Hyman Roth
Jäsen
Huvittaahan tuo asetelman kääntyminen sinänsä mutta siinä vaiheessa enää teinit kiinnosta..
Normia. Itselläkin olisi näistä jokunen lisätarina kerrottavana, mieleni on tosin tainnut sulkea pahimmat synkimpiin kellareihin. Tyypillisin varmaan deittipaikasta puhuminen ilman tapahtuvaa deittiä. Yksikin ehdotteli esittelytekstissään pulkkamäkeen menemistä, laitoin viestiä milloin mennään? ja ei enää käynytkään. Noin äkilliset muutokset voi laskea jonkinlaisiksi mielenhäiriöiksi mistä tietysti pulkkamäkikin saattoi olla vihjeenä.
Totaalinormia. Yleensähän tuo kuuntelujuttu tarkoittaa vain myöhemmin alkavaa avautumisryöppyä. Existä puhelua en kyllä kovin kauaa itse ole koskaan sietänyt koska en ole moniavioinen tms.
Kyllä mä tavallaan "olen otettu", jos joku nainen parhaassa iässään yhtä pitää mua edes kuvien välityksellä siedettävänä. :) En toki ole niin optimisti, että heiltä enää odottaisiin mitään saavani, paitsi aivan loistavalla tuurilla. Sitä odotellessa pitää usein vain tyytyä b-korin vaihtoehtoihin mt-ongelmineen, suureellisine unelmineen tai vauvakuumeineen.
No itse tiedän tulleeni käytetyksi siihen, että jotain exää on yritetty saada kiinnostumaan uudestaan tai mustasukkaiseksi. Homma oli todella helppo lukea rivien välistä jo ekoilla treffeillä (osasi puhua vain eksästään ja kyttäsi ajaisiko se meistä autolla ohi tms..), mutta whatta hell, hoidin homman silti. Oli jopa kaunis misukka ja tuskin "ilman" tätä funktiota taustalla oltaisiin hommiin edes ajauduttu. Loppujen lopuksi: mitä väliä?
Joku voisi sanoa, että paperinohuet ihmissuhteet ovat jotenkin haitallisia. Ehkä joillekin on, mutta itselle on tehnyt tinderin kautta etenkin vain hyvää huomata, ettei me lopulta olla mitenkään "ainutlaatuisia ja erikoisia". Itse asiassa totuus on lähempänä sanoja "samankaltaisia ja tylsiä". Eipähän osaa jäädä enää kaipaamaan ketään siinä vaiheessa, kun järki käskee lopettaa vastaamaan viesteihin.