The Hellacopters

[nummenkallio]

Olin just tuossa alhaalla mimmien kanssa tupakalla. Sanoin niille, että Hellacopters on maailman paras bändi. Kyllä ne kuuntelivat. Olivat kiinnostuneita Nicke Anderssonin hatusta.

 

[jiihoo]

Hyvää viikonloppua!

Linkki: https://youtu.be/wKIdi_ML3gg

Back on track! Kiitos tästä. Nyt on taas tuttua Hellacopters-laatua! Toivottavasti albumin loputkin biisit ovat samaa sarjaa kuin tämä.

Kuten jo julkaisuhetkellä sanoin, tuo Reap A Hurricane ei toimi itselleni. Pitäisi todella paksujen kopterilasien kanssa tarkastella sitä, jotta voisin erityisen kiinnostavaksi rokkikappaleeksi kehua.

 

[NakkiFakiiri]

Siinä missä Hurricane-sinkku oli ihan pirun mukava yllätys siksi että se oli erinomainen hybridi sekä vanhempaa soonista Detroit-vyörytystä että lopunaikojen melodisempaa Coptersia, tämä uusi voisi olla aikalailla suoraan esimerkiksi By The Grace Godilta, ja siksi se tuntuu vähän valjulta. Ei huono, mutta ei myöskään mitään mitä bändi ei olisi tehnyt jo prikulleen aiemmin. Tuttuja riffejä, melodioita ja sointukiertoja ekoista tahdeista saakka. Voisin melkein pistää pääni pantiksi että ekan sinkun kohdalla myös Dregen on ollut sävellyspuuhissa mukana, kun taas tämä uudempi ralli on kokonaan Anderssonin kynästä. Tietenkin kun näin veikkailee niin totuus on juuri päinvastoin...

 

[heavy]

Voisin melkein pistää pääni pantiksi että ekan sinkun kohdalla myös Dregen on ollut sävellyspuuhissa mukana, kun taas tämä uudempi ralli on kokonaan Anderssonin kynästä. Tietenkin kun näin veikkailee niin totuus on juuri päinvastoin...

Ainakin kirjattujen creditien mukaan molemmat ovat pelkästään Nicken käsialaa

 

[hulkster19]

Ruotsia pidetään yleensä poppimaana ja sellaisena kunnioitetaankin, mutta usein unohtuu, että Ruotsi on myös saatanan kova rockmaa. Itse uskaltaisin sanoa, että Ruotsi on viimeisen 20-30 vuoden ajalta se merkittävin rockmaa. Hevissä Suomi voittaa ja tukkahevissä voi olla tasapeli, mutta hällä väliä, sellaisessa vanhassa raa'ssa rockissa Ruotsi on ylittämätön.

Tähän on todettava, että varmaankin saamme kiittää Abbaa ja sitä euroviisu-/poppiperintöä myös siitä, miten kovaa rockia Ruotsissa osataan tehdä. Heikäläisten musiikissa kuuluu myös rockin puolella sellainen tietty poppimaisuus nimenomaan siltä kantilta, että osaavat tehdä todella tarttuvia biisejä. The Hellacopters lienee tästä paras esimerkki. Biisit ovat ehtaa rockia, mutta samalla niistä löytyy isoja ja tarttuvia kertosäkeitä ja jippoja, jotka jäävät päähän soimaan. Näkyy toki myös hevin puolella: ei Suomesta ole viime vuosina tullut mitään esimerkiksi Enforcerin (jos ei ole tuttu ja klassinen hevi maistuu, suosittelen) kaltaista bändiä, kun täällä tuntuu heviskene keskittyneen ainakin valtavirran puolesta johonki folk-, sinfonia- ja melodeathpöristelyyn. Ruotsissa on oltu hittien tekemisessä valovuosia meitä edellä, oli genre mikä hyvänsä.

Ketjun aiheeseen: uusi biisihän ehtaa hittikamaa heti ensikuuntelulla. Pikkasen kierrätetään kliinimpänä versiona Gotta Get Some Actionmaista riffiä, mutta ei haittaa yhtään. Joku yllä totesi, että menisi täydestä By the Grace of Godilla ja tämä on minusta vain hyvä juttu. Siinä missä Reap a Hurricanella meni pari kuuntelua, että biisi kasvoi todellisiin mittoihinsa (erinomainen ralli tuokin on), tämä Eyes of Oblivion nappasi heti ekalla pyöräytyksellä mukaansa. Pikkasen kasvaa kiima tulevaa levyä ja kevään keikkoja (jokohan nyt viimein...) kohtaan, kun tuuttaavat tämän tason tavaraa ulos.

 

[Ollakseni]

Hellacoptersiin liittyen The Drippers niminen yhtye on äänittänyt ja julkaissut uuden levyn. Kuulostaa ihan Supershitty to the Max levyltä. Yhtye on luonnollisesti ruotsalainen.

 

[nummenkallio]

Hyvää viikonloppua!

Linkki: https://youtu.be/wKIdi_ML3gg

Tätä on nyt tullut maisteltua vähän aikaa. Olihan tästä pieni pätkä Instassa jo aikaisemmin.

Ei voi kuin ihmetellä: miten nuo äijät pystyvät tekemään tämän kerta toisensa jälkeen? Hellacopters onnistuu tekemään tutuista ja perinteisistä aineksista aina jotain tuoretta. Se kuulostaa aina siltä kuin kuulisi rockia ensimmäistä kertaa elämässään. Tuo vaatii oikeasti taitoa, sillä rock on aika kanonisoitu musiikinlaji. Hyvää rockia on tehty 60-luvulta lähtien valtavasti, eikä ole helppoa tehdä hyvää uutta rockia, mutta Hellacopters jotenkin siinä aina onnistuu.

Suomessa moiseen ei pysty tällä hetkellä kukaan eikä mikään, tai kyllä pystyisi, mutta se vaatisi muuan Antti Hulkon ja Matti Fagerholmin yhteistyötä mitä ei tule tapahtumaan.

Tätä ei ehkä saisi sanoa ääneen, mutta kyllä minusta Nicke Andersson on kovempi säveltäjä kuin Antti Hulkko, Matti Fagerholmista nyt puhumattakaan. Bändinä Hanoi on toki legendaarisempi ja rockmusiikin vaikuttajana suurempi.

 

[heavy]

En ole ikinä todistanut Hellacoptersin coveroineen Hanoi Rocksia, mutta sen sijaan ne veivasi joskus Hurriganesia

 

[nummenkallio]

En ole ikinä todistanut Hellacoptersin coveroineen Hanoi Rocksia, mutta sen sijaan ne veivasi joskus Hurriganesia

Kerro nyt toki, mitä biisiä tai mitä biisejä.

Onhan Hellacoptersilla paljon vaikuttajia ja vaikutteita, mutta käsittääkseni Nickelle se tärkein on 70-luvun Kiss. Ja kyllähän se Hellacoptersin musiikissa paljon kuuluu.

 

[heavy]

Kerro nyt toki, mitä biisiä tai mitä biisejä

Get Onin olen kuullut livenä

 

[K.A.H]

Tätä ei ehkä saisi sanoa ääneen, mutta kyllä minusta Nicke Andersson on kovempi säveltäjä kuin Antti Hulkko, Matti Fagerholmista nyt puhumattakaan. Bändinä Hanoi on toki legendaarisempi ja rockmusiikin vaikuttajana suurempi.

Ei kai se mikään tabu ole, josta ei saa puhua. Varsinkin kun kyse on pitkälti kunkin henk.koht mieltymyksistä. Itse olen sillä kannalla ettei tämmöisiä asioita oikein voi edes laittaa paremmuusjärjestykseen. Vähän erilaista on koptereiden ja hanoin musiikkikin.

 

[nummenkallio]

Ei kai se mikään tabu ole, josta ei saa puhua. Varsinkin kun kyse on pitkälti kunkin henk.koht mieltymyksistä. Itse olen sillä kannalla ettei tämmöisiä asioita oikein voi edes laittaa paremmuusjärjestykseen. Vähän erilaista on koptereiden ja hanoin musiikkikin.

Kyllähän rockmusiikin säveltäjiä pitää voida verrata keskenään. Jos niitä ei voi verrata, ei voi verrata mitään.

