Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua!
Jommalla kummalla kausi päättyy pettymykseen. Bluesillekin sääleihin jääminen on pettymys, sanoi kuka mitä hyvänsä. Kärpille se on katastrofi, vaikka ei kaikkien aikojen katastrofi (mitähän väliä tuollakin on?).
Rosan puuttuminen voi vaikuttaa oikeastaan kahdella tapaa. Joukkue saattaa laamaantua "varman" maaliruiskun puuttuessa. Se ei lopulta olisi suurikaan ihme, koska niin ailahtelevaa ja haurasta oli Kärppien pelaaminen runkosarjassa. Toinen mahdollisuus, mikä tapahtuu suurimmalle osalle joukkueita, on muiden piristyminen ja näyttämisen halu. Näyttäminen sille parhaalle pelaajalle, että osaahan muutkin pelata. Tämä on puuttunut Kärpistä kyllä viimeiset kolme vuotta.
Noh, niin tai näin, pysyn alkuperäisessä ennustuksessani. Blues vie paremman maalivahtipelin ja kovemman puolustuksen ansiosta. Blues karsii vain puolustajien yrittämät väkisin vastapalloon ajot pois eikä Kärpät pääse 2-1-hyökkäyksiin. Sehän onkin sitten siinä.
Tietenkin "toivon" ihmettä ja Kärpät parantaisi peliään. Ehkäpä he parantaisivatkin, jos ei niin helpolla irtoaisi johtomaalit otteluiden alkuun.