Tex Willer

[Musta Nuoli]

Nyt muutama viime aikainen painos on sisältänyt värillisiä tarinoita. Ei hyvä ei.

Kuulun ehkä tässä asiassa Tex-vähemmistöön, mutta minusta värillisissä Tex-tarinoissakin on ollut potkua. Varsinkin isot suuralbumit ovat olleet varsin mainioita, niissä on usein käytetty vähän uudempia piirtäjiä. Esimerkiksi amerikkalaisen sarjakuvalegendan Joe Kubertin piirtämä parisataasivuinen tarina Tex - yksinäinen kostaja oli minusta erinomainen. Myös suuralbumi "Sankari ja legenda / Fronteran vanki" oli kelpo tuplapaketti.

Värilliset tarinat sopivat rajoitettuna myös peruslehteen. Ymmärtääkseni ideanahan on se, että jotta Texiä voidaan julkaista 16 numeroa vuodessa on 3-4 numeron oltava värillisiä, koska mustavalkotarinoita tulee yhteispainatuksella vain 12 numeroa vuodessa. Eli ennemmin ehdottomasti 16 numeroa vuodessa joista osa värillisiä kuin vain 12 numeroa.

 

[Zodiac]

Itselle ei myöskään nuo värilliset Texit maistu. Paras Tex kirjoittaja on mielestäni edelleen Claudio Nizzi vaikkakin Mauro Boselli on hyvä myös. Bosellin tarina Bourbon streetin murhat (kolmiosainen tarina) oli parasta Texiä aikoihin ja seuraavaa lättyä odotteli aina kieli pitkällä. Olikohan vuoden 2013-2014 julkaisu en nyt muista tarkemmin ja kesämökille ei kehtaa lähteä ajelemaan ja tarkistamaan. Korjatkaa toki jos muisin väärin.

 

[Musta Nuoli]

Itselle ei myöskään nuo värilliset Texit maistu. Paras Tex kirjoittaja on mielestäni edelleen Claudio Nizzi vaikkakin Mauro Boselli on hyvä myös. Bosellin tarina Bourbon streetin murhat (kolmiosainen tarina) oli parasta Texiä aikoihin ja seuraavaa lättyä odotteli aina kieli pitkällä. Olikohan vuoden 2013-2014 julkaisu en nyt muista tarkemmin ja kesämökille ei kehtaa lähteä ajelemaan ja tarkistamaan. Korjatkaa toki jos muisin väärin.

Ymmärrän sikäli mustavalkoisuuden viehätyksen, että itselläni Mustanaamion lukeminen loppui aikoinaan siihen paikkaan kun MN-lehdestä tuli värillinen joskus 1991-1992 paikkeilla. No coloured people in the jungle, on minun mottoni tässä asiassa!

Värilliset Texit käyvät jos niissä on hyvä juoni, usein niidenkin kirjoittajana on ollut Boselli.

Ihan varhaisimmat 50-luvun tarinat ovat aika huteria, vaikka paljon niissäkin sattuu ja tapahtuu. 70-80 -luvun tarinat ovat ehkä parhaimpia, niissä on tunnelma pääosin aina kohdallaan.

Ehkäpä saisivat myös vähän ikäännyttää Texiä tai tehdä edes jokusen "vanha Tex"-tarinan. Aiemminhan Tex ja kumppanit ikääntyivät tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen on menty monta vuosikymmentä siten, että porukka on täysin samanikäinen eikä heille tapahdu henkilökohtaisesti juuri mitään. Kit Willerkin on ikuinen parikymppinen, joka kerran menetti muistinsa ja avioitui, mutta siinäpä se.

Nykyinen Texin aikalinja on noin vuoden 1880 hujakoilla, joten olisi mukava lukea edes pari spesiaalitarinaa, jossa liikuttaisiin edes 10-20 vuotta eteenpäin ajassa. Noihin aikoihin mahtuisi kaikenlaista, kuten 1891 Wounded Kneen verilöyly, Meksikon ja Teksasin sota 1891-93 ja vaikkapa Espanjan ja USA:n sota 1898, johon Teddy Rooseveltkin osallistui ratsusotilaana.