Andy McCoy on tehnyt joitain ihan unohtumattomia kappaleita, vaikkapa Tragedy ja Until I Get You. Nicke Andersson ei ole ehkä yltänyt ihan tähän, samanlaisia biisejä hänellä ei ehkä ole. Mutta se missä Nicke voittaa, on tuotannon tasaisuus. Nicke Andersson on tehnyt ihan järjettömän määrän hyviä rockbiisejä, se määrä liikkuu monissa kymmenissä. Mukaan luettuna Hellacopters ja Imperial State Electric.

Nicke Andersson on rockin Per Gessle. Ja tämä on kehu. Minä arvostan Per Gessleä säveltäjänä todella paljon. Roxette on minusta todella hyvä. Per Gessle on loistava säveltäjä: saman biisinhän se aina tekee, mutta se biisi on aina hyvä. Joka helvetin kerta. Nicke Anderssonissa on minusta tuota samaa henkeä. Ehkä tämä on myös jotain ruotsalaisuutta. Tiettyä standardointia, joka tarkoittaa myös kovaa laatua.

 

[Jules W.]

Kyllähän rockmusiikin säveltäjiä pitää voida verrata keskenään. Jos niitä ei voi verrata, ei voi verrata mitään.

Andy McCoy on tehnyt joitain ihan unohtumattomia kappaleita, vaikkapa Tragedy ja Until I Get You. Nicke Andersson ei ole ehkä yltänyt ihan tähän, samanlaisia biisejä hänellä ei ehkä ole. Mutta se missä Nicke voittaa, on tuotannon tasaisuus. Nicke Andersson on tehnyt ihan järjettömän määrän hyviä rockbiisejä, se määrä liikkuu monissa kymmenissä. Mukaan luettuna Hellacopters ja Imperial State Electric.

Nicke Andersson on rockin Per Gessle. Ja tämä on kehu. Minä arvostan Per Gessleä säveltäjänä todella paljon. Roxette on minusta todella hyvä. Per Gessle on loistava säveltäjä: saman biisinhän se aina tekee, mutta se biisi on aina hyvä. Joka helvetin kerta. Nicke Anderssonissa on minusta tuota samaa henkeä. Ehkä tämä on myös jotain ruotsalaisuutta. Tiettyä standardointia, joka tarkoittaa myös kovaa laatua.

Tuohon kun lisää että mies on tehnyt musiikkia myös Entombedille ja The Solutionille, niin melkoisen monipuolisesta veijarista puhutaan. Anderssonhan aloitti uransa Entombedin rumpalina ja perusti roudarien kanssa The Hellacoptersin.

Muiden maiden onneksi The Hellacopters ei halunnut voittaa euroviisuja ja takoivat tuohon Eye of the Oblivionin 4 minuutin mittaan. Tuon kun olisi survonut kolmeen minuuttiin, niin tiedä montako vuotta olisi pitänyt soittaa ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Parempi varmasti näin.

Kyllähän tuo biisi vaan putoilee.

 

[nummenkallio]

Tuohon kun lisää että mies on tehnyt musiikkia myös Entombedille ja The Solutionille, niin melkoisen monipuolisesta veijarista puhutaan. Anderssonhan aloitti uransa Entombedin rumpalina ja perusti roudarien kanssa The Hellacoptersin.

Muiden maiden onneksi The Hellacopters ei halunnut voittaa euroviisuja ja takoivat tuohon Eye of the Oblivionin 4 minuutin mittaan. Tuon kun olisi survonut kolmeen minuuttiin, niin tiedä montako vuotta olisi pitänyt soittaa ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Parempi varmasti näin.

Kyllähän tuo biisi vaan putoilee.

Asiaa joka sana. Itse haluaisin korostaa tuota Imperial State Electriciä. Kun Kopterit olivat telakalla, tuo oli Nickelle se kanava tehdä sitä omaa rockiaan. Ja kyllä siinä silloinkin kovaa tavaraa tuli. Itse diggasin tuosta Electricistä paljon. Minusta tuntui, että Nicke veti siinä popimmin kuin olisi Koptereissa voinut.

Linkki: https://youtu.be/U-OnJR79OmE

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=H0-xeilFg0E

Ja jälkihuomautus: tämän ketjun aiheena on Hellacopters, mutta oikeastihan aiheena pitäisi olla Nicke Andersson. Tuo ruotsalaisen rockin lahjakas ja väsymätön dynamo. Kova työmies, mutta myös nero. Ehkä Ruotsi-rockin suurin mies, kun historiaa kirjoitetaan. Ainakin minä olen sitä mieltä. Nicke Andersson on kaikkien aikojen kovin ruotsalainen rockmuusikko.

 

[heavy]

Hellacoptersiin liittyen The Drippers niminen yhtye on äänittänyt ja julkaissut uuden levyn. Kuulostaa ihan Supershitty to the Max levyltä. Yhtye on luonnollisesti ruotsalainen.

Tämä on hyvä levy. Kiitos vinkistä.

 

[jiihoo]

Linkki: https://youtu.be/1N7Hhu7dKko

Osuipahan Spotifyn puolella sattumalta vastaan hiljattain ilmestenyt uusi sinkku. Taitaa olla pari viikkoa sitten julkaistu.

Kelpo rallihan tämäkin on. Taattua tavaraa. Merkittävänä huomiona sanoisin, että tämä soundaa minulle enemmän Imperial State Electricilta kuin Hellacoptersilta.

 

[Outsider]

Linkki: https://youtu.be/1N7Hhu7dKko

Osuipahan Spotifyn puolella sattumalta vastaan hiljattain ilmestenyt uusi sinkku. Taitaa olla pari viikkoa sitten julkaistu.

Kelpo rallihan tämäkin on. Taattua tavaraa. Merkittävänä huomiona sanoisin, että tämä soundaa minulle enemmän Imperial State Electricilta kuin Hellacoptersilta.

Kyseessä tosiaan Reap a Hurricane sinkun b-puoli. Olisi ihan jännä tietää onko nämä uudet biisit tehty alunperin Hellacopters mielessä, kun kaikki olisi kyllä mennyt täydestä Imperial State Electricinkin levyllä.

 

[Outsider]

Uudella sinkulla viikonlopun viettoon. Video kannattaa katsoa loppuun asti.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Q3ZvPkQ2R_8

 

[Gostisbehere]

Vihdoin uusi levy ulkona… kyllä tämä kuulostaa näin perjantai aamuna vaan niin helvetin hyvälle. Tässä tuskin malttaa odottaa Tavastian keikkaa

 

[Outsider]

Levy kuunneltu pari kertaa läpi ja enemmän olisin odottanut/toivonut. Tuntuu että aiemmin julkaistut sinkut ovat selkeästi myös levyn kärkibiisit ja loppu on vähän tylsää. So sorry I could die on noussut vähän yllättäenkin omaksi suosikiksi, eikä vähiten koskettavan videon takia. Eyes of oblivion taas tyypillisempänä Hellacopters biisinä vetää vertoja aiemmallekin tuotannolle. Innolla näitä kuitenkin lähtee reilun viikon päästä kuuntelemaan keikalle.

 

[hulkster19]

Vähän yllättäen jäi tämä uutuus jotenkin paitsioon itellä, vaikka keikkoihinkin on aikaa alle viikko. Perjantaina tuli tietysti heti aamusta kuunneltua läpi, mutta toka kuuntelu koitti vasta nyt. Ekalla kertaa tietty nuo sinkut nousivat parhaiten esiin, mutta muuten olo oli vähän pettyneen oloinen.

Nyt tokalla sinkkubiisien lisäksi erityisesti A Plow And a Doctor ja The Pressure's On erottuivat edukseen. Beguiledin kertsikin on melkoinen korvamato. Try Me Tonight on tyylikäs lopetus levylle - en oikein tiedä miksi, mutta kuulostaa levyn vikalta biisiltä. Hyvin toimii paikallaan. Tin Foil Soldier taas on levyn ainoa vähän turhanpäiväisen oloinen renkutus. Toisaalta kuulen biisissä jostain syystä vähän samoja fiboja kuin I Might Come See You Tonightissa, joka oli myös joskus omissa kirjoissa turhanpäiväinen renkutus, mutta sittemmin noussut suosikkiosastolle. Eikun lisää kuunteluita vaan alle.

Hellacoptersin tasaisuus biisinikkareina on ehkä jossain määrin myös bändin heikkous. Kun tuotanto on niin tasavahvaa, ei sieltä erotu edukseenkaan niin helposti kuin monella muulla välillä paskaakin ulos puskevalla bändillä.

Meni siinä toisaalta aikanaan aikansa, ennen kuin By the Grace of Godista tai Everything's on TV:sta innostui, ja nyt ovat ihan all time -hittilevyjä itelle. Bändin löysin tosiaan aikanaan vuosi Head Offin julkaisun jälkeen ja täysi fanitus lähti päälle alku-uran roisimman saundin parissa. High Visibility oli jostain syystä helppo levy tykätä myös alkupään kaman perusteella, mutta nuo kaksi seuraavaa eivät ihan alussa lähteneet. Eiköhän tämä uutukainen päädy lopulta samaan jatkumoon niiden kanssa, kun tokan kuuntelun jälkeen jo kuulostaa jossain määrin klassikolta.

Ilosaarirockin keikka muutama vuosi takaperin oli elämäni paras rokkishow. Tai ei nyt ehkä show'sta voi puhua, mutta jumalauta, sedät tulivat ja näyttivät että miten rokataan. Siitä lähtien (tai oikeastaan sieltä vuodesta 2009 lähtien) on bändin klubikeikka ollut oman toivomuslistan kärkipäässä ja kohtahan sitä herkkua on viimein tarjolla. Hah, tulipas muuten vahingossa piiskattua itsensä melkoiseen Hellacopters-huumaan ihan tätä viestiä kirjoittaessa. Eikun Eyes of Oblivion uudestaan soimaan vaan.

 

[jiihoo]

Vähän yllättäen jäi tämä uutuus jotenkin paitsioon itellä, vaikka keikkoihinkin on aikaa alle viikko. Perjantaina tuli tietysti heti aamusta kuunneltua läpi, mutta toka kuuntelu koitti vasta nyt. Ekalla kertaa tietty nuo sinkut nousivat parhaiten esiin, mutta muuten olo oli vähän pettyneen oloinen.

Nyt tokalla sinkkubiisien lisäksi erityisesti A Plow And a Doctor ja The Pressure's On erottuivat edukseen. Beguiledin kertsikin on melkoinen korvamato. Try Me Tonight on tyylikäs lopetus levylle - en oikein tiedä miksi, mutta kuulostaa levyn vikalta biisiltä. Hyvin toimii paikallaan. Tin Foil Soldier taas on levyn ainoa vähän turhanpäiväisen oloinen renkutus. Toisaalta kuulen biisissä jostain syystä vähän samoja fiboja kuin I Might Come See You Tonightissa, joka oli myös joskus omissa kirjoissa turhanpäiväinen renkutus, mutta sittemmin noussut suosikkiosastolle. Eikun lisää kuunteluita vaan alle.

Hellacoptersin tasaisuus biisinikkareina on ehkä jossain määrin myös bändin heikkous. Kun tuotanto on niin tasavahvaa, ei sieltä erotu edukseenkaan niin helposti kuin monella muulla välillä paskaakin ulos puskevalla bändillä.

Meni siinä toisaalta aikanaan aikansa, ennen kuin By the Grace of Godista tai Everything's on TV:sta innostui, ja nyt ovat ihan all time -hittilevyjä itelle. Bändin löysin tosiaan aikanaan vuosi Head Offin julkaisun jälkeen ja täysi fanitus lähti päälle alku-uran roisimman saundin parissa. High Visibility oli jostain syystä helppo levy tykätä myös alkupään kaman perusteella, mutta nuo kaksi seuraavaa eivät ihan alussa lähteneet. Eiköhän tämä uutukainen päädy lopulta samaan jatkumoon niiden kanssa, kun tokan kuuntelun jälkeen jo kuulostaa jossain määrin klassikolta.

Ilosaarirockin keikka muutama vuosi takaperin oli elämäni paras rokkishow. Tai ei nyt ehkä show'sta voi puhua, mutta jumalauta, sedät tulivat ja näyttivät että miten rokataan. Siitä lähtien (tai oikeastaan sieltä vuodesta 2009 lähtien) on bändin klubikeikka ollut oman toivomuslistan kärkipäässä ja kohtahan sitä herkkua on viimein tarjolla. Hah, tulipas muuten vahingossa piiskattua itsensä melkoiseen Hellacopters-huumaan ihan tätä viestiä kirjoittaessa. Eikun Eyes of Oblivion uudestaan soimaan vaan.

Täällä on nyt tämä viikko hierottua uutta albumia työmatkalla autossa ja kuvailemiasi fiiliksiä herää myös minulla. Tosin ihan klassikko-osastolle en usko levyn omissa papereissa koskaan yltävän. Levy on ihan kuuntelemisen arvoinen, mutta vähän tasapaksu eikä tuota levyn nimikkoraitaa lukuun ottamatta oikein löydy varsinaisia hittejä. Ihan hyviä biisejä kyllä koko levy täysi.

Maanantaina tosiaan tie vie pitkään odotetulle keikalle Tavastialle. Itselle ensimmäinen Hellacoptersin keikka kyseessä ja nyt viimein vaikuttaa, että se onnistuu - vielä keikkapaikoilta kenties parhaalla eli Tavastialla. Muutaman vuoden olen yrittänyt nyt Suomen ja Ruotsin puolelta löytää sopivaa aikaa ja paikkaa siinä onnistumatta. Viimeiset pari vuotta näistä toki on mennyt Koronan piikkiin.

Itsellä on myös yksi ylimääräinen lippu keikalle edelleen takataskussa, jos joku on kiinnostunut ostamaan, niin saa ilmoitella!

 

[jiihoo]

Keikka takana - virne naamalla. Hyvää menoa oli kaiken kaikkiaan. Vähän ehkä jäykästi yleisö lähti mukaan keikan alussa, mutta meno parani edetessä. Tuntui, että jengi ei oikein tuntenut kunnolla näitä uuden levyn biisejä, mikä ehkä vaikutti menoon myös.

Kovimmat väreet itselle ja havaintojen perusteella myös yleisesti ottaen tuntui saavan aikaan nämä parin ekan autotallirokkialbumin biisit. Esim TAB Supershitty To The Max -lätyltä oli hieno valinta settiin.

Dregenillä näytti olevan niin sanotusti klabbi klesana. Mitähän on käynyt? Hienosti veti kuitenkin istualteenkin, eikä antanut loukkaantumisen sotkea menoa!

Täpötäysi Tavastia - Tack!

Edit. Biisin nimi ja albumi korjattu ylempänä.

 

[Gostisbehere]

Keikka takana - virne naamalla. Hyvää menoa oli kaiken kaikkiaan. Vähän ehkä jäykästi yleisö lähti mukaan keikan alussa, mutta meno parani edetessä. Tuntui, että jengi ei oikein tuntenut kunnolla näitä uuden levyn biisejä, mikä ehkä vaikutti menoon myös.

Kovimmat väreet itselle ja havaintojen perusteella myös yleisesti ottaen tuntui saavan aikaan nämä parin ekan autotallirokkialbumin biisit. Esim Colapso Nervioso Payin’ the duties -lätyltä oli hieno valinta settiin.

Dregenillä näytti olevan niin sanotusti klabbi klesana. Mitähän on käynyt? Hienosti veti kuitenkin istualteenkin, eikä antanut loukkaantumisen sotkea menoa!

Täpötäysi Tavastia - Tack!

Huh huh. Kylläpä maistui Tavastia pitkästä aikaa kunnolla. En tiedä vaikuttiko omalla kohdalla myös se ettei ole päässyt Tavastialle nyt 2vuoteen. Tänään sitten uudelleen…

 

[nummenkallio]

Kova keikka Koptereilta myös jälkimmäisenä päivänä. Hattujumala Nicken johdolla bändi soitti herkullisen kattauksen uutta sekä vanhaa, ja yleisö oli hyvin messissä. Dregen tosiaan tuli kainalosauvojen kanssa lavalle, mutta meno oli istuenkin kova, hyvä että äijä pysyi tuolillaan. Uusi basisti Dolf DeBorst soitti omiin korviini hyvinkin maukkaasti, vanhat biisit saivat uudenlaista svengiä. Eihän tuolta voinut poistua kuin hymy korvissa ja uusi - ties kuinka mones - Hellacopters-paita päällä.

Minä rakastamme sinua, kuten Dregen sanoi. Kyllä, tunne on molemminpuolinen.

Setti täällä:

The Hellacopters Setlist at Tavastia, Helsinki

Get the The Hellacopters Setlist of the concert at Tavastia, Helsinki, Finland on April 12, 2022 and other The Hellacopters Setlists for free on setlist.fm!

www.setlist.fm