The Marsunpelastajat – porilaista Dungeons & Dragons -pelailua

  • 4 633
  • 69

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
TL;DR - Kaneli-marsu parannetaan - Essexin kärsivää populaatiota ei paranneta. Vincentillä on paha mieli. Ryhmä kutistaa kymmenen päivän ryhmäytymisharjoituksen noin kolmeen tuntiin ja suuntaa kohti uusia seikkailuja.

Tälle päivälle oli selvät sävelet. Houkuttele pelaajat Tyrin Temppeliin (back to the roots, y'all!) ja lempeästi pakota Måstbusters viettämään temppelissä joku kymmenisen päivää aikaa. Seikkailu on mennyt niin hektisellä vauhdilla eteenpäin, että noin kymmenessä päivässä Måstbustersiin suoraan liitetyt kuolemat huitelevat jo jossain parinsadan kieppeillä.
Nyt olisi hyvä hetki vetää happea ja koota sakeat rivit. Ehkä jopa hengähtää ja syödä Solero. Miltä se teidän arki maistuu?

DM oli valmistellut pelaajille sellaisen melkein-kivan opitaan-tuntemaan-toisemme -leikin samalla kun sankarimme kehittäisivät yhdessä Sarsun kanssa rokotetta Marsus Walrus-tautiin. Tyrin temppelissä saattoi olla muutama ihan Oikea Mysteerikin piilossa ja ratkottavana helpohkosti.
Muutenkin olisi mielenkiintoista nähdä miten hahmot suhtautuisivat muutaman päivän lockdowniin. Kestääkö kaikilla kuuppa ja ovatko kaikki yleishyödyllisiä tyyppejä myös hidastempoisessa neppailussa? Löytäisivätkö pelaajat kaivostunnelissa lymyilevän vaaran (ei Tero)? Saako Måstbusters anteeksi sen, että tappoi ihan tarpeettomasti mursuksi muuttuneita kyläläisiä näin Vaikeina Aikoina?

Kuten tavallista - kun DM tekee suunnitelmia, pelaajat nauravat.

Kun Måstbustersille annettiin helppo vaihtoehto ("Haluatteko viettää kymmenen päivää eristyksissä kehittämällä kaikkien kannalta helvetin tärkeää rokotetta, vai parannatteko lopulla Vilna-verellänne Kanelin ja lähdette välittömästi menemään?") ja oikein väkisin alleviivattiin sitä oikeaa ratkaisua (kehitä rokote - pelasta hallitsemasi kylä), niin Ryhmä päätti tietysti välittömästi rokottaa marsun ja vetäytyä hätäisesti Essexistä. Saatana.

Ryhmä siirtyikin pikavauhtia pois Essexistä ja päätti nukkua mieluummin taivasalla. Sarsulle annettiin viimeinen rokote mallia: "Koit ny pärjäil, hei".
Porilaiset roolipelaajat <3

Recap on tavallista sekavampi, koska tässä avataan kampanjan pelipöydän ulkopuolella tapahtuneita asioita (Marc O'Bumströmin aikaisemmin mainittu ryyppyreissu, Jaana Ruudun alkuperä, noin esimerkiksi).
Ehkä lievänä toiveena oli, että pelaajat tallettaisivat nämä recapin lomaan sirotellut viisaat sanat syvälle sydämeensä ja tutkisivat niitä yön hiljaisina tunteina.

No siis. Ei. Mutta päivä loppui leirinuotiolla Essexin ulkopuolella. Nuotion ääreen ilmestyi sangen vittuuntunut vihreä ja maaginen kuutio, joka piti Tyrin temppeliin kaavaillut ryhmäytymistehtävät ja pubivisat sitten metsässä.

Yritä täsä ny hei sitte syöttää pelaajille lapaan, ko kahe metri syätöt menee viis metrii ohi, hei.

Liana Ippu-P kunnostautui tietovisassa edukseen. Druidi päätyi muistamaan enemmän Juhaisan Mantereen kaupunkeja kuin itse Juhaisan Mantereen luonut DM. Kova veto.

(Vieläkin) Päivä 10. Mukana: Bud, Måst, Liana Ippu-P, Ramadaba Dinghtong, Marc O'Bumström ja Nevarin DeBussy

Jakso 15 - ABILITI-EXTRA! ESSEXISSÄ TAPAHTUU JÄLLEEN!!! KATSO KUVAT!!!!
Essexin oudot mursutapahtumat ovat saaneet jatkoa.

Teksti: Tuomas Buskempa, Kuvat: Sielunkaappauskoboltti.

Kuten omistautuneet lukijamme jo tietävät, nähtiin Essexissä noin viikko sitten eriskummallisten sattumusten sarja, johon liittyi humalaista väkivaltaa ja yleistä öykkäröintiä.
Vertikaalisesti rajoittunut, valtavaan hattuun sonnustautunut hahmo mellasti kännipäissään edestakaisin Essexiä, aiheuttaen tuhoa, pahaa mieltä ja kädenväännössä murtuneita raajoja (kts. viime ABILITI-lehti: "ESSEX KÄÄPIÖN JA VELHON TAG-TEAM -HYÖKKÄYKSEN KOHTEENA - KATSO KUVAT!!!!").

Toki Essex on alunperin perustettu humalaisten ja kokeilunhaluisten kaivosmiesten toimesta, joten tämä riehakas rellestäminen ei vielä ollut itsessään outoa. Alkoholi ja Essex kulkevat perinteisesti käsi kädessä ja perinteet ovat aina tärkeitä.
Kyllä sitä kännissä ja läpällä saa aina vähän puuhastella, kuten ABILITI-lehtemme lukijat ja syvän päädyn kokemusasiantuntijat niin hyvin tietävät.

Poikkeukselliseksi tapahtumien kulun teki kaaosmagian läsnäolo, sekä huomattavan törkeä pieneläimen luvaton käyttöönotto, pakottaminen ja yleinen ilkivalta.

Silminnäkijähavaintojen mukaan "valtavalla nenällä varustettu ja voimakkaasti humaltunut kääpiöntapainen tyyppi hattu päässään" kulki viikko sitten pitkin Essexin perinteisesti ahtaita sivukujia, ryöstellen ja uhkaillen viattomia sivustakatsojia.
Kääpiön lisäksi kujalla oli myös voimakkaasti päihtynyt velho, joka huuteli käsittämättömiä iskulauseita vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta. Velho ei ollut useista pyynnöistä huolimatta suostunut poistumaan kylästä, vaan oli puhjennut humalaiseen lauluun aina ja kaikkialla, sekä vedonnut eksoottisiin sukujuuriinsa laulun lomassa.

Yhdessä tämä kaksikko päätti humalaisen rajusti tunkea itsensä keskelle Essexiä. Se tyypillinen tarina tähän asti, vaikkei tietenkään mitään lapsille kerrottavaa materiaalia. On kuitenkin yleisesti tunnettu tosiasia, että Essex ei rajun luonteensa vuoksi sovellu kaikille (kts: "NÄMÄ KYMMENEN ASIAA SINUN ON NÄHTÄVÄ JUHOISALLA MANTEREELLA - NUMERO KAHDEKSAN YLLÄTÄÄ SINUT!!!").

(Maksettu mainossisältö. Artikkeli jatkuu tämän rolltreppeläisen penispumppumainoksen jälkeen)

Tarina kuitenkin muuttui vähemmän tyypilliseksi Essex-kokemukseksi kaksikon ryövättyä käsiinsä pari pulloa absinttia Fabion Mahtavien Rintalihasten Tavernasta. Lopulta, Tyrin temppelin urhean vartioston parhaista estelyistä huolimatta (Kts. viime numeron erikoishaastattelu: "NYT PUHUU VINCENT - MINUA ON KIUSATTU JA HALVEERATTU!!!"), Essex oli otettu haltuun äkkirynnäköllä ja puolittaisella pakolla. Se sattui.
Oli kuin Woodman-velho olisi palannut rankaisemaan kylää menneiden aikojen tapaan (kts. ABILITI-lehden 2. numero 3 vuotta sitten - "HÄN SANOI TOIMITTAVANSA PEPPERONI-PITSAN EKSTRALIHALLA - KUN VELHO LÖYSI ESSEXIN!!!!").

Kuten aikaisemmassa ABILITI-lehdessä yksityiskohtaisesti jo raportoitiin, päätti humalainen duo tunkeutua yleisen remuamisen päätteeksi paikallisen artesaanin, Georgina Vasaran, putiikkiin. Jo aikaisemmin viikolla kovia kokenut PK-yrittäjä yritti urheasti estellä juopuneita rellestäjiä, mutta turhaan.
Silminnäkijän lausunnon mukaan "Essexin Bandiitit"-nimellä ristityn kaksikon umpitunnelissa matkustanut velho muutti Georgina-paran pieneksi mutanttieläimeksi ja tämän jälkeen Bandiittien "se lyhyempi jantteri, jolla oli ihan hervoton klyyvari" survoi huomattavan väkivallan avustuksella avuttoman, eläimeksi muutetun naisparan pieneen valkoiseen kuulaan.

ABILITI-lehdelle nimettömänä haastattelun antama silminnäkijä kertoi tämän olleen jo toinen kerta viikon sisään, kun Georgina joutui lyhytkasvuisen ihmisen brutaalisti pahoinpitelemäksi. Ratkaisuksi silminnäkijä ehdotti Georginalle vähemmän provosoivaa pukeutumista jatkossa ja kenties vaikka jotain säärisuojia.
Kaksikko poistui laulaen Essexistä kohti pohjoista - Middlesexin ja Sussexin suuntaan.

Tämän jälkeen Essexin kaupungissa/kylässä alkoi riehua valtoimenaan mysteerinen virus, joka muutti kaikki Essexin kansalaiset mursuiksi. Paikallinen Sote-druidi, Krista Kiuru, julisti Essexissä yleisen lockdownin yhdessä Viisikko-konklaavin kanssa vahinkojen minimoimiseksi, mutta turhaan.
"Kun kaikkialla on paskaa, menee Essex kiinni alta aikayksikön", siteerasi Kiuru vanhaa paikallista sanontaa tiedotustilaisuudessaan ja lisäsi, että nyt ei ole oikea aika lähteä mökeille.

Hetken aikaa kaikki Essexissä oli todella epämukavaa. Urheilutapahtumat ja live-musiikki oli peruttu. Fabion Mahtavien Rintalihasten taverna joutui sulkemaan ovensa jo kello kuudelta, koska logiikka ja druidi Kiuru.
Kaduilla liikkui huhuja, joiden mukaan kapitalistimaagi Pfizeri asentaa kyläläisiin jäljitysloitsuja, käyttäen mursuepidemiaa tekosyynä. (kts. viime ABILITI-lehden Vieraskynä-palstan kokemuspohjainen artikkeli: "JANNE THE FREE MAN: TÄMÄN VUOKSI MURSUEPIDEMIA ON VALTAELIITIN SALALIITTO ")

Ihmiset kokoontuivat talojensa etupihalle antamaan aplodit kaikille cleric-hahmoluokan sankareille ja lauloivat Suvivirren asuntojensa parvekkeilla, muttei sekään tuntunut auttavan. Mursut vain tursusivat joka nurkasta.

Silloin paikalle ratsasti Måstbusters, nuo Essexin ystävät. Annamme ABILITI-lehdelle yksinoikeudella haastattelun antaneen silminnäkijän jatkaa tarinaa tästä eteenpäin:

"En ollut missään vaiheessa pitänyt tästä remupetterilaumasta. Vaikka moni muu pitikin Måstbustersia tehokkaana ja aikaansaavana ryhmänä, oli koko poppoo minun mielestäni vain lauma tosi, tosi ilkeitä yksilöitä toteuttamassa jotain ihmeen veristä fantasiaa viattomien ihmisten keskellä. Tiesittekö, että tämä ryhmä melkein ensitöikseen pahoinpiteli henkisesti Tyrin Temppelin päävartijan keskellä kirkasta päivää ensimmäisen vierailunsa aikana?
Kuitenkin. Tämä epämääräinen ryhmä oli alunperin palkattu siis ratkomaan erittäin visaista kaksoismurhaa, JOTA OLI IHAN OIKEASTI AIKA VAIKEA SELVITTÄÄ PERUSPOLIISITAIDOILLA. Murhatutkinnan aikana Måstbusters loukkasi Tyrin päävartijan itsetunnon lisäksi paikallisen sepän fyysistä koskemattomuutta ja Essexin ilmatilaa. Lisäksi kaupungin valtahahmo, Claude Applegate, kuoli hämärissä olosuhteissa sydänkohtaukseen Måstbusterin tutkimusten aikana.

Kun tämä slithering tracker-nimisen otuksen suorittama uskonnollispainotteinen kaksoismurha JOKA EI MUUTEN KUULU TAVALLISIIN JA JOKAPÄIVÄISIIN ASIOIHIN, EIKÄ SITÄ KAUTTA MYÖSKÄÄN IHAN JOKAISEN ETSIVÄN TIETOPANKKIIN oli saatu selvitettyä, palkitsi Essexin kunnanhallitus, eli Stenn, Måstbustersin ryhmän "Essexin Ystävä"-arvonimellä.
Kai Stenkku toivoi, että joku nimellinen palkinto estäisi tätä sosiopaattiryhmittymää murhaamasta kaikkia. Tai jotain. Ne kuitenkin uhkasi vielä tulevansa takaisin, koska yksi niistä jätti marsunsa Sarsun hoitoon. Ties mitä sillekin eläinparalle oltiin tehty. Ilmeisesti joku Måstbustersin jäsen tahtoi syödä sen eläimen, kunhan se oltiin ensin parannettu.

Meidän iki-ihana ja hyväntekeväisyyttä harrastava harrastelijaorpoadoptoija Sarsu Parsu, kolmen tohtoritutkinnon veteraanieläinlääkäri, lupasi parantaa sen marsun ihan ilmaisesi ja rakkaudesta lajiin. Silti Måstbusters nimitteli Sarsua "Sarsu-marsuksi" koko vierailun ajan samalla kun kusi kasuaalisti koko Essexin poliisilaitoksen muroihin tasaisen tappavasti.
Ei ne ollet mitään sankareita, hei.

Sitten Måstbusters onneksi lähti Essexistä kohti pohjoista ja jätti sen elukkaparan koomatilassa hengityskoneeseen. Viisi päivää myöhemmin ne oli jo raivanneet tiensä läheiselle merirosvosaarelle ja lahdanneet melkein kolmasosan saaren asukkaista. Kuulemma ottivat jotain lapsiakin orjiksi samalla kun suorittivat viharikoksia eri uskontokuntaan kuuluvia kohtaan.
Miettikää nyt! Siis ihan nuoria lapsia veivät vanhemmiltaan ja tappoivat uskovaisia! Tämä on juuri sitä lopun ajan alkua, mistä Illuminati meitä varoitti pamfleteissaan!

Seuraavaksi kylämme Telegram-koboltti ilmoitti, että tämä Måstbusters oli käytännössä nyt TSK'menin hallitus ja että verot tulisivat nousemaan. Koulutuksesta leikataan ja toisinajattelijoiden myöhäisaborttioikeuksiin tulisi huomattavia liennytyksiä.
Ilmeisesti nämä Måstbusterit olivat saaneet punaisen lohikäärmeen liittymään joukkoihinsa. Siis loharin! Jumalauta! Miettikää nyt kuinka helvetin pelottavaa! Tappavanpolttavaa tulihönkäystä ei olla nähty Essexissä sen yhden Taco-tiistain jälkeen joskus parikymmentä vuotta sitten. Eissssaatana.

No, tässä vaiheessa se mursuepidemia riehui pitkin kylää ja jengillä oli muutakin mietittävää kuin joku kusipäiden seikkailuporukka. Unohdettiin koko Måstbusters ja keskityttiin selviytymään vaan päivä kerrallaan. "Vähä kerrallaan eteenpäin kivusta välittämättä", kuten Essexissä yleensä tavataan sanoa.

Se oli virhe.

Yhtenä päivänä, ihan ilman varoitusta ja ennen kuin kukaan ehti kunnolla reagoida, se saatanan Måstbusters palasi takaisin Essexiin. Samantien ne tappoi pienen, mursuksi muuttuneen Hilma-Valmutin ja lisäksi puukottivat hengiltä Sami Pörröisen - meidän rakastetun eläinten turvakodin johtajan.
Ilmeisesti niillä oli joku rokote koska ne paransivat sekä Huldan, että meidän vartioston tosi komean ja älykkään johtajan nimeltään Vincent, JOKA ON MUUTEN ERINOMAINEN POLIISI, ETSIVÄ JA IHMINEN. Oikeastaan Vinski on kaikkineen eri reilu hanu ihan kaikkien mielestä. Se ei saa tarpeeksi kiitosta työstään.
Sitten ne paransi vielä muutaman muunkin tyypin mursuudestaan. Silloin, tieksä, tuntui että tää kaikki tulisi vielä järjestymään. Tuli sellainen kollektiivisen hyvä olo, että Essexin tunnelin päässä paistoi jo valoa kaiken tuskan jälkeen. Että ehkä tää olisikin parempi näin. Mutta ei!

Kuka tahansa normaali tyyppi olisi tässä vaiheessa jo tajunnut, että kun verenhimoiset mursut muuttuu kuollessaan viattomiksi ihmislapsiksi, niin ehkä kannattaa lopettaa väkivalta. Tää Måstbusters ei, hei, koostu normaaleista tyypeistä, tiäksä? Ne helvetin sadistit sitoi edelleen mursun olomuodossa olleen Hildan pakettiin ja sen jälkeen hakkasi sen hengiltä. Sitten ne taas haukkui sitä kivaa ja älykästä Vincenttiä tosi pitkään ihan vaan piruuttaan.
Mun mielestä ne Måstbustersit on kaikki tosi, tosi haljuja tyyppejä.

Okei. Stenkku päätti sitten johtajatason ratkaisuna ottaa Måstbustersin suojaan Tyrin temppeliin. Kun niillä kerran on parannuskeino tähän virukseen, niin varmaan Essexin ystävinä ne auttaisi kehittämään jonkun rokotteen ja sitten suksisivat helvettiin marsunsa kanssa. Mutku ei! Sekään ei onnistunut!
Ensin ne nauroi hyvän tovin Sarsun ulkonäölle - se oli mursuepidemian alkaessa etulinjassa yhdessä muun hoitohenkilöstön ja Woltin kanssa kunnes sairastui itse tosi pahasti siihen Marsus-Walrusiin - ja nimitteli sitä taas Sarsu-Marsuksi. Joku taisi sanoa sitä myös Mursuksi ja se oli mun mielestä tosi, tosi epäreilua olosuhteet huomioonottaen.
Niinku kun ei ihmiset voi niiden ulkonäölleen mitään. Ihan samalla tavalla, kun ihmiset ei myöskään voi mitään sille, että joutuu murhatutkimuksissa selvittämään jonkun taikaolennon ja kilahtaneen papin suorittamia murhia peruskoulupohjalta.
Maailma tarvisi enemmän ymmärrystä. Ja rakkautta.

Siis tää meidän urhea Sarsu koitti olla itkemättä kun sitä pilkattiin ja sanoi Måstbustersille, että kymmenessä päivässä Sarsu saisi valmistettua rokotteen, joka pelastaisi koko kylän.
Nää Måstbustersin paskiaiset neuvotteli hetken keskenään niinku muita ei olisi ollut paikalla ja totesi sitten, että kymmenen päivää kuulostaa vähän liian pitkältä odotusajalta. Että niinku ei nappaa ja kiitti-hei!
Sen ryhmän mukana oli joku uusi ja lihaksikas tyyppi, joka olisi tahtonut korventaa koko Essexin lohikäärmeen avulla! Siis kaiken tän muun trauman päälle! Jumalauta! Miten mä selitän tämän meidän kylän orpolapsille? Että oikeastaan parempi näin? Pitääkö niille uskotella nyt, että syöksyhammaskeiju on totta? Että mursuus on oikeastaan ihan jees?

Ne ihan oikeasti käytti loput mukana olleet parantavat jutut siihen saatanan marsuun ja tasan yhden kyläläisen rokottamiseen ja lähti menemään. Lisäksi ne pölli meidän ehtoollisviinit!"


ABILITI-lehden tietojen mukaan Essexin väliaikainen johtaja, Stenn, menehtyi myöhemmin mursuuden aiheuttamiin henkisiin traumoihin. Edessä siintäneet Essexin kuntavaalit ovat poikkeuslain nojalla siirretty hamaan tulevaisuuteen.

Måstbusters, TSK'menin hallintoalueen uusi johtoryhmä, sanoi "mikäpä siinä" ja juoksi nauraen - hirveästi nauraen - pois.

PIDITKÖ TÄSTÄ ARTIKKELISTA? LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ!

"KOBOLTTEJA HYYSÄÄVÄT SUVAKIT PERINTEIDEN ESTEENÄ - ONKO KURTULMAKIN PALVONTA MUKA RAUHANUSKONTO?"

"KUKA ON MUSTI JA MIKSI EMME HALUA ENÄÄ SAVUPIIPPUJA?"

"PERUSPUUTARHURIT VASTAAVAT - ONKO PENSAAN HINTA JO LIIAN KORKEA?"

"OLIN TAVALLINEN TEINITYTTÖ HYVÄSTÄ PERHEESTÄ, MUTTA PALVOIN SALAISISSA UHRIMENOISSA TIAMATIA!!!"

"NYT PUHUU GENEROUS KAARNIO: "SE OLI VAHINKO!"!!!"

"THE ODDEST PRIME - PELKKÄ TARINA, VAI VALTAELIITIN SALALIITTO?"

""EI MURSUT OSAA ÄÄNESTÄÄ OIKEIN" - OVATKO ESSEXIN TULEVAT VAALIT OIKEASTI VAPAAT???!!!!"

"PAHASTI NAPALM-ISKUSSA LOUKKAANTUNUT NÄYTTELIJÄ MENEHTYI VAMMOIHINSA!!! RAVENSBURGER PAHOITTELEE!!!"

"EIAINAKAANSAVUPIIPPUJA-KYLÄN MYSTISET HÄKÄMYRKYTYSTAPAUKSET JATKUVAT EDELLEEN!!!"

"LORDI RANTANEN AVOIMENA ABILITILLE - BUDIN POLTTAMINEN ON JOKAHAHMON OIKEUS!!!"
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Tähän väliin - Monty Pythonia mukaillen - jotain todella kummallista! Osallistuttavaa leikintähetkeä! Visailua! Hauskuutta!

Eli. Tässä kymmenen kysymystä tähänastisesta Marsunpelastajien seikkailusta. Toimitathan vastaukset YV:llä. Eniten oikeita vastauksia suorittanut ihmisparka saa palkinnoksi Steam-peliavaimia (kerro genre ja olet saava Jotain) ja/tai hyvän mielen.
Jos moni ihminen vaivautuu vastaamaan - ja vastaa edes vähän oikein - niin palkintoja saattaa olla enemmänkin.

Tähän ei luultavasti osallistu ketään, joten jo yhdellä vastauksella saanee jotain.

1. Nimeä kaikki Måstbusters-sankariryhmän nykyiset jäsenet (päivä 10)

2. Kerro kaikkien Måstbusters-sankarien (elävien ja kuolleiden!) rotu.

3. Kerro kaikkien Måstbusters-sankarien (elävien ja kuolleiden!) hahmoluokka.

4. Montako varsinaista ihmistä (ainakin porilaisella mittakaavalla) on käynyt pöydässä osallistumassa Toiseen Kampanjaan?

5. Nimeä kaikki kolme Liikkuvien Saaristen saarta. Lisäpisteitä, jos osaat nimetä jokaisen saaren hallitsijan.

6. Montako ihmishahmoa (rodultaan) Måstbusters-sankariryhmässä on ollut Toisen Kamppiksen aikana?

7. Kuka on mielestäsi Toisen Kampanjan päähenkilö? Perustele

8. Mihin kuningaskuntaan Toisen Kampanjan seikkailut ovat toistaiseksi sijoittuneet ja kuka hallitsee tätä kuningaskuntaa?

9. Druidi Liana Ippu-P:n nimi on salanimi. Arvaa druidin oikea nimi.

10. Asteikolla yhdestä kymmeneen, paljonko sinua huolettaa DM:n mielenterveys näiden tekstien perusteella?
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tähän väliin - Monty Pythonia mukaillen - jotain todella kummallista! Osallistuttavaa leikintähetkeä! Visailua! Hauskuutta!

Eli. Tässä kymmenen kysymystä tähänastisesta Marsunpelastajien seikkailusta. Toimitathan vastaukset YV:llä. Eniten oikeita vastauksia suorittanut ihmisparka saa palkinnoksi Steam-peliavaimia (kerro genre ja olet saava Jotain) ja/tai hyvän mielen.
Jos moni ihminen vaivautuu vastaamaan - ja vastaa edes vähän oikein - niin palkintoja saattaa olla enemmänkin.

Tähän ei luultavasti osallistu ketään, joten jo yhdellä vastauksella saanee jotain.

1. Nimeä kaikki Måstbusters-sankariryhmän nykyiset jäsenet (päivä 10)

2. Kerro kaikkien Måstbusters-sankarien (elävien ja kuolleiden!) rotu.

3. Kerro kaikkien Måstbusters-sankarien (elävien ja kuolleiden!) hahmoluokka.

4. Montako varsinaista ihmistä (ainakin porilaisella mittakaavalla) on käynyt pöydässä osallistumassa Toiseen Kampanjaan?

5. Nimeä kaikki kolme Liikkuvien Saaristen saarta. Lisäpisteitä, jos osaat nimetä jokaisen saaren hallitsijan.

6. Montako ihmishahmoa (rodultaan) Måstbusters-sankariryhmässä on ollut Toisen Kamppiksen aikana?

7. Kuka on mielestäsi Toisen Kampanjan päähenkilö? Perustele

8. Mihin kuningaskuntaan Toisen Kampanjan seikkailut ovat toistaiseksi sijoittuneet ja kuka hallitsee tätä kuningaskuntaa?

9. Druidi Liana Ippu-P:n nimi on salanimi. Arvaa druidin oikea nimi.

10. Asteikolla yhdestä kymmeneen, paljonko sinua huolettaa DM:n mielenterveys näiden tekstien perusteella?
Erästä porilaista lainaten ”Vittu, ei pysty!”.

Pukeudun kapteeni Rivermouthin kuvitteelliseen paitaan ja vastaan kysymykseen 10 huolestumiseni tasoksi kymmenen.


Aleksis Kiveä lainaten

”Mi ikävyys,
mi hämäryys sieluni ympär
kuin syksy-iltanen autiol maall?
Turha vaiva täällä,
turha onpi taistelo
ja kaikkisuus mailman, turha!”
 

npc

Jäsen
Pelasin käpsä-hahmolla vuonna -87. Ekassa sessionissa kääpiöni delas enkä ole enää sen jälkeen pelannut saatana. Vieläkin vituttaa epäreilu luolamestari.

Heitin urheasti noppaa ja se oli 79! LM puhui jostain kuumasta keittiöstä mutta yritin väittää että olin heittänyt onnistuneen pelastusheiton keittiön kuumuutta vastaan!

Sitten meninkin Rabattiin hakee kaljaa enkä enää pelannut näitten aivovammasten kaa enää ikinä.

Marsunpelastajat ovat kyllä eri sakkia. Tällaisesta omistautumisesta on aina peukku persiissä meikäläisen taholta.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Jakso 16 - "HOW MANY MUTILATED ZOMBIES CAN YOU FIT IN A 5-FEET SQUARE?"

Päivät 10-12. Mukana: Marc O'Bumström, Liana Ippu-P, Måst, Bud, Ramadaba Dingthong ja Nevarin DeBussy.

TL;DR - Ryhmä matkustaa kohti Risteystä. Liana seikkailee muistipalatsissa päänsä sisällä. Nevarin ja Marc metsästävät zombeja syötäväksi ja Ramadabalta lähtee paita. Kaneli katoaa mystisesti. Taas.

Eli tosiaan. Kaikki kivat Yhteiset Tekemiset oli sovittu Essexin alueelle (varmaan tuttua myös epäonnistuneiden treffi-iltojen osalta). Valitettavasti Ryhmä päätti välittömästi suksia muualle sieltä, joten - kuten todettiin - ryhmäytymistehtävät improvisoitiin sitten lennosta matkan aikana.
Druidi-Liana kuuluu Circle of Dreams -druidiluokkaan, eli voi loihtia itselleen levon ajaksi kuplan, joka tarjoaa suojaa leiriytymispaikalle. Lisäksi se on hieno vertauskuva, että kun ympärillä riehuu pandemia, niin nämä Sankarit sulkeutuvat omaan kuplaansa ja toteavat, että "jonkun pitäisi tehdä jollekin jotain".

Varsinainen matkapäivä koostui nopanheittotaulukoista, koska DM ei ollut saanut vielä karttaa (seuraavat kaupungin/kylät ja mitä niissä tapahtuisi) ihan valmiiksi muilta osin, joten matkustelu on hyvä tapa tappaa aikaa. Työpäivät tulevat ikävästi manioiden tielle ja sekös harmittaa.
Mutta oli sentään maanisesti aikaa kopsailla netistä "heitä noppaa ja jokin näistä asioista tapahtuu"-taulukoita pari.

Aikaisemmin DM on vain paniikkipäissään googlettanut "travel d100" kesken pelisession ja heittäytynyt villisti improvisoimaan, mutta onhan se vähän hankalaa. Jos matkataulukossa tulee vaikka: "Ryhmä näkee pensaan, joka vaikuttaa epäilyttävältä. Jos Ryhmä tutkii puskaa, niin sieltä hyppää ulos koboltti, joka heittää Ryhmää kultarahalla ja pakenee" <- niin miten tuon sitten nivoo paremmin tarinaan?
Pelaajat jäävät siihen uskoon, että tämä oli osa Suurempaa Tarinaa ja käytännössä kaikkien aikaa oli vain hukattu (tuo encounter toki tapahtui ekassa kamppiksessa ja nimesimme koboltin Jeb Bush-nimellä, mutta... ei siitä kyllä mitään hyötyä ollut tarinan kannalta).

Nyt, ihan yleisen oman henkisen närästyksen ennakkovähentämisen vuoksi, DM oli googlettanut ja poiminut valmiiksi 20-taulukoita kaksin kappalein - matkarullaukset ja yörullaukset. Listat oli poimittu osittain ihan vaan netistä mallia "tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta" ja osa ihan omasta päästä. Sitten vain annettiin noppien pyöriä ja toivottiin parasta.
Pastean ihan piruuttaan nuo rullaustaulukot tähän tarinan perään.

Lisäksi kun ei rakenna pelaajilleen valmista putkijuoksua ("nämä asiat tapahtuvat joka tapauksessa, koska tarina"), vaan antaa väen vapaasti valita, niin sitä on oppinut tarvivansa vähän miettimisaikaa. Tämän päivän teemana olikin ottaa selville, että matkustaako Ryhmä seuraavaksi Eiainakaansavupiippuja-kaupunkiin (osa Nevarinin taustatarinaa ja Harri Hylkeen kotipaikka), vai suuntaavatko he kohti Astronomiaa (Horseror the Sorcerorin torni - So-El Saarinen määräsi menemään tänne). Onneksi mitään ei oltu vielä rakennettu, koska TOTTA KAI Sankarit päättivät ottaa kahdesta vaihtoehdosta sen kolmannen ja suunnata session päätteeksi Pöytyälle.

Kun DM tekee suunnitelmia, pelaajat nauravat.

"Putoavilla kivillä" uhkailu on klassien DnD-vitsi. "Rocks fall - everyone dies" on klassinen laini, joka tarkoittaa, että DM-setä on nyt hyvin, hyvin vihainen ja koko Ryhmän kuolema (TPK - Total Party Kill) on nyt aikasta lähellä. Yleensä se ei naurata ketään.

Druidi Liana Ippu-P saattaa olla muuten DM'n vaimo. Ja siksi näissä tarinoissa kuittaillaan hitusen Lianan pelaajalle, joka aina ennen nukkumaanmenoa haluaa varmistaa, että asunnon takaovi on lukittu. Muuten tuo unipalatsi-kohta on enemmän taustatarinaa ja taas osa Sekavaa Paskaa, josta kukaan ei tajua mitään <3

Liana siis rullasi yötaulukosta "näet pahoja unia ja puhut unissasi"-kohdan. Unissapuhuminen suoritettiin kätevästi druidin lukiessa muistiinpanojaan muille pöydän jäsenille. Muistiinpanot olivat aika sekavia, joten siksi tuo "laatikko-Vagestan-laatikko" -höperöinti.
Lianan taustatarina on kuitenkin hemmetin mielenkiintoinen ja siksi myös osittain tämän tarinan uniosio, joka siis on ihan vain DM:n tapa vinkata muille pelaajille asioita. Että "tuo druidi saattaa olla mielenkiintoinen".
Käytännössä toki tämä tekee vain tarinan seuraamisesta todella, todella sekavaa. Että sori siitä.

"Kuinka haluaisit tämän tehdä?" on huono suomennos Matt Mercerin "How you want to do this?"-kysymyksestä Critical Role-podcasteissa (tämä muuten on tuttu myös Amazonin The Legend Of Vox Machina-animaatiosta, joka on CR-podcastien toinen kampanja telkkarisarjana). Eli siis kun hahmo tappaa taistelussa viimeisen vihollisen / jonkun todella hankalan vihollisen, niin kuuluu hyviin tapoihin antaa pelaajan kuvailla muille, että miten tarkalleen tämän pahiksen henki riistetään.
Suosittelen muuten Critical Rolen podcastien kuuntelua! Kannattaa aloittaa suoraan kolmoskaudesta/kolmannesta kampanjasta, koska siinä on ajatus ja äänentasot kohdillaan. Kahden aikaisemman kamppiksen kuuntelu ei ole välttämätöntä, vaan kolmosesta voi aloittaa vailla pelkoa, että on missannut jotain.

Kuitenkin. Seikkailussa ei tänään tapahtunut ihan kauheasti. Ryhmä metsästi safkaa, mutta päätyikin tappamaan zombeja. Ramadaballa oli Purify Food and drink-spelli (Roll d20 piste net), joten seurasi väittely, että voiko zombienlihalla elää, jos se ei olekaan pilaantumisesta myrkyllistä. Nevarin jopa suoritti matematiikkaa, että paljonko lihaa tästä määrästä epäkuolleita saisi irrotettua, jos ne kaikki latoo viisi jalkaa kertaa viisi jalkaa kuutioon.
Kyllähän se toimi, mutta valitettavasti maku pysyi samana.

Sitten heitettiin random-taulukkoa ja kotka pyrähti ilmoista varastamaan jotain yhdeltä hahmolta. Hahmo oli Ramadaba (matalin initiative-rolli, eli reagoi hitaimmin ja oli helpoin saalis) ja esine oli paita Ramadaban päältä (heitä d20 ja ota nopan silmäluvun mukainen random-esine hahmon tavaramäärästä).
Tämä oli juuri niin typerää ja satunnaista kuin olisi osannut odottaakin. Eläköön matkataulukko!

Lopussa eräs Måstbustersin hahmo laittoi DM:lle puhelimen kautta viestiä, että voiko hän yrittää varastaa Kanelin itselleen. Sleigh of hand-rullaus oli tarpeeksi korkea ja Lianan passiivinen perception soveliaan matala siihen, että tämähän onnistui!

Pelastettu marsu oli siis taas kadotettu. Eläköön työ, jolla on tarkoitus! Eläköön aikuistaminen! Eläköön typerä DnD-kampanja!

Ryhmä oli siis jättänyt tunkkaisen ja ahtaan Essexin kuraisat nurkat taakseen. Valitettavasti Måstbustersilla, TSK'Menin alueen hallitsijoilla, ei ollut juuri nyt aikaa sympatiaan Essexin uhreille. He olivat matkalla kohti itää, kohti Risteystä!
"Oikeastaan parempi näin", Måstbusters totesi ja jätti mursuepidemian kourissa kärvistelevän kylän taakseen. Saman kylän, joka oli alle kaksi viikkoa sitten suurin seremonioin nimennyt Måstbustersin "Essexin ystäviksi". Paska homma. Ei voi muuta sanoa.

Kuten tavallista on, Essex ei ollut ihan täysin kivuton kokemus, mutta ainakin se kipu oli kohdistunut muihin kuin Måstbustersiin itseensä.
Päästyään noin sadan metrin päähän Essexistä, päätti Ryhmä leiriytyä yöksi metsään. Måstbusters sulkeutui rivakasti omaan kuplaansa, välittämättä ympärillä riehuvasta pandemiasta.

Ennen nukkumaanmenoa oli toki vähän ryhmäytymistehtäviä Vihreän Kuution kanssa ja vakaa aikomus puhua siitä, että suunnistaako Måstbusters seuraavaksi Astronomiaan tervehtimään Horserer the Sorcereria, vai pistäytyvätkö Eiainakaansavupiippuja-kaupungissa. Uni kuitenkin tuli ennen keskustelua tulevaisuudesta.

"Mahdetaankohan me tappaa vähän liikaa ihmisiä?", murehti Måst iltanuotiolla ennen nukkumaanmenoa. Valitettavasti lohikäärmeissyntyinen jäi vaille vastausta, koska Marc O'Bumströmillä oli liian kiire vaihtaa Xtralta saadun Lähetyskiven viestiääntä.
Marc ei luultavasti ollut kuullut, että maagisten laitteiden liika selaaminen seikkailun aikana on yleensä aika vaarallista puuhaa. Saattaa joutua putoavien kivien uhriksi ihan huomaamatta.

Koska Måstbusters yöpyi metsässä, päättivät he jakaa yöksi vartiovuorot. Liana, Bud, Marc ja Måst lupasivat avuliaina hahmoina olla jokainen noin tunnin hereillä yövartiossa. Kunhan Ramadaba hoitaisi loput neljä tuntia. Nevarin oli vartiovuorojen jaon aikana taktisesti muualla ja saikin nukkua keskeytyksettä koko yön.

Tasaiset kahdeksan tunnin yöunet joka ikinen päivä! Täysi palautuminen seuraavaan päivään! Sosiaalista toimintaa ja jännittäviä seikkailuita maailmassa, jossa asioihin voi oikeasti vaikuttaa! Palkkioita tehdystä työstä!

Fantasiapelit ovat kyllä hiton epärealistisia.

Druidi Liana Ippu-P, Kaneli-marsun ylpeä omistaja, oli tyytyväinen ja unelias pieni ex-kirjastonhoitajatarapulainen omassa kuplassaan. Tunnin vartiovuoro oli urheasti suoritettu ja Paha Maailma oli siellä jossain kuplan ulkopuolella.
Vaikka Måstbusters oli tunkeutunut Essexiin vain hetkeksi, verenvuodolta ei oltu vältytty sen ahtailla kujilla. Liana kuuli yhä sielunsa sopukoissa Essexin tuskan parahdukset. Hän tiesi muistavansa ne ikuisesti ja huokasi syvään. Ei auttanut. Kuten Haka-metsän kirveskultin jäsenet sanovat: "Eteenpäin oli mentävä"

Pitkä lepo on kaiken ikävänkin keskellä tärkeä asia, tiesi peräänantamaton puolihaltia Liana Ippu ja valmistautui druidien unirituaaliin. Hän siirtyi mielensä palatsiin - kätevä temppu, jonka Liana oli oppinut Feywildin sivukirjaston eräällä kannibaaliluennolla (engl. "the Cannibal Lecture").

Palatsissaan päänsä sisällä Liana karkotti kaikki ikävät muistot ulos rakennuksesta. Kun kaikki negatiivinen oli saatu ovesta ulos, oli aika laittaa muistipalatsin takaovi kunnolla kiinni ja lukkoon. Varmistettuaan vielä uudestaan, että takaovi on varmasti lukittu, Liana antoi itselleen luvan nukahtaa.

Unitulkintadruidien rituaalit ovat mielenkiintoisia.

*****

Liana kulkee unessaan yökävelyllä muistipalatsinsa käytävillä. Hän suunnistaa kohti Kivoja Muistoja. Lapsuutta ja perhettä. Kohti Iloista Aikaa, kun hän oli Keskinkertaisilla Markkinoilla siskonsa kanssa.
Keskinkertaisilla Markkinoilla Siskokset tapasivat Dinosaurussedän. Setä kertoi vaikka mitä kivaa muinaisista liskoista, mutta - toisin kuin suuri osa liskoista höpisevistä sedistä markkinoilla - ei maininnut Kokoomusta kertaakaan. Se oli ihan kiva ylläri.

Lianaa ahdisti. Hän tiesi, että päästäkseen Kivojen Muistojen luo, oli hänen kuljettava muistipalatsinsa Limbon läpi. Limbo on pelottava paikka. Liana ei ollut Limbossa yksin.
Liana tietää Kaikkien Jumalien olevan läsnä Limbossa ja että Kaikki Jumalat ovat joskus ilkeitä ja kohtuuttomia. Onneksi Kivassa Paikassa kaikki olisi hyvin. Siellä Dinosaurussetä teki Hipsusta ja Liinasta Dinosaurussiskoja! Dinosaurussetä oli kiva! Äiti osti hattaraa!

Liana Ippu Pekantytär pysähtyy hetkeksi ja epäröi. Limbo on lähellä takaovea ja siksi vaarallinen. Druidi kuulee muistipalatsinsa seinästä Ääniä, jotka kuiska: "Mene eteenpäin! Yuthilan henki on Kaikkia Jumalia voimakkaampi. Kaikki Jumalat rakastavat sinua ja haluavat sinulle vain hyvää! Kirjoita muistiinpanoja! Kyllä se siitä!"

****

Vartiossa kolmatta tuntia ollut Ramadaba Dingthong höristi suippoja korviaan ja korjasi merirosvoseikkailusta naamaan unohtuneen silmälapun asentoa paremmaksi. Mumisiko Liana Ippu-P jotain unissaan? Ramadaba siirtyi lähemmäs kuuntelemaan.
"Laatikko, laatikko, laatikko", mutisi nukkuva Liana Ippu-P. "Pyörre, nuori nainen, örkki, jumala! Koboltti! Laatikko! Vagestan!"
Ramadaba menetti kiinnostuksensa jazz-runoutta tuottavan kollegansa unisiin horinoihin ja siirtyi takaisin vartiohommiin.

****

Liana menee unensa muistipalatsin Limbossa eteenpäin. Takapihalla ulvoo Dinosaurussetä ja Sen Ystävät, mutta muistipalatsin takaovi on lukittu, joten mitään hätää ei ole.
Druidi menee eteenpäin ja kaikki on hyvin. Ulkona Äänet käskee taas tulemaan siskon kanssa mukaan ilman vastarintaa. Äänet varoittaa, että muuten alkaa Taistelu. Ne huutaa äidille ja kyläläisille. Äänet uhkaavat isää.

Liana Ippu-P ei välitä Äänistä, koska tietää kaiken olevan hyvin. Hän syntyi vasta Taistelun jälkeen, joten mitään hätää ei ole. Äiti on tässä ja Hipsu on turvassa. Takaovi on lukittu.

Varmuuden vuoksi Liana pinkaisee juoksuun Limbon läpi, pitäen silmänsä visusti kiinni.

Äänet muistipalatsin seinissä kysyvät: "Miksi hyville ihmisille annetaan alhaisia aloitteita? Miksi joskus paha saa lyödä ennen hyvää? Miksi Kaikki Jumalat antavat meidän kuolla? Miksi niin harva täällä saa Kivoja Asioita?"
Liana ei välitä seinien kysymyksistä. Hän tietää Kaikkien Jumalten pelaavan kuolevaisilla omaa peliään ja kaiken riippuvan Kosmisten Noppien satunnaisuudesta.
Eteenpäin on mentävä.

Lukitun oven takaa, takapihalta, kuuluu nyt Taistelun pauhu. Taistelu kestää vain muutaman minuutin, mutta silti se tuntuu jatkuvan monta tuntia. Joku huutaa Kaikki Jumalat avukseen ja tekee Taikoja. Kuuluu raivon karjahduksia ja hätääntynyttä huutoa.
Vaikka Liana ei ollut vielä olemassa Taistelun raivotessa, tiesi hän tarkasti kaikki sen tapahtumat. Hän tiesi, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Takaoven läpi kuuluu matalaa jyrinää ja valtavan kova pamaus. Muistipalatsin käytävää pitkin juokseva druidi putoaa rajusti lattiaan äänen vaikutuksesta. Hän konttaa hädissään eteenpäin. Pois Limbosta ja kohti Kivoja Muistoja. Hän menee eteenpäin.

Oven takaa kuuluu niin kova ääni, että sillä tuntuu olevan fyysinen olemus. Ääni on valtava ja peittää kaiken alleen. Oli kuin suunnattomat kivet olisivat vierineet alas loputonta jyrkännettä. Lianan hengitys salpautuu.
Ulkoa kohoava pauhu on kuoleman ääni. Se täyttää Lianan muistipalatsin kokonaan. Se on ääni, joka syntyy kun Kaikki Jumalat kysyvät toisiltaan, kuinka he haluaisivat tämän tehdä. Se on kaiken loppu.

*****

Liana herää säpsähtäen. Hetken kaikki tuntuu toivottomalta, kunnes Liana muistuttaa itseään siitä, että nämä muistot olivat seikkailun alku, eivätkä sen loppu. Kaikki on hyvin ja takaovi on edelleen lukittu. Tässä tarinassa druidilla oli sankarin ja pelastajan rooli. Mitään hätää ei ole.

"Huomenta. Näiksä unia?", kysyi neljä tuntia vartioinut Ramadaba punaisessa paidassaan.
"Näin mä jotain. Lähinnä varmaan jotain listoja ja muistiinpanoja. Kaikki Jumalat tykkää listoista", mutisi Liana Ippu-P aamu-unisena.

Siispä. Oli aika aloittaa varsinainen matka kohti Risteystä. Ennen päivän patikointireissua, päätti Måstbusters tilata Sexhamin postimyynnistä neljäkymmentä orjaa mahtavalle punaiselle lohikäärmeelle - So-El Saariselle. Eihän orjuuttaminen sillai ollut kivaa, mutta johtajien pitää välillä tehdä vaikeita päätöksiä.
Måstbusters oli valmis uhraamaan vaikka kaikki ihmiset Tsk'Menin hallintoalueella saavuttaakseen tavoitteensa. Tärkeintä oli päämäärä, ei itse matka.

Marc O' Bumström pohti ääneen, että pitäisikö samalla vaivalla tilata itsellekin yksi orja viihdekäyttöön, mutta tuli siihen lopputulokseen, että kevyesti matkustaminen on helpompaa. Turha ottaa orjia, tai ruoka-annoksia liiaksi hidastamaan menoa.

Nyt kun So-El Saarisen kuukausimaksu oltiin saatu hoidettua, ei Måstbustersilla ollut enää mikään kiire. Nevarin ja Marc päättivät lähteä metsästämään vähän safkaa, koska Tsk'Menin ja Risteyksen välisellä reitillä ei ollut ilmeisesti yhtään majataloa, tai edes tarjoiluvaunua.
Oikeastaan koko tie oli aivan surkeassa kunnossa. Lisäksi satoi kaatamalla ja ukkonen rätisi.
"Kuka helvetti on päästänyt tämän tien näin surkeaan kuntoon?", kirosivat Tsk'Menin käskynhaltijat Tsk'menin tieverkostoa.

Marc ja Nevarin saivat saaliiksi yhden peuran, mutta söivät kitukasvuisen otuksen ihan kolmestaan Budin kanssa, joka sattui kätevästi hortoilemaan paikalle juuri syömisen ajaksi. Silti nälkä kurni yhä. Lannistunut rosvokaksikko oli taivaltamassa takaisin kohti leiriä, kun he näkivät salaman iskevän läheiselle suolle.
"Missä on salamia, on ruokaa", muistivat rosmot Wanhan Cansan Wiisauden ja suksivat suolle. Essex oli juuri jäänyt taakse, vaikkei uskoisi. Sankarimme löysivät itsensä suolta. (DM Huom! keksikää itse parempi suoli-vitsi väsyneenä)

Osoittautui, että salamanisku oli pamahtanut suoraan joukkohautaan (vanha Juhoisan Mantereen hautausperinne) ja muuttanut kuopan raatokasan zombieiksi, koska mikä ettei. Ryhmän OTO-metsästäjät, Marc ja Nevarin saivat kuningasidean ja hyökkäsivät äänekkäästi zombien kimppuun. Lihaahan tänne oltiin tultu hankkimaan!
Alta kahdenkymmenen sekunnin oli jo koko innovatiivinen ja kulinaristinen Måstbustersin sankariryhmä keskellä kiivasta taistelua. Liana loitsi maasta piikkejä. Bud lensi ja huusi leipää. Ramadaban karhunkämmen sivalsi kuin piiska. Marc O'Bumström ahtautui kolmen zombien keskelle ja loogisoi, että nyt niiden keskittyminen on varmaan herpaantunut. Hiippailuhyökkäys!

No, Marcin kuningasidea ei sitten ihan toiminut, mutta hyvä yri kuitenkin. Aikoinaan taistelussa surmansa saaneet ja sen jälkeen hätäisesti joukkohaudatut zombiet huomasivat pian kuolevansa uudestaan.

Kun zombiet oltiin saatu halki, poikki, pinoon ja kasattua innovatiiviseksi keoksi, muutti Ramadaba niiden lihan syömäkelpoiseksi taikuuden avustuksella. Valitettavasti lihan mädäntynyt maku ja limaisa koostumus pysyivät samana, joten jo kertaalleen kuolleet ja haudatut ihmisruumiinkappaleet eivät sittenkään olleet parasta mahdollista matkamuonaa, mutta jälleen - hyvä yri kuitenkin.
Liana Ippu-P yritti myös auttaa valmistamalla zombieista kuivalihasuikaleita. Hän ripusti ruumiinkappaleita puihin roikkumaan, kunnes joku huomautti ryhmän lepinkäiselle, että täällä tosiaan sataa kaatamalla, että jos nyt vaan jatkettaisiin matkaa ja ostettaisiin ihan kaupasta lisää ruokaa. Matka jatkui.

Juhoisa Manner ei ollut vielä valmis vähäkaloriseen "Flesh Light"-innovaatioon, eli zombiekuivalihaan. Sääli.

Sankarit tallustivat kohti Risteystä siististi jonossa. Bud toimi matkanjohtajana, pitäen päänsä alhaalla ja kiviä taskussa. Varoittamatta taivaalta laskeutui alas suuri kotka, joka raastoi Ramadabalta paidan päältä ja silmälapun naamasta. Koko Måstbustersin empaattinen sankariryhmä repesi nauruun. Höhöhöhöhö tissit!
Yläosaton bongovirtuoosi totesi, että voi helvetti. Suurempiin harmitteluihin ei ollut kuitenkaan aikaa. Bud oli vahingossa johdattanut Måstbustersin keskelle laavaolentojen pesäpaikkaa ja taas mentiin. Never stop the madness ja nyt taistellaan taas.

"Haluatko sä multa nahkapanssarin vai joko sä.... ryntäät?", tiedusteli ujosteleva ex-turri Nevarin DeBussy Ramadabalta, mutta silloin mähinä oli jo päällä ja säällinen pukeutuminen vain sivuseikka.
Måstbusters hakkasi laavaotukset kappaleiksi ja yritti samalla pitää katseensa kohteliaasti pois nuoren Ramadaba Dingthongin taisteluvarustuksesta. Onneksi taistelu oli lyhyt ja kaikki selvisivät kivasti ja kivuttomasti tästäkin vastakäymisestä.

Lopulta Risteys siinsi sankariemme edessä. He keskustelivat hetken, että onko seuraavaksi aika suunnistaa Astronomiaan tervehtimään Horserer the Sorcereria, vai pistäytyvätkö Eiainakaansavupiippuja-kaupungissa. Uni kuitenkin tuli ennen keskustelua tulevaisuudesta ja ryhmä päätti taas leiriytyä lähellä olevan kaupungin sijasta metsään.
Yön pimeinä tunteina ei tapahtunut mitään. Paitsi että peloton johtaja, Måst, kuorsasi niin lujaa, että puolet ryhmän jäsenistä ei saanut nukuttua melkein koko yönä.

Kun Måstbusters heräsi uuteen aamuun, he pohtivat, että onko seuraavaksi aika suunnistaa Astronomiaan tervehtimään Horserer the Sorcereria, vai pistäytyvätkö Eiainakaansavupiippuja-kaupungissa. Näistä kahdesta vaihtoehdosta he valitsivat sen kolmannen ja laahustivat aamu-unisina kohti Pöytyän kaupunkia. Ehkä nyt olisi hyvä hetki moikata Ramadaban iskää ja kenties käväistä Lianan vuokrayksiössä.

Juuri kun Måstbusters oli saanut leirinsä purettua ja matkamadon liikkeelle, huomasi Liana Ippu-P, että Kaneli oli yön aikana kadonnut.

Eisssssaatana.

*****

Lianan unen loppunäytös:

Druidi saapui paikalle vain muutama minuutti Taistelun ensi-iskun jälkeen, mutta liian myöhään osallistuakseen mihinkään. Taistelu oli jo loppunut. Voittajat ryöstelivät kuolleiden ruumiita ja silpoivat kuolleiden genitaaleja, kuten Juhoisalla Mantereella on perinteisesti ollut tapana.

Druidi hiipi varovasti keskelle taistelukenttää. Erään savuavan kraatterin pohjalla oli pieni olento, unohdettuna ja hylättynä. Olento oli vajoamassa tajuttomuuten ja lähestulkoon kuollut, kun druidi ennätti paikalle. Hän hymyili pahasti vahingoittuneelle olennolle ja sanoi: "Kylläsheshiitä."

Olento virkosi ja avasi silmänsä. Se näki hymyilevän druidin ja sen takana kimmeltävän portaalin, joka loisti kaikissa väreissä. Portaali tuoksui siltä, että tekisi mieli syödä vaikkapa Solero.
Druidi tarjosi kättään olennolle ja sanoi: "Tule. Mennään nukkumaan. Kahdeksan tunnin yöunet parantavat kaiken."

****

Näissä on Pokemon-vihollisia, koska se Pokemon-ulottuvuus on yksi passiivinen questi myös. Tämä lista on Vitun Sekava, koska se on lähinnä tarkoitettu DM:n omiksi muistiinpanoiksi.

1. 5 kpl beedrillejä Pokemon Pokedex 5e: Kanto — Pirate Gonzalez Games

2. 1 nidoqueen ja 3 nidorinaa

3. Kiertävä kasino, jossa on yksikätisiä rosvoja

4. 2d4 bellsproutia, 2 weepingbelliä ja victreebell. Oudot kasvien menot. Joku kasvipalvonta

5. Pelaaja heittää d6. Niin monta Magmaria tulee paikalle.

6. 1d4 magmaria. Pelaaja heittää noppaa

5. You encounter some people seemingly migrating (Eiainakaansavupiippuja). They're migrating to the nearest city because they lost everything in a fire. They'll try to sell you things, one of them even tries to sell their daughters hand in marriage for a handful of gold. They're that desperate to not end up as beggars.

6. Giant eagle pöllii joltakin jotakin. Jos sen tappaa, jokainen pelaaja heittää d10 miinus nature-modifier ja niin monta kotkaa lisää hyökkää.

7. A group of 15 rough looking soldiers have barred the road with two heavy carts. They will roll them aside for a ‘’Duke’s aid’’ fee of 7 gold pieces per person. (They can be negotiated with until 4 gold pieces but any lower and they turn sour and rather take some lives. Upon being met with hostilities they will overturn their carts and use the slits they cut in the bottom to shoot crossbows from almost total cover while their foot soldiers use a make-shift tower shield to advance on the party. If 5 of them die and they are not clearly winning they will give up and surrender.)

8. You come across two young men, one of which in noble attire and the other is rather clumsily holding a rapier that is too expensive. The noble (duelist) is exercising his right to call a duel, this peasant didn’t look where he walked and spooked his horse. (The peasant is clearly out of his debt but does what he is told as he fears for his daughter’s life (who is crying at the side of the road begging them to stop), he will most definitely be killed if this duel takes place. If the party interferes the noble will size them up and offer them a gold piece each to get out of his way and keep their heads when his father hears of their interference, in all senses this guy is a prick, but one of nobility. If met with hostility the young noble will bravely fight but upon losing (or dying) he or his father himself will make it a personal mission to ruin this party.)

9. The party is split by a Goliath jumping from a tree in the middle, while bandits grab one character and hold them ransom.
Goliath Warrior ja 6x bandit. Bandit

10. A well dressed person claiming to be an inventor comes up to you, saying he has a compass that he claims points to the nearest demon. It points straight to a party member (Liana).

11. A hooded figure stands in a bend on the road. (It speaks with three voices in order: Deep, Normal, Very High Pitch: GO NO FURTHER PAY FIFTEEN GOLD. The figure is in reality three kobolds in a cloak. They will draw six daggers if the party refuses to pay a 15g tithe).

12. A white dragon flies overhead. It seems that it did not spot you. Lucky.

13. Lightning strikes a nearby graveyard (2d8 zombies begin to wander within it).

14. 3 Bullettea saalistaa uhreja

15. A friendly giant (Rekku) approaches your group, asking for directions to Middlesex.

16. A strange kobolt (Googl Maps) approaches the camp. He is looking for directions to Sexham. If helped, players can find him in the city to which they pointed him off to. He might even give them a reward.

17. An old man approaches you and offers to pay you a sack of gold to record an impression of your face with his magical recording machine. Anyone who agrees to the bargain will awaken the next day having aged several years.

18. partyn määrä+1 drauguria matkalla Sexhamiin tapaamaan siellä asuvaa vampyyriä. Haluavat tappaa vampyyrin, koska kiukkuinen kosto. Jos pelaajat astuvat poikkiteloin -> tappelus

19. 1d8 magmaria

20. Ryhmä tapaa Ravensburgerin, joka on hakemassa seuraavan suuren jutun ideaa. Kysyy. onko Måstbustersille tapahtunut mitään mielenkiintoista?

Jos vartiossa oleva hahmo rullaa perceptionit ihan paskasti, niin sitten tapellaan. Muussa tapauksessa rullataan kerran yössä yötaulukosta just because. Ja pitää aikaa saada tapettua.
Tässä saattaa olla typoja. Ei saa olla ankara. Nämä on kasattu aika myöhään netistä ja puhelimella nämä taulukkorungot ja tarkoitus on ollut improvisoida sitten nopanluvun perusteella.

1. Near nightfall a rough and wild looking woman will approach the campsite and asks if she can share the fire. She will offer to share three hunted rabbits with the party in order to secure a place for the night. (She is a Werewolf, but does not want to harm the party. She simply wants some human contact. She does have some weapons, but the rabbits have not been caught with those.)

2. A group of kids follows you from the hamlet you just passed by. They are shooting berries at the party using improvised blowpipes. ((+7 to hit, 1 bludgeoning damage) and throwing stones (+4 to hit, 1d4 -1 damage). They have set some weird traps in the surrounding forest to get away when followed (sweeping branch dexterity save, which cuts movement for that round on a success and deals 1d4 slashing damage on a fail).

3. 1d4 will o wispiä Will-o'-Wisp

4. Restless night. Do not gain any benefits from the long rest. roll to determine a party member which this happens to. (constitution save dc15)

5. Crickets chirp incessantly. Their chirping reminds you of an old song you once heard. That song gets stuck in your head. A PC starts talking in their sleep. It wakes up another member of the party.

6. The guard of the camp starts to nod off. Roll CON to stay awake. Jos nukahtaa, niin 1d6 Magmaria hyökkää

7. A PC won’t stop snoring. Other players roll CON or are woken up and cannot get back to sleep due to the snoring. Disadvantage on ability checks for 1d4 hours in the morning. /// You get really hungry. Tomorrow’s rations are looking delicious.

8 Raccoons (or some other rodent) come in and eat all your rations. They also stooled in your favorite spare set of clothes.

9. A PC has a nightmare and wakes up screaming

10. You hear the sounds of a wounded animal in a trap. Roll a d20, if it crits then the animal is magical and intelligent and may offer compensation for its release. (can let it out or dine on it yourselves, can ignore it, can search for the hunter who placed the trap).

11. A group of 1d4 wild boar attempt to eat all your food items. Player on watch can potentially lure them away.

12. A stranger approaches the campsite, making no effort of stealth. They are kind and will comply if the awake PC asks them to remove their weapons. They reveal themselves to be a vampire, in dire need of blood. They ask for a donation, but will walk away disappointed if the player refuses.

13. In the morning, before leaving, you notice a valuable item is missing. Roll WIS to remember where you left it.

14. A puppy, looking to play, wakes the party in the night. A child comes to collect it in the morning and leaves a copper for the brave heroes.

15. A random PC catches a cold, disadvantage on ability checks for 4d6 hours. (con save dc10)

16. There are tremors in the middle of the night. If camped out near structures, awake and make a Dex save or take damage from falling structures (the tremors wake them before the structure falls, no disadvantage). Similarly if camped in a forest then maybe a tree falls, make a dex saving throw.

17. You get a restful sleep and restore one additional hit die in the morning. (wis save dc15)

18. One of the PCs has a lucid dream, the dream begins with the PC waking up in the party’s camp and having an urge to wander off. This dream may offer insight into what challenge the party will face, it could also just be nonsense dictated by the PC who has control in the lucid dream. He/she wakes up at the DM’s discretion

19. Some mischievous Fey/Sprite has managed to somehow extend your slumber. You over-sleep by 2d4 hours.

20. As your party awakens (party member with highest passive perception) sees a glimmer beneath a tree. Upon further inspection he/she finds a skeletal hand clutching 1d4 electrum coins + 5d10 silver pieces.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Pelasin käpsä-hahmolla vuonna -87. Ekassa sessionissa kääpiöni delas enkä ole enää sen jälkeen pelannut saatana. Vieläkin vituttaa epäreilu luolamestari.
Dude. Mä synnyin -87, joten tämän vuosiluvun antamalla auktoriteetillä kehoitan vakavasti Päästämään Irti Asiasta, Joka On Vanhempi Kuin ÄmÄm YsiViis <3

Lisäksi me pelataan vitoseditionilla (koska olemme ihan nöösejä ja muutenkin laimeita), joten paljon on tapahtunut tuossa välissä. Jopa hevoset on tapahtunut siinä välissä.

Ja tosiaan. Kuten muutamakin Oikea Nörtti on meille kertonut, niin me pelataan tätä kuulemma ihan väärin ja tyhmästi. Että sinänsä.

Haluan muuten erikseen tässä vaiheessa kiittää siitä, että tasan kukaan ei lähettänyt mitään YV:n tapaista tuosta kyselystä. Tämä oli odotettavissa ja onkin kiva että kerrankin joku asia tähän kampanjaan liittyen menee kuten odotettua.
Siksi voittajiksi on arvottu @redpecka ja @Patarouva , jotka molemmat taisivat vastata yhteen tai kahteen kysymyseen ja niinhinkään ei sillai oikeesti. Voittajiin otetaan yhteyttä yksityisviesteillä.

Suolamainen voittaa aina.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
PIENI VÄLISOITTO, ELI SIVUHAHMO JA MITEN SE TEHDÄÄN

TL; DR - Ohjeistussähköposti Vhe'Ghan Opshun-haltialle ja kasa uskontopitoista taustatarinaa. Mania ei hidastu. Osoittautuu, että Måstbusters on myös Uskonnollisesti Tärkeä.

Helsinkiläinen kaveri oli tulossa käymään vähän alle viikoksi. Raukkaparka oli jo pari-kolme kertaa osallistunut (ensimmäiseen) DnD-kampanjaamme kertaluonteisella hahmolla ja lupautui taas tekemään saman. Mikä voisi mennä pieleen?
Pelaajalle annettu "kaappaa yksi vakipelaajista"-tehtävä vähän kuumotti, mutta toisaalta - uudelle hahmolle annettu tehtävä oli aika vaikea. Ja lisäksi pelaajan pitäisi saada ihan naurettavan paljon selville yhden session aikana, jotta tavoite onnistuisi.
Luultavasti siis Vhe'Ghanin duuni olisi vain tiputtaa taustatarinaa ja pitää kivaa muiden kanssa.

Ja olihan tämä oli hyvä tekosyy takoa ilmoille tarpeettoman iso kasa uskontopitoista taustatarinaa (joka myös pastettiin pelaajille sen jälkeen kun pelisessio Vhe'Ghan Opshunin pelaajan kanssa oli hoidettu alta pois).
Sähköpostin tarina oli (taas) tarpeettoman pitkä, mutta Vhe'Ghanin pelaaja sai lukea siitä mitä tykkäsi ja soveltaa loput tarvittaessa.

Ensimmäisen kampanjan aikana eräs Tyyppiryhmän (A Band Of People) jäsen, Ituhippiina, tuli tunnetuksi jatkuvasta halustaan neuvotella kaikkien kanssa ihan kaikesta ja kaikkialla. Ituhippiina jopa tuli muiden pelaajien enneuniin säätämään, neuvomaan ja mikromanageroimaan.
Kun Toinen DM otti hetkeksi ohjat, päättyi viimeinen pelisessio Ituhippiinan vahinkokuolemaan. Pelaajat ja DM päättivät yhdessä lopettaa session siihen ja keksiä seuraavaksi kerraksi tapa pelastaa Ituhippiina kuolemalta.
Valitettavasti sitä seuraavaa kertaa ei sitten koskaan tullut. DM vaihtui ja uusi kampanja alkoi.

Anyways.

Koska Helsingin Herra oli aikaisemmin pelannut pöydässä vain tarinaa edistäviä ja ystävällisiä hahmoja, sai hän tällä kertaa pelata vastapuolen pussiin. Jos hyvin kävisi, niin kukaan Ryhmässä ei epäilisi haltiavelhoa ollenskaan ja kaikkea kivaa tapahtuisi.
Ja loppujen lopuksi - kuka tässä edes oli hyvien puolella? Lohikäärmeelle työskentelevä Måstbusters, joka orjuutti lapsia ja tapatti viikinkihallitsijoita ja hylkeitä? Epämääräinen kultti jossain jäähallivitsimetsässä? Kaikki Jumalat? Päivänsäde?

Kuten edellisessä työpaikassa kärsivällisesti pelisessioiden (sekavia) selityksiä kuunnellut työkaveri kysyi hämmentyneenä: "Siis... miten tossa pelissä sitten lopulta voittaa?"

Ei. Ei siinä voita. Edes suomalaiset.

On vain Mentävä eteenpäin.

Tervehdys, oi mahtava velho Vhe'Ghan Opshun (sukupuoli ja määriteltävissä preferenssinne mukaan).

Olette High Elf-maagi (Taso Kahdeksan!), joka kutsuu kodikseen Haka-metsän uumeniin kätketyn New Lillluvian haltiakaupunkia. Tämä kaupunki on Yohus-mantereelta vaimoja ja vainoja alunperin paenneiden haltioiden turvasatama/koti ja yksi Juhoisan Mantereen suurista salaisuuksista. Todella harvalle yksilölle paljastetaan New Lillluvian olinpaikka.

Kaupunki on salainen siksi, että siellä on yksi Osny-Portti - muinainen rakennelma, jonka on tarkoitus pitää Juhoisan Mantereen Ylijumalan maniat kurissa. New Lillluvian The Cult Of Meddlingin soturit vartioivat porttia öin ja päivin.

Tähän väliin hitusen uskontoa. Eli sinä, Vhe'Ghan, kuulut Cult of Meddlingiin. Mihin me oikein uskomme?

No. Cult of Meddlingin uskomusten mukaan meidän Toril-maailmamme ei ole Se Alkuperäinen Toril, vaan omassa todellisuudessaan (Plane of existence) oleva kiva pieni kupla.

Kuten tiedämme - Alussa oli Toril - planeetta, jossa kaikki asumme. Se oli viaton paikka, jossa jokaiselle fantasiaolennolle oli oma paikkansa. Sen jumalat olivat perinteisiä ja legendat myyttisiä. Oli harmonia. Oli logiikka.

Sitten paikalle saapui kokeilunhaluisuuden, leikkimisen, delegoinnin ja kohtalon jumala - uusi ja voimakas jumala, joka oli oppinut pakottamaan itse Kohtalon oman tahtonsa mukaiseksi. Uusi Jumala katsoi Torilia ja näki sen olevan hyvä. Paljon käyttistä. Such illanvietto.
Uusi Jumala Lainasi, Sovelsi, Delegoi, Nakitti ja Sääti. Sen jälkeen Hän Häsäsi, Härväsi, Sättäsi ja Visioi. Tuli Jumalainen Mania, joka synnytti Juhoisan Mantereen ja Yohuksen. Uusi Jumala antoi itselleen inspiroinnin lahjan ja valitsi huolella kosmiset pelinappulansa humanoidien joukosta. Uusi Jumala valitsi symboleikseen Monikulmaiset Nopat ja Helvetisti Liikaa Kahvia. Seuraavaksi Hän antoi itselleen salaisen nimen ja näki tämän kaiken olevan Ihan Helvetin Hyvä.

Luotuaan Kaksi Mannerta - Juhoisan Mantereen ja Yohuksen - Jumala Rauhoittui Vähän, jottei vahingossa Maniapäissään tuhoaisi heti kaikkea. Estääkseen maniaöveriä tapahtumasta, loi kauaskatseinen Jumala eri puolille Mantereita Osny-portteja. Nämä portit oli suunniteltu pitämään Jumalaiset Maniat kurissa.
Se oli Hemmetin Hyvä ihan kaikkien kannalta.

Kun Reinbowitaijotain-kuningaskunnan paha Jake rituaaliuhrasi The Oddest Prime-valitun, eli soturimunkki Orc-Nadon, Gaylordin Rituaalitemppelissä noin kymmenisen vuotta sitten, murtui ensimmäinen Osny-portti Juhoisalla Mantereella. Se vapautti Kobolttien jumalan, Kurtulmakin, vankilastaan ja heikensi samalla muita portteja. Lisäksi se loi lauman homojättiläisiä Gaylordin liepeille ja muuta kummallista. Ei tylsää päivää, kato!

Kun Gaylordin Osny-portti murtui, syntyi Toril-planeetallemme myös Juhaisa Manner ja sen mukana uusi jumala - Multitaskaamisen ja Kärsivällisyyden jumala. Huomattavasti Ytimekkäämpien Yhteenvetojen jumala.

Neverwinter, Faerûnin mantereelta maagisesti kahdennettu sekasikiökapunki jossa Juhoisan Mantereen Jumalan väitetään syntyneen, halkesi magian voimasta samaan aikaan kuin Gaylordin Osny-portti.
Siis tarkoittaen, että maa halkesi koska magia ja kapunki siinä mukana. Kaikki näkivät, että Tämä Ei Ollut Hyvä Nyt.
Neverwinterin hallitsija katosi ja koko kuningaskunta hajosi anarkiaan. (Murderville on btw nykyään aika takapajuinen mesta, jossa on klaaneja, muttei keskushallintoa. Siksi Fehrweldin kuningaskunta on vallannut alueita entisen Murdervillen alueelta. Eläköön anarkia!)

Oli ennustus (kuuluisista That Guy:n ennustuksista, joista osa oli Tosi Profeetallisia ja osa taas Sekavaa Paskaa), jonka mukaan "Juhoisalle Mantereelle saapuvi Plesiosaurus, joca pelcällä läsnäolollaan wahwistaisi Osny-portteja tuhatcertaisesti".
Tämän uskottiin olevan taas yksi That Guy:n ennustusten "sekavaa paskaa"-osion tuotosta kunnes eräs The Band of Peoplen jäsen katosi ja koko Neverwinter repesi.

Osoittautui, että Band of Peoplen druidi, Ituhippiina, oli tämä ennustusten Plesiosaurus. Valitettavasti Itis what Itis ja se druidi kuoli Juhaisalla Mantereella katkeran jumalan raukkamaisesti surmaamana. Uuden Jumalan, joka ei vielä edes ymmärtänyt voimiaan.

Tämä ei kuitenkaan ollut kaiken loppu! Ennustusten mukaan Ituhippiina-druidin erityisyys tulisi korottamaan hänet jumalten joukkoon kuoleman jälkeen. Hänestä olisi tuleva mikromanageroinnin ja naarmuttomien lattioiden jumala. Se-Joka-Pystyy-Pysäyttämään-Kaikki-Jumalat. Osny-Porttien suojelija.
Tällä hetkellä maallisesta ruumiistaan poistunut Ituhippiina ei ole kuollut, vaan ainoastaan todella, todella väsynyt ("always tired").

Lisäksi! That Guyn ennustusten mukaan Saurus-väkeä olisi enemmänkin tällä planeetalla. On teoria, että toisen Saurus-henkilön uhraaminen Osny-Portin lähellä toisi yhteyden Jumalaiseen Ituhippiinaan ja auttaisi Itiksen nousua Jumalten joukkoon.

Myös Haka-metsässä on vaikeeta silloin kun ei oo helppoo. New Lillluvian Osny-portti on osoittanut hajoamisen merkkejä, koska aikaisemmin mainittu rituaali Gaylordissa järkytti kaikkia ja kaikkea. Haka-metsän Portti on päästänyt ulos kaksi Portin taakse teljettyä Jumalaa - Painajaisten Jumalan ja Hänet Joka Menee Eteenpäin.

Jälkimmäisestä et tiedä mitään, mutta Painajaisten Jumalan tiedät olevan aika paha juttu. Se tyyppi tunnetaan myös nimellä Tyhjäkatse, Sielunsyöjä ja Huumorintajuton. Tosi ikävä tyyppi, joka haluaa peittää koko maailman pimeyteen.
Painajaisten Jumala on voimistunut yllättävän nopeasti. Yleensä vastasyntyneiltä jumalilta menee kymmeniä vuosia ennen kuin se pääsee syömään ensimmäisen sielunsa ja voimistuu sitä kautta, mutta nyt mennään aika haipakkaa. Quite the sharkpack.

Tiedät tämän kaiken, koska olet The Cult of Meddlingin Voideltu Ritari, yksi niistä tyypeistä, joidena elämäntehtävä on pitää nämä otukset teljettyinä Osny-porttien takana. Ettei Jumalainen Mania suorita Great Resetiä ja koko paska alkaisi alusta taas.

Blaablaa. Such destiny. Very mysteeri. Kuten The Cult Of Meddlingin sanonta menee: "Never stop the madness ja kohta vedetään taas".

Sen lisäksi, että olet velho, olet myös Hiekkahairatsastaja - harvinainen siunaus, joka on suotu aikaisemmin vain muutamalle New Lillluviassa syntyneelle haltialle. Osaat siis ratsastaa bulette-otuksen kyydissä ja kommunikoida niiden kanssa. Tavallaan, ainakin. Ne on aika saatanan tyhmiä otuksia, joten kommunkointi on aika liioiteltu termi. (mä annan sulle aika vapaat kädet, että mitä sä haluat ominaisuudellasi tehdä. Koita olla hirveästi innostumatta <3 )

Tehtäväsi:
- Olemme tekemässä sopimusta Pöytyän Jätehuoltokeisarin kanssa. Tämä on helvetin tärkeä homma.
- Matkusta siis Pöytyä-kaupungin edustalle ja kohtaa pahan So-El Saarisen rosvokopla - Måstbusters. Tämä kolmesta viiva kuudesta taistelijasta koostuva ryhmittymä on punaisen lohikäärmeen oma iskuryhmä. Se on vallannut jo Tsk'Menin pienen kreivikunnan ja etenee nyt kohti Pöytyää. Miksi juuri nyt? Mikä homma? Mitä ne haluaa?
- Operaatiomme Pöytyässä on vielä pahasti kesken ja saattaa päättyä väkivaltaisesti. Pidä huoli, ettei Måstbusters pääse kaupungin itäosaan tämän päivän aikana.
- Ota selvää mahdollisimman paljon tästä Måstbustersista. Mikään yksityiskohta ei ole liian mitätön. Tehtäväsi on raportoida takaisin ryhmän kohdattuasi. (siis srsly sää joudut kirjoittamaan mulle "raportin" KAIKESTA mitä sait selville Måstbustersista <3 Muista tehdä muistiinpanoja!)
- Älä tapa joukon jäseniä, jos suinkin mahdollista. He saattavat olla osa That Guy:n ennustuksia. Ainakin Måstbusters mainitaan niissä.
- Muuten saat kyllä kurmottaa niitä. Yritä olla aiheuttamatta kuolonuhreja. Älä kuale itte, hei.
- Huhutaan, että Måstbustersin yksi jäsen olisi Dinosaurussyntyisten sukua. Tämä Dinosaurussyntyinen pakeni Feywildiin kauan sitten, eikä hänestä tiedetä paljoa. VARO! Saman hahmon kerrotaan palvelevan pimeitä voimia ja olevan todella vaarallinen tapaus noin yleisesti.
- Tämän Dinosaurussyntyisen huhutaan myös olevan haltiasukua ja asustaneen joskus Pöytyällä, mutta nämä tiedot eivät ole ihan varmoja.
- Jos pystyt, houkuttele Dinosaurussyntyinen kanssasi kahdestaan New Lillluviaan. Älä päästä epäluotettaviksi arvioimiasi henkilöitä New Lillluviaan vaikka mikä olisi. Älä paljasta kulttimme salaisuuksia (jumalan nimi, kaupungin tarkka sijainti, kulttimme lopulliset tavoitteet) kuin pakon edessä.
- Sinulla on mukanasi Scroll of Teleport, jolla voit siirtää maksimissaan 9 (sinä ja 8 muuta) halukasta otusta haluamaasi paikkaan. Voit myös paeta hiekkahailla ja ratsastaa sillä auringonlaskuun. You do you.

