Tippikulttuuri Suomeen kiitos

[Mats Bedö]

Voi istua hieman kauemminkin ja joku tarjoilija saattaa juosta monta kertaa täyttämässä jotain parin dollarin juomaa...

Toi on tietty tosi, etta sita ice tea:ta tai pepsia tullaan tayttamaan useampaankin kertaan. Toisaalta, ma olen kokenut tan toisinpain yllattavankin usein. Mun mielesta tarjoilijoilla on hirvea kiire tulla hakemaan sulta se lautanen siita pois ja tuomaan jalkiruoka-menyyta silmien alle. Meinaan yhta lujasti kun tippikulttuuri on jumiutunut tahan maahan, on myos doggie bagit. Se, etta lautasella on viela ruokaa ei ole valttamatta monellekaan tarjoilijalle merkki siita, etta siina syodaan viela. Hyva esimerkki tasta olikin tuossa kesan alussa yhdessa kylan italialaisessa ravintelissa. Valitsimme paikan, koska se todellakin huokui italialaista tunnelmaa (ei siis ollut mikaan Olive Garden tyyppinen "italialainen"). Kaksi eri tarjoilijaa tuli hakemaan lautasta pois (toinen oli ottamassa lautasta ilman kysymista) siina samalla kun keskustelin vaimon kanssa niita naita ja nautin illasta ja viinista. Molemmilla kerroilla lautasella oli ruokaa ja silver wear oli laitettu "kakskyt vaille neljaan" merkiksi siita, etta ruokailu on viela kesken. Toisella kertaa piti jo vahan tuohtua tarjoilija-klopille, etta "Hey, Im still eating, man!"

Tasta meinaan paasen tuohon tipityksen perimmaiseen ideaan: se ei suinkaan ole sita, etta "olipa kiva tytto" tai "olipa hyva piffi". Ei, siita kiitos menee keittioon (siis tosta jalkimmaisesta ;-)). En myoskaan koe sita sen kummemmin hyvaksi palveluksi, jos poytaan tulee extra-muki pyssysta otettua pepsia enka jos laskun kanssa tarjotaan ilmaset peppermintit. En, vaan siina vaiheessa kun tarjoilijasta huokuu ammattitaito (opetellaan edes ne perusjutut!) ja aito valittaminen asiakkaasta (ei tartte kysella mausteiden ym peraan ja tullaan vahan ajan paasta kysymaan, etta onko kaikki ok), niin siina vaiheessa poytaan jaa hyvinkin se 20 pinnaa ylimaaraista. Jos nama perusvaatimukset ei tayty, se on tarkkaan se 15 pinnaa eika yhtaan ylimaaraista.

Asiakaspalvelussa pitaa meinaan muistaa se tarkein asia: sina olet siella asiakasta varten. Asiakas ei ole siella sinua varten.

 

[Mats Bedö]

En muista ko. juttua, mutta onhan vastaava tapahtunut Suomessakin.

Olin joskus 2001 koulun kautta tutustumassa Helsingin Strand Intercontinental -hotelliin. Kierroksen päätteeksi meille kerrottiin eräästä mieleenpainuneimmasta tapahtumasta. Joku amerikkalainen öljymiljonääri (-miljardööri?) oli ollut Suomessa ja yöpynyt kyseisessä hotellissa. Suomen matkansa yhteydessä hän oli halunnut käydä tutustumassa Lappiin. Hän oli ostanut matkaa varten uuden Mercedes Benzin. Lapin reissulta tultua oli aika lähteä takaisin Valtoihin. Check-outin yhteydessä max. 5000km ajetun MB:n avaimet ja paperit olivat jääneet sille naiselle, joka silloin oli vain sattunut olemaan vastaanotossa.

Tarinan todenperäisyydestä en mene täysin takuuseen. Ei tarinankertoja aivan hotellinjohtaja ollut, mutta joku paikan mediamoguli nyt ainakin. Vaikka tämä tapaus ei ole tainnut keltaisissa lehdissä esillä ollakaan, niin en näe mitään syytä epäillä totuutta legendan takana.

Tunnen tuon aikaisen hotellinjohtajan Strandista ja juttu ei ole tosi. Muinoin (90-luvun alussa) samanlainen legenda kiersi, etta Marskissa olis kaynyt ihan samalla tavalla. Auto oli vaan 300-luokan Bemu.

