Alkoi ensimmäisessä erässä vituttamaan niin paljon nämä omista lähdöt, joten otetaanpas katsaus Salmelaisen ajan sokeaan pisteeseen, eli pakistoihin. Ville ei varmastikaan tarjoa jätkille liikaa apuja, mutta itketään nyt silti vain puolustuksen rakenteesta. Tai no sanotaan sen verran, että toivottavasti ensi kaudella Ville Peltonen ei toimi HIFK:n päävalmentajana.
2018–2019
Teemu Eronen – Ryan O´Connor
Ville Varakas – Kyle Quincey
Joonas Lyytinen – Johan Motin
Joey Finley – Markus Kankaanperä
Aleksi Laakso – Elias Ulander
Pakkiparit ei varmastikaan näin olleet, otin vain nimet nopeasti Eliteprospectista. Muistelin tämän kauden puolustuksen olleen hirveämpi. Ei tämä tietenkään mikään mestarijoukkueen puolustus ole. Teemu Erosesta tykkäsin koko kolme vuotisen stintin ajan. Viimeisellä HIFK-kaudellaan oli mielestäni uskottava ykköspuolustaja, 35 pistettä runkosarjassa oikeutti puolustajien pistepörssin neljänteen sijaan. Erosen takaa ei sitten juurikaan apuja kiekolliseen peliin saatu. Quincey oli hankintana kova, vaikka tulikin tänne rikkinäisen kauden jälkeen. Sillä tiellä jatkettiin myös Stadissa, runkosarjassa vain 35 peliä. Muistikuvien mukaan olin erittäin pettynyt herran antiin runkosarjassa, pudotuspeleissä taisi kuitenkin parantaa jonkin verran. Ryan O´Connorista en koskaan tykännyt, vaikka ajaisi asiansa kolmosparin kiekollisena pakkina. Joonas Lyytinen oli hankintana ihan hyvä, vaikka aika Amerikassa ei sujunut suunnitelmien mukaan. Korostaisin sanaa hankintana, Lyytinen pysyi HIFK:n rosterissa aivan käsittämättömän kauan, vaikka otteet olivat yhtä suonenveto kautta lukuun ottamatta pelkkää hasardia.
Salmelaisen joukkueiden tunnusmerkkinä on toiminut kiekollisuuden puute puolustuksessa. Tämä ensimmäinen kausi on kuitenkin siitä merkillinen, että peruspakit ovat vielä surkeammalla tolalla. Finley oli tällä palstalla kulttipelaaja, mutta rehellisesti en koskaan ymmärtänyt hänen hehkutustaan. Ensimmäisellä kaudella sentään pysyi kasassa, mutta kahdella viimeisellä kaudella otteluita kertyi 30. Noin hidas ja kankea pelaaja on melkoisen turha pelaaja nykykiekossa. Varakas ja Kankaanperä olivat molemmat kehäraakkeja, joiden parhaat päivät olivat jo takana, okei ehkä on hieman väärin laittaa nämä herrat samaan kastiin kauden 2018–2019 kauden osalta. Varakas oli sentään vielä liigatasoa, mutta Kanki ei sitä valitettavasti enää ollut.
Laakso ja Ulander taas ihan huumoriosastoa. Ulander oli toki oma kasvatti, ihan kiva että tämä kortti katsottiin loppuun, vaikka voittoarpaa siitä ei saatukaan. Laaksolle otteluita kertyi hieman päälle 30 runkosarjassa, eli taisi olla joku loukkaantumisten paikko. Pelasi kolmella kaudella täällä ja rehellisyyden nimissä pelit olisi saaneet jatkua ensimmäisen kauden jälkeen jossain muualla.
Ei tällä pakistolle kovinkaan korkeaa arvosanaa voi antaa. Vähiin on jätetty pelivaraa loukkaantumisia silmällä pitäen. Ehjänäkin pakisto näyttää ihan keskitason budjetilla operoivan seuran puolustukselta.
2019–2020
Mikko Kousa – Ville Varakas
Joonas Lyytinen – Johan Motin
Roni Ahonen – Joonas Järvinen
Aleksi Laakso – Tobias Winberg
Ei saatana, ei pysty. Todellinen riman alitus. Puolustellaan nyt sen verran, että ehkä tämä puolustus ei niin kauhealta vaikuttanut syksyllä 2019 kuin nyt. Lyytisen esimerkiksi saattoi noihin aikoihin nähdä vielä kehittyvänä yksilönä, itsekin taisin tähän uskoa. Järvisen paluusta tuli myös oltua innoissaan, mutta eipä hänkään ollut enää se ykköskorin stay at home -puolustaja.
Kousa ykköspakkina, siinä ja siinä että riittääkö. Parhaina vuosinaan kyllä, joten annetaan ykköspakista hyväksytty arvosana. Peliaikoja en jaksa lähteä kaivamaan, mutta suoriltaanhan sen näkee, että jokainen tuosta muusta porukasta on joutunut liian suureen rooliin. Motin, Varakas ja Järvinen olisi varmasti olleet käyttökelpoisia kavereita alempiin pareihin, mutta joku noista on joutunut ykköspariin Kousan kanssa. Siihen ruutuun oli varmasti Järvistä kaavailtu, mutta ei ollut Joonas enää sama pelaaja kuin kaudella 2015–2016. Lyytisen roolin toisena kiekollisena puolustajana hyväksyn tämän ensimmäisen kauden osalta, kuten aiemmin annoin ymmärtää.
Sitten tuleekin nämä kaverit, jotka eivät vielä olleet liigatasoa tai muuten vain todellisia huumorihankintoja. Rony Ahosen hankintaa en koskaan ymmärtänyt, varmaan oma poika piti saada kotiin. Pelillisesti ei saatu juuri mitään. Winberg taasen ei ollut vielä liigatasoa ja Aleksi Laakso on parhaimmillaankin ollut vain rotaatiopuolustajan -tasoa.
Vaikea uskoa, mutta kyllä, tuonne ei hankittu yhtäkään laatupuolustajaa kauden aikana. Edes Jeremy Dehneriä ei voi laskea tähän kastiin, vaikka kuinka on seuralegenda.
Hylätty arvosana.
2020–2021
Mikko Kousa – Joonas Lyytinen
Johan Motin – Tobias Winberg
Eero Teräväinen – Miro Karjalainen
Ville Varakas – Rony Ahonen
+ Aleksi Laakso David Bernhardt ja se joku ranskalainen pakki
Vähän parempi suoritus kuin edellinen, mutta kaukana mestaruusjengin puolustuksesta.
Kousasta jälleen hyväksytty arvosana. Lyytinen pelasi ainoan onnistuneen kautensa punaisissa, mutta aika riski oli lähteä kauteen pakistolla, jonka kaikki kiekollisuus oli Kousan, epävarman Lyytisen, sekä nuorien Winbergin ja Teräväisen varassa. Winbergistä ja Teräväisestä ei muistikuvieni mukaan hirveästi apua ollut, ehkä jotain väläytyksiä. Reagoinnista pisteet, tammikuussa hankittiin tämä ranskalainen kaveri, joka oli kylläkin ollut koko kauden pelaamatta. Sanoisin, että ihan hyvä yritys kuitenkin. Kroppa ei toki kestänyt ja kaveri pelasikin vain viisi ottelua koko kaudella.
Motin edelleen ihan ok, liian suuressa roolissa toki. Varakas jälleen vuoden vanhempi ja hitaampi, ura päättyikin tähän melko surkeaan kauteen. Karjalaisesta en oikein koskaan tykännyt, mutta silti ihan ok haku alempiin pareihin, kun Hämeenlinnan vuosina oli tullut hyvää kehitystä. Aleksi Laakson ura HIFK:ssa päättyi syksyllä ja hyvä niin. Kesken kauden sisään tuli SaiPasta David Bernhardt, josta saatiin, no ei yhtään mitään. Bernhardt takoi kaksi seuraavaa kautta Allsvenskanissa yli 40 pistettä, mitä on kyllä vaikea uskoa sen jälkeen mitä hän Stadissa esitti.
Keskinkertainen, se kuvaa hyvin tätä puolustusta. Vähän sentään leveämpi pakisto, kuin edellisellä kaudella. Nyt oli sentään yritystä, joten annetaan tsemppipeukku.
2021–2022
Jordan Schmaltz – se ranskis
Kasper Kotkansalo – Johan Motin
Rony Ahonen – Joonas Lyytinen
Miro Karjalainen – Samuel Jardine
+ Eero Terväinen, Tobias Winberg
Schmaltzista tuli oltua mehuissaan, kun siirrosta kuuli. Oli kyllä parhaimmillaan aivan ylikylän ukko tähän sarjaan. Pudotuspeleistä jäi paska maku, mutta runkosarjassa kyllä hoiti ison ruutunsa asiallisesti. Ranskalainen kaveri pelasi myös ihan asiallisen kauden vaikean edellis kauden jälkeen, pudotuspeleissä varsinkin oli aivan selkeästi joukkueen paras puolustaja.
Samoista kavereista en jaksa enää kirjoittaa mutta otetaan lyhyesti. Ahosesta olisi pitänyt jo aiemmin päästää irti. Lyytinen palasi tutulle heikolle tasolleen, jonka lisäksi kärsi loukkaantumisista. Motin edelleen ihan ok, varmaan samalla rahalla saisi parempaakin tilalle. Teräväinen sekä Winberg polki molemmat paikallaan. Winberg kävi kesken kauden lainalla Jyväskylässä ja Terväinen otti pelkän menolipun Kouvolan junaan. Hyvä näin, muistikuvien mukaan molemmilla oli vaikeuksia mahtua kokoonpanoon.
Kotkansalo Ässistä oli monilla mieluinen haku, itselleni myös. Huikean alkukauden jälkeen tuli ehkä pieni taantuminen, mutta pelasi joka tapauksessa lupauksia herättävän ensimmäisen kauden. Jardine oli hankintana vähän outo, eikä sieltä mitään hiomatonta timanttia paljastunut, ihan rotaatioon kuuluva puolustaja.
Jälleen vähän parempi suoritus. Kevät oli kuitenkin aika merkillistä aikaa Stadissa, hyökkäykseen tuli jatkuvalla syötöllä ukkoa KHL:stä, mutta puolustajia ei saatu haaviin ainuttakaan. Ei mestaruuteen riittävä puolustus, mutta olisi tällä välieriin menty, jos Halonen olisi saanut edes silloin tällöin kiekkoja kiinni.
2022–2023
Otso Rantakari – Ilari Melart
Kasper Kotkansalo – Johan Motin
Victor Berglund – Otto Salin
Eddie Larsson – Christian Kåsastul
+ Joonas Lyytinen, Tom Hedberg, Einari Luhanka
Melartin kotiuttaminen maistui ja isosti. Alkuun oli jopa paremmin kuin osasin toivoa, joulun tienoilla alkanut alamäki on kuitenkin jatkunut tähän päivään saakka. Hankala tästä hankinnasta on Tobiasta kuitenkaan lähteä moittimaan. Toinen hieman isompi hankinta, Otso Rantakari, noh ei maistunut varmaan kenellekään. Tiedettiin liian kevyeksi kiekolliseksi ykköspakiksi ja sitä mies myös oli. Pysytään kiekollisissa puolustajissa ja mennään kesken kauden hankittuun Victor Berglundiin. Vähän sama tarina, kuin Melartin kohdalla pidin hankinnasta ja pelasikin alkuun hyvin. Alamäki alkoi hänelläkin, se toki oli vielä jyrkempi kuin Melartin vastaava. Pudotuspeleissä taisi istua katsomossakin jonkun pelin. Berglund teki hyvät pisteet, mutta ne taisivat olla lähinnä Vesalaisen kuuman lavan ansiota. Ei ole tullut ikävä. Salinin viime kaudesta ei ole jostain syystä tarkkoja muistikuvia, muistaakseni alkuun pidin kovasti nuoren miehen esityksistä, mutta olisiko sitten loppukaudesta bensa loppunut.
Puolustavampaan rooliin saapui Eddie Larsson. Pidin turhana hankintana ja sitähän mies myös oli. Heikompi ja pehmeämpi painos Motinista. Vähän saman roolin kaveri, Kasper Kotkansalo, ei valitettavasti pysynyt kasassa. Kesken kauden ehkä osittain Kotkansalon tilalle hankittiin Christian Kåsastul. Muiden veljien vastaisesti tämä hankinta osui hienosti maaliin. Odotuksia ei juuri ollut ja alku oli karmea, mutta niin vain harmitti tämän miehen menetys muihin maisemiin.
Tähän kauteen se vihdoin päättyi, nimittäin Joonas Lyytisen ura HIFK:ssa. Keväällä hankittu Tom Hedberg täytti hienosti Lyytisen saappaat.
Keskitason liigapuolustus, jälleen. Tähän on tosin jo tottunut. Yritystä oli taas, mutta taas kerran avohaavoja paikkailtiin muumilaastareilla. Otso Rantakari pakiston kiekollinen liideri, kaikkea sitä joutuu kestämään.
2023–2024
Luke Martin – Tony Sund
Ilari Melart – Petteri Lindbohm
Johan Motin – Otto Salin
Aron Kiviharju – Einari Luhanka
+ Niko Seppälä, Trent Bourque, Oskari Manninen, Sami Lepistö
Tilanne olisi aivan järkyttävä kiekollisuuden suhteen, jos ECHL-arpa Martin olisi flopannut. Martin ylitti odotukset runkosarjassa ja hyvä niin. Pudotuspeleissä on homma näyttänyt aivan hirveältä. Vähän joutuu Salmelaista puolustelemaan, kiekollisien puolustajien osastolle sattui kuitenkin Lepistön uran päättävä aortan laajentuma. Nuori Kiviharju tuskin myöskään tällä kaudella enää pelaa. Sen mitä pelasi, niin esitti kyllä hyviä otteita, sitä on vaikea sanoa, että miten taso olisi pitänyt koko kauden ajan. Salinin kausi oli kieltämättä pettymys, mutta vielä suurempi pettymys oli miehen siirto Turkuun. Salinille hyvä ratkaisu, todennäköisemmin nousee uudelle tasolle Miettisen alaisuudessa, kuin Peltosen alaisuudessa. Tästä osiosta ei pysty kiitoksia Salmelaiselle jakamaan. Niku olisi ollut juuri sitä mitä tuonne tarvittaisiin.
Peruspakkien puoli on kyllä paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Lindbohmin piti olla liigan paras peruspakki, näihin odotuksiin hän ei ole kyllä vastannut. Hankala tästä hankinnasta on Salmelaista kuitenkaan moittia. Sundia pidin hyvänä hankintana ja peliesityksetkin on miellyttäneet silmää, pääsee välillä pois paineen alta jalalla, toisin kuin meidän muut puolustajat. Kesken kauden mukaan tullut Seppälä on ylittänyt odotukset, vaikka nyt pudotuspeleissä onkin ollut vähän hasardi. Mannisesta ei kauaa ehditty nauttia, onneksi saatiin parempi kaveri tilalle. Bourque on ylittänyt ainakin omat odotukseni täysin, huutelin turhaksi hankinnaksi. Sitä hän ei ole ollut, sen sijaan hän on ollut pudotuspeleissä ollut jengin paras pakki.
Keskinkertaisia puolustuksia jokainen, kuten täällä on huudeltu. Kiekollisuus on usein jätetty aika lailla yhden miehen varaan (tätäkään ruutua ei ole aina täytetty takuuvarmalla nimellä) ja toivottu että nuoret nousevat esiin. Ei siinä, on ihan ok antaa nuorille tilaisuuksia, mutta kauden edetessä pitäisi reagoida, kun sieltä taustalta ei tule tukea.
Toinen mikä pistää silmään, on heikko luisteluvoima. Ei ole millään tasolla nykypäivää täyttää koko pelaavaa kokoonpanoa näillä alakerran ”isännillä”. Myllyt omissa venyy, kun nämä kaverit ei kerkeä iskemään kiinni vastustajan kiekollisiin pelaajiin, jos nyt kuitenkin saadaan se kiekko, niin olisi kiva, jos sillä tehtäisiin välillä muutakin kuin heitettäisiin löysä kiekko rumpuun.
Viesteistäni varmaan paistaa se, että olen taitokiekon ystävä. Voi olla, että oma ajatukseni toimivasta puolustuksesta on vähän liian mikkihiirimäinen. Olen kuitenkin silti sitä mieltä, että Tobias ei ymmärrä miten tärkeä hyvin luisteleva ja kiekolla riittävän taitava pakisto on nykypäivän jääkiekossa.
Painu vittuun ja vie Ville mukanasi.