Luottamuslause Toivolalle
Realismi lienee tällä hetkellä aika lailla hukassa arvon Ässä-veljien keskuudessa. Joukkueen tila on tällä hetkellä vaikea, mutta kokonaisuudessaan ollaan aika lailla siellä missä voitiin odottaa syksyllä ennen kauden alkua. Häikäisevä alku sokaisi monia kuten allekirjoittanutta. Jotain on varmasti tehty väärin monessakin asiassa, mutta onko valmentajan vaihto sitten se ratkaisu. Toivolankin on mentävä peiliin eteen ja miettitävä, olenko onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla? Mutta kokonaisuudessaan en usko, että Mika Toivola on yksin syyllinen tai se suurin syyllinen tilanteeseen. Muistakaanpa vain miten on päättynyt V-P Ketolan, Esko Nokelaisen, Jursinov JR:n, Ismo Läntisen, Jursinov JR:n ja Kai Matalamäen aika Ässissä. Aina on tullut kenkää ja usein nimenomaan enemmän tai vähemmän pelaajien savustamana. Pelaajat ovat limboilleet aikansa ja saaneet seurajohdon uskomaan, että syyllinen löytyy penkin takaa. Eikä tainnut olla Tamillakaan paljon jatkoedellytyksiä jäljellä parin aktiivivuoden jälkeen.
Itse olen taipuvainen uskomaan, että nimenomaan pelaajapuolella pitäisi tehdä niitä muutoksia ja vielä siellä porilaisella iki-ässä osastolla. Tosiasia on kuitenkin se, että olkoon valmentaja kuinka väärässä tahansa, pelaaja pelaa annettujen ohjeiden mukaan täydellä yrityksellä tai muuten saa mennä kassan kautta. Valmentaja on pelaajien esimies ja missään yrityksessä ei normaalisti duunarit erota johtajaa. Toivottavasti olen väärässä, mutta en oikein pysty tekemään mitään muuta johtopäätöstä, jos jälleen kerran ollaan päätymässä valmentajanvaihtoon.
Totta kai organisaation on tarkkaan tutkittava viime aikojen tekemisiä ja pohdittava missä tuli huteja. Huti numero yksi; Maalivahtiosastossa on liikaa rahaa kiinni suhteessa pelaajabudjettin, korjaus Langkow myyntiin joko heti nyt tai kauden jälkeen. Jos myydään heti tarkoittaa sitä, että playoff paikka menee.
Huti numero kaksi; pakkikalustosta jäi puuttumaan kaksi 5-7 pakkia. Seurauksena kärkipakkien liian kova kuorma, loukkaantumiset ja liian kokemattomien puolustajien sisäänajo liian vaativassa tilanteessa.
Huti numero kolme; hyökkäyksen ykkösnyrkin puuttuminen. Bergeron ja Fandul olisi pitänyt korvata yhdellä todellisella pelimiehellä. On aivan turha puhua, että Ässillä ei ole varaa huippupelaajan, varmasti on, jos puolet maalivahtiin käytetystä rahasta sekä B:n ja F:n palkka olisi käytetty huippusentteriin, sellainen olisi myös saatu.
Huti numero 4; valmentaja Toivolan yksisilmäinen peluutus. Korpisalo-Bergeron alivoimassa on rajallisen hyökkäysvoiman suurta haaskausta. Toki kaksikolla on loistava pelisilmä ja Ässä-joukkueen paras kiekkovarmuus puruissa, mutta strategisesti todella huono veto. Pääalivoimavastuu pitäisi olla ehdottomasti joukolla Salonen, Kiilholma, Virkkunen, Ketola. Lisäksi Tomi Pölläsen syrjäyttäminen täydellisesti ilman mitään näyttömahdollisuuksia on anteeksiantamatonta, varsinkin kun viime kauden tappioputken aikaan tapahtui täsmälleen sama juttu. Silloin Ässät alkoi vain voittamaan pelejä Pölläsen maaleilla herran saatua säällistä peliaikaa. Voisin ottaa vetoja vastaan, että Pöllänen rikkoo urallaan 20 liigamaalin rajan kaudessa, tällä menolla se ei vain tapahdu Ässissä.
Huti numero 5; erittäin rajallinen liike. Toivola onnistui ensimäiselle kaudelle nostamaan tiettyjen pelaajien liikettä merkittävästi. Toisella kaudella tätä ei ole enää tapahtunut, päinvastoin liikkeessä ollaan jälleen pudottu edellisvuosien tasolla ja heikommalla liikkellä keskimäärin häviää.
Huti numero 6; oman siniviivan puolustuspeli tai itseasiassa sen puute. Kaikki muut liigajoukkueet Ässiä lukuunottamatta ajavat vastustajan kiekolliseen pelaajaan pari metriä ennen omaa siniviivaa kiinni. Tällöin kiekollinen joutuu joko seinälle, joutuu lyömään kiekon päätyyn tai harhauttamaan pakin. Pakin harhautus johtaa usein paitsiotilanteen syntymiseen. Päätykiekko jää yleensä heikoksi ja maalivahti pystyy sen katkaisemaan ja tilanne on suuressa osin hoidettu, ainostaan vastustajan hyvä suoritus avaa tilanteen. Toisaalta SM-liigassa ei juuri ole kiekkotaitureita, jotka pystyvät vauhdissa veivaamaan pakin täysin kahville, joten mielestäni pieni riski pitäisi ilman muuta ottaa siniviivan puolustuspelissä, koska se kuitenkin tarjoaa lähtökohtaisesti monia etuja puolustavalle joukkueelle.
Huti numero 7; koripallon paikkapuolustuksesta kopioitu oman alueen puolustuspeli sekä täydellä että vajaalla joukkueella. Voi olla, että asia on sidoksissa heikkoon liikkeeseen, mutta vastustajan kiekollinen pelaaja pitäisi olla paljon kovemman paineen alla kahden puolustavan pelaajan toimesta. Eli kiekollisesta kauimmainen tai kauimmaiset pelaajat pistäisi jättää vapaaksi ja jälleen antaa vastustajalle mahdollisuus loistosuorituksella antaa vapauttava syöttö. Nykyäähän vastustaja voi pitää kiekkoa Ässien alueella minuutin yhteen mittaan ja heitellä kiekkoa maalille, hakea kiekko kulmasta ja pelata uudelleen se maalille. Ennen pitkään siitä tulee maali, parempi olisi lyödä kova paine kiekolliselle ja saada aikaan 90%:ssa tapauksista kiekonriisto ennen myllyn käynnistymistä omalla alueella.
Eli karkeasti sanoen puolet ongelmista johtuu pelitavasta, puolet kaukalon ulkopuolisista asioista. Itse antaisin Toivolan jatkaa, mutta niin, että pelillisiin puutteisiin otetaan kiinni ja yritetään niitä parantaa. Selvää on se, että virheitä tulee ja Ässien materiaalilta ei voi odottaa tasaista loistosuoritusta, nykyään nähtyä parempaa kuitenkin. Monen kirjoittajan esiin tuoma nuorien kehittäminen on niinikään aika kimuranttikysymys, koska Ässien nykyinen nuorisokaarti ei ole ihan sitä terävintä kärkeä ja voi olla, että rajat tulevat yksinkertaisesti vastaan tai kehitys tapahtuu vain hitaasti.