Mutsini oli pari vuotta sitten koiran kanssa kävelyllä kun tukkipinon takaa hyökkäsi aggressiivinen ukkometso. Äitini ajatteli rauhallisesti kävellä takaperin pois paikalta, mutta sattui kompastumaan kantoon ja metso tuli hänen päälleen. Luulette varmaan koiran puolustaneen? Mitä vielä, se veti päänsä kaulapannasta ja juoksi karkuun minkä jaloistaan kerkisi. Äitini sai taisteltua metsokukon päältään ilman pahempia naarmuja ja mökillä odotti tärisevä mäyris faijan sylissä.
Kokeilimme hieman koira vs. metso kisailua tuon jo mainitun metsoystävämme kanssa. Kyse oli ranskan bulldogista jota pidettiin narussa. En ollut itse paikalla, mutta aluksi oli kuulemma koira kovasti ärhennellyt ja metso ollut hieman epäröivä, mutta pienen hetken kuluttua olisi metso ollut valmis taistoon. Luonnollisesti koira otettiin siinä vaiheessa pois. Kun olen nähnyt tuon metson takovan siivillään erilaisia koiralle tarkoitettuja leluja niin en epäile hetkeäkään etteikö metso siiven iskullaan katkoisi koiran käpäliä, niin hätäisen lujaa metso pystyy oikeaa ja vasenta koukkua antamaan. Mallina vaikka se, että samainen ystävämme herra metso löi faijalta kädestä pistolapion !
Syynä näihin häiriökäyttäytymisiin on paitsi soidinaika myös metsojen elinolojen huononeminen ja kannan harventuminen hakkuiden takia. Korpimetsiä on harvassa ja ukoille ei enää löydy naisia.
Jotakin tällaista tässä kohdalleni sattuneessa täytyy olla taustalla. Olen toki autolla ajellessani katsellut, että mistähän sitä löytäisi herra metsolle tyttöystävän niin saisi muuta puuhaa kuin uhitella. Ei vaan ole tullut sopivaa morsianta vastaan.
Valitettavasti en vieläkään ole saanut kuvia/filmin pätkää koneelleni, mutta muutoin tuosta kaverista riittää tarinaa. Noin kuukauden herra uhitteli ja sitten lopulta laitoimme sen isoon laatikkoon ja heitimme autolla noin 7-8 kilometrin päähän. Kuljetuksen aikana naureskelimme, että voi herra joutua kovaan taistoon jos joutuu toisen metson tontille. Lohduttauduimme kuitenkin sillä, että hyvin olimme metson sparranneet.
Tuon kyydityksen jälkeen rauha palasi ja kaikki olivat tyytyväisiä - vajaan viikon verran. Ajattelimme ettei tuo millään takaisin tule kun ei tiedä mihin se on viety ja matkaakin kertyi aika paljon. Vaan ketut, viikon kuluttua kun mökille taas mentiin, siellä se ukko oli kurkoilemassa keskellä pihaa. Taas meni pari päivää ja isäukko lähti ruohonleikkuuseen tarkoitetulla traktorilla ajelemaan nurtsia. No eihän siinä mennyt kuin hetki kun metso päätti hyökätä traktorin kimppuun ja jäi sen alle. Oli kuulemma höyhenet pöllyneet, mutta muuten metso oli kunnossa. Tuon jälkeen muuttui kuitenkin pikkaisen "ujommaksi" ja kun faija aamulla kävi tarkastamassa metson kunnon se lensi järven yli ja sen jälkeen ei ole näkynyt.
Kait sille kävi samalla lailla kun katujyrän alle jääneelle kanalle, joka totesi: "kerrankin kunnon kukko".