Djokovic nähdään varmasti vähän ylimielisenä, mutta kysymys kuuluu myös että missä ja kenen toimesta. Tuoltapäin Eurooppaa mistä Nole tulee, niin tietty "röyhkeys" kuuluu asiaan. Käytän tuossa lainausmerkkejä, koska en oikeaa sanaa löydä. Vanhan Jugon alueelta esim. korispelaajat ovat aika persoonallisuuksia, kuten ovat myös tennispelaajat, kukapa Goranin unohtaisi. Nuo jätkät eivät sinänsä liikaa jaksa kelata mitä kaikkea laukovat, eivät jaksa miettiä kuka taas jostain loukkaantuu jne. Tämä toisaalta on nykymaailman systeemi, joku närkästyy aina jostakin. Esim. täällä pohjolassa tuollaista kaveria ei hirveästi varmaan siedetä. Omaa itseluottamuksen ja jopa osoittaa sen, tietysti osan mielestä hän on piristävä poikkeus. Ei turhia nöyristelyjä. Nole puhui joulukuussa 2006 siitä, miten ehdoton tavoite on kahden-kolmen vuoden sisään voittaa Slameja ja todella haastaa maailman ykkösen paikasta. Hyvää, kovaa itseluottamusta, ja kaiken lisäksi myös löytyy katetta.
Nöyryys on ihan jees, muttei liiallinen yhteen suuntaan kumartelu ja toiseen pyllistely ole välttämättä ihan sitä parasta nöyristelyä. Mun puolesta ihan okei, että Djokovic on niinkuin on.
On totta, että Djokovic ei saane liikaa faneja. Tässä olisi joku hyvä välimuoto paikallaan. Olla tarpeeksi persoonallinen, muttei silti "mulkku".
Kanssapelaajien keskuudessa osa ei taida ihan lämmetä esim. näille imitaatiojutuille. Yliampuvat vanhemmat nyt ovat osa tennismaailmaa, niihin on ainakin tuollapäin jo totuttu.
Yleisesti Melbournen tapahtumista, vaikka myöskin uskon että Djokovic sai valtavasti lisää itseluottamusta ja että Rogerin nuori haastaja on astunut askeleen edemmäs, ja vaikka se ehkä alitajuisesti tunkee myös Federerin kaaliin, niin yksi ottelu ei silti muuta niin dramaattisesti maailmaa kuin jotkut ehkä odottavat. Tämä kausi on kuitenkin erittäin herkullisessa asetelmassa, maailman kärkikolmikon kamppailua seuratessa.
Mitä tulee miesten tenniksen tilaan, niin lajilla menee vahvemmin kuin koskaan. Palkintorahat porskuttavat, katsojamäärät nousevat, lajilla menee yleisestikin vahvasti. Jos siirryttäisiin yhteen syöttöön, niin suosittelen myös yläkierrekämmenen poistamista, ja verkolle noususta vähennettäisiin geimejä. Aivan turha lähteä ronkkimaan toimivaa tuotetta. Pallojen nopeuden säätely ja alustojen pinnotteiden kanssa räplääminen saa riittää tasa-arvon puolesta tällä erää.
On melkein huvittavaa muistella miten jenkkimedia yritti esittää tenniksen kuolemaa raflaavalla otsikollaan 90-luvun alussa, ja miten kaikki pelästyivät silloin syöttökoneiden tuhoavan lajin. Niin, siis tämä sinä aikakautena, jota nykyään muistellaan upeana Beckerin, Samprasin, Agassin, Ivanisevicin, Edbergin ja kumppaneiden nostalgia-aikana, johon haluttaisiin palata. Miksi mulla on sellanen kutina että vuonna 2017, joku vinkuu miten hienoa oli vuonna 2008?
MACK