Tähän asti olin jossain määrin ymmärtänyt Monroen ideologiaa olla ottamatta jatkoon sellaisia, joilla kokee olevan mahkuja tehdä uraa ilman kyseistä formaattiakin, mutta nyt mentiin kyllä liian pitkälle Paakkari-Casagrande parissa.
Vähä olen samoilla linjoilla, tai aika paljonkin. Linda Herranen, Maya Paakkari ja Tea Tähtinen olivat kaikki parejaan parempia, mutta myöskin paljon kokeneempia, joilla oli jo jonkinmoinen ura musikiin parissa. Tietysti jos käy hyvin, he saavat sen tarvittavan nosteen pelkästään siitä, että pääsivät kisassa tähän asti. Jälkeenpäin tietysti harmittaa jos ei heistä kuullakkaan, jokaisen ura on kuitenkin ollut lähellä sitä seuraavaa askelta, jonka juuri joku finaali Voice of Finlandissa olisi voinut auttaa ottamaan.
Näille toisille tämä tietysti merkkaa enemmän, heillä ei ole niin hyviä eväitä nousta minnekkään ilman kisaa, mutta saa nähdä onko heistä siihen myöskään kisan avulla. Toisaalta Monroella on ollut kunnioitettava tyyli, ottaa joukkueeseensa vain sellasia joille hänellä on eniten annettavaa ja joiden uraa hän pystyy eniten auttamaan eteenpäin. On myös usein korostanut ettei tärkeintä ole voitto, vaan se että kisaajat saavat sitä mitä haluavat ja saavat kaiken mahdollisen opin irti. Saa nähdä millaista jälkeä näistä sitten lopuksi syntyy.