Tex Willer

[Pisin Kääpiö 186cm]

Edellisellä sivulla oli tällainen viesti:

Italian numeroon 440 mennessä Tex on erinäisin keinoin laittanut 2047 konnaa lykkäämään koiranputkea. Saapasmäkeen on lähtenyt 928 valkoista, 620 intiaania, 362 tortillanpurijaa, 60 mustaa, 36 kiinalaista ja epämääräinen määrä mm. tuaregeja, malesialaisia ja thugeja.

Eli tällaiset morppakanet ovat ihan farmihyökkääjiä Texin rinnalla. 2047 on kuitenkin ihan eri tason luku kuin 750.

Näköjään tuossa tilastoinnissa on sama lähde kuin mitä Texin haavoittumisten tilastossa. Maininta asiasta löytyy edelliseltä sivulta, kuten myös Janne Viitalan tutkimukseen perustuvasta Hornan kekäleet -teoksesta. Lukemat on laskettu kummassakin tapauksessa Italian numeroon 440 asti.

Italian numero 440 vastaa Suomen Tex Willeriä nro 16/1997. Tuon jälkeen Suomessa on ilmestynyt jo 12 kokonaista vuosikertaa Texejä, ynnä vuoden 2010 eka numero joka kopsahti meillä juuri tänään postilaatikkoon = 193 numeroa.

Jos Tex Willerin 440 Italian numeroon mennessä harjoittama keskimääräinen roistojen kylmentämistahti on jatkunut senkin jälkeen samana, niin mainitut 193 numeroa tarkoittaisivat 898 uutta vainajaa. Näin ollen nykyhetkeen ekstrapoloiden päästäisiin lukemaan ~2945. Muistaakseni tuolla on seassa joitakin noin vv. 1998-99 uusintana julkaistuja ihan alkuhämärien Texejä. Jos tarkkoja ollaan, niin uusintana julkaistuja konnantappoja ei sopisi tietenkään laskea kahteen kertaan. Tosin lisäksi on ilmestynyt mm. muutamia suuralbumeita, joiden seikkailuja ei ole julkaistu ennen Suomessa.

Niin tai näin, Tex Willerin saapasmäkeen toimittamien konnien lukumäärä on tuskin kovin kaukana 3000:n rajapyykistä tätä nykyä. Jos tasan 3000 raatoa olisi kaivettu yhdelle ja samalle hautuumaalle, siten että yksi vainaja käyttäisi bruttona noin 9 neliometriä (sis. haudan, reunusten, väylien ja teknisten yms. tilojen tarpeen), niin Texin asiakkaiden käytössä oleva saapasmäen pinta-ala olisi tällä hetkellä jo 2,7 hehtaaria. Yhdenkään kotimaisen Prisma-tavaratalon myymäläpinta-ala ei yllä näin hulppeisiin mittoihin...

 

[Roku]

Kenenkähän tappamiksi ne rosvot ynnä muut intiaanit lasketaan, jotka kuolevat sillä tapaa että vanha pukki Carson heittää dynamiittipötkön ilmaan ja Tex posauttaa sen Winchesterillä hyökkääjien niskaan aiheuttaen suurta tuskaa ja miehistön vajausta rosvojen joukossa?

Tehdäänkö kristillinen tasajako eli puolet Texille ja puolet vanhalle pukille Carsonille?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kenenkähän tappamiksi ne rosvot ynnä muut intiaanit lasketaan, jotka kuolevat sillä tapaa että vanha pukki Carson heittää dynamiittipötkön ilmaan ja Tex posauttaa sen Winchesterillä hyökkääjien niskaan aiheuttaen suurta tuskaa ja miehistön vajausta rosvojen joukossa?

Tehdäänkö kristillinen tasajako eli puolet Texille ja puolet vanhalle pukille Carsonille?

Juuri mm. tuon dilemman takia pitäisi tehdä kunnon selvitys alusta saakka uudestaan, jonka liitteenä tulisivat selkeät määritelmät laskentaperusteista. Tässä ketjussa viitattuihin lukemiin ei löydy lähteitä joista faktat voisi tsekata, enkä ihan äkkiä löytänyt ao. lähteitä myöskään Viitalan kirjasta.

