Tulipa pitkästä aikaa käytyä hallissa. Pienet lapset jne. Kaukana ovat ajat, jolloin tuli katsottua 20-50 ottelua kaudessa. Nojooh, eihän itsellä sitten ole pelisilmää, kun nähtyjä otteluita on viime ajoilta vähän, mutta laitetaan nyt harrastusen vuoksi oma näkemys ylös.
Taklaus Kuronen-Elkins: Joo, taklaus tuli vähän myöhässä, ei kuitenkaan mitenkään poikkeavan myöhässä mitä noita taklauksia on tottunut näkemään. Kiekko irtoaa lavasta ja sekuntia myöhemmin taklaus tulee -niin mitä sitten. Ihan normaalia. Elkinsin loukkaantuminen: minä ja lähellä olleet katsomossa ihmettelimme mitä sille Elkinsille kävi. Sattuiko jalkaan, vai lähtikö ilmat? Sitten se tuli sinne videotaululle, ja mölinä alkoi päähän osuneesta taklauksesta, vaikkei tuo kuva nyt mitenkään kovin selkeä ole. Ja se että Kuronen "tuli puun takaa" -so? Keep your head up -niin kuin Jere sanoisi. Siellä kentällä vastustajalla on viisi pelaajaa, ja aina ei riitä, että pitää sitä lähintä heeboa silmällä. Kaiken kaikkiaan aikalailla normaali pelitilannetaklaus, jossa nyt sitten kävi vähän huonommin, eli Elkins loukkaantui. Jos ei olisi loukkaantunut, kukaan ei muistelisi sitä täällä.
Lopussa tuli sitten tuo tappelu -ei juuri sanottavaa, paitsi että takaa päin niitä ei aloiteta noin kauan törttöilyn jälkeen. Jos MMÅ olisi ottanut Kurosen käsittelyyn samassa vaihdossa, missä Elkins loukkaantui, olisi se vielä hyväksyttävää. Ei hyvä, ei todellakaan.
Ja sitten vielä tämän jälkeen tapahtui jotain kummallista. Siim ja joku (Järvinen?) olivat aloittelemassa tappelua. En nähnyt mistä tuo alkoi, mutta Simon peruuttelun näin. Mihin jäi ylpeys? Mihin jäi "taka-askeleita ei oteta"? Hävetti Simon ja etenkin edustamansa punaisen paidan ja kilpilogon puolesta. Vittu. Ja sitten seuraavassa vaihdossa kun "rouhijapelaajana -myös tarvittaessa tappeluihin osallistujana tunnettu Simo" oli peruutellut, sai Zabo kyynärpäästä naamaan. Vittu! Syy ja seuraus. Ei olisi saanut, jos Simo olisi vastannut kutsuun. Nythän Simo peruuttelemalla osoitti, että meidän tähdille saa tehdä mitä tahansa, ei ole enää ketään Åstenin jälkeen vastaamaan puhelimeen. Ei sillä ole väliä, ottaako pataan vai ei, sillä on että ottaa haasteen vastaan. Peräänantamattomuus, ylpeys, kunnia, taistelu, niihin arvoihin kuuluu myös se, että välillä otetaan pataan. Kaikkia tappeluita ei voiteta, mutta taka-askelia ei oteta, ainakaan turhaan. Tappeluun lähteminen vain silloin kun varmasti tai lähes varmasti tietää voittavansa ei ole mun papereissani kovin arvokas meriitti. Muistakaapa vaikkapa Stolkin ja Halkidiksen ottelua. Bob tiesi ottavansa pataan, -ja lähti silti. Ville Peltonen kävi haastamassa Artyukhnin, joka törkeästi taklasi hänet aiemmassa pelissä NHL:ssä, vaikka tiesi ottavansa pataan. Respect. Simo -en viitsisi edes samana päivänä puhua. Häpeä.
Näin minä tämän näin, mutta kuten todettua -mun puusilmillä varmaan näkymät olivat erilaiset kuin niiden jotka näitä otteluita ovat viime aikoina enemmän katsoneet. Silti uskaltaudun kertomaan mikä mielikuva mulle jäi. Voitto ja häpeä?! Jos Liivikin otteet ei muutu, niin kenkää sille. Ei mulla muuta.