Salmelainen on tehnyt paljon virheitä, ja tämän kauden osalta epäonnistunut tehtävässään. Tuntuu kuitenkin, että joukkueen kokoamisesta vastaavan henkilön vaikutusta yksittäisen kauden menestykseen myös liioitellaan. Tuli mieleeni tarkastella muutamaa verrokkia, nimittäin Harri Ahoa Kärpistä ja Mikko Leinosta Tapparasta.
Harri Aho on toiminut nykyisessä tehtävässään Wikipedian mukaan vuodesta 2009. Kärppien runkosarjasijoitukset tänä aikana, alkaen kaudesta 2009-10: 9-8-7-7-1-1-2-8-1. Mukana kolme mestaruutta, yksi pronssi.
Mikko Leinonen on toiminut nykyisessä tehtävässään 1993-96, sekä 1999 alkaen. Runkosarjasijoitukset ensimmäisellä stintillä 7-10-4, toisella 3-3-1-5-8-9-4-4-13-7-11-12-2-2-2-3-1-3. Hienoa jälkeä, lukuunottamatta muutamia romahduksia. Nyt 6 peräkkäistä finaalia, ja yhteensä kolme mestaruutta.
Nämä kaksi ovat tehneet hienoa työtä, ja olemme aiheesta kateellisia heidän seuroilleen. On kuitenkin huomattava, että kummallakaan kulku ei ole ollut yhtä juhlaa. Ahon Kärpät on ollut runkosarjassa joko kahden parhaan joukossa tai sääleissä. Leinosen Tappara oli ennen nykyistä putkea kolme kertaa neljästä kokonaan pudotuspelien ulkopuolella. Onkin olemassa tekijä, joka korreloi näiden seurojen menestyksen kanssa enemmän kuin urheilusta vastaava johtaja.
Kärppien osalta Alatalo, Haapakoski ja Aravirta olivat valmentajina Ahon alkuaikoina, sijoituksina 9-8-7-7. Sitten tuli Marjamäki, jonka sijoitukset 1-1-2. Suikkanen sai Kärpät taas sääliviivan alle, ennen kuin Manner palautti Kärpät kärkijoukkueeksi. Eli valmentajana Marjamäki tai Manner, niin sijoitus on ollut 1-1-2-1 (ka. 1,25), muuten 9-8-7-7-8 (ka. 7,8).
Leinosen Tapparasta en jaksa käydä 90-lukua, joten mennään vuosituhannen vaihteeseen. Sijoitukset 3-3-1-5 (viimeisenä vuonna mestaruus) tulivat erään Jukka Rautakorven alaisuudessa. Seuraavina vuosina valmentajina toimi ensin Saarinen ja sitten Saarinen, Matalamäki ja toinen Saarinen. Sijoitukset 8. ja 9. Rautakorpi palasi ja palautti Tapparan neljän joukkoon, mihin onnistui myös Urama kahdesti. Tämän jälkeen se toinen niistä Saarisista (en jaksa tarkistaa kumpi) palasi ja sijoitukset 13. ja 7. Sitten vaihdettiin Mattilaan, joka korvattiin ilmeisesti Hirvosella, sijoitus 11. Hirvonen vaihtui Dufvaan, joka vei Tapparan 12:nneksi. Sitten Rautakorven toinen tuleminen, ja loppu on historiaa. Eli Messias Rautakorven ja tämän opetuslapsen Tapolan alaisuudessa sijoitukset ovat 3-3-1-5-4-2-2-2-3-1-3 (ka. 2,64), mukana 3 mestaruutta ja 9 finaalipaikkaa 11 vuoden aikana. Muiden valmentajien alaisuudessa 8-9-4-4-13-7-11-12 (ka. 8,5), ei finaaleja.
Pointti tässä on se, että vaikka urheilullisesta menestyksestä vastaa urheilujohtaja, on valmentajavalinnalla isompi merkitys joukkueen menestykselle kuin joukkueen kokoajan osaamisella. Siten en näe mitään perustetta tässä vaiheessa kenkiä Salmelaista. En puhu "ajan antamisesta", vaan siitä, että urheilujohtaja on toissijainen tämän kauden menestyksen suhteen. Lisäksi urheilujohtaja on urheilupuolella pitkäaikaisin rekrytointi. Pelaajat palkataan 1-3 vuodeksi, valmentajat 2-3:ksi, mutta urheilujohtajan oletetaan olevan tehtävässään vuosikymmenen luokkaa. Jos siis yhdessä vuodessa olisi luottamus Salmelaiseen niin mennyt, että IFK antaisi hänelle potkut, olisi samalla ovenavauksella lähdettävä myös rekrytoinneista vastanneiden. Tuskin ollaan kuitenkaan tässä tilanteessa.
Toki tämän kauden osalta tämä ei juurikaan lämmitä. Valmentajakuvio on ajanut IFK:n hankalaan saumaan . Selinille ei oikein voi antaa potkuja, kun käytännössä ainoa mahdollisuus olisi sitten nostaa Pikkarainen ykköseksi. Ja jos Pikkarainen ei sitten käännäkään kurssia, niin mitäs sitten tehdään? Olisi seuraavakin kausi mennyttä. Eli Selinillä on mentävä hamaan loppuun asti, ja antaa Pikkaraiselle puhdas pöytä ensi kesänä. Mutta kannattaako sitten
rammalle ankalle ostaa enää kalliita pelaajia? Hyöty on todennäköisesti rajallinen, ja rahaa palaa hukkaan. Kannattaa siis ottaa vain pelaajia, jotka sitoutuvat myös ensi kauteen, ja silloin on turha haaveilla Bruleista tms.