Ison rosvojoukon tai intiaanirevohkan kanssa tapellessa on ollut tapana tehdä vaikeasti laskettavissa oleva joukko vainajia. Mistäpä sen tietää, kuinka monta sakilaista kukin sankari onkaan tikannut hengiltä moisissa joukkokalttajaisissa. Sitten on näitä keissejä, joissa Tex on ampunut kuolettavasti konnaa, joka on kuitenkin henkitoreissaan yrittänyt nirhata Texin viime tekonaan, mutta Carson/Kit Willer/Tiger Jack on viime kädessä ennättänyt tehnyt roistosta paikon. Eiköhän noissa tapauksissa raato tule ruksaista sille, joka on viimeisenä soittanut 45-kaliiberin konserttoa.

Sitten on vielä nämä Mefisto- ynnä muut seikkailut erilaisia yliluonnollisia voimia vastaan. Kai tuhotut demonit, hornanhenget ja sekalaiset riivajaiset pitäisi nekin jotenkin luetteloida. Muutaman zombinkin Tex ja kumppanit ovat hiljentäneet lopullisesti, näillekin pitäisi löytyä oma sarjansa.

 

[Unkka]

On tullut luettua Tex Willereitä lapsena ja taas uudelleen aikuisena. Omille pojille ei iske yhtään. Nykylapsille kolahtaa vain Dragon Ball ja One Piece, valitettavasti. Itselleni kaikkein paras Tex Willer on ollut Tex Willer ja Hurja Kopla. Tuossa Texissä Willer jahtaa Cassidya ja Reinoldsia, noita junaryöstäjiä joita jahtaa myös Morgan Kane sarjansa viimreisissä jaksoissa (ja myös siinä numero 60 paikkeilla). Näistä rikollisista on muistaakseni tehty myös elokuva, jossa näyttelee Robert Redfort. Toivottavasti joskus tehdään elokuva myös lännen kovimmista, Texistä ja Morganista.

 

[Orbus]

On tullut luettua Tex Willereitä lapsena ja taas uudelleen aikuisena. Omille pojille ei iske yhtään. Nykylapsille kolahtaa vain Dragon Ball ja One Piece, valitettavasti. Itselleni kaikkein paras Tex Willer on ollut Tex Willer ja Hurja Kopla. Tuossa Texissä Willer jahtaa Cassidya ja Reinoldsia, noita junaryöstäjiä joita jahtaa myös Morgan Kane sarjansa viimreisissä jaksoissa (ja myös siinä numero 60 paikkeilla). Näistä rikollisista on muistaakseni tehty myös elokuva, jossa näyttelee Robert Redfort. Toivottavasti joskus tehdään elokuva myös lännen kovimmista, Texistä ja Morganista.

Ne oli muuten "Butch" Cassidy ja Harry "Sundance" Longabaugh. Kyseisessä leffassa "Auringonlaskun ratsastajat" on loistava loppu (aika samanlainen, kun Kane kirjasarjassakin; "Hyvästi on vain sana"...) ja Butch oli Paul Newman ja Sundance oli tosiaan Redford. Kanesta on Norjalaiset tehnyt ainakin yhden leffan, mutta taitaa olla aika huono tasonen.

 

[Myrrä]

Toivottavasti joskus tehdään elokuva myös lännen kovimmista, Texistä ja Morganista.

Tex on esiintynyt valkokankaalla 80-luvulla kuvatussa elokuvassa Tex Willer e il signore degli abissi (Tex and the Lord of the Deep), leffan muuten käsikirjoitti Bonelli itse.

Linkki elokuvan traileriin.

 

[Unkka]

Ne oli muuten "Butch" Cassidy ja Harry "Sundance" Longabaugh. Kyseisessä leffassa "Auringonlaskun ratsastajat" on loistava loppu (aika samanlainen, kun Kane kirjasarjassakin; "Hyvästi on vain sana"...) ja Butch oli Paul Newman ja Sundance oli tosiaan Redford. Kanesta on Norjalaiset tehnyt ainakin yhden leffan, mutta taitaa olla aika huono tasonen.

Kiitos oikaisusta, en alkoholin sumentamilla aivoillani enää muistanut nimiäkään oikein, enkä alkanut mistään tarkistamaan. Olen etsinyt pari vuosikymmentä tuota Tex Willeriä divareista, mutta ei löydy. Morgan Kanen Santa Fen verinen tie oli kyllä aika hakusessa, mutta löytyi lopulta.
Vai että ovat norjalaiset tehneet Kanesta elokuvan, tuota en tiennytkään. Katsoisin jos saisin käsiini.

