On toi kyllä aikamoista luettavaa tuo lista, että kuinka monta kertaa tuo on jo siirretty. Itsellä on alkuvuoteen pari keikkalippua; toinen artisteista on Yhdysvalloista (tammikuun puoliväli) ja toinen suomalainen bändi (helmikuun puoliväli). Saa nähdä miten käy.Niin se vaan siirtyi taas kerran Suomen keikat keväämmälle, mutta onneksi perjantaina sentään on luvassa uutta sinkkua.
Olen tänään aloittanut keikkakiiman kohottelun luukuttamalla musaa Spotifysta. Samalla tein mielenkiintoisen ja ainakin itselle uuden havainnon. En tiedä enkö ole ennen vain huomannut vai onko todella näin, että tuonne on hiljattain Grande Rock -albumin lisäksi ilmestynyt liuta ennen Spotifysta julkaisemattomia sinkkuja. Näiden sinkkujen joukossa taas on runsaasti nimikkobiisin ohessa julkaistuja tuntemattomimpia ralleja, jotka eivät ole pitkäsoittoalbumeille päätyneet. Aika kovia ralleja tuntuu olevan joukossa, joten sikäli mahtava yllätys. Ja jos tarkkoja ollaan, niin yksi noista on ihan kuuden kappaleen mittainen EP eli vuonna 2004 ilmestynyt Strikes Like Lightning. Kannattaa käydä kuulemassa!
Tätä on ollut itsellä myös liikkeellä. Esimerkiksi en muistanut että itsellä oli liput Acceptin keikalle, ennen kun tuli mailia että voi pyytää palautusta. Nyt jännittelen seuraavaksi tammikuun Gojiran keikkaa.Jotenkin kuvaavaa oli se, että olin jo unohtanut, että minulla on lippu toiselle keikoista.
Tärkeää triviaa: nimi on nykyisin Nicke Andersson PlatowEihän tässä mitään sellaista ole mitä Hellacopters ei olisi aiemmin tehnyt, mutta onpahan kiva kuulla että Nicke Andersson tarkoittaa yhä samaa asiaa kuin laadun tae.
Tärkeää triviaa: nimi on nykyisin Nicke Andersson Platow
Tärkeää triviaa: nimi on nykyisin Nicke Andersson Platow
Bändihän ei puhunut mitään covereista levyä edeltävissä haastatteluissa ja kun kappaleet olivat pikkubändien alkuperäisiä, niin kaikki mediatkaan eivät tajunneet levyn olevan coverlevy. Head Off oli soundeiltaan mielenkiintoinen, mutta ainakin aikanaan melkoinen pettymys, kun tajusi ettei uutta Coptersia ole enää tulossa. Comeback oli kyllä uskomattoman hieno asia, kun itse heräsin bändin suhteen vasta By the Grace of Godin jälkeen ja en ehtinyt näkemään bändiltä kuin yhden keikan.Mietin ihan samaa. Head Offilla ei ole yhtään Hellacoptersin omaa biisiä, joten olisihan tuo ollut aika erikoinen kommentti.
Harmi että ne vanhemmat pikkusinkut/splitit/EP:t sun muut kymmenet ja kymmenet muut julkaisut taitavat olla sellaisten sopimusteknisten vyyhtien takana että niitä lienee turha ikinä Spotifyhyn odotella. Onhan noita julkaistu parilla Cream of the Crap-kokoelmalla vuosituhannen alussa ja ne löytyvät CD:llä, mutta olisihan se toki kiva että olisivat myös helpommin saatavilla. Noilta kokoelmilta jos joiltain löytyi sellaista ässää ässän perään, että on suorastaan ihmeteltävä miten ihmeessä bändi malttoi olla laittamatta niitä pitkäsoitoille. Mutta toisaalta, sehän on osa noiden pikkukiekkojen viehätystä.
Pistetääs parit unohdetut helmet tähän joutessaan:
Ja loppuun vielä herkkuna koko katurock-genren paras biisi kautta aikain, johon voisi koko Hellacoptersinkin tuotannon enemmän tai vähemmän perustuvan, ja tämän ovat myös aikoinaan coveroineet. Ei ole kuitenkaan alkuperäisen ylittänyttä tässä tapauksessa:
Crimson Ballroom on minunkin suurimpia Hellacopters-suosikkejani. En itsekään ymmärrä sitä, miksi se ei koskaan pitkäsoitoille päätynyt. Yksi parhaita Copters-biisejä koskaan, vaikka niitä on monia.Crimson Ballroom oli ainakin aikanaan Nicken suosikki bändin tuotannosta, joten hieman ihmetyttää ettei se levylle koskaan päätynyt. Biisissä on toisaalta aikamoiset Payin the Dues vibat ja ehkä se ei sitten osunut Grande Rockin linjaan.
"Bybbärit" on kyllä ihme bändi, näillä oli tämä yksi lyhyt aikajakso jonka aikana ehtivät tekemään pari ihan pirun kovaa julkaisua, eli vuoden 1997 Knockouts!-EP sekä tuo Total 13-pitkäsoitto jotka ovat skandirokin klassikkokamaa, mutta ennen ja jälkeen tuon ajan tuotanto on kyllä pääosin melko yhdentekevää. Debyyttilevy Diesel & Power on ihmeellistä välimallin kamaa josta tulee välillä mieleen joku Bon Jovi ja toisaalta Social Distortion, kun sitten taas Totalin jälkeen pojat taisivat kiinnostua liikaa suosion tavoittelusta, ja kamasta tuli steriiliä ja yllätyksetöntä menoa, joka on ehkä nimellisesti rock, mutta todellisuudessa yhtä vaarallista kamaa kuin punaisia päin kävely aamuyön tunteina tyhjässä kaupungissa. Toki sinne mahtuu muutamia iskeviä hoilausbiisejä, mutta koko menoa leimaa ihmeellinen mailanpuristaminen. Hatunnosto silti että ovat pysyneet kasassa kaikki nämä vuodet ilman mitään miehistönvaihdoksia, lienee jonkin sortin ennätys tuokin. Ehkä U2 vie vielä pidemmän korren tässä.Eri bändi, mutta kyllähän nämä kaikki kuuluu yhteen. Nämä Backyard Babiesin ensimmäiset tuotokset ovat kyllä ihan samaa jäätävän kovaa laatua kuin Koptereidenkin.
Parikymmentä vuotta sitten Turussa oli ihan jäätävää laatua, kun vuorotellen klubeilla keikkaili Hellacopters ja Backyard Babies. Ja molemmat oli aina kesällä Ruisrockissa.
Oi niitä aikoja.
Yksinpuhelua, mutta suokaa se mieheltä, jolla on ollut Hellacopters-taulu seinällä jo vuosikaudet. Kämppä ja moni muukin on vaihtunut, taulu on pysynyt.
Nyt on tullut tuota uutta Copters-biisiä luukutettua jonkin aikaa, ja yksiselitteinen tuomio on: klassikko. Tämä lupaa hyvää tulevalle.
Nälkä uutta matskua kohtaan on järjettömän kova. Hellacopters ei ole vieläkään niitä bändejä, joilta kohteliaasti vastaanotamme uuden levyn, vaikka emme sitä kaipaisi tai emme jaksaisi edes kuunnella.
Hellacopters on bändi, jolta odotamme edelleen kiihkeästi uutta materiaalia. Se on hyvän bändin merkki se, mutta kyllähän te tämän tiesitte.
Hellacopters on siitäkin jännä bändi, että tämä uusi kuulostaa niin tuoreelta. Se on ihan kuin Hellacoptersia ekan kerran kuulisi.
Bändi ei ole koskaan väljähtynyt. Tulee mieleen se ensimmäinen hämyinen muistikuva ysärillä: "Tämä on vitun hyvää rokkia. Kuulostaa tutulta mutta silti jotenkin omaltaan. Ja niin tuoreelta."
Tuon tunteen Hellacopters on pystynyt säilyttämään. Siksi se on niin helvetin hyvä bändi. Fanius istuu minussa yhtä tiukassa kuin hattu Nicken päässä.
Asiaa koko viesti, mutta tartun vain tähän. Minusta on todella mielenkiintoista, että näin myöhemmillä päivillä syrjäisen Skandinavian asukkaat ovat joutuneet opettamaan rock n' rollia muulle maailmalle. Jopa niin paljon, että sitä sanotaan skandirokiksi. Mutta eipä syyttä."Bybbärit" on kyllä ihme bändi, näillä oli tämä yksi lyhyt aikajakso jonka aikana ehtivät tekemään pari ihan pirun kovaa julkaisua, eli vuoden 1997 Knockouts!-EP sekä tuo Total 13-pitkäsoitto jotka ovat skandirokin klassikkokamaa
Tästä on pakko olla samaa mieltä. Pohjoismaista tulee pirun kovaa rockmusiikkia, tai taso on ihan käsittämätön tällaisessa "katurokissa". The Hellacopters (SE), Backyard Babies (SE), Turbonegro (NO), The Flaming Sideburns (FIN), The Baboon Show (SE), Gluecifer (NO), noin niinkun alkuun.Asiaa koko viesti, mutta tartun vain tähän. Minusta on todella mielenkiintoista, että näin myöhemmillä päivillä syrjäisen Skandinavian asukkaat ovat joutuneet opettamaan rock n' rollia muulle maailmalle. Jopa niin paljon, että sitä sanotaan skandirokiksi. Mutta eipä syyttä.
Ainakin viimeiset 20 vuotta paras rockmusiikki on tullut täältä kaukaa pohjoisesta. Tämä käsittää myös hevin, joka on ollut enemmän esillä. Mutta minusta ehkä liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että perinteistä rock n' rollia ja kitararockia ja katurockia ja ties mitä tehdään taidokkaimmin juuri Skandinaviassa. Scandinavian Action Rock on yksi hienoimpia genrejä ikinä. Ja siinä on Ruotsilla todella vahva perintö.
Ruotsia pidetään yleensä poppimaana ja sellaisena kunnioitetaankin, mutta usein unohtuu, että Ruotsi on myös saatanan kova rockmaa. Itse uskaltaisin sanoa, että Ruotsi on viimeisen 20-30 vuoden ajalta se merkittävin rockmaa. Hevissä Suomi voittaa ja tukkahevissä voi olla tasapeli, mutta hällä väliä, sellaisessa vanhassa raa'ssa rockissa Ruotsi on ylittämätön.
Tähän listaan kuuluu tietysti The Nomads. Jäi hieman harmittamaan kun poikkesivat pitkästä aikaa syksyllä Helsingissä, mutta piti jättää väliin, kun oli sama ilta kuin Ismo Alanko esitti harvinaisuuksiaan Tavastialla.The Hellacopters (SE), Backyard Babies (SE), Turbonegro (NO), The Flaming Sideburns (FIN), The Baboon Show (SE), Gluecifer (NO), noin niinkun alkuun.