The Hellacopters

  • 9 567
  • 82

jiihoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
Tänään osui Spotifyssa sattumalta kohdalle toukokuussa ilmestynyt sinkku nimeltään Circus. Sanoisin, että ollaan taas asian ytimessä - todella rouhea cover-kappale.





Pienellä googlettelulla kävi ilmi, että kyseinen kappale on ensimmäinen julkaistu biisi tulossa olevalta neljän cover-raidan EP:ltä nimeltään Through The Eyes Of The Hellacopters.

 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tänään osui Spotifyssa sattumalta kohdalle toukokuussa ilmestynyt sinkku nimeltään Circus. Sanoisin, että ollaan taas asian ytimessä - todella rouhea cover-kappale.





Pienellä googlettelulla kävi ilmi, että kyseinen kappale on ensimmäinen julkaistu biisi tulossa olevalta neljän cover-raidan EP:ltä nimeltään Through The Eyes Of The Hellacopters.


Kopterithan tekevät kaikkea tämmöistä. Tai Nicke Andersson tekee. Se äijä ei pysy paikallaan, koko ajan sen on pakko soittaa ja tehdä musaa. Ja se on hyvä, koska Nickellä yleensä laatu kestää.

On muuten ollut kiinnostavaa seurata Nickeä ja Johanna Sadonista Instassa. Asuvat jossain Tukholman lähellä böndellä ja retkeilevät luonnossa. Johanna kuvaa Nickeä aika hauskasti omassa Instassaan. Mahtava pari, olen puolestaan todella onnellinen.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs
Näköjään männä vkl ilmestynyt tuo Grande Rock Revisited, joka on ihan mielenkiintoinen pläjäys. Mukana on sekä remasteroitu versio alkuperäisestä levystä, sekä osittain uusi versio johon ainakin Dregen on soittanut omat osuutensa mukaan. Hän lähti aikoinaan bändistä ennen tämän levyn äänityksiä, joten alkuperäisellä kitarat olivat pääosin Nicken soittamat. Olisikohan sitten jotain uusia taustalaulujakin määkäissyt mukaan, tiedä häntä.

Pikaisella kuuntelulla biisit eivät ole kokeneet mitään isompaa muutosta ja hyvä niin, mutta soundimaailma molemmilla versioilla selkeä parannus alkuperäiseen, joka kärsi mielestäni pienestä puisevuudesta ja yksitoikkoisuudesta johtuen ehkä juuri tuosta että asialla on vain yksi pääasiallinen kitaristi, eikä kaksi toinen toistaan täydentävää kepittäjää. Boba taisi tosin osan kitaroista soittaa, mutta silti.

Itse biisien suhteenhan Grande Rock on ollut aina suht priimaa, vaikka jäikin aikoinaan jonkinlaiseksi väliinputoajaksi sen huippuunsa viedyn action rock-kaahauksen eli Payin' The Duesin sekä täysin erilaisen, mutta myös täydellisen 70-luvun rock-levyn eli High Visibilityn välissä. Nicken KISS-vaikutteet pääsivät eka kertaa enemmän valoilleen, ja mahtuuhan tuonne muutama ihan bändin kautta aikain parhaista biiseistä.

Kaikinpuolin siis ihan perusteltu ja tyylikäs julkaisu, vaikken sinänsä tällaisten uudelleenlämmittelyjen ja -äänitysten ystävä juuri olekaan. 25 vuotta myöhemmin suljetaan ikäänkuin ympyrää ja täydennetään tuota tuon aikakauden tietynlaista välitilaa lisäämällä alkuperäinen kitaristi jälkikäteen mukaan. Menköön läpi.

Ukkojen omaa höpinää aiheesta:



 
Viimeksi muokattu:

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kuuntelin. Kappaleen aikana 80-luku soitti ja pyysi palauttamaan AOR:nsa takaisin.

Mutta tämä on vain minun ongelmani. Bändi ottaisi vertailun kohteliaisuutena. Jätkät saa soittaa musaa mistä diggaavat ja sille löytyy kuuntelijoitakin kivasti.

Minun listoillani Hellacopters kuuluu "eka demo oli paras" -kategoriaan. Jostain syystä hyvät ja rähäkät rokkiryhmät tuntuvat aina alkavan soittaa joko heviä tai sitten jotain retrohumppaa. Silloin alussa tykkäsin kovastikin koptereista, kun musassa kuului enemmän Stoogesia kuin Rollareita, mutta eihän bändi sillä staililla nyt olisi koskaan samanlaista suosiota onnistunut saavuttamaan.
 

NakkiFakiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, Charlestown Chiefs




Sieltä on tullut toinenkin styge Koptereilta samaan aikaan ulos. Täytyy sanoa, että molemmat kappaleet ovat mielestäni ihan ok materiaalia ja rokkia, mutta ei sen enempää. Ei saa näistä ns. kunnolla grippiä, vaikka monta kertaa kuuntelee läpi.

Tää jälkimmäinen oli cover The Curen biisistä, ihan kiva että ukkelit jatkavat vanhoilla päivillään tuota perinnettä että b-puoliksi nakellaan tällaisia ei-niin-ilmeisiä lainoja. Monta kovaa bändiä tullut löydettyä aikoinaan näiden kautta, vaikka Curen kohdalla ei toki mistään ihan marginaalibändistä puhuta.

Ns. a-puoli olikin sitten tuttua ja turvallista Coptersia, hyvässä ja pahassa. Periatteessa ihan mallikelpoinen täyteraita jonnekin levyille, mutta ei välttämättä mitään klassikkokamaa tämän bändin katalogissa. Saman biisin ovat tehneet jo moneen kertaan ja vähän paremmin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös