Siirryin pois television äärestä Saara Aallon esityksen aikana. En vaan kestänyt sitä Disney-lällätystä ja niitä odotettavissa olevia kommentteja tuomareilta tyyliin "sä ole kansainvälinen tähti". Noista Saaran esityksistä tulee mieleen yläasteen/lukion juhlien piano- ja viuluesitykset. Varmasti teknisesti todella taitavaa ja hyvin harjoiteltua, mutta mä ainakin odotan lähinnä että koska tää loppuu.
Suomessa on ollut paljon suosittuja laulajia, jotka eivät edes osaa laulaa. Jostain Olli Lindholmista tai Juice Leskisestä ei olisi mihinkään tässä kisassa. Silti he ovat onnistuneet koskettamaan suomalaisia tai ainakin osaa suomalaisista. En toki väitä etteikö laulutaito merkitsisi myös, mutta täytyy olla myös persoonaa ja kyky koskettaa. Ja parhaimmillaan se loistava laulutaito yhdistyy näihin kahteen jälkimmäiseen juttuun. Sitten voidaan puhua esim. Jesse Kaikurannasta, joka on ollut ykkössuosikkejani - ehkä kaikkein suurin suosikkini - läpi tämän kilpailun.
Toinen aivan huikea tapaus on tuo Kim Koskinen. Vituttaa lukea näitä kommentteja, että Koskisen äänestäjät olisivat jotenkin juntteja. Ja vitut. Koskisessa on valtavasti karismaa, todellinen blue-collar man. Koskisen laulu ei välttämättä teknisesti ole kisan eliittiä, mutta hyvältä se kuitenkin kuulostaa. Varsinkin kun siihen lisää täydellisen brittiaksentin. Ani harva suomalainen ääntää englantia noin autenttisesti. Koskinen on kuin suoraan jostain brittiläisestä pubista.
Ja kyllä mun on helpompi samaistua tuollaiseen rumaan duunarijätkään kuin kympin tyttöön, joka osaa japanin kielen täydellisesti. Jos se tekee musta juntin, niin tehköön. Nuo viime aikoina uutisoidut jutut firman konkurssista vain lisäävän Kimin tietynlaista katu-uskottavuutta. Ihmisen rakastavat tällaisia tarinoita kun täydestä tuntemattomuudesta tulee ns. antisankarimainen tyyppi, joka vetää ihan mielettömän hyvin. Susan Boyle, Tim Tebow, Jeremy Lin. Nyt Kim Koskinen.