Yllättävän vähälle polemiikille tämä vastenmielinen tapaus jäi aikanaan, vaikka melko lailla ennen näkemätön maamme historiassa se olikin. Ja kaiken tämän jälkeenhän Hakkarainen vielä valittiin äänivyöryllä europarlamenttiin vuonna 2019.
Teuvo on ollut Suomen kiintiörenttu, ei mitään sen kummempaa. Politiikkakin näköjään tarvitsee jonkun normipoikkeaman, jota unohdettu kansanosa voi äänestää. Ehkäpä yhteiskuntamme on vieläkin niin ahdistava tiukkoine sääntöineen, että sääntöjen rikkoja voi karismallaan päätyä ihan eurojen vuolemiseen Brysseliin.
Renttuus on kuitenkin katoavaa tai ainakin sen perinteinen ilmentymä, juoppous. Nuoriso ei käytä juurikaan alkoholia, joten kaipa tulevaisuudessa saamme ihastella jonkun urponistin seikkailuja eduskunnassa. Ehkäpä myös ääliömäisyys tekee vahvan maihinnousun, päätellen siitä, että nuorison lukuharrastus on katoavaa sekin.
Kansan syvät rivit tarvitsevat itselleen oman äänensä. Tulevaisuudessa nähtäneen huumehakkaraisen lisäksi perapelihimoisen, joka ei osaa puhua muusta kuin jostain fortniteistä. Jos oletamme, että äänestyskin siirtyy salaustekniikan kehittymisen myötä nettiin, silloin nekin, jotka eivät peliluolasta poistu, koska äiti tuo pizzat ja juomat, äänestävät. Ja niitä on paljon.
Some tarvitsee lisäksi omat edustajansa. Niitähän jo nytkin lienee, mutta ovat sentään asiapoliitikkoja kaiketi. Mutta tulevaisuudessa moni somettaja pääsee eduskuntaan viemään omaa agendaansa, miten mitätön se sitten onkaan, eteenpäin.
Teuvo on ollut myös valtakunnan narri, joita aina tarvitaan. Hänet oli helppoa karsinoida, lokeroida ja tunnistaa. Ja käyttää alkometriä. Mutta kun rima laskee muidenkin osalta - onhan Suomen koulukin laskusuunnassa - eduskunnasta tulee oikeasti viiripäiden kokoelma, jossa on enää yksittäisiä valonpilkahduksia. Käy kuin tietyille kaupunginosille, varakkaat & fiksut muuttavat pois ja jäljelle jäävät vain ruumenet. Teuvo on dystopioiden suuri edeltäjä.