta silloin voin sanoa, että Lämsä hoiti hommansa ok.

Samat odotukset itsellä. Keväällä parhaat pelit ja välieriin. Siitä eteenpäin kaikki plussaa. Runkosarjan top 4 auttaisi tietysti tuohon tavoitteeseen paljon.
 

Mark Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
@Cannedheat13 . Aiemmilla näytöillä mitattuna Lämsä ja Peltonen kuuluvat Liigan heikoimpiin valmentajiin. Ei minusta ihme, et potkuja vaaditaan. Se kertoisi vaan siitä, että menestystä haetaan isossa seurassa tosissaan. Ei vain toivota, että kova ja kallis rosteri paikkaavat puutteet viisikkopelissä. Peltonen ja Lämsä ovat molemmat saaneet valmentaa kovia rostereita, mutta tulos on ollut laiha. Ei menestystä, ei juuri pelaajien kehitystä ja pelin viihde-arvokin on ollut heikohko.
Mitä ovat Lämsää enemmän saavuttaneet Peltonen, Yli-Junnila, Myrrä, Hahl, Tuomainen, Karjalainen, Mäntymaa, Pikkarainen, Lehtonen (sai tänään potkut) etc. Kärppien viime kauden pronssi menee Mannerin laariin.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Mitä ovat Lämsää enemmän saavuttaneet Peltonen, Yli-Junnila, Myrrä, Hahl, Tuomainen, Karjalainen, Mäntymaa, Pikkarainen, Lehtonen (sai tänään potkut) etc. Kärppien viime kauden pronssi menee Mannerin laariin.

Pikkuseurojen valmentajia en sotke tähän, siellä mennään eri tavoittein ja resurssein.

Karjalainen oli viime kaudella ehkäpä Liigan paras valmentaja, keskitason rosterilla mitalipeleihin saakka.

Noista Yli-Junnila ja Mäntymaa ovat täysin katsomattomia kortteja. Peltosen kävin läpi jo yllä, vertautuu Lämsään.

Tomi on saanut urallaan valmentaa kovia rostereita, joista moni koutsi vain haaveilee. Esim. Jokerit, Ufa, Lukko. Tulosta ei ole tullut kertaakaan. Useimmiten potkut, nuorten MM-kisat veti loppuun, vaikka sekavaa olikin. Myöskään nuorten pelaajien kehityksessä Tomi ei ole kunnostautunut, vaikka Vierumäellä on luentoja pitänytkin. Nyt on Lämsän (ehkä) viimeinen mahdollisuus näyttää päävalmentajana, epäonnistuminen ja siirtyy liiton hommiin, johon suhteilla ja taitavana puhujana kyllä pääsee.
 
Suosikkijoukkue
” Sori - ite en juuri.pelejä seuraa, kirjoittelen”
Ottaisitko päävalmentajaksi 45-55v valmentajan jolla takana täysiä onnistumisia 1? Vai lupaavan 30-40v valmentajan, jolla ei ole päävalmentaja kokemusta liiga tasolta mutta aiemmilta tasoilta hyvät statsit?

Itse panostaisin nousevaan nuoreen kykyyn. EN viittaa Masoon, mutta hänestä tämä ajatus tuli mieleen.
 

Akke P.

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Ottaisitko päävalmentajaksi 45-55v valmentajan jolla takana täysiä onnistumisia 1? Vai lupaavan 30-40v valmentajan, jolla ei ole päävalmentaja kokemusta liiga tasolta mutta aiemmilta tasoilta hyvät statsit?

Noin yleisesti ottaen liigassa tuntuu olevan tyypillistä suosia nimenomaan nuorempia ja vieläpä uusia kykyjä. Samalla valmentajien peräkkäiset kaudet yhdessä seurassa ovat verrattain lyhyitä. Jos pikaisella vilkaisulla vertaa vaikka Ruotsiin, niin valtaosa valmentajista on siellä viisissä kymmenissä ja jonkun matkaa päällekin - HV71:n nuori koutsi taitaa olla tällä hetkellä ainoa poikkeus. Samalla myös valmentajien jaksot samassa seurassa tuntuvat olevan siellä selvästikin pidempiä. Frönlundan koutsilla taitaa alkaa nyt 12. kausi. Vaikea kuvitella Suomessa vastaavaa. Tätä ilmiötä taisi Pekka Virtakin jossain haastattelussa taannoin ihmetellä.

Muihin maihin, muihin lajeihin saati muihin elämänaloihin verrattuna liigassa annetaan kokemukselle selvästi pienempi painoarvo. Se koetaan pikemminkin painolastina. Kun valmentaja on saanut jonkinlaisen leiman tietynlaisen pelin suosijana tai peluuttajana, sen oletetaan suoraviivaisesti pysyvän. Jääkiekko ei ole kuitenkaan ydinfysiikkaa, sitä analysoidaan suvereenisti keskustelupalstoillakin, joten pelillinen kehittyminen - myös valmentajilla - lienee mahdollista. Johtaminen vaatii usein myös kannuksia ja kokemusta; toki tässä on ihmisillä erilaisia luontaisia ominaisuuksiakin ja joku on luontainen johtaja jo nuorenakin, mutta yleensä kokemus tuo johtamiseen apuja.

Nuorten ja uusien valmentajakykyjen nouseminen parrasvaloihin on sinänsä hienoa. Ei se kuitenkaan mikään itseisarvo ole. Sama koskee pelikirjoja ja -tapoja. Ajattelemme usein, että uusi valmentaja tuo uusia tuulia. Pelilliset virtaukset ovat kuitenkin syklisiä ja ne tulevat ja menevät; välillä on muodikasta pitää kiekkoa, välillä koohottaa pystysuuntaisesti päästä päähän. Kuten Virtakin totesi, ei kai se jääkiekon historiassa nyt mikään valtaisan mullistava uusi keksintö ja oivallus ole, että mennään lujaa päälle.

Tämä ei sinänsä nyt liity spesifisti Lämsään tai kehenkään yksittäiseen valmentajaan, tapaukset ovat aina omia, mutta välillä tuntuu, että parempaan lopputulokseen päästäisiin kun annettaisiin valmentajien ja joukkueiden ja niiden ennen kaikkea yhdessä kehittyä hiukan pidempään. Ei se valmentaja muutu yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi yhden viikonlopun tulosten mukana...
 
Viimeksi muokattu:

#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Noin yleisesti ottaen liigassa tuntuu olevan tyypillistä suosia nimenomaan nuorempia ja vieläpä uusia kykyjä. Samalla valmentajien peräkkäiset kaudet yhdessä seurassa ovat verrattain lyhyitä. Jos pikaisella vilkaisulla vertaa vaikka Ruotsiin, niin valtaosa valmentajista on siellä viisissä kymmenissä ja jonkun matkaa päällekin - HV71:n nuori koutsi taitaa olla tällä hetkellä ainoa poikkeus. Samalla myös valmentajien jaksot samassa seurassa tuntuvat olevan siellä selvästikin pidempiä. Frönlundan koutsilla taitaa alkaa nyt 12. kausi. Vaikea kuvitella Suomessa vastaavaa. Tätä ilmiötä taisi Pekka Virtakin jossain haastattelussa taannoin ihmetellä.
Ruotsista jos tosiaan katsoo, niin tässäpä muutama esimerkki.

Färjestad
Johan Pennerborn 05/2017 - 02/2022 (potkut viidennellä kaudella)
Pennerbornin ajanjaksolla kerran välierissä, kaksi kertaa puolivälierissä ulos
Thomas Mitell 02/2022 -> (kolmas kokonainen kausi alkoi)
Mitellin ajanjaksolla mestaruus ja kaksi kertaa puolivälierissä ulos

Frölunda
Roger Rönnberg 05/2013 -> (12. kausi alkoi)
Rönnbergin aikajaksolla 2 mestaruutta, 5 kertaa välierissä, 3 kertaa puolivälierissä, CHL:ssa neljä mestaruutta, yksi finaalitappio, 2 kertaa neljän joukkoon.

Luleå
Thomas Berglund 05/2017 -> (8. kausi alkoi)
Berglundin ajanjaksolla kerran finaaleissa, kerran välierissä ja muuten joko puolivälierissä tai sääleissä ulos. CHL:ssa yksi finaalipaikka.

Skellefteå
Robert Ohlsson 05/2021 (4. kausi alkoi)
Mestaruus, finaalitappio, puolivälierätappio

Muita:
Malmö, Tomas Kollar 3. kausi
Brynäs, Niklas Gällstedt 2. kausi
MoDo, Mattias Karlin 4. kausi
Lingköping, Klas Östman 4. kausi
Rögle, Roger Hansson 2. kausi (tätä ennen Cam Abbott n. 6 kautta)
Vaxjö, Jörgen Jönsson 3. kausi (tätä ennen Sam Hallam 10 kautta)
Örebro, Niklas Eriksson 7. kausi (oli hetken viime kaudella sivussa, mutta siirtyi UJ:n paikalta takaisin valmentajaksi)

Timrålla, HV71:lla ja Leksandsilla tälle kaudelle uudet koutsit, mutta noissakin Timrålla ja Leksandsilla oli edeltäjät paikoillaan 3-4 kautta. Eniten turbulenssia SHL-seuroista on ollut HV:n ja Brynäsin peräsimissä ja menestyskin on ollut heikkoa ja välillä molemmat ovat käyneet ottamassa vauhtia alempaa yhden kauden verran.

Vähän on erilainen kulttuuri tosiaan Ruotsissa kuin Suomessa.
 

Cannedheat13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Höpöhöpö. Tämä menee taas siihen taikauskohöpinään kun sattumalle on pakko väkisin keksiä joku ihmeellinen selitys
Aidosti hauska kommentti, kiitos siitä. Tilastot ja tutkimukset ovat taikauskoa, juu-juu ovathan ne. Aivan samoin voisi tietysti sanoa Lämsänkin menestymättömyyden valmentajana perustuvan saamaiseen taikauskoon, kun sattumalle on pakko keksiä jokin ihmeellinen selitys.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Aidosti hauska kommentti, kiitos siitä. Tilastot ja tutkimukset ovat taikauskoa, juu-juu ovathan ne. Aivan samoin voisi tietysti sanoa Lämsänkin menestymättömyyden valmentajana perustuvan saamaiseen taikauskoon, kun sattumalle on pakko keksiä jokin ihmeellinen selitys.
Millaisia tilastoja ja tutkimuksia on siitä, että Toronton "kannattajat eivät aidosti anna joukkueelle mahdollisuutta voittaa Stanley Cupia"? En ole nähnyt näitä tutkimuksia, mutta täysin ulkopuolisena tuntuu, että Toronton mediahuomio olisi ehkä jopa kannattajia merkittävämpi tekijä, mutta sekin voi olla täyttä mutua.
 

Cannedheat13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
@Cannedheat13 . Aiemmilla näytöillä mitattuna Lämsä ja Peltonen kuuluvat Liigan heikoimpiin valmentajiin. Ei minusta ihme, et potkuja vaaditaan. Se kertoisi vaan siitä, että menestystä haetaan isossa seurassa tosissaan. Ei vain toivota, että kova ja kallis rosteri paikkaavat puutteet viisikkopelissä. Peltonen ja Lämsä ovat molemmat saaneet valmentaa kovia rostereita, mutta tulos on ollut laiha. Ei menestystä, ei juuri pelaajien kehitystä ja pelin viihde-arvokin on ollut heikohko.
Ei minua häiritse lainkaan se, että valmentajille vaaditaan potkuja, kun on sen aika, eli panos ja tulokset eivät lainkaan kohtaa. Yllättää kuitenkin se fatalismi, joka asiassa vallitsee. Eli, riippumatta siitä kuinka paljon pelejä on pelattu, mikä on loukkaantumistilanne jne. Ylipäätään kaikki asiat jotka liittyvät joukkueurheiluun, ja menestymiseen nimenomaan joukkueena. Puhutaan siitä, että päävalmentaja on taustansa tietäen väistämättä huono, ja täten hän suorastaan ehkäisee kaiken toivon menestyksestä. Jos tulokset ovat joskus hyviäkin, niin silloin kyseisellä valmentajalla (ei tietenkään!) ole osaa eikä arpaa noihin tuloksiin. Ja toisaalta sitten on olemassa "messias"- valmentajia, jotka tietysti sitten... P.S. Jätänpä tämän aiheen nyt tähän ettei homma mene pelkäksi toistoksi.
 

