Alleviivaus omani. Siihen vastaus. Ei tämä ole mitään politiikkaa, jossa poliitikko katsoo gallupeista, mitä mieltä nyt olisi hyvä olla, jotta äänestäjiä miellyttäisi, ja mahdollisesti saisi seuraavissa vaaleissa jatkopaikan. Verrataan nyt vaikka Nokian muutaman viime vuoden käänteisiin. Suri oli johtajaksi tullessaan hehkutettu (asioihin paneutuva yms. ammattilainen). Ei toiminut, omistajien sijoitusten arvo ei kasvanut odotusten mukaisesti (=osakkeen kurssikehitys oli Surin vuosina pettymys). Sitten vuonna 2020 tuli Pekka Lundmark Fortumista (on entinen Nokialainen). Jo alkoi organisaatiossa muutos. Vielä on vaikea sanoa, kuinka hyvä tuo muutos on, mutta johtamistapa ja näkemys siitä, miten firmaa kehitetään (rakenne, keskeiset tulosyksiköt, mitkä osat heitetään ulos, minne panostetaan yms.) alkoi muutoksien toimeenpanolla käytännössä heti. Ei Lundmark gallupeja, mediaa tai keskustelupalstoja katsellut. Hänellä oli näkemys, jota lähti toteuttamaan. Johtaako se näkemys sitten omistajien arvon kasvuun jää nähtäväksi, mutta se on eri asia (ja jos siinäkään tuloslajissa ei tuloksia tule, on vaihdon paikka).
HIFK:n urheilutoimenjohtajalla pitää olla sama edellytys. Siihen tonttiin ei tulla harjoittelemaan. Pitää olla näkemys, miten hommaa aletaan vetämään, ja pitää ennen kaikkea olla kyky toimeenpanna se oma näkemys käytäntöön.
(Englanninkielessä execute on hyvä ja paljon käytetty termi, jostain syystä suomenkielen "toimeenpano" on lässähtävältä kuulostava. Ehkä executen toinen merkitys "päästää päiviltä", joka liittyy kuolemantuomion täytäntöönpanoon tuo englannin kielessä sanaan "voimakkaan lisävivahteen".) Toimeenpanokyky on johtajien suurimpia (ellei peräti suurin) menestymisen edellytys.
Joka tapauksessa: Tobiaksen näytöt, kun käytännössä joka vuosi HIFK:n budjetti on ollut Liigan suurin eivät vastaa odotuksia. Ei mulla mitään Tobbaria vastaan ole, en tunne. Haastatteluissa antaa itsestään energisen, asiallisen ja osaavan kuvan. Oikeastaan haastattelujen perusteella mulle on tullut kuva, että UTJ on HIFK:n näköinen. Mutta lopulta: ei mua oikeasti kiinnosta, onko urheilutoimenjohtaja hissukka vai alfauros, mua kiinnostavat tulokset. Ja näin sen pitää tulosurheilussa ollakin.
Mikä se Tobbarin näkemys on, miten sitä on lähdetty toteuttamaan, se on mulle jäänyt epäselväksi. Ehkä joku viisaampi osaa mua ja muita valistaa. Kysymys kuuluu edelleen: kuinka monta vuotta ilman mestaruutta on hyväksyttävää? Onko se 5, 6 vai 7 vuotta? Montako kertaa olemme edes pelanneet näinä kausina mestaruudesta, (siis finaaleissa)? Runkosarjan sijoitukset kertovat aika paljon siitä, mikä se joukkueen arkipäiväinen suorittamisen taso on ollut: 2018: 5. 2019: 6. 2020: 6. 2021: 2 ja 2022: 5. Tuo 2018:n 5. sija on tietysti marraskuussa 2017 valitun Tobbarin vaikutusmahdollisuuksien osalta ollut vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Mutta eipä sen jälkeiset näytöt ole millään tavoin liigan suurimmalla budjetilla toimivalle joukkueelle mitenkään luettavissa onnistumisiksi. 2021 runkosarjan toinen sija pitäisi lukea normisuoritukseksi, jos tavoitteet ovat niin korkealla kuin niiden pitäisi olla. Siis yksi normisuoritus ja kolme alisuoritusta.