Salmelainen pelasi oman tulevaisuutensa Villen parin vuoden jatkoon kiinni. Vieläkään ei peli vakuuta ollenkaan ja kolmannella kaudella odottaisi jo jonkinlaista jatkuvuutta, mutta IFK painii aivan samojen ongelmien kanssa kuin aiemminkin.
Tällä materiaalilla ja näillä pohjilla tällainen nähty pelaaminen ei vaan enää ole hyväksyttävää. Lisäksi tuntuu että IFK onnistuu lataamaan parasta tauluun ainoastaan kärkijoukkueita vastaan, vaikka Peltonen toistuvasti presseissä puhuu että laatu pitää saada toistuvaksi illasta toiseen.
Halutaanko Peltosen joukkueeseen siksi että halutaan voittaa, vai siksi että siellä on mukavaa?
Kyllä mediasta ja lähes jokaisen pelaajan suusta on kuultu, että yksi suurimmista syistä tulla Stadiin on ollut Ville Peltonen ja tottakai se pelaaminen punaisissa.
En tiedä onko Suomessa pelaajaa, joka ei Stadissa nimenomaan haluaisi kannua nostaa, vaikka vaipat olisivat maakunnissa.
Mukavaahan Villen jengissä on. Sekin on käynyt selväksi pinnalla sarjan haastiksista. Harjoittelu ja kaikki joukkuerutiinit ovat Villen tuntien timanttia lähes kaikella tasolla. Ville pitää perinteestä "hallil eka-hallil vika" - myös koutsina.
Mutta. Kolmas kausi Villelle. Jeejee, mukavaa, ihanaa, hyvä ilmapiiri ja kaikilla on kivaa. Ei riitä. Onko jengillä liian kivaa jo? Porukka täynnä rautaisia ammattilaisia, jotka yhteensä ovat Stanley Cupia lukuunottamatta voittaneet jääkiekon saralla kaiken mahdollisen. Miten se pelaaminen voi yksilötasollakin painua samaan massaan? Tai miksi yksilötasolla suoritukset sukeltaa parhaimmillaan b2b peleissä alle 24h sisällä? Pelitapa, syyllinen, kyllä. Asenne, syyllinen, kyllä.
Peltosen kahdella kaudella on ollut kaksi isoa asiaa minkä varjolla Villeä on paska potkia pois ja miksi jatkokin on tehty.
1) Ekalla kaudella Halonen kyykkäsi. Poffien sukellus käytännössä lakaistiin Halosen avulla.
2) Kevään suonenveto ja poffit. Kevät näytti mihin Villen HIFK
voi pystyä ja sen, että päätyynkin asti on mahdollista mennä. Pelataan ensimmäisen puoliskon pelit miten paskasti tai kriisissä tahansa. Sitoutumisesta ja yrittämisestä se ei jää kiinni - keväällä.
Miten tämä kolmas kausi sitten jos päädytään pannukakkuun? Minimitavoite on mestaruus, mutta Finaalit olisi jo "tie kohti kannua".
Loukkaantumisia ja sairastumisia on taas tarjottu aivan liikaa, syksyn epätasaisuus voidaan osin huitoa tällä. Toki runkosarjasijoitus ei toistaiseksi anna mitään syytä kokonaiskuvaa katsellen ongelmiin - eihän? Turha siis miettiä negatiivisesti. Kevät jäljellä ja hei, Villen projektia yli kaksi vuotta jäljellä. Eihän sen mestaruuden tällä kaudella vielä tarvitse tulla?
HIFK organisaationa tyytyy keskinkertaisuuteen - Villenkin kanssa. Olkoonkin tämän kauden hankinnat Liigatasolla jo aivan poskettoman kovat. Lehterä, Lindbohm ja Komarov etunenässä. Samaan massaan valuu jokainen kaiken voittanut toistaiseksi.
Villen HIFK:ssa on outoa, että pelitapa ja itse pelit voivatkin olla nykyistä näytöstä. Vaatimustaso ja yhteishenki jos on puhutun hienoa, ei se kentällä sitä ole ollut kuin muutaman pelaajan osalta. Rask & Martin. Varovaisesti Lehterä mukaan, joka on Tappara kauteen peilaten silti jonkilainen varjo entisestä. Pisteitä ja aloitusvoittoja tulee, mutta tahmeaa on kuitenkin.
En tiedä. Kevät näyttää taas meille jotain, mutta toisaalta mitä väliä sillä on? Ville on leimattu koutsiksi myös kausiksi eteenpäin, joka omalla tavallaan kielii luottamuksesta, mutta samalla antaa jo tietyllä tavalla anteeksi mikäli tällä tai jopa vielä ensikaudellakin hommat menee vituiksi.