Papuliinan puhe Måstbustersille aiheesta "Lohikäärmeet nyky-yhteiskunnan kehityskaaren paraabelina"
Tässä siis Papuliinan pelaajan alkuperäinen teksti, jonka pohjalta Suuri Puhe pidettiin.
Tämä pastettuna ihan vain, koska 1) DM'llä on paha tapa bastardisoida toisten hienoja ajatuksia muka-ominaan ja 2) koska palsta antoi ladata vain kaksi kuvaa ja tahtoi lisätä vielä muutaman tuosta hienosta pelilaudasta.
Måstbusters against dragons!!!
Dear comrades, co-workers, brothers, sisters and others. I want to tell you why dragons should not conquer and rule the world. I know we've been working for the dragon. It must stop now. We cannot let them to take over the world. We have to save it from dragons for ours sake. For all of us, for humakin...umm humanoid-kind's sake.
You know, Dragons don't care about us. Dragons are only interested in wealth and power and chaos. You cannot trust a dragon, they always lie.
When I was a librarian in Feywild I used to read a lot about the era of dragons ruling. It did not sound good. It sounded terrible.
If dragons rule, there will come a time of great suffering and chaos. Time of darkness and fear. Power and wealth will accumulate to the few. Many races will be eliminated or enslaved. Health care system collapses.
Dragons do not have any empathy. Dragons don't care or know about humanoids needs, it would mean great pain and torture for us. I've heard from a reliable sources that dragons commit experiments on humanoids.
They use us as guinea pigs and I know how you feel about guinea pigs.
Money and power would accumulate to the dragons, income differences would increase. Dragons don't care about the poor or the sick or what they think is a ”wrong breed.” They only have their own interests and benefits on their heart.
We do not want the tyranny of dragons!
The world's balance would start to crumble. There would be wars and disagreements among nations and races. Many would want to benefit from dragons. Many would ally with them. But we cannot let that happen. It would not be wise for the dragons are too dangerous. The world would fell into darkness and chaos.
When getting more stronger and powerful, the dragons would start to reproduce. We need to stop that now, before it's too late!
No more baby dragons! No more baby dragons! No more baby dragons!
When the dragons are spreading all over they demand more living space by eliminating other races and enslaving humanoids. It would be an end for us and our way of living.
According to legends, there might be a way. Gods also gather their strenghts at times like these. The so Called Osny-gates were designed to protect the world from Godly Manias and limitless energies.
If the gates are stabilized properly, the dragons will fail on their mission of gaining too much power. That's the way to maintain balance in the world.
We have to focus all our energies to sustain the gates and to destroy the dragons if we want our world to be livable for our future generations.
Do it for the children!
Who's with me??!!!
Måst ja Fistin piileskelevät puun takana jonkun randomin oravan kiipeillessä puussa. Taustalla siintää yllättävän neliö, 9-vee lapsen kokoama Vrock-demoni. Puun etualalla on Ramadaba Dingthong karhuksi muuttuneena ja kiven ja puun välissä piilottelee Papuliina.
TL;DR - Ryhmä löytää Ramadaban velipuolen ja lisäksi ihmisen, joka näyttää Geneeriseltä Jatkoajan Kirjoittajalta. Ekskursio Haka-metsään alkaa toden teolla. Löytyy sieniä, luola ja hätäisesti nimetty puhuva miekka.
Päivät 112-114. Mukana Måst van der Woodsen, Jimmy "The Erased", Papuliina Pekantytär
Okei. Ensinnäkin asioiden muistaminen on vaikeaa. Nämä tarinat sisältävät ihan varmasti typoja, keskeneräisiä lauseita, sekä jopa normaalista epäloogisuudesta erottuvia epäloogisuuksia.
Muistaminen on vaikeeta, hei.
Ramadaban rotu ei ole korkeahaltia, vaan pimeähaltia. Hups. (Toki ei pelaajakaan sitä muistanut - Ramasta ensi kerralla lisää). Lisäksi Ramadaban veljen nimi vaihtuu fiilispohjalta ihan jatkuvasti - kiitos Ramadaban pelaajan tavan antaa suvulleen about kahdeksanosaisia nimiä, sekä DM:n liikuttavan paskan keskittymiskyvyn.
Mennään sillä, että ajatus on tärkein. Ja ei tämä korkeakirjallisuutta ole muutenkaan.
Tuo jatkuva "Juuri Näin" on mukana siksi, että Ramadaban viestiäänenä on tuo klassinen Kummeli-heitto ja se kuuluu pelisessioissa aina noin parikymmentä kertaa.
Tässä aikaa sitten tuli kysyttyä @npc (the nimimerkki formerly known as redpecka), että: "haluatko jostain ihmeen syystä olla NPC tässä sekoilussa?"
Lähinnä, koska osallistuttaminen on kivaa ja lisäksi koska halusin kuulla, miten Ryhmä kuvailee "geneerisen Jatkoaika-nimimerkin". Kuvailu oli vähemmän brutaalia kuin kolmannessa persoonassa kirjoittava DM odotti. Se oli kiva juttu. Mitään muuta pointtia tässä ei ollut.
Jos joku muu tahtoo mukaan NPC-ominaisuudessa, tai on huolissaan DM:n mielenterveydestä, niin otathan yhteyttä viestillä.
Teidän palautteenne on ihan-hiton-tärkeää.
Toinen päivän juttu oli Critical Rolesta pöllitty idea "Johdata sokkona toimiva ystäväsi läpi sokkelon. Älä anna sen pudota pois kartalta, äläkä huuda sille, koska siellä on Kiukkuisia Ampiaisia"
Se oli yllättävän kivaa, mutta vaikea kuvailla recapissa, joten mainitaan se tässä.
Kuvassa eräs pelaajista, jolle huudetaan samaan aikaan villisti, koska pelaaja menee väärään suuntaan.
Puhuvan miekan nimi tuli improvisoitua paniikissa, koska se sattui unohtumaan muistiinpanoja tehdessä.
"My name is..... Smith"
"So you're Smith, right?"
"Wong. I am Smith Wong"
Saatanan luovaa.
Oli kiva palata pöydän ääreen kuukauden tauon jälkeen. Eläköön aikuistaminen, aikataulutusongelmat, sairaslomat ja typerät leikit!
Taistelu haltioita vastaan oli siis päättynyt. Se tuntui kestäneen tunteja, mutta käytännössä - kuten tavallista - mähinä oli ohi muutamassa minuutissa.
Måstbusterin sankarit olivat kokoontuneet pienen luolan eteen. Luolan, jota nämä haltiasoturit vaikuttivat suojelleen hengellään. He olivat taistelleet verisesti päästäkseen edellämainitun luolan suulle, joten luonnollisesti Fistin Debussy, Ramadaba Dingthong ja Marc O'Bumström päättivät heti ensi tilaisuuden tullen harhailla löyhänä häröpallona johonkin ihan muualle.
Kuitenkin. Måst käveli johtajan elkein luolan suulle, jota peitti kasvien juurista loitsittu ristikko - eräänlainen vegaanivaihtoehto vankilalle, siis. Viereen laahusti myös ryhmän Kiitollinen Kuollut, Jimmy. Hetken päästä paikalle lehahti poseeraamaan myös kotkanmuotoinen mirrinkuljetuspalvelu, Papuliina Pekantytär.
Koko konkkaronkka oli siis koolla ja valmiina suorittamaan vahvasti ja koherentisti aistelunjälkeisessä itsetuntopuuskassa.
Se suorittamisen häilyvä tunne kesti tasan siihen asti kunnes Måstbusters räjähti toimintaan. Kuten todettua, Ryhmän bardi, voro ja kiintiöbongonaisoletettu katosivat johonkin. Jimmy lähti metsään etsimään lisää lyötävää.
Måst kurkisti juurakkojen välistä luolaan sisään. Siellä vaikutti olevan kaksi hahmoa.
Toinen hahmoista oli laihanoloinen ja punatukkainen korkeahaltiamies. Sillä oli joko huilu taskussa, tai sitten se oli tosi ilahtunut, että Måstbusters oli saapunut apuun. Näytti vähän Ramadabalta ilman massiivisia bongoja. Jotain rodullisiakin eroja oli havaittavissa, mutta koska Ryhmä ei juuri nyt jaksanut alkaa mittailemaan kalloja, todettiin tämän tyypin olevan vain "haltia". Filosofi ja harrastelijakraniometri Klaus Inaf olisi ollut Ryhmästä ylpeä.
Tämä haltia esitteli itsensä (ilman katsekontaktia) Kim Ollie Un Dingthongiksi - itseopiskelleeksi diplomi-insinööriksi ja eri reiluksi hanuksi. Sivistyneen oloinen kaverihan se oli valkoisessa kypärässään (jossa oli kätevä suunnistamista helpottava otsakynttiläpidike!), mutta vähän reppanan oloinen.
Jos Ramadaba olisi ollut henkisesti läsnä, niin oltaisiin varmaan kuultu jonkinlainen tarkempi kuvailu puolivelimiehen persoonasta - Ramadaba kun oli pimeähaltia (Dark Elf) ja Ollie taas enemmän korkeahaltia (high elf).
Nyt Ryhmä sai tietää vain, että valkohattuinen Kim Ollie Un Dingthong oli mestari... joissain asioissa. Se oli tosi hyvä kokoamaan pienoismalleja, prosessoimaan insinöörejä ja suunnistamaan. Muuten se oli vähän sosiaalisesti toistaitoinen ja reppana. Siksi sitä kutsuttiinkin Mestariksi, joka oli sekä pilkka-, että arvonimi. Kätevän taloudellista!
Måst otti tilanteen välittömästi haltuun kuin johtaja konsanaan ja lausui: "Tervehdys. Me olemme..."
"Minä en ole enää kotka!", hihkaisi takaisin humanoidiksi muuntautunut Papuliina, tunkien itsensä Måstin ja kalteroidun luolan väliin kasuaalisti. "Moikkulivaan teille kaikille!"
"... Måstbusters.", päätti Måst esittelynsä.
Toinen vankina ollut tyyppi murahti tervehdyksen ja kertoi olevansa The Punainen Pecka - jalokivikauppias ja harrastelijamaagi. Rodultaan ihminen ja luonteeltaan hieman äkkipikainen. Ihmisvangin ulkonäköä voitiin kuvailla vain sanoilla: "Kuvittele tyypillinen Jatkoajan keskustelupalstaa käyttävä miesoletettu". Kaikkien onneksi se osoittautui yllättävän armolliseksi tavaksi kuvailla henkilöä.
Ryhmä ilmoitti näkevänsä noin 180cm pitkän, laihanoloisen ihmisluikun, joka näytti omaavan sekä isäongelmia, että isän kengät
"Daddy issues and daddy's shoes"
. Ei partaa, hyvä hiuspohja ja lempeät silmät. Perusihminen - ei erikoisuuksia.
Toki, jos joku olisi kysynyt Måstin kuvausta The Punaisesta Peckasta, olisi lohikäärmeissyntyinen elävästi kuvaillut tämän ihmisen omanneen "normaalin otsan" ja "normaalin naaman", sekä "näyttäneen muutenkin tavanomaiselta ihmiseltä".
Måst ei ollut vielä valmis myöntämään omaavansa tiettyjä semi-syrjiviä luonteenpiirteitä, jonka vuoksi tietyt rotu- ja ammattiryhmät näyttivät lohikäärmeissyntyisen silmissä täysin samoilta.
Kevyesti juurakon läpi kuulusteltaessa The Punainen Pecka kertoi olleensa Pöytyällä bisnesmatkalla ja tulleensa yllättäen vangituksi. Kim Ollie Dingthong hihkaisi tämän kuullessaan, että: "Juuri näin!", tarkoittaen että hän oli samaa mieltä.
The Punainen Pecka kertoi Ramadaban isän kartanoon hyökänneellä iskuryhmällä olleen kolme johtohahmoa ("Juuri näin!"). Yksi puoliörkki ("Juuri näin!"), velhohaltiatar ("Juuri näin!"), sekä komea haltiasoturi kultaisine rintakarvoineen ("Juuri näin!").
Kun tämä iskuryhmä oli stormannut Elf "fat Tony" Capone Dingthong Illin kartanon ja tehnyt Kim Ollin mummosta muusia, he sitoivat sekä Red Peckan että Kim Ollin ja survoivat heidät mafiatyyliin maahain takakonttiin.
Seuraavaksi The Red Pecka ja Kim Ollie Un Dingthong -kaksikko huomasi lyhyen ja sangen traumatisoivan matkanteon jälkeen olevansa vankina luolassa. Täällä sitä oltiin sitten oleskeltu viimeiset pari päivää ("Juuri näin!").
Nyt olisi kiva päästä pikkuhiljaa luolasta pihalle ("Juuri näin").
Måstbusters näki tämän olevan hyvä ja siksi Papuliina, tuo luontoystävällinen druidi, vietti seuraavat puoli tuntia hakkaamalla juurakkoja kirveellä matalaksi edes harkitsematta muita vaihtoehtoja.
"Käytsä usein täällä?", murisi Papuliina Pekantytär rytmikkäästi ruimiessaan kasveja Ville Viikinki-vainaan Jäänsärkijä-taistelukirveellä. Kim Olli laski kuuluvasti ääneen jokaisen kirveenlyönnin.
Lopulta, ihan varmasti kahdeksan-sadan-ja-kolmenkymmenen-viiden iskun jälkeen, vangit oli vapautettu. Yllättäen näitä vankeja ei välittömästi orjuutettu suurten pahoittelujen kera, mikä oli tavatonta Måstbustersille. Uusia asioita oli aina kiva kokeilla.
Luolavertauksesta vapautunut The Punainen Pecka näytti Ryhmälle spontaanisti muutaman korttitempun koska miksikäs ei, ja sai hyväntahtoista hyminää osakseen.
Kun The Punaisen Peckan klassinen "Kappas! Jäbän korvan takana on 1gp"-temppu epäonnistui pahemman kerran, syytti geneeriseltä jatkoaikanimimerkiltä näyttänyt jalokivikauppias huonoa valaistusta ja kivahti kriitikoilleen, että: "No osaatteko itte muka taikoa?" ja tuli huomattavasti myrtsimmäksi kuullessaan vastauksen.
Korttitemput ja muu matalan tason katumagia eivät ikinä oikein ottaneet tuulta alleen Toril-planeetalla, koska oikea magia oli kieltämättä mielenkiintoisempaa seurattavaa.
Lopulta vankein kuulustelu nähtiin hyväksi ja se siitä. Oli aika jakaa vartiovuorot ja käydä nukkumaan.
****************
Kun Jimmy herätti Måstin vartioon, päätti lohikäärmeissyntyinen johtotähti spontaanisti haistattaa keskellä yötä heräämiselle pitkät. Väsytti ja ei natustanut.
Måst laahusti unisena herättämään Papuliinan ja onnistui vakuuttamaan puoliunessa olleelle druidille, että oli jo hoitanut oman osuutensa vartioinnista. Nyt oli Papun vuoro loistaa ja onneksi jo parin tunnin päästä tulisi aamu.
Kun pari tuntia oli kulunut, halkoi vielä pimeää aamuyötä Papuliina Pekantyttären hihkaisu: "Heeeeeeeetkinen nyt vain."
*******************************
Lopulta koitti aamu. Vain puolihellävaraisesti Tarinamoottorin roolia hoitanut The Punainen Pecka olisi halunnut kertoa Ryhmälle vaikka ja mitä, mutta aamut on aina vaikeita hetkiä ottaa infoa vastaan. Måstbusters oli kovasti tekemässä lähtöä, vaikkei ihan tiennytkään että mihin päin.
Tästä huolimatta The Mayor's Reefin Kaarevan Sillan Yhtenäisenoloisesta Koulusta aikanaan poispotkittu amatöörimaagi ja lähes loukkaavan stereotyyppisesti Jatkoajan nimimerkiltä näyttänyt The Punainen Pecka runnoi lähes väkisin pienen infodumpin Ryhmän tietoon:
"Noniin. Haka-metsä. Se on toooosi vittumainen paikka suunnistaa. Sen sekavuus on kuulemma inspiroinut itse Ravensburgerin kuuluisaa Muuttuvaa Labyrinttia, koska se on hemmetin raskas pidemmän päälle. Tarkoitan nyt siis sekä metsäsuunnistusta, että sitä spektreillä olevaa velhoa.
Oikeastaan te voitte nyt täst'edes olettaa tämän metsävaelluksen kanssa, että Kaikkien Jumalten mielikuvitus on loppupeleissä vähän rajallinen resurssi ja tervetuloa Muuttuvaan Labyrinttiin. Tää on nyt tätä.
Timothygh Yuthila - Hän Joka Kirjoitetaan Aina Eri Tavalla ja Hän Joka Menee Eteenpäin - on idässäpäin. Seuraa grillaantuvan lihan katkua ja olet löytävä tämän otuksen.
Metsän länsipuolella hallitsee HessuRessu - Suuri Muinainen. Sielujensyöjä. Tyhjäkatse. Länsipuolesta on tullut aika vaarallinen paikka, joten omalla vastuulla sitten.
About pohjoisessa taasen on New Lillluvian kaupunki, joka on oikeastaan yksi tämän mantereen Suurimmista Salaisuuksista, mutta hupsista-saatana kun se tulikin helposti kerrottua tässä samalla. Ottakaa toki huomioon, että salainen haltiakaupunki ei välttis digaa vieraista, joohan?
Metsässä voi suunnistaa joko helposti pitkin eräänlaista reittiä, tai saatanan vaikeasti läpi esteiden. Ihan oman valinnan mukaan, mutta koittakaa olla fiksusti.
Muistakaa myös syödä hyvin, pyyhkiä aina edestä taakse ja levätä tarpeeksi."
Kun puhe kääntyi metsäsuunnistukseen, katsahtivat Jimmy, Måst ja Papuliina välittömästi kohti valkokypäräistä Mestaria, Kim Ollie Un Dingthongia, joka viihdytti itseään nurkassa kuin itseopiskellut diplomi-insinööri vain voi.
Måstbusterilla oli dilemma. Toisaalta edessä odottava suunnistaminen olisi kiva saada hoidetuksi mahdollisimman helpolla, mutta toisaalta olisihan se sääli jos joku menisi ja tappaisi, söisi, tai muuten vain mutiloisi Ramadaban velipuolen. Mitä mieltä muu ryhmä oli?
Ryhmän liepeillä haahuilleet Fistin Debussy ja Marc O'Bumström eivät ottaneet asiaan kantaa. Kun Ramadabalta kysyttiin mielipidettä, piti hän kahdentoista minuutin tuumaustauon ja päätti sen jälkeen, että sosiaalisesti haasteellisen puolivelimiehen heittäminen keskelle Haka-metsää olisi tarpeettoman julmaa.
Kim Ollie oli käynyt uutterasti läpi "käyttäydy kuin normaali humanoidi"-kirjekurssia ja oli nyt alkanut kantaa hedelmää. Olisi sääli syöttää sitä Haka-metsän puukansalle, vaikka se olisikin entistä parempi ratkaisu. (DM Huom! Huomaathan nokkelan entti-vitsin!)
Jotta Tarina kulkisi eteenpäin, lupasi The Punainen Pecka hövelisti saattaa Kim Ollie Un Dingthongin takaisin Pöytyälle. Ei tästä arpomisesta muuten tulisi mitään.
Ramadaban veli kyseli vielä aikansa Jimmyltä elävien kuolleiden toiveista, haaveista ja suolentoiminnasta. Kun Mestari oli kuulemaansa tyytyväinen, lämäsi hän Jimmyn kouraan bambunvarresta kyhätyn ongen, purkin motomatoja ja varasiiman, sekä -koukun.
Lisäksi Kim Olli antoi Jimmylle tosi kivan kiiltävän kiven, koska kiiltävät kivet on nättejä ja hyvä tapa näyttää kiintymystä toiselle hahmolle ilman katsekontaktia.
***********************************
Seuraava päivä oli lähinnä matkantekoa. Kohdattiin Ihmeellisesti Pimeitä Käytäviä ja meluamiskiellosta tiukasti kiinni pitäviä herhiläisiä. Jimmylle iski pieni nälkäkiukku ja barbaari päätyi karvaana hutkimaan Papuliinaa hiukan kirveellä, koska sitä ei humanoidi ole ihan oma itsensä silloin kun nälättää.
Kun Haka-metsän reitti vaikutti viettävän hieman vasemmalle kohti länttä, totesi suunnistajana toiminut Måst että pohjoiseenhan tässä oltiin menossa. Pidemmittä puheitta hän johdatti Ryhmän keskelle valtavaa ja värikästä sienipeltoa.
Måst tunsi olonsa itsevarmaksi. Oikoreitti tulisi säästämään varmasti monta tuntia matkantekoa! Tehokasta! Kätevää! Pörheää!
Seuraavat kaksitoista tuntia Måstbusters hallusinoi villisti pitkin Haka-metsän sienipeltoja.
Måst kanavoi sisäistä Ramadabaansa ja keskusteli taivaankappaleiden kanssa Elämästä Yleensä. Hän kertoi tähdille tunteistaan ja kehui samalla taivaankappaleiden työ- ja yömoraalia ihan muuten vaan.
Papuliina kertoi osaavansa lentää, ilmoitti rakastavansa kaikkia ja meni tervehtimään mielikuvituksensa tuottamia yksisarvisia vähän syrjemmälle.