- Sinulla on mukanasi kaksi Bulette-hirviötä. Voit ratsastaa niillä. Taistelun syttyessä DM kontrolloi näitä otuksia.
- Sä voit joko tapella Måstbustersia vastaan (jos pidät niitä vaarallisina tai kusipäisinä - tämä olisi aika kivaa), tai sitten johdattaa ne Pöytyän länsipuolen kasinolle, jos et jaksa tapella / liikaa ajateltavaa. Sitten voidaan vaan keskustella ja uhkapelata (tämäkin hyvä)
- Velholla on vähän hipareita ja huonohko Armor Class. Suosittelen castaamaan Mage Armorin itseesi ennen combattia. Se muuttaa Armor Classisi 15 -> 18. Lisäksi Mirror Imageen kannattaa tutustua.
- Sä voit valita omat spellisi! Mä laitoin sulle muutaman, mutta siis velhothan tietää kaikesta esim. kaiken. Jos haluat lisätä niitä, niin anna palaa! Ideaalitilanteessahan juuri sä valitsisit ne spellit, jotka sopii sun tulevaan suunnitelmaan. Wizard-classin spellit ainoastaan.
- Sun käytössä olevat spellslotit (eli kun heität vaikka ykköslevelin taian, niin sulta lähtee yksi spellslot jne jne) ovat:
1st Lvl [ ] [ ] [ ] [ ]
2nd Lvl [ ] [ ] [ ]
3rd Lvl [ ] [ ] [ ]
4th Lvl [ ] [ ]

Liitteenä haltiavelhon hahmolomake pdf-tiedostona, koska mikä ettei.
 

Liitteet

  • Vhe'gahn Opshun.pdf
    638,4 KB · kertaa luettu: 41

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
TL;DR - Saapuminen Pöytyään ja tapaaminen kaupungin ulkolaidalla haltiavelho Vhe'Ghan Opshunin kanssa. Lähes-väkivaltaa, jonka jälkeen suunnattiin The Lucky 8-kasinolle pelaamaan ja ryyppäämään. Osa hahmoista tunsi olonsa aika homoksi ja osa taas teki Isoja Ratkaisuja.

Hemmetti kun tulee työt aina kaiken tielle. Päivitystahti vähän vähemmän hektistä.
Mutta ei hätää! Maniat loistaa edelleen pimeässä ja eteenpäin mennään!

Aloitetaan nyt tämä huom siitä, että meininki oli aika homopainotteista tässä sessiossa. Siihen on ihan selityksensä, mutta onhan se silti vähän tymää ja lapsellista. Sori siitä.

Oli siis aika (paniikissa) luoda Pöytyän kaupunki. Onneksi Helsingin Herra oli tässä vaiheessa saapunut vieraaksi, joten oli mahdollista käydä muutaman pelaajan kanssa keskustelua (Ramadaba ja Liana olivat kotoisin Pöytyältä), että millainen paikka Pöytyä on.

Helsingin Herra - itse Vhe'Ghan Opshun - sai kunnian aloittaa, tehtävänään visioida läntinen puoli Pöytyästä.
"No sen nimi on West End ja siellä on paljon filosofeja, tiedettä ja estotonta homoilua. Sellainen antiikin Kreikka-tyylinen toogahomoilupaikka, siis"
Ai että kun on kiva toimia aikuisten kanssa. Käytiin lore-pohjainen keskustelu Lianan ja Vhe'Ghanin kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että West Endin vesi saa asukkaat siellä homoilemaan, mutta samalla teki heistä tosi fiksuja.

Vähän myöhemmin Ramadaban pelaaja (jätteidenkäsittelypäällikön tytär Pöytyältä tässä pelissä) - täysin tietämättömänä West Endistä ja sen homoilusta, joka oli keksitty 5 min aikaisemmin - laittaa viestiä, että: "Pöytyän pohjoinen kaupunginginosa on nimeltään The Straight Elf Compton"
Tämä oli merkki! Pöytyällä on homoilua lännessä ja italialaisvivahteisia raivoheterohaltioita pohjoisessa. Tästä tulee hyvä sessio!

Vhe'Ghan tuli siis uutena ja hänen tehtävä oli ottaa hitosti selvää pelaajista ja sen jälkeen haltiavelhon mahdoton tehtävä oli houkutella yksi pelaajista (dinosaurussyntyinen) satojen kilometrien päähän keskelle metsää. Yksikään DnD-pelaaja ei olisi niin tyhmä, että lähtisi vapaaehtoisesti kauas ystävistään ("Never split the party"). Eihän?

EIHÄN?

Tehtävän piti olla mahdoton, mutta koko Ryhmä oli iloinen nähdessään Vhe'Ghanin pelaajan taas keskuudessamme ja jakoikin hänelle melkein kaikki tiedot omista hahmoistaan, seikkailustaan ja kaikesta muustakin heti kättelyssä. Vhe'Ghanin pelaajan piti vain hymyillä nätisti ja tehdä muistiinpanoja.
Kappas! Nyt olikin saatu selville kaikki tarvittava ja oli metsähoukuttelun aika.

Jakso 17.1 - "I NEED TO SEE SOME PENISES!" (The song of Vhe'Ghan Opshun)

Päivä 12. Mukana: Liana Ippu-P, Vhe'Ghan Opshun, Ramadaba Dingthong, Måst ja Bud

Aamu sarasti ja selviytymistaitoinen sankariryhmämme heräsi leiristään noin puolen kilometrin päästä Pöytyää. Taas säästettiin selvää rahaa yöpymiskustannuksissa!
Ramadaba Dingthong ja Liana Ippu-P eivät olleet nukkuneet silmällistäkään, koska ryhmän peloton johtaja Måst oli kuorsannut läpi koko. Helvetin. Yön. Että vähän kireä tunnelma oli leirissä.
Nevarin DeBussy päätti säästää vielä toisen pitkän kuparirahan ja säntäsi heti aamutuimaan metsään hankkimaan itselleen luomu-murkinaa (Mahdollisesti Marc O'bumströmin kanssa, mutta tarina ei kerro). Muut Måstbusterit muistelivat kissan viimeksi metsästäneen syötäväksi kuutiollisen epäkuollutta ihmislihaa ja päätti suunnata mieluummin kaupunkiin aamupalalle, kiitos vain. Joku raja säästämisessäkin.

Måst kuunteli hämmästyneenä, kun rättiväsyneet Ramadaba ja Liana nurisivat, että olisivat mieluummin nukkuneet kotonaan, koska kuitenkin asuivat Pöytyällä.
"Siis hetkinen? Teillä on kämppä täällä Pöytyällä?", tiedustelivat barbaari Bud ja lohikäärmeissyntyinen Måst druidikaksikolta lihakset kipeinä metsässä vietetyn yön jäljiltä.

Sekä Liana, että Ramadaba myönsivät olevansa paikallisia. Liana sanoi olevansa vuokralla Itäpöytyän slummikortteleissa. Hänellä oli sellainen pieni itsemurhayksiön ja pienyrittäjän liiketilan sekarotukämppä, jossa druidi oli pyörittänyt "LIVE, LAUGH, DREAM!!!"-unientulkintaputiikkia ennen Kaneli-marsun traagista sairastumista.
Ramadaba Dingthong tyytyi vain toteamaan, että hänelläkin oli kaupungissa yksi huone käytettävissä.

Kuitenkin. Nyt Ryhmän edessä siinsi siis Pöytyä. Noin kahdeksan- viiva kymmenentuhannen asukkaan kaupunki - eräänlainen helmi Fehrweldin kuningaskunnan köyhän länsialueen laitamilla. Pöytyä oli kiva kesäkaupunki ja muutenkin hyvä paikka asua ja yrittää.

Pöytyän tunnisti helposti sen kolmesta maamerkistä:

1) Länsipuolella kaupunkia - siis siinä suunnassa, mistä Sankarimme kävivät Pöytyään - kohosi loputtoman korkeana torni, joka oli aivan selvästi mahtavan velhon torni. Mikään tavallinen rakennelma kun ei voisi kohota noin korkealle fysiikan lakien mukaan.
(DM HUOM! Toisin kuin muut magiankäyttäjät, velhot joutuivat opiskelemaan ja pänttäämään kymmeniä vuosia oppiakseen taikuuden salat. Kun on nähnyt uskomattoman paljon aikaa, vaivaa ja opiskeluajan deadline-hermoromahduksia taitojensa eteen, niin sitä taitoa myös mainostaa aivan helvetisti enemmän kuin muut ammattikunnat Tämä selittää myös velhojen mieltymyksen kaapuihin ja tunnistettaviin hattuihin).
Ramadaba ja Liana kertoivat pilviä halkovan tornin olevan Pasi Vain On Pään asuinpaikka. Pasi on kaupungin mahtavin velho, mutta ei ollut laskeutunut tornistaan pitkään, pitkään aikaan.

2) Kaupungin pohjoispuolella kohosi kukkulan päällä upea palatsi - Katydid Way Manor. Ramadaba kertoi avuliaasti rakennuksen olevan haltioiden kaupunginosan, Straight Elf Comptonin, kruunujalokivi ja ylpeyden aihe.

3) Pöytyän kaupunkia ympäröi puumuuri, joka vaikutti... olevan pöydistä tehty? Kummallisuudestaan huolimatta Pöytyää ympäröivä pöytäröykkiö vaikutti varsin pätevältä linnoitusratkaisulta.
Uteliaana turistina Måst riensi heti ihailemaan muuria ja huomasi kätevästi lähelle pykätyn kyltin, jossa luki: " PASI VAIN ON PÄÄ: "Argumentum ad hominem" Pöytäröykkiö kaupungin ympärille, sekatekniikka, 32 eTR (ennen TyyppiRyhmää). "

Pöytyän läheisempi grand-turismointi sai kuitenkin odottaa, sillä äkkiarvaamatta maasta ponnahti bulette, eli "maahai" näin maallikkotermein. Barbaari-Bud tunnisti otuksen välittömästi. Samanlainen perhana oli käynyt joskus kiima-aikanaan Tyyppiryhmän kimppuun ja traumatisoinut Mangogin perinpohjaisesti.
Koska toistohuumori on aina hauskaa ja aina hauskaa, ponnahti maan sisältä vielä toinenkin hai-otus ja sitten pani hai se maan tärisemään, tai jotain muuta haivitsailua. Onneksi kaikki edes tykkää toistohuumorista.
Lisäksi! Hyvä ihmetys! Toisen maahain selässä ratsasti sinikaapuinen muunsukupuolinen henkilö - solakka ja vaaleaihoinen haltia hulmuavine vaaleine hiuksineen! Olikohan se haitaksi?

Måstbusters huomasi olevansa Pöytyän pöytämuurin ja kahden maahain välissä. Kinkkinen tilanne. Toivottavasti tämä maahairatsastaja olisi mukava ja eri reilu hanu vailla taka-ajatuksia.

Budilla oli ollut vähän huono päivä. Kaikki Ryhmän jäsenet olivat olleet aamuäreitä ja muutenkin kiukkuisia. Papuja ei ollut missään ja Måst oli koko yön puhunut puoliunissaan jostain Rovaniemellisestä ja pitänyt porukkaa hereillä kuorsaamisellaan.
Aina välillä Bud huomasi muistelevansa kaiholla rakasta Tyyppiryhmäänsä. Uudet sankarit toki muistuttivat ratkaisuineen hämmentävän paljon vanhoja seikkailutovereita, mutta tällä kertaa vaikutti ilmassa olevan huomattavasti vähemmän laatikoita ja humalaista seksiä. Nostalgiakaan ei ollut enää sitä mitä ennen, huokasi barbaari masentuneena itsekseen.
Kun Bud näki tuntemattoman otuslauman lähestyvän aika haipakkaa heti aamutuimaan, meinasi tarmokas barbaari jopa hiukan lannistua. Mitä jos tämän päivän (mahdollisesti myöhemmin Ihmeellisesti Juhon dokumentoima ja kanonisoima) hai-tarina olisikin: "MÅSTBUSTERS - HAISTA KAAVITTU"? Oliko tänään se päivä, jolloin Bud palaisi loppuun?

Ei. Budin suurimmat ongelmat olivat pavut, tarpeeton väkivallankäyttö ja uhkapelaaminen - ei siis hai. Tämä oli ongelma, jonka barbaari osasi ratkaista. Bud teki nopean johtajaratkaisun ja pyrähti juoksuun kohti uutta tulokasta.
Barbaari ei ollut ihan varma, oliko maan sisästä haistellut androgyyni ystävä vai vihollinen. Hän ei ollut edes varma, että minkälainen genitaalisetti uudella tulokkaalla oli. Bud kuitenkin tiesi, ettei muutos ollut ikinä kiva juttu. Barbaarin primitiivireaktio oli lähes liikuttavan porilainen: "hämmentävässä tilanteessa ruimi ihan surutta turpaan, niin kyllä se siitä suttaantuu."
Liana aavisti Budin aikeet ja kiljaisi: "Budi perr-kele! Ei tapa! Paikka! Kun me kohdataan vieraita, niin ensin me Keskustellaan!", heittäytyen barbaarin reppuselkään, muttei saavuttanut mainittavasti tuloksia.

Se oli menoa sitten. Barbaari rynnisti eteenpäin druidireppu selässä heiluen nopeammin kuin muu ryhmä ehti reagoida.

Vhe'Ghan Opshun, The Cult Of Meddlingin Pöytyään lähettämä soturimaagi ja Maahairatsastaja, tarkasteli tilannetta. Hän näki Pöytyän kaupungin edessä ryhmän, joka vaikutti olevan saamansa kuvauksen mukainen Måstbusters - pahan punaisen So-El Saarinen-lohikäärmeen oma eliitti-iskujoukko.
Tämä Måstbusters oli noussut vasta muutama viikko sitten kuin tyhjästä terrorisoimaan läntistä Fehrweldiä, mutta herätti jo nyt kauhua pitkin kuningaskuntaa. Kuuleman mukaan tämä ryhmä ei koskaan kavahtanut väkivaltaa ja orjuutti jopa lapsia rahan- ja vallanhimonsa sokaisemina.

"Minä olen Måst. Tämän ryhmän johtaja. Oletko ystävä, vai vihollinen?", tiedusteli ääni Vhe-Ghan Opshunin päässä samaan aikaan kun Vhe'Ghanin Daisy-niminen hiekkahai ruimaisi hyökkäävää barbaaria lempeän varoittavasti turpaan.
"Olen ystävä", vastasi The Cult Of Meddlingin lähettämä velho takaisin telepaattisesti ja pohti mielessään, että kukahan näistä måstbusterseista olisi Pekan lapsi - Vhe'Ghanin kultin antaman tehtävän pääkohde, jonka viimeisin tiedossa oleva asuinpaikka oli Pöytyä? Sen selvittäminen olisi varmasti työn ja tuskan takana.

"Minä olen Liana Ippu Pekantytär ja olen Pöytyän asukas", julisti hiekkahain iskusta barbaarin selästä ilmaan lennähtänyt druidi kesken lentonsa ja laskeutui sen jälkeen sujuvasti jaloilleen ja hymyili ystävällisesti uudelle tulokkaalle maahain selässä.
Lianasta tuntui tosi kivalta, kun onnistui tuollaisissa pienissä jutuissa, kuten kasuaali esittäytyminen kesken ilmalennon ja tyylikäs laskeutuminen. Ehkä tämä muunsukupuolinen hiekkahairatsastaja osoittautuisi hyväksi ystäväksi ja veisi Lianan Suurta Tarinaa taas askeleen eteenpäin!

Seikkaileminen on kivaa!

Vhe'Ghan Opshun totesi, että sepäs oli helppoa. Tuntipalkalla kun tässä nyt kuitenkin oltiin, niin kai sitä voisi edes muutaman tunnin kellottaa työaikaakin. Velho kysäisi kasuaalisti Måstbustersin jäseniltä, jotka olivat suvainneet pitäytyä enemmästä väkivallasta, että huvittaisiko Ryhmää lähteä vaikka kasinolle, kun tässä kerran tuli törmättyä?

"Sinä velho?", tiedusteli barbaari-Bud kerättyään itsensä maasta.
"Joo", vastasi Vhe'Ghan-velho.
"Paranna minut", vaati barbaari uhkaavasti.
"Valitettavasti en osaa parannustaikoja, mutta voisin vaikka... ööö... lukea sun ajatukset?", ehdotti maahairatsastaja.
"Paska velho", totesi Bud ja vaati seuraavaksi velholta pirtelöä. Vhe'Ghan lupasi, että Pöytyällä oli pirtelöitä vaikka muille jakaa. Vaikkapa siellä kasinolla. Mennäänkös sinne?

Vhe'Ghan pysäköi maahainsa kaupungin ulkopuolelle ja aprikoi mielessään, että kannattaisi varmaan hieman tutustua tähän Ryhmään ennen toimintaan räjähtämistä. Oppisi tuntemaan vihollisensa ja saisi kerättyä tietoa tästä Måstbustersista, kuten taisteluvelhon tehtävänä oli. Taisteluhan tässä olisi edessä kuitenkin, sillä Vhe'Ghanin oli tarkoitus kaapata edellämainittu Pekan tytär ja kuljettaa Dinosaurussyntyinen Haka-metsään. Hän oli kuullut varmasta lähteestä, että Måstbustersin ryhmädynamiikka oli viimeaikoina parantunut, joten Ryhmä tuskin antaisi yhden jäsenensä tulla kaapatuksi ilman kostotoimenpiteitä.
Lisäksi yksikään olento ei valitettavasti ole niin tyhmä, että teleporttaisi ventovieraan kanssa kahdestaan keskelle metsää vapaaehtoisesti, joten tämä piti varmaan hoitaa väkivalloin. Vhe'Ghan päätti odottaa tilaisuuttaan kärsivällisesti. Hän kertoi Ryhmälle opiskelevansa objektipysyvyyttä ja olevansa siis eräänlainen tiedehenkilö, filosofi ja pirtelötietäjä velhouden lisäksi.

Sankarillinen Måstbusters tunsi välitöntä luottamusta tätä parratonta muunsukupuolista kohtaan ja päätti oitis lähteä pelaamaan uhkapelejä ja ryyppäämään rankasti tämän uuden ystävän kanssa. Olihan kello jo kaksitoista päivällä!
Siispä! Lucky 8-kasinolle läpi Pöytyän The West End-kaupunginosan, joka oli tunnettu tieteestä, filosofiasta ja ihan hillittömästä homoilusta. Pöytyän länsipuolen meininki oli siis lievästi sanottuna vapautunutta ja liberaalia. Kohta siellä mentiin varmaan jo koiran kanssa naimisiin, mutistiin muualla Pöytyässä paheksuen. (DM tahtoo tässä välissä kiittää Vierailevaa Tähteä West Endin tosi aikuismaisesta ja kreikkalaisteemaisesta rakentamisesta)

Måst hirnahteli ja virnuili West Endin homoviittauksille kuin parikymppinen ja seksuaalisesti vielä epävarma miehenalkulisko vain osasi. Homoilu oli miesten hommia. Tsihihi. Ramadaba Dingthong taasen naamioitui tunnistautumattomaksi vetämällä Budilta saadun paidan päänsä yli. Hän oli Straight Elf Comptonin kasvatti ja vähän vanhollinen näissä sukupuoliasioissa.
Bud mietti edelleen, että mitä muunsukupuolisella haltiavelholla oli housuissaan. Pipuli, vai piluli? Vhe'Ghan ilmoitti, että vastaukset kaikkiin kysymyksiin oli saatavilla, jos barbaari vain pelaisi korttinsa oikein.
Budilta meni tämä kasinovitsi vähän ohi. Enemmän harmitti se, ettei Lucky 8-kasinolla ollut sittenkään tarjolla pirtelöitä. Ihan kuin Vhe'Ghan olisi valehdellut Pöytyä-tietoudestaan, mutta kukaan ei vaivautunut tarkistamaan asiaa tarkemmin.
Haltiavelho vaikutti edelleen olevan eri reilu hanu ja tosi luotettava muunsukupuolinen noin muutenkin.

Måstbustersin, pelottomien Marsunpelastajien, tehdessä matkaa kohti kasinoa, tunnusti Liana muulle ryhmälle, että Kaneli-marsu oli kadonnut yön aikana johonkin. Silti mitään hätää ei varmaankaan ollut. Kyllä se varmaan siitä jotenkin suttautuisi omalla painollaan. Jos routa ajaa porsaat kotiin, niin varmaan jokin ajaa marsutkin takaisin, järkeili eläinrakas druidi.
Lisäksi Liana oli ihan varma, että Kaneli eli parasta elämäänsä juuri nyt jossain tosi kivassa paikassa. Oli jotenkin vaan sellainen fiilis. Tästä tulisi hyvä päivä!

Måst rykäisi ja tunnusti rehdisti Lianalle, että ottaen huomioon tähän asti kulutetun ajan, vaivan ja ihmishenkien määrän, niin oli luultavasti kohtuullista sanoa, että Måst ei aikonut jatkossa enää pistää tikkuakaan ristiin yhdenkään saatanan marsun eteen.
Liana sanoi ymmärtävänsä ja tunnusti, että oli jo itsekin aika kypsä tähän kaikkeen marsuiluun. Sen vuoksi Lianaa ei just nyt huvittanut ottaa selvää, että mihin vastapelastettu marsu oli oikein kadonnut. No. Eiköhän se siitä. Omalla painollaan sitten joskus.

Måst muisteli juuri päättynyttä kahden viikon marsunpelastusoperaatiota ja tunsi taas tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus.

Kasinolla sankarimme ryyppäsivät ja uhkapelasivat kuten kahden viikon murhareissulta kotiutuneen poppoon kuuluikin. Valitettavasti he nauttivat silkan alkoholin tinttaamisen lomassa myös westendiläistä vettä - kohtalokas virhe Pöytyän länsipuolella vieraileville turisteille!
Pasi Vain On Pää-velhon tornin viereisestä kivestä pulpunneen lähteen vedellä kun oli monia sivuvaikutuksia. Toki sitä tuli huomattavasti älykkäämmäksi juotuaan tätä akveduktilla vesipisteisiin johdettua vettä, mutta samalla....

"Minä syön kalaa, mutten punaista lihaa", kertoi Vhe-Ghan Opshun juuri kun veden vaikutukset olivat potkimassa päälle.
"Entäs muna?", tivasi Bud edelleen sangen suoraan. Muunsukupuoliset hämmensivät simppeleihin asioihin tottunutta barbaaria pahemman kerran.
"Nyt on muuten ihan pakko nähdä ja saada peniksiä!", huusi lohikäärmeissyntyinen Måst, ryhmän varteenotettava johtaja, ja pinkaisi läheiseen bordelliin ilman lisäselityksiä. Homoiluksihan se sitten meni tämäkin seikkailu.
"Tissit. Tosi isot tissit", palindromoi neiti Ramadaba Dingthong ja seurasi päättäväisesti johtajaansa samaiseen bordelliin. Myös tämä meni homoiluksi, mutta Straight Elf Comptonin miesten kirjoittamattomien sääntöjen mukaan se oli ihan OK, koska naisen kanssa touhuilu pimeässä peiton alla Urheiluravensburgerin jälkeen oli ihan normaalia hommaa.

Kaksikko lupasi tavata muut Måstbustersin jäsenet parin tunnin päästä kaupungin länsiportilla ja poistui läheiseen "Kerran Armeijassa"-bordelliin, jossa oli aika liberaali suhtautuminen kaikkeen, kuten West Endissä noin muutenkin.

The Cult of Meddlingin lähettämä taisteluvelho Vhe-Ghan Opshun oli monia asioita, muttei valitettavasti se kanootin sosiaalisin muumi. Hän ei ollut juonut westendiläistä vettä (koska oli lukenut turistioppaansa), mutta luki tilanteen täysin väärin ja luuli, että menossa oli tehdään-spontaanisti-asioita -hetki ja päätti kokeilla muunsukupuolisella hepillä jäätä.
"Kuule. Teleporttaisitko mun kanssa viidensadan kilometrin päähän keskelle metsää? Mulla olisi... ööö... marsunruokintaprototyyppi kehitteillä ja tahtoisin näyttää sitä sulle. Miten olisi?", tiedusteli ventovieras ihminen druidi Liana Ippu-P:ltä.

Marsun selviytymistaidoilla varustettu Liana hyväksyi tarjouksen oitis. Tässä oli pari tuntia luppoaikaa ja uhkapelaaminen alkoi jo vähän tympiä druidia, eikä homoilukaan himottunut. Lisäksi tämä Vhe'Ghan Opshun vaikutti tosi kivalta tyypiltä. Vieraan ihmisen kanssa matkustaminen keskelle metsää tuntui ihan kivalta idealta.
"Kerranhan tässä vain eletään!", hihkaisi druidi ja teleporttasi ilomielin kultistivelhon kanssa kauas, kauas pois muun ryhmän avun ulottumattomiin.

Bud, Måstbustersin varsinainen johtaja, huomasi jääneensä kasinolle vailla ystäviä ja vailla pirtelöä. Kaikilla muilla oli menossa joku kiva sivutapahtuma homoilun, tai metsäsamoilun merkeissä. Budilla oli vain voimakas laskuhumala, eikä vieläkään papuja.
Barbaari asetteli itsensä hitaasti ikäänkuin sykkyrälle kasinon pöydän alle. Hän muisteli vanhempiaan, jotka olisivat toivoneet itselleen tyttölasta ja salli yksittäisen kyyneleen vierähtää poskelle. Sitten Bud antoi sen itkun ihan vaan tulla. Valtoimenaan ja pidäkkeittä.

The Lucky 8-kasinon päivävuoron työntekijät kuulivat lohduttoman nyyhkytyksen ja näkivät umpihumalaisen ja lähes kaksimetrisen lihaskimpun itkevän pöydän alla sikiöasennossa pinkki tutti suussa.

Måstbusters oli saapunut Pöytyälle.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
TL;DR - Druidi teleporttaa metsään ja uhrautuu kuin valkoinen lihaasyövä heteromies. Måstbusters etsii druidia hetken ja päättää sitten mennä nukkumaan Ramadaban kartanoon. Liana Ippu-P:n taustatarina selkeytyy (?) ja druiditar tapaa Kaikki Jumalat. Neuvottelua.

JAKSO 17.2 - "PAPULIINA PEKANTYTÄR"

Päivät 12-15 Mukana: Vhe'Ghan Opshun, Papuliina Pekantytär, Måst, Jimmy, Ramadaba Dingthong, Nevarin DeBussy

Eli siis. Olemme edelleen siinä samassa pelisessiossa kuin tuo 17.1. Hahmot olivat kasinolla ja perseilivät yleisesti ympäriinsä. Osa lähti homoilemaan ja muut touhusivat omia juttujaan.

Pidettiin lyhyt tupakkatauko oikeassa elämässä (DM'n hermot vaativat sinistä Chessua aina välillä) ja sen jälkeen pelaajien oli tarkoitus nopeasti kuvailla, että mitä sitten oikein tarkalleen ottaen tehtäisiin.
"Kun palaamme, kuvailkaa hahmonne toimia seuraavan puolen tunnin aikana. Sen jälkeen tapaatte kaupunginmuurin ulkopuolella"

Odotuksissa oli, että väki kuvailee tarpeettoman yksityiskohtaisesti homoiluaan (Ramadaban ja Måstin kohdalla se jopa tapahtui - varsinkin Måst innostui runoilemaan kuin Ruuneperi) ja kenties pelaa vielä hieman kasinolla tms. Sen jälkeen tavataan kaupungin ulkopuolella ja Vhe'Ghan pääsee vihdoinkin myllyttämään. FULL MAYHEM!

No. Ei. Ei se mennyt niin. Tietenkään. Toki Full Mayhem sentään onnistui, että there's that.

Kun tuli Lianan aika kertoa omat tekemisensä, niin iloinen happy-go-lucky -druidi ilmoitti, että: "Mä lähden tuon Vhe'Ghanin kanssa käymään siellä metsässä"
"... sä teet mitä?", kysyivät Kaikki Jumalat hämmentyneenä.
"No käyn nopeasti siellä metsässä kun en jaksa nyt mitään homoiluakaan"
"AHA! NO EI SITTEN MITÄÄN", totesivat Kaikki Jumalat todella, todella rauhallisesti ja aloittivat raivoisan improvisoinnin lennosta. "Teleporttaat siis VIIDENSADAN KILOMETRIN PÄÄHÄN YSTÄVISTÄSI ja huomaat tuijottavasi vähintään kymmentä mithril-teräistä keihästä siltä terävältä puolelta...."

Lienee soveliasta sanoa, että DM ei oikeasti ollut uskonut edes session alussa, että Vhe'Ghan Opshun saisi druidittaren tunnistettua, saati sitten houkuteltua tätä metsään, koska "never split the party" on roolipelaamisen peruskauraa.
Vielä vähemmän uskoa tähän metsäjuttuun oli siinä vaiheessa, kun sessio oli jo hiipimässä kohti loppua. Tarkoitus oli saada pieni hiekkahai-combat Ryhmän ja Vhe'Ghanin välillä ja sitten lopettaa johonkin epämääräiseen vihjaukseen The Cult Of Meddlingistä, tai jotain.

Seurasi aika intensiivinen kuvaus Lianan Viimeisistä Hetkistä Uhrialttarilla. Kaikille tuli vähän paha mieli (paitsi Helsingin Herra oli vieläkin aikasta ylpeä omista saavutuksistaan - tehtävä oli suoritettu aivan täydellisesti!), kun he huomasivat avuttomia kuuntelevansa kuinka yhtä avuton ja erittäin tehokkaasti paketoitu druiditar makasi uhrialttarilla.
Ei saatana. Kuoliko seuraavaksi Liana Ippu-P? Se tyyppi, jonka DM oli valinnut Seuraavaksi Päähahmoksi, kun Jimmy Nukem oli hakattu hylkeen toimesta hengiltä aikaisemmin?

Kun DM yritti kysyä Vhe'Ghanilta, että: "Mitä sinä teet tällä hetkellä?" ihan vain, jos KENTIES HALTIAMAAGILLA OLISI PAHA MIELI JA SE TAHTOISI YRITTÄÄ PELASTAA LIANAN, niin kaveri kertoi näyttävänsä varovaisesti peukkua yleisöstä.
Edelleen - tehtiin mitä piti.

Nevarin DeBussyn hahmo muuten tuli myöhässä sessioon. Hän oli vitsaillut, että alkusessio menee kuitenkin sontaa jauhaessa ja Nevarin saapuu paikalle sitten kun Ryhmä on juuri tappamassa Helsingin Herran hahmoa (ei muuten kaukana todellisuudesta!).
Juuri kun Liana makasi uhrialttarilla, niin Nevarin asteli paikalle ja kysyi: "No. Olenko missannut jotain tärkeää?"

Oli aika helppo sanoa, että tässä vaiheessa druidipelaajan kasvoille oli hiipimässä Paha Mieli. Se ei ollut hyvä juttu. Varsinkin kuin Liana Ippu-P:n pelaaja sattui olemaan DM:n vaimo. Pelinjohtajan mottona oli ollut jo viimeiset kymmenen vuotta erään tamperelaisen yökerhon vessapaperitelineeseen tussilla bommattu tagi: "TOTTELE VAIMOA!".
Happy wife, happy life.

Okei. Eli Lianaa ei voi uhrata. Siispä! Aika pyytää lasta pukeutumaan Tigeristä hommattuun keijukaislohikäärmepukuun ja ilmestyä paikalle Pelastavana Hahmona. Lapsen kaveri tahtoi myös pukeutua, joten paikalle druidia pelastamaan saapuivat Halinalle ja Pinkki Lohikäärme. Oikeastaan koko kampanjan huomioonottaen tämä ei edes ollut mitenkään erityisen outoa.
Obsidiaanitikarin laskeutuminen kurkulle kesti joku kymmenen minuuttia, kun DM, lapsi ja muut pöydässä yrittivät villisti improvisoida tietään ulos tästä tarinallisesta säkistä, johon olivat itsensä onnistuneet jumittamaan.

Siispä. Liana pelastettiin ja seuraavaksi oli aika pyörittää noin viikkoa myöhemmin Yksityissessio pelkästään Liana Ipun / Papuliinan kanssa (Ituhippiina oli siis ykköskampanjassa ollut vaimon hahmo - ärsyttävä ja mikromanageroiva druidi, jonka go-to -liike oli muuttua plesiosaurukseksi. Aina.).
Vaimoa pyöritettiin pitkin luolastoa ja samalla kuumeisesti improvisoitiin mitä tahansa keinoa herättää hahmo takaisin eloon.

Spoilataan sen verran, että Papuliina selvisi luolastosta ja pääsi käymään Salaisia Neuvotteluja Kaikkien Jumalien Kanssa. Näissä neuvotteluissa sovittiin uudet säännöt hahmolle ja lisäksi annettiin Sangen Hauska, Salainen Ja Vittumainen Tehtävä druidille, joka halusi sielunsa takaisin.

Kaikki Jumalat olivat armottomia, mutta reiluja (Feywildin vanha sanonta)


Kuten todettua, The Cult of Meddlingin taistelumaagi, Vhe'Ghan Opshun onnistui ovelissa ja salatuissa tavoitteissaan yli kaikkien odotusten. Kuka olisi arvannut, ettei yksikään druidi voi vastustaa viatonta "haluaisitko lähteä kanssani metsään?"-kysymystä?

Liana Ippu-P, osa-aikainen marsunomistaja ja sieluton jumalansa astia, tarttui ventovierasta muunsukupuolista kädestä ja teleporttasi kauas pois Haka-metsään. Myöhemmin asiaa läpikäydessä Liana oli itsekin sitä mieltä, että se saattoi olla vähän tymästi tehty, mutta näillä mentiin. Tärkeintä oli tekemisen meininki.
Samassa asioiden läpikäyntipalaverissa Liana olisi ollut valmis myöntämään myös, että hän luuli Vhe'Ghanin funktion tässä maailmassa olevan vain edistää druidin tarinaa. Sillai kivalla tavalla.
Liana olisi kysyttäessä ollut täysin varma, että pikainen vierailu Haka-metsään paljastaisi vaikka ja mitä jännittävää, eikä oikeastaan teknisesti olisi ollut edes väärässä, sillä voi pojat, tytöt ja muunsukupuoliset kuinka Vhe'Ghan totisesti edistikin sitä tarinaa!

Vaikka mitä kivaa paljastui! Eikä tarvinnut edes homoilla!

Kun viinistä, viskistä ja yleisestä kansalaisluottamuksesta The Lucky 8-kasinolla humaltunut Liana avasi silmänsä teleportin jälkeen, huomasi hän monia kivoja pieniä yksityiskohtia:

- Liana huomasi menneensä metsään nyt (ja takuulla yllättyi). Puita oli aivan helvetisti kaikkialla ja ne olivat mahdottoman korkeita - niin korkeita, ettei auringonvalo yltänyt puiden lomasta edes lähelle maata. Puut olivat vanhoja ja suorastaan valtavia. Osaan puita oli rakennettu hulppeita asumuksia ja jopa pienimuotoisia valtateitä kulki puusta toiseen. Tämä oli Syvää Ikimetsää. Tämä oli sitä osaa Haka-metsää, missä ei jokahahmonoikeuksia tunnettu, eikä sienestäjiä näkynyt. Ei kuku käki, ei laulavi leivo, ei runoile Leino.
- Lianan hetkellinen ystävä ja potentiaalinen marsuruokinta-asiantuntija Vhe'Ghan Opshun otti heti teleportin jälkeen rivakasti pari askelta sivuun ja totesi ylpeänä: "Toin teille dinosaurussyntyisen!"
- Noin kymmenisen haltiasoturia terävine keihäineen piiritti hämmentyneen Lianan ja päätyi sitomaan puolihaltiadruidin ikäänkuin nippuun.
- Tämä humalainen nippu raahattiin nopeasti obsidiaanista rakennetulle alttarille. Alttarin vieressä oli valtava, taivaita halkovia puitakin suurempi obsidiaaniportti, josta erottuivat kirjaimet "OSNY". Liana huomasi myös tuijottavansa häijyn terävää obsidianitikaria. Tikaria, joka sohi sillee ärsyttävästi suoraan kohti avuttomaksi paketoitua druidia.

"Oi sekaantumisen ja mikromanageroinnin jumala. Hän, joka on Aina Väsy ja rakastaa naarmuttomia lattioita. Kuule rukouksemme ja hyväksy vaatimaton uhrimme", messusi vanhempi haltiaherrasmies edellämainittu sohimistikari kädessään.
"Sinä Plesiosaurus, joka olet Kohtuullinen Kuin Kokoomus ja Vaatimaton Kuin Vegaani! Vastaa kutsuumme! Rauhoita Uusi Jumala ja mikromanageroi kohtalomme taas oikealle uralle!"

Liana oli sidottu ja suukapuloitu, mutta protestoi silti villisti. Ei tässä nyt ollut aikaa tulla uhratuksi, kun juuri vasta oli Kanelikin taas löytynyt! Mitä helvettiä nyt, hei?! Uudet sakit!

