Palkintoraha-asiassa komppaan täysin Mack’ia yllä. Kun katsojat ja sponsorit maksavat palkan, isoin liksa kuuluu niille, jotka näitä tahoja kiinnostavat. Tämän viikon Ranskan matsien perusteella on jälleen helppo todeta, että tällä hetkellä ainakin katsojia kiinnostavat miesten ottelut. Aluelipulla ei juuri jonotella olisi tarvinnut naisten matsien katsomoihin, kun taas esim. Cañas - Vliegen –matsiin ei päässyt edes kyynärpäitä käyttäen eikä jonottamalla. Naisten pelin taso edes top-vitosessa saati sitten top-satasessa ei vain tällä hetkellä ole kaksinen, verrataan sitä sitten miesten vastaavaan tai naistenniksen tasoon lähihistoriassa.
Jos paikan päällä GS-kisoja aikoo seurata, hinta/laatu-suhteeltaan tosiaan keskuskenttien ulkopuolisille kentille vapaan kulun antava aluelippu on verraton alkukierrosten aikana. Ihan kiva olisi nähdä Federer ja Nadal livenä, mutta ainakin itse valitsen mieluummin matseja, joissa on kummankin puolen verkkoa mielenkiintoinen peluri. Parhaat matsit tämän vuoden reissulla olivat:
- Youzhny - Ferrero: Kaksi ensimmäistä erää menivät katkaisupeliin, joista yksi voitto kummallekin. Aikaa tähän kului 2,5 tuntia ja pelattujen pallojen määrä/peli oli huikea. Odotusarvona oli ainakin 5 tunnin matsi. Hävitty toinen erä napsautti Ferreron selän ja loput kaksi erää menivätkin Youzhnyn näytöksenä tunnissa läpi. Vaikka ottelu olikin viihdyttävyydessään erinomainen, Ferreron otteissa ei ollut häivähdystäkään sellaisesta ilmiömäisyydestä, mitä joskus maailmanlistan ykkösenäkin olleelta voisi odottaa. Kuvastanee toisaalta miestenniksen hetkellistä tason laskua huipulla ennen Federeriä. Youzhny vakuutti sen verran, että mieheen voi ropoja tulevissa kisoissa sijoittaa. Tosin tuskin massa-alustalla pelattaessa.
- Verdasco - Tursunov: Espanjalainen on pitkään ollut eräs suosikkini massalla pelatessa. Taktisella osaamisellaan ja liikkumisellaan jätti nyt sijoitetun Tursunovin vaille mahdollisuuksia. Yllättävintä matsissa oli Tursunovin hallittu käytös. Maila ja tuomari säästyivät fyysisesti ja henkisesti ehjinä ja vain kerran oli pallopojan pää vaarassa.
Nieminen puolestaan pelasi sekä Lopezia että Montcourt’ia vastaan niin vahvasti varsinkin otteluiden ensimmäiset kaksi erää, että odotin parempaa panosta häneltä Hewittiä vastaan. Taas nähtiin, että punatakkisen miehen slogan ”oi-oi-oi mikä taito, taito” ei tiukoissa paikoissa ole ratkaiseva. Kun Niemisellä olisi muutama vartti aussin sisusta ja päättäväisyydestä, seuraavaksi suuntana olisi Hallen ruohon sijasta Philippe Chatrier ja Nadal.
Laineen ensimmäisen erän 6-1 -voitto Castanosta oli yksinkertaisesti kahden tekijän summa; Emma pelasi osaamisensa ylärajalla, Castano alarajalla. Castano teki ottelussa 62 helppoa virhettä (Laine 39), joista valtaosan juurikin ensimmäisen kymmenen pelin aikana. Toisen erän aikana Castano löysi erityisesti kämmeneen kadoksissa olleen rytmin ja painavat lyönnit alkoivat jäädä rajojen sisälle. Samaan aikaan Laine ei pystynyt pitämään aggrea yllä, vaan lyönnin pituus lyheni alokasmaisen paljon ja alkoi kaaripallottelu, josta kolumbialainen rokotti armottomasti. Kolmatta erää ja Emman uutta tulemista en nähnyt, kun piti siirtyä Niemisen ottelun pariin.
Muuta mieleen jäänyttä oli Gaston Gaudion jalkavirheiden määrä Marc Gicquel’iä vastaan. Näin viiden erän matsista vain viimeiset 1,5 erää, mutta tänä aikana Gaudiolle tuomittiin puolen tusinaa jalkavirhettä. Paljonkohan mahtoi olla koko ottelussa? Selviä virheitä, mutta mies ei halunnut/osannut lisätä marginaalia viivaan. Toinen maininnan arvoinen oli kakkossijoitettu dubbelipari Björkman/Mirnyi. Jotenkin omaan silmään koominen pariskunta, josta saisi helposti luotua karikatyyrit. Seniori-Jonas oli ainakin nähdyssä matsissa se heikompi osapuoli, jolla oli suuria vaikeuksia saada pallo tapettua, kun taas Valko-Venäjän jätti on verkolla sellainen ilmestys, että ohittamiseen tarvittaisiin pallon taakse muutakin kuin ihmisvoimaa.
Punis