 

[Unkka]

Nykyinen Texin aikalinja on noin vuoden 1880 hujakoilla, joten olisi mukava lukea edes pari spesiaalitarinaa, jossa liikuttaisiin edes 10-20 vuotta eteenpäin ajassa. Noihin aikoihin mahtuisi kaikenlaista, kuten 1891 Wounded Kneen verilöyly, Meksikon ja Teksasin sota 1891-93 ja vaikkapa Espanjan ja USA:n sota 1898, johon Teddy Rooseveltkin osallistui ratsusotilaana.

Pieni tarkennus: Wounded Kneen verilöyly tapahtui joulukuun lopulla 1890. Meksikon ja Teksasin sota taisi olla jo 1830-luvulla, jolloin Teksas oli itsenäinen valtio. Espanja ja USA:n sotaa käytiin 1898 mm. Kuubassa. Legendaarinen Morgan Kane osallistui myös tuohon sotaan. Kumpikohan olisi pärjännyt, Tex Willer vai Morgan Kane, jos olisivat ottaneet matsia vaikkapa nyrkein? Kova matsi jokatapauksessa olisi ollut.

 

[Musta Nuoli]

Pieni tarkennus: Wounded Kneen verilöyly tapahtui joulukuun lopulla 1890. Meksikon ja Teksasin sota taisi olla jo 1830-luvulla, jolloin Teksas oli itsenäinen valtio. Espanja ja USA:n sotaa käytiin 1898 mm. Kuubassa. Legendaarinen Morgan Kane osallistui myös tuohon sotaan. Kumpikohan olisi pärjännyt, Tex Willer vai Morgan Kane, jos olisivat ottaneet matsia vaikkapa nyrkein? Kova matsi jokatapauksessa olisi ollut.

Muistin vuoden väärin Wounded Kneestä, lähelle meni kumminkin.

Viittasin 1890-luvun Meksikon ja Teksasin sodalla nimellä "Garza War" tunnettuun sotaan/konfliktiin Teksasin osavaltion ja sen vieressä olevan Meksikon osavaltion (Coahuila) väliseen vääntöön, joka kesti 1891-1893 eli kolmisen vuotta. Tuo ei ollut maiden välinen täysimittainen sota, mutta kuitenkin ihan riittävän pitkä vääntö, jotta sinne sinne saisi mainiosti Texin mukaan, onhan Willer kuitenkin Texas Ranger (vaikka Arizonassa asuukin). Koska Meksikon hallitus oli kerrankin Yhdysvaltain puolella kapinallisjoukkoja vastaan niin tarinaan saisi Texin vanhan kamun Moralesin mukaan helposti. Wikipediasta lisää tuosta.

Meksikon ja Teksasin/USA:n vääntöjä ja pidempiä rajataisteluita oli sen verran, että niistä riittäisi Texillekin tekemistä, sekä nuorelle että vanhalle Texille. Väkivaltaista aikaa kaiken kaikkiaan. Lisäksi USA oli omituisissa sodissa ja kahakoissa mm. Samoalla, Brasiliassa ja Filippiineillä ja ties missä, noihinkin paikkoihin voisi Willerin kyyditä. Yaqui-intiaanisodat olivat myös pitkäkestoisia.

Itse asiassa wikipediasta löytyi lista sodista joissa USA on ollut mukana, vuosisata kerrallaan. 1800-luvun puolivälistä alkaen olisivat sopivat konfliktit Willerille, osassa niistä hän tietysti on jo ollutkin. Mielenkiintoinen lista kaikin puolin muutenkin.

Morgan Kane vs. Tex Willer -matsi olisi kiintoisa, tosin äijät varmaan parin nyrkkimatsin jälkeen toteaisivat toisensa kavereiksi ja menisivät kapakkaan, jossa Tex urakoisi puolikkaan härän kokoisen pihvin paistinperunavuoren kera samalla kun Morgan Kane pelaisi pokeria ja nussisi tarjoilijatarta.

 

[Unkka]

Sen verran vielä tuosta Tex Willerin aikaperspektiivistä, että taitaa ainakin yhdessä seikkailussa olla jopa 1900-luvun puolella. Tarinassa Hurja Kopla Willer ja Carson ovat lopettamassa Butch Cassidyn ja Sundance Kidin maallista vaellusta Bolivia vuorilla. Tuo viimeinen taistelu ajoittunee noille hujakoille. Ja onhan Morgan Kanekin ollut samassa kahakassa mukana.

