Mainos

Tokion olympialaiset 2020 – liveseuranta

  • 474 692
  • 10 174

marse

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mäkelä oli lisäksi yksi finaalin harvoista valkoihoisista, joka sekin on ennakkoon tuossa lajissa huonompi lähtökohta lähteä tekemään huippu-uraa, vaikkakaan ei niin radikaali ero kuin pikajuoksussa. Tämä geneettinen puoli on sivuhuomiona pohjoismaalaiseen yleisurheiluun asia, joka asettaa meidät lähtökohtaisesti altavastaajan asemaan juoksuradalla lukuunottamatta muutamia juoksumatkoja.

Onko olemassa jotain tutkimuksia, joissa genetiikka löydetään vaikuttavaksi tekijäksi kestävyysjuoksumenestykseen niissä maissa, joissa sitä nykyään on? Tämä ei ole vittuilua, olen aidosti kiinnostunut onko sellaisia.

Nopealla googlauksella löysin muutaman vuoden vanhoja tutkimuksia, joissa todettiin, että Etiopian ja Kenian juoksumenestystä ei pystytä selittämään genetiikalla. Jotain puhetta maratoniin sopivista geeneistä yksilötasolla löytyi.
 

Uniquewn

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames
Onko olemassa jotain tutkimuksia, joissa genetiikka löydetään vaikuttavaksi tekijäksi kestävyysjuoksumenestykseen niissä maissa, joissa sitä nykyään on? Tämä ei ole vittuilua, olen aidosti kiinnostunut onko sellaisia.

Nopealla googlauksella löysin muutaman vuoden vanhoja tutkimuksia, joissa todettiin, että Etiopian ja Kenian juoksumenestystä ei pystytä selittämään genetiikalla. Jotain puhetta maratoniin sopivista geeneistä yksilötasolla löytyi.

Joo no tuohon olisin voinut lisätä vielä treeniolosuhteet genetiikan kylkeen. En suoraan sanottuna itsekään tiedä tähän vastausta, mutta toki olosuhde tuottaa huippujuoksijoita esim. Keniassa kestävyysjuoksuun on otollisempi kuin Suomessa.

Vihaan itsekin selittelyä, varsinkin, jos urheilija alkaa itse tekemään sitä (esim. Korte on sellainen, jonka haastiksiin en syty). Koska nämä tietää ilman selittelyäkin, missä ollaan pohjimmiltaan joitain maita perässä, ja siksi on hankala menestyä.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Valitettavasti Hannes Kolehmaisen, Paavo Nurmen ym. menestyminen olympialaisissa on ajanut suomalaiset siihen, että jokaisen suomalaisen pitää menestyä arvokisoissa ja saada vähintään se mitali. Ynnä muut sijat ovat pettymyksiä.
No, vielä Torinon talvikisoissa Suomi saavutti tähtiensä osalta pahasti flopanneella yhdeksän mitalia KAHDEKSASTA eri lajista. Kesäkisoissa pudotus on toki pidemmältä ajalta ja osin Suomesta riippumattomista syistä, mutta nyt joudutaan miettimään, tuleeko yhtään mitalia. Ruotsi ja Norja laskevat tuleeko kultamitaleita useampi kuin yksi.

Enkä nyt kauniisti sanottuna tiedä, "pitääkö" kaikkien saada se mitali. Enemmänkin tuntuu, että omat ennätykset ja sinänsä tärkeät arvokisadebyytit ovat nousseet yhä vahvemmin esille, kun kv. katsantokannassa ei enää ihan kärkeen päästä. Arvo niilläkin toki on; jos onnistuu omaan tasoonsa nähden, ei parempaa voi odottaa. Joskus se vaan menee yli, Ville Lång oli pari päivää hyvän taistelunsa ansiosta suurin piirtein Suomen suosituin mies, vaikkei edes muuhun olympiajoukkueeseen nähden ollut erityinen onnistuja.
 

Blue J

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Käänsin yleensä kanavaa kun Mäkelä tuli ruutuun itkemään. Ihmisillä on erilaiset tavat käsitellä pettymyksiä mutta nyt puhutaan urheilijasta joka ei ole koskaan voittanut muuta kuin ehkä itsensä. Ei siinä tartte harakiriä tehdä mutta ei välttämättä kannattais tulla tv-ruutuun itkemään ja keräämään huomiota.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Mitä Mäkelään tulee, niin kelpo uran hän on kyennyt tekemään. Arvokisafinaaleihin pääsy noinkin varmasti ei ole ihan jokapäiväistä suomalaiselle. Suurta harppausta tuskin enää tulee, se kait ihmisiä Mäkelässä harmittaa räväkän persoonan lisäksi. Ei hän nyt kuitenkaan mikään Korte ole, vaan tavoitteellinen urheilija.