 

[Orbus]

Kiitos oikaisusta, en alkoholin sumentamilla aivoillani enää muistanut nimiäkään oikein, enkä alkanut mistään tarkistamaan. Olen etsinyt pari vuosikymmentä tuota Tex Willeriä divareista, mutta ei löydy. Morgan Kanen Santa Fen verinen tie oli kyllä aika hakusessa, mutta löytyi lopulta.
Vai että ovat norjalaiset tehneet Kanesta elokuvan, tuota en tiennytkään. Katsoisin jos saisin käsiini.

Juu ei mitään, tuossa muuten leffan sivut IMDB:stä,
http://www.imdb.com/title/tt0282758/
ei siis kovin kehutusta elokuvasta ole kyse. Uskoisin, että koko elokuva löytyy pätkinä youtubesta laitat vaan leffan nimen haku kentään:
Døden er en ensom jeger - Morgan Kane
Puhuvat huonoa englantia ja tekstitetty Norjaksi, yllätys yllätys tapahtuu myös jossain pohjoisessa, että voivat kuvata lumisissa maisemissa Norjassa...

 

[Monipuolisenhuono]

Sen verran tajuissani oon ollut kun muutin omaan kämppään niin arkistoin kokoelmani mutsin ja faijan klitsuun (toivottavasti on tallella).

Kävin vihdoin ja viimein keskiviikkona hakemassa laatikollisen Texejä faijan kellarista. Jos hakemalla hakee jotain negatiivista niin yöunethan tässä menee kun vielä yks, vielä yks jos mä vielä luen ton yhden.

 

[Nick Neim]

Tex ei kuulu mun henk. koht. suosikkeihin, mutta faija ja broidit niitä on tykännyt oikeastaan aina lukea. Meiltä löytyy 50- ja 60-luvulta asti noita liuskamaisia Tex Willereitä jonkin verran (irtonumeroita), ja myöhemmin on tullut tilauksena. Kyllähän noita uudempia silloin tällöin tulee luettua, liuskoihin ei uskalla koskea ettei hajota.. Arvoa kuitenkin jo jonkin verran rupee olemaan, vaikken niitä pois kyllä ole myymässäkään.

 

[kamik]

Texiä on tullut tilattua viimeiset viistoista vuotta lähes säännöllisesti. Kun aloitin opiskelut aikuisena uudelleen, niin perun kaikki muut lehdet paitsi Texin. Jopa sanomalehden tilaaminen sai jäädä, mutta Texiä ei syrjäyttänyt mikään. Edelleen Tex on ykköslukemistoa, paras hetki lukemiseen on illalla, kun talo on hiljentynyt nukkumaan.

Jonkin verran on ärsyttänyt viime vuosien klassikkosarjat, jotka ovat mielestäni heikkoja sekä juoneltaan että piirtojäljeltään. Onneksi nuo ovat vähenemään päin. Satunnaisesti tulee ostettua maxi-Tex, jos sieltä löytyy lukematon tarina. Omas suosikkini oli USAn sisällissodan aikaan sijoittunut tarina, jossa Tex oli mukana. Joku Walcott tarinassa ainakin oli sekä musta orja. Tarnan nimeä en muista. Myös Little Bighornin tarina, Voittamattomat ja Arizona liekeissä olivat mainioita. Laatulehti ilman muuta.

edit. Sodan liekit oli puuttuvan tarinan nimi, vuodelta 1988!

 

[Sledge Hammer!]

Nostetaan ketju ylös surullisissa merkeissä. Sergio Bonelli vaihtoi metsästysmaat autuaimmaksi tänään Monzassa. Adios Amigo.

 

[Grainger]

Taas lähti yksi suuri mies. Toivottavasti saamme pian lukea herran parhaita tarinoita jossain kokoelmateoksessa. Kieltämättä tuli ensin tunne, että Tex Willer olisi kuollut, mutta eihän nyt sentään Tex.

Adios Guido Nolitta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Hyvää matkaan suureen tuntemattomaan, poika-Bonelli. Tekijät menevät vuorollaan menneeseen, mutta Texasin rangerit 2 ja 3 jatkavat pitkää ratsastustaan.

Bonellin kustantamon sivustolle voi halutessaan jättää mestarin muistoksi viestin.

Juuri eilen tarttui lehtihyllystä ostoskärryyn uusin ja järjestyksessä 25. Suomessa julkaistu Tex-suuralbumi Karavaani Oregoniin, piirtäjänä Carlos Gomez.

Nykyisen polven Tex-piirtäjistä Gomez ei tee kehnointa jälkeä, joskin Texin välillä oudot ilmeet pistävät kieltämättä silmään. Vanhoissa klassikkotarinoissa Texin naamanilmeet vaihtelivat normitilanteissa suht hillitysti, ja kunnon uurteita ilmestyi otsalle vasta kunnon tappelun tai asekahakan tiimellyksessä. Gomez sen sijaan ilmentää Texin naamalla eri tunnetiloja hyvin lempeästä raivoisan aggressiiviseen. Käyhän se noinkin, mutta Texin 70-lukuiseen albumipersoonaan aikanaan vihkiytyneelle tämä visuaalinen Tex on snadisti vieras. Tarinan puolesta Tex noudattaa toki puheiltaan ja teoiltaan aikojen saatossa hioutunutta konseptia.

 

[tomageeni]

Adios Sergio Bonelli.

Kun ketju nyt on ylhäällä niin täytyypä mainita että tällä hetkellä käynnissä oleva tarina vaikuttaa aika lupaavalta. Saa nähdä mitä tulee, mutta itselleni tuo "Fort Apachen tie" oli yksi parhaista 90-luvun Tex-tarinoista joten erittäin mielenkiintoista nähdä nuo samat sivuhahmot (Johnny Laredo, Ed Parkman) taas seikkailemassa.

Joskushan näistä kiitetyistä Tex-tarinoista tehdään jatko-osia, kuten nyt vaikka "Viattomien" kopla, Mefisto ja Musta Tiikeri. Toivottavasti eivät nyt mene kuitenkaan tällä kertaa pilaamaan hienoa tarinaa huonolla jatkolla, kuten mielestäni vähän tuossa Bronco Lanen paluutarinassa tehtiin. Samoin tuo viimeisin Mefiston paluu vuodelta 2003 ei vetänyt kyllä vertoja edeltäjilleen.

 

[Swearengen]

Ison rosvojoukon tai intiaanirevohkan kanssa tapellessa on ollut tapana tehdä vaikeasti laskettavissa oleva joukko vainajia. Mistäpä sen tietää, kuinka monta sakilaista kukin sankari onkaan tikannut hengiltä moisissa joukkokalttajaisissa. Sitten on näitä keissejä, joissa Tex on ampunut kuolettavasti konnaa, joka on kuitenkin henkitoreissaan yrittänyt nirhata Texin viime tekonaan, mutta Carson/Kit Willer/Tiger Jack on viime kädessä ennättänyt tehnyt roistosta paikon. Eiköhän noissa tapauksissa raato tule ruksaista sille, joka on viimeisenä soittanut 45-kaliiberin konserttoa.

Sitten on vielä nämä Mefisto- ynnä muut seikkailut erilaisia yliluonnollisia voimia vastaan. Kai tuhotut demonit, hornanhenget ja sekalaiset riivajaiset pitäisi nekin jotenkin luetteloida. Muutaman zombinkin Tex ja kumppanit ovat hiljentäneet lopullisesti, näillekin pitäisi löytyä oma sarjansa.

Rupesi sen verran hymyilyttämään tämä vakava pohdiskelu tärkeästä aiheesta, että sabotoin ketjua OT-linkillä:
http://www.youtube.com/watch?v=yTx_BxMJ6Rg (Spoilervaroitus, jos leffa on näkemättä ja jonkun katsomislistalla)
Linkissä spagulänkkäri -klassikko Compañerosin tappoluvut tähtien Franco Neron ja Tomas Milianin osalta.

Parasta videossa on Ennio Morriconen rellestävä zapata -henkinen soundtrack yhdistettynä asehulluun toimintaan, joka on tehty varmastikin miellyttämään ohjaaja Sergio Corbuccin anarkistisia kommarimieltymiä, mutta menee myös onneksi puhtaana machoviihteenä.

Löyhänä yhteytenä keskusteluun olkoot italialainen länkkärituotanto ja killcount, vaikka Tex Willer spagettitaustasta huolimatta noudattaakin enemmän perinteistä John Wayne/Gary Cooper -tyyliä.

 

[Dee Snider]

Löyhänä yhteytenä keskusteluun olkoot italialainen länkkärituotanto ja killcount, vaikka Tex Willer spagettitaustasta huolimatta noudattaakin enemmän perinteistä John Wayne/Gary Cooper -tyyliä.

Ruvetaanpa puuhaamaan castingia Tex Willer-elokuvaan..:)

Yksi roolitus tuli selväksi saman tien. Sam Elliot on enemmän Kit Carson, kuin Kit Carson itse. L. Q Jones olisi toinen, mutta ikää on n.85 vuotta.

Tex Willeriksi Christian Bale, George Clooney, Russell Crowe ym.. tuli nopeasti mieleen. No joo, ei niin kovin omaperäistä porukkaa.

Pojaksi sitten joku Ben Foster, Charlie Hunnam tai sitten enemmän puoli-inkkarin näköinen tuntematon suuruus etc.

Inkkariksi tuli mieleen Young Gunsin aikainen Lou Diamond Phillips, mutta vittu kun ihmiset vanhenevat...:)

Ongelmahan tuossa on, että Jenkeissä Tex Willer on täysin tuntematon suuruus. Ja vanhan liiton westernhän tuosta tulisi, koska minustakaan Tex ei ole spaghettia.

 

[Sledge Hammer!]

RIP Fernando Fusco, yksi alkuperäisiä Tex-piirtäjiä. Adios!

 

[NDT665]

Itseäni kiinnostavat ainakin seuraavien asioiden kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset suhteet Tex-sarjiksissa:
- Texin, Carsonin, Kit Willerin ja Tiger Jackin lahtaamien henkilöiden lukumäärä kumulatiivisesti sekä per seikkailu/lehti/vuosikerta, sekä lahtaustavat/-välineet (revolveri/kivääri/räjähdysaine/putoava kivi/jne).

Eräs elokuvakamu kertoi laskeneensa Commando –elokuvassa Iso-Arska Schwarzeneggerin kolkanneen 88 henkilöä. Lapsuusajasta tähän hetkeen saan vain parisenkymmentä, jotka pitäisi tappaa.
Taas häviän superstarboille… Perhana!

 

[Musta Nuoli]

Juuri mm. tuon dilemman takia pitäisi tehdä kunnon selvitys alusta saakka uudestaan, jonka liitteenä tulisivat selkeät määritelmät laskentaperusteista. Tässä ketjussa viitattuihin lukemiin ei löydy lähteitä joista faktat voisi tsekata, enkä ihan äkkiä löytänyt ao. lähteitä myöskään Viitalan kirjasta.

Ison rosvojoukon tai intiaanirevohkan kanssa tapellessa on ollut tapana tehdä vaikeasti laskettavissa oleva joukko vainajia. Mistäpä sen tietää, kuinka monta sakilaista kukin sankari onkaan tikannut hengiltä moisissa joukkokalttajaisissa. Sitten on näitä keissejä, joissa Tex on ampunut kuolettavasti konnaa, joka on kuitenkin henkitoreissaan yrittänyt nirhata Texin viime tekonaan, mutta Carson/Kit Willer/Tiger Jack on viime kädessä ennättänyt tehnyt roistosta paikon. Eiköhän noissa tapauksissa raato tule ruksaista sille, joka on viimeisenä soittanut 45-kaliiberin konserttoa.

Sitten on vielä nämä Mefisto- ynnä muut seikkailut erilaisia yliluonnollisia voimia vastaan. Kai tuhotut demonit, hornanhenget ja sekalaiset riivajaiset pitäisi nekin jotenkin luetteloida. Muutaman zombinkin Tex ja kumppanit ovat hiljentäneet lopullisesti, näillekin pitäisi löytyä oma sarjansa.

Tästä aiheesta osin kirjoitinkin Paras sarjakuva -ketjussa, mutta Texin ja kumppanien body countit pitäisi jollain metodilla lajitella ja luokitella. Aikamoinen määrä on kuitenkin päätynyt hornaan koksia lapioimaan vanhan vihtahousun seuraksi, oli lopullisen lähtöpassin antajana sitten Tex itse, vanha huuhkaja Kit Carson, Willer junior tai "token indian" Tiger Jack.

