Toimitusjohtajia kotisohvilta – seurantaketju virtuaalimanagereille

[Blasph]

Toinenkin kausi päättyi onnellisesti mestaruuteen, johan nyt on joukkue vireessä. Tällä kertaa tosin viestinviejänä toimi Cory Schneider Mike Smithin sijaan, mutta hyvin se kuitenkin meni. Smith torjui suurimman osan runkosarjasta, kunnes vire katosi ja takaa nousi Schneider ja vei joukkueen päätyyn saakka.

Runkosarja päättyi tällä kertaa selkeästi parempiin lukemiin, kun joukkuetilasto oli mukavat 55-23-4, jolla napattiin liigan ykköspaikka. Pelaajisto pysyi koskemattomana läpi kauden, sillä paketti oli hitsautunut todella tiiviisti yhteen. Joukkueen parhaat pistemiehet kauden päätteeksi olivat Stamkos (31+49), Hossa (37+41) ja Grabner (34+39). Lisäksi Giroux, Van Riemsdyk ja Raymond jäivät vain muutaman pisteen alle 70 rajan, paras puolustaja John Carlsonkin teki yli 50 pongoa (12+42).

Playoffeissa 1. kierroksella oli vastassa Toronto, joka kaatui löysähkösti 4-1. Toisen kierroksen vastus Islanders oli jo täysin toisenlainen vastustaja, kun sarja venyi kuudenteen otteluun. Yksi peli pidemmälle ei kuulosta paljolta, mutta Isles onnistui nousemaan kahden tappion asemasta tasoihin, kunnes sain puhallettua puhtia joukkueeseen ja jatkoon hoi. Kolmannen kierroksen vastus Buffalo oli myös kova vastus, sarja venyi jälleen, tällä kertaa seitsemänteen peliin saakka. Game 7 oli kuitenkin Stamkos Show, sillä kaveri nakutteli molemmat maalini 2-1 voitossa, voittomaalin tietenkin jatkoajalla. Vaarallisen Islandersin ja kivikovan Buffalon jälkeen finaalia kohtaan oli kovat odotukset, mutta voi sentään mikä pannukakku siitä tulikaan. Finaalivastustaja Phoenix oli täysi vastaantulija, kun salama iski kojoottiin neljä kertaa peräkkäin ja tuplamestaruudelle saatiin sinetti. Poffien parhaat pistelingot olivat Stamkos (19+11), Hossa (9+19) ja Raymond (13+11). Hossaa muuten kannattaa ainakin näissä alkupään kausissa suosia, jos playoffeja varten tarvittaisiin terävää pistetehtailijaa. Molemmilla vuosilla mestaruus, kun Hossa ykkösketjussa hyvän sentterin vierellä. Varsinkin viimekaudella Hossan panos näkyi todella paljon ratkaisumaaleissa.

Off seasonille lähdettäessä sopimusrintamalla kaikki on reilassa. Sopimuksia ei tarvitse taikoa korvaamattomille nimille, sillä Downie ja Beagle tarvitsisivat sopimusta hyökkääjistä, Oystrick puolustuksesta ja Smith veräjänsuulta. Downielle aion tarjota sopimusta, jos saa halvalla, sillä nelosketjussa loistava pelaaja. Beaglen voi korvata lähes kenellä tahansa, kunhan sentteri taitaa aloitukset. Oystrick ei saa jatkoa liian suurella palkkapyynnöllä, pahasti jämähtänyt kolmospariin, tällä hetkellä palkka hitusen alle 2 miljoonaa, enempää en kyllä suostu antamaan. Smith on oikeastaan se suurin kysymysmerkki, näinä kahtena kautena ollut välillä huikea, mutta nyt tämän kauden Schneiderin herääminen tuo vähän kysymysmerkkejä ilmoille. Suurta palkkaa en suostu maksamaan, jos vaarassa on jäädä kakkoseksi, joten katsotaan pyyntö. Toinen vaihtoehto olisi kaupitella draftissa muualle, mutta maalivahtiosastolle jäisi tukala tilanne, mikäli Schneider kauden alkaessa epäonnistuisi.

 

[Blasph]

Ja näin alkaa kolmas ja sopimuskauden viimeinen kausi Tampassa. Kovin on nyt maha täynnä tästä Lightningin kanssa touhuilusta, enkä oikein tiedä tahdonko vielä jatkaa seurassa mutta katsotaan tilanne tarkemmin kauden jälkeen.

Draft oli jälleen huono, sopimuksen alle saatiin vain puolustaja Matthew Ortmeyer. Jatkosopimus solmittiin Smithin kanssa (2,75 miljoonaa, 2 vuotta) ja Downielle tarjottiin, muttei ollut tyytyväinen pieneen tunkuun siinä paikalla, joten vapaita kohti.

Vapaista alkoi löytyä varsinaisia aarteita: Nelosen keskelle Dave Steckel (2 vuotta, 1,7 miljoonaa) ja saman ketjun laitaan Adam Burish (2 vuotta, 1,1 miljoonaa). Puolustukseen uusi nimi Oystrickin paikalle löytyi nuoresta Philip Petersonista, jolle sorvattiin 3 vuotta ja 1,7 miljoonaa maksava diili. Lisäksi nuorta porukkaa ja vähän kokeeneempia karjuja löytyi usea. Sentteri Brandon Carcillo, RW Patrick Sluka ja G Stephen Wallace kuuluvat siihen nuorempaan kaartiin, jolle voidaan tarjota mielekästä tekemistä. Vituttaa vieläkin, kun ajatuksissani tarjosin vahingossa nelosketjun laitaan kahdelle pelaajalle sopimusta. Nyt siis Eric Fehr ja Burish on hankittuna, Fehr joutui näistä kahdesta farmiin.

Vaihtokaupoille päästiin pari kertaa. Ensin päätin ottaa riskin ja samalla keventää ylimääräistä pelaajakuormitusta ottamalla Blackberryllä yhteyttä Carolinan suuntaan. Joten aikamme siinä sovellettuamme, Carolinasta vaihdossa Tampaan saapui kovaksikeitetty tuttu maalivahti Raymond Marchant (oma varaus ^^). Vaihdossa toiseen suuntaan lähtivät siis Smith ja lisäksi nuori Ted Sterling ja waiversista viimekaudella napattu Alexandre Picard. Riskit on kovat, mutta toivottavasti edes jotain hyötyä ruokkia divisioonvastustajaa noin. Lisäksi Dallas tarjosi mieluisaa kauppaa Brett Bellemoresta, kun vaihdossa tarjottiin ensikesän 2nd & 3rd round pickit. Sovittu kauppa, kolmospariin on suhteellisen helppo etsiä uusi korvaaja. Ja vapaista hankittiin Kevin Bieksa kolmen vuoden, 1,925 miljoonan sopimukselle.

Ketjut ovat tutut ja turvalliset, pienin muutoksin varustettuna:

Van Riemsdyk (90) - Stamkos (95) - Hossa (89)
Raymond (87) - Giroux (90) - Grabner (87)
Wilson (81) - Loktionov (83) - A.Datsyuk (81)
McLeod (79) - Steckel (79) - Burish (75)

K.Seabrook (82) - Hedman (90)
Carlson (87) - Coburn (85)
Bieksa (80) - Philip Peterson (79)

Raymond Marchant (88)
Schneider (85)

Näillä haetaan kolmatta mestaruutta, voi olla utopiaa, mutta ainakin koitetaan.

 

[Bäcks]

Tulipa tuossa aloitettua uusi GM-ura, joten raportoidaanpa huvin ja urheilun vuoksi tänne. Eli St.Louis Bluesin peräsimeen astui kukapa muukaan kuin Jarmo Kekäläinen ja joukkueen rakentaminen alkoi samantien draftilla.

Draftin anti oli ihan kohtailainen, ja haaviin tarttui ensimmäisellä vuorolla isokokoinen hyökkääjä Austin Watson (Kok. 76). Seuraavat kierrokset eivät suuria riemunkiljahduksia aiheuttanut, muutama toivotaan toivotaan-peluri tarttui farmiin.

Joukkueen hyökkäys oli kauteen lähdettäessä luvattoman laiha, joten menestymisen eteen täytyi tehdä uhrauksia. Ensimmäinen hankinta oli Pavel Datsyuk Detroitista. Hinta oli kova, mutta kyllä Pavel todisti olleensa hintansa väärti. (18 pelin jälkeen 15+15, +16). Myös NY Islandersin kanssa käytiin kauppa, jossa Bluesiin liikkui hyökkäykseen leveyttä tuomaan Frans Nielsen.
Vapaista agenteista täytyi hankkia uusi ykköskassari, koska Chris Mason ei vakuutannut Jarmoa alkuunkaan, ja näin haaviin tarttui lupaava Carey Price, jonka pää ei kestänyt Montrealin paineita. Muut hankinnat olivat vapaista agenteista lupaava tanskalainen Peter Regin, nelosketjun sentteri Petteri Nokelainen ja Nikolai Kulemin tuomaan vahvaa kahdensuunnan pelaamista. Lisäksi muutama lupaava poikanen (Ivan Khomutov, Felix Schutz, Roman Cervenka, Robert Dietrich) farmiin kehittymään ja kyttäämään paikkaa ylhäällä.

Puolustus oli suht kuosissa, mutta kaipasi yhtä kovaa luutijaa Roman Polakin ja Alex Pietrangelon lähdettyä treideissä muualle. Treidin kautta Jarmo kaappasi Mark Stuartin Bostonista kolmospakkipariin.

Näinpä kokoonpano näytti tältä kauden alussa:

Perron - Datyuk - Oshie
Backes - McDonald - Boyes
Kulemin - Nokelainen - Regin
Nielsen - Cervenka - Janssen

Johnson - Brewer
Dietrich - Jackman
Stuart - Colaiacovo

Price
Conklin

Noin kymmenen pelin jälkeen Jarmon epäilykset kävivät toteen, eikä Nokelaisen avut hyökkäyspäässä riittäneet kolmosketjuun, joten oli lähdettävä kaupoille. Myös Backesin huonot otteet herättivät epäilystä, sekä puolustuksen johtojahmon puuttuminen. Jarmo teki kaupan, jossa St.Louisiin siirtyi Jason Chimera, Kamil Kreps, sekä comebackin Blues-paidassa tekevä Chris Pronger. Kaupan mahdollistivat tanskalaisten huima tasonnosto, kun kumpainenkin (Nielsen ja Regin) olivat piste per peli tahdissa, joten Jarmo nosti Nielsenin kolmosen keskelle ja Backesin paikan otti Regin.

Kokoonpano 20. pelin jälkeen:

Perron - Datyuk - Oshie
Regin - McDonald - Boyes
Kulemin - Nielsen - D'Agostini
Chimera - Nokelainen - Janssen

Johnson - Pronger
Dietrich - Jackman
Brewer - Stuart

Joukkue porskutti Datyukin johdolla liigan kärjessä 20. pelatun ottelun jälkeen saldolla 15-3-2. Joukkue on kohtuu nuori, joten varovaisin odotuksin lähdetään jatkamaan kautta eteenpäin.

 

[Sabaton]

Jälleen yksi kesäkausi takana ja kohta alkamassa kausi 2016-2017.

Ensimmäisenä edessä oli drafti, jossa varausvuoroni oli tietenkin vasta 29, joten parhaat kalat ehdittiin viemään päältä. Varauksia oli 8, niistä 2 toisella- ja 3 kolmannella kierroksella. Ennen draftia siis tavoitteena oli päästä ainakin Schniederistä eroon ja se onnistui jo ennen ensimmäistä varauskierrosta, kun Schnieder matkasi Bostoniin ja tilalle tuli Tsekkipeluri Jaromir Cechmanek. Toisen varauskierroksen jälkeen San Jose ehdotti kauppaa, josta en kyennyt kieltäytymään. 84-tehoinen Jordan Malone ja 87-tehoinen Brian Lee lähtivät kohti San Josea ja Ottawaan liittyi 86-tehoiset voimahyökkääjä Christopher Wilson ja pakki Nico Manelius. Palkkatilanne tuli ottaa huomioon vaihtoa tehdessä ja muutama miljoona tässä säästyikin.

Draftin taso oli jälleen aika kehno. Sopimukset solmin puolustajien Bruce Kanen (74) ja Gordon Crossin (73) kanssa, sekä hyökkääjien Norm Pizzin (73) ja Victor Giontan (70) kanssa. Kaikilla hyvät kehittyvyydet ja mahdollisuuksia tuleviksi NHL-pelureiksi. Kaikki aloittavat kuitenkin AHL:ssä ja kaikki eivät mahdu sielläkään kokoonpanoon.

Jatkosopimuksia tuli solmittua myös muutamia ja tärkeimpinä olivat Phil Kesselin 4-vuotinen 5,600 miljoonan dollarin arvoinen sopimus ja Braydon Coburnin 2-vuotinen arvoltaan 5,175 miljoonaa oleva sopimus. Vapaista pelaajista hankin lähennä täydennystä farmijoukkueeseen ja sinne tulikin sellaiset hieman alle 10 miestä. NHL:n puolelle hankin vain yhden uuden pelaajaan ja haaviin tarttui kokenut 36-vuotias Johan Franzen. Hänen sopimuksensa on yksivuotinen ja palkkaa hän saa 1,475 miljoonaa. Kuluvan kauden jälkeen varmaan tulee ongelmia, kuin noin kymmenen avainpelaajan sopimukset ovat katkolla, ja palkkakatossa tilaa 4,600 miljoonaa.

Omistajan tavoitteena tälle kaudelle on 50 voittoa ja selviytyminen playoffien toiselle kierrokselle. Itselleni ei kelpaa mikään muu kuin Stanley Cup. Joukkue on sen verran vahva, että pettynyt kyllä olen jos menestystä ei tule.

Kokoonpano ennen ensimmäistä ottelua:

Jevgeni Gratshev - Phil Kessel - Zack Kassian 91-91-92
Christopher Wilson - Matthew Petersen - Marian Gaborik 86-90-87
Dustin Penner - Jerry Pisellini - Jaromir Cechmanek 84-86-86
Keith Boynton - Zack Smith - Johan Franzen 81-81-82

Braydon Coburn - Jared Cowen 87-88
Nico Manelius - Johan Bergström 86-87
Michael Sauer - Drew Boychuk 85-84

Jose Mapletoft 86
Matt Wilson 82

Kolmoselle tulee varmasti lisää vastuuta jos kakkosella peli ei kulje. Jos jotkut eivät pelaa tasollaan niin ovet voivat käydä helpostikkin ja tilalle tulla halvempia ja pitkän sopimuksen omaavia pelaajia. Seuraava katsaus varmaankin runkosarjan jälkeen.

 

[Kuival]

Sitten jatkuu jälleen Philadelphia Flyersin GM:n hommat.

Stanley Cupin vei Edmonton ja Calderin Prvidence.

Tämänkertainen osa alkoi Draftista josta lähdettiin hakemaan puolustuksen helmeä.

Draftissa sijana oli 21.

1. kierros: Sandersson, kanadalainen keskushyökkääjä (pakit menneet jo, hemmetti)

3. kierros: McMorrow, isokokoinen pakki jenkkilästä

4. kierros: McLaren, toinen suurikokoinen pakki. Tämä herra oli Norjasta.

5. kierros: Ahonen, ruotsalainen laituri.

Sopimukset:

Valitettavasti Sandersson oli blown call, 72 ja kehittyvyys umpisurkea. Muut olivat lupaavampia ja heille raaputin nimet paperiin.

Jatkosopimukset:

McElhinney, kuusi vuotta, 5,75 miljoonaa
Perron, kuusi vuotta ja 5,7 miljoonaa
R. Pronger, 3,2 miljoonaa ja neljä vuotta (pakki)

Vanhan Vanekin (35 vuotta) annoin poistua vahvuudesta ja hakuun lähti pari pätevää oikeaa laitaa vapailta markkinoilta. Capissa oli tilaa tälle hankkeelle tuollainen 7,2 miljoonaa taalaa.

Hankittua tuli Claude Giroux (31 vuotta, kok. 91) 5,5 millin ja kuuden vuoden sopimukseen.

Näiden tapahtumien jälkeen kokoonpano näytti kauden alussa tältä:

Perron (89) - Weller (92) - Nash (91)
McElhinney (89) - Voynov (90)

Zeiler (86) - Koskinen (91) - Giroux (91)
Bartulis (85) - Pelech (88)

Giuliano (75) - Faikov (86) - Maroon (81)
Wiseman (83) - Pronger (85)

Sipotz (73) - Rekis (81) - Kaleta (74)

Enlund (89)
Riopel (76)

Odotuksina tarjottiin 47 voittoa ja paikkaa konffifinaaleissa. Viimeinen vuosi ja silleen, että tulosta on parempi tulla.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Kausi lähti hitaasti käyntiin mutta kauden edetessä alkoi voittoja tulemaan ja kauden huipennus olikin helmikuu jonka 14 ottelusta Flyers hävisi vain kaksi.

Trade Dead Linella tuli vielä lisättyä hieman tulivoimaa kun Matt Pelech (88) ja Jesus Sipotz vaihtoivat maisemaa Devilsiin josta takaisin päin saapui Michael Grabner (91) ja Manny Sandford.

Lopulliset ketjut olivat siis:

Perron-Weller-Nash
McElhinney-Voynov

Zeiler-Giroux-Grabner
Pronger-Bartulis

Rekis-Koskinen-Faikov
Laakso-Wiseman

Kaleta-Maroon-Giuliano

Enlund
Riopel

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Kauden loppusaldo oli 48-28-6 ja sijoitus idän neljäs 102 pisteellä.

Pistepörssi

1. Giroux 34+50=84
2. Nash 36+44=80
3. Koskinen 38+41=79
4. Perron 35+44=79
5. Grabner 35+41=76


Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Tampa Bay Lightning. Ja kausi sitten päättyi 4-1 tappioon Lightningille, auts. Asiaa saattaa hieman selittää se että ykköstorjuja oli sairastuvalla koko hiton sarjan ajan.

Mestaruus Pittsburghiin, Calder Hartfordiin ja jatkosopimusta ei tippunut.

Uudeksi joukkueeksi valikoin sitten Calgary Flamesin, tavoitteena 36 voittoa ja sopimuksella kestoa kaksi vuotta.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Calgarylla ei oikein mennyt edellinen kausi putkeen ja draftissa sijana 7.

1. kierros: James Vaccari, hyvän kokoinen laituri Kanadasta.

Edellinen GM oli suuressa taitavuudessaan heivannut 2. ja 3. kierroksen varaukset jonnekin.

4. kierros: Drew Taylor, laituri Kanadasta. Pieni riskihaku.

5. kierros: Pete MacKenzie, kanukkisentteri.

Sopparit: Vaccari (74, A, C, B) ja Taylor (69, B-, A-, B-).

Jatkosopimukset:

Derrick Brassard, 32 vuotta, 88 sentteri. Sopimus 4,5 miljoonaa ja viisi vuotta
Henry Ford, 25 vuotta, 82 oikea laita. Sopimus kolmisen miljoonaa ja viisi vuotta

Loput joko eivät suostuneet uusiin sopimuksiin tai eivät olleet pitämisen arvoisia.

1.7.2020 Calgarylla oli 29 sopimuspelaajaa ja 16,575 miljoonaa dollaria tilaa Capissa. Tarpeetonta kai sanoakaan että edessä oli suurehko rakennusprojekti.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Vapaista Agenteista hankittiin Red Wideman (22, 81, B, puolustaja), Brandon Streit (19, 75, A-, oikea laita) ja Calvin Pelley (24, 89, C, oikea laita). Näiden herrojen lisäksi vasempaan laitaan hankittiin Kirk Boychuk (23, 86, B-).

Kokoonpano kauden alussa oli

Boychuk - Backlund - Peat (86-91-89)
Hedican - Jacina (88-88)

Maxwell - Brassard - Pelley (87-88-89)
Pollock - Fata (83-85)

Cope - Brunnström - Halichuk (77-81-85)
Wideman - Stutzel (81-82)

Rome - Reynolds - Ford (75-79-82)

Del Rio (89)
Enroth (89)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Luultavasti ainakin Enroth saa lähteä kauden aikana. Samoin muutama vanhempi kaveri saa vaihtaa joko pickeihin tai nuorempiin jannuihin. Uudet tuulet puhaltavat Saddledomessa.

 

[Kuival]

Ja sitten jatkui jälleen GM:n hommat näin loman alkamisen kunniaksi.

Ennen kauden alkua tuli vielä hommattua viimeinen palapelin palanen rosteriin, Olli Salmelainen, ikä 25, kokonaisuus 85, kehittyvyys C ja vasen laita.

Tämä herra löysi itsensä kakkosen laidasta ja nyt kasassa oli kaksi kovaa ja yksi ok hyökkäyskenttä. Lisäksi nappasin talliini muutaman lupaavan juniorin, Nelzon Alzawan (21 vuotias sentteri, 76 ja B, voimahyökkääjä) ja Kyle Ronningin (21 vasen laita, 75 ja B, pelintekijä).

Noin 25 ottelun jälkeen tapahtui vaihto. Phoenixiin suuntasi Backlund ja 2nd rounderi ja takaisin tuli suurikokoinen oman pään luuta, Brendan Barta. Kaverin kokonaisuus 88 ja koko 1,96cm/93,1kg ja ikää 28 vuotta.

Kolmosta sentteröimään hommasin sitten Vapaista Agenteista Troy Gilbertin. 28 vuotias sentteri, kokonaisuus 83 ja aloitustaito 93. Palkkaa 2,8 milliä ja kuusi vuotta sopimusta.

Ei muuten uskoisi kuinka hankala on päästä eroon ylipalkatusta mutta pätevästä maalivahdista. Hemmetinhemmetti.

Vaihtotakarajalla lähdin hakemaan joukkueeseeni yhtä voimahyökkääjää tukemaan taitojätkien tekemisiä.

Tällaisen vaihdon suoritin: Gilbert + Ross Thomas (ok pakkiprospekti) <---> COL: Raymond Hoffman, 29 vuotias pätevä PWF.


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kauden lopullinen tulos oli 44-31-7 ja lännen 4. sija 95 pisteellä.

Pistepörssi

1. Hoffman (85 peliä) 39+48=87
2. Pelley 40+39=79
3. Jacina 9+59=68
4. Brassard 9+47=56
5. Boychuk 29+25=54

Kuten huomataan, pisteillä ei todellakaan mässäilty. On oikeastaan ihme että joukkue pärjäsi näinkin hyvin. Se on se tasapaksu massa, kuudella pelaajalla 20 maalia kasassa ja jokainen pelaaja teki ainakin yhden maalin.

Ensimmäisellä kierroksella vastaan asteli Minnesota Wild.

Flames meni jo 3-1 tappiolle voitoissa mutta onnistui nousemaan seitsemänteen otteluun ja sarjan voittoon huikeiden vaiheiden jälkeen.

Toiselle kierrokselle vastustajaksi napsahti Los Angeles Kings, josta on huonoja muistoja Columbuksen ajoilta. Joukkue tiputti Sinitakit pari-kolme kertaa jatkosta meikäläisen aikana.

Sarja eteni lopulta seitsemänteen otteluun jonka ratkaisu syntyi 0,3 sekuntia ennen ensimmäisen jatkoajan loppua. (Kyllä, oli ihan pakko pelata, ja hävitä...) Useamman voimasanan jälkeen piti todeta että meni sentään odotuksia paremmin tämä kausi.

Stanleyn voitti sitten Vancouver Canucks ja Calderin Hartford.


--------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------

AHL-seura Abbotsford Heat ei päässyt AHL:n pudostuspeleihin.



--------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------

Kauden jälkeen edessä jälleen Off-Season, draftissa sijana oli 22. Vanha Brunnström lopetti edelliseen kauteen, voinen mainita.

1. kierros: Marvin Tkachuk, sveitsiläinen oikea laita. Pienoinen riskihaku. Ykköspyssyksi yritin.

3. kierros: Lou Mowers, isokokoinen kanukkisentteri. Toinen riskihaku.

4. kierros: Dave Nash, kanadalainen laituri.

5. kierros: Oven Klee, jenkkisentteri.

Sopimukset: Mowers ja Tkachuk.

Jatkodiilit:

Peat, kuusi vuotta ja kuusi miljoonaa
Reynolds, neljä vuotta ja kaksi miljoonaa

Vähän harmittaa että Vapaisiin Agentteihin luiskahti pari 85-84 kokonaisuuden pakkia mutta nykyinen pakisto on niin kova ettei herroille ollut tilaa.


--------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------

Hoffman-Brassard-Pelley (89-88-91)
Barta-Jacina (88-89)

Salmelainen-Maxwell-Peat (87-87-90)
Fata-Hedican (87-88)

Boychuk-Reynolds-Ford (87-82-82)
Pollock-Schauer (83-84)

Vaccari-Aizawa-Streit (79-78-79)

Del Rio (89)
Enroth (89)

Tavoitteena 36 voittoa.

 

[Kuival]

Kausi #2 päättyi saldoon 42-29-12 ja lännen kuudenteen sijaan 95 pisteellä.


Pistepörssi

1. Pelley 61+46=107
2. Hoffman 22+54=76
3. Jacina 11+56=67
4. Peat 23+39=62
5. Maxwell 15+40=55

Ensimmäisellä kierroksella asettui vastaan Columbus Blue Jackets, joka kaatui voitoin 4-2 (3-4, 6-4, 4-5, 5-1, 5-4, 6-3).

Toisella kierroksella vastaan asteli Vancouver Canucks, joka oli lännen ensimmäinen ja hallitseva Stanley Cup-mestari. Joka kaatui voitoin 4-2 (5-4, 1-3, 3-2, 1-5, 3-2, 3-2).

Konferenssifinaaleissa sitten asteli vastaan Minnesota Wild, joka oli runkosarjassa lännen neljäs. Minnesota kaatui voitoin 4-1 (3-5, 7-2, 3-0, 3-2, 6-3) ja Flames jatkoi matkaansa huikeasti finaaliin.

Finaaleissa vastaan asettui idän ensimmäinen Pittsburgh Penguins joka voitti lännen toisen, Floridan, suoraan neljä nolla.

Ja niin siinä kävi että lännen kuudes, Calgary Flames, voitti Stanley Cupin otteluvoitoin 4-2 (5-6, 3-5, 5-3, 5-4, 4-3, 3-2)! Pelaajien unelmien täyttymys ja voinen sanoa että kahden vuoden projektini Calgaryssa oli onnistunut.

Calgaryn kuninkaita Palyoffseissa olivat tehot 21+13 takonut Calvin Pelley sekä torjuntaprosentilla 90,1% pelannut Derek Del Rio.

--------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------

Heat pääsi Playoffseihin saldolla 42-28-10 läntisen konferenssin sijalta kolme 94 pisteellä. Ensimmäisellä kierroksella joukkue sai vastaansa San Antonio Rampagen. Rampage jatkoi matkaansa voitoin 4-3, joten Heatin kausi päättyi aikaiseen.

Rampage painoi aina finaaliin asti ennen kuin taipui Springfield Falconsille.


--------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------

Koska Calgaryssa oli pullat ihan hyvin uunissa, vaihdoin seuraa. Uudeksi jobiksi valitsin New York Rangerin, joka tarjosi sopivaa kahden vuoden sopimusta.

Työ alkoi luonnollisesti draftista jossa Ragsin varausnumero oli sopiva 3 overall, joten odotettavissa oli kunnon namupaloja.

1. kierros: Charles Graham, kanukkipakki. Draftin koko top10 oli pelkkiä pakkeja.

2. kierros: Laurent Gosselin, pienehkö kanukki vasen laita.

3. kierros: Johnny MacKenzie, oikea laita Pohjois-Irlannista. Myös aika pienikokoinen.

4. kierros: Bobby Simon, vasen laita USAsta, kompaktin kokoinen

4. kierros: (11 overall) Murray Turco, isokokoinen oikea laita Kanadasta.

5. kierros: Guy Valiquette, sopivankokoinen sentteri Kanadasta.

Sopimukset:Graham, Gosselin ja Simon.

Jatkosopimuksia en tehnyt, koska olisin joutunut maksamaan törkeitä summian puolihyville pelimiehille. Siksipä marssinkin vapaille markkinoille noin 18 miljoonaa taalaa palkkakaton alla.

Sieltä nappasin itselleni:

Tim Kobasew (27, 86, C, puolustaja. Sopimus 4,0 ja kuusi vuotta)
Jeff Whitaker (28, 89, C, puolustaja. Sopimus 6,4 ja kuusi vuotta)

--------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------

Kokoonpano näytti kauden alussa tältä:

Schremp-Anisimov-Ryan (90-90-91)
Kobasew-Whitaker (86-89)

Kelembet-Gerbe-Tarnasky (88-88-85)
Phaneuf-MacArthur (84-85)

Thomas-Arkatov-Martinek (84-83-84)
Johnson-Tarnström (82-84)

Chimera-Gosselin-Voce (75-74-82)

Nilsson (89)
Durno (83)

Tavoitteena 37 voittoa.

 

[anatsu]

Fuck. Tuli sheivattua tuo Habs tallennus vittuun, mutta ei se mitään aloitin pari päivää sitten Islandersilla. Mukava joukkue, kun saa rakentaa ja jos sattuu häviämään, niin sekin on realistista. Taisteleva ja huippumaalivahdin omaava joukkue. Kyle Okposo on kuningas, ihan näin btw.

Tähän mennessä tapahtuneet treidit:

NYI: Matt Martin+Bobby Hughes+Sean Bentivoglo <-> LA: Justin Azevedo+Marc-Andre Cliché+4th round pick

NYI: Martin Biron <-> TB: Steve Downie

NYI: Radek Martinek <-> CAR: 5th round pick

NYI: Rob Schremp <-> STL: Roman Polak

NYI: Trent Hunter <-> EDM: 1st round pick+2nd round pick

Jokainen treidi on mielestäni onnistunut. Varsinkin tuo St.Louisin kanssa, josta piti neuvotella useamman kerran, kunnes he sitten ehdottivat tuota. Vasemman laidan hyökkääjiä on vielä hakusessa ainakin yksi(ehkä Versteeg?). Pakistoon olen todella tyytyväinen sillä tällä hetkellä NHL:ssä pelaavien lisäksi farmista löytyy vielä Kohn, Klementyev ja Godfrey. Trading blockissa tällä hetkellä ovat Bergenheim, Sim ja Moulson.

Ketjut ovat tällä hetkellä nämä:

Tambellini-Tavares-Okposo
Moulson-Bailey-Downie
Bergenheim-Nielsen-Comeau
Sim-Weight-Park

Streit-Gervais
Witt-Polak
Meyer-Hillen

DiPietro
Roloson

Vapaista agenteista olen sainannut omat luottomiehet Marek Zagrapanin ja Josh Godfreyn.

 

[Visnovsky]

Voi hemmetti anatsu, oli kanssa sitten pakko aloittaa Islandersilla.

Nyt sitten katsellaan drafti (alkaen luonnollisesti 1. kierroksesta) sekä vaihdot, mitä ennen kautta tuli:

Fedor Obsut, KH

NYI: Sean Bergenheim, Radek Martinek <-> DAL: Mike Ribeiro

Antti Pitkänen, P

Ethan Weinrich, P

Alexander Novoseltsev, VL

Ric Sumal, MV

Sopparit kaikille.

NYI: Jesse Joensuu, Trent Hunter, Brett(?) Hughes <-> PHI: Chris Pronger, Aaron Asham, Riley Cote

NYI: Dwayne Roloson <-> SJ: 1. kierroksen varaus

NYI: Tim Jackman, Matt Martin <-> BOS: Mark Stuart

NYI: Dustin Kohn, Freddy Meyer <-> CBJ: Fedor Tyutin

+ Vapaista sitten vielä hommattiin Nikolai Zherdev. Todella kiireinen pre-season oli, mutta tulostakin saatiin. Tässä New York Islandersin aloittava kokoonpano kaudelle 2009-2010:

Moulson - Ribeiro - Zherdev
Schremp - Tavares - Okposo
Obsut - Weight - Comeau
Tambellini - Bailey - Asham

Streit - Pronger (Wow, mikä pakkipari!)
Tyutin - Witt
Gervais - Stuart

DiPietro
Biron

e: VOI VITTU! Jumitti kesken varaustilaisuuden ja siinähän sitten oltiin, ei lähde tallennus avautumaan enään. Paskat saatana.

 

[anatsu]

Voi hemmetti anatsu, oli kanssa sitten pakko aloittaa Islandersilla.

e: VOI VITTU! Jumitti kesken varaustilaisuuden ja siinähän sitten oltiin, ei lähde tallennus avautumaan enään. Paskat saatana.

Alota sinäkin suoraa kauden avauksesta, niin on mukava seurata minkälaisia Islandersejä saamme aikaan :). Minä pelaan itse kaikki NHL-pelit, sinusta en tiedä. Se saattaa tietenkin vaikuttaa joukkueideen rostereiden muodostukseen.

 

[anatsu]

NY Islanders jatkaa lupaavien pelaajien hankintarintamalla tai ainakin scouttaa heitä. Phoenixin Brett MacLean ja Shaun Heshka ovat seurannan kohteena. Islandersin on huhuttu kauppaavan kolmikkoa, tai ainakin kahta heistä, Moulson, Comeau ja Bergenheim. Kauppa:

NYI: Comeau+Bergenheim+Moulson <-> PHX: MacLean+Heshka+Picard

on huhuttu tapahtuvaksi.

Islanders on myös jättänyt tarjoukset herroille nimeltä Brock Bradford(?) (3 vuotta, 2-way) ja Petr Sykora (1 vuosi, 1-way).

Myöskin Josh Bailey ja Marek Zagrapan ovat vaihtaneet pelipaikkaa. Eli Bailey vetelee tällä hetkellä Bridgeportin ykkössentterinä ja Zagrapan Islandersin kakkossentterinä.

 

[Blasph]

Tuli taas jatkettua jokusen päivän tauon jälkeen tuota viimeistä TB-kautta, eikä päättynyt yhtään hullummin, kolmas Stanley Cup putkeen. Aivan hullua ollut tuon joukkueen kulku, tuosta voi olla jo ylpeänä. Jatkon suhteen en vielä uusista vaihtoehdoista tiedä, mutta Tampa se ei ole, vaikkakin menestystä on tullut. Maisemanvaihto on nyt jälleen tarpeen, joku lännen joukkue voisi olla ihan varteenotettava kohde.

Runkosarja joukkueelta meni loppujen lopuksi kiitettävästi, alkukaudella jokin joukkueen pelissä takkuili ja tappioita sateli. Luultavasti se johtui Marchantin epäluotettavuudesta maalilla, koska heti kun laskin Schneiderin vähän pidemmäksi aikaa maalille niin alkoi voittojakin tulla. Ja kiito alkoi samantien. Oikeastaan tammi-helmikuulle saakka Schneider kannatteli joukkuetta hienosti, kunnes ilmeisesti väsähti ja takaisin vaihdettu Marchant otti ohjat käsiinsä paremmalla menestyksellä. Siirtotakarajalla tehtiin yksi pelaajakauppa, kun farmiin juuttunut ylipalkattu Meckler ja lupaavahko puolustaja Matthew Ortmeyer vaihtoivat maisemaa Philadelphiaan, josta vaihdossa puolustaja Bryan Young, maalivahti Miika Wiikman ja Avsin 3rd rounder. Ihan ok diili, joskaan ei juuri noille saaduille pelaajille varmastikaan suuremmin ole käyttöä. Kolmoskierroksen pick ratkaisi homman. Jostain kumman syystä tästä alkoi pieni notkahdus NHL-miehistöllä, mutta n. viiden pelin jälkeen homma alkoi taas luistaa loppuun saakka.

Playoffeihin lähdettiin ihan hyvistä asetelmista idän neljänneltä sijalta. Joukkuetilasto oli muikea 50-27-5 ja ensimmäisellä kierroksella vastustajaksi asettuikin lähes yhtä kova Buffalo. Sarja alkoi heikosti, ensin rökitin Buffalon peräti 7-0 avauspelissä, kunnes Sabres voitti seuraavat kaksi osaottelua. Maalille edelliskauden komeetta Schneider ja matka jatkui taas parilla voitolla. Game 6 oli vielä Buffalon, mutta seitsemännessä pelissä kotiyleisön riemuksi voitto kotiin ja seuraavalle kierrokselle.

Toisella kierroksella oltiin taas vähän vaikeuksissa, kun tällä kertaa kotiedun menettäneenä vastaan asettui divisioonasäännön vuoksi edellä ollut Boston. Bruinskin venytti sarjaa aina seitsemänteen peliin saakka, tasaiseen tahtiin voitto-tappio-voitto-jne edeten kuitenkin Tampa ratkaisi sarjan itselleen viimeisen pelin jatkoajalla. Ei se voitto kuitenkaan halvalla tullut, kakkossentteri Giroux loukkaantui seitsemännessä pelissä ja uhkailtiin olevan sivussa kesään saakka.

Kolmannen kierroksen vastus Islanders saikin tilaisuuden käyttää hyväkseen hieman siipeensä saanutta Lightningia, sillä myös kakkosparin puolustaja John Carlson loukkaantui heti avauspelissä pidemmäksi aikaa. Isles voitti ensimmäisen pelin, mutta hyvin sisuuntunut joukkue veikin neljä seuraavaa ja eikun finaaleihin.

Finaaleihin tultaessa hieman pelkäsin, josko aikoinaan vaihtokaupoilla kanssani ollut Canucks asettuisi vastaan, vaihdossa antamani Terry ja Wishart olivat tehneet kovia pisteitä nyt playoffeissa, mutta toisin kuitenkin kävi. San Jose oli tämänvuotinen lännen voittaja voitettuaan juuri Canucksin konferenssifinaaleissa. Heh, mahtaa vituttaa siellä länsirannikolla. Kuitenkin Sharks oli todellä löysä vastustaja, kun Tampa otti omansa ja vei sarjan peräti 4-1. Kolmannen pelin tappiokaan ei ollut oikeastaan pahitteeksi, edelliset SC-voitot kun tulivat vieraskaukalossa, niin nyt päästiin viimein voittamaan kotiyleisön edessä.

Parhaat pistemiehet (TOP-3) runkosarjassa olivat Grabner (37+49), Stamkos (31+54) ja vanRiemsdyk (35+50). Playoffien parhaat olivat vanRiemsdyk (12+15), Hossa (10+16) ja Stamkos (10+11). Kuten rivien välistä joku fiksu voisi vaikka huomatakin, kyseessä on ykkösketju. Hossa nostettiin playoffeihin ykkösen oikeaan laitaan, eikä taaskaan tarvinnut pettyä.
---

Nyt siis katsellaan vaihtoehtoja uudesta sijoituskohteesta jatkon kannalta. GM-uraa on vielä neljä kautta jäljellä, nyt pohdinkin vain että yrittäisikö yhdestä joukkueesta neljän vuoden diiliä vai kahdesta (/yhdestäkin) kahta kahden vuoden sopimuskautta...?

 

[Blasph]

En olisi kyllä uskonut, mutta nyt sitä ollaan Red Wingsin GM seuraavat kaksi kautta. Yllätyin, kuinka hyvällä mallilla siivet olivat aloittaessani, joten päätin kokeilla ainakin nämä kaksi kautta tuntumaa. Joukkue muuttui todella radikaalisti off seasonilla, mielestäni selkeästi parempaan päin.

Draftissa taisi olla vuorona joku seitsemäs tai kahdeksas pick, joten sinänsä ihan hyvät asetelmat. Kuitenkaan sieltä ei ihmeitä käteen jäänyt, nopeana yhteenvetona sentteri Justin Domi, LW Edgar Willsie ja RW Theo Grabovski, joten eikun jatkosopimuksia päin.

Sopimuksia sorvaillessa saikin heti aluksi miettiä, että kumman maalivahdin pitäisi: kokeneemman Howardin vai hyvin kehittyneen McCollumin? Päädyin Howardin karttuneempaan kokemukseen, joten 4 vuotta ja 4,9 miljoonaa kiitos hei. Puolustajissa oli todellakin ylitarjontaa ja hyökkääjissä vajetta, joten heinäkuun ensimmäisenä olisi lähdettävä kaupoille. Jatkosopimuksia ei enempää tehty, hyvällä mallilla oli sopimustilannekin, joskin parin kauden sisällä se leviää käsiin.

Heinäkuun alkajaisiksi lähdettiinkin todella ostoksille, joista syntyivät cappitilaa pienentäneet kaupat:

Andrej Meszaros <-> Patrick Sharp
- Saatiin capista kolme miljoonaa pois ja ihan ok laituri kakkos/kolmosketjuun.

Oskars Bartulis <-> Johnny Boychuk
- Reilu hinnanpudotus suht. samantasoisesta kaverista.

Ja markkinoilta löytyikin todellisia pelimiehiä ja muutakin mukavaa. Mm. sentteriosastolle saatiin paljon lisää leveyttä, Datsyuk ei yksin riittäisi mihinkään. Joten:

- Jonathan Toews, 4 vuotta 5.875 milj.
- Jarret Stoll, 3 vuotta, 2.8 milj.
- Maxim Lapierre, 2 vuotta, 1.25 milj

Näiden herrojen lisäksi kaksisuuntaisia sopimuksia kirjailtiin lukuisten heppujen kanssa, joita ei yksitellen kykene tässä listaamaan, mutta jos sieltä aarteita on löytynyt, kuullaan heistä vielä myöhemmin.

Kokoonpano näyttäisi nyt tältä:

Dany Heatley (90) - Pavel Datsyuk (90) - Phil Kessel (89)
Patrick Sharp (84) - Jonathan Toews (90) - Chris Stewart (89)
Tyrone Emery (81) - Jarret Stoll (83) - Johnny Rasmussen (75)
Matt Dubuc (75) - Maxim Lapierre (79) - George Parros (79)

Eric Henry (84) - Duncan Keith (88)
Abraham Vyater (82) - Steve Eminger (82)
Gene Penner (81) - Brett Festerling (82)

Jimmy Howard (87)
Ric Sumal (87)

Ihan oolrait, täytyy myöntää. Ainoastaan mietityttää kolmosketjun oikean laidan taitotaso, sekä ykkösketjun koostumus SNP-DNG-SNP. Voi olla, että joutuu luopumaan Kesselistä, Stewartista tai Datsyukista saadakseni oikeita palasia ketjuihin. Katsotaan nyt kauden alku ja tehdään sitten päätöksiä. Ensimmäisen ottelun jälkeen kaikki meneekin heti päin persettä, Heatley sivussa 9-10 viikkoa, jeees.

 

[Blasph]

Ei se nyt hullummin mennyt tuo 1. kausi Wingseissä, keskisen divisioonan kärkisija lännen kolmantena, statseilla 46-28-8. Playoffeissa tiukka kilpailu Columbuksen kanssa, neljännen pelin jälkeen tilanne näytti jo lupaavalta 3-1, mutta niin vain sieltä takaa tultiin tasoihin ja lopulta ohi melko suvereenien kolmen viimeisen ottelun esityksien avulla.

Runkosarja oli varsinaista vuoristorataa pitkin ja poikin. Alku oli esimerkiksi aivan kamala, Heatley palasi kehiin marraskuun lopulla, josta onneksi saatiin edes vähän puhtia peliin. Kessel oli vähän kuutamolla, Datsyuk väläytteli silloin tällöin ja maalivahdit eivät olleet oikein varmoina rooleistaan. Puolenvälin tienoilla alkoi kuitenkin mukava nousu, pelaajat alkoivat sisäistämään roolinsa ja tulosta tuli. Toews oli liekeissä Stewartin kanssa, ihan mukava tutkapari syntyi näistä kahdesta. Howard löysi myös vireensä ja kannatteli joukkuetta melko pitkiäkin aikoja. Siirtotakarajalla sitten suunnittelin pientä lisäystä hyökkäysosastolle, vaikkakin melko hyvä puhti oli osastolla jo tähänkin mennessä. Heikoille pisteille jäänyt Festerling vaihdettiin Alex Tanguayhun, mutta eipä tuosta nyt suuria apuja oli. Tanguay putosi lopulta nelosen laidalle kun sopivaa roolia ei löytynyt. Kaavailin Datsyukin aisapariksi, mutta turhaan. Runkosarjan lopulla alkoi olla selvillä joukkueen onnistujat ja epäonnistujat. Kessel, Datsyuk ja Heatley ovat myöhemmin sitten draftin alla liipasimella.

Playoffeissa tosiaan sitten oli paikoin ihan hyvää liikettä, sarja näytti taputellulta neljännen pelin jälkeen, mutta niin Columbus nöyryytti divisioonavastustajaansa viemällä loput pelit ja sarjan itselleen.

Jatkosopimuksia suunnitellessa uusia sopimuksia tarvitsisivat ainakin Keith, Parros, Boychuk ja liuta farmipakkeja. Uusi kakkosvahti olisi löydettävä, Sumalin palkkapyyntö nousee aivan varmasti liian korkealle.

 

[anatsu]

Taas turvaudutaan tänne kun hätä on suurin. Eli taas arvon erään treidin kanssa. Tuo Phoenix treidi ei toteutunutkaan, kun he eivät muka sitä hyväksy. Mutta tämä treidi hyväksyttäisiin, jos sen tekisin:

NYI: Josh Bailey+Matt Moulson+1st round pick(EDM) <-> CHI: Kris Versteeg+Brent Sopel

Versteeg on se pelaaja, jonka ehdottomasti haluan, mutta onko hinta vähän turhan kova? Toki voin yrittää vaihtaa Baileyn tilalle Bergenheimin, mutta en tiedä hyväksyttäisiinkö treidiä. Baileystä minun papereissani tuskin on tulossa kolmossentteriä kovempaa, joten en hänelle löydä käyttöä. Enemmän harmittaa tuo 1st rounder. Moulson taas on sysipaska. Toki voisin yrittää jotain treidiä, jossa minun suuntaan tulisi Sharp+Hjalmarsson, mutta Versteegillä on enemmän potenttiaalia ja sopisi hyvin tuonne ykkösketjuun.

Tämän treidin jälkeen todennäköisesti vielä vaihdan Bergenheimin tai Comeaun jonnekin jonka jälkeen joukkue alkaa olemaan valmis. Shaun Heshka olisi mielenkiintoinen pelaaja. Heshka on köyhän miehen Kevin Bieksa. Sitten toisella treidillä joku useamman vuoden sopparin omaava, lupaava, pelaaja. Mikko Lehtonen? Francois Bouchard? Jamie Arniel?

Sellaisen hankinnan olen tehnyt sitten viime päivityksen, että otin Daniel Larsson waivereistä, kun mies sinne kerran oltiin laitettu. En tiedä, mitä minä hänellä teen. Ehkä Rolien saa jonnekin vaihdettua ja Larssonin nakattua NHL:ään. Hyvä on maalivahtitilanne kumminkin tällä hetkellä:

NHL:
Rick DiPietro
Dwayne Roloson

AHL:
Mikko Koskinen
Daniel Larsson
Scott Munroe
Nathan Lawson

 

[anatsu]

Noniin nyt on taas saatu rosteri ehostettua uuteen uskoon. Petr Sykora teki kuin tekikin kanssani 1-vuoden sopparin, vaikka kauan sai neuvotella. Muistaakseni neljä tarjousta täytyi jättää ennen kuin miehen sai. Hintakin nousi lopulta 2.250M, kun lähdettiin 1.750M liikkeelle. No kyllähän tuo sen luokan pelimies on, että nostaa playoff mahdollisuuksia kerralla, mitkä ovat tavoitteena tällä kaudella. Nyt olen tekemässä sitten kahta treidiä, jotka ovat seuraavat:

NYI: Bailey+Comeau+1st (EDM) <-> CHI: Versteeg+Sopel

NYI: Moulson+Jackman(joku AHL-mies kumminkin, en muista oliko Jackman) <-> BOS: Arniel+Begin

Ja kas kummaa, Islandersin rosterihan näyttää lähestulkoon ihan playoff-joukkueen kokoonpanolta:

Tambellini-Tavares-Okposo
Versteeg-Zagrapan-Sykora
Bergenheim-Nielsen-Downie
Sim-Weight-Park
Begin

Streit-Gervais
Witt-Polak
Meyer-Sopel

DiPietro
Roloson

Bergenheimin voisi vielä treidata jonnekkin. Phoenix ei piru vaihda Bergietä suoraan Heshkaan, joten pitää lähteä kalastelemaan markkinoilta jotain toista miestä. Todennäköisesti johonkin lupaukseen tai draftivuoroon miehen vaihdan, sillä Beginin voi nostaa tuolta kokoonpanoonkin.

 

[Sabaton]

Ottawalla on jälleen takana yksi runkosarja. Nyt pelattu runkosarja kaudelta 2016-2017. Se menikin joukkueelta upeasti. Omistajan tavoitteena oli 50 voittoa ja selviytyminen playoffien toiselle kierrokselle. Toinen tavoitteista on jo saavutettu sillä runkosarjan tilastot olivat 55-23-2-2. Pisteitä kertyi yhteensä 114 ja sillä irtosi koko runkosarjan voitto ennen 107 pistettä saalistanutta Washington Capitalsia. Tämän lisäksi eniten tehtyjä maaleja ja kolmanneksi vähiten päästettyjä. AHL:ssä Binghamton Senators selviytyi myös hyvin, tuloksena runkosarjassa seitsemäs sija. Siellä runkosarjan vei Toronto Marlies.

Kauden aikana tuli tehtyä NHL:n puolella vain kaksi vaihtoa. 23.11.2016 siirtyi hieman flopannut kakkossentteri Matthew Petersen kohti Chicagoa ja sieltä tilalle tuli 26-vuotias virolainen Viktor Kasparaitis sekä neloskierroksen varaus tulevaan draftiin. Treidaushetkellä Petersenin kokonaisuus oli 90 ja Kasparaitisin 87. Palkkakattoa ajatellen vaihto oli hyvä ja olihan Kasparaitis pelannut Chicagossa yli piste per peli tahtia. Vaikka sarjaa tuli johdettua lähes koko kauden niin silti suurin osa voitoista oli hyvin niukkoja ja tappiot puolestaan melko suurilukuisia. Tähdistö-otteluun joukkueestani hieman yllättäen pääsi vain 2 pelaajaa. Hyökkääjistä juurikin Kasparaitis ja lisäksi maalivahti Jose Mapletoft. Hieman ennen vaihtotakarajaa tuli muutaman ottelun tappioputki ja Atlantan ehdottaessa vaihtoa Michael Sauer (85 C-,C,C) - Terrance Jaspers (86 C,C,C) tähän oli helppo suostua. Jaspers tuo tarvittavaa kovuutta takalinjoille ja tästäkään vaihdosta ei palkkakaton tilanne huonontunut.

Kokoonapano ja tilastot runkosarjan loputtua:

Zack Kassian (82. 32+51=83 +15) - Jevgeni Gratshev (82. 28+52=80 +24) - Marian Gaborik (82. 41+45=86 +26) (Kokonaisuus 92-91-88)
Jaromir Cechmanek (71. 12+27=39 +10) - Phil Kessel (82. 35+45=80 +7) - Viktor Kasparaitis (79. 38+45=83 +30) 86-91-87
Dustin Penner (82. 18+24=42 +8) - Jerry Pisellini (82. 21+21=42 +8) - Christopher Wilson (82. 20+22=42 +16) 84-87-86
Keith Boynton (79. 15+15=30 +1) - Zack Smith (82. 18+13=31 +3) - Johan Franzen (70. 11+16=27 +1) 82-81-82

Kokoonpano eli kahden ensimmäisen kentän osalta melko paljon. Lisäksi Cechmanek ja Wilson vaihtelivat paikkaa muutamaan otteeseen. Wilsonia oltiin jopa kaupittelemassa mutta kenenkään kanssa ei sopimukseen päästy. Kaikilta kentiltä tuli jälleen hyvin tehoja ja se piti manageria tyytyväisenä. Muutamaa loukkaantumista paikkasi kauden aikana myös kazakstanilainen Sergey Sisoyev (26. 3+3=6 +3) 79.

Nico Manelius (82. 7+39=46 +14) - Jared Cowen (82. 8+50=58 +25) 86-88
Johan Bergström (70. 4+45=49 +9) - Braydon Coburn (82. 4+38=42 +23) 88-88
Drew Boychuk (82. 5+19=24 +12) - Terrance Jaspers (77. 1+20=21 +4) 84-86

Pakkien esityksiin ja etenkin pisteisiin olen todella tyytyväinen. Myös tuo päästettyjen maalien vähentyminen edellisistä vuosista oli ilahduttavaa. Bergström oli alkukaudesta loukkaantuneena ja häntä tuurasi erittäin lupaava 22-vuotias Isaac Germyn (12. 0+2=2 -1) 80. Hänellä kehittyvyydet A-,B-,A- joten ensi kaudella jo vakiokokoonpanon kamaa.

Jose Mapletoft (72. 2,62 91,4%) 87
Matt Wilson (14. 3,00 90,5%) 82

Mapletoft pelasi jälleen loistokauden torjuen 49 voittoa. Häneltä kuten monelta muultakin sopimuspelaajalta on valitettavasti sopimus loppumassa joten voi olla, että ensi kaudella nähdään hieman erilainen Senators.

Pistepörssissä eivät Senatorsin pelaajat juhlineet. Gaborik parhaana ja hänenkin sijoitus oli vasta 29. Pistepörssin vei 106 pisteellä Carolinan Jody Corvo. Hänen lisäkseen yli 100 pisteen ylsi Capitalsin superkolmikko Ovechkin - Duchene - Perron. Tehokkain pakki oli Atlantan Zach Bogosian 69 pisteellä. Jared Cowen oli yhdeksänneksi tehokkain.

Playoffeihin lähdetään tietenkin Cup mielessä. Siihen tähdätään, vaikka johtoporras sitä ei vaadikkaan. Viimeisin Cup tuli kaudella 2013-2014, joten nyt olisi aika juhlia uudelleen. Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettuu Atlanta Trashers, joka tuli kohdattua kauden aikana neljästi ja kolmena kertana Senators poistui voittajana. Päivitystä luvassa playoffien jälkeen.

 

[Blasph]

Saatiinhan se joukkue kursittua kasaan loppujen lopuksi, vähän pohdintaa se vaati mutta kai siitä ihan miellyttävä paketti tuli. Kertoilen tällä kertaa vain vähän lyhyemmin, sillä kaikista lupauksista en nyt viitsi tarinoida erikseen, kun aion jatkaa kauden jälkeen muille vesille viimeisiksi kahdeksi kaudeksi.

Draftista ei pahemmin taaskaan jäänyt käteen mitään, mutta totutusti vapaista agenteista voi tehdä todellisia löytöjä prospectien suhteen. Draftissa tehtiin yksi kauppa, kun aneemisesti pelannut Kessel vaihdettiin Zach Pariseen. Jatkosopimuksista tärkein sorvailtiin Duncan Keithille, 3 vuotta ja 5.425 miljoonaa puolustuksen kärjelle.

Vapaiden agenttien suhteen oli hurja rumba, koko puolustusosasto lupauksien suhteen täydennettiin aivan toiselle tasolle. Valehtelematta ainakin kuusi eri nuorukaista sai sopimuksensa. Lisäksi toki muutama backup-hyökkääjä piti hankkia, sekä uusi kakkosvahti, lupaava Ed Kessel. Ja toki Datsyukin ketjuun hankittiin pelinrakentajaksi Philip Olsen. Heatley olisi pitänyt saada kaupatuksi muualle, muttei kelpaa piru mihinkään. Tarpeen olisi uusi oikea laituri syvyyttä tuomaan.

Ketjut ovat nyt seuraavat:

Heatley (90) - Toews (91) - Stewart (90)
Parise (88) - Datsyuk (88) - Philip Olsen (84)
Sharp (84) - Stoll (83) - Theo Grabovski (75)*
Ted Pushor (74)* - Lapierre (79) - Parros (78)

Henry (85) - Keith (89)
Penner (83) - Vyater (85)
Eminger (82) - Joe Rafalski (79)**

Howard (88)
Ed Kessel (79)

* Grabovski ja Pushor omia junnuja näytönpaikassaan
** Lupaava Rafalski poimittiin vapaista kehittymään.

Nyt siis viimeinen kausi Detroitissa, vähän tympivää touhua ollut seuran parissa, mutta mennään nyt loppuun asti. Voihan se toki olla niinkin, että tämän urakan jälkeen aloittaisi suoraan 1. kaudesta jollain joukkueella, vielä en tiedä.

 

[Blasph]

Yllätysten kausi tämäkin, katastrofaalisen alkukauden jälkeen lopulta lännen viidenneksi. Ei hullumpaa, mutta kyllä se paljon riskejä vaatikin.

Alkukausi siis oli aivan surkea, kärkipelaajat epäonnistuivat yksi toisensa jälkeen toistaan enemmän, joten jotain radikaalia tarvittiin herättämään joukkuetta. Heatley oli aneeminen ykkösketjussa, Parisen noustessa ykköseen alkoi se pelata paremmin, mutta kakkonen oli siinä vaiheessa oikea ontuvien ja ylipalkattujen pelaajien torikokous, Heatley (+6 milj.), Datsyuk (+6 milj.) ja Olsen (+3 milj.).

Marraskuun lopulla paloi pinna noihin kahteen taala-toopeen, joten hetken vapaita markkinoita selaillessani päätin passittaa molemmat loppukaudeksi farmiin. Sinänsä helppo tehtävä, kun molemmilla päättyy sopimus tähän kauteen, joten korvikkeita voisi jo tavallaan ajaa sisään kesken edellisten sopimuskausien. Siispä, sentteriksi valkattiin Patrick O'Sullivan päälle kolmen miljoonan sopimukselle ja oikeaan laitaan muutama vuosi takaperin dominoinut Enver Lisin myöskin reippaan kolmen miljoonan vuosipalkalle. Grand Rapids sai samalla kaksi kovaa pelimiestä, joilta toivoisi dominointia.

Ontuminen kesti jouluun saakka, jolloin tapahtui lopullinen yhteenhitsautuminen. Siitä eteenpäin joukkue voitti arviolta ainakin 2/3 peleistään, eikä tappioputkia ollut. Alkoi komea nousu lännen pohjilta ensin playoff-viivalle ja lopulta parin pisteen päähän divisioonan ykköstilasta, mutta lopulta siis lännen viides, kun aivan loppukaudesta alkoi kolahdella muutama tappio liikaa. Takarajalla koitin kaupitella Datsyukia vaihdossa varauksiin, muttei kukaan lämmennyt.

Coloradon kanssa tehtiin yksi aika mielenkiintoinen "pelaajakauppa", kun ensin nappasin Josh Hardingin omaan joukkueeseeni, paikkailemaan hieman epätasaista maalivahtikaksikkoa loppukaudesta. Vähän ajattelemattomasti olin siirtämässä Ed Kesseliä farmiin, mutta yksisuuntaisen sopimuksensa vuoksi joku perkele vei waiverseista. Ja kukas muukaan kuin... Avs. Runkosarjan lopputilastoksi jäi 44-31-7 monien vaiheiden jäljiltä.

Playoffeissa vastaan asettui pykälää ylempänä sarjataulukossa majaillut Coyotes, jota vastaan lähdettiin kovalla itseluottamuksella. Mutta kävi vähän köplösti, Phoenix vei kuudessa pelissä punasiivet kesälomille. Oli ehkä virhe peluuttaa Hardingia läpi sarjan, mutta aivan loppukaudesta oli hieman luotettavampi kuin Howard, joten siksi sai aloittaa. Ja aina kun olin suunnittelemassa vaihtoa, niin aina voitti seuraavan pelin. Mutta lopulta ei enää noustu siitä kaaresta, mihin vastustaja joukkueen saatti. Farmin puolella meno tyssäsi kolmannelle kierrokselle, jossa Wolves oli parempi 4-2.

Nyt siis on täysin suunnitelmat auki tulevan suhteen. Jatkaakko vielä pari kautta jonkun joukkueen peräsimessä vai aloittaisiko taas täysin uuden tallennuksen jollakin mielekkäällä joukkueella...? Siinäpä sitä pähkinää purtavaksi.

 

[anatsu]

Noniin nyt on sitten päädytty tekemään ne treidit lopullisesti, kun Chicago ei muka hyväksy tuota Versteeg treidiä. No nyt tehtiin tällaiset treidit, mutta eipähän luovuttu 1st rounderista:

NYI: DiPietro+Bailey+Comeau <-> CHI: Sharp+Brouwer+Huet

DiPietro lähtö kirpaisee, totta kai, mutta Rollie on kyllä ollut vakuuttava ja lisäksi AHL:stä löytyy pari hyvää maalivahtia, että eiköhän näillä pärjätä. Niin ja onhan tuo Huetkin siellä sekoilemassa. Todennäköisesti kuitenkin ostan miehen ulos kauden päätyttyä. Sharp ja Brouwer on kyllä hienoja pelaajia olla tuolla hyökkäyksessä. Samalla varmistui sekin, että Sykora ei pelaa kuin tämän kauden minun miehistössä.

Toinen kauppa oli sitten tämä:

NYI: Moulson+Romano <-> BOS: Arniel+Begin

Moulson oli paskin pelaaja, mitä minulla on ikinä NHL 10 ollut. Tyytyväinen olen, että sain Arnielin miehestä vastineeksi. Arniel korvaa Baileytä senttereiden depht chartissa. Romano ja Begin nyt olivat vain palkkakaton sanelemaa lisäsälää tuossa treidissä.

Kokoonpano näyttää nyt tältä:

Tambellini-Tavares-Okposo
Sharp-Zagrapan-Sykora
Bergenheim-Nielsen-Brouwer
Sim-Weight-Park
Begin

Streit-Gervais
Witt-Polak
Meyer-Hillen

Roloson
Huet

Kakkossentterille olisi ehkä tarvetta. Zagrapan on enemmän tulevaisuuden senttereitä kuin nykyhetken. Bergenheim on oikeastaan ainoa pelaaja, joka on tällä hetkellä kauppatavaraa.

 

[anatsu]

Noniin nyt on sitten päädytty tekemään ne treidit lopullisesti, kun Chicago ei muka hyväksy tuota Versteeg treidiä.

No eihän ne nuotkaan olleet ne lopulliset treidit. Chicago ei jostain syystä halunut Baileyä, mutta paketti: Bergenheim+Moulson+DiPietro kelpasi tuohon Sharp+Brouwer+Huet kolmikkoon. Lisäksi vaihdoin myös Comeaun ja Romanon nuihin Beginiin ja Arnieliin.

Nyt tämä on se oikea kokoonpano:

Tambellini-Tavares-Okposo
Sharp-Zagrapan-Sykora
Begin-Nielsen-Brouwer
Sim-Weight-Park

Gervais-Streit
Witt-Polak
Meyer-Hillen

Roloson
Huet

Playoffeihin tähdätään tällä ryhmällä.

 

[Sabaton]

Ottawalla nyt takana myös playoffit ja Stanley Cup sieltä tulikin. Ny perskule rillataan!

1.kierros

Vastassa siis Idän kahdeksas eli Atlanta Trashers, joka tuli kaadettua kolmesti kauden aikana. Nytkään Atlanta ei koitunut ongelmaksi, vaan Ottawa marssi toiselle kierrokselle voitoin 4-1 (4-2, 3-2, 3-5, 4-3, 4-3). Tasakentällisin kuitenkin oli pahoja vaikeuksia, mutta erikoistilannepelaaminen oli loistavaa ja sen turvin helpohkosti jatkoon.

2.kierros

Vastaan asettui Boston Bruins, joka oli kaatanut ensimmäisellä kierroksella runkosarjan nelosen Carolinan peräti 4-0. Eikä helpolla Boston päästänyt Ottawaakaan. Kokoonpanoon tuli tehtyä paljon muutoksia ja näiden siivittämänä Ottawa selviytyi jatkoon, mutta todella niukasti seitsemännessä ottelussa. Sarjan ottelut päättyivät 4-6, 4-2, 2-5, 3-2, 2-1, 2-6 ja 4-0. Muutama niukka voitto ja pari selvää tappiotakin mahtui mukaan. Kessel etenkin oli tässä sarjassa vireessä vanhaa seuraansa vastaan.

Konferenssifinaali

Nyt vastaan asettui runkosarjassa hankalaksi osoittautunut Philadelphia Flyers. Flyers oli Idän kolmas ja playoffeissa he olivat kaataneet Tampa Bayn ja aina kovan Washingtonin voitoin 4-2. Kovaksi haasteeksi Philadelphia osoittautuikin ja sarja venyi aina seitsemänteen otteluun, jonka Ottawa voitti niukasti. Sarjan tulokset: 1-2, 8-2, 3-4, 5-3, 1-4, 3-1 ja 2-1. Sarja eteni tuttua rataa häviö, voitto, häviö, voitto ... mutta viimeisen pelin Ottawa hienosti voitti Dustin Pennerin kolmannen erän maalilla. Tunnustusta pitää myös antaa Jose Mapletoftin loistaville esityksille maalilla.

Stanley Cup-finaali

Finaaleista saatiin todella legendaariset kun vastaan tuli Edmonton Oilers. Oilers oli raivannut tieltään Calgaryn, Los Angeles Kingsin sekä Coloradon ennen Senatorsin kohtaamista. Finaalit olivat sitten erikoiset! Stanley Cup irtosi voitoin 4-1 (8-1, 7-1, 3-7, 3-1, 6-3). Kuten näkyy niin kolme ensimmäistä peliä eivät olleet kyllä lähelläkään normaaleja pelejä. Kyllä tuli vähän pitkään katsottua kun ruutuun ilmestyi kahden ensimmäisen pelin lukemat. No, ainakin kotiyleisöllä oli hauskaa jos ei muuta. Finaalisarjan sankareita voisi nimetä, vaikka kuinka monta, mutta nostetaan esiin herrat Mapletoft, Gaborik ja Manelius, jotka olivat huikeita.

Viimeisen ottelun jälkeinen kokoonpano ja tilastot:

Viktor Kasparaitis (24. 8+15=23 +9) - Phil Kessel (24. 12+16=28 +12) - Zack Kassian (24. 8+17=25 +7)
Jaromir Cechmanek (24. 7+10=17 +13) - Jevgeni Gratshev (24. 7+12=19 +1) - Marian Gaborik (24. 7+18=25 +7)
Dustin Penner (24. 9+3=12 +9) - Jerry Pisellini (24. 5+3=8 +10) - Christopher Wilson (24. 4+6=10 +7)
Keith Boynton (24. 3+0=3 -8) - Zack Smith (24. 3+2=5 -9) - Johan Franzen (24. 2+3=5 -7)

Braydon Coburn (24. 2+14=16 +13) - Nico Manelius (24. 4+13=17 +8)
Jared Cowen (24. 2+15=17 -2) - Terrance Jaspers (24. 2+7=9 +5)
Drew Boychuk (24. 3+6=9 +5) - Johan Bergström (24. 1+7=8 +5)

Jose Mapletoft (24. 2,53 91,5%)
Matt Wilson

Palkinnot:

Stanley Cup: Ottawa Senators
Presidents'-palkinto: Ottawa Senators
Clarence S. Campbell: Edmonton Oilers
Prince of Wales: Ottawa Senators
Art Ross: Jody Corvo (Car)
Hart: Steve Mason (Cbj)
James Norris: Ray Chimera (Col)
Lady Byng: Jody Corvo (Car)
Calder: Chris Marleau (Det)
Conn Smythe: Jose Mapletoft (Ott)
Vezina: Jose Mapletoft (Ott)
William M. Jennings: Lance Salcido (Col)
Bill Masterton: Ray Chimera (Col)
Frank J. Selke: Luke Marshall (Bos)
Lester B. Pearson: Jody Corvo (Car)
Maurice Richard: Jamie Benn (Dal)

Mapletoft ainoa joka Ottawasta sai henkilökohtaisia palkintoja.

AHL:ssä Binghamtonin tie päättyi jo ensimmäisellä kierroksella kun Adinrock Phantoms oli parempi voitoin 4-1. Mestaruuden lopulta vei Providance Bruins. Seuraava katsaus luvassa ennen seuraavan kauden alkua.

 

[Blasph]

Päädyin lopulta siihen, että aloitellaan taas nykyhetkestä uudella seuralla. Hetken vaihtoehtoja arvottuani uudeksi joukkueeksi valikoitui kohtuullisen mielenkiintoinen Phoenix Coyotes. Kausi starttaa runkosarjasta ja kokoonpanokin voidaan pitää melko originaalina.

Kuitenkin pari vaihtokauppaa oli tehtävä. Ensinnäkin molemmista joukkueista (Rampage ja 'Yotes) puuttui kärkiketjuista yksi pelinrakentaja. Coyotesiin se löytyi vähän vaatimattomammalla etsinnällä, kun kenenkään kanssa ei oikein keksinyt sopivaa kaavaa treidiä kohtaan. Joten, kokenut Pavol Demitra Vancouverista vaihdossa vähän ehkä ylihintaan Lee Stempniakista. Niin ja olihan siinä 'Nucksin 4th rounder vielä matkassa. Piti hetken puntaroida Petr Pruchan ja Stempniakin välillä, kunnes päädyin Stempiin siksi, koska sopimuskausi tulee kesällä päätökseensä ja ohjelmassa on vähän liikaakin jatkosopimuksia. Vielä en osaa sanoa että kannattiko kauppa, toivottavasti.

Toinen diili olikin Rampageen täksi kaudeksi kohdistettu kauppa, kun MacLean ja Turris tarvitsivat vierelleen pelinrakentajaa. Montrealissahan niitä riittää ja jonkin ajan suunnittelun jälkeen kauppa syntyi. Aaron Palushaj irtosi lopulta suhteellisen halvalla, sillä Daniel Willik ja Alex Picard lähtivät vaihtoon. Kummallekaan en varmasti olisi keksinyt järjellistä sijoitusta muutaman vuodenkaan kuluttua, joten oivallinen kauppa loppujen lopuksi. Samalla San Antonioon syntyi potentiaalinen "superketju": MacLean - Turris - Palushaj.

NHL-ketjut saatiin siis helponlaisesti kasaan, eikä se ihmeitä vaatinut.

Doan - Lombardi - Demitra
Wolski - Hanzal - Vrbata
Boedker - Lang - Prucha
Pyatt - Fiddler - Upshall

Michalek - Jovocop
Morris - Schneider
Aucoin - Sauer

Bryzgalov
Labarbera

Ihan ok kuviot. Suurimpina kysymysmerkkeinä ovat sentterien aloitustaidot kahdessa ylimmässä ketjussa, voi muutama tärkeä peli ratketa tuohon kun kaveri möhlii aloituksen. Täytyy vähän katsastella kauden aikana tuota ja suunnitella sen mukaan. Vähän mietin samalla semmoistakin skenaariota, että jos Boedkerin nostaisi ykköseen ja Doan kolmoseen, niin silläkin varmaan saataisiin heräteltyä tappioputken sattuessa. Ensikaudeksi olisi tarkoitus nostaa tuo farmin toivottu "super"-kolmikko ylös, joten kakkos- tai kolmosketju katoaa ainakin lähes kokonaan. Sopimustilanne on aika mielenkiintoinen, todella monelle jampalle tarvitaan uutta pahvia kouraan. Kausi aikaa todistaa taitonsa tuolla miehistöllä, omistaja onneksi ei kasannut karmeita paineita heti kättelyssä, playoffeihin olisi kiva päästä, muttei niin väliksi kuitenkaan ole. Mainiota, tästä hiljalleen eteenpäin.

 

[Blasph]

Ja näin, 1. kausi Arizonan auringossa takanapäin ja toista aloitellaan. Kausi oli alkupäästä vähän enemmän hiljaiseloa, mutta loppukaudella pantiinkin rytisemään oikein urakalla. Runkosarjan tilasto 38-35-9 ei ollut häävi, mutta ei sen vielä tarvinnutkaan.

Tosiaan sarja meni hieman alakuloisesti, joukkue ei oikein säilyttänyt tasoaan ja oli selvää, että pari pelaajaa on nyt väärissä osoitteissa. Takarajan lähestyessä joukkue killui suunnilleen sijoilla 9-12, joten oli aikeessa tehdä pari kauppaa, mutta jestas sentään kun tuli hyviä tarjouksia vähän jokasuunnalta ja joukkue muuttui melko radikaalisti. Alla kaupat:

Taylor Pyatt, Jim Vandermeer (f) <-> Dave Steckel, Mike Knuble
- Tuumailin Knublesta potkua loppukaudeksi, jos vaikka pääsisi jatkopeleihin vaikkei se niinkään tarpeen välttämättä tällä kaudella olisikaan. Steckel vain siksi, koska osaa sen verran hyvin aloituksia. Vandermeerille ei olisi löytynyt paikkaa enää kauden jälkeen, eikä kyllä välttämättä Pyattillekaan.

Paul Bissonnette (f) <-> Angelo Esposito
- Aika selvä ero taitotasolla meikäläisen hyväksi, Bissonnettelle tuskin ihmeitä löytyisi tulevassa, vaikka ihan hyvä kehittyvyys onkin. Kiekollisen goonin saa kuitenkin vaihtokaupalla, tai vieläpä vapaistakin.

Jonas Ahnelöv <-> Jamie Lundmark
- Ahnelöv oli seitsemäntenä puolustajana NHL-porukan mukana, eikä loukkaantumisia ihme kyllä sattunut kertaakaan. Lundmark puolestaan osaa aloituksia ja farmissa tarvittiin pelinrakentajaa, joten sovittu kauppa. Loppukaudesta Lundmark pääsi Langin paikalle kolmoseen, kun en Langia saanut valitettavasti kaupaksi.

Miika Wiikman (f) <-> Brady Calla
- Puhdas farmikauppa, Wiikmanille ei olisi löytynyt pelipaikkaa edes farmista, joten helppo hyväksyä. Calla vaikuttaa ihan potentiaaliselta työmyyrältä.

Stefan Meyer (f), Jeff Hoggan (f) <-> Paul Szczechura, Mark Parrish
- Taas lisää pelinrakentajia farmiin Szczz... Paul S:n muodossa. Meyeristä oli vähän tiukkaa luopua, mutta ajattelin Parrishista olevan selkeä etu Rampagen riveissä tulevia playoffeja varten. Hoggan oli aika HMV, joten sen suhteen ei hätää.

Näiden lisäksi Michael Leighton napattiin waiverseista Rampagea vahvistamaan.

Kuitenkin, vähän heikompi menestys seurasi molempia joukkueita. Phoenix tippui lopulta lännen yhdenneksitoista, eikä asiaa jatkoon. Rampage sentään selvisi pudotuspeleihin, mutta putosi suoraan neljässä pelissä Houstonille, joten vähän pettymyksen makua ilmassa. Himoketju Mac-Turris-Palu oli ihan hyvä, muttei yksistään riittänyt. Syyttävä sormi osoittaa hieman heikkoon puolustukseen. Mutta ei se mitään, omistaja pysyi tyytyväisenä ja off season kutsui.

---

Draftiin lähdettäessä toivoin vähän saavani sen verran hyvät asetelmat, että onnistuisin varaamaan yhden sieltä huippusentterien joukosta. Noh, 12th overall ei siihen riittänyt, jolloin haaviin jäi Felix Muller, lupaava power forward. Mullerin lisäksi käteen jäivät sentterit Marvin Olsen ja Noah Pittis, sekä puolustaja Leonard Salcido. Kauppoja syntyi yksi siinä kolmoskierroksen paikkeilla, kun Shane Doan lähti Atlantaan vaihdossa Ron Hainseyhyn. Sinänsä hieno ajoitus, sillä Mullerista voi kaavailla uutta Doania. Lisäksi Hainsey tuo kovuutta alakertaan, nyt kun Aucoin lopetti ja Schneider ei jatka.

Jatkosopimuksia solmittiin seuraavasti:

Lombardi: 1 vuosi, 1,75 milj.
Hanzal: 4 vuotta, 1,75 milj.
Wolski: 3 vuotta, 3 milj.
Upshall: 2 vuotta, 1,85 milj.
Michalek: 2 vuotta, 3,175 milj.
Lepistö: 2 vuotta, 1,725 milj.
Shaun Heshka: kaksis. 3 v.
Dave Schlemko: kaksis. 3 v.
Montoya: 2 vuotta, 1,8 milj.

Ihan hyvät sopimukset kaikilla. Hanzalin pitkä diili johtuu vain kohtuullisesta lisäpotentiaalistaan, jos vaikka aloituksetkin kehittyisivät samalla. Montoya ja Lepistökin saavat näytönpaikkansa parin kauden ajan.

Vapaista hankittiin myös muutama tärkeä pelaaja, pelinrakentaja Trevor Lewis (3 v, 1,7 milj.) ja kuudes puolustaja Johnny Boychuk (2 v, 1,225 milj.). Kuitenkin huomasin oikeasta laidasta puuttuvan selkeän ykkösmiehen, eikä Vrbatasta siihen olisi. Lisäksi epävarmuus Bryzgalov'n viimekauden toisinnosta sai kaupoille Avalanchen kanssa:

Vrbata, Bryzgalov, Esposito <-> Anderson, Hejduk

Pari kärpästä saatiin yhdellä iskulla, Espo ei olisi saanut juurikaan peliaikaa nyt, kun tuli hankittua pari paremmin aloittavaa kaveria samassa roolissa silloin aiemmin, joten helppo lisä. Duke toivottavasti tehtailee monta osumaa ykkösessä vanhan tutun Wolskin seurana. Andersonilla yksi vuosi sopimusta jäljellä, palkkakattoon tuli reippaasti tilaa Bryzin sijaan. Ihan mielenkiintoista nyt katsoa, että mihin se kuluu. Turris, Boedker ja kumppanit varmaankin sen toisaalta vievät ensikaudelle.

Nyt olisi viimein monen mutkan jälkeen tiimi taas entistä ehompana kasassa:

Wolski (86) - Turris (83) - Hejduk (84)
Boedker (83) - Hanzal (82) - Lewis (80)
MacLean (79) - Lombardi (80) - Palushaj (79)
Korpikoski (78) - Steckel (79) - Upshall (80)

Michalek (83) - Jovanovski (84)
Lepistö (80) - Hainsey (80)
Boychuk (77) - Yandle (79)

Anderson (85)
Montoya (80)

Tasaisuus on valttimme, hieman pelottaa ettei joukkueessa todellisia supertähtiä ole, vielä. Playoffeihin asetellaan henk.koht. tavoite, toivottavasti Anderson kestää, tai jos Montoya yllättäisi. Paljon on kohtia joiden toivoisi onnistuvan.

 

[Blasph]

Toinen kausi päättyi juuri, tuloksena putoaminen playoffien toisella kierroksella Coloradolle. Runkosarjan joukkuetilasto oli 42-31-9, jolla ansaittiin lännen viides sija.

Kauden alkaessa ja ensimmäisissä otteluissa joukkue hävisi paljon. Syytä ei tuntunut löytyvän millään, kokeilin eri variaatioita ketjuissa, muttei oikeaa kaavaa löytynyt millään. Ykkösketjusta tosin sai toimivan vaihtamalla Turrisin Hanzaliin, jolloin siinä kolmikossa alkoi syntyä tulosta. Kuitenkaan tasaista suoritustasoa ei löytynyt ja joukkue taivalsi .500-tuloksella pitkään. Olisi lähdettävä kaupoille, mutta ei oikein tiennyt että mistä aloittaa.

Joulukuussa huomasin Atlantan hankkineen Lars Ellerin riveihinsä vaihtokaupan myötä. Vilkaisin nuorukaisen ominaisuudet ja heti kolahti siihen malliin, että tuosta kaverista saadaan loistava sentteri Coyotesiin. Kokonaisuus oli sillä hetkellä 79 ja kehittyvyys huippuluokkaa. Ja yllättävän helpolla Eller sieltä Atlantasta lopulta lähti, nelosketjuun jämähtänyt Late Korpedo ja farmin ykkössentteri Paul Szczes, kelpasivat pakettihintaan Elleristä ja Brent Sopelista. Lisäksi vapailta markkinoilta nappasin nelosketjun laitaan Brandon Prustin.

Joukkue taivalsi suunnilleen samaa .500-tahtia siirtotakarajalle asti. Anderson oli ollut surkea kaikissa pelaamissaan otteluissa, mutta onneksi Montoyasta oli ottamaan vastuuta. Takarajalle tultaessa joukkue majaili lännessä sijalla 13, jolloin oli hyvä hetki ottaa vähän riskejä ja lähteä kaupoille. Kaksi merkittävää kauppaa tehtiin:

- Matt Lombardi, Aaron Palushaj <-> Cody Franson
Katselin Fransonia jo off seasonilla sillä silmällä ja tarjosin sopimusta, mutta mies meni muiden mukaan. Fransonista saataisiin potentiaalinen hyökkäävä pakki ykkösketjuun. Lombardi oli pelannut huonosti läpi kauden, eikä oikein kolmosessakaan ottanut vastuuta. Lisäpelaajana piti valita joko Palushaj tai Lewis ja päädyin Lewisiin suuremman potentiaalinsa johdosta. Molemmat olivat tehneet tasan saman pistemäärän, joten ero oli todella marginaalinen.

- Viktor Tikhonov, Ed Jovanovski <-> David Backes
Tämä kauppa määritteli loppukauden lopullisen kokoonpanon. Olin jo päättänyt nostaa Ellerin kolmosketjuun Lombardin paikalle, mutta siihen tarvittiin ahnas hyökkääjä. Backes olisi juuri sopiva kaveri, joten pakettia muokkaamaan. Tähän oli todella vaikea suostutella Bluesin GM:a, koska Jovanovski ei oikein ollut siihen joukkueeseen tarpeellinen pelaaja. Laitetaan pakettiin Tikhonov, jolle en uskonut löytyvän välttämättä koskaan paikkaa ylhäältä ja johan kelpasi. Palkkakuluja leikattiin roimasti, joten off seasonista tulee helpompaa.

Ja kuin taikaiskusta joukkueen peli-ilme muuttui totaalisesti takarajan myötä. Voittoja alkoi tulla ja lopputulos oli siis lännen viides sija. Omistajakin pidettiin samalla tyytyväisenä, kun selvittiin playoffeihin ja vältyttiin katastrofikaudelta. Wolski ja Hejduk olivat tuhoisa yhdistelmä, Wolski nakutteli liki sata pinnaa runkosarjassa (35+63), kun Hejduk tyytyi reiluun kahdeksaankymmeneen (36+47). Lisäksi Prust nelosketjun laidassa vaikuttaisi loistavalta täsmähankinnalta, teki muutaman tärkeän maalin pelaamissaan otteluissa. Hieman pelotti viimeisen kahden runkosarjaviikon aikana, kun Prust loukkaantui ja se näkyi välittömästi joukkueen peliesityksissä. Onneksi palasi kuitenkin ennen tosipelejä.

Playoffeissa 1. kierroksen vastus Sharks uhitteli ensin voittamalla kaksi ensimmäistä ottelua, mutta kaatui lopulta otteluvoitoin 4-3. Toisella kierroksella Avs oli etevämpi voitoin 4-1, Coyotes ei enää kyennyt nuorukaisineen taistelemaan pidemmälle. Kuitenkin potentiaalia on nousta mestariksi asti, sillä 1. kierroksen voitto ammensi mukavasti toivoa tulevasta. Wolski ja Hejduk pelasivat loistavaa kiekkoa myös näissäkin peleissä, mutta myös Prust jatkoi tärkeiden maalien tekoa etenkin Sharks-sarjassa.

Sopimusasioiden suhteen pari nuorukaista tarvitsee uudet sopimukset, mutta runko alkaa olla aika hyvin suunniteltuna noiden vaihtokauppojen ansiosta. Ehkä tärkein juttu olisi löytää uusi maalivahti Montoyan seuraksi, vielä ei ole hajuakaan tämän suhteen.