Niin, jonkun verran yli 200 kertaa olen Äijänsuolla ollut pelejä seuraamassa. Valmentajiakin on sinä aikana Lukon penkin takana ollut 10 nopeasti laskettuna. Täytyy yrittää sukeltaa muistoihin ja fiiliksiin mitä on kaikkien näiden kausien aikana päässä pyörinyt...
Möllin, Sykon ja The Penan ajoista on jäänyt kivoja muistoja, peli oli hyvää (tosin niin oli joukkueetkin).
Freddyn aikana peli oli todellakin hirveää, se oli jotain sellaista mitä ei unohda. Erityisesti mieleen on jäänyt kotiottelu Lukko-Rouen. En ollut koskaan nähnyt niin kammottavaa sähellystä. Jalosen Lukkoa en kovin hyvin muista, peleissä varmaan tullut käytyä enää niin paljoa silloin loppukaudesta.
Tuomesta tulee heti mieleen joku Urheiluruudun tekemä juttu, missä kuvattiin Timpan buutseja. Ekalla kaudella peli oli ihan ok, ja pleijareista tiputtiin viimeisellä kymmenminuuttisella. Toinen kausi menikin sitten ihan päin helvettiä, pelaajia tuli ja meni ja niin meni buutsikin. Taisi Lapa olla silloin "pelaajakoordinaattorina".
Mtv-pöllön aikana oli ilo käydä peleissä, ei jäänyt montaakaan väliin. Samanlaisella taistelulla oltaisiin nyt liigan kärjessä, varmasti.
Ikan aikana ei ollut materiaalia, mutta yritystä sentään. Peli ei ollut mitään järjettömän hirveää katsottavaa, vaan yleensä tehottomuus aiheutti tappiot.
Tukan aikana oli aina systeemi, pelin eteenpäin viemistä ja taisteluakin. Viime kauden alussakin, vaikka voittoja ei tullut paljoa, olin varma että noustaan. Ketjukokoonpanot pysyivät samoina ja samalla systeemillä jauhettiin, tuli turpaan tai ei.
Kultaakohan aika muistot, vai miksi nyt tuntuu niin pirun kamalalta katsoa tuollaista räpeltämistä. Pelissä ei mitään ideaa, miehet vaihtuvat ketjuista toiseen pelin aikanakin ja useaan kertaan. Peluuttamisessa ei tunnu olevan mitään järkeä eikä säännönmukaisuutta. Pelitapaa ei ole, vaan sitä vasta harjoitellaan pienin askelin näin joulun edellä. Pelaajilla ei ole itseluottamusta enää pätkääkään, mikä johtunee suurelta osin siitä, ettei heillä ole ollut mitään hajua miten tulisi pelata. Kenelle pitäisi syöttää, lauonko vai enkö, autanko kaveria? Jos peli ei toimi, on erittäin vaikeaa tehdä maali, vaikka olisi hyväkin paikka, koska pelaajalla on huono tunnetila ja ehkä väsyttääkin hieman.
Tämä tehottomuus kyrsii kaikkein eniten ja jotenkin siitä on tullut Lukon helmasynti 90-luvun puolivälin jälkeen. Paria poikkeuskautta lukuunottamatta. Ei olisi uskonut silloin, kun katseli Riihijärven ja kumppaneiden menoa, maaleja tuli joka pelissä ja ihan ihme paikoista. Tolppien ja ylärimojen kautta. Ajat ne vaan tuntuvat muuttuvan kovastikin.