Jossain vaiheessa trippailua Måst ja Papuliina huusivat yhdessä kovaan ääneen Pluton olevan yhä planeetta ja lauloivat että: "Sienet, sammakot. Sienet, sammakot. Ne lystikkäitä on!"
Jimmyn käsityskykyyn myrkyt eivät mahtuneet, mutta epäkuollut barbaari halusi silti olla osana hetkeä ja usean tunnin hallusinointia.
Barbaarisoturi huitoikin villisti ongellaan kunnes sai catch-a-fish-koukkuunsa Papuliina Pekantyttären, jonka silmienväli oli ainakin kymmenen senttiä!
Valitettavasti sienivauhko druidi vieroitti itsensä tyylikkäästi koukusta repimällä alahuulensa säpäleiksi.
Nevarin, Marc ja Ramadaba tyytyivät katselemaan nöyrän kunnioittavina sivusta Ryhmän muiden jäsenten suorittamista sienipellolla. Lähes mitään eivät pimeähaltiatar ja tabaxi toisilleen virkkoneet.
Kun sienistä oli selvitty, alkoi Haka-metsässä jo hämärtää. Papuliina ja Jimmy ilmoittivat tyytyväisinä olevansa pimeässä näkevää humanoidisorttia.
Måst ilmoitti olevansa eksyksissä.
Lopulta sankarillinen harhailu johti Ryhmän erään luolan suulle, josta kajahti kysymys:
"Matkailijat! Kysyn teiltä - minkä värinen on taivas?"
"No se varmaan riippuu vähän taivaasta", vastasi Måst varovaisesti.
"Harmaa", vastasi Jimmy välittömästi ja avuliaasti.
"Kuinka korkea on metsän korkein puu?", jatkoi Ääni tiedusteluaan.
"Tämä on ansa", mutisi Papuliina itsekseen pessimistisenä.
"Kuinka monta tähteä on taivaalla?", kysyi Ääni pimeästä luolasta, vaikkei edelliseenkään kysymykseen oltu vielä ehditty paneutua.
"Mä en muuten näe näiden aurinkolasien kanssa yhtään mitään", totesi Jimmyn ääni pimeässä metsässä.
Lopulta Måstbusters sivuutti kysymykset ja hivuutti itsensä urheasti luolaan.
Hetken spelunkattuaan, Ryhmä huomasi luolan Äänen kuuluvan puhuvalle ja tanssivalle miekalle nimeltään Smith Wong.
Måst innostui maagisesta miekasta ja huudahti sille käskevästi: "Näytä meille valoa, oi miekka!"
Miekka vastasi kohteliaasti, että vaikka oli hipahtava ja hopahtava, niin pimeässä hohtava versio hän ei sentään ollut.
Måst puolustautui välittömästi, että oli nähnyt aikaisemmin itsevalaisevia miekkoja, joten kysymys ei ollut outo. Estääkseen kiusallista hiljaisuutta syntymästä, yritti Måst leperrellä puhuvalle aseelle iskurepliikinomaisesti: "Hei, kutsu mua Leevi Viitalaksi, koska mä olen valmis puremaan sun tuppea vaikka kaksi kautta"
Tuli kiusallinen hiljaisuus, jonka Måst rikkoi mutisemalla, että saatana kun oli pimeä luola. Tämän jälkeen lohikäärmeissyntyinen yritti ottaa miekasta kiinni ja päätyi survomaan kätensä edellämainittuun miekkaan pystyyn. Samaan aikaan luolan perällä sihisi jokin isohko otus.
Kun miekalta kysyttiin syytä luolastossa makoiluun, kertoi Smith Wong olevansa maagisesti suljettu luolan sisään. Edellinen seikkailija sanoi lähtevänsä nopeasti hakemaan lamppuöljyä, eikä koskaan palannut.
Smith Wong oli ollut luolassa jo kauan. Viikkoja? Vuosia? Vuosisatoja? Paha sanoa, mutta vähän yksinäisyys painoi. Siksi kysymykset. Kumpi voittaa - karhu, vai leijona?
Joka tapauksessa - nyt tämä tanssiva, laulava ja kauppakeskustilaisuuksia luontevasti juontava taikamiekka kykki täällä vankina luolassa. Tuntui, kuin kukaan ei olisi halunnut vapauttaa.
Kai tuo juuri nyt Ryhmää kohti rynnistävä basiliski karkotti omalta osaltaan myös monet potentiaaliset miekanvapauttajat.
Måstbusters näki kuusijalkaisen liskohirmun lyllertävän hitaasti kohti. Tai, oikeastaan pelkästään Papuliina ja Jimmy näkivät tämän kammottavan otuksen tarmokkaan ja hitaan, mutta silti murhaavan lähestymisen. Papuliina huikkasi miekalle sommoroot ja kääntyi paetakseen.
Lohikäärmesyntyinen Måst vaelsi edelleen pilkkopimeässä, mutta oli jatkuvasti lähestyvän matalan sihinän johdosta myös aika valmis vaeltamaan pois luolasta pikavauhtia. Nyt pitäisi enää tietää, mihin suuntaan juosta.
Myös kuolleista herännyt Jimmy Nukem tunsi maan järähtelevän ja samalla jonkin muun epäkuolleissa sisuskaluissaan värähtelevän.
Imassa leijuvista feromoneista päätellen noin sata neljäkymmentä kiloa silkkaa seksikästä liskoa oli rynnistämässä kohti Jimmyä.
Barbaari hymyili leveästi kuin olisi taas ollut kotikontujen "Uncles with ankles"-strippibaarin VIP-tiloissa ja valmistautui tekemään omia johtajatason ratkaisuja ase kädessä.
HessuRessu! Hänen tyhjä katseensa hyydytti täällä ne, jotka hänet joskus näkivät. Punapaitainen taistelija, jonka selässä aikoinaan oli numero 17 olisi silti varmaan kivahtanut HessuRessulle uhmakkaasti: ”Oleksä jo poliisi vai?!”.
Eli. Eräänä päivänä tuli ajatus. Saisikohan tuon Suno-ohjelman solkkaamaan rallienglantia? Finglishiä!
Osoittautui, että kyllä saa.
Biisi itsessään kuulostaa kuulokkeiden kautta jopa ihan kohtuullis-hyvältä. Tietokoneen ja telkkarin kajareista ei niinkään. Suno on vähän jännä eläin sen suhteen.
Muutama lyriikanselitys:
- Ramadaban pelaajan "Erupting earth"-spellin taikasana on "multa tuli"
- Pelaajan tekstiviestiääni on Kummelista saksittu "Juuri Näin!"
- Ramadaballa on tapana tuhota DM:n kaikki keskittyminen (Pelinjohtajasta riippumatta) kyselemällä tuolien, rännien, tai taivaan tähtien yksityiskohdista. Ihan vittuuttaan.
- Rallienglannin lisäksi Ramadaban pelaajan tunnistaa siitä, että tämä kaveri ei ikinä menetä hermojaan. Klassinen viilipytty on hän.
- Tämä on ihan helvetin tyhmää.
Eräänä päivänä, juuri ennen kuin Måstbusters asteli Haka-metsään Osny-porttien kimppuun, käväisi Ramadaba Dingthong hieman omilla asioillaan. Tämä pimeähaltia, jonka minäkuva elätteli edelleen jostain syystä kuvitelmaa itsestään korkeahaltiana, oli päättänyt piirtää jälkensä Mantereen hiphop-skeneen.
Sä sanot että sä elät sitä? Mikä hiphop?
Ramadaba hiipparoi aikansa, kunnes löysi pienen ja nimettömän kobolttien kylän. Koboltit olivat Juhoisan Mantereen linkkuveitsiä. Jotenkin niiltä vain sujui ihan kaikki. Ainakin tavallaan.
"Juuri näin", murahti Ramadaba, nähdessään pienen kyltin, jossa luki: "SUNO - building a future where anyone can make great music".
Ramadaba koputti oveen ja selitti mahtavalle Sunolle auki ajatuksensa - hän halusi ollla Juhoisan mantereen ensimmäinen RnB-tähti, tai räppäri. Sylkeä tulta kuin klassinen hiphop-lohikäärme Eevertti Lastinen konsanaan.
Ramadaba oli kuullut, että Suno saisi kenestä tahansa tehtyä muusikon. Kiitos jätebisneksessä toimivan iskän, Ramadaballa oli kyllä hintaa. Hän halusi muusikkona olla kaikkien huulilla, kuten Mela-Veikot aikanaan, tai Mängi "Suojalasit naamaan mä tähtään päähän" Miehekäs.
Suno-koboltti laskeskeli hetken näön vuoksi aivan tarpeettoman ison kultapussukan sisältöä ja vuorasi nopeasti asuntonsa patjoilla. Sen jälkeen koboltti ilmoitti purkittavansa maalei ysist viitee, jotta saisi vapaa-ajallaan tehdä tasan mitä halusi ja jatkoi: "Okei. Tyttö. Sinä olet nyt tähti"
Muutamaa strategista lisähallintomaksua myöhemmin Ramadaba katsoi tyytyväisenä, kun armeija koboltteja ampaisi työhön Ramadaban puolesta.
Juuri näin.
Hetken tahimisen jälkeen Ramadaballe ojennettiin valmiit lyriikat, jonka oli kirjoittanut läheisen metsän apinaheimon maki nimeltään Kolehmainen. Pimeähaltia ohjattiin äänityskoppiin, joka oli lähinnä olkipatjoista ja matalalla illuusiomagialla toimivasta discopallosta kyhätty hökkerö.
Valvovina tuottajina toiminut Skillsters-kaksikko, joka oli Haka-metsän Timo-suden kasvattama, neuvoi Ramadabaa olemaan ihan vain oma itsensä ja katui neuvoaan välittömästi. Siitä huolimatta DJ Ötzi pudotti jäätävän biitin ja Ramadaba aloitti taistelunsa kuudentoista baarin kanssa kuin Orc-Nadon viinantuoksuiset palvojat konsanaan.
Seitsemän tuntia myöhemmin voipunut musiikintuottamisen kobolttiarmeija totesi, että eiköhän tämä ole tarpeeksi hyvä sitten. Ramadaban ralli-commonille ei vaan voinut yhtään mitään. Eikä neidin tavalle sisukkaasti runtata lyriikat aivan uuteen uskoon Kolehmaisen ja muiden makien estelyistä huolimatta.
Juuri näin.
Juuri näin
Juuri niin
Se o Ramadaba, matafaka
Kuivaa bongojaan lakanalla
Juuri noin
Juuri niin
Kynttilä vakan alla? Niin on
Neiti Ramadaba Dingthong
Helou tujuu matafaka. Itis ai - Ramadaba
Ai äm veri hai elf änt miss lava lava
Ai äm jang elf änd ai plei mai humankous bankous
Bat Ai tount iit fankous
Ai tount laik spais pat ai laav ketsap
If Juu vana fait mii - oukei lets fak
Ai meik määtsik änt ai alsou praun peer
juu run, pat nou haid pekaus ai evriveer
Ai is alsou voman änt ai have veri ret heer
If juu häs ö tantsön, ai äsk vat tseer
Most is kuut kai hii is laik aa pik pratter
Ai äm nat jor fatter pat ai hasa nater pratter
Ai talk animal - ai häs tis Ransulaattor
Ai em menase. Te pik devastaattor
Juu kam mai smaal haus, ai kän pii maus
Ai kil juu. Ai is laik ö paus
Juuri näin
Juuri niin
Se o Ramadaba, vakavana
Sylkee englantii ku ratatata
Juuri noin
Juuri niin
Kynttilä vakan alla? Niin on
Neiti Ramadaba Dingthong
Ju nou mai täät rans aa karpake pisnessi
Ai äm aal äksön pat never nou stressi
Kan ai kik itti? Ouu jessi
Juu pring Ronaldo - ai meik Messi
Vatju kana tuu vente peer kams tujuu
Ai anderstäänd no nyt tää alko sujuu
sata vuotta takana ja edelleenki Ramadaba
Blaka blaka madafaka, Torililla tavataan ja
Nau ai shiit hier jast laik Mangog
Ai äm jast representtin Streit Elf Kamptoon
Ai juus pensil änt never nou tussi
Papuliina is nais pat ai laav mai DeBussy
Juu ou mii mani änt juu petö pei
Pekause atevais mai täät vil teik juu övei
Juuri näin
Juuri niin
Mennään yli että heilahtaa
Multa tuli, ei lakkaa
Juuri noin
Juuri niin
satavarmasti nousee ylös asti hissi
Ja onhan sillä mahtavat
Eli. Eräänä päivänä tuli ajatus. Saisikohan tuon Suno-ohjelman solkkaamaan rallienglantia? Finglishiä!
Osoittautui, että kyllä saa.
Biisi itsessään kuulostaa kuulokkeiden kautta jopa ihan kohtuullis-hyvältä. Tietokoneen ja telkkarin kajareista ei niinkään. Suno on vähän jännä eläin sen suhteen.
Muutama lyriikanselitys:
- Ramadaban pelaajan "Erupting earth"-spellin taikasana on "multa tuli"
- Pelaajan tekstiviestiääni on Kummelista saksittu "Juuri Näin!"
- Ramadaballa on tapana tuhota DM:n kaikki keskittyminen (Pelinjohtajasta riippumatta) kyselemällä tuolien, rännien, tai taivaan tähtien yksityiskohdista. Ihan vittuuttaan.
- Rallienglannin lisäksi Ramadaban pelaajan tunnistaa siitä, että tämä kaveri ei ikinä menetä hermojaan. Klassinen viilipytty on hän.
- Tämä on ihan helvetin tyhmää.
Eräänä päivänä, juuri ennen kuin Måstbusters asteli Haka-metsään Osny-porttien kimppuun, käväisi Ramadaba Dingthong hieman omilla asioillaan. Tämä pimeähaltia, jonka minäkuva elätteli edelleen jostain syystä kuvitelmaa itsestään korkeahaltiana, oli päättänyt piirtää jälkensä Mantereen hiphop-skeneen.
Sä sanot että sä elät sitä? Mikä hiphop?
Ramadaba hiipparoi aikansa, kunnes löysi pienen ja nimettömän kobolttien kylän. Koboltit olivat Juhoisan Mantereen linkkuveitsiä. Jotenkin niiltä vain sujui ihan kaikki. Ainakin tavallaan.
"Juuri näin", murahti Ramadaba, nähdessään pienen kyltin, jossa luki: "SUNO - building a future where anyone can make great music".
Ramadaba koputti oveen ja selitti mahtavalle Sunolle auki ajatuksensa - hän halusi ollla Juhoisan mantereen ensimmäinen RnB-tähti, tai räppäri. Sylkeä tulta kuin klassinen hiphop-lohikäärme Eevertti Lastinen konsanaan.
Ramadaba oli kuullut, että Suno saisi kenestä tahansa tehtyä muusikon. Kiitos jätebisneksessä toimivan iskän, Ramadaballa oli kyllä hintaa. Hän halusi muusikkona olla kaikkien huulilla, kuten Mela-Veikot aikanaan, tai Mängi "Suojalasit naamaan mä tähtään päähän" Miehekäs.
Suno-koboltti laskeskeli hetken näön vuoksi aivan tarpeettoman ison kultapussukan sisältöä ja vuorasi nopeasti asuntonsa patjoilla. Sen jälkeen koboltti ilmoitti purkittavansa maalei ysist viitee, jotta saisi vapaa-ajallaan tehdä tasan mitä halusi ja jatkoi: "Okei. Tyttö. Sinä olet nyt tähti"
Muutamaa strategista lisähallintomaksua myöhemmin Ramadaba katsoi tyytyväisenä, kun armeija koboltteja ampaisi työhön Ramadaban puolesta.
Juuri näin.
Hetken tahimisen jälkeen Ramadaballe ojennettiin valmiit lyriikat, jonka oli kirjoittanut läheisen metsän apinaheimon maki nimeltään Kolehmainen. Pimeähaltia ohjattiin äänityskoppiin, joka oli lähinnä olkipatjoista ja matalalla illuusiomagialla toimivasta discopallosta kyhätty hökkerö.
Valvovina tuottajina toiminut Skillsters-kaksikko, joka oli Haka-metsän Timo-suden kasvattama, neuvoi Ramadabaa olemaan ihan vain oma itsensä ja katui neuvoaan välittömästi. Siitä huolimatta DJ Ötzi pudotti jäätävän biitin ja Ramadaba aloitti taistelunsa kuudentoista baarin kanssa kuin Orc-Nadon viinantuoksuiset palvojat konsanaan.
Seitsemän tuntia myöhemmin voipunut musiikintuottamisen kobolttiarmeija totesi, että eiköhän tämä ole tarpeeksi hyvä sitten. Ramadaban ralli-commonille ei vaan voinut yhtään mitään. Eikä neidin tavalle sisukkaasti runtata lyriikat aivan uuteen uskoon Kolehmaisen ja muiden makien estelyistä huolimatta.
Juuri näin.
Juuri näin
Juuri niin
Se o Ramadaba, matafaka
Kuivaa bongojaan lakanalla
Juuri noin
Juuri niin
Kynttilä vakan alla? Niin on
Neiti Ramadaba Dingthong
Helou tujuu matafaka. Itis ai - Ramadaba
Ai äm veri hai elf änt miss lava lava
Ai äm jang elf änd ai plei mai humankous bankous
Bat Ai tount iit fankous
Ai tount laik spais pat ai laav ketsap
If Juu vana fait mii - oukei lets fak
Ai meik määtsik änt ai alsou praun peer
juu run, pat nou haid pekaus ai evriveer
Ai is alsou voman änt ai have veri ret heer
If juu häs ö tantsön, ai äsk vat tseer
Most is kuut kai hii is laik aa pik pratter
Ai äm nat jor fatter pat ai hasa nater pratter
Ai talk animal - ai häs tis Ransulaattor
Ai em menase. Te pik devastaattor
Juu kam mai smaal haus, ai kän pii maus
Ai kil juu. Ai is laik ö paus
Juuri näin
Juuri niin
Se o Ramadaba, vakavana
Sylkee englantii ku ratatata
Juuri noin
Juuri niin
Kynttilä vakan alla? Niin on
Neiti Ramadaba Dingthong
Ju nou mai täät rans aa karpake pisnessi
Ai äm aal äksön pat never nou stressi
Kan ai kik itti? Ouu jessi
Juu pring Ronaldo - ai meik Messi
Vatju kana tuu vente peer kams tujuu
Ai anderstäänd no nyt tää alko sujuu
sata vuotta takana ja edelleenki Ramadaba
Blaka blaka madafaka, Torililla tavataan ja
Nau ai shiit hier jast laik Mangog
Ai äm jast representtin Streit Elf Kamptoon
Ai juus pensil änt never nou tussi
Papuliina is nais pat ai laav mai DeBussy
Juu ou mii mani änt juu petö pei
Pekause atevais mai täät vil teik juu övei
Juuri näin
Juuri niin
Mennään yli että heilahtaa
Multa tuli, ei lakkaa
Juuri noin
Juuri niin
satavarmasti nousee ylös asti hissi
Ja onhan sillä mahtavat
Hömpsömagian ja itseoppineen sisäilmatarkkailun mestarin, Mary Nuurdinin, kuuluisat viimeiset sanathan olivat: "Tulipallosta voi parantua positiivisen ajattelun voimalla!"
Nanosekunti tämän jälkeen Nuurdinin keho traagisesti kärähti kasaksi tuhkaa. Jäljelle jäi vain tietoisuustaitoverkko nimeltään Free to Heal.
Ain't_nobody_got_time_for_that.png vaikka Satakunnan Kansa nykyään tarjoaakin esim. kolumnit tekoälyn lukemana. En suosittele kelleen niiden kuuntelua.
Muinaisten Myyttien mukaan HessuRessun edellinen tuleminen (tirsk) estettiin nimenomaan legendaarisen soturin, Spade-sydän #17, toimesta.
Kääntölämäri toisen jälkeen upposi Suuren Muinaisen Sisimpään ja lopulta HessuRessu karkoitettiin haltiaulottuvuuteen (Feywild) ja Spade-soturi kannettiin paareilla pois taistelukentältä (liitteenä kuva: "Mahtava Soturi Voipuneena Kohtalokkaan Taistelun Jälkeen" - Neverwinterin taidemuseon kokoelmat)
Juhoisalla Mantereella on edelleen tietyissä piireissä muotia kyniä hiuksensa muistuttamaan eräänlaista lyhyttä siiliä tämän Soturin kunniaksi.
Jakso 24 - "THE BASILISK IS NOW BLINDED WITH THE FAMILY PICTURE SMEARED WITH SEAMEN"
TL;DR - Basiliski kokee loppunsa koko perheen voimalla. Måst juoksee pakoon.
PÄIVÄ 114 - Mukana Jimmy, Måst ja Papuliina
Pimeä luola. Basiliski. Vain kolme pelaajaa paikalla. Tässä on resepti katastrofiin.
Onneksi DnD on parhaimmillaan improvisointia ja muutenkin lennosta säveltämistä. Parhaat tarinat syntyvät aina siitä, kun joku päättää tehdä jotain Ihan Helvetin Tyhmää vain, koska pystyy siihen.
Tässä sessiossa Improvisoidusta Suorituksesta vastasi Jimmyn pelaaja, jonka logiikka basiliskin sokaisemiseen meni seuraavasti: "Mukanani on kuva Harri Hylkeen perheestä ja onkivapa. Hahmoni heittääkin siis lastit alta kuuden sekunnin tämän perhekuvan takapuolelle ja kiinnittää kuvan koukkuun. Sen jälkeen virvelöin kuvan juuri täydellisesti basiliskin silmille.
Olisiko hämmentyneen DM'n pitänyt valittaa siitä, että kuva on liian pieni molemmille silmille? Olisiko pitänyt huomauttaa, että tuo on aika optimistista noin kuuteen sekuntiin? Olisiko pitänyt todeta, että tämä oli liian traumatisoivaa - kokeillaan ensi viikolla uudestaan?
Ei! Jos joku haluaa olla luova, niin sitten kanssa saatana ollaan.
Muutamaa uskomattoman korkeaa noppaheittoa myöhemmin Jimmyn pelaaja sokeutti basiliskin ja traumatisoi koko pöydän peliseurueen. Toki vain hyvällä tavalla.
Måst - Ryhmän ainoa ei-pimeänäkevä hahmo - pinkasi ulos luolasta ja kohti seuraavaa etappia: "Here be spiders". DM päätti lopettaa tämänpäiväisen session tähän, koska voi helvetti kun yhdestä ongelmasta suoraan seuraavaan.
Sitä ennen käytiin vielä Rakentava Keskustelu siitä, että kuinka paljon basiliskista voi ryöstää itsellen viihdekäyttöön?
Oli siis Haka-metsä. Aurinko oli jo ikivanhan metsän massiivisten puiden taa ja oli pimeä. Siis Ihan Helvetin Pimeä, koska Synkkä metsä.
Orc-nadon palvojat tunsivat tämän täydellisen valottomuuden ajan nimellä Mustin Hetki. Kukaan ei tiennyt miksi ja yleensä melkein-jumalaksi korotetun puoliörkin palvojat olivat niin naamat, ettei niiden vastauksistakaan tajunnut mitään.
Puolihaltia-Papuliinaa pimeys ei haitannut. Hän oli haltiageeniensä ansiosta oppinut tulemaan toimeen hyvin vähässä valossa. Myös Jimmy huomasi elävien kuolleiden ryhmään kuulumisen suovan pimeänäön lahjan.
Måst sen sijaan oli aivan kusessa. Ympärillä oli säkkipimeää ja peloton lohikäärmeissyntyinen suunnisti eteenpäin käsi toveriensa olkapäällä täysin sokkona. Väsytti, vitutti ja vähän pelotti. Måst lohdutti itseään sillä, että tosipaikan tullen hän voisi aina käyttää jäähönkäystään itsepuolustukseen. Auttaisiko se? Jää nähtäväksi.
Kuitenkin. Måstbusters harhaili siis edelleen samoilla silmillä edellämainitussa metsässä kuin matkaan lähdettäessä. Kunnon yöunet olisivat kyllä maistuneet, mutta valitettavasti Papuliinalla ja Måstilla oli liian kiire mämmäköidä ja sienitrippailla ympäri Haka-metsän peltoja, Jimmyn pyydystäessä ongellaan druideja ja muita partahaukia taustalla.
Juuri kun sienien seasta ilmestyi väsynyt (mutta onnellisesti hymyilevä) Måstbusters tarkoituksenaan vetää kunnon yöunet, kuului läheisestä luolasta huutelua. Luolasta löytyi tutkittaessa puhuva miekka ja vihaisesti sihisevä jokin. Måst oli edelleen säkkipimeässä hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta (Kuka puhui? Kuka sihisi? Mitä tapahtuu?) ja edelleen sokea kuin basepallon keskiverto tuomari.
Vihaisesti sihisevä jokin rynnisti äänestä päätellen suoraan kohti Måstbustersin kolmikkoa (kukaan ei ollut ihan varma, mihin Fistin, Marc ja Ramadaba olivat harhailleet - sienitrippi on aika helvetillinen juttu) uhkaavan oloisesti. Luolassa leijaileva miekka ilmoitti kohteliaasti tämän otuksen olevan luultavimmin basiliski.
Papuliina mietti basiliskiä ankarasti ja lopulta muistikin nuorena hirnuneensa mentorinsa, Rurupapan, ikivanhan oppikirjan "Basilisci Hauccaamassa Kiwestä"-kuvituskuvaa. Papu kertoi Måstille ja Jimmylle, että basiliski pystyi muuttamaan katseellaan saaliinsa kiveksi, joten sen silmiä piti vältellä. Måst totesi, että helvetin hyvä, mutta hän ei nähnyt vieläkään mitään.
Jimmyllä oli myös voimakas ajatustyö menossa. Noin kuusisataa kiloa seksikästä ja vaihtolämpöistä liskoa völlymässä kohti? Legendaarisen Iku-Turson vähemmän tunnetun serkun, Iku-Viitasen, sanoin: "Ouu. Peipe!".
Kuolleen, mutta yllättävän virkeän barbaaritaistelijan ei olisi hankalaa kohdistaa katsettaan muualle kuin liskoeläimen silmiin. Jos hakuhistoria olisi Juhoisalla Mantereella juttu, olisi Jimmyn historia täynnä hakuja liskopuolesta jumissa pesukoneessa.
Basiliski rynnisti kohti kuin hidastetussa Ravensburgerin Elävässä Kuvassa. Ryhmällä oli vain muutama hetki aikaa tehdä Päätös. Oliko nyt aika Taistella, vai Paeta?
Kyllä oli!
Jimmy rynnisti kohti liskoa valmiina antamaan sille oikein kunnolla isukin kädestä. Måst kuitenkin komensi Jimmyä ja Papuliinaa vetäytymään, joten Jimmy kääntyi välittömästi ympäri ja pinkoi pois luolasta. Måst kääntyi seuratakseen ohikiitävää barbaarin tuulahdusta ja juoksi täysillä päin lähintä luolan seinää ja putosi persiilleen. Sihinä kiukustui ja läheni.
Papuliina näki Jimmyn juoksevan ensin yhteen suuntaan ja seuraavaksi toiseen. Måst huuteli käskyjään ja kiukkuinen sihinä se vain yltyi. Druidi huomasi pohtivansa, että olikohan basiliski jotenkin syyllinen siihen maagiseen, mutta tylsästi ei-rahaa-antavaan-taikaseinään luolan suulla, joka esti miekkaa poistumasta, mutta ajatustyö ei valitettavasti ehtinyt valmiiksi asti basiliskin lähestyessä. Nyt oli hätä.
Papuliina Pekantytär teki vaistonvaraisesti sen, mitä Pekan ja Myrkkymuratin druidilapset tekivät parhaiten - jäätyi aivan täysin tekemättä päätöstä suuntaan tahi toiseen.
Luolaan jäätyneiden Måstin ja Papuliinan onneksi tämä basiliski oli aivan helvetin hidas yksilö. Se löntysti kohti uhrejaan haluttomasti kuin legendaarinen Lötkö Davidsson takakarvaamassa
Vanha sanonta Juhoisan Mantereen bordelleissa jostain syystä
.
Tämä liskohitailu tarjosi Papuliinalle tarpeeksi aikaa saada henkiset ulosteensa takaisin kasaan ja lopettaa jäätyily. Druidi huikkasi maassa makaavalle Måstille toverilliset heippa-sorit ja muuttui lepakoksi. Tämän jälkeen Papuliina lensi ulos luolasta, kohosi kuun eteen ja teki siinä siistin lepakkosymbolin, koska pystyi siihen.
Visuaalinen aspekti on puoli seikkailua!
Måst nousi vaivalloisesti seisomaan ja teki pikaisen tilannearvion.
1) Luolassa on helvetin pimeää, enkä näe mitään. Luola on täynnä kiviröykkiöitä ja vaikeakulkuista maastoa. Sokeana oleminen on pirun hankalaa.
2) Oikeastaan sokeus on tällä hetkellä hyvä juttu, koska se estää basiliskia muuttamasta minua katseellaan kiveksi. Posin kautta!
3) En pääse luultavasti pakoon, joten nyt on aika taistella! Kunhan kaikki ympärillä pysyy säkkipimeänä, niin minulla on mahdollisuus.
Valitettavasti Måst oli aina ollut huono kuuntelemaan. Myös omia ajatuksiaan. Lohikäärmeissyntyinen velho kanavoi keskittymiskykynsä äärimmilleen ja ampui tulivasaman siihen suuntaan, missä uskoi basiliskin olevan.
Seurasi kirkas välähdys tulivasaman valaistessa koko luolan kirkkaasti kuten tulella nyt yleensä on tapana. Måst näki vasaman sujahtavan ohi monijalkaisesta liskopainajaisesta. Seuraavaksi nuori Måst huomasi tuijottavansa basiliskiä silmiin ja totesi runollisesti: "Voi vittu."
Noin kuusi sekuntia siitä, kun Papuliina ja Jimmy olivat rynnistäneet ulos luolasta, huomasivat he jonkin olevan vialla. Missä oli Måst? Lohikäärmeissyntyisen olisi pitänyt olla jo ulkona luolasta!
"Älä hätäile. Minulla on suunnitelma!", totesivat Jimmy ja epälepakoitunut Papuliina toisilleen täysin samanaikaisesti ja täynnä itsevarmuutta.
Papuliina toimi täysin vaistojensa varassa. Nämä vaistot ajoivat druidin veistelemään tikarilla vaatteista suikaleita. Seuraavaksi tämä vaistonvarainen otus sitoi nämä suikaleet silmilleen ja marssi sokeana, mutta itsevarmana takaisin luolaan. Papuliina oli ehtinyt kartoittaa lepakkona koko helvetin luolan pohjapiirroksen alle kuudessa sekunnissa, joten homma oli helppoa vegemakkaraa.
Papu ryysti ahnaasti naamaansa parannusjuoman ja pyöräytti kokeeksi muutaman kerran taistelusauvaansa ja murahti: "Shillälailla!"
Myös Jimmy toimi täysin vaistojensa varassa ja voi hyvä helvetti minkälaiset vaistot Bar-baariheimon soturivainaalla olivatkaan. Jimmy "The Eraser" Nukem kiisi takaisin luolaan, lentäen ilmassa ihan silkan vitutuksen voimalla. Hän pujotteli tyylikkäästi muutaman ison kiven lomitse ja kiersi basiliskin selkäpuolelle.
Tämä liskonkutale siis saalisti katseensa avulla. Jimmyn piti siis jotenkin saada otus näkökyvyttömäksi. Kun asiaa vaivautui pohtimaan Jimmyn logiikalla, oli ratkaisu suorastaan ilmiselvä.
Måstilla ei ollut kaikista kivin päivä menossa. Hän oli taas sokeana säkkipimeässä, mutta kiitos lyhyen basiliski-katsekontaktin, oli lohikäärmeissyntyminen muuttumassa hitaasti ja tuskallisesti kiveksi. Måst pystyi vielä liikuttelemaan raajojaan, mutta tunsi jo vastustamatonta halua kirjoittaa seitsemästä veljeksestä.
Måstin pimeäsokeus oli sinänsä sääli, koska hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä basiliskin takana oikein tapahtui seuraavan kahdentoista sekunnin aikana. Toisaalta se oli ehdottomasti myös siunaus, sillä terapia on Juhoisalla Mantereellakin helvetin kallista.
Valtavan kivenmurikan takaa kuului vain vaivoin pidetelty: "Hnnnnnngh!", jonka jälkeen esiin ilmestyi ilmassa levitoiva ja raivosta puhiseva epäkuollut, James "Hamarapuolella kiitos ja ei sitten kasvoihin" Eraser.
Jimmyllä oli ase tanassa, housut kintuissa ja maailma täynnä mahdollisuuksia. Barbaarilla oli vasemmassa kädessä kuva Harri Hylkeen perheestä ja oikeassa silkkaa elinvoimaa. Shamaani Mike Loverin entinen mällioppilas oli tullut paikalle. Paikka oli kuva Harri Hylkeen vaimosta ja lapsista. Tribuutti, jos niin haluatte.
Jimmy kiinnitti Harri Hylkeen spekulatiivisen perhekuvan Ramadaban veljeltä saadun ongen koukkuun ja linkosi tahmeansuloisen kuvan matkaan. Nyt ei saanut haaskata aikaa turhaan veulaamiseen - basiliski oli jo lähes Måstin kimpussa!
Tässä vaiheessa tilannetta seurannut maaginen miekka tiedusteli Måstbustersilta varovaisesti, että anteeksi, mutta mitä helvettiä nyt?
Måstbustersin onneksi kaikki kalastamisen jumalat, muutama Erittäin Spesifin Perverssion suojeluspyhimys ja humalassa nähtyjen märkien unien jumala, Unicum, olivat Jimmyn puolella tänään ja tässä luolassa.
Perhekuvan ryydittämä sokaiseva lasti lensi sulokkaasti halki ilman ja päätyi vasten basiliskin kasvoja Jimmyn suureksi tyydytykseksi. Kuului ikuisesti sielun muistisopukoihin pesiytyvä märkä lätsähdys ja basiliski oli sokaistu tavalla, joka tulisi määrittämään James "The Eraser" Nukemin tulevat fetissit yllättävän tarkkaan.
Seuraavaksi edelleen kiukkuinen ja lentävä barbaari yllätti basiliskin takaapäin, lävistäen avuttoman reptiliaanin peräpanssarin miehekkäästi heterolla latinotavalla. Ei aikaakaan, kun sokeutettu ja syvästi traumatisoitu hirviöliskon peräpuoli vuosi verta useista eri kohdista.
Basiliski huomasi joutuneensa eräänlaiseen kivuliaannöyryyttävään vartaaseen, jossa takaosan kimpussa hääri yli-innokas Jimmy ja edessä tylppää vahinkoa tarjoili Papuliinan maaginen sauva. Måst oli tästä kaikesta autuaan tietämätön, mutta huomasi haluavansa viimeiseksi ateriakseen vartaassa paistettua eläintä. Randomit mieliteot ovat jänniä.
"Shillälailla! Shillälailla! Shillälailla!", raivosi piskuinen puolihaltiatar Papuliina ja runttasi taistelusauvaansa kaksin käsin toistuvasti basiliskin (yllättävän tahmaiseen) naamaan.
"Måst! Pakene!", ohjeisti Papuliina toveriaan ja loihti sen jälkeen avuliaasti koko helvetin luolan lattian täyteen piikkejä.
Måst teki työtä käskettyä ja juoksi kuin tuulispää. Ensin Måst juoksi sokeana päin luolan seinää, mutta pääsi lopulta ulos. Koska pihalla oli aivan yhtä pimeää kuin luolassakin, jatkoi Måst juoksuaan ihan varmuuden vuoksi vielä hetken. Ja sen jälkeen vielä vähäsen.
Samaan aikaan Papuliina takoi ihan varmuuden vuoksi tohjoksi muuttunutta basiliskia taistelusauvalla turpaan vielä muutaman minuutin. Taustalla Jimmy napitti housunsa, pakkasi ongen takaisin reppuunsa ja tunsi samalla vaikeasti kuvailtavaa itseinhon ja surun tunnetta. Jimmy puhdisti myös kuvan Harri Hylkeen perheestä parhaansa mukaan ja sujautti sen takaisin taskuun. Myöhempää käyttöä ajatellen.
Maaginen miekka huomasi voivansa poistua luolasta ja ilmoitti lähtevänsä tiedustelureissulle, koska halusi sulatella itsekseen kaikkea juuri tapahtunutta.
Lopulta Papuliina lopetti raadon hutkimisen ja päätyi maalaamaan itselleen maagisilla maaleilla lasipurkkia, koska Ryhmä oli ollut jo hetken hereillä ja kukin käsittelee stressaavia tilanteita omalla tavallaan.
Jimmy ilmoitti lähtyevänsä itsekseen tutkimaan luolaa ja omia ongelmanratkaisumallejaan vähän tarkemmin. Papuliina murahti vastauksensa ja alkoi laskea tohjoksi muusatun ja ennen kuolemaansa pahasti nöyryytetyn basiliskin vatsahappoja maalaamaansa purkkiin. Kierrätys oli päivän ykkösjuttu.
Ulkona Haka-metsässä väsymätön Måst jatkoi edelleen juoksemistaan. Hän oli pimeässä menettänyt näkökyvyn ja suuntavaiston lisäksi myös ajantajunsa, joten se oli lopulta aika pitkä pyrähdys se. Kun lohikäärmeissyntyinen lopulta pysähtyi, tapahtui se äkillisesti.
Måst tunsi jotain läiskähtävän kasvoilleen ja seuraavaksi hän huomasi sotkeutuneensa toivottoman lopullisesti johonkin erittäin tahmeaan aineeseen. Hän yritti pyristellä irti, mutta huomasi sotkeutuvansa yhä pahemmin tähän pimeässä ärsyttävän epämääräisesti kuvailtavaan aineeseen.
Uupuneen lohikäärmeissyntyisen viimeinen järkevä ajatus oli jostain syystä: "Jimmy?"
Jakso 24 - "THE BASILISK IS NOW BLINDED WITH THE FAMILY PICTURE SMEARED WITH SEAMEN"
TL;DR - Basiliski kokee loppunsa koko perheen voimalla. Måst juoksee pakoon.
PÄIVÄ 114 - Mukana Jimmy, Måst ja Papuliina
Pimeä luola. Basiliski. Vain kolme pelaajaa paikalla. Tässä on resepti katastrofiin.
Onneksi DnD on parhaimmillaan improvisointia ja muutenkin lennosta säveltämistä. Parhaat tarinat syntyvät aina siitä, kun joku päättää tehdä jotain Ihan Helvetin Tyhmää vain, koska pystyy siihen.
Tässä sessiossa Improvisoidusta Suorituksesta vastasi Jimmyn pelaaja, jonka logiikka basiliskin sokaisemiseen meni seuraavasti: "Mukanani on kuva Harri Hylkeen perheestä ja onkivapa. Hahmoni heittääkin siis lastit alta kuuden sekunnin tämän perhekuvan takapuolelle ja kiinnittää kuvan koukkuun. Sen jälkeen virvelöin kuvan juuri täydellisesti basiliskin silmille.
Olisiko hämmentyneen DM'n pitänyt valittaa siitä, että kuva on liian pieni molemmille silmille? Olisiko pitänyt huomauttaa, että tuo on aika optimistista noin kuuteen sekuntiin? Olisiko pitänyt todeta, että tämä oli liian traumatisoivaa - kokeillaan ensi viikolla uudestaan?
Ei! Jos joku haluaa olla luova, niin sitten kanssa saatana ollaan.
Muutamaa uskomattoman korkeaa noppaheittoa myöhemmin Jimmyn pelaaja sokeutti basiliskin ja traumatisoi koko pöydän peliseurueen. Toki vain hyvällä tavalla.
Måst - Ryhmän ainoa ei-pimeänäkevä hahmo - pinkasi ulos luolasta ja kohti seuraavaa etappia: "Here be spiders". DM päätti lopettaa tämänpäiväisen session tähän, koska voi helvetti kun yhdestä ongelmasta suoraan seuraavaan.
Sitä ennen käytiin vielä Rakentava Keskustelu siitä, että kuinka paljon basiliskista voi ryöstää itsellen viihdekäyttöön?
Oli siis Haka-metsä. Aurinko oli jo ikivanhan metsän massiivisten puiden taa ja oli pimeä. Siis Ihan Helvetin Pimeä, koska Synkkä metsä.
Orc-nadon palvojat tunsivat tämän täydellisen valottomuuden ajan nimellä Mustin Hetki. Kukaan ei tiennyt miksi ja yleensä melkein-jumalaksi korotetun puoliörkin palvojat olivat niin naamat, ettei niiden vastauksistakaan tajunnut mitään.
Puolihaltia-Papuliinaa pimeys ei haitannut. Hän oli haltiageeniensä ansiosta oppinut tulemaan toimeen hyvin vähässä valossa. Myös Jimmy huomasi elävien kuolleiden ryhmään kuulumisen suovan pimeänäön lahjan.
Måst sen sijaan oli aivan kusessa. Ympärillä oli säkkipimeää ja peloton lohikäärmeissyntyinen suunnisti eteenpäin käsi toveriensa olkapäällä täysin sokkona. Väsytti, vitutti ja vähän pelotti. Måst lohdutti itseään sillä, että tosipaikan tullen hän voisi aina käyttää jäähönkäystään itsepuolustukseen. Auttaisiko se? Jää nähtäväksi.
Kuitenkin. Måstbusters harhaili siis edelleen samoilla silmillä edellämainitussa metsässä kuin matkaan lähdettäessä. Kunnon yöunet olisivat kyllä maistuneet, mutta valitettavasti Papuliinalla ja Måstilla oli liian kiire mämmäköidä ja sienitrippailla ympäri Haka-metsän peltoja, Jimmyn pyydystäessä ongellaan druideja ja muita partahaukia taustalla.
Juuri kun sienien seasta ilmestyi väsynyt (mutta onnellisesti hymyilevä) Måstbusters tarkoituksenaan vetää kunnon yöunet, kuului läheisestä luolasta huutelua. Luolasta löytyi tutkittaessa puhuva miekka ja vihaisesti sihisevä jokin. Måst oli edelleen säkkipimeässä hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta (Kuka puhui? Kuka sihisi? Mitä tapahtuu?) ja edelleen sokea kuin basepallon keskiverto tuomari.
Vihaisesti sihisevä jokin rynnisti äänestä päätellen suoraan kohti Måstbustersin kolmikkoa (kukaan ei ollut ihan varma, mihin Fistin, Marc ja Ramadaba olivat harhailleet - sienitrippi on aika helvetillinen juttu) uhkaavan oloisesti. Luolassa leijaileva miekka ilmoitti kohteliaasti tämän otuksen olevan luultavimmin basiliski.
Papuliina mietti basiliskiä ankarasti ja lopulta muistikin nuorena hirnuneensa mentorinsa, Rurupapan, ikivanhan oppikirjan "Basilisci Hauccaamassa Kiwestä"-kuvituskuvaa. Papu kertoi Måstille ja Jimmylle, että basiliski pystyi muuttamaan katseellaan saaliinsa kiveksi, joten sen silmiä piti vältellä. Måst totesi, että helvetin hyvä, mutta hän ei nähnyt vieläkään mitään.
Jimmyllä oli myös voimakas ajatustyö menossa. Noin kuusisataa kiloa seksikästä ja vaihtolämpöistä liskoa völlymässä kohti? Legendaarisen Iku-Turson vähemmän tunnetun serkun, Iku-Viitasen, sanoin: "Ouu. Peipe!".
Kuolleen, mutta yllättävän virkeän barbaaritaistelijan ei olisi hankalaa kohdistaa katsettaan muualle kuin liskoeläimen silmiin. Jos hakuhistoria olisi Juhoisalla Mantereella juttu, olisi Jimmyn historia täynnä hakuja liskopuolesta jumissa pesukoneessa.
Basiliski rynnisti kohti kuin hidastetussa Ravensburgerin Elävässä Kuvassa. Ryhmällä oli vain muutama hetki aikaa tehdä Päätös. Oliko nyt aika Taistella, vai Paeta?
Kyllä oli!
Jimmy rynnisti kohti liskoa valmiina antamaan sille oikein kunnolla isukin kädestä. Måst kuitenkin komensi Jimmyä ja Papuliinaa vetäytymään, joten Jimmy kääntyi välittömästi ympäri ja pinkoi pois luolasta. Måst kääntyi seuratakseen ohikiitävää barbaarin tuulahdusta ja juoksi täysillä päin lähintä luolan seinää ja putosi persiilleen. Sihinä kiukustui ja läheni.
Papuliina näki Jimmyn juoksevan ensin yhteen suuntaan ja seuraavaksi toiseen. Måst huuteli käskyjään ja kiukkuinen sihinä se vain yltyi. Druidi huomasi pohtivansa, että olikohan basiliski jotenkin syyllinen siihen maagiseen, mutta tylsästi ei-rahaa-antavaan-taikaseinään luolan suulla, joka esti miekkaa poistumasta, mutta ajatustyö ei valitettavasti ehtinyt valmiiksi asti basiliskin lähestyessä. Nyt oli hätä.
Papuliina Pekantytär teki vaistonvaraisesti sen, mitä Pekan ja Myrkkymuratin druidilapset tekivät parhaiten - jäätyi aivan täysin tekemättä päätöstä suuntaan tahi toiseen.
Luolaan jäätyneiden Måstin ja Papuliinan onneksi tämä basiliski oli aivan helvetin hidas yksilö. Se löntysti kohti uhrejaan haluttomasti kuin legendaarinen Lötkö Davidsson takakarvaamassa
Vanha sanonta Juhoisan Mantereen bordelleissa jostain syystä
.
Tämä liskohitailu tarjosi Papuliinalle tarpeeksi aikaa saada henkiset ulosteensa takaisin kasaan ja lopettaa jäätyily. Druidi huikkasi maassa makaavalle Måstille toverilliset heippa-sorit ja muuttui lepakoksi. Tämän jälkeen Papuliina lensi ulos luolasta, kohosi kuun eteen ja teki siinä siistin lepakkosymbolin, koska pystyi siihen.
Visuaalinen aspekti on puoli seikkailua!
Måst nousi vaivalloisesti seisomaan ja teki pikaisen tilannearvion.
1) Luolassa on helvetin pimeää, enkä näe mitään. Luola on täynnä kiviröykkiöitä ja vaikeakulkuista maastoa. Sokeana oleminen on pirun hankalaa.
2) Oikeastaan sokeus on tällä hetkellä hyvä juttu, koska se estää basiliskia muuttamasta minua katseellaan kiveksi. Posin kautta!
3) En pääse luultavasti pakoon, joten nyt on aika taistella! Kunhan kaikki ympärillä pysyy säkkipimeänä, niin minulla on mahdollisuus.
Valitettavasti Måst oli aina ollut huono kuuntelemaan. Myös omia ajatuksiaan. Lohikäärmeissyntyinen velho kanavoi keskittymiskykynsä äärimmilleen ja ampui tulivasaman siihen suuntaan, missä uskoi basiliskin olevan.
Seurasi kirkas välähdys tulivasaman valaistessa koko luolan kirkkaasti kuten tulella nyt yleensä on tapana. Måst näki vasaman sujahtavan ohi monijalkaisesta liskopainajaisesta. Seuraavaksi nuori Måst huomasi tuijottavansa basiliskiä silmiin ja totesi runollisesti: "Voi vittu."
Noin kuusi sekuntia siitä, kun Papuliina ja Jimmy olivat rynnistäneet ulos luolasta, huomasivat he jonkin olevan vialla. Missä oli Måst? Lohikäärmeissyntyisen olisi pitänyt olla jo ulkona luolasta!
"Älä hätäile. Minulla on suunnitelma!", totesivat Jimmy ja epälepakoitunut Papuliina toisilleen täysin samanaikaisesti ja täynnä itsevarmuutta.
Papuliina toimi täysin vaistojensa varassa. Nämä vaistot ajoivat druidin veistelemään tikarilla vaatteista suikaleita. Seuraavaksi tämä vaistonvarainen otus sitoi nämä suikaleet silmilleen ja marssi sokeana, mutta itsevarmana takaisin luolaan. Papuliina oli ehtinyt kartoittaa lepakkona koko helvetin luolan pohjapiirroksen alle kuudessa sekunnissa, joten homma oli helppoa vegemakkaraa.
Papu ryysti ahnaasti naamaansa parannusjuoman ja pyöräytti kokeeksi muutaman kerran taistelusauvaansa ja murahti: "Shillälailla!"
Myös Jimmy toimi täysin vaistojensa varassa ja voi hyvä helvetti minkälaiset vaistot Bar-baariheimon soturivainaalla olivatkaan. Jimmy "The Eraser" Nukem kiisi takaisin luolaan, lentäen ilmassa ihan silkan vitutuksen voimalla. Hän pujotteli tyylikkäästi muutaman ison kiven lomitse ja kiersi basiliskin selkäpuolelle.
Tämä liskonkutale siis saalisti katseensa avulla. Jimmyn piti siis jotenkin saada otus näkökyvyttömäksi. Kun asiaa vaivautui pohtimaan Jimmyn logiikalla, oli ratkaisu suorastaan ilmiselvä.
Måstilla ei ollut kaikista kivin päivä menossa. Hän oli taas sokeana säkkipimeässä, mutta kiitos lyhyen basiliski-katsekontaktin, oli lohikäärmeissyntyminen muuttumassa hitaasti ja tuskallisesti kiveksi. Måst pystyi vielä liikuttelemaan raajojaan, mutta tunsi jo vastustamatonta halua kirjoittaa seitsemästä veljeksestä.
Måstin pimeäsokeus oli sinänsä sääli, koska hänellä ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä basiliskin takana oikein tapahtui seuraavan kahdentoista sekunnin aikana. Toisaalta se oli ehdottomasti myös siunaus, sillä terapia on Juhoisalla Mantereellakin helvetin kallista.
Valtavan kivenmurikan takaa kuului vain vaivoin pidetelty: "Hnnnnnngh!", jonka jälkeen esiin ilmestyi ilmassa levitoiva ja raivosta puhiseva epäkuollut, James "Hamarapuolella kiitos ja ei sitten kasvoihin" Eraser.
Jimmyllä oli ase tanassa, housut kintuissa ja maailma täynnä mahdollisuuksia. Barbaarilla oli vasemmassa kädessä kuva Harri Hylkeen perheestä ja oikeassa silkkaa elinvoimaa. Shamaani Mike Loverin entinen mällioppilas oli tullut paikalle. Paikka oli kuva Harri Hylkeen vaimosta ja lapsista. Tribuutti, jos niin haluatte.
Jimmy kiinnitti Harri Hylkeen spekulatiivisen perhekuvan Ramadaban veljeltä saadun ongen koukkuun ja linkosi tahmeansuloisen kuvan matkaan. Nyt ei saanut haaskata aikaa turhaan veulaamiseen - basiliski oli jo lähes Måstin kimpussa!
Tässä vaiheessa tilannetta seurannut maaginen miekka tiedusteli Måstbustersilta varovaisesti, että anteeksi, mutta mitä helvettiä nyt?
Måstbustersin onneksi kaikki kalastamisen jumalat, muutama Erittäin Spesifin Perverssion suojeluspyhimys ja humalassa nähtyjen märkien unien jumala, Unicum, olivat Jimmyn puolella tänään ja tässä luolassa.
Perhekuvan ryydittämä sokaiseva lasti lensi sulokkaasti halki ilman ja päätyi vasten basiliskin kasvoja Jimmyn suureksi tyydytykseksi. Kuului ikuisesti sielun muistisopukoihin pesiytyvä märkä lätsähdys ja basiliski oli sokaistu tavalla, joka tulisi määrittämään James "The Eraser" Nukemin tulevat fetissit yllättävän tarkkaan.
Seuraavaksi edelleen kiukkuinen ja lentävä barbaari yllätti basiliskin takaapäin, lävistäen avuttoman reptiliaanin peräpanssarin miehekkäästi heterolla latinotavalla. Ei aikaakaan, kun sokeutettu ja syvästi traumatisoitu hirviöliskon peräpuoli vuosi verta useista eri kohdista.
Basiliski huomasi joutuneensa eräänlaiseen kivuliaannöyryyttävään vartaaseen, jossa takaosan kimpussa hääri yli-innokas Jimmy ja edessä tylppää vahinkoa tarjoili Papuliinan maaginen sauva. Måst oli tästä kaikesta autuaan tietämätön, mutta huomasi haluavansa viimeiseksi ateriakseen vartaassa paistettua eläintä. Randomit mieliteot ovat jänniä.
"Shillälailla! Shillälailla! Shillälailla!", raivosi piskuinen puolihaltiatar Papuliina ja runttasi taistelusauvaansa kaksin käsin toistuvasti basiliskin (yllättävän tahmaiseen) naamaan.
"Måst! Pakene!", ohjeisti Papuliina toveriaan ja loihti sen jälkeen avuliaasti koko helvetin luolan lattian täyteen piikkejä.
Måst teki työtä käskettyä ja juoksi kuin tuulispää. Ensin Måst juoksi sokeana päin luolan seinää, mutta pääsi lopulta ulos. Koska pihalla oli aivan yhtä pimeää kuin luolassakin, jatkoi Måst juoksuaan ihan varmuuden vuoksi vielä hetken. Ja sen jälkeen vielä vähäsen.
Samaan aikaan Papuliina takoi ihan varmuuden vuoksi tohjoksi muuttunutta basiliskia taistelusauvalla turpaan vielä muutaman minuutin. Taustalla Jimmy napitti housunsa, pakkasi ongen takaisin reppuunsa ja tunsi samalla vaikeasti kuvailtavaa itseinhon ja surun tunnetta. Jimmy puhdisti myös kuvan Harri Hylkeen perheestä parhaansa mukaan ja sujautti sen takaisin taskuun. Myöhempää käyttöä ajatellen.
Maaginen miekka huomasi voivansa poistua luolasta ja ilmoitti lähtevänsä tiedustelureissulle, koska halusi sulatella itsekseen kaikkea juuri tapahtunutta.
Lopulta Papuliina lopetti raadon hutkimisen ja päätyi maalaamaan itselleen maagisilla maaleilla lasipurkkia, koska Ryhmä oli ollut jo hetken hereillä ja kukin käsittelee stressaavia tilanteita omalla tavallaan.
Jimmy ilmoitti lähtyevänsä itsekseen tutkimaan luolaa ja omia ongelmanratkaisumallejaan vähän tarkemmin. Papuliina murahti vastauksensa ja alkoi laskea tohjoksi muusatun ja ennen kuolemaansa pahasti nöyryytetyn basiliskin vatsahappoja maalaamaansa purkkiin. Kierrätys oli päivän ykkösjuttu.
Ulkona Haka-metsässä väsymätön Måst jatkoi edelleen juoksemistaan. Hän oli pimeässä menettänyt näkökyvyn ja suuntavaiston lisäksi myös ajantajunsa, joten se oli lopulta aika pitkä pyrähdys se. Kun lohikäärmeissyntyinen lopulta pysähtyi, tapahtui se äkillisesti.
Måst tunsi jotain läiskähtävän kasvoilleen ja seuraavaksi hän huomasi sotkeutuneensa toivottoman lopullisesti johonkin erittäin tahmeaan aineeseen. Hän yritti pyristellä irti, mutta huomasi sotkeutuvansa yhä pahemmin tähän pimeässä ärsyttävän epämääräisesti kuvailtavaan aineeseen.
Uupuneen lohikäärmeissyntyisen viimeinen järkevä ajatus oli jostain syystä: "Jimmy?"
Nyt näyttävät pelastajat levitelleen niin paljon eritteitä, että toivottavasti heillä on sopimus naapurikylän ”Rehentelevät, tahrattomat, kettuilijat”- siivousfirman kanssa.
Jakso 25 - "MAYBE I'M JUST LIVING WITH THE SPIDERS NOW"
TL;DR - Måstbusters joutuu artesaaniruoaksi, nauttii artesaaniruokaa ja vierailee verkossa. Hyvä tuli.
Päivän 115 tapahtumarikas aamuyö - Mukana Fistin' DeBussy, Ramadaba Dingthong, James Nukem, Måst van der Woodsen ja Papuliina Pekantytär
Hei ja terveisiä hiljaisuudesta. Seikkailu jatkuu edelleen, mutta tänne päivittäminen on vähän jäänyt muun häsäämisen jalkoihin. Tässä on ollut vähän kaikkea.
Pahoittelen kaikille kolmelle rikkinäiselle sielulle, jotka tätä aina välillä lueskelevat. Onneksi tuuleen huutamisella ja paskalankojen postaamisilla ei ole aikarajaa.
Kuitenkin. Måst siis pakeni kauhuissaan säkkipimeässä metsässä luolasta kohti länttä (tämä suunta kerrottiin Ryhmälle edellisen session lopussa, mutta se sitten vähän unohtui kaikilta). Ryhmä heitti Johtajaansa jäljestäessä niin surkeat Survival-tsekit (8, 5 ja 3) heti kärkeen, että oikeastaan kaikki suunnat vaikuttivat yhtä hyviltä.
Sen sijaan, että Ryhmä olisi kysellyt lisätietoja, päätti Måstbustersin nelikko valita satunnaisesti jonkun suunnan ja rynnätä sinne arskatäysillä.
Tämä johti DM:n taholta (vaihteeksi) pieneen paniikkiin, koska pohjoisessa oli Ihan Toisenlainen Seikkailu, johon olisi ollut tarkoitus siirtyä rauhassa ja ryhmänä Sitten Joskus.
Lisäksi Ryhmän oli alunperin tarkoitus löytää myös hämähäkkikansan Verkkohotelli yhdessä, päivällä ja rauhanomaisesti, koska siellä olivat seuraavat kaupat, lepopaikat ja Muuta Seikkailun Kannalta Oleellista.
Sen sijaan seurasi kaaosta ja epätoivoista suhmurointia, jottei Måst joudu hämähäkkein safkaksi. Ja lisäksi rauhanomaisen hämähäkkiheimon teurastus, koska Måstbusters.
Kun DM tekee suunnitelmia, pelaajat nauravat.
Urhea Måst säntäsi paniikissa säkkipimeästä luolasta keskelle yhtä säkkipimeää metsää. Lohikäärmeissyntyinen pinkoi paniikissa menemään kuin legendaarinen ranger ja Mangogin vanha tuttu Forrest Gimp konsanaan. Hänellä oli pakottava tarve juosta.
Valitettavasti Måst juoksi tietämättään suoraan kohti Haka-metsän hämähäkkikansan verkkohotellia ja sen paikallisen hyvinvointialueen uutta eutanasiakokeilualuetta.
Sokeasti eteenpäin panikoinut Måst törmäsi tahmeaan, polun poikki viritettyyn popup-ansaverkkoon, ja huomasi nopeasti olevansa pahasti jumissa.
Hetken rimpuiltuaan Måst huomasi olevan aivan hel-vetin pahasti jumissa.
Paikalle saapui muutama hämähäkki tiedustelemaan, että: "Kuka siin verkos ny oikee o?" ja hetken päästä siistiin Frodo-pakettiin vedettyä Måstia kuljetettiin jo verkon syvään päätyyn.
Tässä vaiheessa Måst oli ollut hereillä jo helvetin kauan ja tunsi olonsa tosi, tosi uupuneeksi.
Oli ollut vähän päivä.
*****************
Luolassa basiliskia vastaan taistelevat Papuliina ja Jimmy olivat nyt tulleet, nähneet ja voittaneet. Jätetään tämä kuvaus ihan tähän ja ei mennä perhekuvien yksityiskohtiin. Enää koskaan.
Papuliina ja Jimmy olivat myös tahoillaan tosi väsyneitä. Jimmy tunsi olonsa myös rennoksi ja tyytyväiseksi, vaikka kokikin myös hieman hiipivää surun ja itseinhon tunnetta.
Kun ystävällinen tarinamoottori / puhuva miekka, Smith Wong, vienosti ilmoitti Ryhmän lohikäärmeissyntyisjäsenen juosseen naama edellä kohti seuraavia ongelmia, huokasivat zombie ja druidi kevyesti itsekseen ja valmistautuivat taas yhteen pelastusretkeen. Oli tämäkin, saatana, työmaa.
Toki ennen pakollista pelastusreissua Papuliina, tuo paikallinen Keräämö, pyrki kierrättämään mahdollisimman ison osan basiliskistä hyötykäyttöön. Kuka nyt ei haluaisi napata mukaan vähän mahanesteitä ja muutamaa basiliskin silmää?
Lähtö Måstia pelastamaan alkoi heti vartin silmäilytauon jälkeen.
******
Hetken aikaa hiljaa seikkailua sivusta seuranneet Ramadaba ja Nevarin olivat myös aktivoituneet tahoillaan.
He olivat kuin huomaamatta maistelleet samoja sieniä kuin aikaisemmin trippailleet Måst ja Papuliina. Tabaxi ja pimeähaltia kokivat Vahvaa Tekemisen Meininkiä siellä muun ryhmän taustalla.
Lyhyesti raportoituna: Neiti Ramadaba Dingthong oli löytänyt metsästä noin 25-vuotiaan haltiatarnaikkosen nimeltään "Linnukka Däääm". Luonnollisesti Ramadaba päätti välittömästi mennä tämän haltian kanssa naimisiin.
Valitettavasti alta vuorokauden päästä modernin lesbiaani haltiatarpariskunta päätyi eroamaan, koska Linnukan sukulaiset tulivat ystävällisesti astaloiden kanssa muistuttamaan Ramadabaa siitä, että haltiat ovat aikuisia vasta satavuotiaina ja 25-vuotiaaseen sekaantuminen Ei. Ole. Okei. Ollenskaan.
Fistin' DeBussy oli taasen päättänyt sienipäissään alkaa pyörittää trollifarmia, kuten niin moni muukin sosiaalisesti hieman epäkelpo Lolwut-jumalan palvoja.
Tabaxibardi katseli ja kasteli uutterasti metsästä kerättyjä kiviä ja toivoi niistä ihan-varmasti-kasvavan trolliarmeijan olevan Ryhmälle hyödyksi jossain vaiheessa seikkailua.
Kun kivet sitten kasvoivat pieniksi peikoiksi vahvasti trippailevan Fistinin silmien edessä - päätyivät ne pelkästään laulamaan pienen laulun siitä, mikä kaikki Fistinin persoonassa on pielessä ja miksi epäsosiaalinen DeBussy ei ikinä pääsisi naimisiin.
Kumpikaan taustasankareistamme ei siis ehtinyt pahemmin kiinnittää huomiota luolasta sokeanvillisti kohti länttä pakenevaan Måstiin.
Fistin' lauleskeli peikkohallusinaatioittensa kanssa eri ovista ja Ramadaba kaiversi sienipäissään perinteistä haltioiden 6517 sanan lemmenviestiä kolmeen lähimpään puuhun.
***************************************
Måstiton Måstbusters, eli Papuliina, Jimmy, Fistin’ ja Ramadaba, kokoontui lopulta luolan edessä ja päätteli pienen jäljestämisen jälkeen johtajansa juosseen joko länteen, pohjoiseen, tai etelään.
Aikaa ei ollut hukattavaksi! Måstbusters valitsi summamutikassa suunnakseen pohjoisen ja pyrähti matkaan ihan arskatäysillä. Tärkeintä oli edelleen tekemisen meininki.
Kun uutta virtaa löytänyt Måstbusters oli vetänyt noin tunnin intervallitreenin kohti pohjoista, huomasivat he saapuneensa oudon, hatunmuotoisen talon luokse.
Ryhmä tunsi välittömästi syvää epäluuloa taloa kohtaan, koska Juhoisa Manner oli seikkailun aikana satuttanut heitä tavoilla, joita oli vaikea kuvailla. Ilmassa oli jatkuvasti pientä epäluottamuksen tuntua esim. kaikkea kohtaan.
Talo, kuten mainittua, oli muodoltaan hattu. Tarkemmin sanoen se oli mustan lierihatun näköinen kaksikerroksinen kyhäelmä korkealla savupiipulla varustettuna.
Talon kaksiovisen sisäänkäynnin edessä oli pari porrasta ja savinen ruukku, johon oli tussattu sanat: ÄLÄ PÖLLI. Portaille oli sijoitettu myös pari kasvia ja kyltti.
Kyltissä luki: "THE PIZZA HAT".
Jimmy päätti marssia suoraan sisälle hattuun mutisten, että kerranhan tässä vain elettiin. Måst oli löydettävä ja silloin jokainen sekunti oli tärkeä!
Muu Ryhmä oli periaatteessa samaa mieltä, mutta koki edelleen Syvää Epäluuloa esim. kaikkea kohtaan. Tämän vuoksi Ramadaba jäi hetkeksi rakennuksen ulkopuolelle tutkimaan pohjoista ja ovia noin yleisesti ja Fistin päätti hoveroida vaivaannuttavan hiljaa taustalla ihan muuten vain. Varmaan jotain uskontojuttuja.
Myös Papuliina jäi hetkeksi rakennuksen ulkopuolelle ja muisteli epäluuloisena ääneen vanhaa kansantarinaa Hannusta ja Bretzelistä. Nämä kaksi viatonta silkohapsilasta olivat Papuliinan muistikuvien mukaan joutuneet talon syömiksi keskellä mestää. Että vähän varovaisuutta nyt.
Ovea tutkiskellut Ramadaba korjasi ohimennen, että nämä kaksi lasta olivat tarinan mukaan kylläkin ensin syöneet talon ja sen jälkeen paikallisen eläkeläisrouvan ja lopulta ryöstäneen eläkeläisen kaiken varallisuuden. Toisaalta lapset olivat rikkaus.
Joka tapauksessa. Ryhmän kiistaton edelläkävijä, Jimmy, astui tomerasti kirves kädessä The Pizza Hattiin.
Barbaarisankari näki edessään käytävän ja suljettuja ovia. Jimmystä oikealla avautui tilava sali, jossa oli paljon pöytiä pienelle seurueille. Tällä hetkellä se oli tyhjä asiakkaista - olihan kello jotain kolme aamuyöstä. Ainoastaan täydelliset idiootit samoilivat Haka-metsässä tähän aikaan.
Ilmassa tuoksui hyvä ruoka, liian pieni palkka ja ammattimainen henkilökunta.
Tiskin takana vatsaansa keskittyneenä raapinut, noin kolmekymmenvuotias pitkähkö ja ärsyttävän tuuheilla hiuksilla siunattu miesihminen tervehti zombiesoturia kohteliaasti sanomalla salskean tummalla äänellä: "Hei ny. Syömään tulossa? Pöööytävarausta?"
Miehellä oli päällä musta paita, johon oli kirjailtu teksti: "THE PIZZA HAT - ROUND THINGS AND SUNMOONSHINE". Tarjoilijan toinen käsi oli selän takana, eikä hän vaikuttanut hämmentyvän edes hieman paikalle rynnännyttä raatoa kirves kädessä. Mustapaitainen mies oli selvästi rautainen ammattilainen.
Jimmy nyökkäsi hämmentyneenä ja mutisi, ettei tiedä mikä on pöytävaraus. Häntä kehoitettiin möreästi käymään vapaaseen pöytään. The Pizza Hatin ulkopuolelle jääneellä ryhmällä vaikutti kestävän tiedusteluissa vielä hetken aikaa, joten Jimmy tutki hieman lisää ympäristöään.
Tarjoilijan tiskin vierestä aukeni näkymä avokeittiöön, jossa uunissa loimoti kotoisa tuli ja tiskin takana hoveroi pelkkä musta hattu, hädintuskin keittiön tarjoilutiskin tasalla.
Itse sali oli tilava, looginen ja mukavan pelkistetysti sisustettu. Sen kattoon oli ripustettu joku maaginen gramofoni, joka toisti The Melaveikkojen nauhoittamaa geneeristä taustamusiikkia jostain Toyo Taselicasta hiipimässä.
Lopulta Papuliina, Ramadaba ja Fistin' liittyivät Jimmyn seuraan. Keittiöstä leijuva tuoksu sai pimeähaltian ja tabaxin täysin lumoihinsa. He huomasivat olevansa nälkäisiä.
Mustapaitainen mies kaatoi symbolisesti jokaiselle pieneen haarikkaan lasipullosta vettä ja kysyi, mitä nelikko haluaisi syödä pyöreänä juttunaan?
Ramadaba kertoi miehelle haluavansa munia ja pekonia. Paljon ja nopeasti, koska hänellä oli kova nälkä. Jimmy ja Papuliina yrittivät protestoida, että nyt olisi vähän kiire noutaa sitä Måstia, hei.
Fistin' kertoi kiireiselle kaksikolle ymmärtävänsä täysin ja ilmoitti haluavansa jotain nopeaa syötävää.
Tässä välissä Jimmy poistui pöydästä ja käveli keittiöluukulle. Hän tarttui keittiötilassa risteilevään mustaan hattuun kiinni ja ilmoitti haluavansa viskin.
Mustan hatun alla majaillut, kaksi kertaa itsensä kokoista airoa käsissään pitelevä naispuolinen pitsamaahinen, mulkoili Jimmyä sanattoman murhaavasti. Seuraavaksi Jimmy huomasi mustapaitaisen miehen lapionkokoisten käsien tarttuvan barbaariin rennon isällisesti ja repäisevän epäkuolleen pois keittiöltä.
Asiakkaat ovat aina yhtä hankalia ravintolasta, mantereesta, tai planeetasta riippumatta.
Asiallisen asiakaspalvelun perikuva palasi siis Jimmyn kanssa pöytään ja jatkoi tilauksen vastaanottamista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun mies vaivihkaa vilkaisi keittiöön, ehti hän juuri nähdä ilmojen halki lentävän punajuuripyreen osuvan seinään ja lähetti pienen rukouksen PAM-jumalalleen, Jacxumus Maximusille.
Mustapaitainen mies ei ilmeelläkään reagoinut keittiöstä kantautuvaan meteliin, sekä paiskomisen ääneen, vaan ilmoitti Måstbustersille ruokajonon olevan noin puolisen tuntia.
*******************************
Samaan aikaan toisaalla.
Måst reuhtoi seiteissä, kuin viimeistä päivää. Huomatessaan olevansa peruuttamattomasti verkkoriippuvainen, mutisi Måstbustersin johtaja itsekseen hakkeriäänellä: "I'm in", luovutti ja alkoi arvioida kaikkia elämänvalintojaan uusiksi. Valitettavasti tämä arviointihetki tuli liian myöhään. Ihan kaiken kannalta.
Jossain vaiheessa paikalle tuli pari Wolt-luokan kuljetushämähäkkiä viemään tämän valmiksi pakatun verkkotilauksen eteenpäin.
************************
"Jaaa mitenkäs juomapuoli?", tiedusteli mustapaitainen mies Måstbustersilta tyhjässä ravitsemustilassa.
Papuliina ilmoitti tomerasti haluavansa vain nopean leivän, kiitos. Mies nyökkäsi ja merkitsi blokkivihkoonsa, että yksi olut.
"Kiiiitosta kovasti", mies totesi, siirtyi tiskin taakse ja latasi vesipiippunsa. Kun bongi saapui keittiöön, kuului sieltä filosofista pohdiskelua siitä, että voiko henkilö muuttua muniksi ja pekoniksi tässä ja nyt?
Tomera Papuliina totesi uudestaan, että tähän ei ole nyt aikaa. Hän otti Jimmyn mukaansa ja ryntäsi ulos ravintolasta.
Ilman ruokaa jääneet Papu ja Eraseri suuntasivat kohti lounasta, koska tietenkin.
Hetken odottelun jälkeen tarjoilija toi Ramadaballe neliön, jonka sisällä oli munia ja pekonia ympyrän päällä, leikattuna kolmioihin.
Fistin' huomasi ilokseen saaneensa toivomansa nopean syötävän. Geometrisessa artesaanissa oli gebardinlihatäyte.
Tyytyväisen ruokailun luoman hiljaisuuden rikkoi vain mustapaitainen mies, joka tuli hetkisen päästä tiedustelemaan haltiattarelta ja kissimirriltä, että maaaaistuuko täällä ja juomapuoli kunnossa?
********************
Edelleen toisaalla.
Måst huomasi riippuvansa eräänlaisesta kotelosta pää alaspäin. Lähellä käytiin Tärkeää Tarinamoottorillista Keskustelua, mutta uupuneen Måstin aistit eivät suostuneet tottelemaan lohikäärmeissyntyistä.
"Kuninkaamme haluaisi teidän tekevän kuten sovittua on ja tuhoavan kylän", sanoi sössöttävällä aksentilla puhunut mies eräässä keskustelun katkelmassa.
Måstia väsytti ja vitutti. Lisäksi vähän araknofobitutti. Måst oli jo henkisesti valmistautunut elämään lyhyen elämänsä loppuun asti hämähäkkien keskuudessa.
"Heidän teknologiansa on vaarallista! Meidän ei tule järkyttää tasapainoa..", ärisi matala ja hädintuskin naisellinen ääni vahvasti murtaen.
Måst yritti kanavoida positiivisen ajattelun voimaa ja uskotteli itselleen olevansa kaunis perhonen silkkikotelossaan.
"Minun kansani janoaa ruokaa", sähisi ja säksätti kolmas ääni.
Keskustelu päättyi ja kuului kamppailun ääniä. Toivottoman jumissa ollut Måst huomasi kaipaavansa verkkoasiantuntijaa ensimmäisenä koko Toril-planeetalla.
**********************
Ramadaba ja Fistin' olivat saaneet syödäkseen. Lasku oli helvetin kallis, mutta Fistin päätti armollisesti maksaa koko lystin. Ramadaba, rikkaasta perheestä tullut iskän silmäterä isoine bongoineen, ei vaikuttanut oikein ymmärtävän tätä oman laskun maksamisen konseptia.
Rahat saatuaan mustapaitainen mies tiedusteli, että onko kaksikolla kuitille tarvetta. Ryhmä totesi, että heille oli kuittailtu jo ihan tarpeeksi, kiitos vain. Mies totesi tähän, että kiiiiitosta kovasti ja toivotti hyvät illanjatkot.
Lopulta Fistin’ ja Ramadaba pääsivät lähtemään ravintolasta. Måstia oltiin nyt etsitty jo hyvän aikaa laihoin tuloksin.
Hyvästä huikopalasta inspiroituneena Ramadaba päätteli pohjoisen toimineen Ryhmälle ilmansuuntana ihan hyvin tähänkin asti, joten kaksikko suuntasi siis sinne. Tutkimatta lähiympäristöään.
Hetken päästä pohjoiseen suuntaavan duon eteen tuli helvetin korkea kallionseinämä, päätti edelleen inspiroitunut Ramadaba etsiä läheltä ovea. Nekin kun olivat toimineet tähän asti tosi hyvin.
Fistin' katseli noin vartin verran kiinnostuneena Ramadaban Etsi Kallioseinämästä Ovi-projektia, kunnes bardin kävi toveriaan vähän sääliksi. DeBussy loihti ilmoille Ulottuvuusoven ja teleporttasi duon kallion huipulle.
"Juuri näin!", totesi itsestään ylpeä druidi Dingthong kallion huipulla. Ovet ja pohjoinen! Hyvä kombo. Taas oltiin oltu hyödyksi.
Juuri näin.
**********************
Jimmy ja Papuliina olivat saaneet puolen tunnin etumatkan ja lähteneet kaikkien yllätykseksi oikeaan suuntaan. Valitettavasti Jimmy päätti jääräpäisesti suunnistaa kaksikon läpi mahdollisimman hankalan reitin.
Kun aamuaurinko heitti ensimmäisiä säteitään Haka-metsän kasvuston läpi, olivat Papuliina ja Jimmy, vihdoin löytäneet tiensä hämähäkkikansan verkkohotellille.
Måstin katoamisesta oli kulunut tässä vaiheessa yhdeksän tuntia.
***************************
Fistin' DeBussy ja Ramadaba Dingthong katsoivat kallionlaelta maisemia ja huomasivat olevansa aivan väärässä paikassa. Fistin' oli jo tekemässä Johtajatason Ratkaisuja kallionlaella ja huutamassa: "Parkour!", kun Ramadaba muisti olevansa lentokykyinen druidi ja muutti itsensä valtavaksi kotkaksi.
Kotka! Hyvät liikenneyhteydet kalliolta kukkulalle! Kohta myös verkossa!
****************************
Måstin lapsenomainen usko siihen, että Ryhmä saapuisi pelastamaan hänet, oli kuollut jossain kuudennen tunnin kohdalla. Hän oli riippunut välillä pää alaspäin ja joskus taasen hänet oli käännetty toisin päin roikkumaan, koska oikeaoppinen ruokasäilytys.
Verkkoriippuvainen Måst yritti sisukkaasti havainnoida ympäristöään, mutta huonolla menestyksellä.
Måst oli viettänyt verkossa pitkän tovin ja menettänyt ajantajunsa aivan täysin. Jossain vaiheessa hän kuuli vierestään vaimeaa kiroilua, kahinaa ja pitkä, kankainen repeämisen ääni.
Seuraavaksi jokin tuntui sahaavan Måstia ympäröivää seittikoteloa auki. Urhea Måst päätti kohdata loppunsa nyyhkyttämällä hiljaa, mutta silmät auki.
Kun lohikäärmeissyntyinen vapautui verkosta, huomasi hän tuijottavansa lyhytkasvuista tyyppiä, jolla oli kauniisti letitetty parta.
"Nuori herra! Etkö tiedä, että vaaralliset pedot saalistavat viattomia humanoideja verkossa?", murahti lyhyt tyyppi ja pinkaisi matkaan.
Måst tetsasi samaan suuntaan varovaisesti metri kerrallaan. Hän oli kuin venäläinen käärme - kyyryssä. Halu juosta villinä ja vapaana metsässä oli jostain kumman syystä kadonnut täysin.
Lopulta lohikäärmeissyntyinen huomasi vertikaalisesti rajoittuneen pelastavan enkelinsä olevan jo pirun kaukana edessäpäin. Måst rekisteröi myös metsän olevan edelleen helvetin pimeä.
Pikaisena paniikkireaktiona Måst nousi seisomaan, pinkaisi juoksuun ja tarttui uudestaan verkkoon.
"Ei helvetti! Odota! Apua! Tule tänne! Odota! Väistä!", huusi Måst avuliaasti auttajalleen ja ampui kädestään liekkejä, jotka sytyttivät lähellä olevat verkot palamaan.
"Voi nyt helvetti", lisäsi lohikäärmeissyntyinen huomatessaan koko metsän ympärillään olevan yhtäkkiä tulessa.
**********************
Ilmojen halki kiisi kotka nimeltään Ramadaba Dinghtong, kantaen selässään tabaxibardi-DeBussya. He lähestyivät hämähäkkien verkkohotellia lännestä päin.
Ramadaba syöksyi uhkarohkeasti suoraan kohti verkkohotellin sivualueita ("Side domain" - DM Huom!) ja huusi Ransulaattorinsa avustuksella Fistinille: "Ole valmiina, mirri! Kohta alkaa rankka jytyytys!"
Nyt oli kiire! Måstin katoamisesta oli jo yhdeksän tuntia!
Alhaalla kaksi alemman tason verkko-operaattoria, Mailis Morales ja Jari Mayne, katsoivat kiinnostuneena jonkun lentävän kohti heidän verkkorakennelmaansa.
Tämä ei ollut tavatonta, koska kaikenkarvaiset Haka-metsän asukkaat olivat huomanneet verkossa asioinnin helpottavan arkea monin eri tavoin.
Verkkohotellista oli tullut jopa aikaisempaa suositumpi, kun kuuluisa Visa Electron -maagi ja hänen todella hämyinen ystävä, Cashback, olivat liittyneet osaksi alati kasvavaa verkkoa.
Mailis ja Jari pohtivat laiskasti, että mikähän tuo kohtilentävä asia oikein oli. Oliko se rannikkokaupunki? Oliko se ilmalaiva?
Ei. Se oli tulipallo.
Fistin' tiesi flamettamisen olevan erittäin tehokas lähestymistapa verkon kanssa toimiessa. Tämän vuoksi nokkela tabaxi räväytti kahta uteliasta verkko-operaattorihämähäkkiä tulipallolla naamaan ja kesken laskeutumisliidon. Samalla Ramadaba muuttui kotkasta harmaakarhuksi ja viimeisteli tuhon. He esittäisivät kysymyksiä mahdollisesti myöhemmin.
Mailis Morales ja Jari Mayne eivät saaneet edes pientä varoitusta hämähäkkivaistoiltaan, kun äkillistä tulipalloa seurasi noin seitsemänkymmentä kilometriä tunnissa kohtikierivää harmaakarhua.
Muhjuksi muuttuneet hämähäkit olivat nyt yhtä kiinteä osa verkkoa kuin vakavien tunteiden höpsö meemittäminen ja ventovieraiden kanssa riitelykin.
********************
Tässä vaiheessa Jimmy lähestyi verkkohotellia idästä Papuliinan kanssa. Barbaari huomasi verkkorakennelman olevan tulessa ja rekisteröi epäkuolleissa aivoissaan muutaman yksityiskohdan:
1) Tulipaloista päätellen hämähäkinverkko oli helvetin herkästi syttyvää.
2) Edessä oli helvetin iso hämähäkki, jonka nimikyltissä luki "Verkko-Birgit - Haka-metsän Kansan ja Länsi-Fehrweldin verkkotoimittaja"
Jimmy ratkaisi kaksi ongelmaa yhdellä tulikirveellä. Hän levitti Verkko-Birgitin, verkkohotellin itäisen siiven tervetulokomitean kunniajäsenen, pitkin verkkoa kuin sateenkaariagendan jumala Wocetus konsanaan.
Nyt syttyi siis jo kolmas tulipalo verkossa alle kuuden sekunnin. Hämähäkkien keskustelulangat olivat pian yhtä kaoottista ja hätääntynyttä liekkiemojia.
*****************
Myös Måst ymmärsi vähä kerrallaan hämähäkkien verkon olevan herkästi syttyvää.
Lohikäärmeissyntyinen tunsi liekkien leviävän ympärillään ja yritti kanavoida taas positiivisen ajattelun voimaa.
Ainakin hänellä ei enää koskaan olisi kylmä. Oikeastaan varmaan parempi näin.
"Mitä helvettiä nyt?", murahti lyhytkasvuinen Måstin vieressä ja laukaisi valtavan vesiryöpyn kohti liekehtivää verkkoa, moderoiden pahimmat tulipesäkkeet sammuksiin. Lettipartainen kääpiö puikkelehti edessä aukeavan kallioseinämän kohdalla vasemmalle ja huikkasi lohikäärmeisyntyiselle: "Seuraa minua!"
"AAAAAAAAAAGGGGGGGHHHH!", huusi jo ties kuinka monennen kerran tänään varmalta kuolemalta täpärästi pelastunut Måst ja loihti eteensä maagisen taikakäden kaatamaan verkkoa eräänlaisena maagis-fyysisenä palvelunestohyökkäyksenä. Måst ei ollut araknofoobikko, mutta...
Lohikäärmeissyntyinen oli ihan täysin valmis koko tämän saatanan päivän kanssa, joka oli kestänyt jo yli kolmekymmentäkuusi tuntia samoilla silmillä sienitrippeineen, basiliskeineen ja verkko-ongelmineen. Hän pakeni ripeästi edessä aukeavan kallioseinämän kohdalta oikealle maaginen käsi heiluen kuin teinipojalla verkkovierailun aikaan.
*********************************
Papuliina näki liekkien kohoavan ja tilanteen olevan akuutti. Druidi tiesi hetkensä koittaneen. Hän muuttui valtavaksi susihämähäkiksi nopeasti kuin rasvainen salami.
Susihäkkiliina huomasi riemukseen havaitsevansa hämähäkkinä kaikki verkon värähtelyt kuin paraskin hikikomori. Admin-tason uusien taitojensa kanssa Papu tiesi nyt kaikkien liikkuvien otusten liikkeet verkossa.
Hämähäkiksi muuttuminen oli siis looginen selitys sille, miten Papuliina osasi suunnistaa välittömästi kohti Måstia.
Kaikki Jumalat vilkaisivat infernona roihuavaa verkkokokonaisuutta ja päättivät olla protestoimatta.
***************************************
Måst kahlasi kostean verkon syvässä päässä minkä uupuneista jaloistaan pääsi. Hän katsahti vasemmalle puolelleen ja näki valtavan hämähäkin, jonka yläruumis oli kaksipäisen humanoidin ruumis, säksättävän kohti.
"KeiTä OleTtE?", otus tiukkasi pahasti yhteiskieltä murtaen.
"AAAAAAAAAAAAAAAAGH!", huusi Måst ja yritti juosta kovempaa. Vittumikäpäivä.
Oikealla puolellaan villisti pakeneva Måst huomasi valtavan susihämähäkin ryntäävän kohti lohikäärmeissyntyistä hurjaa vauhtia. Tämä susihämähäkki (nimeltään Papuliina) väänteli etujalkojansa humanoidin tärkeimmän sisäelimen muotoon, yrittäen näin viestiä rauhanomaisia aikeitaan.
“AAAAAAAAAAAAAAAAGH!”, huusi Måst uudestaan. Hän ei halunnut myöskään joutua valtavan hämähäkin romantisoimaksi ja juoksi entistä nopeammin pakoon vesitaian muhjuttamassa verkossa.
Suo siellä, vetelä täällä, totesi lievästä kauhun tuomasta inkontinenssista kärsivä Måst ja jatkoi paniikkiryntäystään.
Nyt en ymmärrä, miksi nuo tunaroivat tuon pelastamisen kanssa taas näin kauan. Krouviinkin joku ehtii, kun kaveri oli pulassa. Ei ole kyllä mitään joukkueen puolesta kaiken antamista ollenkaan hortoilijoilla. Heittäisivät Måstille edes inkontinenssisuojan.
Voi perkeles, jos Måstin pelastumista saa odottaa kuin entiset katsojat väittävät odottaneensa Dylanin syöttöä.
Dylan on messias ja Måst on vapautettava. Sen ymmärtää rikkinäisempikin sielu.
Tähän voisi melkein kysyä, että vastako tutustuit Måstbustersiin? Ryhmään, joka menee perse edellä kiven läpi puuhun, vaikka kukaan ei sitä olisi pyytänytkään.
Aikuistaminen on kivaa <3
Lisäksi tajusin hämmennyksekseni, että tässä on melkein 5000 lukukertaa. Se tarkoittaa todennäköisyyksien mukaan (jos omat about tuhat lukukertaa jätetään huomiotta), että ainakin neljä ihmistä on oikeasti lueskellut tätä paskalankaa aika sisukkaasti ja jatkuvasti. Huolestuttavaa.
Lisäksi edellinen viesti ei antanut näköjään enää ladata kuvia tuohon (ainakaan mulla ei näy). Onnistuisikohan tähän...
Tähän voisi melkein kysyä, että vastako tutustuit Måstbustersiin? Ryhmään, joka menee perse edellä kiven läpi puuhun, vaikka kukaan ei sitä olisi pyytänytkään.
Niin on kuin Ässien peliä katsoisi. Aina pitää mäkättää, että tuleeko siitä touhusta yhtään mitään. Pelätä pahinta, turhautua ja hermoherkimmät ovat kiroillen heittämässä kiven murikoita luolan suulle heti kun seikkailu on vasta alussa.
Ja jos seikkailu kääntyy voitolliseksi heitellään kärrynpyöriä ilosta, että kyllä minä niin luin ennusmerkit oikein ja kun seikkailu hävitään niin sanotaan että kyllä minä niin luin ennusmerkit oikein ja vaihdetaan piikikkäitä herjoja ja toivotaan, että voitaisiin heittää vähintään trukinrenkaita vaihtoaitioon joko omaan tai vastustajan tai tuomarinkoppiin.
Menninkäisimmät meistä ovat seikkailun lopputuloksesta riippumatta kiukkuisia ja pettyneitä ja ahdistuneita tulevasta. Päivänsäteisimpiäkin ahdistaa aina.
Olemme aikuistettu tähän tahmeaan ahdistuksen verkkoon ja epätoivoisimmilla hetkillä pienen lohdun tuo Hyvä Ässät-laulun kuunteleminen samalla kun tuijottaa hartaana valaistua Voiton kiveä.
TL;DR - Helvetisti tekstiä, vähän pointtia. Mangog palaa Ryhmään ja hämähäkkikansan Verkkohotelli palaa muuten vain. Ryhmä lepää ja suuntaa kohti Oikotiätä satuloita haistellen.
Päivät 115-118. Mukana: Nikolas “Man-God” Veikkolehti, Papuliina Pekantytär, Jimmy “The Eraser” Nukem, Måst van der Woodsen, Fistin’ DeBussy
Tekstiseinä kasvaa yhdessä manioiden kanssa. Kun on kipeänä, on aikaa takoa näppäimistöä.
Eli Ryhmä oli hortoillut keskelle Seuraavaa Suurta Seikkailua ja päättänyt kyselemättä pistää koko paskan palamaan. Se vähän vaikeutti kaavailtua "täällä opitte Tarinasta jotain, pääsette kauppaan ja saatte lepäillä"-ajatusta.
Lisäksi Parallel Parker - kaksipäinen naishämähäkki, joka oli joutunut radioaktiivisen vauvan puremaksi - oli liian hyvä ja typerä läppä siihen, että se jäisi käyttämättä.
Marc O'Bumströmin pelaaja pääsi pitkästä aikaa messiin ja halusi pelata Mangogina. Tämä oli yhteisesti sovittu ja toiveena oli, että Mangog saisi jotenkin hillittyä Ryhmän halua teurastaa hämähäkit, koska päätyisivät saamaan siinä hommassa lujaa turpaan niin että soi.
Jimmylle on nyt runnottu väkisin Hahmon Kasvua Edistävää Tarinaa viimeiset puoli vuotta naaman eteen, mutta huonolla menestyksellä. Joko pelaajan heitot ovat umpisurkeita, tai sitten joko DM, tai Jimmyn pelaaja aina unohtaa session aikana, että miten hitossa sen tarinan pitikään edetä.
Vain kaaos pysyy samana.
Ensimmäinen Osny-portti on tulossa kohta vastaan. Eli siis selkokielellä - peliseurue vaihtaa hetkeksi luolamestaria, jotta joku muu pääsee riehumaan ja turhautumaan vuorostaan.
Ja koska tämä on niin sekavaa settiä, että kaikkia jo vähän huolettaa.
Kuten todettua, Måst pakeni vauhkona pitkin palavaa metsää. Tulipaloja vaikutti syttyvän joka puolella Verkkohotellia jostain kumman syystä. Hämähäkkejä oli kaikkialla. Tilanne oli haastava, näin konsulttikielellä sanottuna.
Måstin tomerat apurit, Jimmy ja Fistin', olivat tässä vaiheessa yhyttäneet ehkä-hitusen-paniikissa-olevan johtajansa ja karasivat uskollisina Måstin vierellä pakoon palavasta verkkohotellista.
Vasemmalla piirtyvän kalliokielekkeen laelle ilmestyi hämähäkkihumanoidi, jolla oli kaksi päätä - hämähäkin ja epämuodostuneen pimeähaltian.
Se rääkäisi: "MiKSi tE oLeTTe hYöK...", muttei ehtinyt saada lausettaan loppuun, kun pahasti hyperventiloiva Måst lämäsi tulivasamalla otusta suoraan naamaan.
Nyt ei ollut aikaa keskustella. Vastakkainasettelun aika oli nyt.
Samaan aikaan Ryhmän toinen druidi, Papuliina Pekantytär, pinkoi susihämähäkin muodossa kohti ystäviään minkä useista jaloistaan pääsi. Hän yritti epätoivoisesti saada muita kiinni ja samalla viestiä Ryhmälle, ettei oikeasti ollut hämähäkki, vaan druidi. Papu täs vaa, hei. Rauha ny.
Nokkela Papuliina viesti rauhanomaisia aikeitaan eräänlaisen tulkitsevan hämähäkkitanssin kautta, mutta valitettavasti tämä tanssi oli enemmän mallia Kankaanpään Taidekoulun performanssilinjan Billum-osasto, kuin oikeasti ketään rauhoittava tanssi.
Nätisti sanottuna - Papuliinan viestintä jätti toivomisen varaa. Kohti kiitävä karvainen ja valtava hämähäkki huitomassa raajoillaan ei ole se rauhoittavin näky. Kun Papuliina yritti vielä hymyillä leveästi rauhoittavan vaikutuksen vakuudeksi, oli hämähäkkiliinalla täysi työ väistellä johtajansa suomuista perää suojelevan Jimmy-barbaarin hyökkäyksiä. Druidi oppi nopeasti, että kukaan ei tykännyt leveästi hymyilevästä helvetin isosta hämähäkistä.
Måstbusters siis ymmärtänyt epätoivoisesti twerkkaavan Papu-hämähäkin tarkoitusperiä, mutta valitettavasti eräs Ryhmää takaa-ajavista hämähäkeistä ymmärsi karvaista takaruumistaan rauhanomaisin elein vatkaavan druidin vihjeet todella, todella väärin.
Papuliinan pahaksi onneksi oli hämähäkkien paritteluaika.
Siitä se ajatus sitten lähti.
*********************
Korkealta puun latvasta tätä helvetinmoista kaaosta katseli tuuhearintakarvainen haltiasoturi nimeltään Mangog - Fabion Valittu, Feywildin Sankari ja Kaikkein Ovennuppien Kauhu.
Haka-metsässä viimeisen vuoden uuterasti katupartioinut soturi oli kiinnostuneena katsonut tilanteen eskaloitumista ja kokenut jostain syystä nostalgisia tunteita. Kaaos oli Mangogille tuttua kauraa ja omaa elementtiä.
Mitähän Tyyppiryhmälle mahtoi kuulua?
Mangog oli nähnyt kuinka kauhusta kiljunut lohikäärmeissyntyinen oli juossut sokeasti huitoen suoraan Hämähäkkien Uhrialueelle, jonne Haka-metsän asukkaat lähettivät rammat, ikäloput, vasemmistolaiset ja muut heikon aineksen edustajat Viimeiselle Matkalleen, koska ruokahuolto, realismi ja vaikeina aikoina vaaditut vaikeat teot.
Hämähäkkien Uhrialueen ylläpito ja olemassaolo oli Pyhä ja Harmoninen Sopimus Haka-metsän kansan keskuudessa ja sen nähtiin olevan hyvä.
Sekaannusten välttämiseksi Uhrialue oli koristeltu kylteillä, jotka ilmoittivat kaikilla tunnetuilla kielillä: "VAROITUS! ETHÄN VAHINKOTYPERÖI ITSEÄSI HÄMÄHÄKKIEN UHRIALUEELLE - SPINDEL KAN DÖDA".
Varoituskylttejä koristi informatiiviset kuvat surevista perheenjäsenistä, myrkyn pöhöttämistä kasvoista ja jostain syystä lapsesta tupakoimassa. Ihan vain, että pointti tulisi varmasti selväksi.
Valitettavasti metsässä oli yöaikaan aivan helvetin säkkipimeää, jos ei ole pimeänäköä, olisi Måst voinut kokemusasiantuntijana kertoa. Kukaan ei vaan sattunut kysymään.
Mangog nyökkäsi hyväksyvästi kun näki muutaman alemman tason Foodora-hämähäkin paketoivan peruuttamattomasti sotkeutunutta lohikäärmeissyntyistä verkkotilausta siirrettäväksi kohti Verkkohotellin ruokavarastoa (nykyiseltä nimeltään H-Market).
“Kuka siin verkos oikeen on?”, mutisi soturi huomaamattaan H-Marketin mainoslausetta.
Mangogia kiinnosti verkkotoimituksen seuraamisen sijaan silti enemmän näkymä hämähäkkikuningattaren saliin. Mutta kerrankin ei-creepyllä tavalla.
Kuningattaren lisäksi paikalla oli vuorikääpiöiden soturi letitetyssä parrassaan ja sokea mies oranssissa kaavussa. Mangog ei uskonut näkevänsä kuningas Litmasen hovivelhoa Verkkohotellissa. Mitä ihmettä Danny Blind teki täällä?
Hämähäkit vaikuttivat vangitsevan kääpiön ja Mangog päätteli kääpiön olleen velhon pikku tuliainen - uhrilahja tai jotain muuta vastaavaa pientä purtavaa. Fabion Valittu Soturi oli jo hivuttamassa itseään hyviin kyttäysasemiin kuin legendaarisen Spade-klaanin soturit konsanaan, kun kuuli jostain korkealta ihmeellistä meteliä.
Mangog ehti juuri tunnistaa maailman pienimmällä viululla soitetun "Onnecas Poica"-laulun sävelet, kun Verkkohotellin länsilaita joutui täysin yllättäen jonkinlaisen jättikotkan ja kissan yhteissuorittaman napalm-pommituksen uhriksi.
Myös Verkkohotellin itälaidalla syttyi hetken päästä muutamia tulipaloja. Nikolas "Mangog" Veikkolehti ei ollut verkkohyökkäysten asiantuntija, mutta tiesi sentään tulen olevan vääränlainen lähete näin kuivalla kelillä.
Mangog seurasi hetken tulipaloja ja kaaosta ammatillisen uteliaana. Silmäkulmastaan hän havaitsi K18-vuoren kääpiökansan Perinteisen Hämähäkkikansalle Suoritetun Uhrilahjan rimpuilevan itsensä ulos H-marketin mureuttamosta yhdessä sokeasti hapuilevan lohikäärmeissyntyisen kanssa.
Nyt spontaanit pyromaanit länsi- ja itälaidalta vaikuttivat juoksevan kauhuissaan pakoon räpiköivän lohikäärmeissyntyisen luokse.
Kaoottisuuden kruunasi yksi yleistilanteeseen nähden erittäin epäsopivan kiimaisesti kekkaloiva susihämähäkki.
Haltiasoturi katseli takaa-ajon eskaloitumista haltioituneena. Hetken päästä hän huomasi hukanneensa tässä rytäkässä Danny Blindin näköpiiristään.
Voihan Puhtaat Valkeat Lakanat sentään!
Tarttis varmaan tehrä jotain.
Kultarintakarvainen soturi huokaisi syvään ja hypähti alas tarkkailupaikaltaan.
*******************
Tilanne verkossa oli - kuten tavallista - kaoottinen. Kaikki Sankarimme juoksivat reipasta ravia pakoon, paitsi Ramadaba, joka oli hiippaillut itsekseen takaisin pimeään metsään.
Ramadaba halusi ottaa selvää, oliko hänen pari päivää sitten vihille viety alaikäinen haltiaihastuksensa pelkkä sienihallusinaatio, vai kenties jotain syvempää?
Lopulta vastarinta oli hyödytöntä ja Måstbusters saarrettiin. Voipuneet sankarit valmistautuivat viimeiseen taisteluunsa ennen kuolemaa. Onneksi Jimmy oli toistohuumorin suuri ystävä.
Ryhmän vieressä kaksi hämähäkkiä valmistautui parittelemaan erittäin julkisesti, mutta ilmeisesti molemminpuolisella suostumuksella. Jimmyllä ei ollut tätäkään vastaan mitään.
"SEIS!", kajahti sarastavassa aamussa, kun mithral-haarniskaan verhoutunut komea haltiasoturi laskeutui alas keskelle kaaospalloa.
"MaNgoG!", sähähti kaksipäisen hämähäkin humanoidipää, ja käski joukkojaan pysytellä aloillaan.
"Tässä on nyt käynyt jonkinlainen väärinkäsitys", aloittivat sekä Mangog, Måst, että lähestulkoon väkisin köyritty ja siksi hemmetin nopeasti ihmismuotoon takaisin muuttunut Papuliina Pekantytär kuin yhdestä suusta.
Papuliinan päällä jo innokkaasti kuivahumputtanut, pitkäaikainen hämähäkkisetäpoikamies Mika Hämähäkkinen, pettyi syvästi ja siirtyi kauemmas mutisemaan jotain akoista, jotka antavat ymmärtää…
Mika Hämähäkkinen vietti seuraavat kolme vuotta verkossa valittamalla siitä, miten naishämähäkit ovat pilanneet maailman.
**********
Seuraavaksi seurasi paljon Keskustelua. Måstbusters yritti lähinnä tahollaan kertoa, että ei ollut tarkoitus, eikä me muutenkaan tehty mitään ja sitäpaitsi se oli vahinko. Kaoottisen keskustelun joukosta soturi Mangog poimi kuitenkin tiedon, että tämän outo ja sekava Ryhmä oli matkalla kohti New Lillluvian kaupunkia ja Osny-portteja.
Juuri niitä portteja, joita haltiasoturi oli jumalansa - (yllättävän spesifisti) vaaleatukkaisuuden, rintakarvojen, postinkannon ja prostituution jumala-Fabion - pyynnöstä suojellut jo vuoden päivät!
Mikä sattuma! Oi tätä onnea!
Mangog käytti legendaarisen lahjakasta suutaan sovittelevasti ja lupasi maksaa Ryhmän aiheuttaman verkkohyökkäyksen vahingot. Haltiasoturi tiedusteli myös vanhalta puolitutultaan, Hämähäkkikansan kaksipäiseltä kuningattarelta, voisiko hän kenties vetäytyä tämän Ryhmän kanssa hetkeksi sivummalle?
Kaksipäinen hämähäkkikuningatar, Tasku Parker, joka oli joutunut nuorena radioaktiivisen vauvan puremaksi, suostui Haka-metsän Suojelijan, Mangogin, pyyntöön armollisesti.
Oli ihan tavanomaista, että Mangog varasi Verkkohotellista huoneen pariksi tunniksi. Joskus nimellä Nikita Filatov ja joskus taas Jari Korpisalo. Verkkohotelli uskoi vahvasti incognito-moodin anonyymiin voimaan.
Verkkohotellin siivoajat yrittivät aina välillä kohteliaasti-ystävällisesti muistuttaa Mangogille, että se, mikä tapahtui verkossa, yleensä levisi verkkoon.
***********************
Ryhmä kotiutui verkkohotellin huoneeseen numero 192.168 ja Fistin' DeBussy lauloi Lepolaulun. Kun Måstbusters oli vetänyt hetken happea keskenään, saapui Tasku Parker yhdessä parinkymmenen henkivartijansa kanssa Keskustelemaan. Henkivartijoita oli toki tarpeettoman paljon, mutta ryhmän aikaisempi toiminta oli aiheuttanut hämähäkeille aihetta huoleen.
Haka-metsän Suojelija, Urhea Mangog (joka yritti saada väkeä kutsumaan itseään nimellä Man-God, koska oli sankari siis itsekin), vinkkasi Ryhmälle, että nyt olisi tosi hyvä hetki saada tietoa siitä, mihin Sankarit sitten suuntaisivatkaan.
"No hyvä! Voidaanksme mennä pian jo nukkumaan?", kysyi jo noin viisikymmentä tuntia hereillä jäpittänyt Papuliina Pekantytär nohevasti. Nyt ei kyennyt keskustelemaan rennosti. Liikaa väkivallan uhkaa kaikkialla.
Tasku Parker - Hämähäkkein kuningatar - vastasi suopeasti, että mikä ettei.
"No hyvä!", sanoi Papuliina ja haukotteli leveästi. "Pääsisimmekö siis johonkin näistä Verkkohotellin huoneista, vai...?"
Tasku Parker - Hämähäkkein kuningatar - vastasi suopeasti, että Ryhmä oli jo huoneessa. Tässä oli muutama huone juuri palanut jostain syystä, joten...
"No hyvä!", hihkaisi Papuliina Pekantytär ja nukahti.
Tasku Parker - Hämähäkkein kuningatar - päätti jatkaa keskustelua heti huomenna.
***************
Ryhmä nukkua posotti lähes vuorokauden suoraan seuraavaan aamuun asti. Oli ollut vähän kaikkea.
**********
Kun seuraava aamu lopulta sarasti, huomasi verkkoon riippuvaiseksi jäänyt ja lähestulkoon syödyksi joutunut Måst tuntevansa olonsa epämukavaksi tässä ympäristöstä. Hän ei suinkaan ollut araknofoobikko, mutta...
Nyt olisi hyvä hetki lähteä ja olla missä tahansa muualla.
Måstbusters kuulusteli Tasku Parkkeria innottomasti. Kaksipäinen hämähäkkikuningatar kertoi metsässä olevan kuivuutta ja vain vähän riistaa. Jo alunperin vaaaa-aaarallinen Timothygh Yuthila oli rillannut lähes kaiken tieltään.
Monia oli kadonnut - varsinkin lapsia. Kuningatar Tasku Parkkerin heimolla oli nykyään aina nälkä ja koko ajan jano.
James "Jimmy" Nukem, joka ei kuolleista palaamisensa jälkeen ollut voinut syödä ruokaa, tunnisti heti sielun veljet. Hänelläkin oli nälkä! Lisäksi Jimmy oli kuulevinaan jostain kaukaa laulua, joka meni osapuilleen näin:
"Naa naa nana naa naa naa"
Jos Yö olisi osannut laulaa, olisi se kuulostanut juuri tältä, ajatteli epäkuollut barbaari itsekseen ja jätti laulun sen jälkeen täysin huomiotta. Se ei varmaan ollut tärkeää. Oispa aivoja.
Tässä vaiheessa levännyt Måstbusters esitteli kohteliaasti itsensä, koska käytöstavat. Tasku Parkker ilahtui, koska oli kuullut kuningas Litmasen hovivelhon puhuvan tästä raakalaisryhmästä!
Måstbusters - tuo punaisen ja julman So-El Saarisen iskuryhmä - olisi mitä täydellisin apuväline kaikkien New Lillluvian haltioiden lahtaamiseen!
Mangog, Osny-porttien suojelija ja 1500 kultarahaa köyhempi aineellisten vahinkojen korvaaja, huolestui hieman kuullessaan Ryhmän toimivan Porttien Murtajina ja antielfitisteinä. Fabion Valittu kyseenalaisti vähän valintojaan just nyt. Jimmy oli jo auliisti marssimassa sotaan. Pieninkin tekosyy riittäisi.
Måst vakuutti, että palaisi tähän lohikäärmejuttuun kaikkien kanssa vähän myöhemmin, mutta voisiko hämähäkkikansalle tarjoilla luolan täydeltä basiliskia syötäväksi vastausta odotellessa?
Papuliina tunsi olonsa epämukavaksi. Druidi huomasi yhden hämähäkeistä riisuvan häntä julkeasti kaikkien kahdeksan silmänsä katseen voimalla. Sen jälkeen hämähäkki puki - yhä katseellaan - Papuliinalle hitaasti vaatteet takaisin päälle ja lisäsi vielä hatun, joka ei edes alunperin kuulunut Papuliinan asustukseen.
Papuliina Pekantytär värähti inhosta ja ymmärsi pelastuneensa aikaisemmin ei-toivotulta hämähäkkierotiikalta silkan tuurin avulla.
Druidi mutisi hiljaa pienen rukouksen Juhoisan Mantereen Kaikille Jumalille: "Kiitos, ettet antanut hämähäkkien raiskata minua"
Aikuisuus on seikkailua, mutta ei näin.
Ei tällä tavalla.
#metoo
Tasku Parkker kertoi vielä Litmasen hovivelhon, Danny Blindin, matkanneen Myrskyrikon Saarille. Kuulemma Suuri Sininen oli löytänyt sieltä jotain Tärkeää, mutta sitten riitti taustatarinan pakottaminen. Måstbusters tahtoi käydä jo matkaan!
Tasku Parkker neuvoi ryhmälle Oikotiän kohti Timothygh Yuthilaa - Häntä, Joka Kirjoitetaan Aina Eri Tavalla.
Pikapalaveria myöhemmin Måstbusters päätti lähteä länteen, koska he halusivat tappaa sekä aikaa, että Muinaisten Jumalten palvelijoita. Oli aika etsiä Oikotiä ja kohdata Hänet Joka Menee Eteenpäin.
Ryhmä suoritti tarkempaa väestönlaskentaa keskuudessaan ja huomasi hukanneensa Marc O'Bumströmin reissun alkutaipaleella johonkin päin Haka-metsää. Lisäksi Ramadaba oli edelleen metsässä kosioreissullaan (a-ha).
Molemmissa tapauksissa sienillä saattoi olla osuutta asiaan.
***********************
Koska tekstiä on muutenkin tässä liikaa, niin kuvataan vielä lyhyesti (heh) Måstbustersin metsämatkaa. Ei tässä nyt kellään parempaakaan tekemistä varmaan ole.
Måstbusters löysi hetken talsittuaan keskeltä metsää pienen mökin. Sen ovi oli jätetty lukitsematta, joten sankarit kutsuivat itsensä sisään.
Koska mökin omistajat eivät olleet liimannet parannusjuomiaan, tai puuroaan kiinni pöytään, päätteli Måstbusters niiden luonnollisesti olevan yhteistä omaisuutta ja sosialisoi ne itselleen välittömästi.
Fistin’ DeBussy söi ensin kylmää puuroa ja sen jälkeen traumatisoitui kuumasta puurosta. Onneksi kolmas puurokippo ei vituttanut ihan niin paljon.
Jimmy riensi tutkimaan tarkasti mökin makuuhuonetta. Jos vaikka selviäisi siellä nukkuvien otusten koko. Barbaari meinasi myös tarjoutua haistelemaan mahdollisten polkupyörien satulat, mutta päätti olla sanomatta mitään.
“Hiutaleita!”, hihkaisi omat eväänsä jo aikapäiviä sitten syönyt Måst, laukaisi kaappiin kätketyn ansan ja nukahti lattialle unitaian vaikutuksen alaisena.
Lopulta, ei-kenenkään-yllätykseksi, kolme ihmiskarhua marssi tupaan.
“Kuka on haistellut satulani?”, kysyi ensimmäinen karhu, jonka kirves oli liian pieni.
“Kuka on syönyt puuroni?”, murisi toinen karhu, jonka kirves oli aivan liian suuri.
“Kuka helvetti nukkuu keskellä meidän lattiaa?”, tiedusteli kolmas karhu, jonka kirves oli juuri sopiva.
“Hiutaleita!”, hihkaisi Måst uudestaan unissaan lattialta.
Papuliina pahoitteli ihmiskarhuille tätä ikävää väärinkäsitystä taskut täynnä mökin asukkailta taskutettuja parannusjuomia ja onnistui silti puhumaan Ryhmän tien ulos mökistä.
Hämmentyneet karhut neuvoivat Sankareille mieluusti tien kohti läheistä aukeaa, koska siellä saattoi sijaita Voittamisen Kivi - Timothygh Yuthilan kukistamisen avain.
Matkalla uskonnolliselle aukiolle huonosti keskittynyt Papuliina mietti itsekseen, että kuka on Aukio. Fistin’ DeBussy pohti hiljaa mielessään, että oliko nyt hyvä hetki tunnustaa, että oli unohtanut jumalansa nimen?
Nämä olivat ne sankarit, jotka Juhoisa Manner oli ansainnut.
TL;DR - Aukea ja keskusteluhetki Jumalten kanssa. Ryhmä rötvää chillisti ja kerää ruokavarantoja.
No siis. Saattoi käydä niin, että unohdin päivittää tätä saatanan lankaa. Tässä siis tekstiseinä, jossa kesti aivan liian pitkään saada se pihalle.
Syynä tähän päivittämättömyyteen on elämän ja huonomuistisuuden lisäksi se, että Ryhmän DM on vaihtunut nykyhetkessä. Eli edellinen DM vähänniinku unohti tämän koko jatkoaikapäivittelyhomman. Pahoittelut kaikille kolmelle henkilölle, jotka tätä joskus huolestuneena lukee.
Seikkailussa oli nyt pieni suvantovaihe. Pidettiin metsästys- ja keskustelusessio, jossa Kaikki Jumalat ohjeistivat tulevaa ja valmistivat Ryhmää siirtymään ensimmäisestä Osny-portista (DM'n vaihto). Tämän vuoksi netistä oli ladattu "Happy Jack's Funhouse!"-niminen seikkailu, johon siirrymme ensi jaksossa.
Muuten meininki tavallisen sekavaa. Ei erikoisuuksia, mutta jokainen Ryhmän jäsen on kyllä erityinen.
Päivät 114-116. Mukana: Måst, Papuliina, Jimmy, Fistin’ ja Ramadaba
Måstbusters suuntasi Haka-metsässä siis kohti Aukiota, koska näin oli kolme ihmiskarhua Sankareillemme neuvonut. Siispä - mikä ettei! Suorittaminen oli aina kivaa.
Kun Sankarit pääsivät perille, oli Aukea hieman pettymys. Aika vähän puita muuhun metsään nähden. Papuliina ei suostunut millään uskomaan, ettei kukaan asunut tällä Aukealla. Myös seinien puuttuminen aiheutti druidille haasteita havainnoinnin kanssa.
Aukealla oli kuitenkin patsaita. Helvetin korkealla. Outo aukio.
Måstbusters katseli aikansa näitä mahdottoman korkeita jalustoja, joiden nokassa hillui patsaina eri jumalhahmoja, muttei oikein tullut hullua hurskaammaksi.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä?
Pienen tutkimisen jälkeen löytyi kyltti, jossa luki: “SEURAAJANI! PUHU TOTTA JA KOHOA KOHTI TAIVAITA”.
Se ei auttanut ihan kauheasti, koska Måstbustersin ymmärrys on keskivertoisen kaksivuotiaan tasolla. Edelleen.
Yhtäkkiä ja yllättäen sai Ryhmän uusin jäsen - haltiasoturi Mangog - inspiraation puuskan. Hän ymmärsi kyltin merkityksen täydellisesti. Hän oli syntynyt tekemään tätä. Hänen kehonsa oli valmis.
Mangog, tuo Retardi kiiltävässä haarniskassaan, oli astellut korkeuksissa kohoavan Fabio-jumalan patsaan eteen, jonka jälkeen hän vaatimattomana humanoidina asetteli itsensä jalustalle ja päätti laukoa pari totuutta.
Seurasi hämmentävän pitkä totuusfreestyle-esitys Hahmolta Joka Tunnettiin Ennen Nimellä Mangog. Noin viiden kaoottisen minuutin aikana haltiasoturi huusi ilmoille muun muassa kaikki fetissinsä, rempseän railakkaat nuoruusvuodet, sekä luetteli kaikki römpsät railakkaissa nuoruusvuoteissa.
“Liikaa tietoa” ei edes alkanut kuvailemaan tätä traumaattista hetkeä Aukealla. Käsiteltyä tuli myös tulivuoritraumat, isä- ja äitisuhde, sekä kaikki muukin maan ja haiman välillä. Mitään ei jätetty arvailun varaan. Mangog, kuten tavallista, oli täysin alasti ja avoin kaikkien edessä.
Jalusta kohosi samaa vauhtia kuin Måstbustersin arvostus jalustalla totuustelevaa haltiasoturia kohtaan laski.
Samaan aikaan, Mangogin tuottaessa jalustallaan enemmän melua kuin keskiverto Valli kerrostalossa, oli Papuliina rohkaissut mielensä ja käveli toisen jalustan luo, jonka päätteli edustavan omaa jumaluuskäsitettään.
Myrkkymuratin ja Pekan tytärtä harmitti, että oman jumaluuden symbolin piti tietenkin olla joku saatanan plesiosaurus, mutta sille ei voinut mitään. Aina se Ituhippiina haki huomiota kun oli Papun aika loistaa.
Papuliina mutisi hiljaa jalustalle Suuren Ja Salaisen Totuutensa: “Minun todelliset kasvoni ovat lumoustaian kätköissä. Oikeasti olen ruma, ruma, ruma pieni puolihaltia. Sieluton ja ruma.”
Papuliinan harmiksi Mangog/Mangod lakkasi metelöimästä juuri kun druiditar avasi suunsa. Aukiolla koitti se klassinen hetki, kun joku bileissä puhuu kovalla äänellä musiikin yli ja se musiikki loppuu, jättäen jäljelle vain liian lujaa metelöivän idiootin.
Papuliina Pekantytär tajusi olleensa liian äänekäs vasta kun huomasi Ryhmän altruistisen ja ihmisrakkaan johtajan, Måstin, tuijottavan puolihaltiadruidia tuikean epäluuloisesti vähän matkan päästä.
Hupsista, totesi druidi kun totuuksia laukoi.
Ryhmä päätti lopulta enempien totuuksien sijaan mennä nukkumaan, tai ainakin vetää pitkän meditaation / horroksen.
Tässä oli ollut taas lähiaikoina vähän kaikkea. Liikaa kaikkea.
Korkealta yläilmoista kuului vielä haltiasoturin käheä-ääninen ja voipunut tunnustus siitä, että hänellä saattoi olla pientä osasyytä Juhoisalla Mantereella kolme vuotta sitten riehuneen haltiakondylooman kanssa.
Sen jälkeen aukiolle laskeutui siunattu hiljaisuus.
*****************
Semi-uskonnollinen Aukio oli Måstbustersille kaikkineen valaiseva kokemus.
Aamulla Ryhmä makoili pehmeällä nurmella vielä pitkään heräämisen jälkeen. Oli jotenkin kivan rento olo. Ei ollut kiire mihinkään, eikä kukaan yrittänyt aktiivisesti tappaa Ryhmää, tai olla muuten hankala. Kivaa vaihtelua normaaliin päivärutiiniin.
Tämä oli hyvä ja sitä oli riittävästi. Jokainen Måstbustersin jäsen koki olonsa todella, todella onnelliseksi - kukin tahollaan ja omalla tavallaan.
Ramadaballe onnen tunne oli pehmeässä ruohomatossa huolettomana kieriskelyä, söpön pinkin mirrin kanssa telmimistä ja silkkaa riemua! Huolettomuus ja turhan miettimisen unohtaminen tekivät Ramadabasta onnellisen.
Pimeähaltiaduidin seikkailijatoverit olisivat voineet huomauttaa, että Ramadaba oli onnellinen tarpeettoman usein.
Nuori Måst taasen huomasi riemukseen tuntevansa kerrankin selkeää Tarkoituksen ja Määrätietoisuuden tunnetta. Pitkään kestänyt epävarmuus kaikenlaisten eväsmarsujen, kadonneiden kyläläisten ja uimataidottomien hevoshirviöiden parissa pyöriessä oli hetkeksi vaihtunut Selkeyteen.
Måst oli löytänyt unessaan patsaan ja herännyt aamulla puristaen nyrkissään samaa patsasta. Tämä oli silkkaa kohtaloa! Patsas olisi varmasti erittäin tärkeä! Miksi muuten patsaalle olisi ollut niin helppo jutella?, järkeili Måst onnellisena ja pölpötti patsaalle minkä ehti.
Papuliina makoili rentona, tuijoteli keskipäivän taivaan kirkkaita valoja ja visioi pilvettömälle taivaalle tähtiä.
Joskus oli ihan hyvä vain olla ja pötsöttää vailla huolta siitä, syökö joku seikkailijaystävistä esimerkiksi rakkaan lemikin, tai jotain muuta yhtä traumatisoivaa. Oikeastaan tämä oli parempi näin. Tämä oli hyvä.
Epäkuollut Jimmy nautti täysin rinnoin kokemastaan ikuisesta ja loputtomasta syvälle putoamisen tunteestaan silmät kiinni. Lentäminen oli aina tosi kivaa puuhaa - myös housut jalassa. Sitä jotenkin tunsi olevansa elossa (kaikki ilmojen läpi liikkuminen oli Jimmylle lentämistä - asioiden yksinkertaistaminen helpotti epäkuollutta James Nukemia kovin).
Jimmy ei pahemmin välittänyt fysiikasta, mutta tiesi vuorenvarmasti lentämisen olevan täysin turvallinen tapa matkustaa pisteestä A pisteeseen B. Bar-baareille putoaminen ja lentäminen kun olivat aikalailla sama asia.
Laskeutuminen oli sitten asia erikseen (Tämä oli myös syy sille, miksi Jameksen heimon jäsenet taputtavat kädet täynnä raaputusarpoja aina kun lentomatka on päättynyt turvallisesti). Varsinkin jos välitti sellaisten hienostelutermien, kuten “lentäminen” ja “hallitsematon putoaminen”, välisistä nyanssieroista.
Nurmikolla ilkamoinut neiti Dingthong kierähti sulokkaasti ympäri, jotta ylettyisi silittelemään pinkkiä mirriään paremmin. Yhtäkkiä haltiatyttönen huudahti hämmästyksestä!
Nuoren druidin maaginen Ta-miu vaikutti venyvän suorastaan luonnottomiin mittoihin. Mirri värisi huolestuttavasti ja siitä päästeli kummallisia ääniä. Nämä muutokset olivat onneksi verettömiä.
Hashtag feminismi.
Samaan aikaan aukealle saapui myös Nycht O’Kaura - vegaanien, vegetaristien ja gluteenittomien ruokien jumala. Tästä olisi siis aukealla kehkeytymässä ihka oikea Hituse Hätäne Ja Sekava Uskonnolline Ilmestys®.
Seuraavaksi aukealle ilmestyi eräänlaisesta viemäriputkesta punapilkullinen ja valkolakkinen astraaliprojektio mykonidien heimosta, koska mikä ettei.
Kun paikalle olivat saapuneet myös Spade-klaanin jumalten sanansaattaja luovasti kahvielementaalin muodossa, sekä lihaksikas vaaleahiuksinen könsikäs ilman kenkiä, oli Uskonnollinen Ilmestys® valmis alkamaan.
*****************
Eri uskontokuntien sanansaattajat toivat Sankareillemme taikaesineitä auttamaan tulevissa koitoksissa, sekä viestin Kaikilta Jumalilta:
Tämä Haka-metsän touhu on vähän huolestuttavaa nyt. Suuria muutoksia on tulossa. Sankareiden olisi nyt parempi sankaroida ihan kunnolla. Ei ole hyvä tämä nykyinen tila. Jonkun tarttis tehdä jollekin jotain.
Tässä vaiheessa paljain jaloin hiipparoinut vaaleahiuksinen ja lihaksikas mieskarkki-jumala vilkuili hetken hämmentyneenä ympärilleen kuin jotakuta etsien ja mutisi lopulta, että sanokaa ny sit vaik Mangogille, että: “Hei ny”.
Sitten tämä jumalainen mies katosi paikalta jäljettömiin kuin Marc O’Bumström Haka-metsään, tai kuin Juha Ahlgren-nurkka Boarborgin tavernasta.
Samaan aikaan neiti Ramadaba Dingthongin vaaleanpunaisesta mirristä oli polymorffaillut pyylevä, tatuoitu ja sukkia lukuunottamatta täysin alaston nainen, koska luonto on sillee ihmeellistä, hämmentävää ja vähän ällöä.
Ta-miun uusi olomuoto kertoi olevansa Muhku - Dingthongin suvun suojeluspyhimys, sekä veden järjestelemisen, bongojen, ralli-commonin ja outojen kysymysten jumalatar. Ta-miu / Muhku lupasi ystävällisesti auttaa suvun nuorta haltiatyttöä asioissa, jotka hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa.
Seuraavaksi tämä Jumalten Sanansaattajien sekalainen seurakunta neuvoi Seikkailijoita suuntaamaan kohti Hilpeän Jaakon Kiertävää Sirkusta, koska taustatarina ja varmaan jotain muutakin tärkeää, mutta kukaan ei kuunnellut kovin tarkkaan..
Hilpeä Jaakko oli Suuren Muinaisen, HessuRessun, entinen Sieluton Astia ja Nöyrä Palvelija. Jaakon kukistaminen helpottaisi asioita koko Haka-metsän suhteen ja saattaisi jopa tarjota Oikotiän kohti Timothygh Yuthilaa.
Kätevää kyllä, Hilpeän Jaakon Sirkuksessa oli kuulemma myös osa Rožnov pod Radhoštěmin kadonneista asukkaista! Että sillai sujuisi tosi kätevästi samaan syssyyn nämä tehtävät oikein kivasti-nätisti.
Sanansaattajat antoivat Sankareille lopuksi myös viisaan varoituksen:
Cun Caikki Jumalat puhuwat, sinun ei tule höppöttämän, tahi cahwia ceittämään juocseman. Jos cahwia ceität cuitencin, niin sitä ei tarwitse cowaäänisesti ilmoittaa joca helwetin certa.
Tämä osuus julistuksesta ei saanut mainittavaa vastakaikua Måstbustersin keskuudessa. He päättivät suunnistaa kohti Jaakon Karnevaalia ja uskoivat lujasti, että Kaikkien Jumalten päälle puhuminen ei luultavasti kostaudu Seuraavien Jumalten valtakaudella mitenkään.
***********************
Kaikki astraalihössötys ja -vouhotus oli aukealla rauhoittunut.
Fistin’ DeBussy oli nähnyt muiden vajoavan onnelliseen transsiin ja tuntenut hetken olonsa täysin ulkopuoliseksi ja unohdetuksi.
Se oli ihana tunne.
Kissabardi siirtyi hiljaa omaan salaiseen onnellisuuden piilopaikkaansa. Hän stalkkasi neurotyypillisiä onnellisuustovereitaan piilostaan, kuten normaali humanoidi konsanaan.
Fistin’ huomasi onnellisena kaipaavansa kotikulmiensa lihapatoja, kunnes muisti padon houkuttelemat jokakesäiset kärpäset ja havahtui mietteistään.
Havahtuessaan Tabaxi huomasi olevansa taas Voe Vihtun saaren kirjastossa yhdessä jumalansa, Lolwutin, kanssa.
Ties kuinka kauan tämä yhteys olikaan ollut jumalan ja akolyytin välillä päällä. Lolwut ei halunnut pitää turhaan meteliä. Kyllä sitä sitten ehti. Valmiissa maailmassa.
Hiljaisuus venyi yli kaiken sietokyvyn, mutta kumpikaan ei keksinyt mitään sanottavaa. Vain puoliksi kätketystä savukkeesta nouseva savu antoi osviittaa siitä, ettei tämä ollut still-kuva. Lopulta hiljaisuus murtui.
Toinen ihanan vaivaantunut kenkientuijotteluhetki. Se oli kummankin mielestä lähes sietämättömän ihanaa.
“Millaitua - haluuksä jonku eluka, tai jotai?”
“Voimmä kait semmose ottaa”
“No, ot ny sit. Tos ois tommone.”
“Kiitti ny sul sit”
“Ei mitää, hei”
“Kattellaa”
“Juu moro ny”
Kaksikon välille laskeutui lähes pyhä hiljaisuus. Se oli vaivaannuttava luita ja ytimiä myöten.
Fistin’ DeBussy kehräsi hiljaa itsekseen onnesta ja lisäsi omaisuusluetteloonsa uuden, jumalaltaan saadun pseudolohikäärmeen.
*******************
Loppupäivän Jimmy vietti kalastellen, Papuliina harrastaen reipashenkisiä taideprojekteja ja Måst, sekä Fistin’ lähtivät metsästämään ruokaa. Ramadaba touhusi varmaan jotain mirrinsä parissa, mutta kukaan ei oikein uskaltanut kysyä tarkemmin.
Saalista tuli lopulta kukkuroittain.Varsinkin Fistin’ kunnostautui niittämällä maahan enemmän oravia kuin keskiverto Ravensburgerin Ice Age -näytelmä. Osa safkasta kuivattiin muona-annoksiksi ja lopuilla Måstbusters piti keskenään pienimuotoiset kestit / hipat / ilkamoinnit / kemut / juhlat..
Vielä ennen nukkumaanmenoa Papuliina esitteli ylpeänä, että mitä kaikkea sitä saakaan kahdeksan vuoden druidiopiston taidekoulutuksella aikaan! Uuttera ja sinnikäs puolihaltia oli maalannut maagisilla maaleilla Jimmylle väkipyörän, koska barbaari oli sellaista toivonut.
Måstbustersin väkijoukko myönsi väkinäisesti väkipyörän olevan hyvä asia. Jotain-jotain-jotain oispa väkiviinaa ja väkivaltaa.
Ja sitten yöunet naamaan.
*******************************
Seuraavana päivänä Sankarimme matkustivat uudelle aukealle (ei edelleenkään seiniä!) ja kohtasivat siellä seuraavan näyn:
Aukealla oli pienenpieni sirkusteltta (Måst kielsi Jimmyä lyömästä telttaa). Se mainosti olevansa Hilpeän Jaakon Kiertävä Sirkus.
Teltan edessä oli vanha mummo (Papuliina kielsi Ramadabaa lyömästä mummoa) soittamassa posetiivia (Måst kielsi Jimmyä koskemasta posetiiviin). Mummon vieressä tanssi väsyneesti joku zombie-apina (Papuliina kielsi Ramadabaa lyömästä apinaa ja Måst kielsi Jimmyä syömästä apinaa).
Fistin’ DeBussy kuunteli mummon posetiivista pihalle grindaamaa musiikkia kiinnostuneena, kunnes huomasi ystäviensä lähteneen jo hurvittelemaan edeltä. He olivat unohtaneet Fistinin yksin aukiolle ja tämä sai Lolwutin palvojan hyvälle mielelle.
Muistellen Voe Vihtu-saaressa vieraillutta “PÄÄT KII!” -hydrapunkbändiä tabaxi mutisi itsekseen: “No - ees jotain posetiivist” ja seurasi ystäviään kohti Iloisen Jaakon Kiertävän Sirkuksen Hupitaloa ja kohti uutta seikkailua!
TL;DR - Aukea ja keskusteluhetki Jumalten kanssa. Ryhmä rötvää chillisti ja kerää ruokavarantoja.
No siis. Saattoi käydä niin, että unohdin päivittää tätä saatanan lankaa. Tässä siis tekstiseinä, jossa kesti aivan liian pitkään saada se pihalle.
Syynä tähän päivittämättömyyteen on elämän ja huonomuistisuuden lisäksi se, että Ryhmän DM on vaihtunut nykyhetkessä. Eli edellinen DM vähänniinku unohti tämän koko jatkoaikapäivittelyhomman. Pahoittelut kaikille kolmelle henkilölle, jotka tätä joskus huolestuneena lukee.
Seikkailussa oli nyt pieni suvantovaihe. Pidettiin metsästys- ja keskustelusessio, jossa Kaikki Jumalat ohjeistivat tulevaa ja valmistivat Ryhmää siirtymään ensimmäisestä Osny-portista (DM'n vaihto). Tämän vuoksi netistä oli ladattu "Happy Jack's Funhouse!"-niminen seikkailu, johon siirrymme ensi jaksossa.
Muuten meininki tavallisen sekavaa. Ei erikoisuuksia, mutta jokainen Ryhmän jäsen on kyllä erityinen.
Päivät 114-116. Mukana: Måst, Papuliina, Jimmy, Fistin’ ja Ramadaba
Måstbusters suuntasi Haka-metsässä siis kohti Aukiota, koska näin oli kolme ihmiskarhua Sankareillemme neuvonut. Siispä - mikä ettei! Suorittaminen oli aina kivaa.
Kun Sankarit pääsivät perille, oli Aukea hieman pettymys. Aika vähän puita muuhun metsään nähden. Papuliina ei suostunut millään uskomaan, ettei kukaan asunut tällä Aukealla. Myös seinien puuttuminen aiheutti druidille haasteita havainnoinnin kanssa.
Aukealla oli kuitenkin patsaita. Helvetin korkealla. Outo aukio.
Måstbusters katseli aikansa näitä mahdottoman korkeita jalustoja, joiden nokassa hillui patsaina eri jumalhahmoja, muttei oikein tullut hullua hurskaammaksi.
Mitä tässä nyt pitäisi tehdä?
Pienen tutkimisen jälkeen löytyi kyltti, jossa luki: “SEURAAJANI! PUHU TOTTA JA KOHOA KOHTI TAIVAITA”.
Se ei auttanut ihan kauheasti, koska Måstbustersin ymmärrys on keskivertoisen kaksivuotiaan tasolla. Edelleen.
Yhtäkkiä ja yllättäen sai Ryhmän uusin jäsen - haltiasoturi Mangog - inspiraation puuskan. Hän ymmärsi kyltin merkityksen täydellisesti. Hän oli syntynyt tekemään tätä. Hänen kehonsa oli valmis.
Mangog, tuo Retardi kiiltävässä haarniskassaan, oli astellut korkeuksissa kohoavan Fabio-jumalan patsaan eteen, jonka jälkeen hän vaatimattomana humanoidina asetteli itsensä jalustalle ja päätti laukoa pari totuutta.
Seurasi hämmentävän pitkä totuusfreestyle-esitys Hahmolta Joka Tunnettiin Ennen Nimellä Mangog. Noin viiden kaoottisen minuutin aikana haltiasoturi huusi ilmoille muun muassa kaikki fetissinsä, rempseän railakkaat nuoruusvuodet, sekä luetteli kaikki römpsät railakkaissa nuoruusvuoteissa.
“Liikaa tietoa” ei edes alkanut kuvailemaan tätä traumaattista hetkeä Aukealla. Käsiteltyä tuli myös tulivuoritraumat, isä- ja äitisuhde, sekä kaikki muukin maan ja haiman välillä. Mitään ei jätetty arvailun varaan. Mangog, kuten tavallista, oli täysin alasti ja avoin kaikkien edessä.
Jalusta kohosi samaa vauhtia kuin Måstbustersin arvostus jalustalla totuustelevaa haltiasoturia kohtaan laski.
Samaan aikaan, Mangogin tuottaessa jalustallaan enemmän melua kuin keskiverto Valli kerrostalossa, oli Papuliina rohkaissut mielensä ja käveli toisen jalustan luo, jonka päätteli edustavan omaa jumaluuskäsitettään.
Myrkkymuratin ja Pekan tytärtä harmitti, että oman jumaluuden symbolin piti tietenkin olla joku saatanan plesiosaurus, mutta sille ei voinut mitään. Aina se Ituhippiina haki huomiota kun oli Papun aika loistaa.
Papuliina mutisi hiljaa jalustalle Suuren Ja Salaisen Totuutensa: “Minun todelliset kasvoni ovat lumoustaian kätköissä. Oikeasti olen ruma, ruma, ruma pieni puolihaltia. Sieluton ja ruma.”
Papuliinan harmiksi Mangog/Mangod lakkasi metelöimästä juuri kun druiditar avasi suunsa. Aukiolla koitti se klassinen hetki, kun joku bileissä puhuu kovalla äänellä musiikin yli ja se musiikki loppuu, jättäen jäljelle vain liian lujaa metelöivän idiootin.
Papuliina Pekantytär tajusi olleensa liian äänekäs vasta kun huomasi Ryhmän altruistisen ja ihmisrakkaan johtajan, Måstin, tuijottavan puolihaltiadruidia tuikean epäluuloisesti vähän matkan päästä.
Hupsista, totesi druidi kun totuuksia laukoi.
Ryhmä päätti lopulta enempien totuuksien sijaan mennä nukkumaan, tai ainakin vetää pitkän meditaation / horroksen.
Tässä oli ollut taas lähiaikoina vähän kaikkea. Liikaa kaikkea.
Korkealta yläilmoista kuului vielä haltiasoturin käheä-ääninen ja voipunut tunnustus siitä, että hänellä saattoi olla pientä osasyytä Juhoisalla Mantereella kolme vuotta sitten riehuneen haltiakondylooman kanssa.
Sen jälkeen aukiolle laskeutui siunattu hiljaisuus.
*****************
Semi-uskonnollinen Aukio oli Måstbustersille kaikkineen valaiseva kokemus.
Aamulla Ryhmä makoili pehmeällä nurmella vielä pitkään heräämisen jälkeen. Oli jotenkin kivan rento olo. Ei ollut kiire mihinkään, eikä kukaan yrittänyt aktiivisesti tappaa Ryhmää, tai olla muuten hankala. Kivaa vaihtelua normaaliin päivärutiiniin.
Tämä oli hyvä ja sitä oli riittävästi. Jokainen Måstbustersin jäsen koki olonsa todella, todella onnelliseksi - kukin tahollaan ja omalla tavallaan.
Ramadaballe onnen tunne oli pehmeässä ruohomatossa huolettomana kieriskelyä, söpön pinkin mirrin kanssa telmimistä ja silkkaa riemua! Huolettomuus ja turhan miettimisen unohtaminen tekivät Ramadabasta onnellisen.
Pimeähaltiaduidin seikkailijatoverit olisivat voineet huomauttaa, että Ramadaba oli onnellinen tarpeettoman usein.
Nuori Måst taasen huomasi riemukseen tuntevansa kerrankin selkeää Tarkoituksen ja Määrätietoisuuden tunnetta. Pitkään kestänyt epävarmuus kaikenlaisten eväsmarsujen, kadonneiden kyläläisten ja uimataidottomien hevoshirviöiden parissa pyöriessä oli hetkeksi vaihtunut Selkeyteen.
Måst oli löytänyt unessaan patsaan ja herännyt aamulla puristaen nyrkissään samaa patsasta. Tämä oli silkkaa kohtaloa! Patsas olisi varmasti erittäin tärkeä! Miksi muuten patsaalle olisi ollut niin helppo jutella?, järkeili Måst onnellisena ja pölpötti patsaalle minkä ehti.
Papuliina makoili rentona, tuijoteli keskipäivän taivaan kirkkaita valoja ja visioi pilvettömälle taivaalle tähtiä.
Joskus oli ihan hyvä vain olla ja pötsöttää vailla huolta siitä, syökö joku seikkailijaystävistä esimerkiksi rakkaan lemikin, tai jotain muuta yhtä traumatisoivaa. Oikeastaan tämä oli parempi näin. Tämä oli hyvä.
Epäkuollut Jimmy nautti täysin rinnoin kokemastaan ikuisesta ja loputtomasta syvälle putoamisen tunteestaan silmät kiinni. Lentäminen oli aina tosi kivaa puuhaa - myös housut jalassa. Sitä jotenkin tunsi olevansa elossa (kaikki ilmojen läpi liikkuminen oli Jimmylle lentämistä - asioiden yksinkertaistaminen helpotti epäkuollutta James Nukemia kovin).
Jimmy ei pahemmin välittänyt fysiikasta, mutta tiesi vuorenvarmasti lentämisen olevan täysin turvallinen tapa matkustaa pisteestä A pisteeseen B. Bar-baareille putoaminen ja lentäminen kun olivat aikalailla sama asia.
Laskeutuminen oli sitten asia erikseen (Tämä oli myös syy sille, miksi Jameksen heimon jäsenet taputtavat kädet täynnä raaputusarpoja aina kun lentomatka on päättynyt turvallisesti). Varsinkin jos välitti sellaisten hienostelutermien, kuten “lentäminen” ja “hallitsematon putoaminen”, välisistä nyanssieroista.
Nurmikolla ilkamoinut neiti Dingthong kierähti sulokkaasti ympäri, jotta ylettyisi silittelemään pinkkiä mirriään paremmin. Yhtäkkiä haltiatyttönen huudahti hämmästyksestä!
Nuoren druidin maaginen Ta-miu vaikutti venyvän suorastaan luonnottomiin mittoihin. Mirri värisi huolestuttavasti ja siitä päästeli kummallisia ääniä. Nämä muutokset olivat onneksi verettömiä.
Hashtag feminismi.
Samaan aikaan aukealle saapui myös Nycht O’Kaura - vegaanien, vegetaristien ja gluteenittomien ruokien jumala. Tästä olisi siis aukealla kehkeytymässä ihka oikea Hituse Hätäne Ja Sekava Uskonnolline Ilmestys®.
Seuraavaksi aukealle ilmestyi eräänlaisesta viemäriputkesta punapilkullinen ja valkolakkinen astraaliprojektio mykonidien heimosta, koska mikä ettei.
Kun paikalle olivat saapuneet myös Spade-klaanin jumalten sanansaattaja luovasti kahvielementaalin muodossa, sekä lihaksikas vaaleahiuksinen könsikäs ilman kenkiä, oli Uskonnollinen Ilmestys® valmis alkamaan.
*****************
Eri uskontokuntien sanansaattajat toivat Sankareillemme taikaesineitä auttamaan tulevissa koitoksissa, sekä viestin Kaikilta Jumalilta:
Tämä Haka-metsän touhu on vähän huolestuttavaa nyt. Suuria muutoksia on tulossa. Sankareiden olisi nyt parempi sankaroida ihan kunnolla. Ei ole hyvä tämä nykyinen tila. Jonkun tarttis tehdä jollekin jotain.
Tässä vaiheessa paljain jaloin hiipparoinut vaaleahiuksinen ja lihaksikas mieskarkki-jumala vilkuili hetken hämmentyneenä ympärilleen kuin jotakuta etsien ja mutisi lopulta, että sanokaa ny sit vaik Mangogille, että: “Hei ny”.
Sitten tämä jumalainen mies katosi paikalta jäljettömiin kuin Marc O’Bumström Haka-metsään, tai kuin Juha Ahlgren-nurkka Boarborgin tavernasta.
Samaan aikaan neiti Ramadaba Dingthongin vaaleanpunaisesta mirristä oli polymorffaillut pyylevä, tatuoitu ja sukkia lukuunottamatta täysin alaston nainen, koska luonto on sillee ihmeellistä, hämmentävää ja vähän ällöä.
Ta-miun uusi olomuoto kertoi olevansa Muhku - Dingthongin suvun suojeluspyhimys, sekä veden järjestelemisen, bongojen, ralli-commonin ja outojen kysymysten jumalatar. Ta-miu / Muhku lupasi ystävällisesti auttaa suvun nuorta haltiatyttöä asioissa, jotka hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa.
Seuraavaksi tämä Jumalten Sanansaattajien sekalainen seurakunta neuvoi Seikkailijoita suuntaamaan kohti Hilpeän Jaakon Kiertävää Sirkusta, koska taustatarina ja varmaan jotain muutakin tärkeää, mutta kukaan ei kuunnellut kovin tarkkaan..
Hilpeä Jaakko oli Suuren Muinaisen, HessuRessun, entinen Sieluton Astia ja Nöyrä Palvelija. Jaakon kukistaminen helpottaisi asioita koko Haka-metsän suhteen ja saattaisi jopa tarjota Oikotiän kohti Timothygh Yuthilaa.
Kätevää kyllä, Hilpeän Jaakon Sirkuksessa oli kuulemma myös osa Rožnov pod Radhoštěmin kadonneista asukkaista! Että sillai sujuisi tosi kätevästi samaan syssyyn nämä tehtävät oikein kivasti-nätisti.
Sanansaattajat antoivat Sankareille lopuksi myös viisaan varoituksen:
Cun Caikki Jumalat puhuwat, sinun ei tule höppöttämän, tahi cahwia ceittämään juocseman. Jos cahwia ceität cuitencin, niin sitä ei tarwitse cowaäänisesti ilmoittaa joca helwetin certa.
Tämä osuus julistuksesta ei saanut mainittavaa vastakaikua Måstbustersin keskuudessa. He päättivät suunnistaa kohti Jaakon Karnevaalia ja uskoivat lujasti, että Kaikkien Jumalten päälle puhuminen ei luultavasti kostaudu Seuraavien Jumalten valtakaudella mitenkään.
***********************
Kaikki astraalihössötys ja -vouhotus oli aukealla rauhoittunut.
Fistin’ DeBussy oli nähnyt muiden vajoavan onnelliseen transsiin ja tuntenut hetken olonsa täysin ulkopuoliseksi ja unohdetuksi.
Se oli ihana tunne.
Kissabardi siirtyi hiljaa omaan salaiseen onnellisuuden piilopaikkaansa. Hän stalkkasi neurotyypillisiä onnellisuustovereitaan piilostaan, kuten normaali humanoidi konsanaan.
Fistin’ huomasi onnellisena kaipaavansa kotikulmiensa lihapatoja, kunnes muisti padon houkuttelemat jokakesäiset kärpäset ja havahtui mietteistään.
Havahtuessaan Tabaxi huomasi olevansa taas Voe Vihtun saaren kirjastossa yhdessä jumalansa, Lolwutin, kanssa.
Ties kuinka kauan tämä yhteys olikaan ollut jumalan ja akolyytin välillä päällä. Lolwut ei halunnut pitää turhaan meteliä. Kyllä sitä sitten ehti. Valmiissa maailmassa.
Hiljaisuus venyi yli kaiken sietokyvyn, mutta kumpikaan ei keksinyt mitään sanottavaa. Vain puoliksi kätketystä savukkeesta nouseva savu antoi osviittaa siitä, ettei tämä ollut still-kuva. Lopulta hiljaisuus murtui.
Toinen ihanan vaivaantunut kenkientuijotteluhetki. Se oli kummankin mielestä lähes sietämättömän ihanaa.
“Millaitua - haluuksä jonku eluka, tai jotai?”
“Voimmä kait semmose ottaa”
“No, ot ny sit. Tos ois tommone.”
“Kiitti ny sul sit”
“Ei mitää, hei”
“Kattellaa”
“Juu moro ny”
Kaksikon välille laskeutui lähes pyhä hiljaisuus. Se oli vaivaannuttava luita ja ytimiä myöten.
Fistin’ DeBussy kehräsi hiljaa itsekseen onnesta ja lisäsi omaisuusluetteloonsa uuden, jumalaltaan saadun pseudolohikäärmeen.
*******************
Loppupäivän Jimmy vietti kalastellen, Papuliina harrastaen reipashenkisiä taideprojekteja ja Måst, sekä Fistin’ lähtivät metsästämään ruokaa. Ramadaba touhusi varmaan jotain mirrinsä parissa, mutta kukaan ei oikein uskaltanut kysyä tarkemmin.
Saalista tuli lopulta kukkuroittain.Varsinkin Fistin’ kunnostautui niittämällä maahan enemmän oravia kuin keskiverto Ravensburgerin Ice Age -näytelmä. Osa safkasta kuivattiin muona-annoksiksi ja lopuilla Måstbusters piti keskenään pienimuotoiset kestit / hipat / ilkamoinnit / kemut / juhlat..
Vielä ennen nukkumaanmenoa Papuliina esitteli ylpeänä, että mitä kaikkea sitä saakaan kahdeksan vuoden druidiopiston taidekoulutuksella aikaan! Uuttera ja sinnikäs puolihaltia oli maalannut maagisilla maaleilla Jimmylle väkipyörän, koska barbaari oli sellaista toivonut.
Måstbustersin väkijoukko myönsi väkinäisesti väkipyörän olevan hyvä asia. Jotain-jotain-jotain oispa väkiviinaa ja väkivaltaa.
Ja sitten yöunet naamaan.
*******************************
Seuraavana päivänä Sankarimme matkustivat uudelle aukealle (ei edelleenkään seiniä!) ja kohtasivat siellä seuraavan näyn:
Aukealla oli pienenpieni sirkusteltta (Måst kielsi Jimmyä lyömästä telttaa). Se mainosti olevansa Hilpeän Jaakon Kiertävä Sirkus.
Teltan edessä oli vanha mummo (Papuliina kielsi Ramadabaa lyömästä mummoa) soittamassa posetiivia (Måst kielsi Jimmyä koskemasta posetiiviin). Mummon vieressä tanssi väsyneesti joku zombie-apina (Papuliina kielsi Ramadabaa lyömästä apinaa ja Måst kielsi Jimmyä syömästä apinaa).
Fistin’ DeBussy kuunteli mummon posetiivista pihalle grindaamaa musiikkia kiinnostuneena, kunnes huomasi ystäviensä lähteneen jo hurvittelemaan edeltä. He olivat unohtaneet Fistinin yksin aukiolle ja tämä sai Lolwutin palvojan hyvälle mielelle.
Muistellen Voe Vihtu-saaressa vieraillutta “PÄÄT KII!” -hydrapunkbändiä tabaxi mutisi itsekseen: “No - ees jotain posetiivist” ja seurasi ystäviään kohti Iloisen Jaakon Kiertävän Sirkuksen Hupitaloa ja kohti uutta seikkailua!
