Voinee kliseisesti sanoa, että tänään ensimmäisellä maalilla on erittäin suuri merkitys. Aiemmissa kolmessa pelissä JYP on tehnyt avausmaalin, mutta hävinnyt silti kaksi ottelua.
Tämän illan pelissä, odotusten ja paineiden noustessa pikkuhiljaa myös Tapparan riveissä JYPistä puhumattakaan, uskon kuitenkin ottelun jo repeävän aika selkeästi avausmaalin tehneelle joukkueelle. Jos se on Tappara, niin hurrikaanipelaajien päät alkavat painua ja luistin tuntua raskaalta vaikka kotiyleisö kuinka kannustaisi, siinä määrin hiuskarvan varassa joukkueen itseluottamus näyttää olevan. Jos taas avausmaalin tekee JYP, saa joukkue varmasti uskoa siihen, että ottelu pystytään voittamaan ja sarja tasoittamaan, ja pääsee sitä kautta rennompaan voitokkaaseen suoritukseen Hippoksen raivokkaasti kannustaessa.
En pidä todennäköisenä, että täysromahdusta nähdään tällä kertaa yhdessäkään erässä samaan tapaan kuin perjantaina, jolloin latausta oli jyppileirissä varmasti liikaa sekä hyvässä että pahassa. JYPin pelaajat alkavat toivon mukaan käsittää, ettei näitä pelejä voiteta pelkällä raivolla, kuten Dufva onkin sanonut. Olettaisin aiempien ekan erän itsensä piippuun pelaamisten johtuvan ainakin osittain siitä, että pelaajat eivät pelaa niinkään kuten valmennusjohto käskee tai on ennalta sovittu, vaan sen mukaan miten tunnetilat vievät. Tässä näkyy Tapparan pudotuspelikokemus ja varmempi suorittaminen, eli siinä missä kirvesrintojen suoritus ei pelin sisällä heittele sen paremmin positiivisesti kuin negatiivisestikaan, liikkuu hurrikaani täysin senhetkisen mielentilan mukaan. Jääskeläinenkin jossain haastattelussa totesi kysymykseen surkeista toisista eristä, että jokaisen pelaajan omasta pääkopasta se on lopulta kiinni.
Jyväskyläläisittäin pelaajien ja katsojien huomio kiinnittyy varmasti Immoseen. Sunnuntain pelissä mies romahti tyystin kolmanteen erään. Nyt kapellimestarin olisi jälleen astuttava eturiviin johtamaan esimerkillään. Jos Jakke vaeltelee synkkyydessä, on pelin voittaminen erittäin vaikeaa. Jonkun pitää nyt sytyttää JYP taisteluun, ja kotiyleisö tulee ainakin antamaan siihen oman panoksensa. Jos Immonen on menettänyt peli-ilonsa ja tsemppinsä, niin Ojasen tarjoama oppitunti saattaa nousta jopa sarjan lopullisesti Tapparalle kääntäneeksi tapahtumaksi.
Voitto menee ekan maalin tehneelle selvin luvuin 5-1.
(Maalivahtien osalta olisin viimeistään nyt antanut Suomalaiselle näyttömahdollisuuden, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut. Tosin olisin myös peluuttanut kakkosveskaria enemmän jo runkosarjassa ja jos otteet olisivat olleet hyviä, laittanut Suomalaisen nimenomaan Tapparaa vastaan. Tuokkola olisi sitten voinut pelata muut pudotuspelisarjat. Peki on vain tamperelaisille liian tuttu mies, jolloin torjunnoista löytyy reikiä ja pelaajat tietävät miten JYP-veskarin kasetti saadaan jumiin. Salmelan rystyroikku kolmannessa pelissä ei ollut sattumaa, vaan Tuokkolan tietoista psyykkausta, joka onnistuikin lähes täydellisesti, vain maali jäi puuttumaan.)