Ei liity Salmelaisen ikään mitenkään. Edellinen esimerkki on Nybondas itse. Tuli, harjoitteli eikä koskaan oppinut. Näyttöjä pitää olla, ei nuori lupaava pelaajakaan ole ensimmäistä kertaa kentällä päästessään edustusjoukkueeseen. Nuoren pelaajan ja nuoren johtajan toimistolla, vertaaminen on vähän outoa. Mutta siis hyvillä fiiliksillä täälläkin ollaan. Osittain siksi että vihdoinkin päästiin Tompasta eroon. Epätoivo on vuosien mittaan kasvanut jo melkoiseksi kun kaikki muut näkevät, että asiat on päin persettä paitsi utj itse. Nyt voi ravistella kovat piipusta. Se kaikki on historiaa.Minulle ei aukea nämä ”harjoittelija”-kommentit.
Minulle ei aukea nämä ”harjoittelija”-kommentit
Ilman muuta mutta onko HIFK oikea joskus jostain -paikka aloittaa?Ei aukea minullekaan. Jokainen aloittaa joskus jostain.
Ilman muuta mutta onko HIFK oikea joskus jostain -paikka aloittaa?
Harjoittelijasta en haluaisi puhua, mutta ottaen huomioon että johtamiskokemus on varsin vaatimaton, vai onko sitä ylipäätänsä, niin ei voida sanoa että tämä olisi steppi tai pari ylöspäin, vaan kyllä tässä on miehelle isolta osin ihan uusi maailma. Mutta jos potentiaalia todella on mihin uskon, niin oppirahat ehkä kannattaa maksaa. Siis seuran. Kautoseen tai Kölliin ei pidä verrata, eikä varsinkaan edeltäjäänsä.
Juuri tämä asia herättää pieniä kysymysmerkkejä. IFKlle on ollut viime vuosina tunnusomaista se, että otetaan riskejä, kokeillaan kaikenlaista myös niille kaikista tärkeimmille tonteille. Liigan toiseksi suurimmilla resursseilla kun operoidaan niin on mielestäni kyseenalaista ottaa riskejä avainpaikoille. Jos ajatellaan ihan matemaattisesti niin sellainen on pienten joukkueiden tehtävä kun yrittävät haastaa suurempia. Kun osuu kohdalleen, niin tulee se yksi menestysvuosi siihen väliin. UTJ ja päävalmentaja on esimerkit niistä mihin pitäisi eniten panostaa eikä ottaa ensikertalaisia. Salmelaisen valinta ei poikkea meidän rekrytointipolitiikasta, jonka hedelmistä olemme saaneet nauttia viime vuosina. Nybondaksen valinta oli myös aikanaan rohkea veto. Riski ja mahdollisuus. Tomppelin ansiosta me ollaan nyt niin pohjalla, että kaikki vaihtoehdot uudeksi UTJksi tuntuvat hyviltä.Mutta mielestäni noista Valtasen puheista tuli sellainen fiilis, että tähän valintaan on nyt oikeasti panostettu todella paljon, sillä kyseessä on erittäin tärkeä virka, mikä määrittää koko seuran suunnan
Juuri tämä asia herättää pieniä kysymysmerkkejä. IFKlle on ollut viime vuosina tunnusomaista se, että otetaan riskejä, kokeillaan kaikenlaista myös niille kaikista tärkeimmille tonteille. Liigan toiseksi suurimmilla resursseilla kun operoidaan niin on mielestäni kyseenalaista ottaa riskejä avainpaikoille. Jos ajatellaan ihan matemaattisesti niin sellainen on pienten joukkueiden tehtävä kun yrittävät haastaa suurempia. Kun osuu kohdalleen, niin tulee se yksi menestysvuosi siihen väliin. UTJ ja päävalmentaja on esimerkit niistä mihin pitäisi eniten panostaa eikä ottaa ensikertalaisia. Salmelaisen valinta ei poikkea meidän rekrytointipolitiikasta, jonka hedelmistä olemme saaneet nauttia viime vuosina. Nybondaksen valinta oli myös aikanaan rohkea veto. Riski ja mahdollisuus. Tomppelin ansiosta me ollaan nyt niin pohjalla, että kaikki vaihtoehdot uudeksi UTJksi tuntuvat hyviltä.
Tosin epäilen kyllä vahvasti, että Nybondaksen valintaa ei edeltänyt kovinkaan ahkera/määrätietoinen rekry-projekti. Nybbe taidettiin ottaa kun oli tuttu ja perheessä pyöri, ja esimerkiksi Kölli olisi ollut hyvin samanlainen valinta. Jälkimmäisellä tosin vahva tausta pelaajana, mutta muuten olisi ollut kyllä vähän samanlainen tilanne kun aikoinaan paperitehtailla: pääsit töihin jos sukulaisia oli siellä
Pakko tulla sen verta huutelemaan vieraisiin pöytiin, että ei kai ulkopuolisen ole mitenkään vaikea ymmärtää, koska kyllä jokaisen äidinmaidosta saamansa seurasiteen vahvuus on ihan samaa tasoa. Oli seuran nimi sitten IFK, Tappara tai SaiPa.HIFK-taustasta plussaa, koska ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää sitä sidettä, mikä meillä kaikilla seuraan on.
Ei Suomessa ainakaan montaa nimeä löydy jotka olisivat varmuudella menestyjiä Hifkissä. Joku Jukka Holtarikin on jo 55 ja kehonkieli näyttää siltä että tuskin enää kovin innokkaasti halleja kiertää. Itse pidän siitä että nuori kaveri tulee puikkoihin.