Siihen maailmanaikaan kun ravintoloissa vielä säännöllisesti tipattiin portsareita verottaja arvioi itse tipit ja verotti niitä ihan omatoimisesti ilman ilmoitusta arvioverotuksella. Se oli koko lailla epäreilua jos kyseessä oli jokin sellainen paikka jossa ei tippejä saanut samaan tapaan kuin yökerhojen ovilla. Kun 18-vuotiaana alkoi käymään baareissa ja diskoissa niin se tippi oli vähän niinkuin pakollinen, muuten saattoi käydä niin, että seuraavalla kerralla ei päässytkään jonosta sisälle.
Tippasin jossakin kohtaa vielä mutta nyt olen sen lopettanut kokonaan ihan siksi, että meille ei leviäisi jenkkityylistä pakollista tippikulttuuria, jota itse asiassa tuo portsareiden tippaaminen oli aikanaan.
Tuo oville aikaansa viettävien tippaaminen on loppunut isommassa mittakaavassa ihan teknisen kehityksenkin takia, harvemmalla on oikeata rahaa enää taskussa ja kaikki rahaliikenne hoidetaan muovilla. Hankala tuossa on tipata niin että siitä olisi kenellekään mitään hyötyä (eli ettei niitä veroja makseta tipeistä). Nykyään voi myös itse valita kaupungeissa missä haluaa oluensa juoda ravintoloiden määrän moninkertaistuessa noista 1980 luvun ja ovitippauksen kulta-ajoista.
Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä jokaisesta pienemmästäkin pubista sai viikonlopun aikana 50-100e tippiä tai taksinsoittorahaa. Yökerhoista sitten satasesta ylöspäin per ilta, hivenen "huoraamisen" määrästä riippuen. Seuraavalla vuosikymmenellä muutos oli jo niin merkittävä, että viisikymppiä viikonlopussa pubeissa oli muutamaa poikkeusta lukuunottamatta jo paljon. Nykysellään taidetaan puhua enää kolikoista paitsi yökerhojen "huoraamisen" osalta.
Omalla kohdalla noilla rahoilla ei varsinaisesti tarvinnut pakastinta täytellä eli kaikki päätyi enemmän ja vähemmän kulutukseen melko nopeasti. Pari askia tupakkia viikonloppuun, tankki puolilleen ja maanantaina muutama olut paikallisessa. Verottaja todennäköisesti sai omansa hieman kiertoteitä.