 

[Musta Nuoli]

Sen verran vielä tuosta Tex Willerin aikaperspektiivistä, että taitaa ainakin yhdessä seikkailussa olla jopa 1900-luvun puolella. Tarinassa Hurja Kopla Willer ja Carson ovat lopettamassa Butch Cassidyn ja Sundance Kidin maallista vaellusta Bolivia vuorilla. Tuo viimeinen taistelu ajoittunee noille hujakoille. Ja onhan Morgan Kanekin ollut samassa kahakassa mukana.

Lieneekö sitten joku poikkeustarina, koska yleensä tarinat ovat noin 1880:n hujakoilla olleet? Vai ovatkohan tekijät ottaneet vähän reilummalla kädellä historiallisia vapauksia Butch Cassidyn ja Sundance Kidin aikahaarukan suhteen?

Mielelläni siis lukisin esimerkiksi 1900-luvun puolen tarinoita, mutta niissä pitäisi huomioida selvemmin Texin ja erityisesti Carsonin ikääntyminen, Carsonhan on kuitenkin selvästi Texiä vanhempi.

Sankari ja legenda -albumissa esitetyssä "vaihtoehtoisemmassa" Tex-tarinassa nuori kuvitteellinen Bonelli haastatteli ikämies-Carsonia 1913 vanhainkodissa, jossa Carson oli jo puoliksi seniili vanhus.

Toki Texin ystävän Kit Carsonin ikä voi olla mikä tahansa, häntähän ei pidä sekoittaa historialliseen lännensankariin Kit Carsoniin joka kuoli jo 1868. Oikea Carson on sarjakuva-Carsonin innoitus, mutta ei suora esikuva.

Ajatusleikkinä Kit Willerin voisi laittaa soolona vaikka ensimmäiseen maailmansotaan vähän vanhempana painoksena, Kit Willerhän olisi tuolloin noin 55-60-vuotias.

Texistä on italiaksi tehty "virallinen" elämäkertakirjakin. Tässä löytämässäni nettitekstissä on lueteltu ns. "virallisia" vuosia (joihin toki tulee aina suhtautua varauksella) Texin elämässä. Tämä on italiaksi, mutta google translatorin lävitse siitä saa tolkkua jos/kun ei osaa italiaa. Texin syntymävuosi olisi noin 1838, ja vuoden 1879 paikkeilla teiniksi varttunut Kit palaisi isänsä luo intiaanikylään, jonka jälkeen tutun nelikon yhteiset seikkailut alkaisivat.

 

[Unkka]

Sankari ja legenda -albumissa esitetyssä "vaihtoehtoisemmassa" Tex-tarinassa nuori kuvitteellinen Bonelli haastatteli ikämies-Carsonia 1913 vanhainkodissa, jossa Carson oli jo puoliksi seniili vanhus.

Tuo on kyllä loistelias tarina ja mahtavaa on myös Serpierin piirrosjälki. Itselläni on myös hänen piirtämät Druuna-albumit. Aikaisempaan värikeskusteluun viitaten Sankari ja legenda tarinan väritys on hyvin hillitty ja ainakin minulle uppoaa, samoin kuin samassa albumissa oleva Fronteran vanki, jonka värit ovat huomattavasti terävämmät. Olen kerännyt suuralbumeita, Maxi-Texiä ja kronikoita nykyään. Hurja Kopla tarina on julkaistu Suomessa alun perin vuonna 1972 ja kronikassa 7. Sama tarina on myös Tex Willer kirjastossa väripainoksena. Itse en tykkää juuri noista kirjaston väripainoksista. Noihin vanhoihin tarinoihin ei värit sovi yhtään, tekevät vain kuvista liiankin ilmeettömiä. Siispä en ole niitä kerännyt.

