Jos katsoo viimekauden päästettyjen maalien määrää, niin Lämsä ei onnistunut riskien minimoimisessa.
Lämsän tehtävä on saada joukkue voittamaan, jos katsoo viimekauden voittosaraketta, niin Lämsä ei onnistunut voittamaan.
Lämsän tehtävä on myös kaivaa ulos jokaisesta yksilöstä paras potentiaali ulos, jos katsoo viimekauden onnistujia, niin Lämsä ei onnistunut tehtävässään.
En myöskään edelleen tajua miksi jääkiekkovalmentajat ovat muka niin yksinkertaisia, että osaisivat valmentaa vain yhdellä tavalla ja joukkueet rakennettaisiin heidän mukaansa. Muussa maailmassa esihenkilö joutuu mukautumaan alaisiinsa ja soveltamaan eritlaisia tyylejä saadakseen materiaalista parhaan esiin.
Viime kauden osalta joukkueessa oli useampi sellainen pelaaja, joka ei missään muodossa ollut soveltuva Lämsän pelitapaan. Nyt sellaisia ei ole tai jos on, he ovat todella pieni osa koko ryhmästä. Joukkueessa ei ole yhtään sellaista pelaajaa, jota Lämsä ei olisi halunnut. Se pirun iso ero viime kauteen on olemassa ja siksi vertailu sinne on aika turhaa. Ei se Pekkakaan voittanut tietynlaisilla pelaajilla ja aika raa'asti heitä silloin alussa laitettiin pihalle. Jopa omia kasvatteja.
Yli 15 vuoden valmennuskokemuksella voisin väittää, että missään muualla ei ole niin suuria mielipide-eroja kuin urheilun valmennuksessa. Lähes jokainen näkee ja kokee asiat omalla tavallaan ja vain aniharva on valmis näkemystään muuttamaan. Tämän lisäksi sitten olet valmentajana opetellut valmentamaan vasten sitä omaa ajatusmaailmaasi. Urheilumaailma, varsinkin jääkiekko on edelleen suhteellisen hierarkista. Jos et valmentajana tiedä mitä tehdä tai jos sinulla ei ole vastausta, usko ja luotto menee vähän joka suhteessa hyvinkin nopeasti. Tuuliviireille ei jääkiekossa ole tilaa.
Sinulla on päävalmentajana kokonaisvastuu, myös tuloksesta. Ei Liiga ole paikka opetella uutta. Se on raakaa tulosurheilua. Ja olisihan se nyt oikeasti jo aika huvittavaa, jos Lämsä alkaisi muuttamaan pelikirjaansa esim. enemmän kiekkokontrolliin perustuvaksi juuri nyt, kun viimein on saanut sellaiset pelaajat, joita oma pelitapa vaatii. Vain aniharvassa on ne valmentajat, jotka voivat kokeilla jotain ihan muuta niin, ettei usko ja luotto lopu.
Valmentajissa on paljon eroa myös siinä, kuinka paljon halua on valmentaa yksilöitä. Minun näkemys on se, että se on paljon myös persoonakysymys. Toiset saavat jonkunlaista tyydytystä siitä, että pelaajat kehittyvät myös yksilöinä ja toisille (varsinkin vanhemman polven valmentajille) se on yksi ja sama, kunhan joukkue voittaa. En tiedä kumpaa koulukuntaa Lämsä ihmisenä edustaa tai mitä on Kallen kanssa sovittu asiasta. Viime vuodet on kyllä vahvistaneet sellaisen oletuksen, että Lukossa menestyminen menee selkeästi yksilöiden kehittymisen edelle. Menestyminen joka vuosi on tärkeämpää kuin yksilöiden kehittyminen.
Päävalmentajan tehtävänä on kaivaa jokaisesta yksilöstä paras esille? Osittain samaa mieltä, mutta kun tätä kysymystä alkaa tarkemmin pohtimaan, niin ollaankin aika laajan asian ympärillä. Lähteekö tämä "kaivaminen" yksilöstä, joukkueesta vai mistä. Asioita, jotka siihen vaikuttavat ovat aika monisyiset (esim. nyt vaikka kotiolot jne.). Kun tuota kysymystä oikein rauhallisesti miettii, niin jokainen varmasti ymmärtää, että ei se olekaan niin yksinkertaista. Kaikkeen et voi vaikuttaa. Se mihin voit päävalmentajana vaikuttaa, vaikuta siihen ja lopputulos on tuolloin toivottavasti se "kun joukkue menestyy, menestyy myös yksilöt".
Jokainen voi miettiä sitä nyt vaikka niin, että miten se Lämsä on kesän aikana siitä Krannilasta tuollaisen timantin hionut. On se kova äijä!