Hyvia hotellimaailman legendoja kaikki tyynni.

 

[HABS #11]

Moni on varmaan huomannut, että baarissa tai kahvilassa on vaikea saada mitään pöytääntarjottuna. Jos lasi tyhjenee, itse kukin joutuu pohtimaan, että lähtisikö jonottamaan seuraavaa. Ei tule sellaista hyvää tilannetta, että tyhjiä laseja keräävä henkilö ottaisi samalla tilaukset oma-aloitteisesti seuraavista juomista. Tai sitä tapahtuu harvoissa paikoissa. Edes pieni tippi (vaikkapa 50c per juoma) voisi muuttaa asiaa.

Älä pihistele vaan anna rohkeasti sitä tippiä. Tippi toimii hyvin ruuhkaisissa baareissa ja yökerhoissa. Baaritiskillä kun on hirveä jono niin pienen tipin anto ensimmäisellä kerralla baarimikolle nopeuttaa kummasti palvelua. Tietenkin jos olet baarin ainoa asiakas niin sillä ei ole mitään väliä, mutta ruuhkassa ja ryysiksessä homma toimii.

 

[ervatsalo]

Korkein totuus tippaamisesta

Niin, itse olen täällä kotimaassa suhtautunut tippaamiseen siten, että mikäli palvelu on hyvää, niin tippiä tulee. Kännissä sitä on tosin monesti muutenkin sen verran hövelillä päällä, että pelkkä normaali palvelukin aiheuttaa pienimuotoisen tippaamisen.

Joskus tulee tipattua ihan pöyhkeilymielessäkin, koska tippaaminen on paras tapa osoittaa kuka talossa on palvelija ja kuka maksava asiakas.

Tämä siis puhuttaessa paikoista, joissa nautintoaineet kannetaan pääasiassa nenän eteen.

Ulkomailla, eli lähinnä Itä-Euroopassa, jossa nyt pääasiassa on tullut pyörittyä, tipattua tulee vähän joka paikassa. Tämä johtuu siitä, että vaikka heittää paikallisille huomattavankin tipin, se ei omaa talouttaa horjuta juuri millään tavalla ja seuraavalla kerralla palvelu on entistä parempaa, eli voidaan sanoa, että kaikki ovat tyytyväisiä.

Täältä tähän

 

[Remppu]

Itse olin aikoinani hotellissa töissä, alkuun laukkuapinana ja myöhemmin varsinaisissa respaduuneissa. Täytyy sanoa, että tuolloin (ulkomaalaisten) asiakkaiden tipit kyllä motivoivat. Ei siinä mitään - silloin oli jopa meikäläisenkin työmoraali sen verran kohdillaan että kaikki saivat sen peruspalvelun mitä hotellin taso tuolloin edellytti. Avokätiset tippaajat vain saivat juuri sen "a little bit extra". Tuohon aikaan se tavallisin kertatippi taisi olla 5-10 mk, ääripäinään isoimmat tipit satasen luokkaa ja pienimmistä nyt ei kehtaa edes puhua (tyyliin purkkapaketti jenkkiämmältä joka ilmeisesti luuli saapuneensa jonnekin neuvostoliiton länsiosaan). Sitten tuli näitä esineitä, viskipulloista joihinkin eksoottisiin koriste-esineisiin. Kaikki otettiin kiitollisena vastaan ja se mitä ei tarvittu heitettiin menemään.

Tippikulttuurihan Suomessa jo on, eri asia sitten onko se juuri halutunlainen ja toimiva. Hyvästä ja ripeästä palvelusta uskaltaa nykyään suomalainen suomalaisellekin antaa pari kolikkoa, kun ei sitä enää pidetä niin ihmeellisenä. Eri asia on sitten nämä raflat, missä ravintolan osakkaat toimivat myös ruoanvalmistus- ja tarjoilutehtävissä. Miten näissä olisi sopivaa kiittää muuten kuin suusanallisesti? Tuskin sitä viitosta kannattaa omistajalle tarjota.

 

[Anders]

Muistatteko muuten sen jutun, kun se ruotsalainen naistarjoilija sai jossain ravintolassa joltain asiakkaalta Porschen tippinä? Siitähän tuli isot jutut suomalaislehdissäkin. Kyseessä oli vanha 924, jolla ei pahemmin arvoa ollut, mutta se olikin enemmänkin sellainen symbolinen ele, josta nousi suuri julkisuus.

Muistan, viime vuonnahan tuo tapahtui. Noin 30 000 kruunua oli Porschen arvo ja auto oli tipin luovutushetkellä ajokunnossa, meni läpi katsastuksesta. Ihan kiva tippi 19-vuotiaalle kesätyöntekijälle.

Suomessa annan tippiä ruokaravintolassa, jos palvelu on ollut hyvää. Itse asiassa normisuorituksestakin tippaan. Baarin puolella tulee monesti maksettua "tasarahalla", kun en halua hiluja taskuun kerätä. Baari-illan budjetin kannalta on ihan sama meneekö drinkkeihin esim 10*9 euroa vai 10*10 euroa.

Ulkomailla tippaan samalla tavalla / maan tavalla.

 

[Sistis]

Sen verran voisin mainita tippaamisestani, että eräs koulun kautta tuttu tyyppi on eräässä ravitsemusliikkeessä aika usein portsarina. Hänelle annan aina rahaa, kun poistun baarista. Tuo on nimittäin varsin kätevä keino päästä eroon lompakossa olevista 5-senttisistä. Suosittelen tätä muillekin. Tippauksen jälkeen sekä minulle, että tälle tutulleni on tullut hyvä mieli. Viimeksi taisin antaa tipiksi n. 10 kpl 5-senttisiä.

Tippauksesta on ollut selkeästi se hyöty, että minua ei ole kertaakaan käännytetty ovelta, vaikka olenkin joidenkin kosteiden työpaikan bileiden jälkeen tullut kyseiseen ravintolaan.

Maksava asiakas muistetaan.

 

[Mats Bedö]

Vaikea uskoa (kokemuksen ja kuulopuheiden osalta), etta 10 kpl 5 senttisia tipiksi jattava muistetaan, ainakaan hyvalla. Vittuiluna se sellanen yleensa otetaan.

Muinoin Adloniin mennessa pokeille jatettiin aina 50FIM. Talla tavalla ei jonoissa seisottu eika kavereita puuttunut. Ne rahat saastyi illan mittaan kun ex oli baarissa toissa... Toisaalta se mesta oli ainoa siihen aikaan mihin piti "lahjoa" itsensa sisaan. Muualle mentiin suhteilla.

No joo, taa nyt menee jo kauas palvelurahasta ja palvelusta. Portsarithan ei palvele yhtaan ketaan. Kunhan pitaa huolen siita, etta ravinteli ei ole liian taynna. Esihistoriallisia liskoja menneisyydesta, joita ei juuri missaan muualla samoissa tehtavissa nay.

 

[Tulppu]

Juu tippiä tippiä.

Jos jätetään ulkomaat pois laskuista ja keskitytään tippaamiseen Suomessa, kuten schollin alkuperäinen ajatus lienee ollut, niin itse tippaan yleensä vain ruokapaikoissa. Jotenkin baarissa tippaaminen tuntuu turhalta mahtailulta "pakko saada tuo kello soimaan" tai "huomaisko toi mut jos näyttäisin siltä että mulla on tuohta".

Ruokapaikoissa tippaamisen edellytyksenä on tosin oivallinen sapuska, hyvä, asiantunteva ja ystävällinen vaan ei liian tungetteleva palvelu ja tietenkin illan onnistuminen ruokailun osalta. Kyllä silloin voi jättää 10 prosenttia loppulaskusta, siihen ei kenenkään talous kaadu.

Tippasin muuten taksikuskia tässä taannoin Länsisatamassa aamuseitsemältä selvinpäin. Ihan vain siksi että auto tuli oikeaan aikaan, oli siisti sisältä ja kuski ajoi kerrankin niin ettei tarvinnut roikkua kauhukahvassa koko matkaa. Lisäksi vastaukset Helsingin liikennesumppuja koskeviin kysymyksiini olivat sopivan seikkaperäisiä eivätkä taksikuskien tavallista "...ttumäoonkertonutänsatakertaa..."-muminaa.

