The Hellacopters

  • 5 453
  • 64

Outsider

Jäsen
Niin se vaan siirtyi taas kerran Suomen keikat keväämmälle, mutta onneksi perjantaina sentään on luvassa uutta sinkkua.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi
Niin se vaan siirtyi taas kerran Suomen keikat keväämmälle, mutta onneksi perjantaina sentään on luvassa uutta sinkkua.
On toi kyllä aikamoista luettavaa tuo lista, että kuinka monta kertaa tuo on jo siirretty. Itsellä on alkuvuoteen pari keikkalippua; toinen artisteista on Yhdysvalloista (tammikuun puoliväli) ja toinen suomalainen bändi (helmikuun puoliväli). Saa nähdä miten käy.

UUDET KONSERTTIPÄIVÄMÄÄRÄT:
Ma 11.4.2022 (korvaa 26.4.2020/6.10.2020/10.5.2021/20.12.2021 konsertit)
Ti 12.4.2022 (korvaa 27.4.2020/7.10.2020/11.5.2021/21.12.2021 konsertit)
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
Olen tänään aloittanut keikkakiiman kohottelun luukuttamalla musaa Spotifysta. Samalla tein mielenkiintoisen ja ainakin itselle uuden havainnon. En tiedä enkö ole ennen vain huomannut vai onko todella näin, että tuonne on hiljattain Grande Rock -albumin lisäksi ilmestynyt liuta ennen Spotifysta julkaisemattomia sinkkuja. Näiden sinkkujen joukossa taas on runsaasti nimikkobiisin ohessa julkaistuja tuntemattomimpia ralleja, jotka eivät ole pitkäsoittoalbumeille päätyneet. Aika kovia ralleja tuntuu olevan joukossa, joten sikäli mahtava yllätys. Ja jos tarkkoja ollaan, niin yksi noista on ihan kuuden kappaleen mittainen EP eli vuonna 2004 ilmestynyt Strikes Like Lightning. Kannattaa käydä kuulemassa!

Harmi että ne vanhemmat pikkusinkut/splitit/EP:t sun muut kymmenet ja kymmenet muut julkaisut taitavat olla sellaisten sopimusteknisten vyyhtien takana että niitä lienee turha ikinä Spotifyhyn odotella. Onhan noita julkaistu parilla Cream of the Crap-kokoelmalla vuosituhannen alussa ja ne löytyvät CD:llä, mutta olisihan se toki kiva että olisivat myös helpommin saatavilla. Noilta kokoelmilta jos joiltain löytyi sellaista ässää ässän perään, että on suorastaan ihmeteltävä miten ihmeessä bändi malttoi olla laittamatta niitä pitkäsoitoille. Mutta toisaalta, sehän on osa noiden pikkukiekkojen viehätystä.

Pistetääs parit unohdetut helmet tähän joutessaan:













Ja loppuun vielä herkkuna koko katurock-genren paras biisi kautta aikain, johon voisi koko Hellacoptersinkin tuotannon enemmän tai vähemmän perustuvan, ja tämän ovat myös aikoinaan coveroineet. Ei ole kuitenkaan alkuperäisen ylittänyttä tässä tapauksessa:



 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey
Oikeastaan hyvä, että keikka siirtyi. Olin jo myymässä lippuani koronatilanteen takia, nyt otan sen myynnistä pois. Jospa keväällä ties kuinka mones kerta toden sanoisi. Jotenkin kuvaavaa oli se, että olin jo unohtanut, että minulla on lippu toiselle keikoista.

Onneksi Hellacoptersia on tullut aikoinaan nähtyä sen verran, ettei tämä nyt niin hirveästi harmita, turhauttaa vain. Mutta kivahan se olisi bändi taas nähdä. Katsotaan vain, minä vuonna.

Ja lopuksi: haistapa korona lepakon vittu. Viet leivän Nicke Anderssonin suusta.
 

SOF1969

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, "Respect all, fear none", Stars, Pool
Jotenkin kuvaavaa oli se, että olin jo unohtanut, että minulla on lippu toiselle keikoista.
Tätä on ollut itsellä myös liikkeellä. Esimerkiksi en muistanut että itsellä oli liput Acceptin keikalle, ennen kun tuli mailia että voi pyytää palautusta. Nyt jännittelen seuraavaksi tammikuun Gojiran keikkaa.
 

Outsider

Jäsen
En tiedä olisiko näille muille siirroille joku parempikin paikka, mutta aiemmin tänään tuli jo ilmoitus, että Solstafirin ja Katatonian tammikuinen keikka siirtyy vuodella eteen päin eli tähän se varmaan taas menee ainakin kaikkien ulkomaalaisten kanssa.
 

jiihoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
Harmi juttu, että keikat siirtyivät, mutta toisaalta lopulta varmaan ihan hyvä, jos silloin on parempi tilanne. Minulle normaali keikka ei olisi siis ollut itselleni mikään ongelma, mutta yleinen pelkomentaliteetti ja maskit olisivat kyllä syöneet fiilistä. Varmaan tupakaan ei olisi ollut ihan täysi, kun noita lippuja tuntui moni yrittävän myydä viime hetkellä.

Uusi biisi on tosiaan nyt julki. Täytyy myöntää, että parin kuuntelun jälkeen jää fiilis aika haaleasta kappaleesta. Toivottavasti tulevat biisit ovat iskevämpiä.



 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
Onpahan ihan pirun hyvä biisi tuo uutukainen! Lähtee liikenteeseen kuin Dregenin aikaiset rallit soundien ja grooven puolesta, mutta muuttuu pian viimeisimpien levyjen moodiin melodioiden myötä. Täydellinen äpärälapsi noista kahdesta aikakaudesta ja homman kruunaavat ässäkertsi ja ihanasti pitkin biisiä ulvovat kitarat. Eihän tässä mitään sellaista ole mitä Hellacopters ei olisi aiemmin tehnyt, mutta onpahan kiva kuulla että Nicke Andersson tarkoittaa yhä samaa asiaa kuin laadun tae.

Eipä olisi viikonloppu voinut paremmin alkaa.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Eihän tässä mitään sellaista ole mitä Hellacopters ei olisi aiemmin tehnyt, mutta onpahan kiva kuulla että Nicke Andersson tarkoittaa yhä samaa asiaa kuin laadun tae.
Tärkeää triviaa: nimi on nykyisin Nicke Andersson Platow
 

Outsider

Jäsen
Nyt kun tätä sinkkua on aamusta asti kuunnellut useampaan kertaan, niin omaan korvaan kuulostaa enemmän Imperial State Electriciltä kuin Hellacoptersilta. Toisaalta myös päinvastaisia esimerkkejä on useampia ja ihmekös se. Ihan kelpo rokkia joka tapauksessa, mutta ei mikään kovin erikoinen biisi aiempaan tuotantoon peilattuna. Odotukset on paljon korkeammalla.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey




Kyllähän tämä uusi biisi toimii! Jo ekasta sekunnista lähtien tunnistaa, että se on Hellacopters. Se on se kuuluisa Nicke Anderssonin soundi. Hyvin retro ja melodinen, mutta myös särmikäs. Sellainen 70-luvun Kiss turbolla ja katurock-särmällä. Vaikka vaikutteet ymmärtää Mietaakin, niin Nicke on onnistunut tekemään niistä silti ihan oman jutun.

Itse biisikin on hyvä, jää ihan kertalaakista mieleen. Perusteellisemman tuomion aika on myöhemmin.

On se kova äijä. Maximum respect taas kerran.
 

Jules W.

Jäsen
Suosikkijoukkue
MLSE
Mietin ihan samaa. Head Offilla ei ole yhtään Hellacoptersin omaa biisiä, joten olisihan tuo ollut aika erikoinen kommentti.
Bändihän ei puhunut mitään covereista levyä edeltävissä haastatteluissa ja kun kappaleet olivat pikkubändien alkuperäisiä, niin kaikki mediatkaan eivät tajunneet levyn olevan coverlevy. Head Off oli soundeiltaan mielenkiintoinen, mutta ainakin aikanaan melkoinen pettymys, kun tajusi ettei uutta Coptersia ole enää tulossa. Comeback oli kyllä uskomattoman hieno asia, kun itse heräsin bändin suhteen vasta By the Grace of Godin jälkeen ja en ehtinyt näkemään bändiltä kuin yhden keikan.

Voi olla että näen toisenkin, jos tämä Suomen kiertue vielä joskus toteutuu. Lähellä oli etten olisi aikanaan ajanut Ilosaareen pelkästään tämän bändin takia, mutta jäi valitettavasti tekemättä.
Harmi että ne vanhemmat pikkusinkut/splitit/EP:t sun muut kymmenet ja kymmenet muut julkaisut taitavat olla sellaisten sopimusteknisten vyyhtien takana että niitä lienee turha ikinä Spotifyhyn odotella. Onhan noita julkaistu parilla Cream of the Crap-kokoelmalla vuosituhannen alussa ja ne löytyvät CD:llä, mutta olisihan se toki kiva että olisivat myös helpommin saatavilla. Noilta kokoelmilta jos joiltain löytyi sellaista ässää ässän perään, että on suorastaan ihmeteltävä miten ihmeessä bändi malttoi olla laittamatta niitä pitkäsoitoille. Mutta toisaalta, sehän on osa noiden pikkukiekkojen viehätystä.

Pistetääs parit unohdetut helmet tähän joutessaan:




Ja loppuun vielä herkkuna koko katurock-genren paras biisi kautta aikain, johon voisi koko Hellacoptersinkin tuotannon enemmän tai vähemmän perustuvan, ja tämän ovat myös aikoinaan coveroineet. Ei ole kuitenkaan alkuperäisen ylittänyttä tässä tapauksessa:



Crimson Ballroom oli ainakin aikanaan Nicken suosikki bändin tuotannosta, joten hieman ihmetyttää ettei se levylle koskaan päätynyt. Biisissä on toisaalta aikamoiset Payin the Dues vibat ja ehkä se ei sitten osunut Grande Rockin linjaan. Ihan ässä biisi ja Grande Rockin kiertueellahan nauhoitettiin Cream of the Crap 2:lta löytyvä toinen Sonic Rendevouz Band laina Slow Down (Take a Look), joka on Fiends and Frankensteinin kanssa meikäläisen The Hellacopters suosikkeja. Kumpaakaan ei luonnollisesti löydy pitkäsoitolta.

Uusi kappale on tosiaan sekoitus alkupään ja loppupään tuotannon viboja. Itse olen kuitenkin enemmän Robert Dahlqvistin aikakauden faneja, mutta herra valitettavasti poistui taivaalliseen orkesteriin, joten nautitaan tästä Dregenillä vahvistetusta Coptersista hyvillä fiiliksillä.

Hieno bändi ja nostanut omaankin kuunteluun monia muita suosikkejaan. Sonic Rendevouz Bandin bootlegit olivat aikanaan aktiivisessa kuuntelussa. Aikansa super group ja harmi ettei levytyssopimusta saanut, mutta onneksi Copters nosti bändin omaan tietoisuuteen.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey
Crimson Ballroom oli ainakin aikanaan Nicken suosikki bändin tuotannosta, joten hieman ihmetyttää ettei se levylle koskaan päätynyt. Biisissä on toisaalta aikamoiset Payin the Dues vibat ja ehkä se ei sitten osunut Grande Rockin linjaan.
Crimson Ballroom on minunkin suurimpia Hellacopters-suosikkejani. En itsekään ymmärrä sitä, miksi se ei koskaan pitkäsoitoille päätynyt. Yksi parhaita Copters-biisejä koskaan, vaikka niitä on monia.

Siitä olen silti eri mieltä, ettei biisi olisi sopinut Grande Rockin linjaan. Se olisi sopinut siihen ja vielä seuraavillekin levyille. Payin The Dues on aika punkkia vielä, eikä siellä hirveästi pianot tai urut soi. Crimson Ballroom olisi sopinut tuon alun jälkeen mille levylle tahansa. Sitä paitsi siinä on ihan tautisen kovaa pianon (tai whatever) hakkaamista.

Mutta yhtä kaikki. Taas yksi biisi, joka todistaa Hellacoptersin hienouden.


 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey
Yksinpuhelua, mutta suokaa se mieheltä, jolla on ollut Hellacopters-taulu seinällä jo vuosikaudet. Kämppä ja moni muukin on vaihtunut, taulu on pysynyt.

Nyt on tullut tuota uutta Copters-biisiä luukutettua jonkin aikaa, ja yksiselitteinen tuomio on: klassikko. Tämä lupaa hyvää tulevalle.

Nälkä uutta matskua kohtaan on järjettömän kova. Hellacopters ei ole vieläkään niitä bändejä, joilta kohteliaasti vastaanotamme uuden levyn, vaikka emme sitä kaipaisi tai emme jaksaisi edes kuunnella.

Hellacopters on bändi, jolta odotamme edelleen kiihkeästi uutta materiaalia. Se on hyvän bändin merkki se, mutta kyllähän te tämän tiesitte.





Hellacopters on siitäkin jännä bändi, että tämä uusi kuulostaa niin tuoreelta. Se on ihan kuin Hellacoptersia ekan kerran kuulisi.

Bändi ei ole koskaan väljähtynyt. Tulee mieleen se ensimmäinen hämyinen muistikuva ysärillä: "Tämä on vitun hyvää rokkia. Kuulostaa tutulta mutta silti jotenkin omaltaan. Ja niin tuoreelta."

Tuon tunteen Hellacopters on pystynyt säilyttämään. Siksi se on niin helvetin hyvä bändi. Fanius istuu minussa yhtä tiukassa kuin hattu Nicken päässä.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers
Eri bändi, mutta kyllähän nämä kaikki kuuluu yhteen. Nämä Backyard Babiesin ensimmäiset tuotokset ovat kyllä ihan samaa jäätävän kovaa laatua kuin Koptereidenkin.

Parikymmentä vuotta sitten Turussa oli ihan jäätävää laatua, kun vuorotellen klubeilla keikkaili Hellacopters ja Backyard Babies. Ja molemmat oli aina kesällä Ruisrockissa.

Oi niitä aikoja.
"Bybbärit" on kyllä ihme bändi, näillä oli tämä yksi lyhyt aikajakso jonka aikana ehtivät tekemään pari ihan pirun kovaa julkaisua, eli vuoden 1997 Knockouts!-EP sekä tuo Total 13-pitkäsoitto jotka ovat skandirokin klassikkokamaa, mutta ennen ja jälkeen tuon ajan tuotanto on kyllä pääosin melko yhdentekevää. Debyyttilevy Diesel & Power on ihmeellistä välimallin kamaa josta tulee välillä mieleen joku Bon Jovi ja toisaalta Social Distortion, kun sitten taas Totalin jälkeen pojat taisivat kiinnostua liikaa suosion tavoittelusta, ja kamasta tuli steriiliä ja yllätyksetöntä menoa, joka on ehkä nimellisesti rock, mutta todellisuudessa yhtä vaarallista kamaa kuin punaisia päin kävely aamuyön tunteina tyhjässä kaupungissa. Toki sinne mahtuu muutamia iskeviä hoilausbiisejä, mutta koko menoa leimaa ihmeellinen mailanpuristaminen. Hatunnosto silti että ovat pysyneet kasassa kaikki nämä vuodet ilman mitään miehistönvaihdoksia, lienee jonkin sortin ennätys tuokin. Ehkä U2 vie vielä pidemmän korren tässä.

Nuorempana tuli kovasti pähkäiltyä että kumpi näistä "Dregenin bändeistä" onkaan kovempi, mutta eihän tuosta ole pitkässä juoksussa kahta sanaa. Hellacoptersin biisimateriaali on kautta linjan laadukasta eikä tippaakaan pakotetun oloista, ja vaikka soundimaailma ja tuotanto muuttuivat rajustikin ajan saatossa, Nicke Anderssonin biisinkirjoitus oli aina priimaa.

Ruisrock 2001 oli kyllä hieno reissu kun nämä kaksi olivat tuolla, ja samoin Hanoin eka comeback, joka meni kyllä vähän munilleen ja viivästysten takia osittain päällekäin Hellacoptersin keikan kanssa. Backyard Babies päästiin vielä tapaamaan kaverin kanssa kun tämä oli voittanut jonkun ihme Soneran tms. skaban. Kyllä siinä nuorella miehellä puntti tutisi, mutta ukot ottivat nuoret pojat lämpimästi vastaan ja etenkin Nicke Borg oli pirun mukava kaveri. Kaljaakin tarjosivat, mutta eihän me klopit uskallettu ottaa kuin kokista. Coca Colaa siis.
 
Yksinpuhelua, mutta suokaa se mieheltä, jolla on ollut Hellacopters-taulu seinällä jo vuosikaudet. Kämppä ja moni muukin on vaihtunut, taulu on pysynyt.

Nyt on tullut tuota uutta Copters-biisiä luukutettua jonkin aikaa, ja yksiselitteinen tuomio on: klassikko. Tämä lupaa hyvää tulevalle.

Nälkä uutta matskua kohtaan on järjettömän kova. Hellacopters ei ole vieläkään niitä bändejä, joilta kohteliaasti vastaanotamme uuden levyn, vaikka emme sitä kaipaisi tai emme jaksaisi edes kuunnella.

Hellacopters on bändi, jolta odotamme edelleen kiihkeästi uutta materiaalia. Se on hyvän bändin merkki se, mutta kyllähän te tämän tiesitte.





Hellacopters on siitäkin jännä bändi, että tämä uusi kuulostaa niin tuoreelta. Se on ihan kuin Hellacoptersia ekan kerran kuulisi.

Bändi ei ole koskaan väljähtynyt. Tulee mieleen se ensimmäinen hämyinen muistikuva ysärillä: "Tämä on vitun hyvää rokkia. Kuulostaa tutulta mutta silti jotenkin omaltaan. Ja niin tuoreelta."

Tuon tunteen Hellacopters on pystynyt säilyttämään. Siksi se on niin helvetin hyvä bändi. Fanius istuu minussa yhtä tiukassa kuin hattu Nicken päässä.

On kyllä oikeasti aivan helmi biisi, ei vielä siellä koptereitten top-10:ssä mutta ei kaukanakaan. Vesi kielellä täällä odotellaan uutta materiaalia, vaikka edellinen nähty keikka (Ilosaarirock 2017) olikin aika pettymys, ei siinä mitään vikaa tavallaan, mutta liian hiljaisella tuli tämä, 86dB oli muistaakseni maksimi mitä etupöytään tuli kun muut päälavaesiintyjät soitti 100 dB -->. Muutenkin omasta mielestäni kopterit toimii nimenomaan klubilla paremmin.

Itellä oli ensimmäinen kuultu biisi Crimson ballroom, olisko ollu 2000 tai 2001 kesällä, ja se kyllä räjäytti potin ihan totaalisesti, edelleen pidän koptereitten ehdottamasti parhaana kappaleena. Se on jotenkin koptereitten kopterein biisi, siinä vaan on kaikki elementit tiivistetty samaan biisiin, mistä pidän bändissä. Tuskin tämä fanius itsestäkään lähtee ikinä, sen verran kovaa se silloin iski. Ja onhan tuota vielä ikuinen taulu nahassa muistuttamassa asiasta, jos sattuu vaikka dementia joskus iskemään.

Pitääkin tänään taas fiilistellä vanhoja levyjä, vieläkö lähtee Nicken kitaroinnit, pysyykö edes perässä tai muistaako ees miten biisit menee.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo - Olli Salo Sexy Hockey
"Bybbärit" on kyllä ihme bändi, näillä oli tämä yksi lyhyt aikajakso jonka aikana ehtivät tekemään pari ihan pirun kovaa julkaisua, eli vuoden 1997 Knockouts!-EP sekä tuo Total 13-pitkäsoitto jotka ovat skandirokin klassikkokamaa
Asiaa koko viesti, mutta tartun vain tähän. Minusta on todella mielenkiintoista, että näin myöhemmillä päivillä syrjäisen Skandinavian asukkaat ovat joutuneet opettamaan rock n' rollia muulle maailmalle. Jopa niin paljon, että sitä sanotaan skandirokiksi. Mutta eipä syyttä.

Ainakin viimeiset 20 vuotta paras rockmusiikki on tullut täältä kaukaa pohjoisesta. Tämä käsittää myös hevin, joka on ollut enemmän esillä. Mutta minusta ehkä liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että perinteistä rock n' rollia ja kitararockia ja katurockia ja ties mitä tehdään taidokkaimmin juuri Skandinaviassa. Scandinavian Action Rock on yksi hienoimpia genrejä ikinä. Ja siinä on Ruotsilla todella vahva perintö.

Ruotsia pidetään yleensä poppimaana ja sellaisena kunnioitetaankin, mutta usein unohtuu, että Ruotsi on myös saatanan kova rockmaa. Itse uskaltaisin sanoa, että Ruotsi on viimeisen 20-30 vuoden ajalta se merkittävin rockmaa. Hevissä Suomi voittaa ja tukkahevissä voi olla tasapeli, mutta hällä väliä, sellaisessa vanhassa raa'ssa rockissa Ruotsi on ylittämätön.
 
Asiaa koko viesti, mutta tartun vain tähän. Minusta on todella mielenkiintoista, että näin myöhemmillä päivillä syrjäisen Skandinavian asukkaat ovat joutuneet opettamaan rock n' rollia muulle maailmalle. Jopa niin paljon, että sitä sanotaan skandirokiksi. Mutta eipä syyttä.

Ainakin viimeiset 20 vuotta paras rockmusiikki on tullut täältä kaukaa pohjoisesta. Tämä käsittää myös hevin, joka on ollut enemmän esillä. Mutta minusta ehkä liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että perinteistä rock n' rollia ja kitararockia ja katurockia ja ties mitä tehdään taidokkaimmin juuri Skandinaviassa. Scandinavian Action Rock on yksi hienoimpia genrejä ikinä. Ja siinä on Ruotsilla todella vahva perintö.

Ruotsia pidetään yleensä poppimaana ja sellaisena kunnioitetaankin, mutta usein unohtuu, että Ruotsi on myös saatanan kova rockmaa. Itse uskaltaisin sanoa, että Ruotsi on viimeisen 20-30 vuoden ajalta se merkittävin rockmaa. Hevissä Suomi voittaa ja tukkahevissä voi olla tasapeli, mutta hällä väliä, sellaisessa vanhassa raa'ssa rockissa Ruotsi on ylittämätön.
Tästä on pakko olla samaa mieltä. Pohjoismaista tulee pirun kovaa rockmusiikkia, tai taso on ihan käsittämätön tällaisessa "katurokissa". The Hellacopters (SE), Backyard Babies (SE), Turbonegro (NO), The Flaming Sideburns (FIN), The Baboon Show (SE), Gluecifer (NO), noin niinkun alkuun.

Ruotsissa on muutenkin todella laaja rockscene, ja tehdään aivan järkyttävän laadukasta rockia esimerkkeinä hyvin tehdystä nykyaikaisesta rockista MaidaVale, Blues Pills ja Graveyard ihan noin pintaraapaisuna. Itsellä on varmaan joku fiksaatio ruotsalaiseen rockiin, kun jotenkin aina vaan kun löytää uuden bändin, niin se on lähes aina ruotsalainen. Jotenkin tuo ruotsalaisten soundimaailma on vaan niin pirun hieno, sopivan rosoinen eikä biisejä sliipata loppuun asti, kuten esimerkiksi jenkkirokissa tehdään. Ja sitten nuo miksaukset, ruotsalaiset on rockmusiikin tuottamisessa ja miksaamisessa ihan helvetin paljon edellä esimerkiksi suomalaisia. Tehdään leveätä äänimaisemaa eikä kompressoida sitä musiikkia "radioystävälliseksi". Tästä Hellacoptersissakin diggaan, kun esimerkiksi kitarat on paneroitu selkeästi eri puolille ja selkeästi eri soundeilla, eikä yritetä mitään yhtenäistä edes tehdäkkään vaan annetaan molemmille soittajille tilaa.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
The Hellacopters (SE), Backyard Babies (SE), Turbonegro (NO), The Flaming Sideburns (FIN), The Baboon Show (SE), Gluecifer (NO), noin niinkun alkuun.
Tähän listaan kuuluu tietysti The Nomads. Jäi hieman harmittamaan kun poikkesivat pitkästä aikaa syksyllä Helsingissä, mutta piti jättää väliin, kun oli sama ilta kuin Ismo Alanko esitti harvinaisuuksiaan Tavastialla.
 

K.A.H

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät

Nyt oli kyllä ihan hemmetin kova kipale! Parasta rokettirollia pitkään pitkään aikaan, ja heittämällä yksi parhaista Hellacoptersin biiseistä.

Suomessa moiseen ei pysty tällä hetkellä kukaan eikä mikään, tai kyllä pystyisi, mutta se vaatisi muuan Antti Hulkon ja Matti Fagerholmin yhteistyötä mitä ei tule tapahtumaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös