Kalliokosken kolumnissa asiaa ruoditaan mielestäni aika hyvin. Nämä nykyiset ongelmat eivät todellakaan ole uusia, vaan ovat olleet näkyvillä jo vuodenvaihteesta lähtien. Kun Kung Erik ja Valle lähtivät takaisin Änäriin, tipahti Jokereiden kiekollinen osaaminen todella radikaalisti.
Katselin eilen tarkalla silmällä muutamat Jokereiden lähdöt omasta päästä ja tilanne on todella katastrofaalinen. Edes "ykköskentän" playmakerit, eivät saa haettua kiekkoa mukaansa. Eräässäkin lähtötilanteessa Teuvo ja Lahti seisoivat molemmat omalla sinisellä lähes paikallaan, rintamasuunta kohti maalin takana kiekottelevaa pakkia. Pakki avasi Teuvolle, mutta eihän lähes suorilla jaloilla oleva Teukka saanut aikaiseksi kuin hätäisen, huonon syötön laitaan Mosekselle. Hyökkäys kuivui kasaan jo ennen vastustajan sinistä.
Kolmannen erän loppupuolella oli yksi vaihto täysin katastrofikiekkoa ja peli pomppi flipperin lailla Jokereiden puolustusalueen ja punaviivan välillä. Kun Jokerit vihdoin sai kiekon, vei Eronen sen maalin kulmalle ja oli kovasti antamassa taas sokkosyöttöä ylöspäin ja käynnistämässä uutta flipperiä. Onneksi Rudi luisteli vaihdosta jäälle ja selkeästi kädellä näytti Eroselle "chill the fuck down". Ertsi antoi avauksen odottaa ja päästi vaihdosta tulleet kaverit jäälle, hakemaan vauhtia omalta alueelta. Tämä kannatti, sillä Jokerit sai heti hyvällä vauhdilla kiekon vastustajan alueelle. Muistaakseni hyökkäys jopa päättyi laukaukseen maalia kohti.
Silloin harvoin kun päästään punaviivan yli, puuttuu hyökkäyksen loppuunsaamisesta selkeästi suoraviivaisuus ja se kuuluisa punainen lanka. Koitetaan joko saada kiekkoa ristikulmaan tai tuoda kiekko laidalta maalille - laihoin tuloksin.
Jokereiden valmennuksella on paletti todella hukassa hyökkäyspelin suhteen, enkä usko että yksi Huipun Veli tulee tätä umpisolmua avaamaan. Haluaisin uskoa Lämsään sataprosenttisesti, mutta pahoin pelkään, että eväät alkaa olla syöty.