 

[Kilgore Trout]

Tuolla James Bond -ketjussa kun näkyy olevan keskustelua siitä, että elokuvia on tehty jo vuodesta 1962, ja pitäisikö hahmoa kehittää vai pitää muuttumattomana. Ajattelin nostaa tätä ketjua muistuttamalla, että Tex Willer on pysynyt melko samanlaisena vuodesta 1948.
Tällä hetkellä Tex Willer on ainoa paperilehti, joka minulle tulee tilattuna. Aku Ankan lopetin, kun täytin 60-v. En siksi, että olisin liian vanha lukemaan Akua, vaan siksi että tarinat ja piirrosjälki huononee koko ajan. Tex sentään pysyy ja paranee!

 

[Sledge Hammer!]

Loppuun laitan kysymyksen joka voi olla alan tietäjille helppo. Joissakin Willereissä piirtäjäksi on ilmoitettu Galep. Onko kyseessä Aurelio Galleppini, tämä piirtäjänimi esiintyy 2000-luvun Willereissä.

Lyhyt vastaus: On.

laitetaan tänne kun Texille oma ketjukin. Omat suosikkini Tex-piirtäjistä ovat siltä kultakaudelta joka Suomessa ilmestyi ehkäpä noin 1974-1983 ja vuodesta 1987 noin ysärin puoleen väliin.

Aurelio Galeppini tietenkin joka loi Texin ja kavereiden ulkoasun. Klassikkotarinat hänellä tietekin Mefisto ja Yama seikkailut. Ainoa piirtäjä jonka kynästä sankarimme vanhentuivat

Guglielmo Letteri, hänen bravuureitaan oli El Morisco-tarinat.

Oma suosikkini Giovanni Ticci joka edelleen joukossamme ja tänä vuonna vielä ilmestyi yksi hänen kuvittamansa tarina.

Fernando Fusco jolla oli aina pakkomielle piirtää kuvien reunoihin mitä kauneimpia naisia. Muutenkin erittäin yksityskohtainen piirtäjä joka onnistui aina jos Tex piti sijoittaa johonkin vähän vieraampaan ympäristöön

Erio Nicolo, kaikkein minimalistisin piirtäjä

 

[SkagGully]

Tex Willer. Niin arvostettu, mutta silti niin aliarvostettu. Yksi parhaista viihteen muodoista, kaikki mahdolliset elämän alueet mukaan lukien. Willerien lukeminen on parasta mitä mies voi tehdä ilman housuja, kuten sanotaan.

Olen lukenut ja kerännyt Texiä vuodesta 1999 asti. Kun katsoo miten paljon Texiä julkaistaan, voi vain myhäillä tyytyväisenä siitä, miten elinvoimainen sarjis on kyseessä. Kerättävää riittää jatkossakin. Itsellä on haaveena saada kerättyä joskus kaikki Suomessa julkaistut normikokoiset Texit vuodesta 1971, joskin 1971-1975 saa välttää uusintajulkaisuina kronikoitten muodossa, jotka nekin ovat tiukassa nykyään. Niistäkin voisi jo ottaa toisia painoksia. Perus-Texejä puuttuu omasta kokoelmasta n. 150, suurin osta 1970-luvun ekaa puoliskoa ja 2010-lukua.

Parasta Texiä edustaa itselle 70-, 80-, ja 90-luku. Etenkin 90-luvulla uusien piirtäjien tulva ja Nizzin ja Bosellin varhaiset tarinat laajensivat tavallaan Tex-universumia vanhasta perinteestä, alkuperäisiä tarinoita silti kunnioittaen.

2000-luvulla sarja on mielestäni muuttunut melko kaavoihin kangistuneeksi, ei ole pystynyt uusiutumaan. Jopa Villan kannet ovat muuttuneet melko väsyneiksi. Uusia hienoja taiteilijoita tuntuu riittävän, mutta tarinat enää harvoin säväyttävät. Tex on kuitenkin aina Tex.

Suosikkitarinoita on liikaa mainittavaksi. Kirjoittajista Bonellin parhaat ovat ylittämättömiä, samoin Nizzin kultakausi, myös Boselli on kirjoittanut monia suosikkejani (tykkään hänen tarinoidensa rujoudesta). Piirtäjistä ykkössuosikkini on Ticci, perässä tulee Villa, Civitelli, Ortiz ja varhaisempi Fusco. Ja monet, monet, monet muut.