Tobiakselle 10/10 esiintymisestään. Selkeää ja suoraa lätkäasiaa pikku twistillä.
Mutta itseni pysäytti Ahon toteamus siitä, että koko Kärppien organisaation ykkösprioriteetti on, että pelaaja lähtee seurasta parempana kuin sinne tuli. Siis yhden Suomen parhaiten menestyneen jääkiekkoseuran salaisuus on ollut TET-paimenena toimiminen! Ei huono. Voisiko tässä olla koko Liigan avain menestykseen? Taloutemme on pieni, eikä tästä mitään ihmeloikkia ota. Rahaa ei saada sisään määräänsä enempää, mutta saammeko Liigaan parempia pelaajia ja parempaa lätkää sillä, että Liigasta muodostuu se THE Liiga, josta myöhemmin kypsyvät, ja hieman urallaan paikallaan polkeneet pelaajat tietävät saavansa parhaan pohjan pompulle änäriin?
Onko viime vuoden paras suomalainen lätkäteko siinä, kun joku savolainen valopää esitti Jukureissa, että soitetaas Jokiselle ja kysellään sitä töihin? Siinä palaverissa olisin halunnut olla kärpäsenä katossa. Nyt meillä on sarjan pienimmällä budjetilla operoiva helvetin hyvää lätkää pelaava joukko taistelemassa sijoituksista puolta suurempien ja nimekkäämpien seurojen kanssa. Ja millä tuo on saatu aikaiseksi? Huhut kertoo, että Mikkelissä on painotettu erittäin voimakkaasti yksilöllistä pelaajan heikkouksien kartoitusta ja niiden ominaisuuksien/pelitapojen kehittämistä yli fläppisulkeisten. Moni pelaaja todistaa Villen tuoneen tänne aivan uuden tavan treenaata, joka perustuu yksilöiden heikkouksien kartoittamiseen, ja niistä irti pääsemiseen. Onko tässä se perimmäinen selitys sille, että Liiga-pohjaisella rosterilla on voitettu maailmanmestaruus! Onko suomalaisessa valmentamisessa löydetty kilpailuetua siitä, että keskitytään niihin heikkouksien muokkaamisiin paremmiksi, ja sitä kautta saadaan kokonaisuutta helpoiten nostettua paremmalle tasolle? Matematiikassa on selvää, että heikoimman numeron nostaminen parilla pykälällä nostaa keskiarvoa helpommin, kuin vahvuuksien kehittäminen muutamalla kymmenyksellä. Onko sama lainalaisuus jääkiekkojoukkueen viisastenkivi?
Ilman rahaa Liigan taso ei parane. Vappuneniä myymällä kassat ei turpoa, ja tyhjästä ei nosteta järkevää tulosta tekevää bisnestä nykyisillä covidin raiskaamilla kassoilla. Auttaako tässäkin pienen puron leventäminen helpommin, kuin päävirran syventäminen radikaalisti. Nyt on muutamilla pienemmilläkin Liiga-paikkakunnilla herätty nykyaikaan, ja uusia hallisuunnitelmia on ilahduttava määrä. Toivottavasti ne saadaan maaliin, ja toivottavasti nähdään selkeitä hyppyjä noiden paikkakuntien seurojen liikevaihdoissa kasvaneitten katsojalukujen myötä. Halleista täytyy tulla moderneja nykyaikaisia houkutuksia, muuten niitä on turha rakentaa. Mutta onnistuessaan uskon siihen, että se on suorin tie kassalippaan lihomiseen. Yhdelle, ehkä kahdelle seuralle löytyy sugardaddy, mutta isommassa kuvassa pienimpien seurojen askelta seuraavalle tasolle on vaikea kuvitella nostettavaksi muulla, kuin nykyaikaisella hallilla ja kasvaneella katsojamäärällä.
Mutta nouseeko seuran tekemisen taso sillä, että isommalla rahalla saadaan ostettua hieman kokeneempi
AHL-jyrä? Olisiko fiksumpaa satsata siihen, että saadaan parempia taito- kunto- luistelu- ja pelivalmentajia? Kehitetään jokaista pelaajaa yksilölähtöisesti. Kehittyneet yksilöt muodostaa parempia joukkueita. Se johtaa parempiin peleihin, mitkä kiinnostaa suurempia katsojajoukkoja, jotka tuovat kassaan enemmän rahaa.
Voisiko ajatella, että olemme kasvattajaliiga, mutta olemme maailman paras kasvattajaliiga, johon tullaan urheilullisen kehittymisen, eikä lihavimman lämiskän palkkapelurin motiiveilla? Voisiko koko Liiga toimia samalla päämäärällä, maailman parhaiten pelaajia kehittävällä Liigalla? Kaikki tutkiminen, kehittäminen, ja testaaminen keskitettäisiin palveleman sitä, että yksilöä kehitettäisiin mahdollisimman monipuolisesti, mutta sieltä tehokkaimmasta päästä, eli heikkouksista lähtien. Voisiko se olla kotimaisen lätkän tie kilpaillessa muiden Liigojen kansa? Fyrkat ei yksinkertaisesti riitä eurooppalaisten sarjojen kanssa kilpailemiseen. Kilpailuetu on haettava muuta kautta. Voisiko tässä olla entisille änäripelaajille eläkevirka. Ei odotettaisi heistä koko seuran pelastajaa ja messiasta, vaan yksittäisten junnujen/pelaajien mentoreita ja kehittäjiä. Alkaisiko tuo kehitys siitä, että jokaisessa Liigaseurassa ajateltaisiin kuin Oulussa? Saataisiinko seuroissa aikaiseksi kunniavelka-käsite, jota maksamaan tultaisiin oman uran jälkeen? Kehittämään talkoohengessä yksittäistä junnua/pelaajaa? Paranisiko kotimainen lätkäskene sillä, että haluttaisiin olla maailman paras kehittäjäliiga?