Uhrimenoja seuraavan yleisömeren keskellä tilannetta seurannut Vhe'Ghan Opshun sai hetkeksi katsekontaktin Lianaan ja näytti varovaisen optimistisesti peukkua. Vhe'Ghan oli tyytyväinen, sillä kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan.
Toki taistelumaagi oli tainnut jo rytäkässä unohtaa, että "suunnitelman mukaan" tarkoitti tämän pienen druidin uhraamista alttarilla, mutta... no. Uhrauksia oli välillä pakko tehdä edistyksen eteen (ja siksi Kokoomus).

Liana väisteli Sohimistikaria ja kuunteli haltiamiehen messuamista epätoivon tunteen levitessä yhä syvemmälle. Tässäkö tämä sitten oli? Loppuiko Lianan taru Messualueelle näin koruttomasti?
Oi, pääsisipä Liana vielä vapaaksi ja mahdollisesti puukottamaan Vhe'Ghan Opshunia lempeänhellästi naamaan kun maagi sitä vähiten.... hetkinen. Mitä haltiamies oli juuri sanonut?

"... ja hyväksy uhrilahjamme! Tämä arvoton olento, Papuliina Pekantytär, on Dinosaurussyntyisten verta ja sinun sisaruksesi! Tämä uhri herättäkööt sinut Väsyn tilasta ja tuokoot sinut Uusien Jumalien Keulimisenestoksi!"

Ei jumalauta. Ituhippiina. Aina senkin piti puuttua kaikkeen, huokasi suukapuloitu Liana Ippu, eli oikealta nimeltään Papuliina Pekantytär. Jopa väitetyn kuolemansa jälkeen tämä wannabe-vegaani Ituhippiina löysi tavan varastaa kaiken huomion Papuliinan elämän Tärkeimmillä Hetkillä.

Papuliina ei muistanut sisarestaan paljoa, sillä siskokset joutuivat erilleen jo nuorina. Katkerana Papu muisteli Itiksen olleen kuitenkin aina Myrkkymuratti-äidin suosikkilapsi ja koko Murattilan asukkaiston lellimä. Ei riittänyt, että Itis sai aina kaikki Kivat Asiat ja pikkusiskolle jäi vain Käytetyt Rytkyt. Nyt Ituhippiina tuli sitten vielä maksamaan Papuliinan hengen. Himputti sitäkin tyyppiä. Paskiainen.

Sahalaitaisen tikarin terä oli jo lähes Papuliinan kurkulla ja druidi koki olevansa keskellä yhtä Juhoisan Mantereen pahimmista laskuhumalamorkkiksista. Päätä jyskytti viinan ja teleporttaamisen jäljiltä ja druidin kurkussa maistui pelko, oksennuksen alku ja karvas pettymys.
Oliko ihan pakko lähteä jonkun blondin haltiavelhon mukaan? Olisikohan Måstbustersilla vielä aikaa rynnätä keskelle metsää pelastamaan Papu? Miksi juuri minä?

Mihinköhän helvettiin muuten Kaneli oli kadonnut?

Druidin kieltämättä hyvät kysymykset jäivät kuitenkin vaille vastausta. Oli kuin universumia ei olisi kiinnostanut.

Tämä vaikutti olevan Kaiken Loppu.

Hän sulki silmänsä ja jäi epätoivoisen toiveikkaana odottamaan parhaiden ystäviensä, Måstbustersin sosiopaattien, ilmestymistä paikalle. Kyllä se siitä, lohdutti itseään sidottu ja suukapuloitu uhrilahja nimeltään Papuliina Pekantytär. Ystävät eivät hylkää minua ikinä.

*****************

Samaan aikaan toisaalla Måst ja Ramadaba Dingthong olivat saaneet reipashenkisen homoilunsa "Kerran Armeijassa"-bordellissa hoidettua (luojan kiitos ilman tarkempia tähän tallennettavia yksityiskohtia, DM Huom) ja suuntasivat kohti Pöytyän länsiporttia, jossa Måstbusters oli luvannut kokoontua vaihtamaan kuulumisia muutaman tunnin luppoajan jälkeen.
Länsiportin liepeiltä kaksikko löysi niin Nevarin DeBussyn, joka oli saanut metsästysretkensä suoritettua kuin Bud-barbaarinkin, joka oli taas hetkeksi saanut henkisen hajoilunsa kuriin.

"Mitä mä missasin?", tiedusteli Nevarin ystäviltään uteliaana. Hän oli oppinut nopeasti, että Måstbustersin seurassa sattui ja tapahtui keskimääräistä enemmän. Siis jopa keskimääräisesti enemmän kuin turripuvussa kissaa larpanneelle ihmiselle oli tapahtunut Juhaisan Mantereen Voe Vihtu-saarella seikkaillessaan ja se oli muuten aika paljon se.

"No siis me tavattiin maahailla ratsastanut haltiavelho, vedettiin kännit, uhkapelattiin ja sitten vähän homoiltiin", totesi Måst kasuaalisti pyyhkien leukaansa. "Ja nyt Lianaa ja sitä uutta velhokaveria ei näy missään"
"Ne kuulemma lähtivät käymään Haka-metsässä", infosi Bud hamuten vaaleanpunaista lohtututtiaan, joka riippui nahkanyöristä barbaarin kaulalla. "Olisi pitänyt ruimia sitä uutta tyyppiä suorilta turpaan. Se oli paska velho."

Lojaali Måstbusters päätteli tämän katoamistempun olevan hieman huolestuttavaa laatua. Siksi he viettivät kokonaiset viisi tuntia etsien ystäväänsä pitkin Pöytyää. Puolihaltiadruidia kuitenkaan ei näkynyt missään.
Lisäksi kukaan ei valitettavasti muistanut enää Lianan unientulkintayrityksen nimeä, joten druidittaren mökkiä Itäpöytyästä ei sitten koskaan oikein löytynyt. Pöytyän Elukka-kaupan lemmikkieläinmyyjä muisti kyllä nähneensä edellämainitun druidin noin kuukausi sitten, kun hän oli käynyt ostamassa itselleen lemmikkimarsun, mutta tuoreempia jälkiä ei löytynyt.

Måst koki jälleen yhden eksistentiaalisen kriisihetken tajutessaan Kanelin olevan myös Lianalle vielä kohtuullisen uusi tuttavuus. Osallistu Seikkailuun Jolla On Tarkoitus!

Druidia ei sisukkaista etsintäyrityksistä huolimatta löytynyt. Kun Ramadaba mainitsi ohimennen asuvansa Straight Elf Comptonin kukkulalle rakennetussa hulppeassa The Katydid Way Manorissa, päätti Måstbusters suunnata heti ja välittömästi kartanoon. Ihan jo siksikin, että tässä oli koko päivä ryypätty ja yö etsitty harhailevaa druidia ja väsy uhkasi hiipiä sialuun asti. Toisekseen siksi, että majatalossa nukkuminen ja ruokailu maksoi ihan selvää rahaa.

Lianaton Måstbusters päätti viettää seuraavat kolme päivää Ramadaban kartanossa vetäen happea. Marsunpelastaminen oli käynyt voimille ja ajatus siitä, että seuraavaksi pitäisi pelastaa marsun omistaja, tuntui kohtuullisen uuvuttavalta.

********

Obsidiaanitikari kosketti Papuliinan kurkkua kuin hidastettuna ja nirhaumasta alkoi välittömästi tihkua verta. Aika tuntui lähes pysähtyneen, mutta sidotun uhrin kohtalo tuntui silti vääjäämättömältä. Kualema.
Druidi uskoi Kohtalon Hetkensä tulleen ja sekös vähän harmitti. Vielä niin paljon oli jäänyt kokematta ja tekemättä! Kaneli oli taas kadonnut, sielu oli vieläkin HessuRessun hallussa ja laskuhumalakin painoi päälle kovempaa kuin koskaan ennen. Papuliinaa ei lohduttanut edes haltiamiehen lupaukset, jonka mukaan Ituhippiina nousisi jumalaksi Juhoisalla mantereella tämän uhrauksen ansiosta. Itis bullshit.

Mutta! Äkkiarvaamatta keskelle Haka-metsän syvintä metsikköä tulvahti kaikkialta vaaleanpunaista valoa. Uhrimenoihin kerääntyneet hahmot katsoivat hämmästyneenä, kun pinkistä portaalista pörhelsivät pihalle vaaleanpunainen lohikäärme ja... ilmeisesti jonkinlainen Halinalle.

Halinalle? Olivatko Kaikki Jumalat vihdoin saaneet totaalisen hermoromahduksen? Olivatko Osny-portit murtuneet ja Kaikenpeittävä Mania vihdoin ottanut koko Juhoisan Mantereen valtaansa?

Vastauksia kysymyksiin ei tarjottu, mutta ratkaisuja ongelmiin senkin edestä! Lohikäärme ja Halinalle retuuttivat sidotun druidin nopeasti portaaliin ja lopettivat mokoman uhriutumisen heti alkuunsa haltiakultin protestoinnista huolimatta.
Petollinen Vhe'Ghan Opshun ehti ennen druidin portalisoitumista vilkuttaa kivasti ja nyökätä tälle tietävästi. "Kaikki meni juuri niin kuin suunnittelinkin", tuntui velhon nyökkäys kertovan.

Uhrialttari Haka-metsässä oli taas tyhjä ja Osny-portti Suuressa Vaarassa. Sidottua druidia jäivät kaipaamaan metsäaukiollinen haltiakultisteja ja edelleen Aina Väsy melkein-jumala Ituhippiina-sisko.

*****

Papuliina huomasi olevansa synkässä metsässä, jossa tuoksui oudolta ja samalla tutulta. Tämä vaikutti vaaralliselta paikalta, pohti druidi ja huomasi olevansa jonkinlaisen valtavan olennon pesässä. Pinkki lohikäärme (joka kertoi nimekseen "Maksikkamaito") oli vapauttanut druidin kahleistaan ja kertoi tämän olevan turvallinen paikka levätä. Halinallea ei näkynyt enää missään. Selityksiä ei tarjottu.
Jo kahdesti päivän aikana teleportannut Papuliina antoi laskuhumalan ja adrenaliinin kehosta poistumisen tuoman väsymyksen vyöryä ylitseen. Entinen Liana Ippu-P oksensi sulokkaasti vähän joka suuntaan ja sammui keskelle eilisen lounaansa uutta olomuotoa.

Druidin viimeinen ajatus ennen Väsyä oli: "Ai niin. Mähän olisin voinut muuttua eläimeksi ja paeta kahleistani. Saatana."

*****

Papuliina huomasi olevansa maanalaisessa rakennuksessa. Hän taisteli, kurmootti ja nokkeloi tietään läpi ansojen, ovien ja hirviömäisten vastustajien kuin hurmoksessa. "Shillälailla", murahti lähes varmalta kuolemalta pelastunut druidi ja Meni Eteenpäin. Lopulta Papuliina saapui ylös johtaville portaille. Tarkistettuaan portaat noin seitsemän kertaa ansojen varalta, kipusi druidi varo-varo-vasti ylöspäin.
Hän huomasi olevansa valkoisessa, lähes loputtomassa huoneessa. Huoneen keskellä oli ruskeilla jaloilla seisova pöytä. Pöydän päälliosa kiilteli maidonvalkoisena ja siinä lepäsi Juhoisan Mantereen kartta.

Pöydän ääressä istui noin 37-vuotias parrakas ja pahasti kaljuuntuva miesoletettu. Miehellä oli silmälasit ja niin valtavat silmäpussit, että niissä olisi voinut kantaa vaikka ostokset kotiin.

"Se olet aina ollut sinä", hymisi huonoryhtinen ja hermostuneesti heiluva mies Papuliinan lähestyessä pöytää.

Tämän oudon ilmestyksen suusta tuleva ääni kuulosti samanaikaisesti sadalta eri hahmolta. Se oli Ville Viikinki, Myrkkymuratti ja Rurupappa. Sen äänessä oli HessuRessun sointi ja Päivänsäteen kimitys. Ääni oli Orjakannella riutuvien lasten ääni ja se kuulosti ärsyttävästi vähän myös Vincentiltä.
Ääni kuulosti pahasti siltä, että kuvitteli tietävänsä asiat paremmin kuin muut ja sekös vitutti Papuliinaa oikein urakalla.

Oudon ilmestyksen kasvot vaikuttivat myös kummallisilta. Papuliina tunnisti kasvoissa oman isänsä, Xtran ja jopa Kaneli-marsun piirteitä. Ilmestys oli samaan aikaan yksisilmäinen Kapteeni Joensuu kuin myös mahtava So-El Saarinen.
Sen silmät näyttivät yhtenä hetkenä Sarsu Parsun toiveikkailta silmiltä ja seuraavaksi Papuliina huomasi tuijottavansa maahain silmiä. Kaikki vaikutti kovin tutulta.

Oli kuin koko Papuliinan elämä olisi vilissyt silmien edessä. Hämmentävää kyllä, druidi ei kuullut tai nähnyt ilmestyksessä Budia, Måstia, Ramadabaa, Harri Hyljettä, Vhe'Ghan Opshunia, Nevarin DeBussyä, Jimmyä, tai Marc O'Bumströmiä. Hahmo kieltämättä kuulosti välillä vähän Ridgeltä, mutta samalla ei ollenkaan.

"Miksi olet täällä? Miksei sinulle kelpaa mikään? Mitä. Sinä. Haluat?", tiedusteli miesoletetusta kumpuava ääni, jonka puhetavassa oli kaikuja niin Gaylordin homojättiläisten puheenparresta kuin Fehrweldin kauppiaiden murteesta. Ääni tuntui tulevan samaan aikaan Feywildistä, Liikkuvilta Saarisilta ja Myrskyrikon Saarelta. Se oli Kohtalon ääni.

"Haluan vain saada ystäviä, kirmata Kanelin kanssa vapaana niityllä, saada sieluni takaisin ja surmata pahat lohikäärmeet! Haluan tehdä hyvää!", vastasi druidi välittömästi, mielestään vilpittömästi ja kaiken tähän asti tekemänsä perusteella väärin.

"Ei. Sinut nimettiin Essexin Ystäväksi ja silti jätit koko kylän kuolemaan vailla tunnontuskia. Sait Kanelin takaisin ja seuraavaksi hukkasit sen taas. Myit sielusi suutuspäissäsi Muinaiselle Jumalalle oman etusi nimissä. Olet tappanut ja orjuuttanut ihmisiä omasta vapaasta tahdostasi Punaisen Lohikäärmeen nimeen. Sanoit haluavasi pelastaa lapsia, mutta päädyitkin orjuuttamaan ja kaltoinkohtelemaan niitä", saarnasi ääni ärsyttävästi ja setämäisesti ("Mansplaining" tulee muuten sanoista "Man Explaining" - Dm Huom kaikille naispuolisille tarinasta nauttiville).

Äänessä kuului samanaikaisesti susien ulvontaa, metsän huminaa, laineiden liplatusta ja bordellien lätinää. Kuulosti siltä kuin miehet olisivat ratsastaneet jossain, missä lampaiden oli aika hankala laiduntaa. Ääni oli koko Universumin ääni.
Papuliina oli vihdoin saanut sen, mitä oli jo pienestä pitäen halunnut - koko Universumin jakamattoman huomion.

"Minä voin muuttua! Haluan elää! Haluan sieluni takaisin!", parahti puolihaltiadruidi neuvottelualttiina ja täysin tilannesokeana.

Kuului pitkä uloshengityksen ääni, kuin Kaikki Jumalat olisivat huokaisseet raskaasti. Pöydän ääressä oleva hahmo avasi yhden Kirjoistaan ja ravisti kädessään olevia Kohtalon Noppia. Pöydän takana pönöttävä ja hermostuneesti liikahteleva Hahmo nautti Aivan Liikaa Kahvia ja selasi Kosmisia Muistiinpanojaan.

"Kuinka haluaisit tehdä tämän?", tiedusteli Pöydän takana oleskellut silmäpussieläin Papuliina Pekantyttäreltä - druidilta, josta oli lähes tullut Jumalten Ääni ja Opettavainen Uhrilahja. Olennon kädessä oli Kohtalon Noppa ja oli selvää, että sen silmäluku ratkaisisi paljon.

Oli aika suorittaa Neuvotteluja.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

npc

Jäsen
Ai tuon Liana Ippu-P:een oikea nimi ei sitten ollutkaan Laina-Peppu-Ii vaan joku papuliinapunapekantytär. Höh. Sääliksi käy joka tapauksessa kun joutuu sätkimään jossain Haka-metsän keskiympyrässä hirveessä darrassa teleporttauksen jäljiltä.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Jakso 18 - "WE'RE THE GUYS CALLED WHERE'S-OUR-FUCKIN'-MONEY"

Päivät 12-15. Mukana: Marc O'Bumström, Barb-nado "Barbie" Bolzac, Bud, Måst, Nevarin DeBussy, Ramadaba Dingthong

TL;DR - Ryhmä Ilman Lianaa lepäilee Ramadaban sukukartanossa aikansa, kunnes lähtee Tuoluaan harrastamaan varainsiirtoa. Köyhät Maanviljelijät Tuoluasta suorittivatkin pieniä panoja, mutta tulopuolelle jäi lähinnä Marc O'Bumström. Ryhmä tapaa Barb-Nado "Barbie" Bolzacin ja Kenin.

Liana Ippu-P oli siis kadonnut johonkin. Teknisesti hahmon piti kuolla, mutta käytännössä turha julmuus on turhaa. Siispä Papuliina eisentäänredpeckantytär oli hetken aikaa hyllyllä.

Koska aikaisemmin keksityttiin niin rankasti Lianan hahmoon, oli aika aloittaa tämänkertainen touhu Ramadaban hahmo valokeilassa. Koska myös tämä hahmo sanoi olevansa kotoisin Pöytyältä (ja koska Straight Elf Compton"), sai Ramadaban pelaaja kuljettaa seikkailun alkua. Siinä oli tilusten esittelyä, yleistä keskustelua ja hienovarainen viittaus siihen, että Ramadaban pelaaja tykkää ketsupista aika tavalla. Pelaaja oli napannut kasan kuvia netistä esittämään tätä sukukartanoa.
Lisäksi pelaajilta oltiin kysytty Wapin kautta, että mitä hahmot tekivät muutaman päivän vapaan aikana.
Ainoastaan Bud vastasi ja vastaus oli tutun papupitoinen (Mainittakoot tässä välissä, että Budin pelaaja oli oikeasti tuonut DM'lle Bud Spencer-paputölkin [tyhjän] ja siinä muutaman kaktuksen). Tästä hyvästä pelaaja sai rahapalkinnon, koska Kaikki Jumalat ovat joskus ihan reiluja hanuja.
Muut hahmot saivat kuvailla session aluksi että mitä touhusivat. Måst innostui taas hahmonsa homoilupakosta ja improvisoi enemmän kuin kukaan oikeastaan sillai välitti kuulla.

DM ja Ramadaban pelaaja olivat pohtineet "jotain nopeaa kiristäkää-maanviljelijöitä-tehtävää", jonka ei pitäisi viedä kauheasti aikaa. Että sellaisen voisi Ramadaban isä (jolla oli aivan saatanan turhauttavan pitkä nimi näin DM:n näkökulmasta) vaikka sitten antaa. Ja koska olisi tosi epäreilua laittaa Lianan pelaaja istumaan sivussa koko session ajan, sai hän luvan rakentaa uuden hahmon, joka asuisi tuolla maanviljelijäkylässä.

Lopulta hahmoksi valikoitui Barb-Nado "Barbie" Bolzac - jo iällä oleva örkkibarbaaritar. Lähinnä siksi, koska Måstbustersin kanssa asiat meni aina tappeluksi jossain vaiheessa. Siksi oli hyvä rakentaa tyyppi, joka pystyi mätkimään takaisin.
Työkseen antisosiaalinen Barbie väsäsi artesaanipalleja Tuolualla ja lisäksi sillä oli Ken-niminen koira, koska mikä ettei. Barb-Nado oli erittäin rasistinen haltioita kohtaan, because reasons, ja lisäksi tykkäsi kirjoittaa runoja.

Lyhyt selitys Tuoluasta ja maailmanrakentamisen herkästä taiteesta: Lianan pelaaja kertoi hahmoa luodessaan sen asustelevan nykyään "Pöytyältä", joten sellainen piti sitten luoda Fehrweldin kuningaskuntaan. Ja toki siihen viereen piti luoda Tuolua, koska aikuiset on sillai tosi luovia. Koska Pöytyää kiersi pöytämuuri, oli Tuolua tunnettu palleistaan. Tämä on myös loogista, koska aikuiset on sillai hauskoja ja nokkelia.
Ja jotta tämä olisi kaikille hauskaa, oli Tuoluan erikoisuus suomeksi pallit ja englanniksi "stools". Hauskuuden maksimaatio, stigidilaatio ja homosaatio saavutettiin, kun Barbien pelaaja siinä viime metreillä hoksasi, että hän voisi vaikka jakaa pikkuruisia näytepalleja kaikille ("stool sample"). Ai että.

Kuitenkin.

Måstbusters saapui paikalle, haastoi aikansa riitaa, sai aikaan tappelun ja otti vähän yllättäen käkättimeensä ryhmältä örkkejä, joita johti kostonhimoinen Barbie.
Ja muutenkin -himoinen! Barbie oli heti alussa ollut tosi vaikuttunut Marc O'Bumströmin hahmon esittelystä ja kaoottisesta energiasta, joten yksi asia johti toiseen.

Aikuistaminen!

Kaikki Jumalat nauttivat aivan helvetisti siitä hetkestä, kun Barbien pelaaja astui muiden sankarien eteen. Örkkibarbaarittarella oli suunnitelma, jota hän oli valmis noudattamaan. Hahmolla oli selkeät vaikuttimet ja muutenkin tuntui siltä, että Barbiena olisi helppo reagoida Ryhmän touhuihin ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Tästä tulisi kivaa ja helppoa, myhäili Barbien pelaaja.
Kolme sekuntia siitä, kun esittelyt oli tehty, hiipi Barbien pelaajan kasvoille ihan silkka epätoivo ja lievä kauhu. Mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan ja Ryhmä sekä kaivoi verta nenästään ihan avoimesti, että esitti aivan helvetisti kummallisia kysymyksiä, johon kukaan ei-pahasti-spektreillä-oleva ihmispolo ei kyllä olisi varautunut. Koko Selkeä Sessio syökysi kaaokseen alta aikayksikön.

Sellaista se vain on näiden kanssa <3

Joka. Saatanan. Kerta.


Ryhmän henkinen pikaliima, druidi Liana Ippu-P, oli siis mystisesti kadonnut haltiamaagin mukana johonkin.
Budin mukaan kyseinen maagi oli kähissyt druidin korvaan: "Hei tyttö! Lähekkö munkaa syvälle Haka-metsään teleporttaamalla" ja Liana siihen sitten välittömästi ja pirteästi: "Okei!".
Se siitä sitten.

Måstbusters odotti ensin aikansa druidia asenteella: "Kyllä routa porsaaksimuuttuvan kotiin ajaa" ja sen jälkeen jopa vietti muutaman tunnin etsien Lianaa pitkin Pöytyän ahtaita kujia, mutta turhaan. Druidi oli kadonnut kuin lumi Dingthongin perheen nokkaan.
Ja oikeastaan se oli varmaan parempi näin. Osaatko muka itse nimetä yhdenkään sankariporukan, joka olisi oikeasti hyötynyt parantajasta? Måstbusters oli tottunut tekemään vahinkoa ja jättämään ajan parantamaan haavat.

Sitä paitsi - juuri tämän vuoksi ryhmässä oli kaksi druidia, eikö?

Olihan se toki sääli, ettei Lianaa sitten ikinä löydetty, mutta toisaalta druidi oli lähtenyt kuulemma Haka-metsään Vhe'Ghanin kanssa ihan vapaaehtoisesti. Ja varmaan pukeutunut muutenkin provosoivasti.
"Kikkeliskokkelis. Mitäs läksi", totesi lopulta Måstbusters - kaikkien humaani kaveri ja liittolaistensa lojaali ystävä jo vuodesta Harri Hylje.

Seuraavaksi Marsunpelastajat eivät siis pelastaneet Kaneli-marsun omistajaa, vaan väsynyt (mutta onnellinen) Måstbusters päätti tämän olevan hyvä hetki vetää hiukan happea. Järjetöntä väkivaltaa ja turhia kuolemia oli mahtunut kahteen viikkoon vähän liiaksikin kanssa, joten jos nyt otettaisiin ihan rauhavetoja ja pyrittäisiin olemaan murhaamatta porukkaa edes muutaman päivän ajan.
Lisäksi Ramadaba tarjosi Ryhmälle käyttöön hulppean kartanonsa, joten jo ihan säästösyistä pieni miniloma tekisi gutaa just nyte. Varsinkin kun Dingthongin perhe lupasi kustantaa Ryhmän ylöspidon.

Kartanon omistajapariskunta, Elf "fat Toby" Capone Dingthong Ill ja Car-Mela Enma Thiia Akwafina Xiading, vaikuttivat jopa tyytyväisiltä siihen, että pikku-Ramadaba oli löytänyt ystäviä. Vihdoinkin.
Oli niin vaikea järkätä leikkideittejä melkein satavuotiaalle lapselleen, kun se tahtoi vain puhua bongoistaan ja olla karhu. Ramadaban vanhemmat olivat aina olleet sitä mieltä, että heidän nuorempi lapsensa oli erityinen.

Ramadaba esitteli innokkaasti tiluksiaan. Tutuiksi tuli niin etupihan lohikäärmeenlaskeutumisalusta kuin sisä- ja ulkouima-altaatkin.
"Onko sulla uima-allas sisällä JA ulkona?", ihmetteli Måst, joka luuli olevansa varakkaasta perheestä.
"Joo. Eikö sulla ole?", kummasteli Ramadaba.
"Onko toi alttari?", kysyi kiinnostunut Nevarin DeBussy kunhan oli saanut pulssinsa tasaantumaan allasosastolla piipahtamisen jälkeen. Vesi edelleen ahdisti kissaa.
"Ei kun se on matto", vastasi Ramadaba ja siirtyi seuraavaksi esittelemään oman kerroksensa musiikkihuonetta, joka sijaitsi kolmen lieden kokkaushuoneen vieressä. Perusjuttuja.

Kolmen päivän lyhyt getaway tuli kaikille tarpeeseen. Bud syventyi kokkaamaan, koska pavut. Pyhästä Vitutuksesta voimansa ammentava barbaari katsoi aikansa kiinnostuneena Dingthongin kartanon palveluskunnan pinaattikokkauksia ja muuta viherpiiperrystä, mutta päätyi lopulta murahtamaan: "Paska kokki" ja valmistamaan Papuja Budin Tyyliin (resepti: ota papuja. Syö papuja).
Vallaton kokkelivekkulibarbaari oli papuineen ja pannuineen niin pelottava ilmestys, että kartanon keittiöhenkilökunta päätyi keräämään Budille viidensadan kultarahan kolehdin ihan vain, jotta Bud kävisi edes välillä ulkona syömässä. Tai poistuisi muuten vain hetkeksi keittiöstä. Vaikka kartanossa oli huoneita tarpeeksi vaikka pienelle kylälle, niin jossain vaiheessa käy aika tukalaksi työskennellä samassa rakennuksessa kuin silkoilla pavuilla elävä barbaari.

Måst, tuo sankariryhmämme raiteilla pitävä uuttera pikku hiilivaunu, päätti homoilla estottomasti seuraavat kaksi päivää pitkin ja poikin Pöytyää, koska hienon maailmanrakennuksen sivutuotteena syntynyt West Endin maaginen vesi.
Ennen hemmoteltua aateliston elämää elänyt lohikäärmeissyntyinen huomasi nyt ilokseen, että välillä oli kivaa vaellella kylillä ihan reippaasti perse auki ja ottaa ilolla vastaan se mitä kohtalo kulloinkin heitti naamalle. "Tulkoot mitä vaan!" totesi pelimiehen sisältään löytänyt Måst seikkailunhaluisesti.
Epäluuloisille Dingthong-kartanon asukkaille Måst ilmoitti tutkivansa eri elinolosuhteita ja että jokainen meistä on joskus vähän homo sapiens. Tai joku homo kuitenkin.

Nevarin päätti viettää seuraavat kolme päivää parantamalla itseään henkilönä. Hän siedätti vesifobiaansa käväisemällä aina välillä Dingthongien kartanon uima-allastiloissa. Vähä kerrallaan kissa huomasi kestävänsä yhä enemmän ajatusta vedestä, muttei muuten paljoa kostunut tästä vesijoogasta. Vielä.
Ehkä tulevaisuudessa....

Marc O'Bumströmkin löysi tiensä kartanolle. Jollain ihmeen keinolla puolituinen oli saanut raahattua aikaisemmin varastamansa neljäsosatynnyrillisen ehtoollisviiniä aina Essexistä asti
"Essexin Punainen" oli aika hyökkäävä ja kokonaisvaltainen viini, joka muuten oli maultaan sikarilaatikkoinen ja tuoksultaan kuin karpalohyytelön syleily. Menee varsinkin esim. kaiken kanssa, jos vaan asenne on oikea.
. Puolituinen ei kokenut olevansa pahis, mutta oli seuraavat päivät ihan helvetin hyvis'. Marc O'Bumström vietti siis kolmen päivän luksuslomansa ryyppäämällä ja kuseskelemalla nurkkiin. Hieno miesoletettu!
Pönthö-kokemusta toki haittasi se, että Marc O'Bumström oli jatkuvasti kuulevinaan pientä vinkunaa aivan kuulonsa ylärajoilla. Toki se saattoi olla myös verenpaine, tai pyhän ehtoollisviinin armoitettu pärinä, että ota nyt sitten humalassa selvää.
Puolituisvoro tutki asiaa aikansa ja sovelsi tutkimuksiinsa Mangogin Partaterää - syyllinen vinkunaan oli luultavimmin joko hiiri, ovi, tai norsu. Ala-asteellista, rakas Watson.

Kolmantena päivänä Elf "fat Toby" Capone Dingthong Ill tarjosi Ryhmälle taas yhden hulppean ja hemmetin ketsuppipitoisen illallisen, sekä teki Tarjouksen Josta Voi Myös Kieltäytyä.
Ensin tarjoiltiin ketsuppikeittoa ketsupilla ja kiitettiin Måstbustersia kaikesta siitä toveruudesta, jota he olivat opettaneet fat Tobyn lapselle. Ryhmä kiitti kehuista ja yritti käyttäytyä kuin olisi aina ollut vain viisihenkinen ryhmittymä.

Kun viilennetty jäävuori-tomaattisalaatti ketsuppikastikkeella saapui pöytään, teki jätehuoltopäällikkö Dingthong Ill tarjouksensa: Koska Ramadaba oli ollut pari viikkoa poissa, ei fat Toby ollut maksanut tyttärelleen viikkorahaa. Sattuikin niin sopivasti, että läheinen Tuoluan maanviljely-yhteisö oli hieman suojelurahaa pystyssä Straight Elf Comptonin palovakuutusosastolle.
Tässä saataisiin sopivasti niitattua kaksi laululintua yhdellä kivellä. Tai joku muu väkivaltainen vertauskuva.

Ruokailijat hiljenivät hetkeksi, kun päivän pääruoka, makaronia ja jauhelihaa tomaattikastikkeessa (ketsupilla), saapui pöytään. Ramadaba pyysi ojentaamaan lisää ketsuppia.

Haltia fat Toby (jonka vaimon, Car-Melan, Marc O'Bumström tunnisti kuuluisaksi sopraanoksi männävuosilta) kertoi Tuoluan olevan noin neljä tuhatta kultarahaa Pöytyän Täysin Viaton Palovakuutus OY:lle velkaa. Jos Måstbusters vaivautuisi perimään tämän taskurahan, niin he saisivat pitää nämä hilut vaikka Ramadaban viikkorahan korvauksena.
Måstbusters suostuikin ehdotukseen oitis. Oli kiva päästä harrastamaan väkivaltaa ja koronkiskontaa pienen paussin jälkeen.

Jälkiruokana oli makaronia vaniljajäätelöllä ja vadelmahillolla höystettynä. Ja tietysti ketsuppia. Ramadaba kertoi tämän olevan ihan normisettiä, muttei täsmentänyt että tarkoittiko jälkiruokaa, vai kasuaalia maanviljely-yhteisön kiristämistä.

"We can talk to them or we can scare to them", lainasi Ramadaba vanhaa Straight Elf Comptonin haltiakielistä sanontaa.

Måstbusters matkusti siis Pöytyälle perimään velkoja (Linkki vie aiheeseen liittyvään tunnelmamusiikkiin YouTubessa).

Pöytyä on pieni maalaiskylä, jossa asiat on muuten hyvin, mutta työpaikkoja on aika vähän. Ja seuraavaksi tähän pieneen maalaisidylliin tulikin Måstbustersin kaaosmoottori kurkiselee tollee ärsyttävästi (Linkki YouTubeen, jossa demonstroidaan ärsyttävää kurkkimista).

Itse kylässä oli muutama sata asukasta - lähinnä örkkejä, muutama koboltti, muutama heittomotti kääpiöitä ja parasta ennen-päivämääränsä jo ajat sitten ohittaneita ihmisiä.
Alueella oli kolme pääelinkeinoa - maanviljejy (tomaatteja, potaatteja, fusillipensaita ja makaronipuita), ketsuppitehtailu ja erilaisten istuinten valmistaminen (kylän slogan: "TUOLUA - TÖNIMISTÄ JA POTKIMISTA PITKÄÄN KESTÄVÄT PALLIT!").

Sankarit kävelivät pienillä palleilla päällystetyn Pääkadun kaikki kahdeksan metriä päästä päähän ja kommentoivat soveliaasti pakollista kirpputoria ja jonkun Jari-Pekan omistamaa kebab-kioskia, jotka jokaisessa pienessä kylässä pitikin olla. Samaan aikaan Måst aprikoi, että olivatko kylänraitin mukulakivet palleja vai kissanpäitä. Marc O'Bumström totesi, että saattoivat nuo olla myös ulostetta.
(DM huom jälkipolvia varten - Tshekeissä mukulakiviä kutsutaan ilmeisesti kissanpäiksi ja sana stool oli siis about ainoa kielellinen vitsi tähän iltaan - the two giant stools of Tuolua!).

Måstbusters vilkaisi nopeasti kaupungin kuuluisinta nähtävyyttä - kahta valtavaa puupallia, jotka kuvasivat varmaan jotain syvempää merkitystä - ja jatkoi matkaansa. He näkivät Alvar the Waven omistaman "Artech" tuoli- ja vesisänkymyymälän ja käppäilivät ohi Pojathon Poighii-kääpiön, joka paukutteli pallejaan liikkeensä etupihalla.
Seuraavaksi Måstbusters kulki ohi JYSK-puolijättiläisen pitämän huokean tuolittamon ja pohtivat itsekseen, että mikähän mahtoi olla paikan mainostama: "KATTAVA ULKOKALU-STEMAALIVALIKOIMA!". Sen jälkeen he riensivät ohi The Muxumazzi-halpatyötuoleerion, jossa hyödynnettiin räikeästi lapsi- ja kobolttityövoimaa ja pohtivat, että eikö nämä helvetin tuolivitsit lopu ikinä. Persehän tässä puutuu.

Lopulta päätyivät päähahmomme päämäärättömän päättömyyden päätteeksi pääkadun kadunpäähän ja se oli pääasia.Kadun päässä oli ränsistynyt mökki, jonka etuovella riippuneessa kyltissä luki vain "BARBIE".
Myös pihamaalla oli monta erilaista kylttiä, joissa luki kutsuvia mainoslauseita, kuten: "MENE POIS", "SUKSI HELVETTIIN", "ÄLÄ TULE" JA "MESNY VITTUU". Mökin itäpuolella lemusi vanha sontakuoppa. Such pittoreski. Very maaseutu. Idylli.

Mökin pihalla istui noin kuusikymppinen örkkinainen, joka veisteli tomerasti pallejaan terävän taistelukirveen avustuksella. Tämä reippaasti yli satakiloinen matami saattoi olla vanha, mutta silti huomattavan lihaksikas tapaus. Ja kiukkuinen, kuten melkein kaikki eläkeläiset.
Luupallilla levänneen örkittären vasenta käsivartta koristi kolme etäisesti koira-aiheista tatuointia, jotka olivat suoraan sanottuna aivan paskasti hakattuja tatuointien irvikuvia.

Siis oikeasti. Örkkiseniorittaren käsivarteen pahoinpidellyt otukset näyttivät siltä kuin kuusivuotias olisi kuumehoureissaan kuvitellut piirtävänsä koiran.
Yhdellä versiolla koirasta oli tatuoinnissa jopa varpaat ja toisella aika varmasti vähintään murhaava krapula. Kolmannen tatuoinnin - sen, joka näytti koiraksi kaulitulta ja viikon kuolleena maanneelta Harri Hylkeeltä - alla luki vapisevin kirjaimin: "KEN".

Seuraavaksi Måstbusters näki örkin vieressä murisseen, kovetetulla nahalla panssaroidun koiran ja teki siitä johtopäätöksiä, että Ken oli tämä koira.

Måstbusters oli saapunut Uuden Asian Äärelle. Oli aika tehdä päätöksiä.
Levännyt Måstbusters näki Uuden Asian ja teki välittömästi sen, minkä parhaiten osasi: vähän kaikkea ja jokainen omalla tavallaan. Ryhmä räjähti toimintaan.

"Paljonko sä oikein painat?", tiedusteli paikalle astellut Bud vailla tarkempia esittelyjä ja lisäsi vielä kohteliaasti: "Kuinka vanha sä edes olet?"
Samaan aikaan anarkistinen ihmisten johtaja Måst repi jo hyvää vauhtia tämän örkkinaisen tontilla olleita kieltokylttejä maasta ilman suurempia esittelyjä, tai selityksiä. Ramadaba kivahti tomerasti taustalta, että hänelle oltiin tässä kylässä vähintään viisi tuhatta kultarahaa velkaa ja jonkun olisi parempi köhiä kultaa tassuun.

Kun vanhahko pallimaakaritar oli saanut vähän kasattua itseään hämmästyksen jäljiltä ja jo toivottamassa kutsumattomia vieraitaan huit helvettiin, hyppäsi Marc O'Bumström täydellisellä voltilla suoraan örkin eteen ja kumarsi sulavasti: "Tervehdys, oi neito! Olen Marc O'Bumström ja me olemme Måstbusters! Sun muuten täytyy, sisko, antaa sun tatuointiartistin nimi, koska se on nii-iin fantsu! You slay, gurl!"

Barbie-lempinimellä siunattu puoliörkkipuuseppänaisoletettu huomasi heti pitävänsä tästä pienestä ja täysin itsesuojeluvaistottomasta hukkapätkästä. Puoliörkki Bolzac veti happea ja yritti laskea kymmeneen rauhoittuakseen.
Hän pääsi noin viiteen, kunnes sekosi laskuissaan ja päätti yrittää uudestaan olla sosiaalinen: "Te olette siis Måstbusters? Minä taisin juuri nähdä teistä unta, jossa..."
"Ei kun me ollaan ne jätkät, joiden nimi on: "Mis Vitus O Mu Massit, Hä?". Sun pitää maksaa mulle, koska mun iskä sanoi niin", murisi Ramadaba Dingthong kuin pieni, söpö ja pahasti ylihemmoteltu karhu.
Yleensä säyseä nuori haltianainen oli nyt kotikulmillaan ja Isin suojeluksessa. Vähempikin sai kulkemaan bongot pystyssä. Ramadaballe sanottiinkin aina, että: "Isis on aikamoinen organisaatio."

Ramadaba halusi itsekin, kasvettuaan Ihan Oikeaksi Aikuiseksi Haltianaiseksi, kokea joskus sellaisen organisaation. Se kuulosti kivalta jutulta.

Barb-nado Bolzac ei luottanut haltioihin, koska huhujen mukaan niiden avaruuslaaserit aiheuttivat metsäpaloja ja muutenkin olivat epäillyttäviä ja kieroja otuksia ne.
"Haluaisitteko tuolituisen? (eng. "A stool-sample")", tiedusteli palliartesaani tarjoten pientä näytejakkaraa otuksille, jotka olivat tunkeutuneet kutsumatta tiluksille.
"Ei kun mä haluan mun rahulit!", polki Ramadaba kiukkuisesti jalkaa. Tämän jälkeen druidi Dingthong yritti hurmata örkkinaisen väkisin loitsulla ja marisi: "Saisinks mä pliis, boomeri, mun käshit? Ilman niitä mä oon iha broke-äässi"
Barb-nado torjui matalalan tason hurmausloitsun veteraanin varmuudella ja murahti panssaroidulle koiralleen: "Ken - Syö Kesävoi!" (no okei - örkkinainen käski koiraansa pitelemään Ramadabaa aloillaan, mutta kensöikesävoin-vitsi on pakollista settiä paskojen humoristien ammattikentällä tähän kohtaan).

Barb-nado "Barbie" Bolzac päätti olla eskaloimatta tätä outoa tilannetta yhtän tähän väliin ja marssi takaisin mökkiinsä. Hän paiskasi oven kiinni, telkesi sen huolella ja kiroili antaumuksella. Helvetin humanoidit. Aina ne tulee kurkkii tollee ärsyttävästi. Palliartesaanin työ on asiakaspalveluammatti, mutta se olisi huomattavasti hauskempaa duunia ilman niitä asiakkaita.
Barbie varmisti, että myös takaovi oli lukittu ja pujotteli tiensä ohi tyhjien, täysien ja puolitäysien (optimisti) juomapullojen kohti laiskanlinnaansa.

Tuolilla istui kuitenkin jo joku. Se joku oli hurmaava puolituinen nimeltään Marc O'Bumström, joka katsoi ex-örkkisoturitarta suoraan silmiin ja kysyi: "Käyksä usein täällä? Sun on, hei, pakko kertoo sun sisustussuunnittelijan nimi, koska tää on boheemii settii"

Barb-nado oli myyty, vaikkei tiennyt mikä tämä sisustussu-unnittelija oikein oli. Varmaan joku bordelli Isolla Kirkolla. Barbie päätti rentoutua ja viettää Unohtumattoman Puolituistuntisen. Erä lohikäärmeshakkia johti nopeasti muihin asioihin, huomasi ikkunasta ei-ollenkaan-stalkannut Bud kateellisena.
Marc ja Barbie katselivat toisiansa. Puolituinen rinnassansa tunsi kummaa leis-kun-taaaaaaaaaa. Seuraavaksi meininki olikin sitten niitä kukkia ja mehiläisiä, mitä Ramadaballe ei vielä druidiopinnoissa oltu selitetty. Oh no, half-ling! What are you doing?

Seksiä. Hihii. Kun Nevarin ja Måst etsivät epätoivoisesti takaovea, josta tunkeutua huomaamatta Barb-Nadon kielletylle alueelle, oli Marc jo siellä.

"Minä näin unen, jossa sinä tulit", huokaisi coituksenjälkeinen örkkinainen, epätoivoisesti taustatarinaansa Måstbustersin jäsenille pakkosyöttäen.
"Ja nyt minä olen tullut", nyökkäsi puolituinen lempeästi, keräsi vaatteensa ja poistui asunnosta välittämättä niinkään örkittären tarinasta. Tsk. Miehet.

Seuraavia tapahtumia on vaikea järjellä selittää, koska Måstbusters, mutta niitä tapahtumia kyllä oli ihan riittämiin.
Ramadaba oli tässä vaiheessa päättänyt, että Barbie oli henkilökohtaisesti vähintään kuusi tuhatta kultarahaa Måstbustersille velkaa. Myös Måst oli vähitellen vakuuttunut siitä, että kyläläiset olivat tosiaan vieneet Dingthongin suvun rahoja viekkaudella ja vääryydellä. Lohikäärmeissyntyiselle teki tosi vaikeaa ymmärtää kiristelyn, uhkailun ja suojelurahan periaatteita.
Häiriökäyttäytyvän Ryhmän ympärille oli kerääntynyt isohko poppoo vihaisennäköisiä maanviljelijöitä, mutta kun parimetrinen Bud tiedusteli ase kädessä näiltä heinähatuilta, että mikä juttu, niin asiasta kiinnostuneiden määrä väheni huomattavasti.

"Miksi sinä olet noin hankala?", tiedusteli Måst ovensa avanneelta örkiltä ystävällisesti. Måst halusi vain saada pari tuhatta kultarahaa köyhiltä viljelijöiltä. Hänen mielestä asioiden ei kuulunut olla näin vaikeita.
"Miksi te edes olette täällä?", ihmetteli Barb-nado vuorostaan takaisin ja harkitsi asiakaspalveluammatista siirtymistä vaikka ränniteknikoksi tavernan takahuoneeseen.

Lopulta molemminpuolinen vitutus läikkyi yli ja taisteluhan siitä sitten seurasi. Kukaan ei ollut ihan varma, että miksi.

Ramadaba muuttui karhuksi, Måst näkymättömäksi ja Bud marssi tomerasti suoraan Barbien talon itäpuolen paskakuoppaan, putosi sinne ja jäi jumiin.
Marc O'Bumström ilmoitti heti mähinän alkumetreillä, että hänelle tuli kova ikävä Ramadaban kartanon puhtaita valkeita lakanoita ja luikahti pois.
"Mä unohdin mun suojavarusteet", perusteli puolituinen nolona. Barb-nado hirnahti taustalla naisellisesti, että se on, poika, myöhäistä jo kun maidot on maassa.

Viikinkejä, valtavia petoja ja melkein-jopa-lohikäärmeen kohdannut ja surmannut Måstbusters sai vastaansa nyt ryhmän tavallisia örkkimaanviljelijöitä ja oli luonnollisesti aivan helisemässä. Budia leivottiin turpaan kuin lei-pää. Joku sytytti talonviereisen paskakuopan palamaan ja Ramadabaa lyötiin kunnes druidin karhumuoto kuihtui kirveeniskujen jäljiltä olemattomiin.
Kun voitolla olleet landepaukut hakkasivat Budin tajuttomaksi ja tiedustelivat, että joko Måstbusters oli saanut tarpeekseen, ilmoitti Ramadaba perittävän velan olevan nyt jo vähintään seitsemän tonnia. Taustalla näkymätön Måst hihitteli itsekseen pensaassa.

Ryhmän kissajäsen, Nevarin DeBussy, yritti taistelun tiimellyksessä paiskata jotain pienikokoista örkkivanhusta liekehtivään sontakuoppaan, mutta päätyikin lentämään sinne itse. Tajuton Bud muuttui tässä vaiheessa jo hieman sinertäväksi, mutta lakkasi sentään vaikeroimasta, joten kai se oli hyvä sitten.

Barb-Nado "Barbie" Bolzac, entinen Fehrweldin Kunniarykmentin Vitutuspataljoonan Palkittu Ensimmäisen Tarkkailuluokan Sotabarbaari, katsoi tätä improvisoidulle ryöstöretkelle tullutta Måstbustersia huolestuneena. Barbaaritar yritti jopa noutaa ensiapupakkauksen majastaan, jottei tuo parrakas ja papupieruilta tuoksahtava miesoletettu sentään kuolisi puoliörkkipallittajan pihalle. Valitettavasti Barbie oli lukinnut ovensa ja unohtanut avaimet sisään.
Vanhuus ei tule yksin ("Eikä vanhus!", lisäsi Marc O'Bumström vielä hilpeästi taustalta ennen poistumistaan).

Barbie huokasi ja lupasi antaa Ryhmälle satasen, jos he menisivät heti pois. Ettei nyt kelleen sattuisi mitään.
Ramadaba sylki suustaan verta ja korotti tarjouksensa kahdeksaan tuhanteen kultarahaan. Ramadaba Dingthong oli suojapanssarinsa alla jo valmiiksi alasti.

Lopulta taistelu rauhoittui yhtä äkillisesti kuin oli alkanutkin. Kukaan ei ollut ihan varma, että miksi.
Sotakirveet haudattiin, kissa nostettiin liekehtivästä kakkikuopasta ja barbaarille juotettiin parannusjuomaa.
Bud nousi tolpilleen, kätteli Barbieta ja sanoi aivotärähdyksen jälkeisessä tilassaan: "Hyvä peli. Hyvä yri. Hyvä minä, hyvä me. Hyvä meidän joukkue."

Barbie antoi Budille viisisataa kultarahaa käteen vähän säälistä ja toivoi koko sydämensä pohjasta, että Måstbusters suksisi helvettiin Tuoluasta.

Ihan loppuun vielä kunniamaininta keskustelusta, jossa Marc yritti palata Barbien mökkiin Act I:n jälkeen:
Marc: "I think I forgot something in there"
Nevarin: "Your dignity"
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

npc

Jäsen
Tutuiksi tuli niin etupihan lohikäärmeenlaskeutumisalusta...
:)

Tuolilla istui kuitenkin jo joku. Se joku oli hurmaava puolituinen nimeltään Marc O'Bumström, joka katsoi ex-örkkisoturitarta suoraan silmiin ja kysyi: "Käyksä usein täällä? Sun on, hei, pakko kertoo sun sisustussuunnittelijan nimi, koska tää on boheemii settii"

Barb-nado oli myyty, vaikkei tiennyt mikä tämä sisustussu-unnittelija oikein oli.

Marc ja Barbie katselivat toisiansa. Puolituinen rinnassansa tunsi kummaa leis-kun-taaaaaaaaaa. Seuraavaksi meininki olikin sitten niitä kukkia ja mehiläisiä, mitä Ramadaballe ei vielä druidiopinnoissa oltu selitetty. Oh no, half-ling! What are you doing?

Marc O'Bumström ilmoitti heti mähinän alkumetreillä, että hänelle tuli kova ikävä Ramadaban kartanon puhtaita valkeita lakanoita ja luikahti pois.
"Mä unohdin mun suojavarusteet", perusteli puolituinen nolona. Barb-nado hirnahti taustalla naisellisesti, että se on, poika, myöhäistä jo kun maidot on maassa.
En minä tästä pelistä mitään tajua (pelataanko tätä muka oikeesti?), mutta hyvää tarinaa on kyllä tässä nyt.

Meleeni tulee se parodia Sormusten herrasta eli Taru Sorbuksen Herrasta, jonka lukaisin joskus 30 vuotta sitten hätäsesti.

T: Car-Rhita Shangri-Matti-Laa, yksneljäsosatuinen
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
En minä tästä pelistä mitään tajua
Olen aika varma, etteivät pelaajatkaan tajua. Tai edes DM. Ne on tiukkoja vähän-yli-neljän-tunnin maniasessioita ja savun hälvettyä tarkistetaan kytkennät ja pyydetään anteeksi.

Mutta siis jokainen pelisessio alkaa Selkeällä Suunnitelmalla ja menee sitten Lujaa Vituiksi noin 5 min pelikerran alettua. Sitten improvisoidaan villisti.

Onneksi voittajat kirjoittaa historian.

(pelataanko tätä muka oikeesti?)
Ymmärrän hämmennyksenne, mutta voin vakuuttaa, ettei mulla sentään niin pahasti lääkitys heitä, että kuvittelisin tämän kaiken yksin kotona. Tuli hetkeksi ihan surullinen olo siitä ajatuksestakin. MULLA IHAN OIKEASTI ON TOSIELÄMÄSSÄ YSTÄVIÄ. NE IHAN OIKEASTI PELAA TÄTÄ. USKOISIT JO.

hyvää tarinaa on kyllä tässä nyt.
Kiittäen. Tuuleen huutaminen on hiton kivaa! <3

Ehkä jonain päivänä joku kertoo tyttärelleni, että: "Tiesiksä, että kokonainen keskustelupalsta on huolissaan isäsi mielenterveydestä?"

Liitteenä muuten ne kuvat, mitä unohdin laittaa tuohon tarinaan, eli muutama kuva Ramadaban kartanosta (koska tämä antaa liittää vain kaksi kuvaa per postaus, näköjään), sekä Barbien tatuoinnit (haettu netistä hakusanalla "Shitty dog tattoo" ja linkki vie petguide piste comin sivuille kuvaan tatskoista), koska Tämä On Tärkeää.

KEN - WARDOG
Medium beast, unaligned

Armor Class 15 (studded leather suit)
Hit Points 40
Speed 40 ft.

STR DEX CON INT WIS CHA
14 (+2) 14 (+2) 13 (+1) 3 (-4) 12 (+1) 7 (-2)
Skills Perception +3, Stealth +4
Senses darkvision 60 ft., passive Perception 13
Languages: Understands Common

SPECIAL TRAITS

Ferocity. When the dog drops to 0 hit points, it immediately makes one attack against a creature within five feet as a reaction before dying.

Scent. The war dog has advantage on Perception checks made involving scent.

Warrior’s Best Friend. A single master to whom it shows unwavering loyalty raises a war dog from birth. A war dog’s master always has advantage when giving it commands.

ACTIONS

Bite. Melee Weapon Attack: +4 to hit, reach 5 ft., one target

Hit: 2d8+2 piercing damage. Medium or smaller creature is grappled (escape athletics DC 12). A grappled creature takes 2d8+2 piercing damage at the end of its turn.
 

Liitteet

  • IMG-20240517-WA0006.jpg
    IMG-20240517-WA0006.jpg
    265,4 KB · kertaa luettu: 28
  • IMG-20240517-WA0011.jpg
    IMG-20240517-WA0011.jpg
    229,6 KB · kertaa luettu: 31

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Jakso 19 - "WE SHALL RETURN WITH A BUCKETFUL OF BALLS"

Päivät 15-16. Mukana: Barb-nado "Barbie" Bolzac, Nevarin DeBussy, Måst ja Bud

TL;DR - Barbie ei jaksa tapella ja lähettää Ryhmän pikaiselle keppi- ja munajahdille, koska Ken ja pallit. Bud pääsee kylpyyn ja Keskustelemaan. Nevarin DeBussy ei halua koskea pienen otuksen munaan.

Eli edelleen yksi pelaajista leikkii olevansa örkkibarbaaritar Barb-nado "Barbie" Bolzak. Yhdessä pelaajan kanssa DM visioi "lyhyen metsäseikkailun", jossa on pari nopanheittoa ja kivaa pientä ongelmanratkaisua.
Alun suunnistusheitot (Survival DC15 ) menevät niin lujaa ketuiksi jokainen (esim toteutunut noppaluku bonuksineen 3), että Måst ja Nevarin eksyvät metsään ihan täysin. Muutkin haasteet osoittautuvat... aikamoisiksi haasteiksi ja pikaiseksi kaavailtu reissu vain kestää ja kestää.

Barbien pelaaja oli myös tulostanut netistä
Keskustelunavauksia (parade piste com - 250 good conversation starters), koska kyllähän hyvässä roolipelissä aina jutustellaan niitä ja näitä.
Oudoksi hommat menivät siinä vaiheessa, kun Bud tahtoi kylpyyn ja Barbie tahtoi katsella. Kaikki Jumalat eivät tuominneet.

Pikkumetsä-questin ennaltasuunniteltu "hassu juttu" oli se, että Barbie pyysi hahmoilta: "Bring me the balls of a Pseudo-Dragon" (joka seikkailussa suomentui "pseudojen muna"-muotoon, koska ihmiset on edelleen sillee nokkelia).
Ideana oli testata, että tajuavathan hahmot kysyä tarkentavia ohjeita, koska tuo on aika monitulkintainen juttu haettavaksi. Että olisivathan nämä vatipäät oppineet edes jotain parin vuoden Seikkailun aikana - Kysy Aina Tarkentavia Kysymyksiä Koska Kaikki Jumalat Ovat Vähän Mulkkuja.

Tässä voi jo jokainen aikaisempia jaksoja lukenut vienosti päätellä, että kysyttiinkö niitä tarkentavia kysymyksiä kuinka lujaa ihan tarkalleen, vai todettiinko vain että homma on hoidossa ja suksittiin metsään.
Nevarinin hämähäkkivaistot onneksi kutittelivat sen verran, että kissimirrihahmo päätti varastaa sekä yhden munan, että kokonaisen loharin, jota voi sitten mutiloida ja pakkouloshengitellä perillä, jottei tule sanomista vääränmallisesta munasta.

Kuitenkin. Lopulta Nevarin ja Måst saapuivat takaisin ja oli tarkoitus nikkaroida se palli.
"Tämä on sleigh of hand -tsekkiä lähinnä", kertoi Kaikki Jumalat ja pelaajat sanoivat ymmärtävänsä täydellisesti kaiken mitä oli sanottu.
Seuraavaksi ryhmän ainoa sleigh of hand -ekspertti, eli rogue-DeBussy, ilmoitti lähtevänsä takaisin metsään palauttamaan loharia. Muut hahmot vakuuttivat olevansa tehtävien tasalla.

Lopputuloksena oli Budin ja Måstin heittämät nelosen sleigh of hand -tsekit ja koko päivän seikkailu osoittautui paskaksi ajanhukaksi.

Barbielle oli myös annettu hommaksi kuljettaa juonta vähän eteenpäin, jottei oravan keskittymiskyvyllä siunattu Ryhmä unohtaisi Lianaa/Papuliinaa limboon ikuisiksi ajoiksi.
Pienellä ja hellävaraisella ohjeistuksella tästäkin selvittiin!

Koska pallinhinkuttaminen vei hahmoilta noin kahdeksantoista tuntia, saivat kaikki yhden exhaustion pointin.
Seuraavaksi siis jatkettaisiin hyvällä höngällä ja (hahmojen) samoilla silmillä sisukkaasti eteenpäin kuin Yuthila konsanaan.

LISÄKSI! Budin pelaaja toi DM'lle tuliaisiksi prinsessakakun! Ja kehui, että oli ollut kivaa pelata jo toista vuotta tätä sekoilua! Ja antoi DM'lle halin!
Ja! Tämä DM'ää noin 15snt pidempi ja joskus-kasuaalisti järjestyksenvalvojanakin toimiva barbaaripelaaja/potkunyrkkeilijä/hieno henkilö antoi vielä Kaikille Jumalille pusun poskelle!

Sanomattakin on selvää, että Budin hahmolle ei tule sattumaan mitään ikävää pitkään, pitkään aikaan.

Vihdoinkin joku osaa kunnioittaa Kaikkia Jumalia soveliaasti!

Tuoluan Pääkadun pohjoispäässä raivonnut taistelu oli tauonnut. Barbien unelmatalon viereisessä olleesta paskakuopasta oli ongittu sekä Ryhmän barbaari, että hitusen kärvähtänyt kissakin.

Måstbusters oli tullut (Marc), nähnyt (Bud) ja hävinnyt (kaikki). Oli aika Keskustella Ja Muutenkin Puhua Tunteista.
Ensin oli silti aika pelastaa ihmis... tai, no... hahmohenkiä.

Peloton ja urhea Måst - Ryhmän kiistaton, mutta alati kiistelevä johtaja - ryntäsi huolestuneena Nevarin DeBussyn luo. Kissimirri oli juuri ongittu sontakuopasta EikäVoinutHyvin®. Tilanne: kissa kakissa ja kaikki ympärillä oli paskaa, paitsi DePussy.
Punaisen VoeVihtun EA1-kurssin aikanaan käynyt Måst toimi juuri kuten piti - suusta-suuhun annettu elvytys tehosi yli kaikkien odotusten ja Nevarin sylki suustaan jotain, mikä saattoi vielä sisältää hitusen pähkinää, ja veti ahnaasti henkeä. Tabaxi oli elossa, vaikka vointi olikin aika shaibaa.

Kuten kaikki ihmisjohtajat jossain vaiheessa urallaan, nuori Måst tajusi haukanneensa oikein kunnolla paskaa. Hän päätti huuhdella kitansa kunnolla heti kun se vain oli mahdollista. Hengenpelastus ei ollut Måstille jokapäiväistä herkkua ja ehkä siksi jättikin vähän pahan maun suuhun.
Oikeastaan, jos nyt rehellisiä oltiin, niin Måst ei ollut enää edes varma, miksi Måstbusters oli alunperin edes hyökännyt tämän pallitehtailijan kimppuun. Lohikäärmeissyntyinen päätti vakaasti pitää huolen, ettei Måstbusters turvautuisi niin herkästi aina väkivaltaan

"No niin. Mihinkäs me jäätiinkään?", aloitti puoliörkkibarbaaritar Barb-nado "Barbie" Bolzac, raahattuan ammattitoverinsa Budin omaan henkilökohtaiseen stashiinsa (tuolualainen nimitys makuuhuoneelle, Dm Huom) toipumaan.
"Sä olit meille rahaa velkaa. Joko sä maksat, vai pitääkö meidän turvautua väkivaltaan ensimmäisenä vaihtoehtona?", murisi Måst tyylilleen tuuliviiriuskollisena.
"Haluatteko te oikeasti jatkaa tätä keskustelua näin, vai maistuisiko esmes kupillinen teetä?", tiedusteli Barbie samalla kun hänen mökkinsä ympärille ilmestyi lisää vihaisia ja yllättävän hyvin aseistettuja maanviljelijöitä kuikuilemaan, että mikä homma? Ilmeisesti neljän lähes-eläkeläisikäisen asukkaan murhaamista keskellä päivää ei pidetä Tuoluassa kohteliaisuutena.

Måstbusters oli jo vastaamassa taas uuteen taisteluhaasteeseen innolla, kunnes muisti saaneensa juuri pahasti turpaansa vähän pienemmältä ryhmältä samanlaisia maanviljelijöitä. Lisäksi Ramadaba ja uutterasti sormiaan haistellut Marc olivat kadonneet tässä välissä johonkin.
Ai niin. Ja Lianakin oli edelleen.. no, jossain. Mihin ikinä olikaan mennyt. Ei kai se mitään tärkeää ollut.

Oikeastaan Ryhmään kuului tällä hetkellä vain Måst, lähes loppuun palanut Bud ja yksi sysipaska kissa. Teehetki mökissä kuulosti ihan hyvältä idealta.

Kun sankarit olivat taktisesti vetäytyneet teehetkittämään mökin suojiin, Barbie huokaisi syvään.
"Ken oli heistä kaikkein kaunein", selitti Barbie huokailusta kummastuneille seikkailijoille, mutta turhaan.
Vihjailevat nyanssit menität yleensä yli Måstbustersin huomiokyvyn, joka oli tavanomaisesti terävä kuin kivinuija.

Ken Ken oli? Ryhmä oli suorittanut ai-iivan liian monta hirmutekoa rekisteröidäkseen niitä kaikkia.

"Niin siis te tapoitte mun koiran", selvensi Barbie painostavan hiljaisuuden jälkeen.
"En se minä ollut!", protestoi Måst välittömästi.
"Sitäpaitsi se oli vahinko!", komppasi Nevarin ihan vanhasta muistista refleksinomaisesti.
"Ja lisäksi sä olet meille velkaa rahaa", totesi Måst varmuuden vuoksi, jottei keskustelu lähtisi ihan sivuraiteille.

Måst ja Nevarit yrittivät vielä kaasulamputtaa puoliörkkiä sanomalla, että ei sillä edes varmaan ollut koiraa alunperinkään. Jos olikin ollut, niin se oli varmaan karannut, koska se häpesi puoliörkkiä niin paljon.
Lopulta paikallaolleet sankarit päätyivät syyttämään Ramadaba Dinghtongia koiranmurhasta. Ihan vain, koska haltia ei ollut paikalla just nyt vastaamassa syytöksiin.

Barbie huokaisi uudestaan ja räytyi kuin kesäteatteriharrastaja.
Tuoluan perinteiden mukaan oli tapana veistää kunniapalli taistelussa kaatuneille sankareille. Tämä palliatiivinen prosessi oli osa suru- ja katumustyötä, joka suoritettiin uhrien nimissä ja Nikita Filatovia kunnioittaakseen.

Kuollut koira ja pallit? Måstbusters ei vaikuttanut kovin kiinnostuneelta ajatuksesta.

Barbie huokasi kolmannen kerran syvään. Suru oli syvää. Räytymistä oli edelleen näkyvissä. Kukaan ei ymmärtänyt Barbieta. Vain Ken ties, eikä se ollut enää läsnä. Silti Barbieta kenkutti. Hän katsoi sielukkaasti kohti kenneliä, jossa Ken ennen eli.
Oli sääli, ettei Ryhmällä ollut kiinnostusta hautajaispalleihin, Barbie huokaili. Perinteisen Tuoluassa valmistetun hautapallin arvo oli yleensä ihan huomattava. Edes kohtuullisesti valmistettu kunniapalli oli hyvinkin vähintään viidensadan kultarahan arvoinen - jopa tuplaten, jos se voideltiin pseudo-lohikäärmeen munalla. Ja varsinkin hau-hautapalli voisi olla ihan oikeasti arvokas, koska keräilijät yleensä hamstraa tällaista outoa shittiä, Barbie vihjaili hellästi kuin leka.
"Se oikeasti merkitsisi minulle paljon. Lisäksi tapan teidät, jos vieläkin olette jatkuvasti vain noin saatanan hankalia", totesi Barbie rohkaisevasti hymyillen.

Huomattava rahasumma? Måstbusters vaikutti yhtäkkiä kovin kiinnostuneelta ajatuksesta. Olisihan se nyt vain reilua väkertää palleja, kun kerran tässä oli koira haudattuna.

Barbie nyökkäsi hyväksyvästi ja antoi Måstille ja Nevarinille lyhyet ja tosi selkeät ohjeet:
"Seikkailijat Lisko ja Kissa. Tehtävänne tämä. Käteni osoittamassa suunnassa on Pikkumetsä. Kävelkää sitä noin parin kilometrin verran pohjoiseen ja löydätte sieltä RutTutTut-puun. Taittakaa siitä oksia, mutta älkää vahingoittako puuta asein, tahi magian keinoin. Varokaa Raa-Bii Laminaaghdhii-ogremaagia, joka väijyy Pikkumetsässä. Jos löydätte pseudo-lohikäärmeitä, niin tuokaa minulle sellaisen muna. Onko kysyttävää?"

Nevarin ja Måst vakuuttivat, ettei kysyttävää ollut. Kaikki oli täysin selkeää. Vaikutti nopealta hommalta. He ymmärsivät täydellisesti kaiken, mitä heille oli sanottu.

******

Kuusi tuntia myöhemmin Nevarin ja Måst olivat aivan saatanan eksyksissä edellämainitussa Pikkumetsässä.
He muistivat kyllä, että tarkoitus oli hakea jotain oksia ja heiluttaa siinä sivussa vähän munaa, mutta kaikki muut yksityiskohdat olivat hieman epäselviä.

"Olisi se helvetin örkki voinut edes osoittaa meidät oikeaan suuntaan, tai antaa selkeät ohjeet", nurisi aina erehtymätön Måst rämpiessään kohti etelää. Pikkumetsä vaikutti nuoren lohikäärmeissyntyisen mielestä ihan tyhmältä. Kasvit eivät suostuneet kunnon keskusteluihin, eikä mistään löytynyt kätevää tunneliverkostoa, jonka kautta olisi voinut skipata puolet seikkailusta.
"Minä en haluaisi koskea minkään pienen otuksen munaan", tunnusti Nevarin DeBussy ihan yhtä eksyksissä.

Sankarien dialogi keskeytyi, kun läheltä kuului tömiseviä askeleita. Tämä oli varmaankin se pelottava Raa-Bii Laminaaghdhii-ogre! Nevarin luikahti puuhun piiloon ketterästi kuin orava ja Måst seurasi perässä aerodynaamisena kuin krokotiili.
Kun kissavaras hyppäsi alas oksalta ja hiipi äänettömästi pakoon, päätti lohikäärmeissyntyinen seurata perässä ja rysähti puusta alas notkeasti kuin tiili. Ogremaagi tervehti lohikäärmeissyntyistä perinteisellä roolipelitavalla. Lightning bolt! Lightning bolt!

Oli tämäkin, saatana, työmaa, mutisi Måst saatuaan salamia naamaan ennen pakenemistaan, mutta jatkoi silti sisukkaasti eteenpäin kuin Timogh Yuthila konsanaan.

Kun sankarimme olivat saaneet (noin seitsemän tuntia reissuun lähtemisestä) RutTutTut-puun oksat kerättyä, kysyi Nevarin toveriltaan: "Pitäisikö jo mennä omalle pihalle huutelemaan? Ovat varmaan huolissaan siellä"
"Me. Tarvitsemme. Munaa", muistutti raivohetero Måst - ryhmän peräänantamaton johtohahmo ja suunnisti kohti pseudo-loharien pesää.

Olikin aika hiipiä varo-varo-vasti edellämainittuun pesään (yllättävää kyllä tämä seikkailu ei muna- ja pesäteemoistaan huolimatta sisältänyt Marc O'Bumströmiä). Nevarinilla kesti varovaisessa sneakkaamisessa vähän yli tunnin ja odottelemaan jääneen Måstin sieluun alkoi hiipiä kiukku.
Miksi ihmeessä elämässä tuli vastaan useampi asia samaan aikaan? Olisi paljon enemmän kiva, jos pitäisi keksittyä vain yhteen juttuun kerrallaan, eikä eksyä kunnioittamaan palleillaan jotain kuollutta koiraa kaiken keskellä.
Elämän pitäisi olla selkeä putki pisteestä A pisteeseen B niin, ettei pisteeseen C kukaan lainkaan mee, riimitteli nuori syväjohtajuuden kulmakivi itsekseen.

Samaan aikaan pseudo-lohikäärmeiden pesän liepeille hiipparoineella Nevarin DeBussylla oli dilemma. Hän muisti etäisesti puoliörkittären puhuneen jotain... jostain. Sanoiko se halunneensa munaa, vai puhuiko se silloin taas Marc O'Bumströmistä?
Tabaxirosmo katsoi ympärilleen. Noin kymmenen pseudo-loharia pörräili iloisesti ympäriinsä. Niiden lähettyvillä leijui jotain munannäköisiä ilmakuplia, mutta valitettavasti otusten kotipesässä oli myös pari kuoriutumatonta munaa ja lisäksi miespuolisten pseudo-lohikäärmeiden vatsapuolella roikkui....

"Olispa vaan Barbie sanonut selkeät ohjeet", kirosi DeBussy mielessään ja päätti tehdä kuten kaikki ei-ihan-niin-tarkasti kuunnelleet miespuoliset henkilöt ikinä - varmuuden vuoksi vähän kaikkea siihen suuntaan. Ettei tulisi sanomista.
Kissa rosmosi pesästä pari munaa ja hiipi kohti pientä, muusta lohariryhmästä erilleen harhautunutta pseudo-lohikäärmettä.

"Kivekset, vai ilmakupla? Kivekset, vai ilmakupla?", arpoi Nevarin hetken itsekseen, kunnes päätti ratkaista ongelmat omalla, persoonallisella tavallaan.
"Vitut - koko lohari kantoon", murahti tabaxi itsekseen ja ponkaisi aluskasvillisuuden seasta tyylikkäästi ilmaan. Hän kaappasi pienen loharin otteeseensa ja pyyhälsi pakoon Måstin kanssa.

Seuraavaksi sankarimme eksyivät uudestaan koko Juhoisan Mantereen pienimpään metsään.

*****

Tässsä vaiheessa barbaari-Bud oli tullut tajuihinsa pimeähkössä mökissä. Hän huomasi katsovansa häkellyttävän läheltä puoliörkkikollegan naamaa, joka yritti... kaikesta päätellen hymyillä?

"Mikä meno?", kysyi Barbie
"Tuntuu paskalta", totesi sontakuoppaan aikaisemmin pudonnut barbaari rehellisesti.
"Mä voin valmistella sulle kylvyn. Onko ok, jos katselen sun kylpemistä?", tiedusteli Barb-nado, joka ei ihan selvästi ollut tottunut sosiaaliseen toimintaan muiden humanoidien kanssa. Pallit olivat Barb-nadon ainoa rakkaus ja intohimo.
"Eiköhän se ole", totesi Bud ja toivoi allaan tuntuvan epämiellyttävän märän kohdan olevan jotain muuta kuin vieno muisto Marc O'Bumströmistä pari tuntia sitten.
"Minä olen myös Sosiaalinen", ilmoitti Barb-nado Bolzac luontevasti kuin hyökkäysvaunu ja veti läheisestä kaapista ulos laatikon, jossa luki: “KESKUSTELUNALOITUSKORTTEJA”

"Missä Näet Itsesi Viiden Vuoden Päästä?", aloitti puoliörkkibarbaaritar täysin luontevan keskustelun ja Budista tuntui, että tästä tulisi tosi, tosi pitkä odotus.

Kun kuusi tuntia oli kulunut, uskaltautui Bud vienosti kysymään, että onko ne kaverit edes tulossa takaisin, vai tappoiko joku ne kaikki sillä välin kun Bud oli ollut tajuton?

******

Vain kahdeksan tuntia siitä kun Måst ja Nevarin olivat kadonneet Pikkumetsään, saapuivat he jo takaisin retuuttaen mukanaan muutamaa RutTutTut-puun oksaa ja erittäin vastahakoista lohikäärmettä.
"Tässä", tiuskaisi kaksikko ja löi lohikäärmeen ja kepit pöytään. Nevarin heilutti vielä varmuuden vuoksi voitonriemuisana munaa.

"No mikä helvetti tuo on?", ihmetteli Barbie, joka oli juuri kysymässä Budilta, Mitkä Olivat Hänen Suurimmat Vahvuudet Ja Heikkoudet.
"No se saatanan lohikäärme. Ja sen munat"
"Pseudo-lohikäärmeen uloshengitys, eli 'lohikäärmeen muna' tulee siis sen uloshengityksestä ja vain, jos se on tosi, tosi iloinen.", täsmensi Barbie hi-taas-ti kuin tutorial ja ihmetteli samalla itsekseen, että miten ihmeessä tämä ryhmä sai mitään aikaan kun yksityiskohtien taju oli tuolla tasolla.

Måst katsoi hetken yrmeänä pientä lohikäärmettä, joka oltiin kaapattu kotoaan ja retuutettu uskomattoman pitkiä kiertoteitä pitkin johonkin ihmeen tuppukylään.
"OLE ILOINEN", sanoi lohikäärmeissyntyinen pienelle ja avuttomalle loharille, hymyillen samalla murhaavasti ja antaen muutenkin sen kaiken heikosti tukahdutetun väkivallan uhan tulvia itsestään tiettäväksi.
Lohikäärme ja Kaikki Jumalat päättivät tässä vaiheessa antaa ihan suosiolla periksi ja hönkäistä pihalle se, mitä Ryhmä halusikin. Nevarin nappasi pseudo-lohikäärmeen munan, eli sen olosuhteisiin-nähden-iloisen uloshengityksen tiukasti pussiin.

Oli aika valmistaa hau-hautajaispalli! Bud ja Måst vakuuttivat homman olevan hallussa, joten Nevarin päätti palauttaa pseudon takaisin pesäänsä.
Barbie nyökkäsi hyväksyvästi ja muistutti pesän olevan noin puolen tunnin kävelymatkan päässä. Ryhmä pohti itsekseen, olikohan Marc O'Bumström-puolituiselle sanottu aikaisemmin jotain samankaltaista.

Nevarin eksyi uudestaan muutamaksi tunniksi Pikkumetsään, koska mikä ettei. Hetken tabaxi harkitsi tekevänsä kuin setänsä Mahmoud aikanaan - lähtisi ostamaan lamppuöljyä, eikä koskaan tulisi takaisin.
Lopulta kissarosmo saapui - neljä tuntia myöhemmin - takaisin Barbien mökkiin. Kunniapalli oli valmis. Ja minkälainen palli se olikaan!

Rehellisesti sanoen se oli surkastunein ja epämääräisin palli mitä oli kuunaan nähty.

Kuten me kaikki tiedämme - ihan peruslaatuisesta hautapallista saattoi hyvinkin netota viitisensataa kultarahaa. Tämä jakkara oli arvoltaan... noin sata kultarahaa. Asteikolla yhdestä kahteenkymmeneen ja viiteen sekä Bud että Måst tekivät läpi yön huhkittuaan noin nelosen arvoista työtä.

"Mitenkäs munavoi?", parahti Måstbusters ja länttäsi munan palliin kiinni, tuplaten arvon hulppeaan kahteensataan kultarahaan.
Kahdeksantoista tuntia kestänyt lyhyt pikkuaskare oli valmis.

