Pakko mainita huikea alkutekstijakso ja kova tunnari.
On vähän sellainen fiilis, että näinkin yksinkertaista korpifilosofiaa noudattava sarja herättää keskustelua, jota on vaikea sitoa tapahtumien ja kuvakerronnan perimmäisiin tarkoituksiin. Aktiivisimmat kommentoijat ja varsin kollektiivisen mielipiteen sarjan yleisestä loogisesta tasosta omaavat henkilöt ympäri intternettiä eivät ole ehkä ymmärtäneet mistä kokonaiskuvassa saattaisi olla kyse.
Tämä toteamus senkin seikan huomioon ottaen, että käsikirjoitus ihan perustellusti ontuu paikoitellen. Joihinkin helppouksiin sortuva toteutus ei kuitenkaan vie ihan puhtaasti vertauskuvallisuutta häikäilemättömästi hyväkseen käyttävistä teemoista mitään pois. Jos katsomisesta nauttia haluaa, niin sarjan luoma järjettömän fiktiivinen maailma kannattaa erottaa konkreettisesta, kylmän fysiikan hallitsemasta jokapäiväisestä arkitodellisuudesta. Tässä mennään humanistihumpan ehdoilla. Toki jos väkinäisiin yksityiskohtiin takertuminen rajoittaa omia näkökulmia, niin toivo on valmiiksi menetetty.
Otetaan havainnollistavaksi esimerkiksi vaikka suuret zombihordet, joita nämä sarjaa laajaan ääneen kritisoivat henkilöt vertauskuvallisesti ilmentävät. Ja heti perään toiseksi esimerkiksi se eräässä jaksossa yksinäinen kaihoisan kantrin sävyttämänä pellolla raahustava zombi, joka ei ole löytänyt "sielunkumppaneitaan" näistä hordeista - "hän" kun on se tästä massapsykoosista jollain tapaa erottautunut yksilö.
Tietyllä tavallahan jokainen sarjan elossa oleva hahmo on jo valmiiksi "kuollut", mutta pysyy elossa vain ystävällisten, survivalistisiin kykyihin pohjautuvien ja eläimellisen vihulaisuuden karsivien toimien myötä. Ei pitäisi olla yllätys, että mitään viruksia sun muita flunssiahan ei ole olemassa kuin jokaisen mielessä.
Moraalisten valintojen maailmassa tekojen merkityksiä pyritään tuon saippuasarjamaisen draaman kautta nostamaan esille ristiriitoja luoden. Voihan se toki olla kuiva lähestymistapa ja jonkun mielestä pelkkää turhaa jahkailua, mutta vaikea on uskoa että kukaan jaksaisi katsoa neljää (jatkossa kenties useampaakin) kautta pelkästään huonoilla cgi-efekteillä ryyditettyä splatteria. Paikoin höperöitä inhimillisiä ratkaisuja suoltavalla, joskaan ei satiirisella, Romero-vaihteella tässä mennään, ei puolta sanaa siitä.
Ai niin, on hyvä mainita että tv-sarjoja tuotetaan katsojalukujen pohjalta, siinä mielessä myös käsikirjoittajien kädet ovat jossain määrin sidotut. He ovat päälle käyvän tuotantohorden kohteena, mistä ei myöskään kenties hieman ytimekkäämpään zombitarinointiin tähdännyt Frank Darabont ymmärrettävästi pitänyt. Otti loparit jossain tokan kauden paikkeilla, joten antaa karavaanin kulkea ja koirien haukkua.
Neloskauden uusin jakso olikin tähänastisen kauden viihteellisin. "Mitään ei tapahtunut" ja pöh. Zombisarjoja ei ole sentään liiaksi.