 

[Jii]

Tippaan silloin, kun palvelu (ravintolassa) on sitä luokkaa, että tippi on perusteltu. Sellainen vakio 10% hinnan päälle ei ole oikein. Eivät tarjoilijat mitään hyvä palkkaisia ole, mutta jos tarjoilija tekee hommansa hutiloiden, niin meikäläistä saa palvella vain palkalla. Lisää et saa. Tippi on ansaittava.

Tippauksesta hauska tarina:

Vajaa kymmenen vuotta sitten yritin tipata Pietarin Pizza Hutissa. Lasku oli jotain x-y ruplaa. Jätin ne y ruplaa tiskille, jolloin kassa antoi ne takaisin. Annoin ruplat uudestaan, eivät huolineet. Yritin vielä kerran selittää mistä on kyse, jolloin paikalle tilattiin ravintolapäällikkö(?), joka sanoi että ei tarvitse tipata.

 

[Sistis]

Toisenkin kerran muistan nyt tipanneeni Suomessa. Tuo tapahtui kaikenlisäksi hurjana opiskeluaikanani, jolloin luonnollisesti oli raha tiukalla. Tulin melkoisen päihtyneenä kavereiden kanssa Tampereelta Hervantaan kimppataksilla. Elettiin vielä markka-aikaa. Taksimatka maksoi muistaakseni 98.7mk tms. Minä annoin kuskille satasen ja lisäsin: "Pidä loput ja osta itsellesi jotain kivaa". Kuski ilahtui.

 

[Ponkke]

. Baareissa tai kahviloissa vaihtoraha tulee useassa maassa tarkoituksellisesti pieninä rahoina eli esim. iso kasa 1 e kolikoita mielummin kuin kakkosia, jotta houkutus antaa tippiä korostuu tms.

Tämän huomasin toden teolla viime vuonna Prahan reissulla kun olin klubilla ostamassa itselle ja naisystävälle juomista. Baarimikko olisi voinut antaa takaisin 2 seteliä, sen sijaan anto setelin ja jumalattoman kasan kolikoita. Ennen kuin ehdin saada edes kolikoita käteeni, kuului "tips for me". Sen enempää miettimättä annoin kaverin pitää ne. Jälkeen päin huomasin, että tulipas juomat kalliiksi, oisko muistaakseni vieny jotain 5-7 euroa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

 

[Footless]

Hieno avaus schollilta.

Tässä vähän suomalaista tippikulttuuria:
http://www.vero.fi/default.asp?article=3616&language=FIN

Jotenkin en usko että tähän maahan koskaan tulee tätä ihmeellisempää tippikulttuuria, jos verottaja on jo tuolla tavalla vastassa. Alkuvuodesta tulleiden uusien ohjeiden mukaan verottajalle pitää lähettää tiedot kaikista kortilla maksetuista tipeistä, joista sitten maksan verot jälkikäteen. Eli mätkyjä siis luvassa, vaikka ei kyllä paljoakaan onneksi. Käteistipit pitäisi ilmoittaa itse. Jännä juttu, mutta en ole saanut vielä senttiäkään kätesitippiä.

Jotenkin vaan mun päähän ei mahdu se, miten voi toisen yksityishenkilön minulle antama euro olla tuloveron alaista tuloa. En vaan ymmärrä, en.

Muutenhan ainakin Helsingissä välillä tippikulttuuri nostaa päätään. Yleensä ne on vähän vanhemmat miehet jotka tippaa, mutta välillä joku nuorempikin jannu yllättää.

Ja kyllä siitä tippaamisesta jää aina naama mieleen. Mä olen baarissa töissä, ja muistan kyllä satavarmasti hyvän tippaajan. Ne on niitä kavereita, jotka saa aina vähän nopeemmin sen juotavan, saa aina sen tuplan ja saattavat vaikka pari minuuttia pilkun jälkeen saada bissen.

Mutta en mäkään halua mitään pakkotippiä Suomeen. Jos ihmiset vaan oppis jättämään hyvästä palvelusta sen muutaman kolikon, niin olis tilanne jo paljon paremmin. Eikä se hyvä palvelu vaadi mulle ainakaan mitään mahdottomia, kunhan homma toimii eikä suoraan vittuilla niin tippi jää. Tipin saamisesta tulee oikeasti hyvä mieli, koska nykyään sen ottaa kiitoksena hyvin tehdystä työstä.

 

[wilco]

Jotenkin vaan mun päähän ei mahdu se, miten voi toisen yksityishenkilön minulle antama euro olla tuloveron alaista tuloa. En vaan ymmärrä, en.

OK. Pyydetään verottajaa sitten muuttamaan käytäntö samanlaiseksi kuin muillakin yksityisten henkilöiden välisissä omaisuudensiirroissa. Elikkäs ruvetaan soveltamaan lahjaveroa tuohon. Hyvä idea, lähdenpä tästä verotoimiston aloitelaatikolle...

Ymmärrän kyllä hyvin, että käteistippejä ei ilmoiteta.

Että silleen...

 

[Kunu Häpä#30]

Miksi joidenkin mielestä tippi on itsestäänselvyys? Ei minulle ainakaan. Suomessa on useimmiten niin paska palvelu juuri ravintoloissa että ei kiinnosta tippiä heittää. Toki silloin tällöin sattuu kohdalle myös hyvää, tai jopa erittäin hyvää palvelua, ja silloin on tippi meikäläisen lompsasta varma. Pokelle tulee kanssa hänen asenteensa huomioon ottaen heitettyä tippiä vaihtelevan avoimella kämmenellä.
En minäkään saa ihmisille hyvin tehdystä työstä kuin tasan sen mikä on hinnaksi sovittu.

 

[Jouni]

Beautiful British Columbia...

tarjoilijoiden palkat...onko siita todellakin jonkun mielesta soveliasta maksaa $15 (ja ylikin) tarjoilijalle??

Totuuden nimissa on sanottava, etta on olemassa viela yksi huonompikin esimerkki kuin Jenkit: osa Kanadaa.+ kahdet eri verot. Ja siihen paalle baut 15% tippia a la USA. Hienoa! Noh, sinne taas ylihuomenna ihmettelemaan...

Yleensä pohjoisamerikkalaisissa ruokapaikoissa tipit jaetaan tarjoilijoitten ja keittiön henkilökunnan kesken - raha ei jää pelkästään tarjoilijoitten palkkojen maksamiseen.

1Timer on ilmeisesti käynyt Oregonin verovapaudesta ihmettelemässä sosialistisen Brittiläisen Columbian ruokakulttuuria. Hyvä muistaa, että nämä kahdetkin eri verot - joista toista ei tietenkään paremmissa provinsseissa tunneta ollenkaan - jäävät yhteenlaskettuinakin huomattavasti alemmaksi kuin samoista palveluista maksettavat verot pohjoismaissa, jossa summat ovat käsittääkseni piilossa.

Brittiläinen Columbia on yksi parhaista paikoista maailmassa viettää vapaa-aikaa, mutta en usko kenenkään menevän sinne siksi, että siellä on halpaa...

Itse jaan mielelläni kovalla työllä ansaitsemiani taaloja eri palvelujen tarjoajille. Tämä lienee aika epäsuomalainen tapa, en tiedä miksi olen tällaiseksi ryhtynyt, mutta palvelu on aina ensiluokkaista. Saluunoissa heittelen rahaa heti kättelyssä baarimikolle ja miesten huoneen pyyheliinamiehelle - ei kadehdittava homma amigolla - ja ruokaloissa tapanani on jättää noin kaksinkertainen summa veroista, jotka täällä ovat 6 prosenttia - tai joissain tapauksissa enemmän laskun suuruudesta tai pöytäseurueen koosta riippumatta.

Joskus kun vien autoni parempaan autopesulaan käyn heittämässä muutaman taalan suoraan pesijöitten kouraan, hotelleissa jätän rahaa siivoajille ja kämppää rakentaessani pari vuotta sitten kävin ainakin kahdesti viikossa hemmottelemassa rakentajia Tim Hortonsin kahvilla ja donitseilla ja lopussa vielä vein muutaman pullon "suomalaista kivennäisvettä". Olen aivan varma, että tälla tavalla homma tehtiin hyvin eikä nauloja säästelty suotta. Starbucksin kahvikupin ojentajillekin muistan aina antaa vähän liikaa.

 

[Musta Nuoli]

Tippikulttuurin väkinäinen ymppääminen Suomeen on turhaa ja ns. perseestä. On eri asia, jos joskus saa oikein hyvää palvelua ja haluaa jättää vähän ekstraa tai pyöristää laskua hyvässä ravintolassa, mutta se on sitten oma asia ja vapaaehtoista, eikä tippaamatta jättäminen johda huonompaan palveluun.

Pakkotippaus taas johtaa, ja lisäksi se johtaa tilanteeseen, jossa ammattiaan tekeville ammattilaisille ei makseta kunnon palkkaa vaan he ovat tipin varassa, eli toisten armopalojen varassa. Ei kuulu sellainen suomalaiseen työkulttuuriin eikä tarvitsekaan kuulua. Ei tarvitse tarjoilijan nuolla persettä ja pokkuroida henkensä pitimiksi, asiallinen palvelutaso riittäköön.

Ulkomailla annan tippiä jos se kulttuuriin kuuluu, mutta vittumaista sitäkin on laskeskella ja raahata mukanaan isoa sortimenttia kolikoita, joilla laskea päässään 7% jostain 16,70 euron loppusummasta. Hotelleissa ei tarvitse mitään laukkua kenenkään kantaa puolestani, en sitä tuntemattoman käsiin edes antaisi, enkä lyhyillä reissuilla edes kanna mitään matkalaukkua.

Baareissa ja yökerhoissa en nykyisin enää juuri edes käy, mutta millekään portsarille en anna ekstrarahaa sen takia, ettei tämä käy käsiksi tai evää sisäänpääsyä. Mafia hoitakoon suojelurahansa Italiassa. Suomessakin on näitä "palvelumaksuja" tosin peritty narikkamaksuista vailla narikkapalveluita, eli on ollut pakko maksaa joissain paikoissa vaikkei ole edes takkia minkä jättää narikkaan. Suojelurahaa, piilohinnoittelua ja kiristystä tämäkin on. Jos kehoitetaan asiakasta äänestämään jaloillaan niin minähän äänestän ja jätän käymättä näissä paikoissa.

 

[pernaveikko]

Tippaamisessa ei ole mitään järkeä. Sano hinta, niin minä maksan sen sitten ja asia hoidettu.

Jokaisella turistilla on velvollisuus olla maksamatta ylihintaa, muutenhan sirkus ei lopu. Niissä maissa missä se on ehdottoman pakko, niin maksetaan sitten vain se minimi.

Tippaan itse sitten kunnolla, kun siltä tuntuu ja tilanne on sen oloinen. Mutta pakolla tippaaminen pitäisi kieltää tai muuten lopettaa. Parhaat tipit saavat ne työntekijät mitkä hoitavat vain hommansa eivätkä ole pummimassa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Suomessa ihmisille maksetaan kuliammateissakin ihmeellisen korkeaa liksaa. Portsarin ja tarjoilijan hommat ovat useimmissa ravintoloissa tällaisia kulihommia. Jos työntekijä nauttii jo valmiiksi tavanomaista duunarin liksaa, niin en ymmärrä miksi asiakkaan täytyy maksaa työntekijälle siitä, että tämä tekee työnsä odotusten mukaisesti.

Portsareita on töissä erilaisella sopimuksella ja usein myös eri työnantajan tiliin, jolloin joskus kai ajatellaan että tipit pokelle ovat ikään kuin liksan osa. Asiakkaana minua ei kuitenkaan kiinnosta hyvitellä portsaria erikseen siitä, että tämä suvaitsee olla olemassa. Vierailen soittoruokaloissa erittäin harvoin, paljon enemmän käyn syömässä päivällä ja alkuillasta. Jos asioisin ravintoloissa ilta- ja yöaikaan enemmän, niin saattaisin ajatella hieman toisin, sen myönnän.

Toki vaatimustaso on jossakin Rossossa eri kuin siivommassa ja kalliimmassa ravintolassa, jossa tarjoilijan täytyy välttämättä ymmärtää paljon enemmän ruoasta, viineistä ja asiakaspalvelusta. Perusmestassa riittää, jos kykenee tuomaan läystäkkeen pöytään, ymmärtää koska sanotaan olkaa hyvä ja kiitos, ja osaa laskuttaa asiakkaan. Tuollaisessa paikassa on ihan älytöntä tipata ketään mistään tavanomaiseen asiakaspalvelutyöhön liittyvästä, kun vaatimattomaan ruokailuhetkeen kuluu juomineen helposti 25-30 euroa per nuppi. Eikä sillä saa kansanruokalassa kuin alkukeiton, keskuskeittiöhenkisen pääruoan ja max pari kepukaljaa.

Vähän parempi mesta voi olla toinen juttu. Sinne ei mennä pelkästään täyttämään mahaa proteiineilla ja hiilihydraateilla. Siellä hankitaan elämyksiä omalle pöytäseurueelle, ehkä hyvin läheisille ihmisille tai työn kautta tärkeille tuttavuuksille. Kummassakaan tapauksessa et halua toistaa kokemustasi, jos ravintola törppöilee. Sen sijaan jos ravintola on antanut onnistumisen edellytykset loistavalle illalle, työasioissa vieraileva asiakas hyötyy tästä liikesuhteidensa muodossa. Ja lähipiiriään kestinneellä on taas yksi mukava kokemus lisää, jota voi yhdessä muistella. Jos ravintola hoitaa tässä kokonaisuudessa oman roolinsa erityisen hyvin, maksan siitä mielelläni vähän ekstraa Suomessakin. Jos lasku on vaikka neljältä hengeltä jotain 500 euroa, niin 10-20 euroa per ruokailija laskun päälle on ihan kohtuullista, vaikka mitään tippiä ei odotetakaan.

Edellinen tietysti edellyttää sitä, että palvelu ja puitteet ovat korkeammalla tasolla kuin vastaavan tasoisissa muissa paikoissa. Siitä ei ole mitään järkeä palkita, että ravintola tekee vain sen mitä muutkin tekevät, tai jopa heikommin.

 

[Valioyksilö]

Tippaan tarjoilijaa, jos hän onnistuu ylittämään odotukset palvelun laadusta. Perussuorituksesta tarjoilijalle maksetaan peruspalkkaa.

Olen itse toiminut tarjoilijana lyhyen jakson ja onhan se paskaa hommaa. Ei sovellu tällaiselle perusjurolle ihmisvihaajalle yhtään. Todellakin vaatii erityistä luonnetta tuo homma ja kokemus kyllä nosti arvostustani hyvää tarjoilua kohtaan. Sivusta seurannut joitain todella hyviä tarjoilusuorituksia ja jaksaa hämmästyttää, miten joltain voi irrota niin luontevasti hymyä, läppää ja iloisuutta tuiki tuntemattomille. Sellainen on tippinsä ansainnut.

Noissa hommissa huomasin sen, kuinka iso merkitys on myös sillä asiakkaan fiiliksellä. Todella vaivaannuttavaa tarjoilla jollekin ujohkolle pariskunnalle, joka hyvä kun saa sanaa suustaan. Tuossa tarvitsisi ammattitaitoa vapauttaa tunnelmaa jollain keinolla, ehkä tulisi ajan myötä. Jollekin suupaltille firman porukalle oli ajoittain jopa aidosti hauskaa ja helppoa tarjoilla, antaa nanosekunnissa vastaus johonkin vaikeaan kysymykseen ja heittää läpändeerusta hyvässä hengessä.

Kuka tahansa oppii kantamaan lautasia pöytään, mutta tilannetajua eikä aitoa positiivisuutta voi juuri opetella.

 

[Hanhi]

Noissa hommissa huomasin sen, kuinka iso merkitys on myös sillä asiakkaan fiiliksellä.

Tässähän koko homman ydin on. On vaikea palvella asiakasta, jos asiakas ei halua häntä palveltavan. On esim. pirun hankala suositella mitään, jos asiakkaalla ei ole mitn omaa mielipidettä. Ja ääritapauksissa toki saadaan tuote kaupaksi, mutta asiakas moittii siitä jälkikäteen.

 

[Yläpesä]

Pohjois-Amerikassa ravintolaelämä pyörii vahvasti tippaamisen varassa. Maksa tarjoilijan ja mahdollisesti koko crewn palkka lisäämällä 10-25% kuitilla olevaan laskuun "ilmaa" jonka kuuluisi heijastaa kokemaasi "ekstramielihyvää" saamasti palvelun laadusta. Hohtava hymy, hyvät tissit, hauskat jutut, koko ajan aulis palvelija, you name it, tip it! Talikolla sitä tyhmää ja röyhkeää eurooppalaista joka ei tajua lisätä tiimin palkkaa laskuun!

Euroopassa tarjoilijoille, ja koko crewlle on perinteisesti (?) tarjottu sitä Ismon mainostamaa hienoa innovaatiota eli kuukausipalkkaa tekemästään työstä. Näin kuluttajan, oluenjuojan, pizzanpurijan maksuhuolista yksi on hoidettu pois. Ei tarvi laskea prukan kesken prosentteja vaan voi luottaa siihen että ravintoloitsija toimii kannattavasti ja kykenee maksamaan työntekijöilleen palkkaa tehdystä työstä. Win win!

Nyt yhä useammassa raflassa on kuitenkin Tampereella eteeni työnnetty maksupääte, johon on koodattu tipin antaminen yhtenä vaiheena maksuprosessia. Minulle sysätään omituinen päätös, jätänkö kyselyn huomioimatta ja maksan sen mitä laskulla on vai pitäisikö mielistellä tarjoilijaa? Oliko hänen hymynsä ekstrapalkitsevaa, oliko hän erityisen alamainen ja palvelualtis valmiina tekemään mitä vain saadakseen tippinsä?
Eikö ravintoloitsija olekaan vakavarainen? Mitä vittua se tarjoilija sanoo jos sen silmien alla täppäänkin 0e tippiä?????

Aikooko ravintolasektori lopettaa palkanmaksun ja siirtää sen kuluttajien kannettavaksi? Ovatko tarjoilijat sujut sen kanssa että tippikulttuuri tappaa kuukausipalkan perusteet? Tervemenoa happamat keski-ikäiset lattarintaiset naistankit, tervetuloa terhakkaat parikymppiset opiskelijat avonaisissa kauluspaidoissaan (tippaisin!).

Ravintolat | Moni kiusaantuu tippiä kysyttäessä – Näin tilanteessa kannattaa toimia, kertovat Suomen ykköstarjoilijat

Kysyimme kolmelta tarjoilijalta, miten tippaamisen kanssa tulisi toimia.

www.hs.fi

 

[Yläpesä]

Hei, tarjoilija (tai ravintoloitsija), kun tulet jättämään rikosilmoituksen sun varastetusta polkupyörästä (autosta) niin huomaathan tipata mua (kunnolla!) pientä konstaapelia hyvästä palvelusta. Olen varma että se auttaa kadonneen tavarasi löytymisessä ekstra-ajassa ja varmistaa että haluan antaa juuri sinulle parasta palvelua!

Hei, tarjoilija (tai haparoiva ravintoloitsija), kun tulet vastaanotolleni valittamaan milloin mistäkin vaivasta ja kolotuksesta ja haluaisit lääkitystä, niin muistathan jättää poistuessasi (tuntuvan,esim. 25%) tipin jolla varmistuu että saat jatkossakin hyvää ja asiantuntevaa palvelua meidän terveyskeskuksessa!

By the way, mikä ero tippaamisella ja lahjonnalla noin periaatteessa on? Aikataulu?

 

[mr hat]

Eiköhän tämäkin ole yksi näistä huigeista innovaatioista, jotka on apinoitu rapakon takaa ihan vain sen takia, kun ne siellä siistissä Amerikassakin tällaista tekevät. En tippaa jatkossakaan maissa, jossa palkkaus ei perustu mihinkään ylimääräisiin suorituslisiin.

 

[sambersson]

En tippaa. Tarjoilijoille maksetaan palkkaa siitä että hymyillen roudataan ne tilaukset pöytään ja siivotaan paskeet pois. Sitä kutsutaan asiakaspalveluksi.

Ja jumankekka jos minut saatetaan kiusalliseen tilanteeseen maksupäätteen kanssa, varsinkin kertomatta etukäteen, on sitten viimeinen vierailu minun osalta.

Jos kuitenkin ravintolassa pitää tipata, niin annosten hinnoista pitää sitten puuttua palkkojen ja niiden sivukulujen osuus.