Tiger Jack on Texin ryhmästä ylivoimaisesti persoonattomin. Ihan kelpo mies ja kova ampumaan, mutta periaatteessa hänet voisi vaihtaa päittäin kenen tahansa Texin satunnaiskaverien kanssa tai satunnais-navajon kanssa. Joskus muinoin miehellä oli jotain omankin elämän tapaista, mutta periaatteessa hän on vain vuosikymmeniä hengannut Texin porukassa.

Kit Carson on Texin kumppaneista minulle läheisin, hänestä riittää ammennettavaa siksikin, että hän perustuu oikeaan ihmiseen ja seikkailijaan. Taannoin jossain Maxi-julkaisussa ollut Kit Carsonin Menneisyys -tarina oli oikein hyvä, siinähän vihjattiin myös siihen, että Carsonilla olisi avioton tytär kapakkalaulajattaren kanssa eikä Carson tietäisi tätä, koska luulee nuorta naista entisen ystävänsä/vihollisensa lapseksi. Carson lienee porukasta muutenkin kovin naistenmies, koska Tex on ikuinen leski, Kit Willer ei ole naista tainnut naida (tosin tuskin miestäkään) ja Tiger Jackilläkin taitaa olla tällä rintamalla hiljaista.

 

[tomageeni]

Carson lienee porukasta muutenkin kovin naistenmies, koska Tex on ikuinen leski, Kit Willer ei ole naista tainnut naida (tosin tuskin miestäkään) ja Tiger Jackilläkin taitaa olla tällä rintamalla hiljaista.

Carson lienee tosiaan kovin naisten mies, mutta on Kit Willerilläkin ollut omat "naisseikkailunsa".

Äkkiseltään tulee mieleen juurikin tuon kapakkalaulajattaren tytär Donna, johon tutustui tuossa "Carsonin menneisyys" -tarinassa, ja tapasi uudestaan ainakin Armoton Jack Thunder -tarinassa (1999 lopussa), ja taisi jopa käydä vähän riiustelemassa tähtien loisteessa.

Sitten nuoremmalla Kitillä oli jopa pikainen avioliitto intiaaninaisen kanssa tarinassa, jossa menetti muistinsa ja otti Tonkawa -nimen käyttöön. Tytön nimi oli muistaakseni Kuunkukka, ja tämä kuoli tarinan päätteeksi. Tarina oli suurinpiirtein vuodelta 1996.

Tiger Jackilla oli yksi naisseikkailu, en muista oliko tyttöystävä vai vaimo -asteella. Tämä tarina kerrottiin leirinuotiolla takaumana jossain vuoden 1993 Texissä. Tarinassa tämä intiaaninainen kaapattiin ja joutui lopulta murhatuksi, ja Tiger kirjaimellisesti pakeni vuorille. Tässä annettiin ymmärtää, että tragedia vaikutti Tigerin persoonaan merkittävästi, ja osin sen vuoksi hän on luonteeltaan varsin jäyhä ja iloton perässähiihtäjä.

 

[Prof. Puck]

.. Carson lienee porukasta muutenkin kovin naistenmies, koska Tex on ikuinen leski, Kit Willer ei ole naista tainnut naida (tosin tuskin miestäkään) ja Tiger Jackilläkin taitaa olla tällä rintamalla hiljaista.

Ei siis mikään ihme, että liipasinsormi on herkässä ja väkivaltaisuuteenkin on taipuvaisuutta. Kuinkahan monta sotaa on aloitettu naisten (tai niiden puutteen) vuoksi maailmanhistoriassa?

 

[Musta Nuoli]

Sitten nuoremmalla Kitillä oli jopa pikainen avioliitto intiaaninaisen kanssa tarinassa, jossa menetti muistinsa ja otti Tonkawa -nimen käyttöön. Tytön nimi oli muistaakseni Kuunkukka, ja tämä kuoli tarinan päätteeksi. Tarina oli suurinpiirtein vuodelta 1996.