Cannedheat13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Millaisia tilastoja ja tutkimuksia on siitä, että Toronton "kannattajat eivät aidosti anna joukkueelle mahdollisuutta voittaa Stanley Cupia"? En ole nähnyt näitä tutkimuksia, mutta täysin ulkopuolisena tuntuu, että Toronton mediahuomio olisi ehkä jopa kannattajia merkittävämpi tekijä, mutta sekin voi olla täyttä mutua.
"Kannattajat" ovat tietysti koko Toronton kiekkoyhteisö, johon lasken myös paikallisen median. Sillä kyllähän paikallisen mediankin uskoisi olevan "omien" puolta. Paine siellä antaa potkut "kaikille" on niin suuri, että voittamiseen tarvittavaa rentoa flow-ta on "mahdotonta" saavuttaa. En nyt muista yhtään varsinaista suoraa tutkimusta aiheesta. Mutta paineensietokyvystä/ rentoudesta/ yleisön merkitysestä urheilumenestykseen/ flow:sta/ joukkueurheilun valmennuksesta etc. löytyy sitten niitä vaikka kuinka paljon. Tilastoja Toronton menestyksestä löytyy ainakin NHL:n sivuilta. En tiedä onko tehty tutkimusta siitä korreloivatko nuo asiat keskenään. Sellainen tutkimus olisi kyllä mielenkiintoista lukea. (Oletusarvoisesti uskoisin, että kyllä korreloivat) P.S. Täytyykin oikein etsiskellä hieman, että löytyisikö asiasta jotain materiaalia.
 

Saul Goodman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pekka Virta
Paine siellä antaa potkut "kaikille" on niin suuri, että voittamiseen tarvittavaa rentoa flow-ta on "mahdotonta" saavuttaa.
Eli juurikin sitä höpöhöpöä.

Tutkitaan vähän lukuja:

Nhl:ssä pelaa nyt 32 joukkuetta. Jos oletetaan yksinkertaistaen että kaikkien joukkueiden mahdollisuudet Stanley Cupiin olisi samat niin silloin 96,875% prosenttia ajasta joku muu kuin Toronto voittaa. Todennäköisyys että tämä tapahtuu 57 kertaa putkeen on yli 16%.

Koska joukkueita oli ennen paljon vähemmän, pyysin tekoälyä laskemaan todennäköisyyden eri joukkuemäärät huomioiden. Vastaus oli n. 7,5%. Onko tässä jotain ihmeellistä? No ei sitten tasan mitään, samassa maastossa kuin heittäisi kolikolla neljä kertaa kruunan.

Katsoin nopeasti läpi Toronton mestaruuskertoimet 90-luvun alkuun asti. Noussut vasta ihan viime vuosina kärkikahinoihin. Pääasiassa kertoimet luokkaa 20-60. Kaudella 15-16 Toronton mestaruudesta tarjottiin rahat takaisin 100-kertaisena. Mut hei fanien vika.

Samaa nonsenseä olisi voinut väittää vaikka Lukosta ennen 2021. Mutta kas kummaa, joukkue lähti kauteen ensimmäistä kertaa mestarisuosikkina ja voitti sen "faneista huolimatta".
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Noin yleisesti ottaen liigassa tuntuu olevan tyypillistä suosia nimenomaan nuorempia ja vieläpä uusia kykyjä. Samalla valmentajien peräkkäiset kaudet yhdessä seurassa ovat verrattain lyhyitä. Jos pikaisella vilkaisulla vertaa vaikka Ruotsiin, niin valtaosa valmentajista on siellä viisissä kymmenissä ja jonkun matkaa päällekin - HV71:n nuori koutsi taitaa olla tällä hetkellä ainoa poikkeus. Samalla myös valmentajien jaksot samassa seurassa tuntuvat olevan siellä selvästikin pidempiä. Frönlundan koutsilla taitaa alkaa nyt 12. kausi. Vaikea kuvitella Suomessa vastaavaa. Tätä ilmiötä taisi Pekka Virtakin jossain haastattelussa taannoin ihmetellä.

Muihin maihin, muihin lajeihin saati muihin elämänaloihin verrattuna liigassa annetaan kokemukselle selvästi pienempi painoarvo. Se koetaan pikemminkin painolastina. Kun valmentaja on saanut jonkinlaisen leiman tietynlaisen pelin suosijana tai peluuttajana, sen oletetaan suoraviivaisesti pysyvän. Jääkiekko ei ole kuitenkaan ydinfysiikkaa, sitä analysoidaan suvereenisti keskustelupalstoillakin, joten pelillinen kehittyminen - myös valmentajilla - lienee mahdollista. Johtaminen vaatii usein myös kannuksia ja kokemusta; toki tässä on ihmisillä erilaisia luontaisia ominaisuuksiakin ja joku on luontainen johtaja jo nuorenakin, mutta yleensä kokemus tuo johtamiseen apuja.

Nuorten ja uusien valmentajakykyjen nouseminen parrasvaloihin on sinänsä hienoa. Ei se kuitenkaan mikään itseisarvo ole. Sama koskee pelikirjoja ja -tapoja. Ajattelemme usein, että uusi valmentaja tuo uusia tuulia. Pelilliset virtaukset ovat kuitenkin syklisiä ja ne tulevat ja menevät; välillä on muodikasta pitää kiekkoa, välillä koohottaa pystysuuntaisesti päästä päähän. Kuten Virtakin totesi, ei kai se jääkiekon historiassa nyt mikään valtaisan mullistava uusi keksintö ja oivallus ole, että mennään lujaa päälle.

Tämä ei sinänsä nyt liity spesifisti Lämsään tai kehenkään yksittäiseen valmentajaan, tapaukset ovat aina omia, mutta välillä tuntuu, että parempaan lopputulokseen päästäisiin kun annettaisiin valmentajien ja joukkueiden ja niiden ennen kaikkea yhdessä kehittyä hiukan pidempään. Ei se valmentaja muutu yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi yhden viikonlopun tulosten mukana...

Pohdin onko Liigan vetovoima aka. maksukyky yks syy kärkivalmentajien kaikkoamisille. Suurseuroissa nyt ei täysin tästäkään pitäis jäädä kiinni.

Minua fiksummat on spekuloineet sillä miten kokemattomampi/nuorempi valmentaja on helpompi seurajohdon käsitellä. Tästä nyt vois jatkaa aihetta myös urheilujohtajien valintoihin.

Kun halvemmalla saatiin - onko valmennus ollut arvostuksen ja panostusten suhteen alennustilassa? Vieläpä kun sarja on ollut kiinni niin riskikerroin kokeiluille on koettu pienemmäksi, toisin kuin vaikkapa Ruotsissa jossa sarjataso saattaa vaihtua.

Mestiksen näivettyminen ja kovan kilpailun vesittäminen junnusarjoissa. Sinänsä voihan siellä olla jotain positiivisiakin kehityskohtia tästä syystä, mutta mistä marinoituu tulevaisuuden valmentajat näissä olosuhteissa?

Uutuuden viehätys. Se pidempään mukana pyörinyt viis-kuuskymppinen saatetaan mieltää tylsäksi ja harmaaksi, vaikka perusosaaminen oliskin kiekon parissa laadukasta. Nuoremmassa nousukkaassa nähdään enemmän raikkautta ja toivoa.

Toki voihan ne kasvot kulua. Ja toisaalta, ehkei kaikissa ole sellaista päävalmentajan auraa, persoonaa, karismaa jota täytyy osata käyttää kun valokeila seuraa perässä. Mieluummin toimitaan adjutanttina ja apurina kiekkoarjessa.

Sitten vielä loppukaneettina tiimityön merkitys. Valmennustiimiin lie voi mahtua erilaisia persoonia jotka vetää sitä kivirekeä omilla vahvuuksillaan.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Roku

RL1936

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raumam Boja
Ok. En lähde asiasta kanssasi enempää vääntämään. Katsomme selvästi asiaa niin eri kulmista, että minkäänlaista rakentavaa keskustelua välillemme tuskin on mahdollista syntyä.
NHL:ssä on harvoin yli 10% suosikkeja kauden alussa. Ensi kaudellakin taitaa olla sellainen 93-94% todennäköisyys ettei Toronto voita mestaruutta. Se ei johdu mitään muusta kuin sattumasta ja todennäköisyyksistä. Mitään kirousta ei ole Torontolla tai Ilveksellä. Eikä ollut Lukollakaan.
 

Cannedheat13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
NHL:ssä on harvoin yli 10% suosikkeja kauden alussa. Ensi kaudellakin taitaa olla sellainen 93-94% todennäköisyys ettei Toronto voita mestaruutta. Se ei johdu mitään muusta kuin sattumasta ja todennäköisyyksistä. Mitään kirousta ei ole Torontolla tai Ilveksellä. Eikä ollut Lukollakaan.
En moista tietysti uskokaan. Matematiikka, ja tilastotiede ovat hyviä apuneuvoja, mutta itsessään ne eivät määrittele mitään. Itse olen ehdottomasti tilastoniilo, ja uskon niiden merkitykseen. Se, missä meillä (ei ehkä sinun kanssasi?) on ollut erilainen katsantokanta on se, että minä korostan kokonaisuutta. En usko, että kehno valmentaja (tai pari epäonnistunutta värväystä) pystyy Etukäteen (kuin astrologin kertomana) tuhoamaan erittäin hyvänkin joukkueen mahdollisuudet mestaruuteen. Ja vastakkainen näkökulmahan on se, että valmentajalla on äärettömän suuri merkitys joukkueen menestykseen. Valmentaja, ja joukkue- millään muulla ei ole kuin höpöhöpön virkaa menestystä ajateltaessa. Ymmärrän tämän ajatusmallin kyllä. Itse olen työurani tehnyt laatupäällikkönä kemian prosessiteollisuudessa. Vaikka kuinka kaikki olisi prosessissa hoidettu aivan viimeisen päälle niin silti...ihminen on ihminen. Jos Lukko Liigassa olisi jonkilainen monimuuttuja managerointipeli niin väittäisin, että ollessani manageri mestaruuksia olisi enemmän kuin nyt. Ja uskallanpa sanoa, että mikäli Saul Goodman tai sinä olisitte vastaavassa asemassa niin mestaruuksia olisi vieläkin enemmän. Ja nyt toivoisin, että hoksaatte sen, että tämä kirjoitukseni on kirjoitettu... ei ivallisella, vaan aivan aidolla huumorilla. Onko se hyvää huumoria, vaiko surkeeta...?
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Millaisia tilastoja ja tutkimuksia on siitä, että Toronton "kannattajat eivät aidosti anna joukkueelle mahdollisuutta voittaa Stanley Cupia"? En ole nähnyt näitä tutkimuksia, mutta täysin ulkopuolisena tuntuu, että Toronton mediahuomio olisi ehkä jopa kannattajia merkittävämpi tekijä, mutta sekin voi olla täyttä mutua.

Tätä aihetta on varmaankin pöyhitty pitkin vuosia ja vuosikymmeniä.

Täytyis varmaan just pyrkiä erottelemaan monista muista poikkeavia tekijöitä joista varmaankin mediahuomio on yksi näistä Kanadan Ontariossa - tai Montrealissa.

Kylmät talvet, verotukselliset syyt, puoliso ja perhe, joku muu miksi pelipaikaksi valikoituu ei-kanadalainen metropoli.

Median, yhteisön, kannattajien paine. Näkyykö nämä jotenkin poikkeamina joukkueen rakentamisissa, millaisiin pelaajiin satsataan? Tai keitä tuodaan johtoasemiin toimistolle tai penkin taakse?

Jääkiekko toki on korkean varianssin joukkuelaji ja voittaminen tosiaan on todella monen mutkan takana. Toronton kohdalla toisaalta finaalipaikatkin on loistaneet poissaolollaan.

Ehkä voi ottaa suoraviivaisen ohjenuoran, että menestyminen NHL:ssä on hienokseltaan helpompaa kun voi keskittyä pääsääntöisesti organisaation kehittämiseen perustellun loogisin ratkaisuin ja urheilullisin perustein, ilman ulkourheilullisia vaikuttimia.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Lämsä voisi ottaa mallia Niemelästä. Ilves käyttää todella paljon rotaatiota ja nuoria pelaajia rohkeasti kokoonpanoon. Ei ihme, että Pelsuissa moni junnu kehittyi isosti. Varmasti paras mahdollinen koutsi nuorille pelaajille. Lukkoon kelpaisi vastaava, kun lupaavia junnuja alkaa tulemaan putkesta.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Lämsä voisi ottaa mallia Niemelästä. Ilves käyttää todella paljon rotaatiota ja nuoria pelaajia rohkeasti kokoonpanoon. Ei ihme, että Pelsuissa moni junnu kehittyi isosti. Varmasti paras mahdollinen koutsi nuorille pelaajille. Lukkoon kelpaisi vastaava, kun lupaavia junnuja alkaa tulemaan putkesta.
Täysin samaa mieltä kaikesta muusta, mutta en tuosta mallin ottamisesta. Ei Lämsä ole mikään pelaajien kehittäjä ja uskoisin, että tuskin on minkäänlaista haluakaan vaikuttaa Raumalla pitkään. Joten, ajakoot niitä nuoria sisään sitten se seuraava valmentaja.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös