Toinen maailmansota

[Tadu]

Jos äänikirjasta vielä "tingit" niin Netflixillä olisi tarjolla: Toisen maailmansodan tärkeimmät tapahtumat väreissä | Netflix

Nää on tosi hyviä. Joskus parin saikkupäivän aikana tuli ahmittua.

 

[Uuhis #97]

Stalingrad- ja Berliini-kirjoille ehdottomasti peukkua. Ardennien tarina ei ollut niin kiinnostava, mutta kyllä sekin meni paremman puutteessa. Beevorin ansioksi on sanottava, että hän ollut vuosia epätoivottu henkilö Venäjällä. Syitä voi vain arvailla.

Russitsit eivät tiemmä tykänneet kun Beevor "Berliini 1945"-kirjassa käsitteli Puna-armeijan suorittamia kostotoimia Saksan maaperällä, joihin sisältyivät siviilien massaraiskaukset, mikä ei oikein sovi yhteen Russitsilandian virallisen Puna-armeijan imagon kanssa.

Beevorin Magnum opus "Toinen maailmansota" tosiaan käsittelee aika kattavasti koko konfliktin, on toki n 863 sivuinen(suomenkielinen 990 sivua!)möhkäle: The Second World War (book) - Wikipedia

 

[adolf]

Beevorin kirjoissa on se hyvä, että kirjoittaja on tehnyt ihan valtavan taustatyön kirjoihin, mutta samalla teksti on ainakin minun mielestäni hyvin sujuvaa ja elävää, eikä sellaista puisevaa. Sellaista on miellyttävää lukea.

Joskus tuo yksityiskohtien kerronta menee jo vähän ehkä ylikin, kun hän alkaa kertomaan jotain tyyliin mitä divisioonan komentaja söi hyökkäyspäivän aattona aamupalaksi, ja paljon kello oli silloin, mutta se hänelle suotakoon.

Myös täältä Beevorin kirjoista Berliinille ja Stalingradille suositukset. Minuun nuo kirjat tekivät ehkä suurimman vaikutuksen siinä mielessä, että sitä ymmärsi oikein todenteolla sen, että millaista teollista ihmisten tapattamista se oli. Molemmin puolin. Ja toisaalta sen yksittäisen sotilaan näkökulmasta homma oli aika surullista, kun henkiinjäämisen mahdollisuudet jossain Volgan rannan puolustustaisteluissa neukkujen puolella tai saksalaisilla jossain Berliinin lähettyvillä olivat käytännössä lähes nollan luokkaa. Kokonaisia divisioonia tapettiin käytännössä lähes viimeiseen mieheen jossain pahimmissa paikoissa. Jos et kuole vihollisen ammuksiin, niin sitten omien teloituskomppanioiden luoteihin.

Ihan käsittämätöntä touhua.

 

[Dino]

Beevor on kyllä poikkeuksellinen sotahistorioitsija, että hänellä on kyky kirjoittaa sujuvaa ja luettavaa tekstiä. Historioitsijoiden kirjoissa vilisee yleensä numeroita, nimiä ja nippelitietoa, mikä tekee niistä aika raskasta luettavaa ja paksummat kirjat alkaa pidemmän päälle mennä aika tuskaiseksi kahlaamiseksi. Beevor osaa rytmittää tekstiä hyvin ja tuoda siihen sellaisia elementtejä, jotka vähän keventää sitä faktaähkyä ja tekee tekstistä sitten vähän kevyempää ja helpompaa luettavaa. Kirjat on silti varsinaisia faktajärkäleitä.

Jos pitäisi yhteen kirjaan tiivistettynä lukea II maailmansodasta, niin kyllä tuo Beevorin tiiliskivi olisi minun valintani.

 

[Tuplatorkkari]

Beevorin kirjoille iso peukku myös täältä, helppo yhtyä kaikkiin edellämainittuihin kommentteihin. Olen välillä pohdiskellut, mikä olisi itselle se mieluisin ja kiinnostavin aihe hänen seuraavalle kirjalle. Olen kallistunut taisteluun Italiasta, se oli kuitenkin käytännössä viimeinen yhteenotto, jossa saksalaiset ja liittoutuneet olivat vielä jokseenkin tasavahvuisia. Muistan nuorena teininä lukeneeni Will Bertholdin Taivaalta helvettiin, joka kertoo saksalaisista laskuvarjojääkäreistä, ja Monte Cassinosta kertova pätkä oli todella mieleenpainuva.

 

[ChosenTwo]

Joo ääni Beevorin Toiselle maailmansodalle täältäkin. Äänikirjoina tuli nuo pari osaa kuunneltua itsekin ja oli kyllä nautittavan laadukkaat. Kohtalokas silta – Arnhem 1944 ei sitten ihan yhtä mielenkiintoisena pysynyt kokonaisuutena, mutta eipä taas tuota parempaa kuvaa varmasti voi saada siitä, että miten operaatio Market Gardenissa kävi. Mennään vain niin yksityiskohtaiselle tasolle, että alkaa olla hankalaa pysyä kärryillä esimerkiksi kaikista nimistä, mitä molemmilla puolilla vilisee.

Jos jotain kritiikkiä pitää Beevorille keksiä, niin sanavalinnoistaan kyllä monesti huomaa, että hän on britti. Tarkoitan, että jos vaikka britit tekevät jotain sotarikokseksi laskettavaa, niin se voidaan kertoa vähän sellaisella selittelevällä tyylillä, että no pojat on poikia ja toisaalta vastapuoli myös teki pahoja asioita. Lähinnä vain siis tuossa huomaa pitkässä juoksussa sen eron, mitä eri puolien tapahtumien kuvailussa helposti käytetään. Mutta samaan tyyliinhän itsekin toki tekisin, jos kirjoittaisin vaikka talvisodasta kirjan; suomalaisten pahat teot selittyvät olosuhteilla ja neuvostoliitto teki kaiken pelkästä pahuudestaan johtuen, kuten nytkin tekevät Ukrainassa.

 

[Dino]

Voisi muuten ollakin ihan mielenkiintoinen kokonaisuus, jos Beevor tekisi kirjan talvi- ja jatkosodasta.

 

[Uuhis #97]

Voisi muuten ollakin ihan mielenkiintoinen kokonaisuus, jos Beevor tekisi kirjan talvi- ja jatkosodasta.

Tosiaan. Suomessa on populaarihistoriassa käsitelty aika vähän ja suht hienovaraisesti esim henkilösuhteita maan poliittisessa ja sotilasjohdossa, joten tuon perkaaminen ulkopuolisen taholta voisi olla mielenkiintoista.

Tohtori Lasse Laaksosen Eripuraa ja arvovaltaa – Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen oli ainakin mielenkiintoinen kurkistus virallisten kulissien taa, toki kirjan suht akateeminen kirjoitustyyli ja se ettei Laaksonen kääntänyt ainakaan ensipainoksessa Marskin ja kenraaliensa useita ruotsiksi kirjoitettuja kirjeitä/anekdootteja tekee sen vähän raskaaksi lukea.

 

[Stolk-2]

Voisi muuten ollakin ihan mielenkiintoinen kokonaisuus, jos Beevor tekisi kirjan talvi- ja jatkosodasta.

Varmasti lukisin senkin. Beevorin kirjoissa pohjustetaan tapahtumia, mitkä tapahtuivat ennen taisteluita. Muutenkin hänen kirjoissaan on hyvin avattu hallintojen ja heidän armeijoidensa suhteita. Olisi kivaa lukea hänen havaintojaan talvi- ja jatkosotien tapahtumien taustaa. Onhan Suomessa kirjoitettu poliittisista- ja taistelutapahtumista, mutta ei oikein hyvin yhden kirjan kansien välissä.

 

[Stolk-2]

Tuo liittoutuneiden täydellinen ilmaylivoima oli varmasti hyvin ratkaisevassa asemassa noissa lännessä tapahtuneissa taisteluissa. Käytännössä -44 kesällä Saksan panssarivoimat eivät voineet liikkua avoimesti kuin huonolla säällä. Saksalaisten olisi pitänyt panostaa Luftwaffeen vielä enemmän ja kasata sellaiset ilmavoimat, jolla Britit olisi nujerrettu pari vuotta aiemmin. Toki Jenkeistä olisi myöhemmin tullut lentäjiä ja kalustoa mielin määrin mutta moni asia olisi ainakin pitkittynyt.

Kyllä Hitler ja muut panostivat Luftwaffeen koko sodan ajan. Pommikoneisiin ja ilmakuljetus kalustoon panostettiin isot määrät. Samoin ilmatorjuntaan myös. Hävittäjiin eivät natsit panostaneet paljoakaan ja sitten kun panostivat oli jo liian myöhäistä. Hävittäjiin olisi pitänyt alkaa satsata 1940 vuoden tienoilla, jotta sillä olisi ollut huomattavampi vaikutus sotatoimiin. Sotatoimet Venäjällä ja länsiliittoutuneiden pommitus virrat söivät saksalaisten hävittäjälentäjien parhaimmistoa. Bensiinin puute harvensi täydennyspilottien harjoitustunteja ja he joutuivat suht vähällä koulutuksella sotatoimiin.

 

[Zeta03]

Kyllä Hitler ja muut panostivat Luftwaffeen koko sodan ajan. Pommikoneisiin ja ilmakuljetus kalustoon panostettiin isot määrät.

Dokumentteja katsottua on tullut sellainen kuva, että varsinkin -44 kesästä eteenpäin länsirintama oli ilmatilaltaan täysin liittoutuneiden vallassa ja saksalaisia koneita näkyi hyvin harvakseltaa taivaalla. Ilmeisesti Speer olisi panostanut vieläkin enemmän Luftwaffeen mutta ei saanut hyväksyntää, osin siksi koska isoja resursseja paloi V2-kostoraketteihin. Ja liittoutuneiden pommitukset tosiaan tuhosivat isoja määriä saksalaisten koneista maahan.

 

[Alejandro]

Ehkäpä paras yksittäinen toiseen maailmansotaan sijoittuva kirja on Herbert Wernerin kirjoittama Rauta-arkut. Werner oli itse saksalaisen sukellusveneen komentajana sodan aikana ja oli mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan sodan eri vaiheissa. Muutenkin sotakirjallisuudessa minua kiinnostaa eniten sodan aikana eläneiden tuntemukset: mitä saksalaiset ajattelivat syyskuussa 1939? Entä Stalingradin jälkeen? Puhumattakaan vuoden 1944 turhasta taistelusta.

Tätä ei tosin äänikirjana ole, mutta suosittelen ehdottomasti kaikille.

 

[Dino]

Kyllä Hitler ja muut panostivat Luftwaffeen koko sodan ajan. Pommikoneisiin ja ilmakuljetus kalustoon panostettiin isot määrät. Samoin ilmatorjuntaan myös. Hävittäjiin eivät natsit panostaneet paljoakaan ja sitten kun panostivat oli jo liian myöhäistä. Hävittäjiin olisi pitänyt alkaa satsata 1940 vuoden tienoilla, jotta sillä olisi ollut huomattavampi vaikutus sotatoimiin. Sotatoimet Venäjällä ja länsiliittoutuneiden pommitus virrat söivät saksalaisten hävittäjälentäjien parhaimmistoa. Bensiinin puute harvensi täydennyspilottien harjoitustunteja ja he joutuivat suht vähällä koulutuksella sotatoimiin.

Hitlerin ongelma Luftwaffen suhteen oli, että hän ei kuunnellut Adolf Gallandin jne. kaltaisia asiantuntijoita, vaan teki päätöksiä ja käskyjä omien näkemystensä ja pakkomielteidensä perusteella. Luftwaffeen kyllä panostettiin, mutta oikeastaan koko ajan vääränlaiseen kalustoon. Hitlerillä oli jonkinlainen pakkomielle hävittäjäpommittajista, mikä sitten söi resursseja niiden koneiden suunnittelusta ja valmistuksesta, mitä Saksa olisi tarvinnut.

Battle for Britainissa saksalaisilla olisi vielä ollut paikka laittaa britit polvilleen, mutta siinäkin sorruttiin strategisiin virheisiin, mikä antoi sitten briteille lisää aikaa ja lopulta johti siihen että saksalaiset jäivät kalustollisesti alakynteen.

 

[Stolk-2]

Dokumentteja katsottua on tullut sellainen kuva, että varsinkin -44 kesästä eteenpäin länsirintama oli ilmatilaltaan täysin liittoutuneiden vallassa ja saksalaisia koneita näkyi hyvin harvakseltaa taivaalla. Ilmeisesti Speer olisi panostanut vieläkin enemmän Luftwaffeen mutta ei saanut hyväksyntää, osin siksi koska isoja resursseja paloi V2-kostoraketteihin. Ja liittoutuneiden pommitukset tosiaan tuhosivat isoja määriä saksalaisten koneista maahan.

Speer sai nostettua hävittäjienkin tuotantoja 44-45, mutta silloin oli liian myöhäistä. Ei niitä saatu kentille, ei ollut löpöä tarpeeksi ja tarpeeksi hyvin koulutettuja lentäjiä.

 

[Stolk-2]

Hitlerin ongelma Luftwaffen suhteen oli, että hän ei kuunnellut Adolf Gallandin jne. kaltaisia asiantuntijoita, vaan teki päätöksiä ja käskyjä omien näkemystensä ja pakkomielteidensä perusteella. Luftwaffeen kyllä panostettiin, mutta oikeastaan koko ajan vääränlaiseen kalustoon. Hitlerillä oli jonkinlainen pakkomielle hävittäjäpommittajista, mikä sitten söi resursseja niiden koneiden suunnittelusta ja valmistuksesta, mitä Saksa olisi tarvinnut.

Battle for Britainissa saksalaisilla olisi vielä ollut paikka laittaa britit polvilleen, mutta siinäkin sorruttiin strategisiin virheisiin, mikä antoi sitten briteille lisää aikaa ja lopulta johti siihen että saksalaiset jäivät kalustollisesti alakynteen.

Juuri niin. Pommituskalustossakin oli Hitlerillä pakkomielle syöksypommitus ominaisuuteen, mikä todella haittasi pommikoneiden kehitystä. He-111 seuraaja ehdokkaiden kehitys tökki juuri syöksyominaisuuteen.

Taistelussa Brittaniasta sorruttiin niin moneen taktiseen virheeseen mikä söi saksalaisten tulosta. Tuossa taistelussa annettiin saksalaisille syöksykierteen alku kun monta koulutettua miehistöä menetettiin. Samoin saksalaisilla poltettiin lentäjät loppuun kun he joutuivat koko ajan olemaan rintamalla, eikä tehty niin kuin länsiliittoutuneilla ja kierrätettiin lentäjiä koulutuksen ja levon kautta.

 

[Dino]

Speer sai nostettua hävittäjienkin tuotantoja 44-45, mutta silloin oli liian myöhäistä. Ei niitä saatu kentille, ei ollut löpöä tarpeeksi ja tarpeeksi hyvin koulutettuja lentäjiä.

Plus se, että saksalaisilla alkoi olla tuolloin huutava raaka-ainepula ja koneita tehtiin huonolaatuisista materiaaleista, mikä näkyi taas lisääntyneinä teknisinä vikoina ja turhina miehistön menetyksinä. Esim. Me 262 olisi ollut loppujen lopuksi ihan pätevä laite, mikäli siihen oltaisiin saatu parempilaatuiset moottorit. Koneessa käytetyt Jumo-moottorit oli raavittu kasaan aika köykäisistä materiaaleista ja niissä jouduttiin siksi tekemään aika paljon kompromisseja, mikä johti lukuisiin teknisiin vikoihin, lyhyeen huoltoväliin ja lisäksi vaikeisiin lento-ominaisuuksiin. Lisäksi Hitler pakkomielteensä mukaan halusi tuostakin pommittajan, vaikka se olisi ollut nimenomaan parhaimmillaan torjuntahävittäjänä.

 

[Tuplatorkkari]

Kyllä Hitler ja muut panostivat Luftwaffeen koko sodan ajan. Pommikoneisiin ja ilmakuljetus kalustoon panostettiin isot määrät. Samoin ilmatorjuntaan myös. Hävittäjiin eivät natsit panostaneet paljoakaan ja sitten kun panostivat oli jo liian myöhäistä. Hävittäjiin olisi pitänyt alkaa satsata 1940 vuoden tienoilla, jotta sillä olisi ollut huomattavampi vaikutus sotatoimiin. Sotatoimet Venäjällä ja länsiliittoutuneiden pommitus virrat söivät saksalaisten hävittäjälentäjien parhaimmistoa. Bensiinin puute harvensi täydennyspilottien harjoitustunteja ja he joutuivat suht vähällä koulutuksella sotatoimiin.

Luftwaffe oli sekä pommikoneissa, että hävittäjien määrässä heikompi operaatio Barbarossaan lähdettäessä, kuin toukokuussa 1940 ennen Ranskan hyökkäystä. Hyökkäys Neuvostoliittoon oli kuitenkin monta kokoluokkaa valtavampi, mutta kuten sanoit, koneiden tuotantomäärät laahasivat pahasti perässä siitä, mitä olisi tarvittu. Näin jälkiviisaana voi todeta, että taistelu Britanniasta oli ensimmäinen harppaus kohti lopun alkua Luftwaffelle, eikä niitä tappioita osattu täysin korvata missään vaiheessa.

 

[Zaster]

Paljon täällä on kehuttu Antony Beevoria eikä syyttä, onhan hän aivan loistava sotahistorioitsija. Sekä todella hyvä kirjailija, miehellä on kyky kirjoittaa ilmavaa ja helposti luettavaa teksti, jota hän tarvittaessa myös rytmittää todella taitavasti. Varsinaiset taistelukuvaukset ovat kuin suoraan tiivistunnelmaisesta sotaromaanista.

Beevor ei tyydy kertomaan tapahtumia vain sodanjohdon näkökulmasta vaan tuo saman, käynnissä olevan tapahtumakulon esille monesta eri näkökulmasta, aina rivisotilaaseen asti. Tämä tuo kerrontaan rutkasti inhimillisyyttä.
Toki myös pituutta, onhan miehen Toinen maailmansota- kirjassa yli 950 sivua. Mutta eihän kirjaa koskaan tarvitse lukea kerralla kannesta kanteen.

Vahva suositus miehen koko tuotannolle.

 

[Trimmer]

Jos haluaa lukea toisesta maailmansodasta ja nimenomaan itärintamasta mukaansa tempaavaa tarinaa kannattaa lukea Paul Carrierin marssi Venäjälle ja poltettu maa. Wehrmachtin valkopesua mutta hyvin kerrottuna.

 

[ndal88a]

Ehkäpä paras yksittäinen toiseen maailmansotaan sijoittuva kirja on Herbert Wernerin kirjoittama Rauta-arkut. Werner oli itse saksalaisen sukellusveneen komentajana sodan aikana ja oli mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan sodan eri vaiheissa. Muutenkin sotakirjallisuudessa minua kiinnostaa eniten sodan aikana eläneiden tuntemukset: mitä saksalaiset ajattelivat syyskuussa 1939? Entä Stalingradin jälkeen? Puhumattakaan vuoden 1944 turhasta taistelusta.

Tätä ei tosin äänikirjana ole, mutta suosittelen ehdottomasti kaikille.

Yksi erikoinen kirja Saksan viimeisestä kahdeksasta päivästä, toukokuu 1945, Volker Ulrich: "Eight Days in May: The Final Collapse of the Third Reich" eli mitä tapahtui Hitlerin kuoleman jälkeen Saksassa.
Sitten William Shirer:n "The Rise and Fall of the Third Reich", amerikkalaisen kirjeenvaihtajan tuntemuksia Saksassa, mutta enemmänkin vain vuoden 1941 loppuun asti (USA liittyi sotaan)

JOL

 

[pallero]

Yksi erikoinen kirja Saksan viimeisestä kahdeksasta päivästä, toukokuu 1945, Volker Ulrich: "Eight Days in May: The Final Collapse of the Third Reich" eli mitä tapahtui Hitlerin kuoleman jälkeen Saksassa.
Sitten William Shirer:n "The Rise and Fall of the Third Reich", amerikkalaisen kirjeenvaihtajan tuntemuksia Saksassa, mutta enemmänkin vain vuoden 1941 loppuun asti (USA liittyi sotaan)

JOL

Eikö Hitlerin jälkeläisen dna testattu jo venäläisten hallussa olevaan pääkallon ja ei täsmännyt. Kolme sukellusvenettä meni saksasta argentiinaan sodan jälkeen ja siellä oli kaikki tärkeässä asemassa olevat natsit. Asiasta löytyy paljon tietoa, kun etsii.

 

[Alejandro]

Asiasta löytyy paljon tietoa, kun etsii.

Puhutko kenties Veikko Huovisen Veitikasta? Oli muistaakseni ihan mielenkiintoinen teos.

 

[pallero]

Puhutko kenties Veikko Huovisen Veitikasta? Oli muistaakseni ihan mielenkiintoinen teos.

En valitettavasti ole kirjallisuuteen perehtynyt. Näistä oli aina juttuja mitä tapahtui ja sun muuta. Mutta jos haet youtubesta nazis argentina, niin löytyy paljon tietoa asiasta. Taisi olla viime viikola kun löyty taas natsien jäämistöä argentiinasta.

 

[chauron]

Kun täällä annetaan kerta kirjasuosituksia niin annanpas minäkin. Eli kaikki Antony Beevorin dokumentaariset kirjat, mm. Stalingrad, Normandia tai otsikon mukaiset yleisteokset Toinen Maailmansota osat 1 ja 2. Aivan priimaa, kiinnostavasti kirjoitettu ja paksusti asiaa. Löytyy kans äänikirjoina.

 

[El Gordo]

Eikö Hitlerin jälkeläisen dna testattu jo venäläisten hallussa olevaan pääkallon ja ei täsmännyt. Kolme sukellusvenettä meni saksasta argentiinaan sodan jälkeen ja siellä oli kaikki tärkeässä asemassa olevat natsit. Asiasta löytyy paljon tietoa, kun etsii.

Ei U-3523 ainakaan mennyt kun haaksirikkoutui Tanskan edustalle. Hylky löytyi vuonna 2018, eikä ollut Top-natsit kyydissä. Sukellusveneteoria on siis vähän vesittynyt.

Ei tainnut olla Hitlerin sukellusvenepaon puolesta vahvoja todisteita muutenkaan. Top-natsien Hitlerin, Göbbelsin, Göringin ja Himmlern iitsemurhat kuitenkin aika hyvin dokumentoitu, joten isoimmat nimet jotka Etelä-Amerikkaan pääsi taisi olla Eichmann ja Mengele. Eichmann 1950 ja Mengele 1949, menivät kuitenkin pinta-aluksilla nuokin. Mielenkiintoista että useampi vuosi piilottelua Euroopassa onnistui molemmilta, vaikka olisi voinut kuvitella että sinne meren taakse pitää tuolla rikosrekisterillä päästä heti jotta välttyy kiinniotolta.