Uutiset mm. Israelista, Madridista, Venäjältä, Irakista eivät anna ainakaan kuvaa, että maailmalla niin kovasti käyty sota terrorismia vastaan olisi tätä toimintaa poistanut. Toki jotain iskuja suunnitelleita on napattu ennen tekoa, mutta onnistuneiden määrä lienee huimaava.
Kuka sitten on miehittäjä ja kuka ei? Kuka on vapaustaistelija ja kuka terroristi? Määritysen tehnee kukin itse Voiko tsetsenialaisen, irakilaisen ja palestiinalaisen laittaa samalla viivalle? Miten on baskilaisten laita? Entäpä Eugen Schaumann? Mitä tehdä Kosovolle? Ja kuka muistaa Sarajevon laukaukset?
Monessa tapauksessa kai voisi sanoa vain, että sitä niittää mitä kylvää, ehkä se olisi liian yksinkertaistettu tapa tarkastella.
Molemmat suurvallat vuosikymmeniä sotkivat lukuisien valtioiden ja kansojen asioita ajaessaa omaa asiaansa ja vaikeuttaakseen toisen ideologian leviämistä. Afganistanin matka hyvinvoivasta maasta sekasortoiseksi jopa anarkian vallassa olevaksi raunoituneeksi maaksi lienee hyvä esimerkki siitä, kuinka molemmat kylmän sodan leirit vähät välittivät ihmiskohtaloista ajaessaa ns omia etujaan.
Itseäni mietityttää millainen on se epätoivon/toivottomuuden määrä, joka saa ihmisen tappamaan itsensä.
Eivätkä kaikki itsemurhaiskujen tekijätkään taida olla paratiisiin matkalla olevia muslimeja, vaan joukossa lienee kaikkien uskontojen edustajia.
WTC-uhrit ovat taas ajankohtaisia, GWB:n puolueen pitäessa kokoustaan”groud zerossa”
Espanjassa vaihtui valta pommi-iskujen jälkeen.
Venäjän pudotettiin viime viikkolla kaksi lentokonetta ja parasta aikaa meneillään on panttivankitilanne.
Onko terrorismi koskaan hyväksyttävää ja saako terrorismia kitkiessä käyttää kaikkia keinoja? Riippuuko kaikki kuitenkin katsojan katsantokannasta? Ehkä, sillä täälläkin palstalla joku iloitsee kuolleesta amerikkalaisesta ja toisen mielestä "kuollut ryssä on paras ryssä" ja kolmas pommittaisi kokonaisia maita maan tasalle. Pelottavia asenteita.
Uskonto tuntuu olevan monessa tapauksessa oleellinen osa asiaa. Osapuolet kokevat jumaliensa olevan puolellaan ja asiaa kommentoiva näkee kaiken jumaliensa tahtona ja toteutuneena ennustuksena. Pelottavaa tämä jumalansa nimissä tehtävä julistaminen. Asioiden perustelu omasta uskonnollisesta kirjastaan otetuilla lainauksilla ja omilla tulkinnoilla on vaarallinen tapa, koska aina löytyy joku, jonka mielestä se oma jumala on se ainoa oikea. Levinneinpienkin uskontojen peitto maailman väestöstä on verraten pieni. Rauhaa ei voi rakentaa vain yhden uskonnon nimissä. Jos uskoisin johonkin jumalaan, en voisi uskoa sellaiseen, joka sodassa valitsee puolensa.
Toki terrorin ohella on meneillään jopa kansanmurhiksi luokiltavia tapahtumia ja avoimia perinteisempiä sotia, joiden ihmisuhreille ei pidetä hiljaista hetkeä kiekko-otteluissa, mutta tuon koulukaappauksen jatkuessa terrorikysymys lienee taas ajankohtainen.
Kuka sitten on miehittäjä ja kuka ei? Kuka on vapaustaistelija ja kuka terroristi? Määritysen tehnee kukin itse Voiko tsetsenialaisen, irakilaisen ja palestiinalaisen laittaa samalla viivalle? Miten on baskilaisten laita? Entäpä Eugen Schaumann? Mitä tehdä Kosovolle? Ja kuka muistaa Sarajevon laukaukset?
Monessa tapauksessa kai voisi sanoa vain, että sitä niittää mitä kylvää, ehkä se olisi liian yksinkertaistettu tapa tarkastella.
Molemmat suurvallat vuosikymmeniä sotkivat lukuisien valtioiden ja kansojen asioita ajaessaa omaa asiaansa ja vaikeuttaakseen toisen ideologian leviämistä. Afganistanin matka hyvinvoivasta maasta sekasortoiseksi jopa anarkian vallassa olevaksi raunoituneeksi maaksi lienee hyvä esimerkki siitä, kuinka molemmat kylmän sodan leirit vähät välittivät ihmiskohtaloista ajaessaa ns omia etujaan.
Itseäni mietityttää millainen on se epätoivon/toivottomuuden määrä, joka saa ihmisen tappamaan itsensä.
Eivätkä kaikki itsemurhaiskujen tekijätkään taida olla paratiisiin matkalla olevia muslimeja, vaan joukossa lienee kaikkien uskontojen edustajia.
WTC-uhrit ovat taas ajankohtaisia, GWB:n puolueen pitäessa kokoustaan”groud zerossa”
Espanjassa vaihtui valta pommi-iskujen jälkeen.
Venäjän pudotettiin viime viikkolla kaksi lentokonetta ja parasta aikaa meneillään on panttivankitilanne.
Onko terrorismi koskaan hyväksyttävää ja saako terrorismia kitkiessä käyttää kaikkia keinoja? Riippuuko kaikki kuitenkin katsojan katsantokannasta? Ehkä, sillä täälläkin palstalla joku iloitsee kuolleesta amerikkalaisesta ja toisen mielestä "kuollut ryssä on paras ryssä" ja kolmas pommittaisi kokonaisia maita maan tasalle. Pelottavia asenteita.
Uskonto tuntuu olevan monessa tapauksessa oleellinen osa asiaa. Osapuolet kokevat jumaliensa olevan puolellaan ja asiaa kommentoiva näkee kaiken jumaliensa tahtona ja toteutuneena ennustuksena. Pelottavaa tämä jumalansa nimissä tehtävä julistaminen. Asioiden perustelu omasta uskonnollisesta kirjastaan otetuilla lainauksilla ja omilla tulkinnoilla on vaarallinen tapa, koska aina löytyy joku, jonka mielestä se oma jumala on se ainoa oikea. Levinneinpienkin uskontojen peitto maailman väestöstä on verraten pieni. Rauhaa ei voi rakentaa vain yhden uskonnon nimissä. Jos uskoisin johonkin jumalaan, en voisi uskoa sellaiseen, joka sodassa valitsee puolensa.
Toki terrorin ohella on meneillään jopa kansanmurhiksi luokiltavia tapahtumia ja avoimia perinteisempiä sotia, joiden ihmisuhreille ei pidetä hiljaista hetkeä kiekko-otteluissa, mutta tuon koulukaappauksen jatkuessa terrorikysymys lienee taas ajankohtainen.