Nyt Mäkelän imagoa kansan silmissä nakertaa Salmisen nousu, jonka myötä Sennin harteille asetettiin epärealistiset odotukset. Kauden pääkisassa "se vanhus" vielä niukasti näytti missä mennään. Samahan se oli Huuhkajien kohdalla. Jopa Hyypiä piti korvata uusilla "superlupauksilla" fanien mielestä. Teemu Laaksoakin ehdotettiin Sotshin olympiakoneeseen, eipä ollut lopulta edes lähellä. Sen sijaan palstan kummipersoona Karalahti nelikymppisenä oli.

Kristiina on jees!
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Käänsin yleensä kanavaa kun Mäkelä tuli ruutuun itkemään. Ihmisillä on erilaiset tavat käsitellä pettymyksiä mutta nyt puhutaan urheilijasta joka ei ole koskaan voittanut muuta kuin ehkä itsensä. Ei siinä tartte harakiriä tehdä mutta ei välttämättä kannattais tulla tv-ruutuun itkemään ja keräämään huomiota.

Eipä ole kovin moni muukaan yleisurheilija. Miten suoriutuisit itse yleisurheilussa?
 

mike owen

Jäsen
Suosikkijoukkue
tepsi, hjk ja kiisto
Maailman tilanne on aivan erilainen kuin 30 - 40 vuotta sitten. Neuvostoliiton ja Jugoslavian tapahtumien jälkeen on tullut runsaasti uusia valtioita kilpakentille tavoittelemaan menestystä eri kilpakentille.
No, vielä Torinon talvikisoissa Suomi saavutti tähtiensä osalta pahasti flopanneella yhdeksän mitalia KAHDEKSASTA eri lajista. Kesäkisoissa pudotus on toki pidemmältä ajalta ja osin Suomesta riippumattomista syistä, mutta nyt joudutaan miettimään, tuleeko yhtään mitalia. Ruotsi ja Norja laskevat tuleeko kultamitaleita useampi kuin yksi.

Enkä nyt kauniisti sanottuna tiedä, "pitääkö" kaikkien saada se mitali. Enemmänkin tuntuu, että omat ennätykset ja sinänsä tärkeät arvokisadebyytit ovat nousseet yhä vahvemmin esille, kun kv. katsantokannassa ei enää ihan kärkeen päästä. Arvo niilläkin toki on; jos onnistuu omaan tasoonsa nähden, ei parempaa voi odottaa. Joskus se vaan menee yli, Ville Lång oli pari päivää hyvän taistelunsa ansiosta suurin piirtein Suomen suosituin mies, vaikkei edes muuhun olympiajoukkueeseen nähden ollut erityinen onnistuja.
Tämä näkyy selvästi eritoten eri palloilulajeissa ja voimailulajeissa. Kilpailu on kovempaa kuin aiemmin.
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
En varmastikaan yhtään paremmin. Mutta en lähe siitä itkemään.

Mistä tietäisit, jos olisitkin mukana olympialaisissa ja tunteet tulisivat pintaan?
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Pirun kova urheiljahan Mäkelä on. Jo kun kisaa olympialaisissa on kova juttu. Tai kun pääsi sijalle 11. Siis maailman 11. paras lajissaan.

Mutta se ei kyllä poista sitä asiaa etten itse jaksa noita haastatteluja. Vähän sellanen uhriutuminen ja epärealistisuus korostuu. Omasta mielestäni.
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Ei pitäis tämmösiin lähteä mutta ehkä olen joskus urheillu. Kohta kysytään varmaan että mitä lajia :)

Ihmisen on helppo arvostella muita, mutta vaikea nähdä itseään samassa tilanteessa. Se oli pointtini tässä:).
 

Blue J

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Juu vedetään painit erikseen. Loppujen lopuks tää on menny aika hyvin suomalaisittain. Mitaleita jo yks enemmän kuin oletin :)
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Käänsin yleensä kanavaa kun Mäkelä tuli ruutuun itkemään. Ihmisillä on erilaiset tavat käsitellä pettymyksiä mutta nyt puhutaan urheilijasta joka ei ole koskaan voittanut muuta kuin ehkä itsensä. Ei siinä tartte harakiriä tehdä mutta ei välttämättä kannattais tulla tv-ruutuun itkemään ja keräämään huomiota.

Suomen mestaruuksia ja vissiin Suomi-Ruotsi maaottelussa, olisko jonkun muunkin kisan voittanut. Ei toki ole voittanut arvokisoissa eikä ollut mitalilla, mutta se onkin aika lyhyt lista suomalaisia naisia yleisurheilussa jotka on.

Haastattelut sinänsä ei ole valinnaisia urheilussa. Yle tulee varmasti haastattelemaan kaikki suomalaiset yleisurheilijat, ainakin kaikki finaaliin päässeet. Eikä olisi korrektia kieltäytyä, sponsoritkin suuttuisi.

Haastattelussa itkeminen ei tietysti ole pakollista, mutta ehkä sille ei voi mitään.
 

mike owen

Jäsen
Suosikkijoukkue
tepsi, hjk ja kiisto
Suomen mestaruuksia ja vissiin Suomi-Ruotsi maaottelussa, olisko jonkun muunkin kisan voittanut. Ei toki ole voittanut arvokisoissa eikä ollut mitalilla, mutta se onkin aika lyhyt lista suomalaisia naisia yleisurheilussa jotka on.

Haastattelut sinänsä ei ole valinnaisia urheilussa. Yle tulee varmasti haastattelemaan kaikki suomalaiset yleisurheilijat, ainakin kaikki finaaliin päässeet. Eikä olisi korrektia kieltäytyä, sponsoritkin suuttuisi.

Haastattelussa itkeminen ei tietysti ole pakollista, mutta ehkä sille ei voi mitään.
Tunteet saa näyttää niin ilot kuin surutkit. Monesti tuntuu siltä kuin haastattelijat eivät ole olleet tilanteessa ajan tasalla vaan kysyvät mitä sylki suuhun tuo. Tilanne äly on tipotiessään.
 

heketsu88

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars Kärpät Joensuun Kiekkopojat ManU
Tunteet saa näyttää niin ilot kuin surutkit. Monesti tuntuu siltä kuin haastattelijat eivät ole olleet tilanteessa ajan tasalla vaan kysyvät mitä sylki suuhun tuo. Tilanne äly on tipotiessään.

+ Jos urheilijan syke on normaalisykettä huomattavasti korkeampi, niin saattaa suusta tulla mitä sattuu, eikä ensiksi ajattele, mitä sanoo. Näin ainakin itseni kohdalla olen huomannut.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Tuossa kyllä vertailet aivan eri tason urheilijoita. Rädyllä on mm. 3 mitalia Olympialaisista ja muutama leikkausarpi. Pronssia irtosi vielä vanhoilla päivillä Atlanta 1996, jalka puudutettuna. Hiukan särähtää, jos Mäkelä sotketaan samaan kastiin.

Ei kai tuossa urheilijoita verrattu, vaan heidän tapojaan käsitellä tunnetiloja.
 

LiiAaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Ihmisen on helppo arvostella muita, mutta vaikea nähdä itseään samassa tilanteessa. Se oli pointtini tässä:).
Tässä on kyllä hyvä pointti. Suomessa oikeastaan aina ennen mitä tahansa arvokisoja on mentaliteetti "ei sinne ketään kannata lähettää", "pelkkiä turisteja" yms. Sitten kun kisat alkaa ja joku pääseekin finaalin asti, niin taas naureskellaan ettei siitä ollut kuitenkaan mihinkään, vaikka finaalipaikka on Suomen nykyisellä tasolla erinomainen saaavutus, esim. tämä Mäkelän sijoitus. Mikäli urheilija kertoo korkean tavoitteen ajalle, kisoille yms. niin sitten on taas helppoa naureskella sitä, että taas oli suuret puheet, mutta eipä tullut menestystä. Samat ihmiset vaativat intohimoa, mutta vain mitali riittää, jotta iso yleisö arvostaisi pätkääkään.

Monet lajit ovat nykyisin niin kilpailtuja, joten Suomella ei ole juuri mitään mahdollisuuksia arvokisoissa (pl. joku yksittäinen ampuja, uimari tai nyrkkeilijä), joten ainakin itse katselen mielellään suomalaista urheilijaa olympiafinaalissa. Monessa olympialajissa suomalaiset lajia "ammattimaisesti" treenavat mahtuvat mini-bussiin, joten aika hankala sieltä on myös mitalikanditaatteja ammentaa. Maailmalla taso on toinen ja porukkaa lajeihin riittää.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Olihan se helppoa silloin, kun oli moninkertaisesti vähemmän maita kilpailemassa, kuin nykyään. Afrikan maatkin puuttuivat Etelä-Afrikkaa, Egyptiä ja Rhodesiaa lukuunottamatta. Kenties sekä Kolehmainen ja Nurmi olisivat jäänet ilman mitaleja, jos olisi ollut pitemmillä matkoilla afrikkalaisia kanssakilpailijoita mukana.

En tiennytkään, että olympiakullan voittaminen on ollut tuolloin helppoa. Perkele, kyllä varmasti moni tämän päivän juoksija toivoo, että olisi syntynyt 1800-luvun lopussa, niin olisi ollut Antwerpenissa 1920 mitalikunnossa. On toden totta järkeen käypää aliarvioida tuon ajan voiton merkitystä, sillä että afrikkalaiset puuttuivat. Olisihan se nyt ollut päivän selvää, että vuonna 1920 siirtomaa Keniasta olisi aina löytynyt jotai etnisen heimon jäseniä jonoksi asti, jotka olisivat juosseet Paavolta jalat alta mennen tullen vaikka takaperin. Tietenkin.

Vähän niin kuin Suomi olisi voittanut Iso-Britannian edestä kultaa 1936 talviolympialaisissa, jos olisi vain osallistunut. Aika naurettavaa muutenkin, että Iso-Britannian alkulohkossa pelasi tuolloin Ruotsi ja Japani. Siis leikitellen finaaliin ja voittoon. Eivätpä pärjäisi tänä päivänä, eivätkä muuten pärjää.
 

Fordél

Jäsen
Tuossa kyllä vertailet aivan eri tason urheilijoita. Rädyllä on mm. 3 mitalia Olympialaisista ja muutama leikkausarpi. Pronssia irtosi vielä vanhoilla päivillä Atlanta 1996, jalka puudutettuna. Hiukan särähtää, jos Mäkelä sotketaan samaan kastiin.

Ööö... Nyt oli kyse ihan vain siitä, että miten huippu-urheilija käsittelee median edessä tunteitaan ja tässä kohdin lähinnä pettymystään. Kait nyt Mäkelä sentään huippu-urheilijaksi luokitellaan?
 

Fordél

Jäsen
Käänsin yleensä kanavaa kun Mäkelä tuli ruutuun itkemään. Ihmisillä on erilaiset tavat käsitellä pettymyksiä mutta nyt puhutaan urheilijasta joka ei ole koskaan voittanut muuta kuin ehkä itsensä. Ei siinä tartte harakiriä tehdä mutta ei välttämättä kannattais tulla tv-ruutuun itkemään ja keräämään huomiota.

Ihmisillä on kyllä hienoja logiikoita. Eli kun Mäkelä ei ole voittanut mitään arvokisaa (Suomen mestaruus ei siis riitä), hän ei saa näyttää tunteitaan haastatteluissa? Tällä logiikalla hyvin harva suomalainen yleisurheilija olisi saanut olla haastatteluissa oma itsensä. Viime vuosina lähinnä Holmen, Keskisalo, Ruuskanen ja Pitkämäki. Oikeesti, mistä nää jutut tulee?
 

MegaForce

Jäsen
Suomi menestyisi paremmin urheilussa, jos tämäkin jengi keskittyisi treenaamaan jotain muuta lajia kuin nettikirjoittelua.
Mielestäni melko typerää "syyllistää" penkkiurheilijaa, jolla on kovat odotukset ja haluaa päästä iloitsemaan "omiensa" menestyksestä. Mitä case Mäkelään tulee, niin urheilija on laittanut itselleen epärealistiset odoitukset kun puhuu julkisesti, että 14.70-80. on realistisesti mahdollinen, vaikka juuri mikään ei ole viitannut siihen. Samoin ennen karsintaa naureskelu että "14.20 on aina ennen riittänyt finaaliin" on typerää, sillä todella vaivoin selvisi sinne itse. Senni Salminenkaan ei ole vielä sillä tasolla että voidaan realistisesti odottaa 14.70-80. mittaisia hyppyjä, mahdollisuudet kehittyä sen tason hyppääjäksi on, mutta vielä ollaan kaukana siitä. Huippu-urheilussa suurta roolia pitää myös henkinen kantti. Tämä tarkoittaa että urheilijan taustajoukkojen on myös onnistuttava psyykkaamaan urheilija tilaan, jossa pystyy kovassa painetilassa tekemään parhaansa, rikkomaan ennätyksiä ja ylittämään itsensä. Vertailukohtana esimerkiksi Yulimar Rojas olisi varmasti ollut hieman pettynyt, mikäli ei olisi onnistunut ME-hypyssään, kun se oli tavoitteena.

Mielestäni on täysin perusteltua ja sallittua olla pettynyt esimerkiksi Mäkelään, kun enemmän odotettiin ja haastattelun perusteella taisi itsekin odottaa enemmän mihin kyvyt tällä kertaa riitti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös