The Beatles

[Uleåborgir]

joku Beatles-fanaatikko laittaa vaikka linkin johonkin sivustolle, missä tällaisia kiehtovia juttuja selvitettäisiin? Kumman kynästä esimerkiksi on Beatlesin paras kitaravääntö I Want You (She's So Heavy) tai Abbey Roadin loppupuolisko She Came in Through The Bathroom Windoweineen ja Carry That Weighteineen, pitkälti ratkaisee paremmuuden. Ollessaan peräkkäin Harrisonin While My Guitar Gently Weepsin kanssa muodostaa melko rautaisen parivaljakon.

Happiness Is a Warm Gun lienee Lennonin kappale, onko?

Happiness Is A Warm Gun on Johnin laulu. Hän sai idean kappaleeseen jostakin aselehdestä, jossa oli lukenut "Happiness is a warm gun in your hand", ja oli alkanut funtsia keissiä viisuksi. Muusana oli Y. Ks. alla.

I Want You on Johnin kappale ja on tarkoitettu rakkauslauluksi tuolle karmealle lohikäärmeelle, jonka etunimi alkaa Y:llä.

Minusta kaikkein mielenkiintoisin krediitti on Rubber Soul -levyn kappaleessa What Goes On, jonka ovat tehneet Lennon/McCartney/Starkey. Mikä on Ringon rooli tässä ollut?

What Goes On on yksi niistä neljästä laulusta, jotka Beatles esitti vuonna 1963 mahdolliseksi singleksi Please Please Me:n jälkeen.

Se jäi sitten kuitenkin nauhoittamatta, ja kaivettiin naftaliinista vuonna 1965. Biisi annettiin Ringon laulettavaksi ja Paul teki Ringon kanssa tähän väliosan ja sai täten tekijämerkinnän.

Harrison taas ei vissiin koskaan sortunut näpräämään yhdessä näiden ihmepoikien kanssa, vaan toi silloin tällöin studiolle taskussaan todella mahtavia kappaleita. Keskimääräisesti arvioiden taitavatkin Harrisonin tuotokset olla Beatlesin parhaita. Ei puhettakaan ainakaan mistään Silver Hammereista ja Obladi Obladeista?

Harrison teki hyviä biisejä, Revolver-albumin aloitusbiisi Taxman aloitti oikeastaam Georgen biisien sarjan. Harrison jäi alussa pahasti Paulin ja Johnin jalkoihin. Hänen oli miltei mahdotonta saada singleä. Beatlesin viimeiseksi albumiksi jääneellä Abbey Roadilla - Abbey Road nauhoitettiin Let It Ben jälkeen, mutta julkaistiin aikaisemmin - Harrison oli tulessa; biisit Here Comes The Sun ja Something - ykköshitti ympäri maailmaa singlenä - ovat ainakin minun mielestäni Beatlesin TOP10-kauraa. Täysin käsittämätöntä on muuten se, ettei Here Comes The Sunia julkaistu singlenä.

Ob-la-di Ob-la-da on jotain ihmeen joruba-kieltä ja tarkoittaa "elämä jatkuu". Tuo biisi on kyllä sysipaska minunkin mielestäni, mutta Maxwell's Silver Hammer on minusta tiukka viisu. Se on lastenlaulu, jonka päähenkilö tappaa kaikki.

She Came In Through The Bathroom Window kertoo tositapauksesta. Beatlesillahan bändäreitä riitti. Yksi heistä oli Diane Ashley, hän kiipesi Paulin ollessa pois himasta kylppärin ikkunasta sisään. Paulin kappale ja sävelletty vuonna 1968 Ömeerikassa.

Carry That Weight on Paulin kappale. Tosiasiassa Golden Slumbers ja Carry That Weight ovat yhtä ja samaa biisiä, mutta ovat indeksoitu eri raidoiksi. Carry That Weight on huuto ahdistuksesta, jonka taloudellinen ja taiteellinen eripura Beatlesissa aiheutti.

EDIT. P.S. While My Guitar Gently Weepsillä soittaa kitarata Slowhand Eric Clapton. Muita Beatleja ei WMGGW kiinnostanut, joten George raahasi studioon Ericin.

 

[tant gredulin]

Harrison teki hyviä biisejä, Revolver-albumin aloitusbiisi Taxman aloitti oikeastaam Georgen biisien sarjan.

Olihan Jorgos jo jotain saanut levylle asti ennen sitäkin:

With the Beatles - Don't Bother Me
Help - I Need You, You Like Me Too Much
Rubber Soul - If I Needed Someone, Think For Yourself

Koko 'Revolver' oli jo sitten kokeilevampaa musiikkia, mukaan lukien Taxman.

 

[Sistis]

Carry That Weight on Paulin kappale. Tosiasiassa Golden Slumbers ja Carry That Weight ovat yhtä ja samaa biisiä, mutta ovat indeksoitu eri raidoiksi. Carry That Weight on huuto ahdistuksesta, jonka taloudellinen ja taiteellinen eripura Beatlesissa aiheutti.

Onko kukaan muuten kiinnittänyt huomiota, että Carry That Weightissä yksi osa on sävellykseltään täysin sama, ja sanoitukseltaan pieniä muutoksia sisältävä pätkä Abbey Roadilta niin ikään löytyvästä You Never Give me Your money -kipaleesta?

Golden Slumbers ja Carry that Weight ovat hieno sikermä. Mitenkäs, eikös tuo The End (eli viimeisimmän Beatles-levyn päätösraita) kuulu myöskin samaan pätkään?

Abbey Road on kyllä helkkerin hieno teos, pitäisi katsoa, jos sen joskus onnistuisi löytämään halvalla CD-laarista. Taitaapi olla turha toivo.

 

[Dave]

Onko kukaan muuten kiinnittänyt huomiota, että Carry That Weightissä yksi osa on sävellykseltään täysin sama, ja sanoitukseltaan pieniä muutoksia sisältävä pätkä Abbey Roadilta niin ikään löytyvästä You Never Give me Your money -kipaleesta?

Tottakai, meikäläisen mielestä levyn koko loppuosa You Never Give Me Your Moneysta eteenpäin on yhtenäinen paketti, jossa on varsin luontevaa palata aikaisempaan teemaan takaisin. Aivan kuten Pink Floyd palaa The Wallilla avauskappale In The Fleshiin uudestaan kakkoslevyllä tai Another Brickiin kahteenkin kertaan. Ja esimerkkejä on toki pitkä liuta muitakin, joista osa saattaa jopa olla ajalta ennen Abbey Roadia.

 

[lintu]

Helvetin vaikea valinta, mutta kyllä Macca kolahtaa jotenkin enemmän.

Maccan biisejä jotka kolahtavat:
Penny Lane
Sgt. Peppers Lonley Hearts Club Band
Hello Goodbye

Ns. elämää suuremmat biisit:
The Fool on the hill
Hey Jude
Let it be

Toki siis Lennonkin tehnyt aivan mahtavaa kamaa, ei riitä sanat kuvaamaan. Mutta kyllä Macca ihan pikkaisen voittaa.

 

[Uleåborgir]

Ns. elämää suuremmat biisit:
The Fool on the hill

Biisi olisi minustakin ihana, mutta kirskuva kukkopilli-nokkahuilusoolo tuli ja pilas kaiken.

McCartneyltä mainittakoon vielä kauniit balladit Michelle ja harmoninen kutubiisi Here, There and Everywhere. Hauskemmalle puolelle menee Good Day Sunshine.

Lennonilta tuon tähän listaan vielä yhden huippuviisun - Revolutionin.
Revolution taitaa olla se biisi, josta Oasiksen wannabe-beatlet ovat repineet vaikutteita. Kaikkia nyansseja ja äänenväriä myöten.

 

[lintu]

Lennonilta tuon tähän listaan vielä yhden huippuviisun - Revolutionin.
Revolution taitaa olla se biisi, josta Oasiksen wannabe-beatlet ovat repineet vaikutteita. Kaikkia nyansseja ja äänenväriä myöten.

Revolution on ihan silkkaa huippukamaa ja todellinen kulmakivi rockin historiassa. Siitä on ottanut vaikutteita varmasti ihan helvetin moni nykybändi.

Beatles on siitä niin hieno bändi, että kuuntelemalla läpi sen tuotannon aikajäjestyksessä huomaa sen aivan mahtavan kehityksen jonka bändi käy läpi. Alun poikapoppibändistä musiikin historian hienoimmaksi ja kenties vaikutusvaltaisimmaksi yhtyeeksi kymmennessä vuodessa. Ja näitä ns. elämää suurempia biisejä löytyy, biisejä joiden loisto on vaikea ihmismielen helposti käsittää. Kyllä kyseessä on kolmen musiikillisen neron sattuminen samaan aikaa samaan paikkaan ja siitä musiikkimaailma saa olla helvetin kiitollinen.

Ringosta vielä sen verran, että hänen kirjoittama Octopus's garden uppoaa ainakin meikäläiseen. Ei mikään loistokipale, mutta kyllä hieno kappale kaikin puolin ja hauska kuulla Ringonkin biisejä. Niitä ei nimittäin taida olla kuin tämä ja Don't pass me by?

 

[Uleåborgir]

Ringosta vielä sen verran, että hänen kirjoittama Octopus's garden uppoaa ainakin meikäläiseen. Ei mikään loistokipale, mutta kyllä hieno kappale kaikin puolin ja hauska kuulla Ringonkin biisejä. Niitä ei nimittäin taida olla kuin tämä ja Don't pass me by?

Täysiä Ringo-biisejä ei tosiaan ole kuin Octopus's Garden ja Don't Pass Me By.

Ringolle menee kuitenkin vielä kreditit esimerkiksi Hard Day's Night-, Eight Days A Week- ja Tomorrow Never Knows -biisinimien keksimisestä. Myös Hard Day's Nightin alkurämähdys (tänggg... It's been a hard days night, and I've been working like a dog...) on Ringon idea.

Kaikella kunnioituksella, mutta Ringo ei ole hääppöinen rumpali. Hänet jopa korvattiin joskus studiomuusikolla ja se oli Ringolle paha paikka, käväisipä omalla pällilomallakin, mutta pojat toivottivat miehen kukkasin takaisin Beatlesiin.

Kyllähän Ringo rumpuja osasi sinänsä soittaa, mutta soitto ei ollut mitenkään ainutlaatuista. Ringolta voidaan kuitenkin ottaa esimerkkejä kekseliäisyydestäkin kuten Strawberry Fields Foreverin ja Ticket To Ride -kappaleiden rummutuksesta. Niissä hän oli itse rummuissa. The Ballad of John And Yoko -biisissä Vanha Banjosilmä läiskii rumpuja. Johnin ykkössingleksi jostakin syystä mennyt kappale tehtiin parissa tunnissa Paulin ja Johnin kesken.

Mutta vielä itse ketjun aiheeseen:

Paulilta haluan vielä tuoda esiin kappaleet For No One ja Your Mother Should Know . Hienoja viisuja. John Lennonin vaakakupposeen tulee minun mielestäni painosia kappaleista She Said ja I'm Only Sleeping ja Ticket To Ride.

 

[mjr]

Täytyy tähän väliin vielä mainita, etten laittanut esimerkkilistaan pääosin Johnin sävellystä A Day In The Life:a koska sen väliosa on Paul McCartneyn.

Aika pedanttista, kokonaisuushan on täysin Lennonin luomus - taisi jopa itse kaivaa tuon toisessa yhteydessä äänitetyn väliosuuden ilman että Paul olisi sitä siihen ehdottanut.

 

[Kaivanto]

Ehkä tyyppien vahvuus oli toisensa. En tarkoita vain yhteistä panosta biiseihin vaan eräänlainen keskinäinen kilpailutilanne on varmaan ollut stimuloiva.

Lennon-McCartney-suosikkiviisuni on Something.

 

[OikeaPakki]

Ehkä tyyppien vahvuus oli toisensa. En tarkoita vain yhteistä panosta biiseihin vaan eräänlainen keskinäinen kilpailutilanne on varmaan ollut stimuloiva.

Lennon-McCartney-suosikkiviisuni on Something.

Something on George Harrisonin (RIP) käsialaa.

 

[Kaivanto]

Something on George Harrisonin (RIP) käsialaa.

Mihin myös Frank Sinatralta (RIP) pöllimäni yo. läppä perustuu...

 

[tant gredulin]

Ehkä tyyppien vahvuus oli toisensa. En tarkoita vain yhteistä panosta biiseihin vaan eräänlainen keskinäinen kilpailutilanne on varmaan ollut stimuloiva.

Näen myöhemmän tuotannon valossa, että keskinäinen skaba taisi olla Paulille antoisampi :) Mutta totta osin tuokin varmaan on.

Harrison-paran onnettomuus oli olla mukana näin loistavia piesejä suoltavassa bändissä. Upeaa materiaalia Jorgos teki aivan isse issekseenkin. 'Bangladesh'-konsertti taisi alkaa nämä isojen nimien hyväntekeväisyyssessiot.

 

[Sistis]

Kaikella kunnioituksella, mutta Ringo ei ole hääppöinen rumpali. Hänet jopa korvattiin joskus studiomuusikolla ja se oli Ringolle paha paikka, käväisipä omalla pällilomallakin, mutta pojat toivottivat miehen kukkasin takaisin Beatlesiin.

Love Me Do -singlellähän Ringo soitti vain toisella kappaleella. En muista, oliko kyseessä A-puoli, vai B-puolen P.S. I Love You... toisesta kappaleesta otettiin nauhalle sekä studiomuusikon, että Ringon versiot. Alunperin piti molemmilta puolilta löytyä juurikin studiokaverin vedot, mutta Beatlesin painostuksesta levy-yhtiö(?) teki myönnytyksen Ringon soiton pääsemisestä levylle.

Tuo Ringon vetäytyminen bändistä tapahtui ainakin vuonna 1968. Tästä johtuen Back in the U.S.S.R -raidalla rumpuja paukuttaa McCartney.

 

[Uleåborgir]

Happiness Is A Warm Gun/Blackbird

Mikähän lieni syynä, etteivät nämä kaksi otsikon biisiä päätyneet Beatlesin siniselle tuplalle?

Ja kummatkinhan olivat Lennon/McCartney -viisuja, ensimmäinen edellisen ja jälkimmäinen jälkimmäisen. Eli Happiness on Johnin ja Blackbird Paulin. Aivan mahtavia biisejä.

Happinessia on tullut luukutettua nyt ihan tosissaan, kun ostin viimein alkuperäisen White Doublen, osittain tämän ketjun innostamana. Siinä on vain hieman riettaat sanat kun John laulaa lopussa "When I feel my finger on your trigger...". Tulee mieleen karvaisen lohikäärmeen inha tussu. Yäk.

 

[Tenho]

Tuskin kehtaan Beatlesin vaikutusta tässä arvuutella tai panetella, mutta itselleni kyseinen bändi on aina edustanut määrää x loistavia kappaleita ja määrää x^x täysin keskinkertaisia pop-kappaleita, jotka ovat keskimäärin yhtä kiinnostavia kuin mikä tahansa huttu tapaa olemaan.
Onneksi en sentään ole yksin mielipiteeni kanssa, kun herra Lennonkin on kirjoissa ilmaissut samansuuntaisia mielipiteitä.
Mutta onhan siellä jotain kivoja juttuja ja tosiaan osa kappaleista todella hienoja. Olisivat vaan voineet jättää yli puolet julkaistuista biiseistään tekemättä.

edit. Ja sanotaan nyt sitten samalla, että noin keskimäärin löydän suurinpiirtein noilta ajoilta useammankin "kovemman" bändin/musiikkia tehneen tahon... Mutta kaikilla kai ne mielipiteensä on.

 

[Uleåborgir]

Tuskin kehtaan Beatlesin vaikutusta tässä arvuutella tai panetella, mutta itselleni kyseinen bändi on aina edustanut määrää x loistavia kappaleita ja määrää x^x täysin keskinkertaisia pop-kappaleita, jotka ovat keskimäärin yhtä kiinnostavia kuin mikä tahansa huttu tapaa olemaan.
Onneksi en sentään ole yksin mielipiteeni kanssa, kun herra Lennonkin on kirjoissa ilmaissut samansuuntaisia mielipiteitä.
Mutta onhan siellä jotain kivoja juttuja ja tosiaan osa kappaleista todella hienoja. Olisivat vaan voineet jättää yli puolet julkaistuista biiseistään tekemättä.

edit. Ja sanotaan nyt sitten samalla, että noin keskimäärin löydän suurinpiirtein noilta ajoilta useammankin "kovemman" bändin/musiikkia tehneen tahon... Mutta kaikilla kai ne mielipiteensä on.

Uskon, että Beatlesin suosio aikoinaan bändin vielä toimiessa, johtui hyvin pitkälle siitä seikasta, että musiikki ja sovitukset olivat melko ainutlaatuisia sen ajan henkeen nähden.

Nykysinkin Beatlesia ylistetään, heillä on viiis-kuusikymmentä aivan kultaista kappaletta, sellaisia biisejä joihin ei kukaan muu voisi pystyä.

On siellä kuraakin seassa, mainittakoon tässä Valkoisen Tuplan Wild Honey Pie ja Revolution #9.

Yhtyeen monipuolisuus oli aika käsittämätön, todella ihmeellinen. Ajatellaan miten erilaisia ykkössinglejä he tekivät: Eleanor Rigby - Lady Madonna, Help! ,josta muuten piti ensin tulla herkkis, mutta levy-yhtiöllä oli kiire saada ykkössingle kaupan hyllyihin, Get Back, Something - Penny Lane.

Ja sitäkin sopii miettiä, missä ajassa tämä kaikki tapahtui. Beatles oli "elossa" levylistabändinä noin kahdeksan vuotta. Musiikillinen muutos tuona varsin lyhyenä aikana oli valtava. Se alkoi Love Me Do:sta ja päättyi Abbey Roadin äänityksiin ja Her Majestyyn. Abbey Road äänitettiin Let It Ben jälkeen sopuisassa tunnelmassa, mutta julkaistiin aiemmin.

Yhtyeessä oli kolme erikoislahjakasta muusikkoa. Minusta tämä selittää paljon Beatlesin suosiosta, vaikka sitä kuraa mahtuukin sekaan.

Beatlesia on mahdoton kategorisoida. Ellei kategoria ole sitten Beatles. Bändin monipuolisuus oli valtava. Beatles ei sovi sellaiselle, joka kuuntelee kategorisesti musiikkia, jonkin tyylin mukaan. Beatles sopii sellaiselle joka pitää hyvistä biiseistä biiseinä.

 

[OikeaPakki]

Uleålle ja kaikille muillekin Beatles-tuotannosta tykkääville:

Jos Beatles/Oasis yms. on jo kaluttu loppuun ja tarvis saada lisää samantyylistä matskua, niin katsastakaa australialainen bändi nimeltä Jet. Siinä on nuoret kollit lukeneet varmaan pitkän Beatlesin pariin kertaan läpi. Bändi julkaisi hiljattain toisen levynsä, mutta ekalla platalla oli 4. slovaribiisi niin Mcartney- pastissi kun vaan voi olla. Toki levyllä on myös parin muun staran vaikutus näkyvissä mm. The Who ja ACDC.

Bändin nimi tulee tietysti Paulin Wings-ajan biisistä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Jet_(band)

 

[Major Julli]

Niinpä. Kohtuu hankala on tämä alkuperäinen äänestys tässä ketjussa. Lopulta päädyin äänestämään Maccaa, tämä siis Beatles-aikojen perusteella. Soolopuolella Lennon sitten pesi Wings-miehen komeasti, ja kokonaisuutena sanoisin Lennon. Varsinain nahkapäätös siis.

Harrisonista sen verran, että mielestäni on jonkin sortin myytti, että mies jäi Lennonin ja McCartneyn varjoon. Jos Beatlesin ura olisi rakennettu pelkille Harrisonin sävellyksille, ei tätäkään ketjua täällä olisi. Hienoja biisejä syntyi kyllä muutamia, mutta Lennon-McCartney-kaksikko oli täysin omaa luokkaansa. Lennon oli joskus aina tekotaiteelliseen paskaan saakka se kokeellisempi puolisko, jolla oli varusteena yksi maailman historian hienommista huumorin- ja ironiantajuista. McCartney oli popin kuningas, joka uskalsi lainata klassisesta musiikista ja lastenlauluista elementtejä musiikkiinsa, ehkä ollen sillä saralla jos ei pioneeri niin se merkittävin hahmo. Harrison oli näiden rinnalle lahjakas amatööri.

Ringoa tykätään usein vähätellä, ja vaikka musikaalisesti hän oli keskitason rumpali, oli hän taas ilmiön nimeltä Beatles osalta oleellinen osio. John, Paul, George and Pete ei olisi ikinä ollut sama ilmiö kuin Ringolla varustettu Beatles. Sattumaa tai ei, Ringo oli monessa maassa se suosituin Beatles, niin myös Suomessakin. Sitä paitsi mies oli se kaveri joka sai yhtyeen pysymään järjissään alkuvuosien hysteriassa ja myöhemmillä Intian trippailuilla.

 

[hannes_ko]

Joo. Taas on sellainen tunne, että surettaa niiden puolesta, jotka eivät "harrasta" musiikkia, siis ole tietoisia siitä kaikesta loistavasta materiaalista, mitä aikain saatossa on tehty.

Viimeksi reilu viikko sitten oli suorastaan fyysinen koettelemus kuunnella Absoluuttisen Nollapisteen Suljettu, jonka pitäisi tulevaisuudessa kuulua koulujen opetukseen siinä missä Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas. Vaikka levyn aukeaminen kesti vuosia, niin se oli sen arvoista.

Ja nyt soi The Beatles. Lähinnä Let It Be. Ja tämä on ko. bändin keskinkertaisempaa tuotantoa! Across the Universe, The Long And Winding Road... Mitäpä tähän voi enää lisätä?

Tuntuu etuoikeudelta kuulua samaan ihmiskuntaan kuin esimerkiksi edellä mainitut piisit väsännyt bändi.

Sekavaa, mutta kello onkin 2.30.

 

[kovalev]

Löytyihän täältä Beatles ketju.

Alkuun täytyy kyllä sanoa, että bändin vaikutus musiikkiin ja ihmisiin on aivan uskomaton. Joku olikin jo kirjoittanut aikaisemmin, kuinka hänen tyttärensäkin laulaa Beatle-kappaleita varmaan niistä sen erikoisemmin mitään ymmärtämättä. Itselleni kävi aikoinaan aivan samoin. Osasin jo ennen kouluikää monet Beatle-kertsit ulkoa. En minä englantia osannut, mutta melodiat ja sanat sellaisenaan kuin ne kuulin olivat jo syöpyneet niin takaraivoon, että niitä rallatteli ihan huomaamattaan mukana ikään kuin olisi laulettu suomea, tai että tuo "si lavs juu, jee jee jee..." olisi ollut yksi soitin muiden mukana. Vastaavia tapauksia löytyy varmasti tuhansia.

Itse äänestyksen aiheeseen -
Äänestin Lennonia, koska olen aina pitänyt enemmän hänen kappaleistaan, jos puhutaan kokonaisuudesta. Mutta, mutta... ei asia silti ole aivan noin yksinkertainen. Molemmilta löytyy timantteja yllin kyllin ja käsitys siitä, että Paul olisi ollut säveltäjänä jotenkin yksipuolinen on todella virheellinen. Paulin dissaaminen johtuu ehkä siitä, että hän teki myös niitä taiteellisesti heikoimpia Beatle-kappaleita enmmän ? Kappaleita joita Lennon ei olisi ikinä tehnyt, eikä olisi halunnut edes julkaista, esim ; Obladi Oblada, Maxwell`s Siler Hammer... Lennonin heikkoihin hetkiin lukeutui mm. Revolution 9, mutta sitä ei olisi ikinä syntynyt ilman Yokoa.

Lennon oli Beatlesin biisisampo " For Sale " levyyn ja sen aikaisiin sinkkuihin asti. Help;lla tilanne oli jo kokolailla tasoissa ja Paulilta tuli " Eilinen ". Rubber Soul " oli vielä kova näyttö Lennonilta ; Norwegian Wood, Nowhere Man, Girl... In My Life on kuitenkin pääosin Paulin kappale. Lennonilla oli vain alkusäe " There are places I`ll remember..." Paul sävelsi kappaleen valmiiksi Lennonin kotiportailla, kun tämä oli juuttunut heti biisin alkuun. Girl-kappaleen sanoissakin Paul on väittämänsä mukaan avittanut. Revolver on jo oikeastaan Paulin levy. Elanor Rigby (Huom. John väitti tehneensä osan sanoista, ei muuta. Paul ei myönnä edes sitä) Here There And Everywhere, For No One, Got To Get You Into My Life. Toki Johnlla ; I`m Only Sleeping, Dr Robert, She Said, She Said, mutta varmasti levyn parhaimpana Lennon-biisinä pidetyssä " Tomorrow Newer Knows " biisissä on taas Paulilla näppinsä pelissä. Kappaleessa takaperin soitetut ääninauhakikkailut ovat Paulin tekemiä. Sitä en tiedä, kenen idea oli laittaa rumpukomppikin takaperin. Se on erittäin tärkeä tekijä siinä miksi biisi on niin upea !

Pepperiä ei olisi varmaan syntynyt ilman Paulia. Lennon oli tuossa vaiheessa niin jumissa Lsd;n kanssa, että viimeistään tuossa vaiheessa valtikka siirtyi Paulille. Toki Lennonilla on paremmat yksittäiset kappaleet ; Lucy In The...Mr Kite, Strawberry Fields...(Biisihän on levytetty Pepperin sessioissa, vaikka ei olekaan levyllä. Samoin Penny Lane) Good Mourning, Good Mourning. Paul osoittaa kuitenkin monipuolisuutensa viimeistään tällä levyllä ; Sgt Pepper ( vahva rokkipala), She`s Leaving Home ( upea balladi), When I`m Sixtyfour ( kunnianosoitus menneille ajoille) Fixing A Hole ( todella outo, psykedeelinen kappale ) Gettin Better, Lovely Rita ( hyviä eikä aivan tavallisia pop/rock kappaleita) With A Little...on enemmän Paulia, kuin Johnia. A Day In The Life ei olisi lähellekään niin upea kokonaisuus ilman Paulin väliosaa. Ja tietysti se Penny Lane...

Valkoinen tupla on taas molemmilta kova näyttö, niin kuin on toki Harrisoniltakin. Johnilla Happines Is A Warm Gun ( paulin suosikkibiisi levyllä) Julia, Bungalow Bill, Yer Blues, Glass Onion...huh huh. Paulilla myös huikeita biisejä laidasta laitaan ; Back In The USSR, Honey Pie, Martha My Dear, sekä Beatlesin rankin tykitys ; Helter Skelter ! Pauliko pelkkä Balladi-mies ?

Let It Be sessioista ei olisi jäänyt oikein mitään käteen ilman Paulin balladeja ja paria hyvää rokkipalaa.

Abbey Roadia olisi tuskin enää tehty, jos se olisi ollut Johnin aloitteen varassa. Kirkkain timantti on taas Johnin, sillä " Because" on ehkä maailmankaikkeuden kaunein kappale, vaikka ei ole edes balladi sanan varsinaisessa merkityksessä. Kappaleen tärkein elementti on kuitenkin Johnin, Paulin ja Georgen kolminkertaisena nauhoitettu lauluharmonia. Kylmät väreet menee aina, kun tätä kappaletta kuuntelee. Paulin panos on tässäkin vahva. " Oh Darling ( loistava revitys) " You Never Give Me Your Money " ( yksinkertaisesti kaunis) Lopun rock-ooppera käynnisti 70-luvun.

Kun vielä otetaan huomioon, että vuodesta 67 suurin osa Beatle-sinkkujen a -puolista oli Paulin biisejä niin kyllä miehelle on annettava ansaitsemansa tunnustus. Toisin sanoen äänestin Lennonia, vaikka tästä vuodatuksesta voisi päätellä, että arvostan enemmän Paulia. Ota tästä nyt sitten selvää...

Lisätään tähän vielä sen verran, että se, että Paulille lohkesi noita sinkkujen a-puolia ei tietenkään tarkoita sitä, että ne olisivat aina olleet Lennonin b-puolia parempia. Tuossa asiassa ajoi kaupallisuus ja varmaan Paulin oma aktiivisuuskin edelle. Tottakai " Walrus" on parempi, kuin " Hello, Goodbye" Samoin pidän " Don`t Let Me Downia" paljon parempana, kuin " Get Back"

Ps ; Älkää välittäkö kirjoitusvirheistä, niitä varmasti riittää.

 

[Barcelona]

Oikea vastaus kyselyyn on siis Lennon. :) In my Life, Help, Come Togehter pesee kaikki Yesterydayt, Michellet ja Long and booring songit!

 

[Uleåborgir]

White Double ja Charles Mansonin sarjamurhat

Tuli tässä vähän sivistettyä itseään Valkoisen albumin ja Charles Mansonin sarjamurhien yhteyksillä.

Charles Manson murhautti 1960-luvun lopussa valkoisia yläluokkaan kuuluvia ihmisiä ja yritti naamioida ne Mustien Panttereiden tekosiksi.

Näihin murhiin hän sai intonsa Beatlesin White Double –albumilta (oikea nimi on The Beatles). Kappaleet ”Piggies”, ”Revolution#9” ja etenkin ”Helter Skelter” aiheuttivat Mansonin sekavassa pollassa murha-aallon käsikirjoittamisen.

Piggies-kappaleen kohta ”what they need is damn good whacking”, tarkoitti Mansonin mielestä sitä, että ”sioille” on annettava kyytiä. Biisissä puhutaan myös haarukoista ja veitsistä. Mansonin murhametodeihin kuuluivatkin haarukat ja veitset, kun hän murhautti La Biancan perheen.

Mansonin avustajat eli itse tappotyön suorittaneet kirjoittelivat uhriensa verellä seiniin viestejä, kuten pig, pigs, piggy ja RISE sekä väärin kirjoitettu HEALTER SKELTER.

Harrisonin ”Piggies” on oikeasti englantilaisen keskiluokan pilkkalaulu. Harrison järkyttyi pahasti, kun sai selville hänen kappaleensa ja Mansonin murhatöiden yhteyden. Itse asiassa säe ”what they need is damn good whacking” oli Harrisonin mutsin idea, kun George mietti mikä riimi passaisi sanoihin ”backing” ja ”lacking”.

Helter Skelter taas oli Mansonin mielestä viite siitä, että mustien kapina Amerikassa on alkamassa. Manson ajatteli, että The Beatles on Johanneksen ilmestyskirjan neljä enkeliä, jotka puhuivat Mansonille Valkoisen Tuplan kautta.

Fraasi ”Helter Skelter” – joka muuten on suomeksi mm. ”mullin mallin” nousikin Mansonin murhissa yhteiseksi nimittäjäksi, vaikka itse kappaleen tausta on se, että Paul McCartney halusi vastata The Whon kappaleeseen "I Can See For Miles" -kappaleeseen.

Paul halusi, että biisi kuulostaa samalta kuin The Whon ”rankka” I Can See For Miles, mutta lopputulos oli huomattavasti äänekkäämpi Helter Skelter. Aluksi kappale kesti puoli tuntia, mutta Beatles hakkasi kappaleen pienempään kokoon syyskuussa 1968.

Revolution#9 taas kertoi Mansonille, että numero 9 on Johanneksen ilmestyskirjan yhdeksäs lukua, jossa ennustetaan maailmanloppua. Kappaleessa Lennon huutaa ”right”, mutta Manson kuuli, että ”rise”. Selvä merkki siitä, että musta väestö oli nousemassa valkoista keskiluokkaa vastaan.

Siinäpä kerrakseen kappaleiden tulkintoja.

Manson on muuten edelleen hengissä kärsimässä kuolemantuomiosta muutettua elinkautistaan Corcoranissa Kaliforniassa. Hän saa viikottain 60 000 kirjettä "perheeltään", eli hulluja piisaa...

 

[Pavlikovsky]

Mikään erityisen iso Beatles-fani en ole, mutta vastaanpa ketjuun silti ja minulle ehkä McCartneyn viisut toimivat paremmin. Vaikea äänestys kuitenkin, soolopuolella Lennon kuitenkin oli todella kova sana ja vie Paulia kyllä.

Kunnioitan kuitenkin Beatlesia todella ja onhan poppoo ollut aikanaan todellinen musiikin uranuurtaja.

 

[Eino_Mies]

Se on The Beatles. Ettäs tiedätte!