****************

"Näin teistä enneunen", yritti Barb-nado ties kuinka monetta kertaa sisukkaasti runnoa läpi Ryhmän oravankaltaisen keskittymiskyvyn hellästi kuin panssarivaunu. "Te siis tunnette Ituhippiinan."
"Ei tunneta", vastasi Måst varmana asiastaan.
"No okei... mutta sen siskon te varmaan sentään tiedätte?"
"Ei"
"Ai... Olen kyllä aika varma, että... Eikö nimi "Papuliina" sano teille mitään?", runnoi Barbie pehmeästi eteenpäin.
“Ei kuulosta tutulta”, vakuutti Nevarin.
"Okei. Se seikkaili teidän ryhmässä. Olisiko sen nimi ollut joku Liana?", vihjaili Barbie tarinaa kiskoilleen hienovaraisesti kuin höyryveturi.
"Ei se...", aloitti Nevarin ihan piruuttaan.
"NYT SITTEN, JUMALAUTA. LIANA "PAPULIINA" IPPU PEKANTYTÄR. ON ELOSSA. ON LÄHELLÄ. PÖYTYÄN KORKEIMMASSA RAKENNUKSESSA. TEHKÄÄ TIEDOLLA MITÄ HALUATTE", kivahti puoliörkki hermoromahduksen partaalla.

Seurasi kiusallinen hiljaisuus. Barb-Nado Balzac yritti sanoa jotain positiivista ja rohkaisevaa, muttei oikein keksinyt mitään. Mitä sanoa Ryhmälle, joka oli jo luultavasti unohtanut kaiken?

Barbaaritar rykäisi, vilkaisi käsissään olevia kortteja ja kysyi tomerasti: "Onko Teille Tapahtunut Mitään Mullistavaa Viimeisen Kuukauden Aikana?"
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

npc

Jäsen
Tulee tuosta Måstista mieleen Minsc: "Måst get aid soon, Boo is too young to avenge me" tai jotain sen tapaista Baldur's gate kakkosesta.

Suosikkejani ovat Papuliina ja Marc O'Bimbum.

T: Car-Rida Sangria-Matti-Laa.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
JAKSO 20: "I PLAY THE SACK-PIPES"

TL;DR - Vielä yksi päivä Tuoluassa. Rakkausrunon kirjoittamista ja ruokailua. Siitä siirtyminen takaisin Pöytyälle ja pyrkimään velhon torniin sisälle. Homoerootinen pyörre aiheuttaa vahinkoa ja viestintä on vaikeaa.

Päivät 16-17 - Mukana: Barb-nado Bolzac, Marc O'Bumström, Måst, Nevarin DeBussy ja Bud

Kesä on vähän kiireistä aikaa, mutta never stop the madness ja kohta päivitetään taas!

Jos joku siis ei ole vielä päätellyt, niin kirjoittaminen on tämän nimimerkin mielestä sellainen kiva tapa käyttää vapaa-aikaansa ja purkaa stressiä.
Se on joko se, tai sitten pitäisi viettää aikaa perheen kanssa, väärinkäyttää päihteitä, tai kiinnostua politiikasta.
Kyä tää o paljo enemmä kivaa, hei.

Silti sori tekstin määrästä. Tämä nyt vain menee näin <3

Jaksojen 19 ja 20 välissä pidettiin pelaajien ja DM'n välillä viestien kautta Palautesessiokeskustelu. Että onko tässä edes kenelläkään kivaa ja onko missään mitään järkeä.
Kaikki vakuuttivat kirkkain silmin, että kivaa on ja tätä seikkailua on ollut hauska touhuta.

Tukholman syndrooma on kyllä jännä juttu.

No, oli kyllä yksi juttu. Ryhmä ei olisi tahtonut enää työskennellä lohikäärmeille, koska siitä tuli tosi ikävä fiilis ja joutui tekemään vaikeita valintoja. (DM yritti vastata, että Ryhmä on ollut vasta kaksi viikkoa peliajassa lohareille duunissa ja että tästä käytiin puolenvalitsemisen aikaan keskustelu, jonka ytimenä oli "te voitte valita lohikäärmeet ja saatte tosi paljon kivoja juttuja, mutta myös joudutte tekemään ikäviä valintoja", mutta se oli vähän selittelyä).
Lisäksi olisi ollut pelaajien mielestä kiva, jos olisi ollut vähemmän vaihtoehtoja, koska ain't nobody got time for dat. (DM oli samaa mieltä ja pyyhki edellisen palautesession muistiinpanoista "Olisi kiva saada enemmän erilaista tekemistä"-kohdan pois).

Yhtä mieltä oltiin siitä, että Måstbusters oli vähän liikaa ryhmä yksilöitä. Tämä Ryhmä ei ollut mikään kurinalainen Suomi, joka koostui nöyristä roolipelaajista tekemässä pyyteetöntä työtä Joukkueen eteen. Enemmän Ryhmä oli ehkä joku Venäjä, joka pommitti naapurimaita paskaksi ja ihmetteli sen jälkeen, että miksi kaikki on niin hiton ikävällä päällä koko ajan.

DM oli valmentanut Barbien pelaajaa pelikertaa edeltävinä päivinä tiukasti sen suhteen, että Barbie ei voinut vain antaa kaikille rahaa ja haleja. Tai siis sen ei pitäisi, jos ne toiset ovat olleet ihan kusipäisiä sitä kohtaan. Se on kivaa, että kaikilla on kivaa, mutta play stupid games, win stupid prizes.
DM ja Barbie tulivat myös yhdessä siihen lopputulemaan, että Barbien olisi hyvä tulla mukaan matkalle Pöytyälle (koska Papuliina oli edelleen vankina jossain ja Barbie oli saman pelaajan kakkoshahmo, niin olisi silläkin tekemistä pöydässä ja Pöytyässä). Barbien mukaanhoukutteluun tarvittiin joku motivaatio.

Oisko tonni? Joo. Tuhat kultarahaa olisi varmaan sovelias motivaatio köyhälle eläkeläisbarbaarille. Siispä.

DM täsmensi Barbien pelaajalle useasti, että se on tonttu tassuun, tai puoliörkkitankitar ei liiku mihinkään.
Samaan aikaan DM viestitti Budin pelaajalle, että: "värvätkää Barb-nado, maksakaa mitä se pyytää ja suunnatkaa tornissa alaspäin terv lohari."

Kaikki oli samalla sivulla ja kaiken piti mennä selkeästi. Päivän session idea oli paperilla seuraava:

- Ennen sessiota pelaajien piti kirjoittaa rakkausruno Barbien nimissä palleja paukuttelevalle Pojathon Poighii-kääpiölle. Tämä oli Barbien pelaajan idea ja rahapalkkio oli luvassa.
- Pelaajien piti viettää vielä yksi päivä Tuoluassa, koska long restin tarve. Söisivät vaikka ruokaa tms.
- Sitten nopeasti matkarullauksen kautta Pöytyään ja siihen velhon torniin.
- Tornin edessä on taika nimeltään "Homoerotic vortex", koska typerät internet-meemit ja sisäpiirihassuttelut. Eli siis koko tämän päivän kartan pointti perustui reddit-meemittelylle. Aikuistaminen!
- Koska Nevarin on hahmona helvetin nopea juoksemaan, piti kartassa olla vähän hidasteita spesifisti just rogue-kissalle.
- Torniin pitäisi päästä helposti. Salasana oli joko "0000", "Salasana", "Miekkakala", tai joku muu vastaava umpipaska passu. Kun torniin on päästy, johdattaa Bud kaikki pelaajat alaspäin, koska on saanut siitä ohjeet.

Valitettavasti jatkuvasti oli jotain. Rakkausrunoa ei oltu kirjoitettu etukäteen, joten Barbie hellästi pakotti muut pelaajat tekemään iki-ihanan "kirjoita yksi rivi ja anna paperi seuraavalle"-runon pöydässä. Lisäksi pöydässä oli paljon ynnämuuta-keskusteluja ja aikaa vain kului ja kului.

Kaikki muukin meni vähän häsäämiseksi pitkin päivää ja kun Pöytyän Korkean Tornin kartta lyötiin pöytään, oli kaikilla jo väsy simmussa ja sen vuoksi sellainen vitutuksen ja lannistuksen sekoitus menossa.
Ja se saatanan kartta kesti yllättävän kauan juosta läpi. Varsinkin kun DM oli nerokkuuksissaan tehnyt ihan varmuuden vuoksi aivan hitosti liikaa ansoja Nevarin DeBussylle, jottei hahmo juokse heti karttaa läpi. Ja tabaxi-pelaajahan siinä sitten vähän masentui.

Onneksi sentään oli hauska idea laittaa 666-bändin Alarma!-biisin tunnin YouTube-klippi soimaan taustalle, koska hälytysjärjestelmä.
Tai, siis se oli hauskaa ensimmäiset 4 minuuttia. Sitten sekin vain vitutti kaikkia.

Lisäksi tässä tekstissä hassuteltiin sen kanssa, että Barb-nadolla oli vähän hankaluuksia sanoa säkkipillejä englanniksi (toistuvasti sanoi, että sackpipes ja muut korjailivat, että bagpipes ja hih hih). Lisäksi "Jewelry" on vaikea sana sanoa aina välillä.

Uupuneet Måstbusterin sankarit olivat saaneet pallinsa käsiteltyä. Koko yön se oli vienyt, mutta lopulta oli hommat hoidettu ja palli voideltu munalla ja muutettu rahaksi (engl. "Money shot" - DM Huom).

Sankarit olivat uupuneita. Ei huvittanut oikein mikään.

Onneksi Barb-nado Bolzac - tuo pallivahantuoksuinen pientenyrittäjä, jonka rakkaan koiran Måstbusters oli juuri murhannut - tunsi suurta yhteenkuuluvuutta ja sielujen sympatiaa tämän ryhmän kanssa.
Voi, kuinka mukavasti Måstbusters olikin tunkeutunut Barbien tiluksille ja heti kärkeen haukkunut eläkkeelle siirtynyttä örkkibarbaaria läskiksi ja sytyttänyt Barbien paskakuopan tuleen (Ei eroottinen vertauskuva, DM Huom!)!
Lisäksi Tuoluan tiiviin maanviljelijäyhteisön harventaminen parilla tyypillä oli kylän bruttokansantuotteen ja huoltosuhteen kannalta vain positiivinen juttu. Siksi Kokoomus.

"Te olette ehdottomasti mukavimpia hahmoja, joita olen kohdannut moneen vuoteen", sanoi Barbie ja se oli kyllä tosi, tosi surullista monestakin eri katsantokulmasta. Barbiebaari jatkoi luontevasti kuin leka: "Minä haluan olla teidän ystävänne! Haluaisitteko pelata kanssani palloa, tai jäädä luokseni yökylään?"

Måstbusters, mafiapäällikön Tuoluaan lähettämä kiristysjoukkio, myönsi auliisti olevansa ryhmittymä eri reiluja hanuja. He viettäisivät mieluusti vielä yhden päivän Tuoluassa tämän mukavan örkkibarbaarittaren majassa, jos Barbie vain jaksaisi kokata ruokaa koko ryhmälle ja vähän pestä Ryhmän kalsareita ja muuta sensellaista.

Majatalot olivat edelleenkin kalliita.

Barb-nado, joka oli juuri antanut Budille pienehkön säkillisen kultarahoja ihan säälistä (Sama - toki ilman kultarahoja - pätee myös Marc O'Bumströmiin), ilmoitti ruokkivansa mielellään tämän vasta vähän aikaa sitten erakkomökin ovelle vittuilemaan saapuneen sankariporukan.
Bud, Måst ja salaperäisesti taas takaisin ruotuun palannut Marc O'Bumström metsästivät lähimetsästä hirven ja Barbie grillasi Barbie-maailmassaan siitä mitä maittavimman aterian.

Ruoka oli herkullista. Porkkanat olivat rapeita, perunat hyvin pestyjä ja lihan yleismaku oli kiistatta hirveä. Oli aika löysätä vyötä ja mutista seuraavat puoli tuntia itsekseen, että huhhuh-kun-olenkin-täynnä.

Ruokailun jälkeen Måst kierteli hetken kylällä tutustumassa paikallisiin, mutta ei jostain syystä saanut kummoisiakaan keskusteluja aikaan. Ilmeisesti aikaisemmin päivällä suoritetut neljä murhaa saattoivat liittyä asiaan.
Bud ja Barbie kävivät lyhyen, mutta barbaaris-brutaalin dialogin, luultavasti Barbien Keskustelukorttien avustuksella.
"Mitä Työtä Halusit Tehdä Kun Olit Vasta Lapsi?", jyräsi Bud aggressiivisesti.
"Soitin kassipillejä. Taisiis kivespiippuja. Taisiis... noita tuolla", murisi Barbie ja nyökkäsi kohti säkkipillejä - selkeästi Yohus-mantereen Fen-heimon käsityötä.
"Minä olen Bud", kertoi Bud vuorostaan.

Ryhmän sosiaalinen antisankari, Nevarin DeBussy, hinkkasi vielä ennen nukkumaanmenoa hetkisen nurkassa uutta munaansa tomerasti. Jos sieltä vaikka purkautuisi lohikäärme tai jotain muuta.
Marc O'Bumström halusi myös olla osa hetkeä ja huikkasi taustalta, että oli käynyt taas ryyppäämässä ja lisäksi puolituisen sormet haisivat edelleen tosi jänniltä, jos joku haluaisi niitä vaikka vähän haistella. Koko Måstbusters murahti yön yli valvoneina, että nyt ei mikään vitun tuoksuttelu ollut agendalistalla ensimmäisenä.
Barbie sentään kohteliaana emäntänä otti haisut ja arvasi, että onkohan tuo pillimehun haju. Marcin mielestä yhden kirjaimen heitto sinne tai tänne ei haitannut arvauksessa. Tarpeeksi lähellä.
Muun sankariryhmän mielestä lievästi sillintuoksuinen Marc oli tarpeettoman lähellä.

Kirjoittipa ryhmä vielä Barbien pyynnöstä runon läheiselle pien- ja keskipienyrittäjälle - Pojathon Poighii-kääpiölle, joka paukutteli pallejaan Tuoluan Pääkadun pohjoispäässä:

"Kuin aurinko taivaalla, sun silmäsi ujoaa
Torni - kuin sykkivä fallos - sinusta vain muistuttaa
Vaikka perseeni kipu on kova
Olis' paska maailma vähemmän paska, jos olisit mun oma
Olet mieheni, olen naisesi - Ride The Lightning ja muurahaiset päällekkäin
Kirmaatko kanssani katsomahan, kun Gaylordin homojättiläiset leikkivät näin?
Pitää mennä - oon nyt sillalla
Lähetän lisää Eminemiltä lainattuja laineja taas illalla"

Barb-nado Bolzac - köyhän maanviljelijäyhteisön vaatimaton pallimaakari - ihastui runoon ikihyviksi. Hän katsoi kaihoisasti vasempaan käteensä rujosti hakattuja tatuointeja ja mietti, että Ken-hauveli olisi rakastanut moista sanan säilän käyttöä.
Valitettavasti Måstbustersin hieman fyysisemmät säilät olivat niittäneet Barbien hauvavauva-rakkauspakkauksen lakoon vähän aikaisemmin, joten jäljelle jäi vain kauniit muistot. Onneksi Barbie vaikutti olevan nopeasti järkytyksestä toipuvaa sorttia ja anteeksiantavainen luonne.

"Tämä oli mahtava lemmenruno!", ilkamoi Barbie. "Minä rakastan tätä runoa ikihyviksi! Ottakaa toki kassillinen jakolivi... Kalojivi.. Vakoli... Kaloji... Valoki... Jalokin... tämmösiä tästnäi. Tollei noi.", sanoi eläkkeelle siirtynyt barbaari ja lahjoitti Ryhmälle kolmensadan kultarahan edestä jalokiviä.
Se, miksi Tuoluan kukoistava maanviljely-yhteisö oli edelleen pahasti köyhyyden vaivaama, oli kaikille taloustietäjille ihan helvetinmoinen mysteeri.

Ennen nukkumaanmenoa Bud mietti, että hirvi oli hyvää. Sitä oli vaikea polttaa poroksi. Seuraavaksi Budin taskusta kuului: "Juuri näin!", kun kylläinen barbaari sai viestin omaan viestikiveensä. Se oli punaiselta lohikäärmeeltä, So-El Saariselta, joka viestitti alaiselleen Budille: "VÄRVÄÄ BARBAARI, PELASTA DRUIDI, PIIKKI AUKI, MENE TORNISSA ALAS. SO-EL."

Barb-nado Bolzac taasen sai yöllä Enneunen. Kaikki Jumalat täsmensivät unessa useaan otteeseen, että jos barbaaritar tahdottiin mukaan Måstbustersin seikkailuihin, oli siitä saatava palkkaa. Seikkailu ei ollut palkka, vaan raha oli palkka. Näkyvyys ei ollut palkka, vaan raha oli palkka.
Nämä vieraat olivat kirjaimellisesti tönineet sun koiraa, hei (Linkki YouTubeen ja yhteen huonoimmista suomennosbiiseistä ikinä). Se sai sut loukkaantumaan, muistatkos?

Sä tarvit motivaation. Raha on motivaatio. Pyydä rahaa.

Lopulta Kaikki Jumalat olivat lähestulkoon suoraan ja kursailematta huutaneet viimeisen vartin ajan Barbielle unessa, että tuhat kultarahaa. Vaa-di niil-tä tu-hat kul-ta-ra-haa.

Aamun neuvottelut olivat lyhyet. Bud tarjosi Barbielle Viimeistä Seikkailua Vanhojen Aikojen Kunniaksi ja totesi, että oikeastaan seikkailu itsessään on jo palkkio.
Barbie oli pannut kovan kovaa vastaan kuin West Endin "Kerran Armeijassa"-bordellin ammattilaiset ja vaatinut tuhatta kultarahaa viehättävän epävarmasti. Että jos se ei nyt vaan olisi vaivaksi. Ei Barbieta varten tartte keittää.

Lopulta Måstbusters köhi vastahakoisesti kasaan kaksisataa kultarahaa ja lupasi maksaa myös loput kahdeksan hunttia sitten joskus. Måst lupasi lisäksi Barb-nadolle koiranpennun, koska hitto-miksei.
Barbie pohti hetken, että onkohan tähän koira haudattuna, mutta muisti sitten sen olevan haudattuna tuolla mökin takapihalla ja päätyi hyväksymään Ryhmän "saat vähän nyt ja loput ihan varmasti joskus tulevaisuudessa" -tarjouksen.

Måstbusters oli nopeasti osoittanut olevansa luotettava ja korkeamoraalinen ryhmä, joka oli varmasti sanansa mittainen ja jalo tapaus nyt ja iäti.

*******

Matkalla ei tapahtunut erikoisuuksia. Ryhmä aaveita matkasi kohti Sexhamia ja kyseli keskellä tietä piilotellulta Måstilta, että ookkonnää Sexhamista, tykkääkkönnää vaNpyyreistä?
Måst vastasi kohteliaasti, että on menossa Eiainakaansavupiippuja-kylään, eikä tiedä mitään vampyyreistä. Tai höyrypannuista.

Matka jatkui ja taisteluaaveita ei kiinnostanut, koska Kaikilla Jumalilla oli kiire. Ja lieviä aikataulutusongelmia.

***************

Pöytyän kaupungin länsilaidalla kohosi siis mahdottoman korkea torni. Pasi Vain On Pää-velhon torni oli siis kaupungin korkein rakennus, josta löytyisi Liana Ippu-P! Hurraa!

Valitettavasti velhon tornia ympäröi hidastustaika ja...homoeroottinen pyörre? West Endin turvajärjestelmät olivat kieltämättä nokkelia. Mitä seuraavaksi? Muunna Luviaksi-taika? Summon Captain Rivermouth?

Ei ole aikaa ihmetellä, eikä vitsailla! Aikataulut kusee! Eteenpäin!

Ryhmä yksilöitä nimeltään Måstbusters teki sen mitä osasi ja sinkoutui naama edellä velhon hälyytysjärjestelmään. Nevarin DeBussy ryntäsi päättäväisenä eteenpäin ja otti kohteliaan kärsivällisesti vastaan kaiken mitä järjestelmä kissavoroa vastaan sinkosi. Lopulta tabaxivoro pääsi ovelle ja veti esiin tiirikkansa. Aika pysähtyi. Oli kuin koko maailma olisi pidättänyt henkeä ja pohtinut kuumeisesti, miten tiirikointi oikeastaan nyt taas toimikaan.
Nevarin oli kuitenkin ehtinyt kyynistyä täysin siihen, miten asiat toimivat Juhoisalla Mantereella. "Se on kuitenkin, saatana, lukitsematta jäänyt se koko ovi", mutisi Nevarin ja otti oven kahvoista reippaasti kiinni ja yritti kiskaista ne auki.

Oven piilotettu Karhennettu Turtana-puolustusjärjestelmä pahoitteli kovasti ja paiskoi mirriin sähkövahinkoa niin että tutina vain kävi. Tämän jälkeen DeBussy epäonnistui muutaman kerran peräjälkeen tiirikoinnissa ja masentui täysin. Tämä oli ihan tyhmää.

Taustalla tornin hälytysjärjestelmä luukutti edelleen soittoääntään. Homoeroottinen pyörre pyörteili.

Persjalkainen Marc O'Bumström yritti myös ammattivoroilla ovelle, muttei osannut käyttää jalkojaan ikäänkuin pumppuina, vaan jäi polkemaan paikalleen kuin Barbien Dreamhousessa piipahtaessaan. Lopulta puolituinen ratkesi taas juomaan - tällä kertaa parannusjuomia.

Ennen pitkää hälytysjärjestelmästä pauhaava musiikki ja yleinen pyörteen homoeroottisuus masensivat Måstbustersin kaikki jäsenet. Eikö tässä nyt voisi edes yhteen torniin päästä sisään ilman jotain homoilua ja ansoja?
Pasi Vain On Pään tornin ovi pahoitteli tilannetta ja kertoi yrittävänsä ihan oikeasti parhaansa että kaikilla olisi kivaa. Valitettavasti ovi oli tehty adamantiinistä ja vaikeasti murrettavissa. Lisäksi lukko vaikutti aika hankalalta, mutta ehkä joku voisi tarkistaa oven vaikka taikojen varalta?

Måstbusters tuijotti vain lamaantuneina eteenpäin. Nyt ei kyennyt.

"Okei! No tota.. Mut saa myös auki salasanalla", vinkkasi tornin ovi rohkaisevasti "Heittäkää arvaus! Ihan mikä tahansa! Ei ole huonoja arvauksia!"
"Olisko se vaikka... The Cult Of Meddling!", hihkaisi Barbie ihan tyhjästä ja sai siitä hyvästä ovelta lievän psyykkisen päänsäryn ja ison pahoittelun.

"Onko muita arvauksia?", yritti ovi, mutta turhaan. Måstbusters ei jaksanut nyt mitään arvailuleikkejä. "No sanokaa edes tämän tornin omistajan nimi, niin päästän teidät sisään."

Vaivaantunut hiljaisuus. Ryhmä tajusi kuin yhtenä henkilönä, ettei ollut tehnyt mainittavammin muistiinpanoja.

"No osaako joku jonkun hyvän kopkop-vitsin?", parahti ovi hermoromahduksen partaalla helpottaen asioita enemmän kuin olisi edes ollut reilua.
"Jotta se pääsisi toiselle puolelle!", hihkaisi Marc O'Bumström välittömästi.

"Okei.. No.. tehkää ihan mitä vaan. Jotain edes. Kamaaaaaan", viestitti telepaattisesti tornin ovi, joka ihan oikeasti yritti pitää murtautumishommat mielenkiintoisina ja haastavina, mutta silti kivan helppoina.
"Tanssikaa sille!", hihkaisi Barbie ilmoille ehdotuksen, mutta Måstbustersin tanssijalkaa ei oikein vipattanut.

"NYT! OVI! AUKI! VÄLITTÖMÄSTI!", huusi Bud raivoissaan. Tornin ovi avautuikin välittömästi ja kovasti pahoitellen aiheuttamaansa vaivaa.

***************

Ryhmä huomasi siirtyneensä äkillisesti asenneongelmaisen oven liepeiltä velhotornin sisään koko porukka, koska Kaikilla Jumalilla oli edelleen vähän ajanhallintaongelmia. Tornissa ei ollut mitään kuvailemisen arvoista, jotta kenenkään ajatus ei nyt vain harhailisi.

Oli vain portaat ylös ja valtava, kaikenkattavan valkoinen ja muodoton aukko keskellä lattiaa. Oven edessä oli neljä isoa ja pelottavaa golemia, jotka seurasivat Sankareita katseellaan.

Valkoinen Aukko oli valkoinen ja aukkomainen. Se johti alaspäin, mutta kukaan ei tiennyt, että mihin.

Väkivaltainen kuolema Golem-hirviöiden käsissä, vai valkoinen epävarmuus? Kas siinä vasta perussuomalainen pulma.

Bud, Måstbustersin parrakas barbaarikari/miekkasankari, oli jo pitkään ollut huolissaan Ryhmän kommunikaation puutteesta. Jos asioista ei puhuta, niin tulee kaikille vain ärrin ja murrin. Ei ole tietoa toisten tekemisistä, eikä saada stormattua hyviä ajatuksia ilmoille.
Barbaari ei silti halunnut ottaa asiaa puheeksi ryhmän kanssa, koska arvosti ironiaa yli kaiken. Vähitellen tämä Tiamatin Kultin upseerishenkilö oli kuitenkin tullut siihen tulokseen, että asioiden olisi aika muuttua. Kommunikaatio on kaiken avain.
Jos ei puhu, niin mistään ei tule mitään. Ilman vuorovaikutusta Måstbusters oli vain ryhmä yksilöitä, eikä yhtenäinen tiimi. Ja tiimissähän ei ole iitä, kuten lohikäärmeet tapaavat sanoman.

"Minä menen nyt", kommunikoi upseeriaines nimeltään Bud esimerkillisen selkeästi ja syöksyi alas valkoiseen tyhjyyteen. Kaipaamaan jäi muu Måstbusters-ryhmittymä, joka koitti saada tolkkua, että että kuoliko se nyt vai mitä helvettiä tämä oli?

Seurasi väittelyä seuraavasta siirrosta, mutta meininki oli aika yleisen lamaantunutta. Oliko missään mitään järkeä enää? Miksei kaikki voisi vain olla kavereita keskenään? Joko sai mennä kotiin?
Lopulta homoeroottisen pyörteen ja huonon musiikin lannistama Måstbusters totesi yhtenä Fräntinä ja Vahasena, että JOLO ja syöksyi valkoiseen tyhjyyteen.

Ryhmää kaipaamaan jäi yksin ja hämmentyneenä lohikäärmesyntyinen johtotähti nimeltään Måst.

Hän ei kyllä aivan varmasti aikonut heittää itseään mihinkään tyhjyyteen, kiitos vain. Hän jäi mieluummin tänne velhotornin eteiseen ja oli tekemättä päätöksiä.

Sitä Liana Ippu-P olisi varmasti halunnut.
 

Liitteet

  • homoerotic.jpg
    homoerotic.jpg
    183,9 KB · kertaa luettu: 26
  • pojathon.jpg
    pojathon.jpg
    115 KB · kertaa luettu: 24

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Seuraavaksi Måstbustersin oIi aika taistella jokaisen DnD-ryhmittymän pahinta vihollista - aikataulutusongelmia - vastaan.
Kesä kun on kaameaa aikaa kaikille niille, joiden kuuluisi muka saada jotain fiksua aikaan silkan työgrindaamisen, tai lomakiireiden ulkopuolella. On liian lämmin, liian kirkasta, liian mökkeisää, tai liian töitä.
50% Ryhmän jäsenistä on vieläpä ajautunut sellaiselle alalle, joissa kesä on todella, todella kaameaa aikaa kaiken sosiaalisen kanssakäymisen puolesta. Aikaa ei vain yksinkertaisesti ole. Edes typerehtimiselle.

Aikuistaminen on ihan tyhmää.

Eli siis - kuukauden tauko pelisessioista . Osittain johtuen siitä, että DM ja Vaimo hukkuvat töihin tällä hetkellä, joten pelipaikkaa (tai pelin tarinaa) ei ole kätevästi saatavilla. Muutama muukin Ryhmän työorava joutui samaan aikaan toteamaan, että nyt ei oikein kye. On vähän kaikkea.

Aikaisempi Palautesessio teki aika selväksi sen, että nyt voisi olla muutenkin hyvä hetki painaa kampanjan suhteen vähän jarrua. Yllättäen kun olikin tarkoitus saada kamppis lohikäärmeitä vastaan pelattavaksi - ei niiden puolella. Että sellaista.

Kuukauden tauko tuli siis ihan hyvään paikkaan. Toki - eskapismi on silti helvetillinen huume.

Sen sijaan, että tässä olisi silti
oikeasti keskittynyt töihin, aikuistamiseen ja tuhannen pienen oikean asian hoitamiseen ihan arskatäysillä, niin saattoi olla, että DM ajautui kirjoittamaan hirvittävät määrät ihan silkkaa paskaa "koska nyt alkaa teknisesti jotain uutta ja kaikkia kiinnostaa sata sivua maanista tekstiä vähän kaikesta!"

Käytännössä siis itsekseen koneella istuminen näppistä takoen ja kaikille muriseminen vaikutti siltä, että nyt tehdään Tärkeitä Asioita, eikä vain perseillä notepadin kimpussa Football Managerin raksuttaessa taustalla.

Aikuisuus on... asia.

TL;DR - Joku taitaa nyt kirjoittaa ihan kirjoittamisen ilon tähden. Eskapismi! Tämän tekstiseinän voi siis skipata ihan rauhassa, eikä oikeastaan edes menetä mitään (pätee oikeastaan koko lankaan). DM saattoi ihan vähän vain paeta oikean maailman asioita takomalla näppistä työpäivien välissä.

Ilmassa on odotusta. Uusi Ihmeellisesti Juhon “Måstbusters”-seikkailu on saapunut Sinulle ja vieläpä kotiinkannettuna!

Avaat innostuneena tämänkertaisen tarinalehdykän ja sen välistä putoaa… toinen tarinalehdykkä?
Kuulet jossain kaukana mahtavan Xzibit-jumalan huutavan: “Yo, dawg!”, kun poimit lattialta tarinan, joka oli tarinan sisällä.

Tämän Ylimääräisen Tarinalehdykän kannessa lukee JUHOISAN MANTEREEN TARPEETTOMIA TARINOITA - OSA YKSI ja se alkaa seuraavilla saatesanoilla:

**************

Tämä tarinakimara on Pussyla-kansalaisopiston harrastelijanovellistien yritys kanavoida Kaikkien Jumalten maniaa aidoimmillaan. Sen sisältämien tarinoiden historialliset faktat ovat koottu Historia-lehden ja Herstoria-vastakulttuurilehden tietojen pohjalta ja kertoo Lohikäärmeiden Ajan Alusta.
Projektia on tuettu MENSIKS, HIPPI, TÖIHIN!!1 -hankerahaston turvin, joka on kohdennettu syrjäytyneille elämänhallintavaikeuspalleroille Juhoisalla Mantereella.

Tämä kuratoitu kokoelma sitoo yhteen monta kohtaloa, monta elämää ja monta tapahtumaa. Tarinankerronnan Kultaisten Sääntöjen mukaan näin polveileva kerronta voidaan siis aloittaa vain yhdellä tavalla:


**********

Olipa kerran...

...nuori haltiatyttönen, joka asusteli Feywildin keijumaailman maagisissa metsissä. Jopa metsähaltioiden mittapuulla tämä nuori tyttö oli huomattavan kaunis ja älykäs tapaus.
Kautta koko tunnetun maailmankaikkeuden saapui Feywildiin salskeita uroita pyytämään tämän neitosen kättä omakseen, sekä nauttimaan samalla yhden Soleron, koska mikä ettei.

Haltiatyttö, tuo vanhempiensa silmäterä, ei kuitenkaan huolinut hänelle esitetyistä miehistä. Pakit saivat vuorollaan niin mahtava velho Generous Kaarnio, legendaarinen haltiasoturi Blitz Riesling, kuin Lederhosenissa asunut artificer (esineellistäjä, DM Huom!) Nahka-Albertkin.
Haltiatyttö halusi vain kirmata villinä ja vapaana! Hän halusi tutkia Feywildin kesyttämätöntä (ja käsittämätöntä) maailmaa, sekä yrittää muutenkin ymmärtää maailmankaikkeutta ja sen jumalia.

Haltiatytöllä ei ollut aikaa patriarkaattiselle avioliittosysteemille, eikä hän halunnut tulla vertauskuvallisesti kahlituksi kotilieden ääreen.

Hän halusi isona olla Seikkailija!

Vuodet vierivät. Haltiatytön tutkimusretket suuntautuivat yhä kauemmas ja muuttuivat vähä kerrallaan uskaliaammiksi - ihan oikeiksi pesunkestäviksi Seikkailuiksi pitkin Feywildiä.
Meininki oli kuin Pori-rockin kulta-aikoina - keijumaailman ikimetsässä tuntui jatkuvasti olevan hämärä Yö, paikallista eläimistöä villitsi Dingomania ja vaaroja oli kokonaiseksi Mambaksi asti. Tietenkin, teemaan sopien, tytön seikkailuihin kuului myös yksi Kuusumun Profeetta, Vihollispori, Pyöräpori, Nuoret Vihaiset Miehet ja Mersupori.

Erään tällaisen tutkimusmatkan aikana nuori metsähaltiatyttö löysi pienen ja unohtuneen luolan. Luolassa oli sysimusta uhrialttari, joka vaikutti käsittämättömällä tavalla olevan itse luolaa - ja jopa koko ympäröivää maailmaa - vanhempi.
Luolaa ja alttaria peittivät muinaiset riimut. Älykäs haltiatyttö kuitenkin tulkitsi ne taikuuden avulla vaivattomasti. Hän oli oppinut sangen eteväksi magian käyttäjäksi.

Luolan seinien riimuissa luki valtavin kirjaimin: ”VIIDES EDITIO” yhä uudestaan ja uudestaan.
Sysimustan Alttarin riimut taas sanoivat:“STARTER SET”.

Tyttö lähestyi Alttaria varovasti, kuten Seikkailijan kuuluu. Yllättäen uhrialttari puhkesi puhumaan tytölle. Se paljasti tiedonjanoiselle seikkailijalle Jumalaisia Salaisuuksia. Se lupasi tarjota loputtomasti jänniä ja mielenkiintoisia asioita - seikkailuja. Alttari kuiskutteli ilmoille lupauksen kuolemattomuudesta ja vannoi antavansa haltiatytölle kaiken, mistä hän oli ikinä uneksinut.
Tyttö oli epäluuloinen, sillä häntä oli opetettu olemaan puhumatta vieraille alttareille, mutta uhrialttari jatkoi lupailuaan käheän telepaattisesti kuiskutellen. Se lupasi tytölle valtaa, rikkauksia, taikavoimia ja nopean tilaajan etuna kaupan päälle vielä Nikkei-veitsisarjan (DM Huom! Aseiden toimittaminen liiketilojen katoille oli vanha Feywildin perinne).

Vastalahjaksi tytön olisi vain vuodatettava vertaan alttarille ja luvattava esikoislapsensa. Perusjuttuja, siis.

Tyttö pohti lyhyen hetken ja oli hetken jo perääntymässä pois luolasta, mutta tarjous oli liian hyvä sivuutettavaksi.
Tätähän hän halusi! Draamaa ja rytinää - suuria tunteita! Seikkailun!

Haltiatyttö ei myöskään ikinä aikonut naimisiin, saati hankkia lapsia. Miehet oli ällöi sikoi ja muutenski ihan tyhmii.
Vauvat oli ihan kivoja, jos sattui tykkäämään itkevistä ja kakkaavista herätyskelloista, mutta muuten ei ehkä niinkään.
Sitä paitsi - naispuolisenahan haltiatar oli muutenkin tottunut muutenkin vuotamaan verta, joten mitäs hittoa! </misogynia>

Haltiatyttö suostuikin uhrialttarin tarjoukseen oitis ja viilsi pienen haavan kämmeneensä obsidiaanitikarilla, joka sattui kätevästi löytymään alttarin läheltä (kytkettynä ketjuun - tämä toimintatapa yleistyi myöhemmin myös pankkien kynien kanssa, koska humanoideihin ei vaan voi luottaa, DM huom!).

Haltiatyttö puristi vertavuotavan kätensä nyrkkiin ja antoi muutaman pisaran pudota uhrialttarille.

Alttarin kuiskaukset tytön päässä muuttuivat äkkiä tuhannen äänen kakofoniaksi. Luola vaikutti kasvavan mahdottoman isoksi. Haltiatyttö huomasi kauhukseen, ettei kyennyt liikuttamaan jalkojaan. Avuttomana tyttö katsoi kuinka tihkuva haava kämmenessä repesi auki ja muuttui vuolaana virtaavaksi puroksi.
Veri imeytyi alttariin, joka alkoi sykkiä mustaa valoa. Kohta koko luola sykki yhdessä alttarin kanssa vuoroin punaista, vuoroin mustaa. Verenvuoto ei tyrehtynyt, tai edes hidastunut. Veri bad situation.

Suuren jyrinän saattelemana luolan peruskalliosta, alttarin takaa, kohosi jokin musta ja valtava rakennelma. Se kasvoi ulos luolasta ja kurotti yhä korkeammalle. Sen kasvu ei hidastunut, vaikka se jo puhkoi pilviä ja loi varjon, joka oli herttuakuntia suurempi.
Haltiatyttöä alkoi heikottaa ja maailma ympärillä sumeni. Hän näki eteensä kohonneen rakennelman olevan sysimusta Portti. Muinaisen ikimetsän tuhatvuotisia puitakin korkeampi.

Portti hehkui tumman punaisena, uhkaavana. Haltiatyttö kuuli jonkun Portin sisällä kuiskaavan:

"Kuinka haluaisit tehdä tämän?"

Kuului kumea jysähdys. Portti aukesi. Sen sisältä astui maailmaan jokin hahmo.

Haltiatyttö liukui tajuttomuuden synkkään mustaan.

*********************

Olipa kerran...

...druidi, joka yllättäen samoili metsässä, kuten druideilla nyt oli tapana. Hän oli kaikessa rauhassa keräilemässä laillistettuja yrttejä viihdekäyttöön, koska hän oli jokamies ja niilläkin on oikeuksia, vaikka Woken palvojat sanoisivat mitä.
Päivä oli ollut pitkä ja herbaalisesti lahjakas Druidi oli pitkän päivän jälkeen suuntaamassa kohti kotimökkiään. Hän bongaili paikallisia kukkalaatuja kaikessa rauhassa, kun löysi kotipolkunsa vierestä tajuttoman olennon.

"Hiisi vieköön", totesi druidi ja bongasi vielä muutaman kukan ennen kuin siirtyi tarkastelemaan tajutonta möttiä tarkemmin.
Osoittautui, että tämä olento oli nuori ja kaunis haltiatyttö. Druidin parhaista yrityksistä ja taikuudesta huolimatta hän ei saanut metsähaltiatarta virkoamaan.

Koska druidi oli luonteeltaan kiltti ja rakastava ihminen, kantoi hän tämän avuttoman otuksen kotimökkiinsä. Mökissä druidi, tämä oman elämänsä savurai, hoivasi pientä ja haurasta haltiaa öin ja päivin. Niin oli oikein tehdä ja druidi pyrki aina tekemään oikein.
Hän käytti hoivaamiseen kaiken taitonsa ja rakkautensa, koska sellainen hän nyt vain oli luonteeltaan. Druidi näki kaikissa elävissä olennoissa aina hyvää ja rakasti luultavasti jopa sachertorttuja 70% enemmän kuin sinä. (Linkki vie uskomattoman raskaaseen korvamatoon YouTube-sivulla)

Monta kuunkiertoa druidi ruokki ja hoiti pientä tajutonta haltiatyttöä, tehden salaisia ja monimutkaisia parannustaikojaan. Näin voimakkaiden parannustaikojen mahti oli druidille hieman uutta, mutta hän teki parhaansa. Kalpea potilas osoitti hitaasti toipumisen merkkejä, mutta oli selvästi vahingoittunut ja kärsinyt henkisesti.
"Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta kyllä sitä pajassa silti voi olla", murahteli druidi vanhaa sananlaskua mukaillen itsekseen keskittyneenä ja puursi parannusprojektin parissa yöt ja päivät pääksytysten.

Lopulta eräänä iltana haltiatyttö voihkaisi hiljaa ja avasi silmänsä. Ennen kuin druidi ehti sanoa vironneelle potilaalleen että tere tulemast, veti haltiatyttö ahdistuneena henkeä ja alkoi huutaa.
Druidi näki metsähaltian vauhkossa katseessa silkkaa kauhua. Hän yritti rauhoitella potilastaan, mutta turhaan. Nuori haltia oli nähnyt jotain, mikä ei ollut kuolevaisten silmille tarkoitettua ja huusi, kunnes vaipui taas tajuttomuuteen.

Monta kuunkiertoa haltia huusi kauhuissaan kaikki valveillaolon hetkensä.

Druidi hoivasi haurasta olentoa kärsivällisesti.

Kuukaudet vaihtuivat vuosiksi. Druidi hoivasi pientä potilastaan uutterasti.
Haltiattaren tuntema kauhu lieveni, mutta alati hän silti pelkäsi. Hän pelkäsi pimeää, muttei myöskään sietänyt valoa. Haltiatyttö piiloutui kauhuissaan kuullessaan pienenkin yllättävän rasahduksen, mutta tuli myös silminnähden hermostuneeksi, jos ympärillä oli liian hiljaista.
Eräänä päivänä haltiatyttö kertoi pelostaan druidille. Tyttö pelkäsi uhrialttarin kuiskaavan äänen, joka edelleen joskus kaikui hänen päässään, löytävän hänet. Haltiatyttö tunsi pelkäävänsä Portista astunutta tuntematonta hahmoa.

Tyttö aneli druidia muuttamaan kanssaan kauas, kauas pois. Ehkä Vagestaniin?

Druidi kuunteli haltiatytön huolia, ymmärsi, rauhoitteli ja lohdutti. Druidi suostui auliisti muuttamaan, koska oli toivottomasti rakastunut kauniiseen metsähaltiaan, jonka katseessa tuikki Salaperäinen Muinainen Ymmärrys Asioita Kohtaan ja jonka sydämessä paloi Seikkailun Kutsu. Lisäksi druidi oli edellispäivänä mennyt polttamaan Heikin, joten nyt oli hyvä aika vaihtaa maisemaa noin muutenkin.

Vagestaniin druidi veti rajan, mutta suostui muuttamaan Juhoisalle Mantereelle, Rymättylän metsän laitamille. Kauas pois kaikesta.

He elivät elämäänsä onnellisina.

*************

Olipa kerran....

…kodikas majatalo. Se oli perustettu Neverwinterin ja Lynhyrin välisen Valtatie Kahdeksan varrelle.
Sen ympärille oli syntynyt myös pieni maanviljelijäyhteisökylä, koska PK-yritykset ruokkivat tällei myös muuta taloutta.
Muut Murdervillen asukkaat kutsuivat kourallista sivistymättömiä maantonkijoita ja heidän surullisen pientä yhteisöä “kyläksi” pelkästään kohteliaisuussyistä, mutta se vaikutti riittävän maanviljelijöille, joten hyvä niin.

Ennen pitkää kodikkaan majatalon omistajapariskunta tuli laajalti tunnetuksi. Heidän pyörittämänsä majatalo tunnettiin harvinaisen voimakkaista taikajuomistaan, sekä Juhoisan Mantereen maukkaimmista makkaraperunoista - Magis Pekkiksistä.
Kylän asukkaat olivat ylpeitä majatalosta, sekä sen omistajakaksikosta, joita yleisesti pidettiin lempeinä ja oikeamielisinä henkilöinä. Majatalon omistajat olivat olleet yhdessä jo kymmeniä vuosia, mutta vaikuttivat olevan edelleen palavasti rakastuneita toisiinsa. He jakoivat sämpylänsä ja olivat siitä onnellisia.,

He lopettivat edelleen toistensa lauseet kuin vastarakastunut pariskunta. Kun haltiatyttöä alkoi huolettaa, kuiskasi mies: "Me eletään vain kerran, ei meitä pelko uhrialttarin..."
"... saa, jumalauta, hiljaa juhlimaan", päätti haltiatar.

Lopulta kaksikolle syntyi lapsi.

Majatalonpitäjät kastoivat tämän pienen puolihaltian Spirulinaksi ja kaatoivat lapseen niin paljon rakkautta kuin vain ikinä kykenivät.
Lapselle luettiin iltasatuja, soitettiin Markku-sedän luuttuballadeja ja hankittiin ihka-aito Helkutti leikkikaveriksi. Kesyttipä majataloa pitänyt haltiatar lapselleen oikean Pikku-Vilnan unileluksikin.

Oli idylliä. Majataloa pitänyt mies poimi yhä metsäretkiltään kukkia viihdekäyttöön, sekä rakkaalleen ja kirjoitti liikuttavan paskoja rakkausrunoja aamutervehdykseksi.
Haltiatyttö valmisti miehelleen taikajuomia, jotka pitivät miehen nuorena ja viriilinä.

Metsähaltiattaren valmistamat taikajuomat olivat voimakkaampia ja parempia kuin yksikään muu taikalitku Juhoisalla Mantereella (ja saivat kaikki miehet pihalle, kuten oikein on). Näitä taikajuomia himoitsivat myös voimakkaat kuninkaat ja mahtavat soturit.
Puhuttiin yleisesti tämän Aralia-nimisen haltiattaren väkevästä voimasta ja pohjattomalta tuntuvasta tiedosta lähes kaiken suhteen. Heidän maineensa kasvoi ja vaatimaton kylä kukoisti.

Majatalonpitäjät kieltäytyivät kohteliaasti kuninkaiden työtarjouksista. He halusivat vain olla yhdessä ikuisesti. He olivat rakastuneita ja heille riitti toisensa.

Eräänä mustana päivänä, majatalon lähellä, itse maa aukesi äkkiä ja vailla selitystä. Se nielaisi sisäänsä keppihevosella leikkineen pienen Spirulina-paran ja sulkeutui yhtä äkillisesti kuin oli avautunutkin.
Hätääntyneet vanhemmat tekivät kaikkensa pelastaakseen Spirulinan, mutta oli lapsi lopullisesti ja toivottomasti kadonnut maan nielemänä.

Kerrotaan, että tämän pienen puolihaltiatytön huuto ja itku kaikuvat yhä erityisen synkkinä päivinä luolien suilta ja kaivoista kaupungin lähellä. Huutoon sekoittuu usein keppihevoon surullista hirnahtelua.

Valitettavasti näin se menee. Jos on Juhoisalla Mantereella tehnyt Muinaisten Voimien kanssa Sopimuksen, on sitä myös noudatettava.

********************

Olipa kerran...


… mies ja nainen, jotka olivat rakentaneet elämänsä toistensa ympärille. He olivat olleet yhdessä kymmeniä vuosia, mutta tämä liitto ei ollut onnellinen. Aikoinaan palavasti rakastunut pariskunta oli siirtynyt suhteessaan siihen vaiheeseen, jossa kaikki toisen osapuolen pienet asiat ärsyttivät ihan silmittömästi.
Lisäksi pariskunta omisti majatalon yhdessä ja kyllähän sitä tietää, miten yleensä samassa firmassa toimivien yrittäjien parisuhde menee. He usein lopettivat toistensa lauseet, kuten liian pitkään yhdessä olleet ja vähintään-lievästi-katkeroituneet pariskunnat tekivät.

"Tämä laulu kertoo meistä, onnen enkeleistä, jotka...", aloitti druidi hyräillen.
"...ole saatana hiljaa", kivahti naispuolinen haltia.

He yrittivät kyllä korjata välilleen syntyneen railon, sillä he muistivat olleensa joskus palavasti rakastuneita toisiinsa. Sisukkaasti he kävivät läpi niin parisuhdeterapiat kuin taistelusauvakävelyretket samanväristen nahkapanssarien kanssa, mutta vailla tuloksia.
Hankkivatpa he kaksi laastarilastakin, mutta turhaan. Mikään ei vaikuttanut auttavan tulehtuneisiin väleihin - ei edes maankuulu rohtotohtori Vagisan.

Yrittäjäpariskunnan nainen, Aralia-niminen metsähaltiatar, oli tunnettu läpi kuningaskunnan häijystä luonteestaan ja oikukkaasta käytöksestä. Hänen tuittuiluaan kuitenkin siedettiin, sillä haltiattaren taikavoimia kunnioitettiin pelonsekaisesti, kuten myös oikein oli.
Jos matkamies eksyi Aralian majataloon, saattoi hän saada osakseen oikukkaalta Aralialta kuninkaallista kestitystä, tahi julman kirouksen. Häijyn Aralian suosikkitaika oli Vähämieli-lumous, joka riisti kohteeltaan kyvyn kaikkeen älykkääseen toimintaan, jättäen jälkeensä vain kuolaavan jälkeenjääneen.

Ennen pitkää majatalon ympärille asettuneet maanviljelijät alkoivat kutsua Araliaa nimellä “Myrkkymuratti” tämän häijyn luonteen vuoksi. Metsähaltiattaren alati kasvavan maineen vuoksi koko kyläyhteisö sai lopulta nimen “Murattila”.
Myrkkymuratin miehen nimi oli Pekka, eikä hän lauhkean ja lammasmaisen luonteensa vuoksi ansainnut edes lempinimeä. Pekka vain oli ja druidasi.

Joskus julma Aralia huvitteli ampumalla vähämielisiä uhrejaan tulikuumilla vesitaikuuksilla. Hän tiesi druidin vihaavan höyrytettyjä vihanneksia.

He silti rakastivat laastarilapsiaan syvästi. Kaikki majatalon ja sen sivussa pyörineen rohdoskaupan tuotot menivät lähes lyhentämättöminä näiden kahden laastarilapsen suojaamiseen kaikilta kuviteltavissa olevilta vaaroilta.
Lapset puettiin parhaisiin paikannusloitsuja estäviin potkupukuihin (design by R.M. Ratia ja muotona "laatikko"). Kaulassa näillä aurinkoisilla pilteillä kimalteli aina kirouksia estävä amuletti ja pikkuisten lapsenvahdit olivat aina koulutettuja lähitaistelun ja taistelumagian saralla. Ettei nyt vaan sattuisi mitään.

Pekka ja Myrkkymuratti menivät jopa niin pitkälle, että veivät laastarilapsensa Bronto Skylift-dinosauruspalvojien herätysjuhliin suuren epätoivon hetkellä. He maksoivat suuria summia, jotta dinosauruspalvojien johtaja, Dino Metsävainio, soisi lapsille Bronto Skylift-palvojien voimia.

Valitettavasti - kuten niin usein aikaisemminkin - kun hahmot tekevät suunnitelmiaan, Juhoisan Mantereen kaikki jumalat vain nauravat.
Kävi niin, että vieraat voimat kaappasivat lapsista nuoremman. Maailma repäisi majatalon yrittäjäpariskunnalta toisen laastarilapsen pois äkillisesti ja kivuliaasti.

Toisen lapsen menettäminen syöksi Myrkkymuratin lopullisesti täyteen hulluuteen.

Haltiatar antoi viimein periksi päänsä sisässä kaikuneille Uhrialttarin kuiskauksille ja myi sielunsa Tiamat-lohikäärmeelle monimutkaisen rituaalin avulla.
Myrkkymuratti avasi muinaiset maagisten vankiloiden ulottuvuudet ja kutsui Tiamatin palvelijat, lohikäärmeet, takaisin keskuuteemme. Hän sai lohikäärmeiltä lupauksen, jonka mukaan vanhempi laastarilapsi ei koskaan tulisi kuolemaan. Vastalahjaksi Myrkkymuratti antoi rituaalissa pois kauneutensa, sekä viimeiset inhimillisyyden rippeet.

Myrkkymuratin puoliso, pää pilvissä elelevä Pekka-druidi, teki tästä kaikesta puolisonsa kilahtelusta omat johtopäätöksensä. Hän kertoi lähtevänsä ostamaan läheiseltä kioskilta aktiivihiilifilttereitä ja pitkiä papereita (pitkiin kirjeisiin, DM huom!), eikä tullut enää koskaan takaisin.
Druidi kaappasi jälkeen jääneen (tirsk) laastarilapsen mukaansa, lavasti oman kuolemansa ja katosi lapsensa kanssa makeasti tuoksuvana savuna ilmaan.

Jotkut uskovat druidin jättäneen lapsen erään entisen opiskelutoverinsa, Rurupappa-nimisen druidin, hoitoon ja suojelukseen. On myös niitä, jotka uskovat laastarilasten isän muuttaneen ulkonäköään tyystin toiseksi ja hylänneen aikaisemman druidintyönsä.

Oli miten oli. Viimeiset varmat havainnot Pekasta olivat hänen suunnatessa kohti Laulavain Miesten Taloa, joka tunnettiin eräänlaisena hermoparantolana ja Seikkailuista Toipuvien Sankarein Turvakotina.
Hänen kerrotaan ohikulkiessaan hyräilleen kuuluisan Nostalgia-velhon, Hector Piisamirotan, säveltämää oodia druideille: "Mä pajassa oudosti liikun..."

Näin, rakkaat lukijat, soitettiin alkutahdit Lohikäärmeiden Aikakaudelle Juhoisalla Mantereella.

Nyt on aika todeta mahtavan Mangog-soturin sanoin: "Se oli sen pituinen se".
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Jakso 20.2 "YOU ARE THE STORY. WHAT DO YOU WANT?"

Tämä on siis "part kaksi" tuosta jaksosta 20, joka tuli maniapäissään retusoitua pidemmäksi - ja uskokaa tai älkää - selkeämmäksi versiosta session lopusta.
Ja siis ei se alkukaan ensimmäisessä tekstissä ollut noin pitkä. Mutta jotenkin nämä vain kasvaa ja kasvaa kerta toisensa jälkeen.

Eskapismi!

Lyhyesti koko homma tiivistettynä: "Millai, tua. Tässä tulee nyt kuukauden tauko. Mitä jos kaikki siirtyisi levelille 8 ja saisi jotain kivoja esineitä ja sitten aloitetaan ottaman matsia lohikäärmeitä vastaan, kun ei teillä oravilla pysy keskittyminen yhdessä questissa hetkeäkään?"
"Ok, mutta vaihdan hahmoa", totesivat Bud ja Nevarin. Ramadaba ei päässyt paikalle.

Seikkailut jatkuvat siis pienen tauon jälkeen.

TL;DR - Hahmot kirjoittavat tarinaansa uusiksi, koska kuka hitto nyt haluaisi pysyä sovituissa asioissa? Kurkistus Kaikkein Jumalain takapihalle.

Päivä ????? - Mukana: Barb-nado Bolzac, Marc O'Bumström, Måst, Nevarin DeBussy, Papuliina Pekantytär, Bud, Ramadaba Dingthong ja Kaikki Jumalat

Lähes koko Måstbusters (Poislukien Måst, Ramadaba ja Papuliina) oli siis sukeltanut Pöytyän velhotornin Syvään Valkoiseen heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Mitään parempaakaan ideaa ei tullut esille, joten ryhmä seurasi Bud-barbaaria, yhtä johtajistaan ja tarjosi samalla oman vastauksensa “Jos sinun kaverisi hyppäisivät valkoiseen tyhjyyteen, niin hyppäisitkö perässä?”-kysymykseen.

Jos joku olisi jälkikäteen tullut kysymään, että: “Miksi teitte noin?”, niin Ryhmä olisi jälkiviisaina luultavasti vastannut kuten suurin osa suomiräppäreistä: “Budi sai mut tekemään sillee tyhmästi”.

Seurasi siirtymä.
************************

Kuvittele tähän väliin joku kiva erikoistehoste.

Vaikka sellainen avaruuselokuvan madonreikä-warp-hässäkkä, starwars-hyperajo, tai sitten jotain tosi värikästä Marvel-universumista.

Halutessasi voit vaikka mennä ihan tavallisella Skyrimin “Kaikki on mustaa, kunnes näkökenttäsi tarkentuu vähä kerrallaan”-tyylillä. You do you.

Kunhan se kuvittelemasi efekti auttaa sinua ymmärtämään, että tämä on Iso Siirtymä, eikä mikään tavallinen teleporttaus, tai muu normimaaginen härpäke. Siirtymän määränpää ei ole Toril-planeetalla.

Mielikuvituksellesi on annettu rajaton budjetti ja tämän kohtauksen tehtävä on takoa selväksi, että nyt Ollaan Ihan Toisaalla. Eri Ulottuvuuksissa ja Eri Todellisuudessa.

Vau. Hyvää työtä.

Nyt kuvittelemasi insert-siirtymäefekti-here rauhoittuu ja näkökenttääsi piirtyy kesäinen päivä.

Hienoa! Such graafinen ilotulitus. Very mielikuvitus.


****************

Maagiseen Tyhjyyteen itsensä syöksänyt kvartetti - Marc O'Bumström, Barb-nado Bolzac, Nevarin DeBussy ja Bud - huomasivat olevansa todella, todella oudossa paikassa.

Tämä ei aivan varmasti ollut Pöytyä. Luultavasti hahmot eivät olleet enää edes Fehrweldin kuningaskunnassa.
Jostain syystä he huomasivat pohtivansa raviveikkausta, sillä heidän päähänsä lipui myös ajatus totoamisesta ja siitä, etteivät olleet Kansasissa.
Sankarit eivät täysin saaneet ajatuksesta kiinni, mutta se vaikutti siitä huolimatta jotenkin sopivan tilanteeseen. Outoa.

He silmäilivät ympärilleen. Oli kuin he olisivat astuneet ovesta ulos, takapihalle. Pasi Vain-On-Pään tornin kiviseinät ja -lattiat olivat vaihtuneet eräänlaiseen puiseen terassirakennelmaan.
Rakennelman takana siinsi kompaktin pieni nurmialue. Soveliaan tunnollisesti leikatussa nurmikossa oli kummallisia valkoisia laikkuja - kuin maalitahroja. Pihaa ympäröi tarpeeksi hyvin hoidettu pensasaita.

Ilmassa tuoksui Kolijuopa ja eräänlainen porilainen hulluus. Oli niin mukavaa, että teki mieli ottaa vaikka asuntolaina.

Terassirakennelma, jossa neljä sankariamme seisoi hämmentyneinä, oli nähnyt parempiakin päiviä.
Barb-nado Bolzac mutisi puoliksi itsekseen terassin kaipaavan kunnollista pesua, vähän hiomapaperia ja pari kerrosta puuöljyä. Lisäksi valokate voisi tehdä ihmeitä paikan viihtyvyydelle, visioi puoliörkkibarbaari.
Nevarin DeBussyn ja Budin kävi jo valmiiksi sääliksi niitä raukkaparkoja, jotka joutuisivat moisen projektin toteuttamaan. Silti Måstbustersin sankarit huomasivat nyökkäilevänsä hyväksyvästi tälle kompaktille keskiluokkakuutiolle.

“Mutta onhan tämä nyt tarpeeksi”, päätti Barbie rakentavan palautteensa.
“Enemmän kuin tarpeeksi!”, hihkaisi ääni Måstbustersin takaa.

Sankarit kääntyivät katsomaan ja näkivät lähes-180-senttiä-pitkän, kaljun ja parrakkaan miesoletetun. Hän oli verhonnut itsensä hassuun T-paitaan ja kuvaili itseään komeaksi ja lihaksikkaaksi könsikkääksi.
Miesoletettu ei vaikuttanut olevan hiljaisena seisoskelevaa tyyppiä. Hän kuvaili asioita ääneen jatkuvasti. Jostain syystä Måstbustersin aistit havaitsivat kuvailut asiat lähes reaaliajassa. Outoa.

Kalju miesoletettu keskeytti puhetulvansa ja taputteli taskujaan. Hetken hakemisen jälkeen hän veti taskusta esiin askin savukkeita. Miesoletettu poimi askista yhden.
Seuraavaksi hän kävi uudestaan taputtelemaan taskujaan ja näytti hetken hämmentyneeltä.
Miesoletettu mutisi jotain itsekseen, pyysi Måstbustersin jäseniltä anteeksi ja katosi.

Tämä oli kieltämättä outoa ja mielenkiintoista, mutta sankarimme huomasivat lähestulkoon samaan aikaan myös jotain muuta outoa - itsensä. Koko porukka vaikutti muuttuneen keski-ikää vinhasti lähestyviksi ihmishahmoiksi!
Seurasi suuria hämmästyksen huudahduksia ja sillai-soveliaalla-tavalla itsensä koskettelua.

Barb-nado oli kuin pesussa kutistunut ja haalistunut versio vanhasta itsestään. Örkkibarbaarittaren kunnioitusta herättäneet lihakset olivat kadonneet yhdessä alaleuan ulostyöntyvien raateluhampaiden kanssa.
Rajusti nuorentuneen ex-eläkeläisbarbaarittaren oliivinvihreä iho oli muuttunut tylsän vaaleaksi ja paskat Ken-tatuoinnit olivat kadonneet käsivarsista. Barbien naamaa koristi pyöreät silmälasit.
Yrmeä palliartesaani vaikutti nyt kauniilta, älykkäältä ja muutenkin kaikin puolin ihanalta tapaukselta. Suoranaiselta vaimomateriaalilta!

Bud taputteli itseään varovasti, mutta huomasi huojentuneena olevansa edellen ihminen. Toki muhkea parta oli tiessään ja vanttera fyysinen olemus oli ottanut hieman takapakkia, mutta vaikutti edelleen siltä, että Bud olisi voinut potkunyrkkeillä vaikka jonkun polven säpäleiksi.
Barbaarin lentokengät eivät tosin toimineet ja wanha cunnon Wrecktangle-ase oli myös häipynyt johonkin. Muu Ryhmä havainnoi, ettei barbaarin katse ollut enää täynnä tavanomaista raivoa ja huonosti peiteltyä väkivallan uhkaa. Hyväntahtoisen ihmisen katseessa oli nyt veikeää lempeyttä.

Kaikkien yllätykseksi paikalla oli myös Marc O'Bumström, joka oli venähtänyt roimasti pituutta ja huomasi näyttävänsä ihan kirjanpitäjältä. Marcin kirstu oli kuopallaan.

Outoa.

*********
Samaan aikaan Pasi Vain-On-Pään tornin pohjakerroksessa raikasi edelleen yhden lohikäärmeissyntyisen arvontalaulu. Päätösten tekeminen ei ollut Måstille helppoa.

Oikeastaan Måst oli saanut päätöksistä tarpeekseen. Hän halusi kyllä johtaa - olihan se hänen synnyinoikeutensa van der Woodsenin suvun esikoispoikana - mutta päätöksenteko itsessään oli hiton ärsyttävää. Siitä tulisi kuitenkin seurauksia ja kaikki päätyisivät syyttelemään lohikäärmeissyntyistä.
Lohikäärmeet, vai ei lohikäärmeitä? Hyppy Valkoiseen Tyhjyyteen, vai hiippailu ulos tornista? Rahat, vai kolmipyörä?

Nuori ja päättäväinen Måst olisi varmaan seissyt tuijottamassa Valkoista Tyhjyyttä, kunnes se olisi tuijottaut takaisin, ellei - kuin maagisen Veikon Ex-Machinan ohjaamana - olisi tyhjästä ilmestynyt käsi, joka hellästi tönäisi Måstin Valkoiseen ja totesi: “Noni. Mesny.”

************************

Miesoletettu palasi takaisin Måstbustersin eteen yhtä yllättäen kuin oli sen edestä kadonnutkin. Hänen käteensä oli nyt löytynyt jonkinlainen sytytin ja kasvoja koristivat ilmeisesti aikaisemmin muualle unohtuneet silmälasit.
Myös joku toinen ihmishahmo saapui paikalle samalla vertauskuvallisella terassinoven avauksella. Tämä naispuolinen tyyppi käveli välittömästi Ryhmän lempeäkatseisen miehen luo ja lausui: “Sinä näytät ihan barbaarilta”

Vaikka suomut, häntä ja kuono olivat kadonneet ja sukupuolikin hetkellisesti vaihtunut, niin Måst oli onneksi helppo tunnistaa.

Savukkeensa sytyttänyt, elegantisti kaljuuntunut ja oman kuvauksensa mukaan klassisen komea miesoletettu pyrki saamaan keskustelun taas raiteilleen ja sanoi Ryhmälle avuliaasti: “Tämä on minun tarinani, mutta te olette se tarina. Mihin olette matkalla? Mitä te haluatte?”

Hämmentynyt hiljaisuus. Måstbusters odotti ansaa, sudenkuoppaa, tai muuta kenkkumaisuutta. Niin asiat nyt vain tuppasivat toimimaan Juhoisalla Mantereella.

“Anteeksi, mutta kuka minä tällä hetkellä olen?”, tiedusteli Barb-nado Bolzac varovaisen kohteliaasti kun hiljaisuutta oli jatkunut lähes painostavan ajan.
“Kuka sinä haluaisit olla?”, vastakysyi miesoletettu ärsyttävän filosofisesti.
“Haluan olla Papuliina! Pekan ja Myrkkymuratin rakas ja erityinen lapsi Murattilasta! Haluan kirmata niityllä vapaana ja lohikäärmeettä! Haluan olla onnellinen!”

Miesoletettu nyökkäsi hyväksyvästi. “Niin tapahtukoot! Barbiella onkin hommia Pöytyässä. Mutta entä te muut? Onko teillä kysymyksiä? Kaipaatteko toiveitanne toteutettavaksi?”

“Minä haluaisin Budille säkillisen leipää, kun se aina sitä huutaa!”, hihkaisi tilanteen tasalla ollut ihmishahmoinen kokotuinen, Marc O'Bumström, kuin Muumien Hemuli konsanaan.
Kun tämä hupaisa heitto jäi vaille ansaitsemaansa huomiota, jatkoi Marc sinnikkäästi virnistäen: ”Haluaisin myös keskustella vauhdittoman pituushypyn…”
“Nyt sitten!”, tiuskaisi yllättävästi kesää kohden laihtunut miesoletettu, sinkauttaen murhaavan katseen kohti O’Bumströmiä.

Marc harkitsi hetken vaihtoehtojaan ja tyytyi sitten toteamaan vaisun kohteliaasti, ettei tahtoisi enää työskennellä lohikäärmeille, jos vain sopii.
Muutama muu Måstbustersin jäsen yhtyi edelliseen puhujaan hymisten myötäilevästi. Marcilla oli sellainen vaikutus muihin seikkailijoihin.

“Ymmärsinkö teidät nyt oikein?”, tiedusteli miesoletettu pitkän, raskaan huokauksen jälkeen. “Te liityitte noin viikko sitten omasta vapaasta tahdostanne lohikäärmeiden puolelle. Ilmoititte kestävänne moraalisten valintojen raskaan taakan, jos vain saisitte taskunne täyteen kiilteleviä taikaesineitä. Nyt, saatuanne esineet ja suoritettuanne spontaaneja hirmutekoja, haluatte vaihtaa… hyvien puolelle?”
Måstbusters vastasi, että näinhän tuo oli, tai niin ne asiat ainakin koettiin. Måst vielä täsmentävästi lisäsi, ettei tahtoisi tappaa ainakaan ketään kauheasti alle 12-vuotiasta.

Muutoksen aika oli nyt! Lasten orjuuttamisen ja tarpeettoman väkivallan aika oli ohi! Ei enää lohikäärmeitä! Oli aika sanoa julmuuksille ei! Måstbusters halusi toimia toivon majakkana ja heikkojen esitaistelijoina!
Miesoletettu hieroi ohimoitaan kuin orastavan päänsäryn uhri.

Ystäviensä palopuheita kuunteleva, joukkoon vasta vähän aikaa sitten johtavan upseerin ominaisuudessa liittynyt Bud-barbaari, vaikutti hitusen hämmentyneeltä.
Hän luuli jo työskentelevänsä hyvien puolella. Ainakin luontaisedut olivat kohdallaan, kotiasiat kunnossa ja urheilukin tuntui maittavan. Mitä tämä nyt oli? Miksi lohikäärmeet olivat yhtäkkiä pahasta?

Bud kiitti ihmisenmuotoista Måstbustersia ja outoa tupakoivaa hyypiötä tarjouksesta, mutta sanoi mieluummin lähtevänsä nyt Essexiin nauttimaan kulhollisen papuja.
Barbaari avasi vertauskuvallisen takapihan metaforisen portin ja käveli pois tarinasta, oletettavasti kohti kotia niin että kumisaappaat vain suhisivat.

Miesoletettu kääntyi Marc O'Bumströmin, Nevarin DeBussyn, Papuliina Pekantyttären ja Måst van der Woodsenin puoleen ja loihe lausuman: “Siispä. Miten haluaisitte tehdä tämän?”

*******

Jos joku ihan oikeasti lukisi näitä tarpeettoman pitkiä sepustuksia, saattaisi hän ihmetellä, että koska tulee tarinassa se aika, kun vilautetaan mirriä?
Jopa Papuliina saattaisi ihmetellä Nevarin DeBussyn jäämistä tarinassa paitsioon, jos usean selityskerran jälkeen ymmärtäisi paitsiosäännöstä edes jotain.

Nevarin oli kyllä fyysisesti läsnä, mutta täysin, täysin masentunut.
Hän oli siirtymässä muuttunut takaisin kissasta ihmiseksi ja sekös risoi turrihenkistä ärrinmurria.
Vaikka tämä uusi ihmishahmo olikin kiistatta karismaattinen ja mukavanoloinen tapaus, kiilteli ex-tabaxin silmissä puhdas kauhu.

Mitä juuteriksen puuterista nyt? Ei kai taas!

Nevarin oli palvellut lohikäärmettä uskollisen murhanhimoisesti, orjuuttanut lapsia ja sietän… seikkaillut Måstbustersin kanssa! Kaikki tämä vain, jotta turri karistaisi Gore-Tex -velhon epäonnistuneen turrieheytyshoidon tulokset.
Tässä sitä silti oltiin! Ihan tyhmänä ihmisenä, joka ei edes taipunut puhdistamaan itseään nuolemalla.

Entisen kissavoron koko ryhti romahti. Pasi Vain-On-Pään torniin pääseminen oli jo ollut ihan tarpeeksi hanurista kaikkine ansoineen ja nyt vielä tämäkin!
Ei pysty. Liian hapokasta. Tabaxi-rogue ilmoitti kohteliaasti jäävänsä tällä pysäkillä pois kyydistä.

Ennen lähtöään Nevarin DeBussy kääntyi vielä seikkailijatoveriensa puoleen ja….


Cliffhanger.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
TL;DR - James Nukemin hahmohistoriaa

Kuten todettua, peleissä oli päällä about kuukauden tauko, koska aikataulut ei vaan sopineet yhteen. Lisäksi koska palautekeskustelut, niin pelaajat tahtoivatkin nyt taistella lohikäärmeitä vastaan. Tämä nähtiin hyväksi.

Alunperin pelaajat olivat heittäneet nopilla hahmojensa statsit (Heitä 4d6 ja valitse niistä kolme silmälukua - toista tämä kuusi kertaa ja siitä voit valita hahmosi voiman, ketteryyden, älykkyyden, viisauden, karisman ja kestävyyden.
Tämä oli kuitenkin aika hankala tapa. Osa hahmoista oli ihan suorastaan puolijumalia taitoineen (katson sinuun, Lianan pelaaja) ja muutama taas oli aika huonoilla korteilla liikkeellä (Ramadaba noin esimerkiksi).

Nyt jokainen pelaaja sai eteensä pisteet 15, 14, 13, 12, 10, 8. Niistä sitten valittiin nuo samat voima, ketteryys jne jne jne.
Yllättäen jotkut pelaajat olivat tätä muutosta vastaan (katson edelleen samaan suuntaan, Lianan pelaaja). Varsinkin hyvät statsit itselleen rullanneet hyväosaiset. Myöskin yhtä yllättäen jotkut pelaajat olivat suorastaan kommunismin puolella, koska olivat tehneet vähän epäedullisia valintoja hahmojensa kanssa.
Jännä juttu.

Kuitenkin. Kaikille luvattiin kivoja esineitä ja muuta mukavaa. Pari tyyppiä tahtoi jopa vaihtaa hahmojaan.

Tai, Nevarin DeBussy tahtoi vaihtaa pois roguesta. Budin pelaajan kanssa taas pohdittiin, että koska Bud ihan oikeasti digaa lohikäärmeistä, niin ehkä tälle tulevalle "mennään sittenkin tappamaan loharit!"-questille kannattaisi vaihtaa hahmoa.
Ensin Budin pelaaja tahtoi olla ranger, mutta DM ilmoitti kauniisti olevansa tällä hetkellä jo semi-stressaantunut, joten tahtooko pelaaja sitten itse opetella miten ranger toimii?

Pelaaja päätti pysyä barbaarina. Oikeastaan se oli jopa ihan kiva, ettei Måstinkaan pelaaja hämmenny. Kun edelleen sen mielestä kaikki barbaarit näyttävät samoilta.

Mutta siis on tässä ollut tavallaan koko ajan jotain, vaikka pelisessiot ovatkin uupuneet. Oli ainakin aikaa visioida hahmojen taustoja paremmin (ja kätevästi jakaa ne myös muille). Ja paeta oikeaa elämää kirjoittamalla edelleen tarpeettomasti.

Mainittakoot, että Jimmyn hahmo siis perustuu Duke Nukemin ulkonäköön ja tässä tarinassa on aika paljon suoria lainauksia Jameksen pelaajan omakirjoittamasta taustasta.

JAMES NUKEM - "Your face, your ass – what’s the difference?”

Tämä tarina alkaa Yohuksen Mantereelta. Siellä, kaukana Kaikkien Jumalten selän takana ja muutenkin aivan helvetin korvessa, sekä keskellä ei-mitään, asusti heimo. Ihmisiä rodultaan ja jotenkin liikuttavan porilaisia tapoineen.
Näiden heimoihmisten tunnusmerkkinä oli vaalea kuontalo, sileiksi ajellut kasvot ja vahva taipumus nurisemiseen. Heimon jäsenet kun olivat aika usein tyytymättömiä maailman menoon ihan yleisesti ja kertoivat mieluusti kysyttäessä, että oikeastaan mikään ei ollut hyvin. Ennen oli kunnollista. Nytten ei ole kunnollista.

Heimon halu kokoontua yhteen (yleensä ryyppäämään) ja sitten ryhmänä jupista, kyräillä, uhitella, sekä laulaa "On Villiä Virtsata Vapaasti" mitä kummallisimmissa paikoissa, oli laajalti tunnettu. Ehkä juuri tämän vuoksi vähintään kaksi kolmasosaa heimon mailla sijaitsevista liiketiloista oli tavalla tai toisella baari - tuo ihmisen sosiaalinen olohuone ja pahan mielen purkupaikka.
Parturissa myytiin kotipolttoista. Paikallisesta hampurilaisravintolasta (The Asperger King) sai ostaa bisseä. Maidot olivat juuri tulleet osaksi viinakaupan valikoimaa ja heimon koulujen opettajanhuoneissa oli A-oikeudet.

Naapurikylät kutsuivat tätä kiukkuisten kännivalittajien heimoa nimellä Bar-Baarit ja tehtailivat meluvalituksia minkä kerkesivät.
Yleensähän "barbaari"-nimitys tulee sillee rasistisesti ulkomaan elävien kummallisesta puhetavasta. Että tuossa ne nyt solkkaa jotain ja se kuulostaa ihan että: "bar barbarr bar bar" jne. Lisätietoja voi kysyä vaikka ählämeiltä.
Tämän heimon nimi tuli ihan sen mieltymyksestä baareihin. Heimo kun kommunikoi ihan yleiskielellä, mutta silti tavanomaisesti nyrkein. Harva kommunikaation toisessa päässä ollut totesi turpasaunan jälkeen, että: "Anteeksi. En ymmärtänyt. Toistaisitteko?"

Ei-niin-yllättäen heimon jäsenet, pelätyt Bar-baarikari-miekkasankarit, olivat haluttua tavaraa taistelukentillä - omien puolella ainakin. Heimon soturit olivat kuuluja täysin raivopäisestä sotimistavasta, jossa revitään ensin päitä irti ja sitten vähän myöhemmin kysellään niiltä kysymyksiä
Kun Pyhän Vituksen (Wikipedia) henki valtasi tämän heimon jäsenet, niin se oli sitten raivoa pönttöön ja sen jälkeen kaikkia muita pönttöön.

Mutta se barbaarikareista ja itse asiaan. Tarinan Kannalta Tärkeitä Juttuja oli tapahtumassa.

Tähän soturikansan heimoon oli syntymässä lapsi. Suorastaan poikkeuksellinen pirpana, josta ennustettiin eräänlaista väkivallan Mozartia - intuitiivista neroa, joka näki mahdollisuuksia väkivaltaan tilanteissa, jotka eivät olleet vielä edes tapahtuneet.
Lisäksi heimon shamaani, Mike Lover, oli jo aikaa sitten ennustanut, että tämä lapsi olisi Tosi Tärkeä Kohtalon Ja Kaiken Kannalta, mutta harva jaksoi kiinnittää shamaaniin suurempaa huomiota.

Mike messusi heimon jäsenille yhä uudestaan, että tämä oli Oikeasti Tärkeää ja Kuuntelisitte Ny, mutta heimo oli aina suhtautunut ennustuksiin, magiaan ja jumaltouhuihin aika epäilevästi ja turhana krumeluurina.

Lapsi osoittikin heti selkeitä merkkejä neroudesta. Välittömästi synnyttyään tämä pieni rakkauspakkaus ja ex-masuasukki kun meni ja löi kätilö/shamaani/henkiopas/portsari/hammaslääkäri/sienistäennustaja Mike Loveria terävällä synnytysavustetikarilla (älkää kysykö) suoraan vasempaan silmään ja huusi ilmoille sellaisen taisteluhuudon, että heikompia hirvitti ja hameväkeä pyörtyili!
Heimon jäsenet mutisivat kuorossa perinteistä rituaalirukousta: "Ose hurja" ja osoittivat vastasyntyneelle huimasti arvostustaan tömistämällä karvaisia jalkojaan. Jumalauta! Ny o meininkii! Miättikää ny! Vasta muutaman hetken ikäinen ja se haluaa nyt jo raivopäisenä tappaa lajitovereitaan! Sillai kai!

Toki seurasi hieman myös yleistä sekasortoa ja hätäistä ympäriinsäjuoksentelua, mutta lähinnä wannabeshamaani Miken toimesta. On hankalaa olla mystisen oloinen jäbä, kun silmästä törröttää synnytysavustetikari.

Barbaarikastajaisissa tämä nuori hurjapää upotettiin puoleksi tunniksi hyiseen lampeen ja nimettiin sen jälkeen nimellä "James", joka tarkoitti heimon kielellä "rohkeaa, mutta helvetin kiittämätöntä tyyppiä".
Bar-baariheimo ei aikaisemmin ollut moista nimeä antanut kelleen jälkeläisistään, mutta Yksisilmäinen Mike suorastaan vaati lapselle tätä nimeä perustellen asiaa epämääräisesti joillain muinaisilla ennustuksilla. Kukaan heimossa ei jaksanut kyseenalaistaa nimiehdotusta sen tarkemmin.
Kai tämä oli sitten jonkinlaista shamanistisen nokkelaa vittuilua. (Jameksen heimosukunimi muuten oli “Nukem”, joka tarkoitti vapaasti käännettynä: “Sinun hanurisi lienee ruohoa ja minulla sattuvi olemaan siimaleikkuri”).

James Nukem kasvoi puoliorpona, kyläyhteisönsä yhteisesti barbarisoimana. Hänellä oli kyllä kaksi sisarusta, sisarpuoli nimeltään Ephimaachius ja kourallinen ystäviä, mutta oikeastaan kaikki heimon jäsenet olivat Jameksen veljiä ja siskoja - äitejä ja outoja setiä. Tai ainakin vähintään puolituttuja ja Bar-baarikavereita.
Kysyttäessä James vastasi aina, että "oli syntynyt pelkästään metsässä" ja saanut "tavanomaisen barbaarilapsuuden, jossa kaikkea sai vihata ja myös rakastaa".

Sanavalmiiksi nokkeluuksien heittäjäksi James Nukemin kouli heimon virallinen tarinankertoja, Markku-eno.
Markku alkoi kutsua nuorta vihapalloa nimellä "Jimmy" ja se nimitys sitten jäi yleisemminkin käyttöön.

Heimon keskuudessa nimi "Jimmy" tarkoittaa "Tyyppiä, joka tajusi yllättävän hitaasti, että ensimmäinen elämän nainen ei ollutkaan armaani, vaan germaani".

Markku piti Jameksesta. Häntä kun oli suuresti huvittanut shamaani-Mikeä kohdannut äkillinen puolisokeutuminen Jameksen syntyessä.
Mike oli joskus lainannut Markun haravaa ja jättänyt sen palauttamatta, joten tarkemmin ajateltuna sokeutuminen oli sille paskiaiselle aivan oikein.

Kun James Nukem tästä sitten kasvoi, sai hän itselleen vielä yhden lisänimen - "Pyyhekumi". Harvassa oli nimittäin ne kerrat, kun Jameksen teinivuosien angstipurkausten jäljiltä jäi edes lehtiä lähiympäristön puihin.
James-Jimmyn vitutus ja kaikenkattava tuhoamisvimma oli syvän valkohehkuista ja lähestulkoon rajatonta.

Vuodet vierivät. James "The Eraser" Nukem hankki Bar-baaritappelun peruskoulutuksen ja hillittömän pelon huoria ja hevosia kohtaan. Kiva nuoruus!

Yksisilmäinen Mike-shamaani yritti uutterasti kouluttaa Jamesta Tulevaa Tärkeää Tehtävää varten, vaikka välillä tuntuikin siltä ettei oppilas aina kuunnellut joka sanaa tarkasti.

Jameksen heimoveljet jaksoivat sisukkaasti vihjailla, että jätkä on vähitellen jo kolmekymppinen ja pyörii vieläkin himassa. Olisko aika vaikka mennä johonkin?
Kun Jimmyn parhaat ystävät, Maria-Jonna (joka tarkoitti heimon kielellä “Esa Pakarisen näköistä henkilöä”) ja Ordningsvakt (“Pyyntö, Kehotus, Käsky”) liittyivät vihjailukuoroon että mesny siit jo johonki, päätti Jimmy matkata Yohuksen mantereelta Juhoisalle Mantereelle ja ryhtyä Ravensburger-tähdeksi Markku-enon toiveiden mukaisesti.

Siispä! Nyt on aika lähteä kauas pois ja Jimmyhän lähti. Lähtiessään hän tunsi sydämessään piston, viiltävän. Shamaani Mike H.A. Lover kävi vielä kerran kysymässä lähtökuopissa olevalta oppilaaltaan, että onhan kaikki Tulevan Kohtalon suhteen selvää ja seuraava askel jo tarkoin harkittu?
"Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle - Hail to the King, baby!", vastasi James ja sulkee ulko-oven hiljaa, koska ei tahdo herättää muita.

"Tärkeintä on lähteminen", James muistaa jonkun sanoneen ja raapusti vielä lähdön kunniaksi heimon perinteiseen vieraskirjaan nimensä ja seuraavalaisen kuvauksen itsestään:

"JAMES NUKEM KÄVI TÄÄLLÄ. Jimmy arvostaa rohkeutta ja henkilöitä, jotka saavat aikaan asioita ilman jahkailua, vaikka hän harvoin itse ideoita ehdottaa. Niitä on kuitenkin jälkeen päin kiva naureskella, vaikka ei itse parempia keksisi. Hän nauttii taistelun tohinasta ja seuraa mielenkiinnolla erilaisia tyylejä listiä vastustajia tai metsästää lainsuojattomia. Kuitenkin paras tapa päättää jonkun maanpäällinen vaellus on fyysinen sivallus ja hokkuspokkustemppuja hän ei kärhämissä paljoakaan arvosta."

Ja näin James Nukem käppäilee hitaasti kohti auringonlaskua, kohti Nossexiä. Kieltämättä hevosfobia ja huorakauhu hidastavat bar-baarin matkaa mantereelta toiselle, koska vankkurit ja satamat ovat aika kuumottavia paikkoja, mutta tekemisen meininkiä sentään oli vihdoin havaittavissa.
Nyt viimein kun James "Jimmy" "The Eraser" Nukem on lähtenyt, tekee hän sen Ravensburgerin tähden, vaikka syvältä se vielä kouraisee.

Kerro terveiset Markulle!

*******

Tässä siis kävelee James “Jimmy the Eraser” Nukem halki Juhoisan Mantereen. Fyysiseltä ilmentymältään hän on kolmissakymmenissään oleva ihminen ja heimotoveriensa tavoin kasvoiltaan karvaton.
Naamalla keikkuu - muiden bar-baarien halveksunnasta huolimatta - itsekyhätyt Kakkulat, eli mustikoilla värjätyt nokiset lasinpalat eräänlaisina tummina silmälaseina. Jameksen tukka on vaalea ja kynitty lyhyeksi pystysiiliksi, joka tunnetaan Juhoisalla Mantereella nimellä “blondi jarikorpisalo”.

Hän on täynnä toivoa. Tänään on Ravensburgerin "Heist itte!"-ohjelman pilottijakson stormauspalaveri!

On aika saada Uusia Ystäviä ja Helppoa Rahaa! Tästä Alkaa Jimmyn Oma Seikkailu!

*****************

Jimmy matkaa uusien ystäviensä kanssa Nossexistä kohti Essexiä.

"Heist itte!" ei ollut menestys. Salassapitosopimus ohjelman tapahtumista oli allekirjoitettu ja nyt taisi olla hyvä hetki siirtyä vähin äänin uusien juttujen pariin.

Ravensburger-tähteys ei tainnut sittenkään olla Jimmyn juttu, mutta ehkä salapoliisina onnistaisi paremmin! Kukaties Jimmy olisi seuraava Juhoisan Mantereen Mestarietsivä John Holmes.
Essexin Vincent vaikutti ihan mukavalta tyypiltä.

Lisäksi jonkun kuvausten jälkeen Ryhmään liittyneen tyypin marsu oli kuulemma sairastunut. Se oli ikävä uutinen. Pienet eläimet olivat aina söpöjä.

***********

Tarkemmin ajateltuna salapoliisitouhu tuntui aika vaivalloiselta, hurjalta ja vetiseltä hommalta. Ehkei sittenkään Jimmyn juttu. Liikaa kuolleita barbaareja ja sydänkohtauksia tässä työssä.

Ehkä James Nukem tultaisiin tuntemaan Seikkailijana kuin Tyyppiryhmän jäsenet konsanaan! Tämä Måstbusters vaikutti ainakin tosi kivalta porukalta täynnä tekemisen meininkiä ja toveruutta.

Ennen varsinaisia Seikkailuja piti kuitenkin pelastaa se sairastunut marsu. Sen jälkeen olisi hyvin aikaa miettiä, että mitä sitä oikeasti tahtoisi tehdä elämällään.

**********

Marsunpelastaminen Juhoisalla Mantereella oli aika väkivaltaista puuhaa. Kuka olisi uskonut?

Tehtävät vain kasautuivat. Piti löytää vene, jotta pääsisi liikkuvalle saariryhmittymälle. Siellä oli viikinkien vankina joku kauppias, joka piti pelastaa. Siltä kauppiaalta saisi sitten jonkun Haka-metsästä tuodun elukan käyttöönsä ja se elukka kai jotenkin oikein käytettynä pelastaisi sen edellämainitun marsun.

James "The Eraser" Nukem pyyhki vähin äänin eläinlääkärin ammatin pois Mahdollisten Tulevien Toiveammattien Listalta, koska se tuntui olevan aika vaivalloista hommaa.

James oli silti yleisesti toiveikas tulevaisuuden suhteen. Koska marsu oli yhdelle Måstbustersin jäsenelle tärkeä, se oli myös Jamekselle tärkeä.

****************
James sulattelee kaikkea kuulemaansa ja yrittää ymmärtää oppimaansa.

Voi hyvä ihmetys ja lämmin leipä! Liikkuvien Saaristen salainen valtias olikin ihka oikea lohikäärme! Voi tätä yllätysten määrää!
Jimmy on luonnollisesti samaa mieltä ryhmänsä johtajan, lohikäärmeissyntyisen Måstin, kanssa siitä, että paha peto olisi surmattava heti ja välittömästi.

Myös shamaani Mike H.A. Lover ilmestyy taas paikalle ja muistuttaa oppilastaan Tehtävän tärkeydestä.
James “The Jimmyser” Nukem lurauttaa pienen laulun villistä virtsaamisesta heimonsa perinteiden mukaisesti ja on elämäänsä tyytyväinen.

Måstbusters valmistautui koitokseen hankkimalla lohikäärmeensurmaamissapelin, sekä uusia ystäviä - Ridge Forresterin ja Harri Hylkeen.

Ystäviä oli aina hyvä olla. Ehkä tästä Harri Hylkeestä ja Jimmystä voisi tulla suoranaisia sydänystäviä ajan saatossa?

***********************
Taistelu lohikäärmeen kultisteja vastaan oli päättynyt. Jimmy oli tapettu. Ihan kuoliaaksi asti. Ei tainnut tulla seikkailijaa Nukemin äidin pojasta, ei.

Jimmyn astraaliprojektio katseli turhautuneena vierestä kun hänen ruumistaan vieritettiin hätäisesti kaivettuun ja matalahkoon joukkohautaan Måstbustersin muiden jäsenten toimesta.
Haudassa makasi jo valmiiksi kasa kuolleita kultisteja kuutioina, sekä Harri Hylje - mokoma paskiainen, joka ei ollut ymmärtänyt kohteliaasti vain kuolla ilman vastarintaa kun lohikäärme oli niin määrännyt.
Jimmyn aineeton henki tunsi kuinka hänen haudatun ruumiinsa housujen lahjetta pitkin käveli joku lisko, mutta asialle ei voinut mitään.

Joku heitti Jimmyn pään muun ruumisröykkiön sekaan ja toiset ryöstelivät kuolleita kuten Juhoisalla Mantereella perinteisesti oli tapana. Seuraavaksi joukkohauta peitettiin ja merkittiin hätäisesti.

Måstbusters jatkoi matkaansa.

James Nukemin astraaliprojektio tunsi Pyhän Vituksen valkohehkuisen raivon ottavan vallan. Hän vannoi vielä jonain päivänä tappavansa joka helvetin ikisen lohikäärmeen tältä planeetalta vaikka paljain käsin.

Full mayhem. No mercy.

***********************

James Nukemin sielu vaelsi muiden Limboon tuomittujen sielujen joukossa. Tätä vaellusta oli jatkunut ikuisesti, eikä se loppuisi koskaan. Ruumis oli yhä joukkohaudassa ja lisko oli tehnyt pesän Jimmyn ruumiin nivusalueelle, mutta Jimmyn henki se vain meni eteenpäin.
Oranssi Peto - Timothyg Yuthila, HessuRessun uskollinen apuri - paimensi eksyneitä sieluja mukanaan läpi Juhoisan Mantereen.
Jimmyn vieressä taivalsi yksisilmäinen astraaliprojektio-shamaani, joka yritti selittää jostain ennustuksesta ja Tehtävästä, mutta Jimmyllä oli vähän muuta mielessä.

Jimmyä vitutti ja lujaa. Vitutus oli kaikenkattavaa.Ikuista.

Saatanan lohikäärmeet. Tämä oli kaikki niiden syytä. Vain ja ainoastaan lohikäärmeiden syytä. Kaikkien lohikäärmeiden.

Jostain kaukaa Limboon tuomittujen sielujen takaa kuului ääni. Se voimistui voimistumistaan kunnes se peitti alleen koko maailman:

TORKUTTAVAT KUOLEVAT NUOREMPINA.
 

Liitteet

  • JamesEraserNukem.jpg
    JamesEraserNukem.jpg
    230,4 KB · kertaa luettu: 12

npc

Jäsen
Mulla on pari edellistä jaksoa kattomatta - öh, mutta äänikuuntelen ne heti kun ehdin.

Puoliörkkin kans keráillään sieniä ja opetellaan puhuu marvaniaa.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
TL;DR - James Nukemin hahmohistoriaa

Kuten todettua, peleissä oli päällä about kuukauden tauko, koska aikataulut ei vaan sopineet yhteen. Lisäksi koska palautekeskustelut, niin pelaajat tahtoivatkin nyt taistella lohikäärmeitä vastaan. Tämä nähtiin hyväksi.

Alunperin pelaajat olivat heittäneet nopilla hahmojensa statsit (Heitä 4d6 ja valitse niistä kolme silmälukua - toista tämä kuusi kertaa ja siitä voit valita hahmosi voiman, ketteryyden, älykkyyden, viisauden, karisman ja kestävyyden.
Tämä oli kuitenkin aika hankala tapa. Osa hahmoista oli ihan suorastaan puolijumalia taitoineen (katson sinuun, Lianan pelaaja) ja muutama taas oli aika huonoilla korteilla liikkeellä (Ramadaba noin esimerkiksi).

Nyt jokainen pelaaja sai eteensä pisteet 15, 14, 13, 12, 10, 8. Niistä sitten valittiin nuo samat voima, ketteryys jne jne jne.
Yllättäen jotkut pelaajat olivat tätä muutosta vastaan (katson edelleen samaan suuntaan, Lianan pelaaja). Varsinkin hyvät statsit itselleen rullanneet hyväosaiset. Myöskin yhtä yllättäen jotkut pelaajat olivat suorastaan kommunismin puolella, koska olivat tehneet vähän epäedullisia valintoja hahmojensa kanssa.
Jännä juttu.

Kuitenkin. Kaikille luvattiin kivoja esineitä ja muuta mukavaa. Pari tyyppiä tahtoi jopa vaihtaa hahmojaan.

Tai, Nevarin DeBussy tahtoi vaihtaa pois roguesta. Budin pelaajan kanssa taas pohdittiin, että koska Bud ihan oikeasti digaa lohikäärmeistä, niin ehkä tälle tulevalle "mennään sittenkin tappamaan loharit!"-questille kannattaisi vaihtaa hahmoa.
Ensin Budin pelaaja tahtoi olla ranger, mutta DM ilmoitti kauniisti olevansa tällä hetkellä jo semi-stressaantunut, joten tahtooko pelaaja sitten itse opetella miten ranger toimii?

Pelaaja päätti pysyä barbaarina. Oikeastaan se oli jopa ihan kiva, ettei Måstinkaan pelaaja hämmenny. Kun edelleen sen mielestä kaikki barbaarit näyttävät samoilta.

Mutta siis on tässä ollut tavallaan koko ajan jotain, vaikka pelisessiot ovatkin uupuneet. Oli ainakin aikaa visioida hahmojen taustoja paremmin (ja kätevästi jakaa ne myös muille). Ja paeta oikeaa elämää kirjoittamalla edelleen tarpeettomasti.

Mainittakoot, että Jimmyn hahmo siis perustuu Duke Nukemin ulkonäköön ja tässä tarinassa on aika paljon suoria lainauksia Jameksen pelaajan omakirjoittamasta taustasta.

JAMES NUKEM - "Your face, your ass – what’s the difference?”

Tämä tarina alkaa Yohuksen Mantereelta. Siellä, kaukana Kaikkien Jumalten selän takana ja muutenkin aivan helvetin korvessa, sekä keskellä ei-mitään, asusti heimo. Ihmisiä rodultaan ja jotenkin liikuttavan porilaisia tapoineen.
Näiden heimoihmisten tunnusmerkkinä oli vaalea kuontalo, sileiksi ajellut kasvot ja vahva taipumus nurisemiseen. Heimon jäsenet kun olivat aika usein tyytymättömiä maailman menoon ihan yleisesti ja kertoivat mieluusti kysyttäessä, että oikeastaan mikään ei ollut hyvin. Ennen oli kunnollista. Nytten ei ole kunnollista.

Heimon halu kokoontua yhteen (yleensä ryyppäämään) ja sitten ryhmänä jupista, kyräillä, uhitella, sekä laulaa "On Villiä Virtsata Vapaasti" mitä kummallisimmissa paikoissa, oli laajalti tunnettu. Ehkä juuri tämän vuoksi vähintään kaksi kolmasosaa heimon mailla sijaitsevista liiketiloista oli tavalla tai toisella baari - tuo ihmisen sosiaalinen olohuone ja pahan mielen purkupaikka.
Parturissa myytiin kotipolttoista. Paikallisesta hampurilaisravintolasta (The Asperger King) sai ostaa bisseä. Maidot olivat juuri tulleet osaksi viinakaupan valikoimaa ja heimon koulujen opettajanhuoneissa oli A-oikeudet.

Naapurikylät kutsuivat tätä kiukkuisten kännivalittajien heimoa nimellä Bar-Baarit ja tehtailivat meluvalituksia minkä kerkesivät.
Yleensähän "barbaari"-nimitys tulee sillee rasistisesti ulkomaan elävien kummallisesta puhetavasta. Että tuossa ne nyt solkkaa jotain ja se kuulostaa ihan että: "bar barbarr bar bar" jne. Lisätietoja voi kysyä vaikka ählämeiltä.
Tämän heimon nimi tuli ihan sen mieltymyksestä baareihin. Heimo kun kommunikoi ihan yleiskielellä, mutta silti tavanomaisesti nyrkein. Harva kommunikaation toisessa päässä ollut totesi turpasaunan jälkeen, että: "Anteeksi. En ymmärtänyt. Toistaisitteko?"

Ei-niin-yllättäen heimon jäsenet, pelätyt Bar-baarikari-miekkasankarit, olivat haluttua tavaraa taistelukentillä - omien puolella ainakin. Heimon soturit olivat kuuluja täysin raivopäisestä sotimistavasta, jossa revitään ensin päitä irti ja sitten vähän myöhemmin kysellään niiltä kysymyksiä
Kun Pyhän Vituksen (Wikipedia) henki valtasi tämän heimon jäsenet, niin se oli sitten raivoa pönttöön ja sen jälkeen kaikkia muita pönttöön.

Mutta se barbaarikareista ja itse asiaan. Tarinan Kannalta Tärkeitä Juttuja oli tapahtumassa.

Tähän soturikansan heimoon oli syntymässä lapsi. Suorastaan poikkeuksellinen pirpana, josta ennustettiin eräänlaista väkivallan Mozartia - intuitiivista neroa, joka näki mahdollisuuksia väkivaltaan tilanteissa, jotka eivät olleet vielä edes tapahtuneet.
Lisäksi heimon shamaani, Mike Lover, oli jo aikaa sitten ennustanut, että tämä lapsi olisi Tosi Tärkeä Kohtalon Ja Kaiken Kannalta, mutta harva jaksoi kiinnittää shamaaniin suurempaa huomiota.

Mike messusi heimon jäsenille yhä uudestaan, että tämä oli Oikeasti Tärkeää ja Kuuntelisitte Ny, mutta heimo oli aina suhtautunut ennustuksiin, magiaan ja jumaltouhuihin aika epäilevästi ja turhana krumeluurina.

Lapsi osoittikin heti selkeitä merkkejä neroudesta. Välittömästi synnyttyään tämä pieni rakkauspakkaus ja ex-masuasukki kun meni ja löi kätilö/shamaani/henkiopas/portsari/hammaslääkäri/sienistäennustaja Mike Loveria terävällä synnytysavustetikarilla (älkää kysykö) suoraan vasempaan silmään ja huusi ilmoille sellaisen taisteluhuudon, että heikompia hirvitti ja hameväkeä pyörtyili!
Heimon jäsenet mutisivat kuorossa perinteistä rituaalirukousta: "Ose hurja" ja osoittivat vastasyntyneelle huimasti arvostustaan tömistämällä karvaisia jalkojaan. Jumalauta! Ny o meininkii! Miättikää ny! Vasta muutaman hetken ikäinen ja se haluaa nyt jo raivopäisenä tappaa lajitovereitaan! Sillai kai!

Toki seurasi hieman myös yleistä sekasortoa ja hätäistä ympäriinsäjuoksentelua, mutta lähinnä wannabeshamaani Miken toimesta. On hankalaa olla mystisen oloinen jäbä, kun silmästä törröttää synnytysavustetikari.

Barbaarikastajaisissa tämä nuori hurjapää upotettiin puoleksi tunniksi hyiseen lampeen ja nimettiin sen jälkeen nimellä "James", joka tarkoitti heimon kielellä "rohkeaa, mutta helvetin kiittämätöntä tyyppiä".
Bar-baariheimo ei aikaisemmin ollut moista nimeä antanut kelleen jälkeläisistään, mutta Yksisilmäinen Mike suorastaan vaati lapselle tätä nimeä perustellen asiaa epämääräisesti joillain muinaisilla ennustuksilla. Kukaan heimossa ei jaksanut kyseenalaistaa nimiehdotusta sen tarkemmin.
Kai tämä oli sitten jonkinlaista shamanistisen nokkelaa vittuilua. (Jameksen heimosukunimi muuten oli “Nukem”, joka tarkoitti vapaasti käännettynä: “Sinun hanurisi lienee ruohoa ja minulla sattuvi olemaan siimaleikkuri”).

James Nukem kasvoi puoliorpona, kyläyhteisönsä yhteisesti barbarisoimana. Hänellä oli kyllä kaksi sisarusta, sisarpuoli nimeltään Ephimaachius ja kourallinen ystäviä, mutta oikeastaan kaikki heimon jäsenet olivat Jameksen veljiä ja siskoja - äitejä ja outoja setiä. Tai ainakin vähintään puolituttuja ja Bar-baarikavereita.
Kysyttäessä James vastasi aina, että "oli syntynyt pelkästään metsässä" ja saanut "tavanomaisen barbaarilapsuuden, jossa kaikkea sai vihata ja myös rakastaa".

Sanavalmiiksi nokkeluuksien heittäjäksi James Nukemin kouli heimon virallinen tarinankertoja, Markku-eno.
Markku alkoi kutsua nuorta vihapalloa nimellä "Jimmy" ja se nimitys sitten jäi yleisemminkin käyttöön.

Heimon keskuudessa nimi "Jimmy" tarkoittaa "Tyyppiä, joka tajusi yllättävän hitaasti, että ensimmäinen elämän nainen ei ollutkaan armaani, vaan germaani".

Markku piti Jameksesta. Häntä kun oli suuresti huvittanut shamaani-Mikeä kohdannut äkillinen puolisokeutuminen Jameksen syntyessä.
Mike oli joskus lainannut Markun haravaa ja jättänyt sen palauttamatta, joten tarkemmin ajateltuna sokeutuminen oli sille paskiaiselle aivan oikein.

Kun James Nukem tästä sitten kasvoi, sai hän itselleen vielä yhden lisänimen - "Pyyhekumi". Harvassa oli nimittäin ne kerrat, kun Jameksen teinivuosien angstipurkausten jäljiltä jäi edes lehtiä lähiympäristön puihin.
James-Jimmyn vitutus ja kaikenkattava tuhoamisvimma oli syvän valkohehkuista ja lähestulkoon rajatonta.

Vuodet vierivät. James "The Eraser" Nukem hankki Bar-baaritappelun peruskoulutuksen ja hillittömän pelon huoria ja hevosia kohtaan. Kiva nuoruus!

Yksisilmäinen Mike-shamaani yritti uutterasti kouluttaa Jamesta Tulevaa Tärkeää Tehtävää varten, vaikka välillä tuntuikin siltä ettei oppilas aina kuunnellut joka sanaa tarkasti.

Jameksen heimoveljet jaksoivat sisukkaasti vihjailla, että jätkä on vähitellen jo kolmekymppinen ja pyörii vieläkin himassa. Olisko aika vaikka mennä johonkin?
Kun Jimmyn parhaat ystävät, Maria-Jonna (joka tarkoitti heimon kielellä “Esa Pakarisen näköistä henkilöä”) ja Ordningsvakt (“Pyyntö, Kehotus, Käsky”) liittyivät vihjailukuoroon että mesny siit jo johonki, päätti Jimmy matkata Yohuksen mantereelta Juhoisalle Mantereelle ja ryhtyä Ravensburger-tähdeksi Markku-enon toiveiden mukaisesti.

Siispä! Nyt on aika lähteä kauas pois ja Jimmyhän lähti. Lähtiessään hän tunsi sydämessään piston, viiltävän. Shamaani Mike H.A. Lover kävi vielä kerran kysymässä lähtökuopissa olevalta oppilaaltaan, että onhan kaikki Tulevan Kohtalon suhteen selvää ja seuraava askel jo tarkoin harkittu?
"Jätin avaimet ja kirjeen pöydälle - Hail to the King, baby!", vastasi James ja sulkee ulko-oven hiljaa, koska ei tahdo herättää muita.

"Tärkeintä on lähteminen", James muistaa jonkun sanoneen ja raapusti vielä lähdön kunniaksi heimon perinteiseen vieraskirjaan nimensä ja seuraavalaisen kuvauksen itsestään:

"JAMES NUKEM KÄVI TÄÄLLÄ. Jimmy arvostaa rohkeutta ja henkilöitä, jotka saavat aikaan asioita ilman jahkailua, vaikka hän harvoin itse ideoita ehdottaa. Niitä on kuitenkin jälkeen päin kiva naureskella, vaikka ei itse parempia keksisi. Hän nauttii taistelun tohinasta ja seuraa mielenkiinnolla erilaisia tyylejä listiä vastustajia tai metsästää lainsuojattomia. Kuitenkin paras tapa päättää jonkun maanpäällinen vaellus on fyysinen sivallus ja hokkuspokkustemppuja hän ei kärhämissä paljoakaan arvosta."

Ja näin James Nukem käppäilee hitaasti kohti auringonlaskua, kohti Nossexiä. Kieltämättä hevosfobia ja huorakauhu hidastavat bar-baarin matkaa mantereelta toiselle, koska vankkurit ja satamat ovat aika kuumottavia paikkoja, mutta tekemisen meininkiä sentään oli vihdoin havaittavissa.
Nyt viimein kun James "Jimmy" "The Eraser" Nukem on lähtenyt, tekee hän sen Ravensburgerin tähden, vaikka syvältä se vielä kouraisee.

Kerro terveiset Markulle!

*******

Tässä siis kävelee James “Jimmy the Eraser” Nukem halki Juhoisan Mantereen. Fyysiseltä ilmentymältään hän on kolmissakymmenissään oleva ihminen ja heimotoveriensa tavoin kasvoiltaan karvaton.
Naamalla keikkuu - muiden bar-baarien halveksunnasta huolimatta - itsekyhätyt Kakkulat, eli mustikoilla värjätyt nokiset lasinpalat eräänlaisina tummina silmälaseina. Jameksen tukka on vaalea ja kynitty lyhyeksi pystysiiliksi, joka tunnetaan Juhoisalla Mantereella nimellä “blondi jarikorpisalo”.

Hän on täynnä toivoa. Tänään on Ravensburgerin "Heist itte!"-ohjelman pilottijakson stormauspalaveri!

On aika saada Uusia Ystäviä ja Helppoa Rahaa! Tästä Alkaa Jimmyn Oma Seikkailu!

*****************

Jimmy matkaa uusien ystäviensä kanssa Nossexistä kohti Essexiä.

"Heist itte!" ei ollut menestys. Salassapitosopimus ohjelman tapahtumista oli allekirjoitettu ja nyt taisi olla hyvä hetki siirtyä vähin äänin uusien juttujen pariin.

Ravensburger-tähteys ei tainnut sittenkään olla Jimmyn juttu, mutta ehkä salapoliisina onnistaisi paremmin! Kukaties Jimmy olisi seuraava Juhoisan Mantereen Mestarietsivä John Holmes.
Essexin Vincent vaikutti ihan mukavalta tyypiltä.

Lisäksi jonkun kuvausten jälkeen Ryhmään liittyneen tyypin marsu oli kuulemma sairastunut. Se oli ikävä uutinen. Pienet eläimet olivat aina söpöjä.

***********

Tarkemmin ajateltuna salapoliisitouhu tuntui aika vaivalloiselta, hurjalta ja vetiseltä hommalta. Ehkei sittenkään Jimmyn juttu. Liikaa kuolleita barbaareja ja sydänkohtauksia tässä työssä.

Ehkä James Nukem tultaisiin tuntemaan Seikkailijana kuin Tyyppiryhmän jäsenet konsanaan! Tämä Måstbusters vaikutti ainakin tosi kivalta porukalta täynnä tekemisen meininkiä ja toveruutta.

Ennen varsinaisia Seikkailuja piti kuitenkin pelastaa se sairastunut marsu. Sen jälkeen olisi hyvin aikaa miettiä, että mitä sitä oikeasti tahtoisi tehdä elämällään.

**********

Marsunpelastaminen Juhoisalla Mantereella oli aika väkivaltaista puuhaa. Kuka olisi uskonut?

Tehtävät vain kasautuivat. Piti löytää vene, jotta pääsisi liikkuvalle saariryhmittymälle. Siellä oli viikinkien vankina joku kauppias, joka piti pelastaa. Siltä kauppiaalta saisi sitten jonkun Haka-metsästä tuodun elukan käyttöönsä ja se elukka kai jotenkin oikein käytettynä pelastaisi sen edellämainitun marsun.

James "The Eraser" Nukem pyyhki vähin äänin eläinlääkärin ammatin pois Mahdollisten Tulevien Toiveammattien Listalta, koska se tuntui olevan aika vaivalloista hommaa.

James oli silti yleisesti toiveikas tulevaisuuden suhteen. Koska marsu oli yhdelle Måstbustersin jäsenelle tärkeä, se oli myös Jamekselle tärkeä.

****************
James sulattelee kaikkea kuulemaansa ja yrittää ymmärtää oppimaansa.

Voi hyvä ihmetys ja lämmin leipä! Liikkuvien Saaristen salainen valtias olikin ihka oikea lohikäärme! Voi tätä yllätysten määrää!
Jimmy on luonnollisesti samaa mieltä ryhmänsä johtajan, lohikäärmeissyntyisen Måstin, kanssa siitä, että paha peto olisi surmattava heti ja välittömästi.

Myös shamaani Mike H.A. Lover ilmestyy taas paikalle ja muistuttaa oppilastaan Tehtävän tärkeydestä.
James “The Jimmyser” Nukem lurauttaa pienen laulun villistä virtsaamisesta heimonsa perinteiden mukaisesti ja on elämäänsä tyytyväinen.

Måstbusters valmistautui koitokseen hankkimalla lohikäärmeensurmaamissapelin, sekä uusia ystäviä - Ridge Forresterin ja Harri Hylkeen.

Ystäviä oli aina hyvä olla. Ehkä tästä Harri Hylkeestä ja Jimmystä voisi tulla suoranaisia sydänystäviä ajan saatossa?

***********************
Taistelu lohikäärmeen kultisteja vastaan oli päättynyt. Jimmy oli tapettu. Ihan kuoliaaksi asti. Ei tainnut tulla seikkailijaa Nukemin äidin pojasta, ei.

Jimmyn astraaliprojektio katseli turhautuneena vierestä kun hänen ruumistaan vieritettiin hätäisesti kaivettuun ja matalahkoon joukkohautaan Måstbustersin muiden jäsenten toimesta.
Haudassa makasi jo valmiiksi kasa kuolleita kultisteja kuutioina, sekä Harri Hylje - mokoma paskiainen, joka ei ollut ymmärtänyt kohteliaasti vain kuolla ilman vastarintaa kun lohikäärme oli niin määrännyt.
Jimmyn aineeton henki tunsi kuinka hänen haudatun ruumiinsa housujen lahjetta pitkin käveli joku lisko, mutta asialle ei voinut mitään.

Joku heitti Jimmyn pään muun ruumisröykkiön sekaan ja toiset ryöstelivät kuolleita kuten Juhoisalla Mantereella perinteisesti oli tapana. Seuraavaksi joukkohauta peitettiin ja merkittiin hätäisesti.

Måstbusters jatkoi matkaansa.

James Nukemin astraaliprojektio tunsi Pyhän Vituksen valkohehkuisen raivon ottavan vallan. Hän vannoi vielä jonain päivänä tappavansa joka helvetin ikisen lohikäärmeen tältä planeetalta vaikka paljain käsin.

Full mayhem. No mercy.

***********************

James Nukemin sielu vaelsi muiden Limboon tuomittujen sielujen joukossa. Tätä vaellusta oli jatkunut ikuisesti, eikä se loppuisi koskaan. Ruumis oli yhä joukkohaudassa ja lisko oli tehnyt pesän Jimmyn ruumiin nivusalueelle, mutta Jimmyn henki se vain meni eteenpäin.
Oranssi Peto - Timothyg Yuthila, HessuRessun uskollinen apuri - paimensi eksyneitä sieluja mukanaan läpi Juhoisan Mantereen.
Jimmyn vieressä taivalsi yksisilmäinen astraaliprojektio-shamaani, joka yritti selittää jostain ennustuksesta ja Tehtävästä, mutta Jimmyllä oli vähän muuta mielessä.

Jimmyä vitutti ja lujaa. Vitutus oli kaikenkattavaa.Ikuista.

Saatanan lohikäärmeet. Tämä oli kaikki niiden syytä. Vain ja ainoastaan lohikäärmeiden syytä. Kaikkien lohikäärmeiden.

Jostain kaukaa Limboon tuomittujen sielujen takaa kuului ääni. Se voimistui voimistumistaan kunnes se peitti alleen koko maailman:

TORKUTTAVAT KUOLEVAT NUOREMPINA.
Ässäosion väkivaltaosaston kokoontumisketjussa nousisi aikamoinen innostus, kun saataisiin James Ässiin pelaamaan.

Vielä saattaisi vaalea hurjapää vaatia pientä luisteluharjoittelua ja mailankäsittelyn viilaamista. Pahin holtittomuus olisi pakko saada pois, koska Jimmyn nykyinen väkivaltaisuus ei palvele peliä eli sisäistä kasvua ja itsehillintää pitää saada.

Miehessä on aihiota kulttipelaajaksi.

Ai kaipaanko Curtis Sheptakia? Tietysti.
 

Jurvanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Äsät!
Miehessä on aihiota kulttipelaajaksi.
Olen aika varma, että ensitöikseen James naarmuttaisi pelin jälkeen autoja Hämeenlinnan parkkipaikalla, huutaisi: "WOHOO!" ja juoksisi pakoon.

Toisaalta haluaisin myös nähdä Papuliinan Ässien penkin takana. Lähinnä niiden pressien vuoksi: "Onnittelut gobliineille. Meillä oli hyvä aihio, mutta ei oltu sitten valmiita heti alusta..."
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös