Nää on tosi hyviä. Joskus parin saikkupäivän aikana tuli ahmittua.
Nää on tosi hyviä. Joskus parin saikkupäivän aikana tuli ahmittua.Jos äänikirjasta vielä "tingit" niin Netflixillä olisi tarjolla: Toisen maailmansodan tärkeimmät tapahtumat väreissä | Netflix
Stalingrad- ja Berliini-kirjoille ehdottomasti peukkua. Ardennien tarina ei ollut niin kiinnostava, mutta kyllä sekin meni paremman puutteessa. Beevorin ansioksi on sanottava, että hän ollut vuosia epätoivottu henkilö Venäjällä. Syitä voi vain arvailla.
Voisi muuten ollakin ihan mielenkiintoinen kokonaisuus, jos Beevor tekisi kirjan talvi- ja jatkosodasta.
Varmasti lukisin senkin. Beevorin kirjoissa pohjustetaan tapahtumia, mitkä tapahtuivat ennen taisteluita. Muutenkin hänen kirjoissaan on hyvin avattu hallintojen ja heidän armeijoidensa suhteita. Olisi kivaa lukea hänen havaintojaan talvi- ja jatkosotien tapahtumien taustaa. Onhan Suomessa kirjoitettu poliittisista- ja taistelutapahtumista, mutta ei oikein hyvin yhden kirjan kansien välissä.Voisi muuten ollakin ihan mielenkiintoinen kokonaisuus, jos Beevor tekisi kirjan talvi- ja jatkosodasta.
Kyllä Hitler ja muut panostivat Luftwaffeen koko sodan ajan. Pommikoneisiin ja ilmakuljetus kalustoon panostettiin isot määrät. Samoin ilmatorjuntaan myös. Hävittäjiin eivät natsit panostaneet paljoakaan ja sitten kun panostivat oli jo liian myöhäistä. Hävittäjiin olisi pitänyt alkaa satsata 1940 vuoden tienoilla, jotta sillä olisi ollut huomattavampi vaikutus sotatoimiin. Sotatoimet Venäjällä ja länsiliittoutuneiden pommitus virrat söivät saksalaisten hävittäjälentäjien parhaimmistoa. Bensiinin puute harvensi täydennyspilottien harjoitustunteja ja he joutuivat suht vähällä koulutuksella sotatoimiin.Tuo liittoutuneiden täydellinen ilmaylivoima oli varmasti hyvin ratkaisevassa asemassa noissa lännessä tapahtuneissa taisteluissa. Käytännössä -44 kesällä Saksan panssarivoimat eivät voineet liikkua avoimesti kuin huonolla säällä. Saksalaisten olisi pitänyt panostaa Luftwaffeen vielä enemmän ja kasata sellaiset ilmavoimat, jolla Britit olisi nujerrettu pari vuotta aiemmin. Toki Jenkeistä olisi myöhemmin tullut lentäjiä ja kalustoa mielin määrin mutta moni asia olisi ainakin pitkittynyt.
Kyllä Hitler ja muut panostivat Luftwaffeen koko sodan ajan. Pommikoneisiin ja ilmakuljetus kalustoon panostettiin isot määrät.
Hitlerin ongelma Luftwaffen suhteen oli, että hän ei kuunnellut Adolf Gallandin jne. kaltaisia asiantuntijoita, vaan teki päätöksiä ja käskyjä omien näkemystensä ja pakkomielteidensä perusteella. Luftwaffeen kyllä panostettiin, mutta oikeastaan koko ajan vääränlaiseen kalustoon. Hitlerillä oli jonkinlainen pakkomielle hävittäjäpommittajista, mikä sitten söi resursseja niiden koneiden suunnittelusta ja valmistuksesta, mitä Saksa olisi tarvinnut.Kyllä Hitler ja muut panostivat Luftwaffeen koko sodan ajan. Pommikoneisiin ja ilmakuljetus kalustoon panostettiin isot määrät. Samoin ilmatorjuntaan myös. Hävittäjiin eivät natsit panostaneet paljoakaan ja sitten kun panostivat oli jo liian myöhäistä. Hävittäjiin olisi pitänyt alkaa satsata 1940 vuoden tienoilla, jotta sillä olisi ollut huomattavampi vaikutus sotatoimiin. Sotatoimet Venäjällä ja länsiliittoutuneiden pommitus virrat söivät saksalaisten hävittäjälentäjien parhaimmistoa. Bensiinin puute harvensi täydennyspilottien harjoitustunteja ja he joutuivat suht vähällä koulutuksella sotatoimiin.
Speer sai nostettua hävittäjienkin tuotantoja 44-45, mutta silloin oli liian myöhäistä. Ei niitä saatu kentille, ei ollut löpöä tarpeeksi ja tarpeeksi hyvin koulutettuja lentäjiä.Dokumentteja katsottua on tullut sellainen kuva, että varsinkin -44 kesästä eteenpäin länsirintama oli ilmatilaltaan täysin liittoutuneiden vallassa ja saksalaisia koneita näkyi hyvin harvakseltaa taivaalla. Ilmeisesti Speer olisi panostanut vieläkin enemmän Luftwaffeen mutta ei saanut hyväksyntää, osin siksi koska isoja resursseja paloi V2-kostoraketteihin. Ja liittoutuneiden pommitukset tosiaan tuhosivat isoja määriä saksalaisten koneista maahan.
Juuri niin. Pommituskalustossakin oli Hitlerillä pakkomielle syöksypommitus ominaisuuteen, mikä todella haittasi pommikoneiden kehitystä. He-111 seuraaja ehdokkaiden kehitys tökki juuri syöksyominaisuuteen.Hitlerin ongelma Luftwaffen suhteen oli, että hän ei kuunnellut Adolf Gallandin jne. kaltaisia asiantuntijoita, vaan teki päätöksiä ja käskyjä omien näkemystensä ja pakkomielteidensä perusteella. Luftwaffeen kyllä panostettiin, mutta oikeastaan koko ajan vääränlaiseen kalustoon. Hitlerillä oli jonkinlainen pakkomielle hävittäjäpommittajista, mikä sitten söi resursseja niiden koneiden suunnittelusta ja valmistuksesta, mitä Saksa olisi tarvinnut.
Battle for Britainissa saksalaisilla olisi vielä ollut paikka laittaa britit polvilleen, mutta siinäkin sorruttiin strategisiin virheisiin, mikä antoi sitten briteille lisää aikaa ja lopulta johti siihen että saksalaiset jäivät kalustollisesti alakynteen.
Plus se, että saksalaisilla alkoi olla tuolloin huutava raaka-ainepula ja koneita tehtiin huonolaatuisista materiaaleista, mikä näkyi taas lisääntyneinä teknisinä vikoina ja turhina miehistön menetyksinä. Esim. Me 262 olisi ollut loppujen lopuksi ihan pätevä laite, mikäli siihen oltaisiin saatu parempilaatuiset moottorit. Koneessa käytetyt Jumo-moottorit oli raavittu kasaan aika köykäisistä materiaaleista ja niissä jouduttiin siksi tekemään aika paljon kompromisseja, mikä johti lukuisiin teknisiin vikoihin, lyhyeen huoltoväliin ja lisäksi vaikeisiin lento-ominaisuuksiin. Lisäksi Hitler pakkomielteensä mukaan halusi tuostakin pommittajan, vaikka se olisi ollut nimenomaan parhaimmillaan torjuntahävittäjänä.Speer sai nostettua hävittäjienkin tuotantoja 44-45, mutta silloin oli liian myöhäistä. Ei niitä saatu kentille, ei ollut löpöä tarpeeksi ja tarpeeksi hyvin koulutettuja lentäjiä.
Luftwaffe oli sekä pommikoneissa, että hävittäjien määrässä heikompi operaatio Barbarossaan lähdettäessä, kuin toukokuussa 1940 ennen Ranskan hyökkäystä. Hyökkäys Neuvostoliittoon oli kuitenkin monta kokoluokkaa valtavampi, mutta kuten sanoit, koneiden tuotantomäärät laahasivat pahasti perässä siitä, mitä olisi tarvittu. Näin jälkiviisaana voi todeta, että taistelu Britanniasta oli ensimmäinen harppaus kohti lopun alkua Luftwaffelle, eikä niitä tappioita osattu täysin korvata missään vaiheessa.Kyllä Hitler ja muut panostivat Luftwaffeen koko sodan ajan. Pommikoneisiin ja ilmakuljetus kalustoon panostettiin isot määrät. Samoin ilmatorjuntaan myös. Hävittäjiin eivät natsit panostaneet paljoakaan ja sitten kun panostivat oli jo liian myöhäistä. Hävittäjiin olisi pitänyt alkaa satsata 1940 vuoden tienoilla, jotta sillä olisi ollut huomattavampi vaikutus sotatoimiin. Sotatoimet Venäjällä ja länsiliittoutuneiden pommitus virrat söivät saksalaisten hävittäjälentäjien parhaimmistoa. Bensiinin puute harvensi täydennyspilottien harjoitustunteja ja he joutuivat suht vähällä koulutuksella sotatoimiin.
Yksi erikoinen kirja Saksan viimeisestä kahdeksasta päivästä, toukokuu 1945, Volker Ulrich: "Eight Days in May: The Final Collapse of the Third Reich" eli mitä tapahtui Hitlerin kuoleman jälkeen Saksassa.Ehkäpä paras yksittäinen toiseen maailmansotaan sijoittuva kirja on Herbert Wernerin kirjoittama Rauta-arkut. Werner oli itse saksalaisen sukellusveneen komentajana sodan aikana ja oli mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan sodan eri vaiheissa. Muutenkin sotakirjallisuudessa minua kiinnostaa eniten sodan aikana eläneiden tuntemukset: mitä saksalaiset ajattelivat syyskuussa 1939? Entä Stalingradin jälkeen? Puhumattakaan vuoden 1944 turhasta taistelusta.
Tätä ei tosin äänikirjana ole, mutta suosittelen ehdottomasti kaikille.
Eikö Hitlerin jälkeläisen dna testattu jo venäläisten hallussa olevaan pääkallon ja ei täsmännyt. Kolme sukellusvenettä meni saksasta argentiinaan sodan jälkeen ja siellä oli kaikki tärkeässä asemassa olevat natsit. Asiasta löytyy paljon tietoa, kun etsii.Yksi erikoinen kirja Saksan viimeisestä kahdeksasta päivästä, toukokuu 1945, Volker Ulrich: "Eight Days in May: The Final Collapse of the Third Reich" eli mitä tapahtui Hitlerin kuoleman jälkeen Saksassa.
Sitten William Shirer:n "The Rise and Fall of the Third Reich", amerikkalaisen kirjeenvaihtajan tuntemuksia Saksassa, mutta enemmänkin vain vuoden 1941 loppuun asti (USA liittyi sotaan)
JOL
Puhutko kenties Veikko Huovisen Veitikasta? Oli muistaakseni ihan mielenkiintoinen teos.Asiasta löytyy paljon tietoa, kun etsii.
En valitettavasti ole kirjallisuuteen perehtynyt. Näistä oli aina juttuja mitä tapahtui ja sun muuta. Mutta jos haet youtubesta nazis argentina, niin löytyy paljon tietoa asiasta. Taisi olla viime viikola kun löyty taas natsien jäämistöä argentiinasta.Puhutko kenties Veikko Huovisen Veitikasta? Oli muistaakseni ihan mielenkiintoinen teos.
Ei U-3523 ainakaan mennyt kun haaksirikkoutui Tanskan edustalle. Hylky löytyi vuonna 2018, eikä ollut Top-natsit kyydissä. Sukellusveneteoria on siis vähän vesittynyt.Eikö Hitlerin jälkeläisen dna testattu jo venäläisten hallussa olevaan pääkallon ja ei täsmännyt. Kolme sukellusvenettä meni saksasta argentiinaan sodan jälkeen ja siellä oli kaikki tärkeässä asemassa olevat natsit. Asiasta löytyy paljon tietoa, kun etsii.