Luin juuri tämän tarinan, olen viime aikoina (ja öinä) lukenut melko paljon Tex-tarinoita, uusia ja vanhoja. Tämä oli koottu paksumpaan kokoomateokseen. Traaginen oli nuoremman Willerinkin naissuhde, luodin sai nuorikko rintaansa.

Luettuani nyt suht paljon putkeen Tex-tarinoita eri vuosilta niin Texin vaatemaku on alkanut hämmentää. Oli Tex sitten nuori kapinallinen tai liki viisikymppinen isähahmo niin herralla on aina samanlaiset vaatteet. Niitä myös ilmaantuu uusia vaikka Tex jonkun tarinan lomassa menettää paitansa, hattunsa tai muita vaatekappaleita.

Kuskaako Willer satulalaukussaan useita kopioita vaateparrestaan vai onko hänellä navajo-heimon parissa joku instant-räätäli parsimassa aina uutta painosta keltaisesta paidasta, sinisistä farkuista, mustasta huivista, hatusta, bootseista, vyöstä ja asevyöstä?

Tämä selittäisi osaltaan sen, että inkkariheimonsa parissa Yön Kotka välillä sonnustautuu heimovaatteisiin ja otsapantaan. Luultavasti tällöin Tex-uniformu on pesussa tai korjattavana.

Kit Carson on viime vuosikymmenet pitänyt vihreää hapsunahkatakkiaan, mutta varhaistarinoissa hänellä oli outo metsurimainen ruutupaita.

Vaikka toisaalta käytän minäkin samoja vaateparsia kauan ja hartaasti, ainakin nahkatakkini ovat olleet käytössä 15-20 vuotta koska eivät ne miksikään kulu. Joten miksipä ei siis Tex Willerkin pitäisi koko ikäänsä samaa asukokonaisuutta?

 

[Sledge Hammer!]

Kuskaako Willer satulalaukussaan useita kopioita vaateparrestaan vai onko hänellä navajo-heimon parissa joku instant-räätäli parsimassa aina uutta painosta keltaisesta paidasta, sinisistä farkuista, mustasta huivista, hatusta, bootseista, vyöstä ja asevyöstä?

Väitän että Texilla on suosikkiräätäli jossain Flagstaffissä tai tilaa ne Kayentan kauppa-asemalle jostain itärannikolta. Joskus lienee ollut toimitusvaikeuksia kun aikanaan Tex laittoi konnia hornan esikartanoon punaisessa paidassa.

 

[#7]

Jahas, en ole näköjään ainoa, joka ymmärtää hyvän päälle. Vielä en ole saanut aikaiseksi tilata Tex Willeriä, mutta irtonumeroita olen ostellut aina kun olen hoksannut. Valitettavasti taso on ollut viime vuosina laskemaan päin. Liekö uusia tarinoita jo hieman hankalaa keksiä. Tai italialaiset tyylitietoisina ihmisinä ovat alkaneet hävetä Texin puketumista, eivätkä kehtaa sen vuoksi panostaa tarinoihin enempää. Sikäli erikoista on Texin täydellinen välinpitämättömyys muodin virtauksiin, sillä esimerkiksi hiukset ovat aina kammattu ja parta huolellisesti ajettu, vaikka taistelu apacheja vastaan olisi kestänyt jo useita vuorokausia. Tex usein ottaa ylimääräisiä vartiovuoroja ulkosalla yövyttäessä. Taitaa salaa yön kähmeissä sliipata itseään, ettei muut ala vallan metroseksuaaliksi solvaamaan. Toivottavasti partavaahdon haju ei jokin kaunis päivä/yö paljasta Texiä piiloonsa, sillä etenkin intiaaneilla on erityisen tarkka hajuaisti.

Sellainen huomio vuosien varrella tullut tehtyä, että kun tarinan on kirjoittanut Marcello ja piirtänyt Mauro Boselli tai aiemmin Claudio Villa, ei voida erehtyä kovin pahasti. Itseäni miellyttävistä seikkailuista selvästi suurin osa on edellä mainittujen tekijöiden käsialaa. Mainittu Carsonin menneisyys, Jack Thunderin kopla, irlantilaiskopla vuodelta -98, seikkailu, jossa Moriscon Egyptin menneisyys liittyi olennaisesti juoneen, Texasin comanchehyökkäys jne. Nyt muutama viime aikainen painos on sisältänyt värillisiä tarinoita. Ei hyvä ei.